-2cm, eli hei-hei hauis

Kissa oli kuin olikin aamulla armollinen ja antoi nukkua melkein seitsemään asti. Hyvän määrän unta sai palloon! Aamun treeniajatus tuntui jotenkin aivan erityisen nihkeältä ja onnistuinkin lykkimään sitä melkein puolen päivän tienoille asti. Siinä vaiheessa olin jo hoksannut, että treenin ensimmäinen liike se siellä tökki. Liike vaihtoon ja vähän järjestyksen vaihtoa muutenkin. Heti oli mukavampi lähteä treenin pariin.

Peruskäännöt tangolla vaihtuivat pitkästä aikaa preacher curliin. Eli se sohvan koristetyyny on siellä paidan sisässä taas, vaikka kuvassa ei juuri näykään. Järjestys vaihtui myös niin, että hauiksella ei aloiteltu, vaan ojentajilla ja jatkettiin vielä olkapäillä ennen habailua. Tämä tuntui tälle päivälle parhaalle järjestykselle.

Olen aiemminkin puhunut, että lihaskatoa on käynyt ja etenkin hauikset on ihan silminnähden pienentyneet. Tänään siitä tuli vieläkin konkreettisempaa, kun pyysin miestä mittaamaan ympäryksen. Tätä mittailua harrastan ehkä kerran tai kaksi vuodessa, eli ei kuulu tapoihin. No sieltähän kävi ilmi, että tammikuusta on hauiksesta kaksi senttiä lähtenyt massaa pois. :( Plussillahan olin silloin, joten painoakin oli nykyiseen (jota en edes tiedä, mutta veikkaan) verrattuna kilon - kaksi enemmän. Mutta sitten taas painan enemmän kuin viime vuoden kesällä ja siihenkin verrattuna habasta on sentti pois. Huoh. Kylläpäs masensi. Kaikki nämä treenit on tehty aivan turhaan. Vaikka varmaan olisi kyllä sitäkin vähemmän lihasta jäljellä, jos en olisi tällä tavalla treenannut. Kyllä vähän toivoin, että olisi ollut vaan silmissä vikaa ja mittanauha olisi sen todistanut, mutta päinvastoinhan siinä kävi.

Jos kuva näkyy yhtä rakeisena teillä kun millaiseksi se mulla muuttui lataamisen jälkeen, olen pahoillani.
Ei ole alkuperäisessä kuosissa.

Uskon, että muille lihaksille on käynyt aivan samalla tavalla ja sille pyllylle ihan yhtä pahasti kuin hauiksillekin, ellei jopa pahemmin. Olen syyttänyt jalkatreenitehoja tai vääriä liikkeitä, kun todellisuudessa se takamuksen lihasmassa on vain kadonnut. Lueskelin vähän asiasta taas netistä ja näinhän mm. pakkikselta löytyi tarinaa, miten eräskin menetti viidessä kuukaudessa 1,6kg lihasta, vaikka treenasi kovaa neljästi viikossa. Koska hänellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Muutenkin kuulemma vaikea saada kasvatettua lihasta vajaatoiminnalla. Saati sitten kun olen itse muutenkin sellainen, että lihas ei helpolla kasva. Vaikeaksi kyllä menee.

Mitenhän ihmeessä sitä saa motivoitua tässä itsensä koviin treeneihin, kun todellisuudessa se todennäköisesti ei tule kehittämään lihasta laisinkaan? Tai toki treenaan edelleen ja aivan yhtä kovin kuin tähänkin mennessä, eli motivaatio on olemassa. Mutta se on selvää, ettei siellä leveä hymy naamalla olla, kun kehittymistä ei kannata odottaa. Tai edes, että jotenkin ihmeen kaupalla pääsisi siihen  tätä kaikkea edeltävään kuntoon takaisin.

No, jos ei muuta, niin tämä tieto selvitti taas asiaa lisää. Kuuluu siis oirekuvaan. Ei kai muu auta, kuin olla kärsivällinen ja odottaa, että kroppa paranee. Jos se siihen ilman lääkeapua pystyy. Toivottavasti pystyy.

Lautasella tänään iso kasa uuniparsakaalia lisukkeineen.

Epäuskoa

Aamulla sain taas lusikoida onnellisena banaanipannaria (siemenien ja rouheiden kera), jonka päälle levittelin tietty vadelmahilloa. <3 Protskunlähteenä tuossa toimii nyt semmonen noin 150g rahkaa, jonne sotkotin sekaan sitä hilloa kanssa ja kardemummat + kanelit + piparkakkumausteet. Ja maitoa kanssa vähän sekaan, niin saa mukavamman koostumuksen. Sitä siihen pannarin päälle niin olo oli kun oisi kuohkean ja makoisan kerman kanssa syönyt jotain hirveän epäterveellistä. :') Ei voi muuta sanoa, kun että voittaa kaura(pulla)puuron noin 10 - 2. Aivan järjetön herkkusetti heti aamusta. Taisin vielä kahden tunninkin päästä hehkutella ääneen, että oli niin perhanan hyvää. :D Kuvaa en sitten ottanut, kun niin kiire oli syödä vissiin. Voin koittaa panostaa huomenna, vaikka ei siinä kuvassa nyt varmaan sen ihmeempää nähtävää olekaan. Silti! Ja vatsa on tänään jo heti parempi. Ei vielä normaali, mutta huomattavasti parempi. Iso jee! Ja lisäksi järjestelin tämän koko ateriakokonaisuuden nyt niin, että kustannuspuolikaan ei hirvitä. Kaupasta pitää tasan roudata yksi banaani lisää per päivä, joten ehkä mä selviän. :D Jogurtille sanoin nyt hei-hei. En tartte!

Mutta mitä epäuskoa? Ihan lihaskasvuepäuskoa! Tänään olkapäitä ja ojentajia (ja vatsaa) ja taas katselin, että onko noi olkapäät oikeasti mun? Onko nämä kädet oikeasti mun kädet? Tuntuu, että ne on ottaneet hirveän kasvuspurtin tässä, eikä mun pää oikein ehdi mukana! Sen lisäksi, että näen eron itse hyvin selkeästi, myös tunnen eron. Sitä huomaa mitä omituisempia asioita. Kuten kävelyllä ojentajat ottaa kylkiin kiinni. Wtf?!

Nii, wtf?! :'D Onks nää mun olkapäät?!

Monesti sitä nopeissa muutoksissa sokeutuu sille kehitykselle, mutta mä kyllä näen. :D Mun silmin on tapahtunut PAM OLKAPÄÄT KASVOIVAT, eikä sitä voi olla näkemättä! Toistellaan sitten sitä samaa virttä kuin tähänkin asti, eli hiilarit + magnesium = PAM LIHAKSET KASVOIVAT. :D No iloinen asia kyllä kaiken kaikkiaan! Eikä se ole pelkästään pumpissa, vaan muutenkin. Pumpissa toki suuremmat kuin muuten.

Treenin lisäksi kävin kävelemässä reippaasti 12.5km. Lopussa piti ottaa jo vähän juoksuaskelia hetken aikaa, kun olin päättänyt alle kahteen tuntiin suoriutua niin siitä piti pitää kiinni. Kiireeksi meni, mutta 1:59min meni aikaa. :D Ilma oli viileä ja pilvinen. Välillä piti hihaa rullata ylös ja välillä oltiin hanskat kädessä. Varjoisissa kohdissa oli aivan jäätävää! Ei tarvinnut kuitenkaan sukkahousuja. :')

Hedelmiä palautukseen ja suihkun kautta ruokalautasen äärelle. Eilistä pataa salaatissa. Patasalaatti? :D

On siellä raejuustoa isot määrät tuon lämpimän osion alla. Ja auringonkukansiemeniä. Oli tosi hyvä setti. Tämmöset salaatit on mun mielestä kaikkein parhaimpia, kun niihin saa edellisen päivän ruokajämät kipata päälle. :)

Torstai on vaan lähes poikkeuksetta mun suosikkipäivä, siinä on sitä jotain. Eikä vähiten siitä syystä, että torstaisin tulee tuplajakso Emmerdalea. :D Wohooo!

Fiilikset plussista ja miinuksista

Koitetaan saada kasaan vähän noista plussakaloreista ja miinuskaloreista juttua. Voi olla, että luvassa on aika pitkä teksti. :D Korostaisin myös, että lähinnä keskityn mun tapaani tehdä tämä ja itselleni olen hakenut sitä optimaalista tapaa. Ei suinkaan tarkoita, että kaikilla olisi sama optimi. Todennäköisempää on, että jopa päinvastoin. Lisäksi kisalavahommissa tämä touhu on jotain aivan muuta.

Yleisesti ottaen koko plussakalorien pointtihan on se, että syödään yli kulutuksen, ei mitään älyttömiä määriä kuitenkaan, ja treenataan kovaa. Toiveena on, että lihas kasvaa ja tietysti toinen toive siinä sivussa on, että mikään muu ei kasvaisi liiaksi, mutta sille ei oikein mitään voi. :D Läskiä, selluliittia, mitä tahansa semmoista ylimääräistä tulee todennäköisesti ja aika varmasti. Sitä on tarkoitus pudotella sitten miinuksilla pois.

Tuon kaiken voi toteuttaa erilaisissa sykleissä - toiset saattaa olla plussilla vaikka kaksi viikkoa ja miinuksilla yhden, toiset on plussilla useamman kuukauden ja vastapainoksi miinuksiakin tulee useampi kuukausi. Kukin tavallaan. Itse olen tämän vastaavan tehnyt nyt kahdesti (talviaikaan ja kesäksi ylimääräiset pois) ja molemmilla kerroilla olin useamman kuukauden plussilla ja miinuksilla sitten sen jälkeen. Tällä kertaa mulla taisi olla välissä yksi tai kaksi viikkoa, jolloin olin miinuksilla.

Sanovat aika optimiksi painon nousuksi viikossa semmoista kolmeasataa grammaa, kun plussilla ollaan. Jos paino nousee vauhdilla kohisten, niin on aika todennäköistä, että suurin osa menee jonnekin muualle kuin lihaskasvuun. Pudotusvauhdista en osaa edes sanoa. Hidas nyt ainakin varmasti säästää eniten lihasta. Itse pitäisin hyvänä tuota samaa 300g, jos pudotettavaa on vähän. Mitä enemmän pudotettavaa on, sitä enemmän sen on ok viikossa tipahtaa.

Olen tässä matkan varrella muutamaan otteeseen verrannutkin tätä kokemusta ja vuosi sitten tehtyä. Aika pitkälti kaksi täysin päinvastaista kokemusta. Silloin ensimmäisellä kerralla tietoa oli paljon vähemmän ja asiat olisi voinut tehdä paljon paremmin. Suurinpina eroina oli sekä treenien intensiteetti ja ravinto, lähinnä ne lähteet. Vuosi sitten treenasin yksijakoisella joka toinen päivä. Toisin sanoen; en tarpeeksi kovaa. Lisäksi söin kunnolla niitä plussia myös niinä lepopäivinä. Plussakalorit otin pääasiassa hiilareista ja se lopulta näkyi mun kropassa sillä, että vatsaan kasvoi suurikin rasvakerros ja jenkkikset tursuivat. Tällä kertaa otin plussat pääasiassa proteiinista ja suurta vatsaa ei kasvanut, eikä jenkkiksistä tullut mitenkään jäätävät. Ero oli aika konkreettinen talven villakangastakin kohdalla - viimeksi ei sitä voinut käyttää, koska se ei mahtunut kiinni! Nyt mahtui hienosti. Ei tehnyt tiukkaakaan. Vaikka paino oli siis sama. Nyt tietysti myös treenasin kolmijakoisella, joten automaattisesti intensiteetti oli paljon suurempi ja treenikertoja tuli viikkoon enemmän, kun joka toista päivää ei tarvinnut pötkötellä. Molempina kertoina jätin aerobiset pääasiassa pois/huomattavasti vähemmälle, koska ne nyt yksinkertaisesti syö pois tehoja ja kuluttaa konkreettisesti energiaa, jolloin lihaksille jää sitä vähemmän.

Viime kerralla ei se lihas juuri plussakaudella kasvanut. Hirveän vähän kuvia niiltä ajoilta. Vähän kuitenkin, ja ei niissä juuri suurta lihasmäärää näy..

Pullistelee. En sitten tiedä mitä. :D Tammikuu 2012. Ja ekassa kuvassa muuten vedetään vatsaa sisään niin p*rkeleesti.

Tammikuuta 2012 yhä edelleen.

Tällä kertaa sentään plussilla lihakset näkyivät ja esimerkiksi vatsalihakset eivät tosiaan missään vaiheessa peittyneet minnekään suuren rasvakerroksen alle. Toki rasvaa tuli, mutta se asettui hieman eri tavalla. Iso osa siitä hyppäsi mun muuten rasvattomaan yläkroppaan ja sepäs oli kivaa, kun hauiksetkin kasvoivat suuriksi ihan senkin ansiosta! ;) Ihan ehdottomasti mulle sopi ottaa lisäkalorit proteiinista hiilareiden sijaan. Yleensä taidetaan tehdä hiilaripainotteisesti. Sillä sitä tehoakin saa siihen treeniin.

Suunnilleen samassa painossa kuin edellisenä vuonna kuvissa yllä, mutta treeni meni pikkasen paremmin perille - vaikka sitten lomamökillä.

Tää oli mun huippuhabani silloin 2012. Tästä lähdettiin painoa hilaamaan taas alaspäin.

2012 sitä jotenkin lapsellisesti odotti (kun ei tietoa ja taitoa ollut niin paljoa), että sieltä alta kuoriutuu hirvittävät lihakset. No eipä sieltä juuri mitään ihmeellistä löytynyt. :D Jalat olivat loppupeleissä muuttaneet koostumusta kyllä, löysästä kiinteäksi, mutta koko niissä pysyi samana. Kyllä mä tuolloin vannoin, että ei ikinä enää, ei noista plussista saa kuin läskiä. No sitten sitä tietoa olikin hieman enemmän ja oman kropan tuntemus oli paljon parempi, ja pitihän sitä sitten koittaa! Paljon paremmin tämä meni kyllä tällä kertaa, joskaan ei ihan virheettömästi.

Pudotusvaiheessa, sama paino. 2012 - 2013.

Tällä kertaa paino nousi samaa sopivaa tahtia per viikko (n. 300g). Plussilla olin suunnilleen yhtä kauan kuin viimeksikin (muutama kuukausi) ja samaan painoon asti mentiin. Okei, tällä kertaa jäi sata grammaa alemmas kuin viimeksi.. :D En osaa sanoa onko lihasta tarttunut tälläkään kertaa sen enempää, muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Kun tällä kertaa miinusteluvaiheessa tuli sitten niitä ns. mokia ja voi olla, että jos jotain tarttui plussilla, ne katosi miinuksilla. Tai suuresti miinuksilla en siis ole ollutkaan tässä missään vaiheessa, lisäsin vain aerobista ja katsoin vähän mitä sinne suuhuni laitan (ja esimerkiksi että mihin kellonaikaan). Liikunnalla tehtiin se vaje siihen päivään, kalorit on pysyneet kivasti 1400-1500 joka päivä.

Tästä kunnosta lähdettiin plussille viime vuoden puolella.

Nuo pudotusvaiheessa sattuneet tapahtumat olivat järjetön stressikausi, joka laittoi jo yksistään kropan sekaisin. Sen lisäksi ruoka ei maistu normaalisti silloin kun mun on paha olla. Toiset syö suruunsa - itse taas saan silloin itseni pakottaa syömään ja se ei todellakaan aina onnistu toivotulla tavalla. Pari suurinta pudotusta tämän jakson aikana oli 1,1kg viikossa ja toisella 900g viikossa. Aivan liikaa, kun pudotellaan näin pienissä määrissä. Puhutaan kuitenkin kokonaisuudessaan ihan kolmesta kilosta tai jotain sinne suuntaan. Lisäksi olen hyvin tietoinen, että nuo mun überpitkät kävelylenkit on ihan satavarmasti lihasta kuluttavia. Mutta niin tärkeistä kävelyistä on kyse, etten siitä sitten välittänyt, enkä tässäkään kohtaa harmittele asiaa. Menen pitkille kävelyille jatkossakin. :)

Nyt on tosiaan lähtöpainoon matkaa enää muutama sata gramma ja todennäköisesti nekin tässä tipahtaa vielä itsekseen pois. Saa kyllä tipahtaakin, koska vielä ei ole hyvä. Kalorit olen kuitenkin nostanut jo ylemmäs, joten ihan itsestään saa kroppa hoitaa tämän loppuun, mä tahdon syödä enemmän. :D Itsekseen se hoiti 300g viime viikkonakin pois, vaikka syötiin paljon. Se menee sinne missä sen on hyvä. Mun on hyvä, että sen ois hyvä siellä, missä bikinit näyttää ok:lle päällä. :D Vaikka täällä tuskin tommosia kelejä tuleekaan olemaan, niin mun itseluottamukselle on tärkeä, että mun kroppa on siinä kunnossa, että tiiän siinä olevan kaikki sopivasti kohdillaan, vaikkei itseni lisäksi sitä kukaan muu olisi edes pällistelemässä. Itsehän minä itsessäni elän ja peilistä näen minut.

Tätä viime kesän peppua ootellaan taas ilmestyväksi. Kivointa tässä on tietää, että se on sentään olemassa. Mulla on todisteita, oon nähnyt! :D

Miten sitten jatkossa, teenkö tämän uudelleen? Todennäköisesti en. Luulen, ettei mun kroppa kestä. Tällä kertaa meni hormonit sekaisin pudotusvaiheessa huolimatta siitä, että en edes ole ollut millään dieetillä. Kilpirauhanen alkoi ilmoitella itsestään usealla eri tavalla ja esimerkiksi sitä sykettä odotan tässä palailevaksi sinne ihan normaaliin yhä edelleen. Osittain se on jo siellä, pientä hienosäätöä kun vielä tekisi niin on sykemaali saavutettu. ;) Nämä kilpirauhasen ilmoittelut pahensivat myös mun PMS -oireilua aivan tajuttomasti. Enpä muista milloin olisi kahden viikon oireet olleet päällä. Aamusta iltaan olet kuin vankina omassa mielessäsi, tunnet kiukkua vaikka järkeilet, ettei ole mitään syytä siihen, mutta hemmetti, kun et pysty siihen vaikuttamaan. Voin sanoa, että se on ihan yhtä kamalaa, ellei jopa kamalampaa sille joka oireilee, kuin mitä se on niille, jotka saa siitä osansa. Nyt viimeisen kuukauden aikana mun kehossa on tapahtunut niin paljon erilaisia hormonisekamelskoja ja konkreettisia suuria muutoksia, että pää on vieläkin vähän pyörällä niistä kaikista ja mietin, että mikä niistä nyt on normaalia ja mikä ei. Katsotaan seuraavan kierron aikana tapahtuvat tuntemukset ja kaikki muutkin, että mikä tässä ehkä jää pysyväksi ja mikä ei.

Joten sanoisin, että tällä oireiluilla ja muutenkin, kun on ennenkin kilpirauhasarvot mahtuneet juuri ja juuri normaalin haarukkaan, leikkisin terveydelläni jos tätä harrastelisin useamminkin. Siksipä se ei olisi välttämättä kovin fiksua. Ja olenhan lihaksia onnistuneesti kasvattanut ihan normaalilla treenillä ja syömisellä, ilman että mitään on pitänyt syklitellä. Sitä voi syödä niin optimaalisella tavalla, ei tarkoita mitenkään kurinalaista syömistä kuitenkaan, kun tuntee kroppansa ja tietää mitä se tarvitsee, että kehittyy ja lihas kasvaa - vaikka paino ei edes muuttuisi. Näin sitä on tapahtunut ihan silminnähden viime kertaisten plussien ja tämän kertaisten plussien välisellä ajalla. Syönyt sopivasti, treenannut sopivasti, ei ottanut stressiä kummastakaan. Ja lihas kasvoi. Teen mieluummin jatkossakin niin. En sano, että ei koskaan enää, mutta tällä hetkellä ajattelen, että syklittely olisi vain typerää. Ainakin näin pitkillä sykleillä.

Lisäksi, kehotyypiltäni kun olen ektomorfi, eli luonnostani hoikka ja hentoinen, on mun yksinkertaisesti vaikea, ellei jopa mahdoton, kasvattaa sellaisia lihaksia mitä tahtoisin. Olen aika varma, että suurin osa naisista, jotka olisivat samanlaisissa mitoissa, söisivät kuin minä ja treenaisivat kuten minä, menisivät lihaskasvussa mun ohi ihan heittämällä. Muhun ei vain tartu liha niin kuin suurimpaan osaan ihmisistä.  Esimerkiksi mieheni on sellainen, että hän vilkaisee puntteja ja heti on lisää lihasta kehossa, vaikka samaan aikaan noudattaa rankkaa juoksuohjelmaa.. Epäreilua, eh? :D Itse saan nähdä tuplasti tai triplasti sen vaivan kuin muut, ja silti se saattaa olla täysin mahdoton urakka. Toisilla on lihakset pitkänmalliset, toisilla taas muhkumpaa mallia. Itse olen aika varma, että kuulun tähän pitkänmallisten lihasten kerhoon. Olikin hauska lukea Mimosa Isomäen juttu Bodaus -lehdestä, jonka voitte lukea kyseisen kaunottaren blogista tästä linkistä. Lehtikuvat saa suuremmaksi ja juttu on luettavissa kokonaisuudessaan ihan niiden kautta. Mielestäni minulla ja hänellä on kroppa samaa mallia. En sano, että yhtä paljon lihaksia tai että olisin yleensäkään mitään hänen rinnallaan, mutta kropan malli on sama. Ja hänellä on pitkänmalliset lihakset. Ei hänestä todennäköisesti koskaan tule sen muhkumpaa. Kuten ei minustakaan.

Ektomorfista Kaisa Jaakkola kirjoittaa Hormonitasapaino -kirjassaan mm. seuraavaa:

Ektomorfi on kestävyysurheilijan perikuva: hän on laiha ja usein myös pitkä. Ektomorfin luuston rakenne on hentoinen ja hänellä on usein ohuet raajat. Rasva ei tartu häneen helposti, mutta eipä tartu lihaskaan sen paremmin. Ektomorfin rasvaprosentti voi luontaisesti olla selvästi alle suositellun.
Ektomorfi saa nähdä kovasti vaivaa kasvattaakseen lihasmassaa. Naisten keskuudessa ektomorfi on se tyyppi, jolle kaikki ovat kateellisia, koska hän ei liho millään, söipä hän mitä hyvänsä.
Ektomorfin kilpirauhanen toimii vilkkaasti ja aineenvaihdunta on vauhdikas. Sympaattinen hermosto aktivoituu herkästi ja hänen elimistönsä tuottaa paljon katekoliamiineja eli adrenaliinia ja noradrenaliinia, tai on niille hyvin herkkä. Jos ektomorfi laiminlyö hyviä elämäntapoja, rasva varastoituu hänellä herkimmin keskivartaloon.

Ainoa, mikä kuvauksessa ei itselleni täsmää on suositeltu makrojakauma. Ektomorfin hiilihydraattien sietokyky on erittäin hyvä ja hän tulee toimeen parhaiten runsashiilihydraattisella ruokavaliolla. Ruokavalion ravintoaineiden jakauma on karkeasti noin 55% hh, 30% p ja 15% r. Itse pullahtaisin nesteiseksi noista hiilareista ja vähäisistä protskuista. Lisäksi rasvan määrä on mulla oltava ainakin tällä hetkellä huomattavasti korkeampi, kun miettii kilpirauhasen toimintaa juuri nyt. Voi olla, että normaalisti voisi olla noinkin alhaalla. Mulla tosiaan on erittäin vilkas aineenvaihdunta ja paino kyllä putoaa erittäin helposti, mutta sen nostamiseen saakin nähdä aivan järjettömästi vaivaa. Saati sitten lihasmassan kasvattamista varten. Ja pieni olen, ollut lapsesta lähtien. Usean vuoden järjettömällä päivittäisellä p*skan syömisellä sain painoa 10 kiloa lisää (liikaa). Moni muu olisi saanut samalla meiningillä useita kymmeniä. Tässä asiassa täytyy olla onnellinen, että olen juurikin tällainen, jolla se paino ei nouse. :D

Mutta. Onhan tässä taas sellainen itsensä hyväksymisen paikka. Ei minusta tule isoa koskaan. Olen tällainen hentoinen, vaikka treenaisin niin p*rkeleesti ja tekisin kaiken pilkuntarkasti oikein. Siispä mennään tällä! Treenataan edelleen niin p*rkeleesti, mutta ei se sen suurempi kroppa silmissä kiiluen. Mä pääasiassa tahdon vain, että minusta yleensäkin näkee (minä siis itse) sen, että jotain on tehty. Mun mielestä olen sellaisen tilan saavuttanut. Ja se paino on edelleen vain numeroita, ja edelleen ollaan kaikki keskenämme erilaisia. Se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Mä olen itsessäni onnellinen ja paljon olen saavuttanut. En ehkä kaikkea sitä, mitä moni muu saavuttaisi samalla tavalla, mutta ehkä kuitenkin enemmän olen saanut nähdä vaivaa päästäkseni tähän tilanteeseen, missä olen nyt. Ja pakkohan sitä on olla ylpeä siitä. Hell yeah! :)

Kuinka paljon on tarpeeksi unta ja muita nukkumisjuttuja

Useimmat tietääkin, että nukun yössä kuudesta seitsemään tuntia. Yleensä se on kuusi tuntia ja risat. Miksi vain näin vähän? Koska se on itselle (ja meille molemmille) hyvä määrä. Sen mittaan sillä, että energiaa riittää aamusta iltaan asti. Lisäksi herätys on (ainakin) arkena viideltä, joten jos tahtoisi nukkua enemmän, sitä olisi mentävä todella aikaisin nukkumaan ja jo se on välillä mahdotonta. Toisinaan voisi mennä, mutta kun alkaa nukuttaa yleensä vasta kymmenen jälkeen. Aina silloin tällöin tulee toki tankattua enemmän unta ja jos viikonloppuna on mahdollista, nukutaan niin pitkään kuin kissa antaa nukkua, eli seitsemään tai kahdeksaan. :D

Moni myös varmaan muistaa miten olen joskus pohtinut, että vaikka itselleni tuo tuntimäärä on sopiva ja siitä saa riittävästi energiaa pitkin päivää, onko se riittävä määrä keholleni ja lihaskehitykselle? Tätä olen miettinyt viime aikoina vieläkin enemmän. Syy on se, kun tuossa oli se poikkeuksellinen viikko, jonka aikana nukuin yössä yhdeksästä yhteentoista tuntia. Treenit kulki ihan ennätyksellisen hyvin, lisäilin painoja ja kehityin toistoissa. Kun palattiin takaisin normaaliin unirytmiin, sain tipauttaa painot myös takaisin normaaliin. Nukunko liian vähän lihaksilleni?

Tätä pohtiessani päädyttiin kokeilemaan sitä, että nukutaan edes tunti enemmän. Nukkumaan sai mennä jo yhdeksältä, mikä on sinänsä hieman tylsää, mutta aamusta ei voi nipistää niin luonnollisesti sitä nipistetään sitten illasta. Ensimmäiset kaksi yötä meni sinänsä onnistuneesti, joskin heräsin molempina öinä herätyskelloon kesken unen näkemisen. Silloin en herää kunnolla koko päivänä, sitä joutuu repäisemään itsensä jostain niin toisesta maailmasta tähän maailmaan. Mm. tämän seurauksena kahdeksan tunnin unien jälkeen olen enemmän väsynyt ja energiaton kuin kuuden tai seitsemän tunnin unien jälkeen.

Ja tosiaan, kuten kirjoitin, ensimmäiset kaksi yötä meni onnistuneesti. Kolmas alkaa olla jo takeltelua. Nukkumaan pitää mennä ennen kuin oikeasti nukuttaa. Vaikka olisin energiaton pitkin päivää ja väsynytkin, ei minua nukuta. Ja yksi asia mistä en yhtään pidä, on mennä nukkumaan ennen kuin nukuttaa. Kolmantena iltana sain odottaa 20-30min ennen kuin uni tuli. Normaalisti siihen menee korkeintaan viisi minuuttia ja se on minusta ihan luksusta! Lisäksi yöllä tulee heräiltyä useammin, jos nukahtaminen on ottanut aikansa. Kääntää kylkeä, asettaa tyynyä.. Jos menee useana iltana nukkumaan ennen kuin nukuttaa, sitä on siinä tilassa, että odottaa koko yön herätyskellon jo soivan.

Periaatteessa ollaan tilanteessa, että miksi muuttaa jotain sellaista, mikä on jo hyvä näin. Uskoisin sen edelleen olevan hyvä näin, jos tuossa ei olisi ollut sitä poikkeuksellista viikkoa välissä, jolloin unta riitti enemmän ja treenitulokset nousivat kohisten. Silloin se oli tosiaan mahdollista nukkua niin monta tuntia enemmän per yö, koska tilanne oli täysin poikkeuksellinen, ja olin uupunut sekä henkisesti että fyysisesti. Silloin unta riittää (tosin pari viimeistä yötä oli jo pyörimistä). Vaikka kuinka treenaan kovin ja paljon, se ei ole tarpeeksi uuvuttamaan pitkiä yöunia varten. Pitää treenata extrakovin ja extrapaljon. Siihen en kuitenkaan ryhdy tämän takia.

Mutta mietityttää se silti. Esimerkiksi kun miettii, mitä kaikkea kehossa pitäisi ehtiä tapahtua yön aikana; pitää palautua, kehittyä, kasvaa, sekä mm. erinäisten hormonien pitää saada hommansa hoidettua yön aikana. Ehtiikö tämä kaikki tapahtua sataprosenttisesti kehossani kuudessa-seitsemässä tunnissa, vai jääkö jokin prosessi kesken? Jos jää, kuinka paljon? Kuinka paljon voisin kehittyä ja kuinka paljon nopeammin kasvattaa lihasmassaa, jos nukkuisin enemmän? Voi kun jollain olisi tarjota vaikka prosentteja mulle, tai tutkimuksia aiheesta!

Nukun tarpeeksi minulle, mutta onko se tarpeeksi treenaavalle minulle?

Onko mun lihakset tälleen tuolla ihon alla?? :D :D

Aikoinaan, kun terveysongelmat tuolla niskan seudulla alkoivat eikä syytä tiedetty, aloin nukkua istuma-asennossa. Alkuoireet, ne kaikista pelottavimmat, kun iskivät makuulle mentäessä. Nukuin istuen ainakin kaksi vuotta. Alkuun kuukausia sohvalla, jossa oli helppo olla tuossa asennossa. Sänkyyn paluu pelotti, mutta jättimäisten tyynyjen avulla se oli lopulta mahdollista. Kesti kuukausia, ennen kuin nukuin siinä kyljelläni, koko yläkroppa edelleen kohotettuna. Noiden aikojen jälkeen olen vähentänyt tyynyjen määrää pikkuhiljaa. Nykyään on sänky ja tyyny tempuria, enkä koskaan enää vaihtaisi pois! Tempur-tyynyn alla on toinen tyyny (normaali, ohut), mutta asento on nykyään niin, että olen silti vaakatasossa. Tuo alempi tyyny mahdollistaa sen, että olkapäät en mene lysyyn (kohti kaulaa), kun nykyään nukun aina kyljelläni. Välillä kokeilen ottaa sen viimeisenkin tyynyn alta pois, mutta asento on näillä hartioilla todella epämukava ja tuntuu, että verenkierto blokkaantuu samantien.

Muita nukkumistapojani avatakseni: yksi ekstratyyny on tuossa kainalossa halissa, joka päällä lepää päälimmäinen käsi. Tuo on tuonut ihan hirveät määrät helpotusta trigger -kipuihin, jotka öisin saattaisivat juilia, kun olisivat venytyksessä ilman tuota viritystä. Jos käännän kylkeä, nappaan tuon tyynyn mukaani. Preferoin nukkumista vasemmalla kyljellä. Silloin nukun sikeimmin. Joka yö herään silti kerran, kun olen kiepsahtanut selälleni (useimmiten niska vääränä), josta käännyn taas takaisin vasemmalle kyljelle.
Aina en voi kuitenkaan nukkua vasemmalla kyljellä, koska mun nenäni vinkuu niin päin. :D Oikea sierain usein ujeltaa, ja se on sellainen asia mitä en siedä itseltäni enkä mieheltäni. :D Jos käännyn oikealle kyljelle, sierain ei ujella. Veikkaan, että tämä liittyy jollain lailla mun poskionteloiden polyypeihin. Oikealla kyljellä nukkuessa sitten taas alkaa oikea käsi särkeä keskellä yötä ja loppujen lopuksi todennäköisesti käännyn vasemmalle jossain kohtaa. Suussa mulla on joka yö purentakisko (eli härpyysi, kuten se meillä tunnetaan), koska narskutan hampaitani todella pahasti ilman sitä. Tuo tietysti on ihan s**tanasta jännitysniskalaisena, jos sitä en käyttäisi. Ennen heräsi aamulla hampaat kipeänä ja posket turvoksissa ja niska tietty hellänä ja korvat soi. Onneksi on härpyysi olemassa! Pureskelen kyllä päivisinkin hampaita yhteen, mutta siihen sentään pystyy vaikuttamaan heti kun sen huomaa.

Nyt tahtoisinkin kuulla teiltä teidän unimääriä, miksi se määrä on sopiva juuri sinulle, millainen olo on jos olet nukkunut liian vähän ja onko sinun mahdollista nukkua liian paljon? Itse tosiaan olen väsyneempi kahdeksan tunnin unien jälkeen kuin seitsemän tai kuuden! Saa jakaa myös nukkumistapoja ja tarinoita!

Ja tietysti, jos joku osaa heittää jotain faktaa siitä, kuinka paljon kehoni ihan oikeasti tarvitsisi unta, jotta kaikki tarpeellinen ehtii tapahtua ja kehitys olisi optimaalinen, ole hyvä ja kerro ihmeessä! Unelmoin, että joku sanoisi, että kuuden tunnin yöunilla vähennän kehitysnopeuttani tai -kykyäni niin ja niin monta prosenttia verrattuna kahdeksan tunnin uniin. <3 Tietysti myös kaikki muukin kuin lihaskasvuun liittyvä tieto on tervetullutta, öisin kuitenkin kehossa tapahtuu kaikenlaista muutakin!

Kasvussa se on

Helmikuu - Huhtikuu - Heinäkuu - Elokuu (joo käsi ja kuvakulma vaihtui kesken kaiken, mutta kuiteski)

Jotain teen oikein. Jee. :')

p.s. Huhtikuussa vaihdoin yksijakoisesta kolmijakoiseen ohjelmaan. Kannatti!