sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikko 35: rankempi työviikko, paljon ruokaa + ohjeita, sekä töiden loppu

Huh, viimeinen työviikko takana ja sen myötä viimeinen työviikon sävyttämä treeniviikko. Tältä se näytti:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:53min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:45min.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:34min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 0:49min.


Aivan kuten aavistelinkin, oli töissä rankempi viikko. Tarkoitti huomattavasti enemmän kannettavaa, tuupittavaa (postikärryssä siis) ja enempi työtunteja, sillä ylitöitäkin tuli tehtyä. Tämän lisäksi vielä se jatkuva hektisyys, mikä mulla vaikuttaa kyllä voimakkaasti. Veikkaan, että keho ottaa sen heti stressinä. Onneksi noita päiviä ei ollut heti alkuviikosta lähtien, eli osa viikosta meni vielä normaalilla kaavalla. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin raskas työviikko.


Mutta se työviikko oli viimeiseni. Tein päätöksen töiden lopettamisesta koipieni vuoksi. Ei ne tunnu kuntoon vain tulevan, sellaiseen kuin tahtoisin niiden tulevan (eli normaaleiksi), ja syy siihen mitä ilmeisemmin on tuo työ. Jos siellä akillesjänteet ensin ja nyttemmin ilmeisesti penikatkin tulehtuivat, ei ne siitä kunnolla parane, ennen kuin lopetan sen, mikä ne aiheutti. Suurin syy varmasti oli niillä vanhoilla lenkkareillani, mutta paranemisen esteenä on silti ollut tuo jatkuva rasitus, mikä mulla vetää nähtävästi ihan päivässä tai parissa pohkeet aina uudelleen tukkoon ja penikat turvonneiksi ja kipeiksi. En nähnyt järkeä jatkaa. Ajattelin, että tässä elämässä tarvitsen jalkojani vielä. En tykkää siitä, etten voi enää kävellä reippaasti, sillä penikat sattuu heti. En tykkää siitä, että joka aamu saan hetken aikaa köpötellä jäykillä nilkoilla. En tykkää siitä, että käyn hieronnassa, jossa sattuu kovin, mutta kaikki saadaan kuitenkin lopulta auki, kunnes taas seuraavana työpäivänä tilanne on koivissa sama kuin ennen hierontaakin. En tykkää siitä, että kaikki polvesta alaspäin on jatkuvasti jumissa, kolottaa ja kipuilee. Jospa nyt sitten pääsisi koivet parantumaan, palautumaan ja normalisoitumaan! Jossain kohtaa käyn ne vielä hierojalla avaamassa. Ehkä eivät enää menisi niin jumiin kuin mitä ovat tässä menneet.

Kyseistä työtä en silti hauku missään nimessä. Se oli kivointa mitä olen tehnyt! Ehkä joskus voin sitä taas ajatella. Kunhan nyt saa kunnon tauon pidettyä siitä ensin. Ja sitten voisi aloittaa hyvillä kengillä, ei huonoilla. Eli ehkä joskus taas, ei kuitenkaan pitkiin aikoihin.


Tämä raskaampi työviikko vaikutti aika paljon treeneihinkin. Suurempien postipinojen kannattelu ja kaikki muu sinkoilu veti kropan aika tehokkaasti kokovartalojumiin. Selkä on ollut todella kipeä koko selän alueelta, alaselkäkin on särkenyt ja jalat tietysti olleet entistä enemmän poikki. Ranteet on särkeneet ja forkut on tuhannenjuntturassa. Sen verran olen kuitenkin treenien suhteen tehnyt kuin mitä nyt olen vain voinut. Torstaina jäi hauikset tekemättä treenistä, jossa ne yleensä ovat mukana, sillä ne olivat kipeät juurikin niistä postipinojen kannattelusta. Ja tänään sunnuntaina tuntui edelleen viikon raskaus, etenkin jaloissa, sillä rauta oli todella painavaa ja treeni kaikinpuolin aika nihkeä. Suht hyvin sain kuitenkin senkin tehtyä. Ravintolasyöpöttelyn vuoksi jäi myös perjantain vatsatreeni (jälleen kerran) tekemättä.


On jännä nähdä miten ensi viikolla treenit kulkevat, kun kaikki tämä hirmuinen aerobisen määrä on pudonnut pois, mitä töiden vuoksi tuli jokaiseen viikkoon 15-20 tuntia! Nyt saankin ottaa piiiitkästä aikaa crossailun takaisin treeneihini, voi että! Olen ikävöinyt sitä laitetta. Taas pääsee katselemaan samalla sarjoja dvd:ltä. Palailen varmaankin vanhaan kaavaan sen suhteen, että sillä huristellaan tiistaisin ja perjantaisin. En vielä tiedä teenkö perjantaisin edelleen erikseen sen lisäksi vatsatreenin, vai ripottelenko vatsalihasliikkeitä toisten treenien yhteyteen. Tällä hetkellä tuntuu, että teen sen edelleen perjantaina. Kävelyä en tule harrastamaan aikoihin, sillä uskon sen olevan yksi suuri syy näiden jalkojen jumituksiin tällä hetkellä, ehkä jopa penikkatautiin. Toivottavasti joskus pääsen taas, sillä kävely on niin mun juttuni.

Iltatreenit vaihtuvat taas toistaiseksi aamupäivän treeneiksi, mielenkiintoista nähdä myös sen vaikutus niihin nyt. Ennenhän olen vannonut olevani ensisijaisesti aamutreenari ja uskon, että se pitää edelleen paikkansa. Aamupäivällä on mun päiväni suurin energiapiikki.


Sitten viikon syömisiä. Tällä kertaa ruokailut yksittäisissä kuvissa (paitsi ravintolasyöntikuvat), sillä laatu kärsii kovin kollaaseja tehdessä. Juuri nyt tällä viikolla tuo asia häiritsee itseäni, ensi viikolla voi olla jo uusi mielipide tästä. ;)


Maanantaina keitettyä perunaa, päällä suolaa ja valkosipulista ölyä. Edelliseltä viikolta karjalanpiirakoiden päältä ylijäänyttä juustoa kaverina. <3


Tiistaina keitettyä perunaa edelliseltä päivältä ja uunissa tehtyjä kesäkurpitsoja kaverina. Helppo tehdä: pese, halkaise, voitele (valkosipulisella) öljyllä ja ripottele mieluisia mausteita päälle. Uunissa 200°C ja puolisen tuntia.


Keskiviikkona lohkoperunoita (pakaste, Oolannin Tulikuuma). Kissa tykkää meillä perunasta melkein yhtä kovin kuin isäntäväkikin. :D Ei kuitenkaan saanut, vaikka nuuskimassa kävikin.


Torstaina tein puolisentoista tuntia ylitöitä töissä ja olin aivan loppu sen härdellipäivän jälkeen. Kello oli jo paljon ja edessä oli vielä treeniä. Ja nälkä oli kova. Kotona ei ollut mitään valmista, joten kaupan kautta hakemaan parhauspikaruokaa - niitä karjalanpiirakoita ja juustoa. <3 Fazerin rukiisia piirakoita ja oltermannia (17%). Eikä tarvitse huolehtia, tuhosin kyllä koko juustopaketin ihan itse jo. :D




Perjantaina käytiin heti töiden jälkeen (supernälkäisenä) Haraldissa jälleen. Otettiin sama ruoka kuin ensimmäisellä visiitillä tuolla, eli kasviskilpi, jollainen valmistetaan vähintään kahdelle ja siitä kilven päältä kerätään itselle omat annokset. Puoliksi meni ja alla on oma lautaseni. Tulin täyteen! Tämä on kyllä aivan huikeaa herkkua. Eikä vähintään kilpiperunoiden ja juustoperunoiden vuoksi! :') Kännykkäkuvia on, kuten selkeästi huomaa.

INSE GALLIN KUNINKAAN KASVISKILPI
(valmistetaan vähintään kahdelle)

Kilveltä tarjottuna kasvimaan parhaat herkut: perunarieskan päällä makeaksi haudutettua sipulia ja kaalia, omenaisessa kastissa haudutettua punajuurta vierellään härkäpavuista, sipulista ja soijasta pyöräytettyä papukakkua sekä paistettua vuohenjuustoa. Lisäksi kilvelle kerätään viikinkien kilpiperunaa, savujuustoperunaa, hunajaisia juureksia, kukkakaali-papumuhennosta, kirsikkahilloa, omena-timjamihilloketta sekä kermaisen pehmeää suppilovahverokastia ja sinapilla aateloitua punajuurikastia.


Lauantaina laiteltiin uunissa parsakaaleja. Täällä Suomessa olen nyt onnistunut tekemään niistä huomattavasti parempia kuin aiemmin ulkomailla. Meillähän oli huono uuni Skotlannissa ja se kyllä vaikutti ruokien lopputuloksiin. En sitä silloin vielä edes tiennyt, sillä niin hyviä ne oli sielläkin! Täällä kuitenkin entistä parempia, koostumus on ihanaisen pehmeän rapsakka. Kaikki tekemään näitä, ette pety! Toivottavasti. :D Eli pilkotte vaan parsakaalit sopiviksi paloiksi, varret mukaan kanssa, ne on hyviä! Kaikki kulhoon ja (valkosipulista) öljyä päälle, jossa pyöräyttelette ne. Sitten mausteet (curry, kurkuma ja savustettu paprika). Uuniin 200°C ja puolisen tuntia keskitasolla. Nomnomnom! Herkkua!


Tänään sunnuntaina lautasella oli pinaattiplättyjä. Tehty riisimaitoon, riisijauhoon ja ilman kananmunaa. Ovat siis vegaanisia. Ohje on seuraavanlainen:

5 kukkurallista tl No Egg -jauhoa
5 rkl vettä
(sekoita lusikalla)
4dl riisimaitoa
(sekoita vispilällä)
2,5dl riisijauhoa
(sekoita samalla)
Loraus valkosipulista öljyä
Mausteet (esim. curry, kurkuma, kuminansiemen, mustapippuri)
Valkosipulia mielen mukaan
n. 250g hienoksi jauhettua pakastepinaattia

Anna kohota ainakin puoli tuntia.
Levy vitoselle (1-6) ja ei muuta kuin paistelemaan!

On tehty myös isompi satsi banaanipannaria tällä viikolla..

Sellainen oli tämä viikko treeneineen ja ruokineen. Ensi viikko onkin varmasti jo suurelta osin erilainen. Sekä treenien, että syömisten puolesta. Ei se kyllä varmaan näissä ruokalautasissa niin näy, muutenhan ruokaa saa kyllä vähän vähentää. Enää ei tarvitse epätoivoisesti yrittää syödä sitä neljäätuhatta kaloria päivässä. :D Veikkaan, että nälkäkään ei ole enää ihan samaa luokkaa mitä se on töiden aiheuttaman suuren kulutuksen vuoksi ollut. 

Niin ja juustoa ei taideta enää ostaa kotiin, sillä se häviää vähän turhan nopeasti.. :')
Terveisin,
Juustomonsteri


Juustokasta tai juustotonta viikkoa kaikille monstereille!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tukkavuosi 2013

Tämä postaus on ollut mulla to do -listalla jo aika kauan - sellaiset kohta yhdeksän kuukautta. :D Nyt sain vihdoin katseltua viime vuoden kuvat läpi tämän aiheen tiimoilta ja saan kirjoitettua tämän tänne! Tämähän on täysin aiheen vierestä, kuten vuoden 2012 tukkalistauskin oli. Mutta koska tein sen silloin, teen tämän nyt! Viime vuonna tuli meinaan kokeiltua jos jonkinlaista tyyliä. Se, missä edellisen sain tehtyä kuvalla per kuukausi ja lauseella per kuva, nyt tulee vähän enemmän. :D Sitä se teettää, kun vaihtaa tukkaa monta kertaa kuukaudessa.. Käykää katsomassa tuo 2012 -postaus, niin tiedätte lähtökohdat tälle kaikelle! Ja tälläkin kertaa, kaikki tukat on mun omin kätösin toteutettuja. :')

Tammikuu:

Tammikuussa oli vielä punainen Elumen -väri päässä. Huom, se ainoa punainen mikä pysyy! ;)

Helmikuu:

Ja vielä helmikuussakin. Väri oli mielestäni edelleen itselleni kiva, mutta tukassa oli muuten jotain vialla, ja sain taistella sen kanssa vaikka kuinka paljon joka päivä. Luulen, että se oli vähän liian lyhyt. Silloin en sitä tiennyt, en vain saanut sitä koskaan hyvin. Loppukuusta leikkasin vinon otsiksen (ja kuvassa ehkä hieman turvonneet silmät o.O).

Maaliskuu:

Kokeilin erilaista otsiksen mittaa, pidin sitä eri tavoin, muttei mikään ollut oikeasti hyvä. Taistelu jatkui! Kunnes..

(edelleen maaliskuu)

Värjäsin punaisen piiloon. En tahtonut olla enää punapää, en tahtonut olla niin näkyvä, että ihmiset kaupoissa huutelivat I love your hair! En enää tuntenut olevani niin räiskyvä. Punapäähän on ensisijaisesti sisäinen tunne, minusta. Siispä tumma väri päälle. Elumenin punaista ei niin vain peitetä ja se kyllä puski piiiiitkään sieltä alta läpi. Sitähän ei saa myöskään pois värinpoistolla. Elumenin omalla voi koittaa poistaa, mutta sekin on todennäköisesti hyödytöntä. Päädyin värjäämään päälle, kaupan värillä. Elumen ei oikein itse peitä Elumenia.

Koska tukka oli ongelmainen, enkä saanut sitä mitenkään, pidin ensin clipsuja päässä (eka kuva), jotta sain pitkän tukan. Ja tunsin muuten ensimmäistä kertaa kuukausiin itseni nätiksi. :') Clipsien jatkuva laitto ja poisto kuitenkin ärsytti, joten laitoin itselleni teipit (kaksi muuta kuvaa). Mulla on noita teippejä jos jonkinlaista vuosien varrelta. :D Tukka oli uutta, mutta tiesin, että se on vähän huonompilaatuista, eli että sen elinikä on aika lyhyt.

Huhtikuu:

Huhtikuussa taas tapahtui. Päähän pääsi tehosteraitaa kuparina ja loppupeleissä pätkäsin tukan huomattavasti lyhyemmäksi. En jaksanut enää sitä takkuuntumista, mitä tämä huonolaatuinen tukka jatkuvasti kehitti. Totesin kuitenkin, ettei tuo mitta tee mulle mitään ja otin lopulta pidennykset kokonaan pois. Aika hämmästynyt ilme kuvassa. :D Näkee myös hyvin miten paljon punainen puskee läpi.

Toukokuu:

Toukokuussa tukka oli aika kiva, mutta edelleen sain sen kanssa taistella vähän väliä. Pitkälti joka päivä. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta joistain toisista näki, että jokin siinä vain oli pielessä. Veikkaan edelleen, että se oli mun kasvoilleni inasen liian lyhyt.

Kesäkuu:

Samalla tukalla taisteltiin kesäkuussa. Näihin aikoihin taisin alkaa haaveilla sivusiilistä. :')

Heinäkuu:

Heinäkuussa tukka oli tummentunut tuhkansävyiseksi, jolloin punaisuus saatiin taas hetkeksi piiloon. Elumenin tuhkaa käytin tässäkin. Heinäkuu meni suurimmaksi osaksi migreeneissä (kuten moni varmaan muistaa) ja osittain myös sairaalassa sen vuoksi, joten eipä tullut sen enempää tukkaa mietittyä. Painan muuten kuvassa jotain 46kg. Nykyään aika monta kiloa enempi. :) Olihan tuolloin lihaserottuvuus jotain ihan muuta kuin nyt.

Elokuu:

Elokuussa, kun alkoi migreeneistä päästä yli ja toipua, iski taas tukkakriisi, tietty. :D Sivusiili houkutteli, mutta en uskaltanut vielä. Siispä taas kokeiltiin clipsuja päähän aina välillä. Ja kukkapinniä!

Syyskuu:


Ja syyskuussa se sitten tapahtui! Miehen parranajovehkeet käteen ja surina päälle! Se oli jännä hetki. En ehkä ikinä unohda miltä se tuntui. Enkä sitä miltä tuo sänki tuntui kun sitä silitti. :D Kotioloissa tuo oli siistein tukka ikinä, mutta en osannut sitä laittaa niin, että olisin voinut mennä sen kanssa pihalle. Lisäksi Skotlannissa oli aina kylmä ja mulla oli pää ihan umpijäässä koko ajan. :D Ulos mennessä tulikin laitettua clipsut taas vaan päähän, kun en muuta osannut.


Kunnes taas kyllästyin jatkuvaan laittamiseen ja pois ottamiseen, ja laitoin teipit päähän. Samoja kuin viimeksi ja näistä jo näkee, että laatu oli huono. Mutta minusta oli siistiä, että sivulta pilkahteli melkein kalju! Sitten tilasin parempaa tukkaa:


Ensin se oli superpitkä, mutta taas totesin, ettei sekään mitta sovi kun kasvoilleni. Otin pituudesta aika paljon pois ja lopulta myös kerrostin sitä edestä.

Ja nämä kaikki siis syyskuulta, oli aika tapahtumarikas kuukausi tukka-asioissa. :D

Lokakuu:

Sama tyyli jatkui lokakuussa ja kukkapinni vieraili aina välillä. Etutukka oli löytänyt tiensä taas eteen.

Marraskuu:

Elämä takana, etutukka edessä. Eiku.. Sama tyyli siis edelleen. Tästä vaan näkee tuon pidennyksen värieron omaan tukkaan nähden. Myöhemmin värjäsin pidennyksenkin tummemmaksi.

Joulukuu:

Ja samalla tyylillä vielä joulukuussa. Siinä viihdyin muistaakseni aika hyvin, eikä tarvinnut taistella.

En äkkiseltään muista kuinka pitkään mentiin tuolla pitkällä, mutta jossain kohtaa se lyheni. Ensin polkaksi noin olkapäille ja sitten vielä lisää. Nykyään on aika lyhyt, mutta sen inasen pidempi kuin niillä ajoilla, kun se oli inasen liian lyhyt. ;) Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen tukkani mittaan ja muutenkin. Edelleen vaan on jokunen teippi päässä, sillä niitä sivusiilejä saa kasvatella pois tässä vieläkin. :D Paljoa ei enää puutu, että sieltä saa tasaisen lopputuloksen aikaiseksi ihan omallakin tukalla. Siihen asti, mennään tällä.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kevyt viikko 34: puolikkaita treenejä, penikoiden hierontaa ja houkutuksille periksi

Niin, kevyt viikko! Miksei kukaan sanonut mulle taaskaan mitään? Toistamiseen mulle kävi niin, että yksinkertaisesti unohdin kevyen viikon olemassaolon. Tai muistinhan sen toki nyt, mutta vähän turhan myöhään - kahdeksan viikon kuluttua edellisestä! Tapana on ollut pitää kevyt viikko joka neljäs tai viides viikko, ei suinkaan tällaisella kierrolla. Huomaa hyvin, että mielessä on ollut päälimmäisenä jotain muuta kuin treenit. Ja että aika tuntuu menevän aivan hirvittävän nopeasti, enkä olisi ikinä uskonut, että edellisestä on noin kauan. Jostain se kuitenkin tuli mieleen ja kevyt viikko otettiin heti käytäntöön. Samalla kaavalla tein kuin edellisetkin moiset, eli normaalit painot, mutta toistoista tiputin puolet. Tältä viikko näytti, näiden varsin lyhyiden treenien myötä:

Maanantai: lepo.

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:29min.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:25min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:26min.

Perjantai: lepo (hieronta).

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: vatsa + kyljet. Kesto: 0:20min.

Ainoa kuva itsestäni koko viikon ajalta, joten tällä mennään. :D

Maanantaina meillä oli vieraita, joten sen päivän treeni siirtyi tiistaille. Sopi hyvin, kun kevyt kerran oli menossa. Ei tarvinnut miettiä miten lihakset palautuvat seuraavaan treeniin, kun tiesi, että palautuvat ihan satavarmasti. :D Tämä kevyen viikon toteutustapa on edelleen itselleni se mieluisin, monta eri tapaa olen kokeillut. Tässä saa pitää ne normaalit painot, mutta silti treeni on selkeästi kevyempi, kun toistoja tulee sen puolet vähemmän. Tuntee tekevänsä, mutta ei kuitenkaan lähellekään loppuun asti. Ei ole niin tyhmä olo, kuin pikkuisilla painoilla veivatessa. :') Ja jalkatreeni tuntui aika raskaalta näinkin - ne painot on kuitenkin raskaat. Hiki siinä tuli, vaikka monet sarjat oli vain nelosen toistoilla, painoilla, joilla saisi tehtyä puolet enemmän.

Maanantain karvaisia vieraita; Tara ja Kiki. Tara kömpi mieheni syliin torkkumaan.

Perjantailta jäi vatsatreeni väliin hieronnan vuoksi ja siirsin sen tähän sunnuntaihin, sillä (edelleen tuon hieronnan vuoksi) jaloille tuli antaa vähän lepoa, enkä siis tehnyt sunnuntain jalkatreeniä. Hieronnassa käsiteltiin taas nuo penikat, pohkeet ja nilkanseutu. Sekä jalkapohjat, josta olin suunnitellut kieltäytyväni, mutta en sitten kyennytkään. :D Hemmetti, että se on hirveintä ikinä. Koittakaapa joskus, vaikka en kyllä suosittele! Menkää oikein sellaisilla jalkapohjilla, jotka kireyksien takia kramppailevat, ja sitten ne avataan väkisin peukalon kanssa survomalla ne kaikki jänteet sieltä auki. Rutina vaan käy ja refleksinä sitä kiskoo jalkaa poispäin. Mutta kun hieroja pitää kovin kiinni niin ei siitä pääse karkuun!

Penikoista näytin Pekalle heti sitä edellisestä kerrasta tullutta turvotusaluetta, mikä siis edelleen on olemassa, vaikka hieronnasta on aikaa viitisen viikkoa! Sanoi, että se ei ole palautunut siitä ja se on siihen palautumisnopeuteen nähden otettu liian kovaa. Että olen toinen tällainen, jonka hän tietää, jolla ei palaudu normaaliin tahtiin. Alue oli selvästi edelleen turvoksissa ja aika suuri, mutta ei kuitenkaan ihan hirveän paha. Muutenhan penikat oli taas aivan jumissa, pitkälti siinä tilassa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ymmärsin, että menevät ehkä vähän oudon nopeasti uudelleen jumiin. En tiedä onko se tuo työ sitten, mikä ei anna niiden palautua. Pekka mietti myös tulehduksen mahdollisuutta ja ehdotti tulehduskipulääkkeen syömistä kuurina. Minä kun en noita pillereitä niin helposti syö, niin ainakaan vielä ei siihen sitten lähdetty. Kysyin mielipidettä noista kipulääkegeeleistä (Voltaren tms.), mutta lähinnä puisteli vain päätänsä niille. :D Sen sijaan kylmägeeliä suositteli nyt palautumisen ajan laitettavan yöksi ainakin, ja villasukka jalkaan siihen päälle. Katsotaan miten se vaikuttaa.

Mies sairastui maratonin jälkeen kuumeiseen flunssaan ja tämä oli niinä päivinä normaali näky sohvalla.

Vähän hellemmin hierottiin siis tällä kertaa, mutta olihan siellä kipeitä kohtia. Aivan niin hirveää ei ollut kun ensimmäisellä kerralla, johtuen kevyemmästä otteesta. Onneksi otettiin vähän varoen, en olisi näillä rikkinäisillä penikoilla pystynyt varmaan kestämäänkään sitä ihan normaalia survomista. Pohkeet sen sijaan otettiin normaalilla voimakkuudella ja siellä oli aika herkullisia paikkoja. Ne olin jo etukäteen tiennyt, sillä ne olen rullaamalla tuntenut, mutta en ole saanut auki. En, vaikka toinen on painanut jalkaa tiiviimmin rullan päälle. Nyt ne saatiin auki. Nilkat avattiin kanssa ja sieltä löytyi kamalia kohtia. Koitin olla näyttämättä kaikkia tuntemuksia Pekalle, sillä tiesin, että heti kun sanon tai näytän, että sattuu tosi kovin, niin sitähän jäädään avaamaan ihan kunnolla sen jälkeen. :D Jalkapohjien suhteen en onnistunut pidättelemään kirosanojakaan tällä kertaa. Ainakin yksi s**tana tuli ulos asti! Mutta nyt ne on taas hoidettu. Uskon, että joudun jatkossa menemään näiden koipien vuoksi jokusen kerran ainakin vielä. Onneksi työt sitten taas pian loppuu (näiden jalkojen kannalta ajateltuna), jos pääsisi sitten nuokin paranemaan.

Penikan turvotus laski tuon hieronnan jälkeen, mutta muuten koipia vähän jomottelee. Normaalia, kun vasta ne on avattu. Pohkeet on taas ihan hassut, irralliset, heiluvaiset ja pehmoiset. :')

Mieshän oli myös Pekalla availemassa maratonin jälkeisiä jalkojaan aiemmin viikolla ja ei ole kuulemma elämänsä aikana koskaan kiroillut tunnin aikana niin paljoa, kuin mitä sinä aikana suustansa niitä pahoja sanoja päästi. :D Oli miehen elämänsä ensimmäinen hieronta muutenkin. Jaloista on hyvä aloittaa.. :') Auki saatiin vasta pakarat ja takareidet. Uudemman kerran siis tulevalla viikolla saa mennä rentoutumaan. :D

Sitten ruokapuolta! Tällä viikolla ei käyty ravintolassa syömässä miehen flunssan vuoksi (menisi vähän hukkaan, kun makuaisti ei ole ihan kohdillaan..), mutta jotain muuta sentään keksittiin tilalle! Jotain, mihin itselläni on aikamoinen himotus ollut päällä nyt ehkä kuukauden ajan. Jotain, mitä en ole syönyt moneen vuoteen. Hehe, pohjustan varmaan niin, että ihmiset kuvittelee sen olevan jotain kovastikin erikoista herkkua. :D

Kuvat on kerrankin oikeassa järjestyksessä päivien osalta, ja kerrankin jotain muutakin kuin perunaa vain joka päivä :'), joten:


Maanantai: ristikkoperunoita.
Tiistai: uunissa paahdettuja parsakaaleja.
Keskiviikko: bataattia uunissa tehtynä ja loput parsakaalit.


Torstai: kesäkurpitsoja uunissa ja loput bataatit.
Perjantai: keitettyjä perunoita kesäkurpitsanpuolikkaan kanssa.


Lauantai: myskikurpitsaperunasosekeittoa raejuustolla.
Sunnuntai: paistettuja perunoita ja juustokuutioita.

Juustokuutioita?! Joo, ne liittyy sitten taas siihen himotuksen kohteeseen, jota ekstrana nautiskeltiin lauantaina, nimittäin tätä:


Karjalanpiirakoita juustolla!! Apua. <3 En ole tosiaan syönyt karjalanpiirakoita moneen vuoteen, en tarkalleen edes muista milloin viimeksi. Nyt on kuitenkin himottanut kovasti näitä saada ja hyvä hetki oli antaa himotukselle periksi tällaisena viikonloppuna, kun ulkona ei käyty syömässä. Valitsin juuri nämä piirakat lueskeltuani pusseista ainesosalistoja. Otin sen, missä ei ollut sokeria, kermaa tai voita. Kaveriksi valitsin Edamia (9%), jota olen joskus aikoinani syönyt enemmänkin. Olen aika juustohirmu ja voisin syödä tuollaisen paketin vaikka yhdeltä istumalta, joten parempi olla vähän kevyempää kuin perusjuusto. :D Jostain syystä meillä ei ole juustoa ollut kotona vuosiin.. Näihin karjalanpiirakoihin nyt ei sitä juustoa kulunut muutamaa viipaletta enempää, joten jäihän sitä. Siksi sitä kuutioin lautaselleni paistettujen pottujen kanssa. Jäi sitä vieläkin, mutta ei hätää, ei se sinne pilaannu. :D

Ja kyllä, karjalanpiirakat oli juurikin niin parhaudellisia, kuin olin muistellutkin! Itsetehdyistä en ole koskaan tykkännyt, sillä ne maistuvat liikaa riisipuurolle. En tykkää riisipuurosta. Näissä kaupan versioissa se ei maistu läpi. Ja ei, nämä eivät kaivanneet päällensä mitään levitettä. Juustoviipaleet riittivät mainiosti.

Ruokaa odottava parhauspölvästi. <3

Ensi viikolla pitäisi taas täysillä treenata ja eiköhän se onnistu. ;) Lisäksi kyseessä on viimeinen tai toisiksi viimeinen työviikko. Vielä en tiedä, pitäisi varmaan kysäistä jossain kohtaa viikkoa. :D Kiireisiä työpäiviä on myös tulossa keskiviikosta eteenpäin, jolloin saa hikoilla ja juosta ja kantaa AINAKIN puolet enemmän kuin normaalisti (koska Yhteishyvät & Pirkat). Jos oisin pitänyt kevyen viikkoni oikeaan aikaan jo nelisen viikkoa sitten, olisin jo toisen voinut sijoittaa tähän tulevalle viikolle! Mutta nyt mennään sillä mitä on itse itselleen aiheutettu, eli ei kevyttä mulle tulevalla viikolla! 

Raskaita tai kevyitä treenejä teille, miltä ikinä tuntuukaan!

lauantai 23. elokuuta 2014

Ai mitäkö nykyään syön?

Ei sillä, että kukaan olisi tuota kysymystä mulle esittänyt. Mutta kerron teille silti! Sillä kun aloitin työni postinjakajana, selvää oli, että ruokamäärää saa lisätä ihan huolella entiseen verrattuna. Ja silloin ennen söin jo paljon! Taisin syödä sen 2400-2600kcal päivässä, vain pysyäkseni siinä painossa missä olin ja mahdollisesti pystyäkseni edelleen kehittymään. Sitten tuli tämä työ ja kulutus pomppasi lukemiin, jota en kyennyt enää syömään kiinni. Alussa paino putosi kun työt aloitin, mutta sitten sain sen pysäytettyä lisäämällä ruokamäärää. Nousemaan tuskin sitä saan millään, mutta hyvä jos ei enää putoa. Ja rasituskaan ei ole enää niin kuluttavaa kuin alussa - alussa se oli niin suuri lisäys, nyt se on jo arkipäivää. En usko, että paino putoaisi tällä rasitusmäärällä enää, vaikka söisinkin vähemmän. Mutta en aio kokeilla. :D

Nykyistä painoani en tiedä, sillä olen käynyt puntarilla viimeksi joskus kuukausia sitten. Silloin se oli päälle 52kg. Ei se aivan valtavasti ole pudonnut, mutta ehkä kilon tai kaksi. Jossain kohtaa voisin sen vaa'alla tarkistaa. En myöskään tiedä syömieni ruokien kaloreita tai makroja tai muutakaan. Ei ole ollut kiinnostusta selvittää. Pitäisi punnita kaikki määrät, enkä jaksa. :D Mulle riittää, että ruoka riittää.

Päivä menee ruokien osalta aika pitkälti näin:

Aamupala, noin klo 05:00:

Yhden banaanin banaanipannari, tehtynä No Egg -valmisteeseen. Sisältää myös pellavansiemeniä pari ruokalusikallista, plus tietenkin kardemumman, kanelin ja piparkakkumausteen.
Banaanipannari on tietysti parasta banaanin kanssa :D ja rinnalle ehdottomasti Kesoa!
Pannarin päällä on maapähkinävoita. Pannari on kuvassa kaksinkerroin.

Välipala töissä, n. klo. 09:00:

Purkki rahkaa, riisimaitoa (koska koostumus), vadelmahilloa lusikallinen (St.Dalfour), lusikallinen maapähkinävoita, mustikoita, yksi banaani. Ja kardemumma, kaneli, piparkakkumauste.

Tuossa kohtaa mulla jo vatsa huutaa nälkää ja tämä tulee valitettavan usein hotkittua sen vuoksi. Tauolle saa mennä silloin kun tykkää. Mun tulee mentyä tietyssä kohdassa töitä. Joskus se hetki voi olla tuntia aikaisemmin ja joskus vaikka puoli tuntia myöhemmin. Riippuu töiden määrästä.

Välipala ennen postinjaolle lähtöä, jotain väliltä klo. 10:30-12:00:


Joko raejuustoa ja banaani, tai rahkaa, hilloa ja banaani. Alkuun, ruokamäärää lisätessäni, söin tässä lämpimän ruoan. Se kuitenkin osoittautui liialliseksi, sillä sen jälkeen oli raskas lähteä jaolle. Raejuusto + banaani on sopiva, mutta ei valitettavasti pidä nälkää koko jaon ajan. Ihan sama kuinka paljon sitä raejuustoa syön! Rahka on sen verran tönkköä, että se pitää nälän. Mutta sitten taas mun vatsani ei pidä tuommoisesta tönköstä, vaan se protestoi mm. turvotuksella, mikä ei sekään tunnu kivalta postia jakaessa, portaita loikkiessa. Olen siis todennut, että pieni nälkä on parempi kuin turvonnut vatsa, eli ylimmällä vaihtoehdolla mennään, ainakin suurimmaksi osaksi.

Ja kuten moni jo ehkä jo huomaa, olen syönyt neljä banaania jo puoleen päivään mennessä! :D Nykyään niitä menee 124 kuukaudessa.. :'D

Postinjaon jälkeen kotona, kello mitä tahansa väliltä 14:00-16:00:

Ja kuvassa vain esimerkki. Se voi olla mitä tahansa. Monesti se on perunaa, mutta mikä tahansa muukin kasvisruoka käy. Viikolla ruoan valmistuksesta tai esivalmistuksesta vastaa mies, sillä minä tahdon ruokaa mielellään heti kun kotiin pääsen, olen meinaan todella nälkäinen! Siksipä noita pottuja on paljon syötykin; ne on helppo valmistaa/esivalmistaa valmiiksi ja itse en edes niiden rinnalle välttämättä kaipaa mitään. Joskus halloumia tai jotain muuta, mutta peruna on meille niin herkkua, että se menee pelkiltäänkin. Lisäksi perunassa on hiilaria, mitä todellakin kaipaan sen kolmisen tuntia ympäri kaupunkia juostuani.

Jos ruokana on ollut jotain vähähiilarisempaa, niin hiilareita saa jälkkärin muodossa muualtakin helposti:

Aika poikkeuksetta syönkin riisikakkuja jälkkäriksi, ihan sama mitä on ruokana ollut ja ihan sama miten täynnä olisin siitä.. :D Kuva kyllä hämää, sillä tämä on jokin entisaikojen aamupalakuva. En syö neljää. Kaksikin riittää, tai nykyään yksi jättiversio. Joskus jopa puolikas niistä isoista (vastaa yhtä perusriisikakkua). Mutta jälkkäri on nykyään aika vakio.

Jonkin aikaa, tunnista kolmeen, sulattelen tätä kaikkea ruokamäärää, ja sitten teen treenini. Treenin jälkeen palkkari (riisiproteiini riisimaitoon sekoitettuna). Ja sitten onkin iltapalan aika, yleensä treenistä tunnin sisällä.

Iltapala, klo. 20:30-21:00:

Purkki rahkaa, riisimaitoa (koska se koostumus), ne perinteiset kaneli, kardemumma + piparkakkumauste, vadelmahilloa (St.Dalfour), kourallinen saksanpähkinöitä, mustikoita ja joskus mansikoita. Lisäksi syön siinä ohessa kolme parapähkinää (päivän seleenintarve). Toisinaan kovemman treenin jälkeen saatan heittää sekaan myös - yllättäen - banaanin.

Nukkumaan viimeistään kymmeneltä.

Näiden lisäksi päivään mahtuu silloin tällöin yksi Questin patukka, mikä mulla on hätävarana töissä, jos nälkä yltyy sietämättömäksi. Myös yksi hätävarabanaani (tietty :D) on mukana. 

Viikonloppuisin on otettu tavaksi käydä ravintolassa syömässä oikein kunnolla, että saa tyhjät varastot taas vähän enempi täyteen, tai sitten on syöty kotona jotain suurempaa ja spesiaalimpaa. Spesiaali tarkoittaa mulle jo pelkästään esimerkiksi viljoja, kun en niitä muuten syö, mutta viikonloppuun rajoitetut viljansyömiset mun vatsani kestää hienosti ja oireitta.


Tänä viikonloppuna tulikin syötyä ravintolan sijaan kotona jotain pitkään kaivattua, mutta siitä enempi huomisessa koosteessa! ;)

Lisäksi vettä menee päivässä useampi litra. Aamulla heti menee jo kaksi ja jokunen enempi siinä päivän kuluessa.

Tällaisilla syömisillä on nyt tosiaan menty tämä aika, kun töissä olen nyt ollut. Pari kuukautta? Aika menee todella nopsaan! Edessä on yksi tai kaksi työviikkoa enää, ja sitten saa vähän hengähtää tämän syömisenkin suhteen. Vaikka ruoka on ihana asia ja kaikki mitä syön on valtavan hyvää ja herkkua, en tykkää pakkosyömisestä, mitä joutuu jonkin verran harrastamaan. Lisäksi mun IBS ei tykkää suurista ruokamääristä, eli kärsin aika ajoin turvottelusta ja muusta vatsaoireilusta, johtuen ihan vain suurista ruokamääristä. Kuitenkin se vähempi syöminen ei tule kuuloonkaan, sillä en tahdo painostani luopua, enkä varsinkaan näistä pikkuisista lihaksistani, mitkä olen ihan kamalan suurella vaivalla itselleni hankkinut! Siispä mennään tällä, ei tämä nyt kärsimystäkään sentään ole. Ja viikon tai kahden päästä on taas uudet kuviot, joten syödään nyt vielä kun kerran voi! :')

Maistuvaa viikonlopun jatkoa!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Viikko 33: leventyneitä hartioita, maraton-tunnelmaa ja kaikenlaista perunaa

Treeniviikko oli saanut päätöksensä jo perjantaina, mutta perinteisesti odoteltiin sunnuntaihin asti, että saadaan kirjattua viikko ylös. Luulin vielä eilen aamulla, että tänään treenataan jalkoja, kunnes totesin, että fiksumpaa on jättää tekemättä. Siitä lisää alla, ensin nämä viikon treenit:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:54min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:37min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:55min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:29min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.



Tai lepo ja lepo.. Lauantai ei ollut todellinen lepo. Miehen kanssa matkattiin Helsinkiin, jossa hän juoksi vuoden toisen maratoninsa (kaksi vielä edessä!). Tuohan tarkoitti yli neljän tunnin matkustusta autossa (per suunta) ja mun osaltani aikamoista kävelemistä sen maratonin aikana, tuli talsittua jokunen kilometri. Ja tietysti huonoilla kengillä (lättäpohjaiset tennarit) ja kyllä tuntui koivissa. Etenkin noissa nilkoissa. Nyt kun on kunnon lenkkarit (Asics!) ostettu ja niitä käyttää päivittäin töissä, huomaa kyllä heti kunnon kenkien merkityksen!

Ja jos ette ole koskaan olleet katsomassa maratonia, etenkään siellä maaliviivalla, suosittelen ihan täydestä sydämestäni. Se tunnelma siellä on niin hieno, että herkistyn joka kerta. Se tunne juoksijoiden kasvoilla maalisuoralla, se taistelu mikä on takana siinä kohtaa, se itsensä ylittäminen, se riemu, se liikutus, se ihmisten kannustus, taputus, hurraaminen. Otin paljon kuvia juoksijoista tuolla suoralla, nautin katsoa niitä, niissä näkyy niin paljon. Enemmän kuin tuhat sanaa, todellakin! Tällä kertaa maaliviiva ylitettiin stadionilla, jonne saapuessaan juoksijoiden nimet kuulutettiin ja musiikki soi. Tunnelma oli ihan huikea. Voi että kun viihdyn siellä! Hieno paikka olla mukana. Varmaan pätee kaikilta kohdin moneen muuhunkin tällaiseen vähän rankempaan urheilukisaan, ei pelkästään maratoniin. Suosittelen.

Maratonin jälkeen Valion MaitoPlussaa. Koska se menee jalkoihin, as you see.

Tuohon jalka-asiaani liittyen; varasin uuden hieronta-ajan ensi viikon perjantaille, jolloin avataan taas pohkeet ja penikat. Siitä tulee kivuliasta, todennäköisesti jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. On meinaan nuo penikat sen verran rikki. Ensimmäisellä kerralla ne oli vain kireät, nyt ne on rikki. Mutta kun se hieronta kuitenkin auttaa, niin tottakai menen.

Evästä matkalle. Pari rahkaa, riisimaitoa, mausteita, hilloa, maapähkinävoita. Jatkoin vielä pellavansiemenillä
ja sitten banaaneilla.

Tosiaan, tuosta lauantaista johtuen en tänään sunnuntaina tehnyt jalkatreeniä. Turha niitä koipia on kiusata entisestään, saati sitten kun muuten ei olisi viikkoon tullut ainoatakaan lepoa jaloille. Ja sitä nyt tosissaan kaivattiin. Nukkumaankin päästiin reissun jälkeen joskus yhden aikaan yöllä, kun vihdoin oltiin kotona. Ja tuo päivähän meni eväspainotteisesti, eli lämmintä ruokaa ei ollut. Söin kyllä tosin mm. viisi banaania. :D Mutta eipä sitä ollut varmasti parhaissa voimissaan jalkatreeniä varten. Keskiviikkona sain kuitenkin hyvin kiusattua koivet ja ensi keskiviikkona sitten taas. Pohkeita uhkasin treenaavani tällä viikolla jo, mutta totesin sen olevan typerää, kun penikoita alkoi vähän kolotella tiistaista eteenpäin.

Syväkyykky, takakyykky ja boksikyykky. Split squat puuttuu kuvista, mikä settiin kuitenkin kuuluu.

Se on muuten jännä, miten vähän aikaa näihin treeneihin mulla nykyään enää menee. Silloin ennen, kun tein aamutreenejä, tuli ilmeisesti pidettyä vähän löysempää tahtia. Ja niin tulikin, kun ei ollut kiirettä. Nyt jotenkin aina erittäin onnistuneesti saan venytettyä treenin alkamisajankohdan sinne viimeiseen mahdolliseen, jonka jälkeen alakertaan mennään vauhdilla ja sarjatauot on pakko pitää lyhkäisinä, jotta ehdin ajoissa vielä nukkumaankin! Hirveä hiki ja syke korkealla koko ajan ja täytyy sanoa, että oikein loistavia treenejä on. Tällä tyylillä voin helposti lisätä sarjojakin noihin liikkeisiin, jos joskus pääsen sen verran ajoissa sinne alas, että siihen on varaa. :D

Ranskalaista punnerrusta ja kylkiä.

Mulla on treenien sisältö aika paljon muuttunut tässä ihan viime aikoina. Olen toistellut itselleni sitä simplify -käskyä, eli olen yksinkertaistanut treenejäni. Koska hardgainer, koska en ole hetkeen enää kehittynyt. Tuolloin treenit on myös helppo hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, kun ne on niin selkeitä. Isoja liikkeitä, ei kikkailuja. Siitä tykkään.

Mutta onhan tässä onneksi parissa vuodessa vähän jotain tapahtunut sentään. Pelkästään ihan järjettömän
positiivinen muutos!


Ruokarintamalla ei juuri mitään ihmeellistä. Alakulmassa vasemmalla on edelliseltä sunnuntalta jäänyttä riisinuudelikasvisraasteruokaa, jossa taisi olla kidney-papuja seassa myös. Kolme päivää syötiin muussia sen jälkeen, kahtena halloumin kanssa. Gnaa! Ihanuutta. Pippurimaustettu halloum osoittautui paremmaksi kuin basilikamaustettu. Molemmat kuitenkin todella hyviä. Muussia tuli syötyä myös ihan vain noiden kylmien kasvisten ja raejuuston kanssa. Lohkoperunoita löytyi Citymarketin pakastealtaasta, nimikkeellä Tulikuuma. Näitä olen ennenkin hehkuttanut, nams. Lauantai meni sillä eväslinjalla ja tänään sunnuntaina päästiin taas Viikinkiravintola Haraldiin syömään, tämän viikonlopun vieraiden (vanhempieni) kera. Tällä kertaa otin järkkärin sinne hämäryyteen mukaan, että sain edes jonkinlaisia kuvia annoksista. Sen enempää en alkanut tähtäillä ja säätää, kun oli nälkä ja tahdoin syödä. :D Nyt syötiin oikein alkuruokien kera!


Kuvissa näkyy miehen valitsema alkuruoka, suppilovahverokeitto, rinnalla saaristolaisleipää maustevoilla. Alhaalla näkyy minun omani, ihana kulhollinen salaattia, linssejä, kurpitsansiemeniä ja rapeaksi paisteltua saaristolaisleipää. Oli muuten tosi rapsakoita, mulla ei ole pään sisällä ollut koskaan sellaista meteliä kuin noita syödessä. :D Ja se sama meteli kuului kyllä varmasti monen pöydän päähän! Ylhäällä oikealla on mun ja miehen annosvalinta. Pidättäydyttiin samassa kuin viimeksi, kun siinä ei mitään moittimista ollut. Päinvastoin, todellista herkkua on! Kyseessä siis Punatukan Kasvisrieska. :) Rieskaa, vuohenjuustoa, kilpiperunoita (nammmmm), punajuurta, erinäisiä kasviksia, punajuurikastiketta.. Mitähän kaikkea. Löytyy luonnollisesti A la carte -listasta tuokin kuvaus. Suosittelen edelleen tätä paikkaa.


Tilattiin myös D-vitamiinia edellisen loppuessa. Vihdoin saatiin ensimmäiset puhdas + capsit tähän talouteen! Se mikä oli entistäkin hienompaa, niin tilattiin ainoastaan nuo kaksi reunimmaista purkkia. Keskimmäinen tuli yllätyksenä kaupanpäälle. Kannattaa tilailla Terveysteekistä!

Ja edelleen kaikki mun hehkutukseni on ihan tyytyväisen asiakkaan hehkutuksia. Kukaan ei ole sponsoroinut mulle mitään. Saa toki sponsoroida tämmösiä mitä oikeasti tarvitsen, enkä laittaisi pahakseni ollenkaan, jos vaikka saisi Haraldissa syödä aina ilmaiseksi hei jooko joo. :D

Aamuista, ei-vielä-ihan-herännyttä naamaa vessan peilissä. Tää vakava naama ei multa onnistu kyllä yhtään luonnollisesti,
oon aina ihan kumman näkönen. Mutta mennään nyt tällä, kun ilveilykuvaa ei ollut.

Ensi viikko on sitten toisiksi tai kolmanneksi viimeinen työviikko, sen jälkeen taas uusia kujeita. Mutta tehdään nuo nyt alta pois ensin! Ja perjantaina tosiaan availlaan noita penikkareppanoita. Ehkä sen jälkeen ei niitä enää tarvitsekaan huoltaa, kun niitä kiusaava rasituskin loppuu, mikä on kyllä varsin tervetullut juttu. Varasin sen verran pitkän ajan hierojalle taas, että jos aikaa vaan siitä jää, niin otetaan kädetkin taas auki. Siitä tykkäsin, vaikka forkkujen avaaminen oli aika tuskaisaa. Mutta silleen ihanalla tavalla. Mies menee tulevalla viikolla myös omat koipensa avaamaan, Pekalle myös. Se on varmaan varsin mieluisaa näin maratonin jälkeen.. :)

Nyt siirryn banaanipannarin paistoon ja valmistautumaan sen myötä tulevaan työviikkoon. Parhaudellista viikkoa!