maanantai 10. syyskuuta 2012

Parisataa kaloria ja tuhat eri tuntemusta

Nyt on puolisentoista viikkoa menty 200-300 lisäkilokalorilla päivässä. Tämänhän tarkoituksena oli saada kuriin jatkuvan nälän tunteen sävyttämät päivät ja sitten ne toiset, jolloin ei ole nälkä laisinkaan ja turvottaa. Ja nyt onkin ollut tasaisempaa. Hirvittävät määrät tuntemuksia vaan voi näin pieni määrä lisäkaloreita aiheuttaa!

Lisäkalorit on vakiintuneet seuraavanlaisesti:

Aamupalassa oli ennen 4 weetabixiä, noin 4dl maitoa ja pari ruokalusikallista protskujauhetta.
Nyt aamupalassa on 5 weetabixiä, puoli litraa maitoa ja kolmisen ruokalusikallista protskujauhetta.

Kun lisätään jättikahvikupillisen vaatima maito (noin desi), on aamupalassa vaivaiset lähes 700kcal. :'D Aivan ylivoimaisesti energiasisällöltään päivän suurin ateria. Toisena tuleekin iltapalarahka, jossa on noin 450kcal.

Aamupäivän ennen treeniä nautittava välipala oli ennen vaihteleva. Useimmin ehkä pieni pala fitnessbrot -leipää raejuustolla, eli aivan superhuono vaihtoehto, sillä molemmat noista närästää treenissä eikä edes juuri pidä nälkää. Nyt siihen on vakiintunut banaani ja puolikas protskupatukka. Nälkää pitää loistavasti pidemmänkin aikaa.

Lisäksi tulee napsittua noin puoli kourallista manteleita jossain kohtaa päivää tasaamaan mahdollista ruoan alhaista kalorimäärää (esimerkiksi uunikasviksista ei juuri saa kaloreita haalittua kasaan).

Sitten niihin tuntemuksiin. Painohan on viihtynyt sadan gramman tarkkuudella puolitoista kuukautta siinä 46.3 kilossa. Nyt se on 46.6kg. Tuo +300g on todennäköisesti aika lähellä sitä määrää, mitä noista syömisistä tulee grammamääräisesti lisätavaraa vatsaan, joten en usko sen olevan painonnousua, vaan vatsassa olevan ruoan määrää. Toki nyt seurailen nouseeko se tuosta vielä. Jos nousee, niin sitten syödään liikaa. Jos pysyy tuossa, niin sitten syödään edelleen optimimäärää. Ennenkin söin siis riittävästi, jos sitä painossa mitataan, koska paino ei laskenut. Nyt tarkoituksena on kuunnella kehon tarpeita ja antaa sille vähän lisäruokaa, kun se on sellaista pyytänyt. Tarkoituksena ei ole itseään lihottaa. Ehkä korkeimmillaan viikoittainen painonnousu saisi olla +100g. Silloin se voisi mun pienellä keholla jopa lihasta. :')




Lisää tuntemuksia. Ihosta on tullut pehmeä ja löysä. Siinä missä ennen oli rasvakudos sellainen napakka, se on nyt pehmeä. Onko tuo sitten nesteisen kehon merkki? Tämähän on normaalia aina, kun lisätään syömistä, niin ensin keho tuntuu turpealta jonkin aikaa, kunnes se tottuu uuteen määrään. Jos tuo paino ei tuosta tosiaan nouse vaan pysyy nyt tuossa, koitan olla vain kärsivällinen ja ootella milloin keho on taas tyytyväinen tilanteeseensa. Eli samalla ruokamäärällä jatketaan, jos se vielä viikonkin päästä pysyy optimina. Itselle on tässä pään kanssa vähän tekemistä, sillä tuo neste ihon alla on tietysti parhaiten nähtävissä vatsassa - ja siinä, että ne vatsalihakset eivät ole enää niin selkeät kuin olivat. Ikuinen vatsakompleksi, joten ei ole helppoa.. :)

Miten sitten nälän tunne ja turvotukset? Nälkä ei ole ollut sellaista älytöntä kuin mikä tähän touhuun ajoi. Eli silloin tuli nälkä välillä jo pelkästä syömisestä. Eli orastavaan nälkään söi jotain ja sen jälkeen oli välittömästi suurempi nälkä kuin sitä ennen. Tai kesti puoli tuntia - tunti, ja taas oli nälkä. Nyt ei ole ollut tuollaista. Nyt tulee nälkä sopivasti seuraavaan ruokahetkeen. Eli huomattavasti parempi. Päivän mittaan tapahtuvat turvotukset ovat myös tasoittuneet. Ei tule suuremmasta ateriasta suurta turvotusta niin kuin ennen. Toki asialla on myös toinen puoli. Ei ole myöskään sitä litteä vatsa -fiilistä missään kohtaa päivää, siinä missä ennen. Nyt mennään pikkukummulla koko päivän läpi. Pikkukumpu on kuitenkin parempi kuin suurturvotus aina jossain kohtaa päivää moneksi tunniksi. Paljon, paljon parempi.

Nälkä on ainoana ollut tuollainen älytön lauantaina, mikä kertoikin siitä perjantain kävelylenkistä ja mahdottomuudesta syödä sen päivän kulutusta (yli 1000kcal) takaisin. Seuraavana päivänä oli nälkä. Sellainen, että aamupäivällä vetäisi banaanin ja fitnessbrot -leivän paahdettuna raejuuston kera (aamupala jo tietysti siis syöty) ja siitä seurasi hirvittävä nälkä, mikä ei mennyt pois. Annoksenahan tuollainen on mulle aika suuri, toisissa oloissa melkein liian suuri. Tämä vahvisti sen, että aikaisemmin tuo nälän tunne on tosiaan ollut juuri vajaista kaloreista johtuvaa, kun se on ollut samanlaista nälkää ja lauantaina syy oli sille ihan selkeä.




Ja vielä lisää tuntemuksia! Mainitsinkin edellisessä postauksessa niistä sykkeistä. Olenkin saanut siis tämän ruokavalion myötä aamupäivän ajaksi korkeammat sykkeet, muutamaksi tunniksi. Ne treenit viime viikolla, jotka aloitin ajoissa, menivät korkeimmilla sykkeillä. Ja tuo syke on siis selkeä. Se tuntuu mittaamatta muutaman tunnin aamupäivällä. Alkaa aamupalan nauttimisesta noin tunnin kuluttua. Perussyke (eli pikkuhääräyssyke) on noina tunteina ihan älyttömät 80-90, siinä missä normitilassa vastaava olisi 50-60. Sydän hakkaa sen verran voimalla, että sen kuulee ja tuntee asiaa sen enempää tunnustelematta. Jossain kohtaa se aina normalisoituu ja kun tosiaan noita viime viikon treenisykkeitä katselee, niistä näkee ne kaksi treeniä, jotka on aloitettu pikaisemmin aamupäivällä. Muissa on menty ihan perussykkeillä. Ainoa selitys jonka tälle olen nyt keksinyt, on tuo aamupalan suuri energiamäärä. 700kcal aamupalassa näin pienelle ihmiselle (joka nyt syö siis noin 1800kcal-2000kcal päivässä), on aika suuri määrä heti aamusta. Sydän joutuu työskentelemään kovemmin, koska keholla on enemmän työstettävää?

Olikohan siinä sitten kaikki.. Tosiaan, niin pieni kalorimäärä lisää päivään ja kyllä tapahtuu. :D Yksi syy tuntemuksien määrälle saattaa olla se, että kun keho on niin pieni niin pienetkin muutokset siinä tuntuu niin voimalla.

20 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus! "Pehmeä" nahka tosiaan siitä normalisoituu kun elimistö tottuu tähän uuteen parisataa kaloria runsaampaan ravintoon. Nyt se on nimenomaan ylimääräistä nestettä. Se, että syke on korkeammalla on varmasti suurimmalta osalta sen syytä, että elimistö joutuu tosiaan tekemään vähän enemmän nyt työtä energian kanssa. Elimistö tottuu niin pirun nopeasti johonkin tiettyyn, sitten kun sitä lähtee horjuttamaan, niin hetki (parista päivästä viikkoon) menee kun elimistö taas vähän tottuu uuteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Monna! Mä koitan kärsivällisesti oottaa nyt vaan ja taistella pääni kanssa sen aikaa, kun kehon kestää tottua. :) Jotenkin on niin hassua, kun määrällisesti on niin hirvittävän pieni määrä lisää päivään ja näin paljon kaikennäköistä siitä seurasi. :D

      Poista
  2. Ethän sä nyt ole mitenkään
    hirveen pieni. 165 cm?
    160 ja alle on pieni.
    =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Lähinnä tarkoitin tosiaan pienuudella tuota painopuolta. :) Tai lähinnä kai kehon kokoa, enemmän kuin painoa. Pituudeltani taidan ollakin aika keskivertoa. Tilanteesta ja ympärillä olevista ihmisistä riippuen perusmittainen tai lyhyt. Suomessa en ollut lyhyt juuri koskaan. Täällä Saksassa taas olen tuntenut itseni lyhyeksi moneen otteeseen.

      Poista
  3. Jänniä havaintoja näinkin pienellä muutoksella :) Mielenkiinnolla odotan miten suuntaan tämä tästä kehittyy ;) Sinä osaat kuunnella kehoasi. Minäkin yritän, mutta se vaatii aika usein pidemmän seurantajakson ja olen hyvin kärsimätön! :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää tämä on minustakin! :) Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin testata tällaisia pieniä, mutta ehkä hyvinkin merkityksellisiä asioita omalla kropalla. Katsotaan miten typyn käy! :')

      Kehon kuuntelu ei varmaan ihan kärsimättömimmän ihmisen hommia olekaan. :D Mä luulen, että olen niin paljon ravintojuttuja lukenut ja kehon toimintaan liittyvää tietoa ahminut, että kuuntelu käy jo kuuntelematta. Tiedostan automaattisesti hyvin paljon mitä kehossani tapahtuu, tiedostan mitä mikäkin fiilis tarkoittaa ja miten mikäkin ruoka kehoon vaikuttaa. Tiedostaminen on siinä pisteessä, että esimerkiksi leipä ei ole minulle leipää vaan hiilaria, rahkakaan ei ole rahkaa vaan proteiinia, pähkinät ovat rasvaa jne. :') Kun ne on kerran päähänsä iskostanut, ei niitä pois enää saa. Toki tämä myös vahvistaa sitä ajattelumallia, minkä mukaan muutenkin syön, eli ruokitaan kehoa eikä mieltä! ;)

      Poista
  4. Heippa. Löysin blogiisi tuossa viime viikolla lukaisin sen alusta loppuun. Oot kyllä aikamoinen liikkuja, huh. Täytyy arvostaa ja nostaa hattua! Sulla on ihan mieletön luonteenlujuus ja mahtavaa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan elää.

    Ei mulla oikeestaan muuta. Jatkan ehdottomasti lueskelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, pointsit sulle että jaksoit kahlata koko blogin läpi! :O Nostetaan siis hattua sullekin! :D Ja kiitos paljon tästä kommentista. Tuli hyvä mieli. :)

      Poista
  5. Eikös painon kuulukin noussa kun tuo haucca kasvaa ja sulla näyttäs kasvavan:) energian kulutuskin pitäisi lisääntyä massan myötä. Ainankin kaiken mun lukemani/ kuulemani mukaan. Tsemii ihmiskokeisiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se pääasiassa menee. Mä olen vaan kasvattanut lihakseni nostamatta painoa, jotenkin sitä on onnistunut syömään niin optimaalisesti ja juuri riittävästi, että se on ollut mahdollista. Sen tiiän kokemuksesta, että jos mulle nyt tästä eteenpäin tulisi tuo 300g viikkoon lisää niin ei kyllä lihasta olisi. :') Energiankulutukseni mittaan itse sykemittarilla, sen sijaan että käyttäisin jotain yleislaskureita. Siksi tiedänkin sen suht tarkkaan. :) Ja kiitos tsempistä. Sitä välillä nyt tarvitsee kun katselee katoavia vatsalihaksia.. :')

      Poista
    2. XD ei ne sielt katoo! Korkeintaa kasvaa salaa!

      Poista
    3. :D Mutta kun en mä näe niitä enää niin selvästi, ne katoaaahhhh.. :'D Okei, mä koitan nyt ryhdistäytyä. Hetkellinen nesteturvotus ja lopussa kiitos seisoo! Jiihaa!

      Poista
    4. Tietty jossain vaiheessa sen painonkin on pakko nousta nousujohteisessa treenissä, eikö? Sykemittari on käsittääkseni peruskulutuksen mittaamiseen epäluotettava: luin testistä, jossa osallistujat olivat pitäneet eri sykemittareita vuorokausikulutuksen mittaukseen ja tulokset olivat heitelleet 300-400 kcal/vrk, ja sehän on kyllä aika paljon.

      Oletko muuten koskaan mitannut ortostaattista sykettäsi? Kun jos mulla yhtäkkiä muuttuisi sykkeet noin paljon, niin mittaisin kyllä sen ensimmäisenä. Mä syön 1600-2500 kcal/päivä ihan päivän kulutuksesta riippuen, eikä ole sykkeissä mitään eroa. Oon joskus mitannut ihan himoähkyaterian jälkeen verenpaineen ja sykkeen, niin ei ole mitään ihmeellisiä piikkejä siinä.

      Poista
    5. Ehkä. Riippuu kuinka pitkälle sitä vie. Toistaiseksi olen onnistuneesti onnistunut muuttamaan kehon koostumusta lihaksikkaampaan nostamatta painoa. Ja kyllähän mun puolestani paino saa nousta. Kunhan se vain on lihasta. Jos ei, niin sitten ei tarvitse. Millekään kuurille en siis ole lähdössä.

      Mullehan tuo peruskulutussyke on ollut oikea, kun kerran sen mukaan on syöty ja paino ei ole laskenut ja lihasta on tullut. Eli todella optimi. :) Nyt tarkoitus lisätä kaloreita, ei painoa. Löytää uusi optimi.

      Ei mulla ole aamulla sykkeissä ihmeellisyyksiä (tai muulloinkaan), vasta aamupalan jälkeen. Ja olen tosiaan tähän mennessä syönyt hyvinkin tarkasti tietyn määrän päivässä jo useamman kuukauden ajan - tottakai keholla on äkkiä enemmän työtä aamupalan polttamisessa, kun siinä on tuollainen määrä kaloreita. Ei koske muita aterioita, eikä muuta kohtaa päivässä. Ainoastaan noin tunti aamupalasta. Ähkyyn en koskaan syökään ja aamupala on minulle sopiva, mutta energiasisällöltään se on aika valtava.

      Tämä on varmaan taas tätä sarjaa, että tunne kehosi. Minä mielestäni aika hyvin tunnen ja mielestäni sykkeen käyttäytymisessä tuossa kohtaa ei ole mitään ihmeellistä. Tottakai se voi noin reagoida. Ylikuntoa aletaan pohtia sitten jos tämä ei tästä menekään ohi ja tulee muita oireita. Nyt tilanne on mielestäni selkeä.

      Poista
  6. Heippa :) Täältä kuntopyörän päältä huutelen, että itselläni aina niukkakalorisena aikana samat fiilarit vatsassa; joko armoton nälkä tai hurja turvotus, eikä lainkaan nälän tunnetta. Itselläni todella herkkä vatsa ja jos syön vähääkään jotain ei sopivaa, alkaa turvotus. Itse esim. saan oireita weetabixeista ja all bran muroista; sappinestettä nousee kurkkuun ja kohta turvottaa. Lääkäri diagnosoinut sappivaivat sekä ärtyvän suolen. Jei. Ruokalistaltani on siis poistettu kotimaiset viljat (paitsi kaura, joka rauhoittaa vatsaani), lähestulkoon kaikki raa'at kasvikset, kypsennetyistäkin kaikki kaasua muodostavat (kaalit, palkokasvit, sokerit, sienet ym.), maitotuotteet (niistä saan finnejä), huonosti sulavat proteiinit, sekä turvottavat hiilarit (itselläni ainakin quinoa). Jatkan kokeiluja omalle keholleni, että mikä sopisi ja mikä ei, mutta aika toivottoman kapealta ruokavalioni näyttää :( Tsemppiä treeniin, minä jatkan täällä pyörän päällä vielä hetken, sitten ashtangat päälle ja suihkun kautta luennolle :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei! :) Kiva, että mun blogiani luetaan kuntopyörän päältäkin! :D

      Huhuh, sulla tuntuu tosiaan aika vähiin käyvän syötäväksi kelpaavat ruoka-aineet. Kurjaa. :( Itseänikin harmittaa tietyt asiat, mitä ei voi syödä ilman turvotteluita, joten vähemmälle jää tai kokonaan pois. Se on surku, kun kyseessä ei edes ole mitkään epäterveellisyydet. Mutta onneksi sitä tuntuu löytävän aina uusia herkkuja toisten tilalle. Mä olen kauhulla ajatellut sitä, että jos joskus tulisi esimerkiksi maidosta pahat oireet ja pitäisi jättää maitotuotteet pois - ei mulle jäisi enää juuri mitään. Nyt tuntuu olevan aika optimi ruokavalio kasassa. Ainoa, mille ei mitään voi, on tuo kuukautiskierron tekemät nestepöhähdykset keholle. Sillä mennään, vaikka ei tykkäisi!

      Tsemppiä ruoka-aineviidakossa, mukavia treenejä ja lähestyvää viikonloppua! :)

      Poista