Vuoden sadas punttitreeni. Ja sitten PMS.

Oikein mitalin sain HeiaHeiasta. :) Ja kaupassakin oli eilen rahkaa! Kotiutettiin monen monta purkkia (32). Joskus elämässä on pienissä hetkissä paljon parhautta. ;)

Mutta siihen se parhaus sitten jäikin. :D Hah. Ensinnäkin; PMS alkaa taas hyökkiä, jippii (selittää myös vatsaturvotuksen). Sanon vaan, että jättisuuret pointsit ja rispektit niille miehille, jotka tätä vaivaa kykenette ymmärtämään ja rakastamaan naisianne myös tämmöisinä aikoina. :) Veikkaan, että yksikään nainen ei tahtoisi käydä tätä kaikkea läpi, mutta on tosiaan asioita, jotka ei ole omassa hallinnassa. Sitten kun PMS on ohi ja nainen taas selväjärkinen, miehen pisteet on satavarmasti nousseet taivaisiin, jos on vain osannut ymmärtää ja tukea. Itse olen ainakin aivan totaalisesti eri ihminen PMS:n aikaan ja kykenemätön monenlaiseen eri juttuun, joihin olen muuten täysin kykenevä. Etenkin sellaiset tilanteet on todella haastavia/mahdottomia, joissa pitää olla järki ja sosiaaliset taidot täysillä mukana. Ilokseni tämä touhu on mennyt huonompaan suuntaan kun hormonini taannoin sekoitin monen asian yhteissummalla.

Sitten toiseksi ja takaisin treenijuttuihin; hylkäsin tänään treenin alkupuolella sykemittarin kokonaan. Meni taas räpeltämiseksi sen kanssa eikä se suostu toimimaan. Olen liian pieni sille. No mennään ilman! Vuoden sadas treeni koostui olkapää-/ja ojentajarääkistä. Kyljet ja vatsa kanssa.

Tankoa otsaan. Kirjaimellisesti. Tässä toistossa kuului KOPS.

Perushyvä treeni oli. Ei huippusuorituksia, muttei normaalia huonompiakaan. Jotenkin ihan hukassa ilman sykkeitä ja kulutuksia, että miten tuota nyt sitten lähtee arvioimaan, mutta sanotaan joo, että perushyvä. :) Vaikka yleensä kiukku on suhteellisen hypersupervoimia tuottava tunne, PMS -kiukku taitaa puolestaan olla sellainen treenifiiliksiä alaspäin vievä.

Treeni ohi, hell yeah! :D

Bongasin tänään kuvista myös kivasti noita kaulajänteitä ja -lihaksia, mitkä tällä hetkellä kiristää niin P*RKELEESTI.

Nämä on semmoisia viulunkieliä yleensäkin. Sivukuvassa näkyy oikeastaan kolme osiota. Kuvan kaksi ensimmäistä rinnan puolelta on piukeat ja painaa henkitorveen. Tai no, painaa noihin rauhasiin leuan alla, jotka painaa sitten henkitorveen. Kun kallistan pään ylös, en voi pitää suuta läheskään kiinni, sillä tuo kireys repii sen auki. ÖÄRGH. Hieroessa tuntuu etenkin oikealla (eli vammaolkapääpuolella :D) überkireä jänne, mitä ei toisella puolella ole. Se meneekin tuosta solisluun tienoilta korvan taa ja on ilmeisesti syypää siihen, miksi kuulo lähtee hoovereiden jälkeen aina toisinaan ja myös saa korvan joskus humahtelemaan jostain syvyyksistä, kun tuolle olalle laittaa laukun. Tokassa kuvassa nuo kaksi keskimmäistä jännettä oli aikoinaan urheiluhierojan mukaan aivan eri paria ja niiden kireyttä ihmeteltiin. Jo silloin muinoin! Akkaa kiristää siis muualtakin kuin pään ympärillä olevan vanteen vuoksi. :D

Pihalle olin jo puoliksi melkein menossa, mutta kolea sää, vesisade ja kova pohjoistuuli muutti mieleni. Jos huomenna sitten, ainakin tuulen pitäisi suuntautua etelästä, eli voisi jopa selvitä hengissä. :) Mulle on alkanut muodostua sellainen fiilis tästä Skotlannin säästä, että täällä ei ole vuodenaikoja. Täällä on vaan Skotlanti. :D

Nyt en aio loppupäivänä tehdä mitään muuta, kuin olla ja möllöttää. Ei kotiaskareita, ei ruoanlaittoa, ei minkäänlaista aktiviteettia, mitä ei voi kuvailla sanoilla 'olla ja möllöttää'. Syöminen sentään saattaa mennä siihen kategoriaan, jos sen tekee vaakatasossa. :D

Millaisia PMS -oireita teillä muilla on, vai onko? Löytyykö miehistä näkökulmaa asialle?