Viikko 8: täysi viisi, ravintolaa ja viljansyöntipäivää

Hiiohoi! Herättiin tänään vasta puoli kaksitoista päivällä ja tässä saa vähän tehdä töitä, että ehtii kaiken tälle päivälle meinatun toteuttaa! Onneksi kyseessä on sentään lepopäivä treeneistä, joten sen puoleen ei ole ollut hätää. Ja levättyä tosiaan tuli. ;) Olen oppinut, että kissan voi käydä ruokkimassa kun alkaa huutamalla herätellä ja sen jälkeen kömpiä takaisin sänkyyn ja kissa on taas hiljaa. :') Samanlaisen nukkumismaratonin sain tehtyä perjantaina, kun mulla oli vapaapäivä ja mies hoiti kissan ruokkimisen aamulla mun nukkuessa. Aika luksusta. <3

Mutta ne treenit, niin. Viisi tuli tähän viikkoon taas ja se on hyvä. Tältä näytti:

Maanantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:57min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:57min.

Torstai: jalat. Kesto: 1:21min.

Perjantai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:05min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:57min.

Sunnuntai: lepo.

Hämmentää tuo 57 minuuttia kolmen eri treenin kestona, en tajua. :D Varsinkin kun tuossa eilisessä treenissä piti jättää yksi sarja viimeistä liikettä tekemättä (koska sali oli menossa kiinni, #salilvika), ja sitten/siltikin se oli juurikin se 57min. Hämmentävää!

Tällä viikolla on muutamia esille nostamisen arvoisia pointteja treenissä tapahtunut. Ensinnäkin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen nyt kyennyt tekemään etureisiä laitteessa. Enää ei koske, eli säädöt on vihdoin oikeat ja lisäksi pohjalla oli taas kunnollinen foam roller -rullaus kotosalla, jonka jälkeen lämmittely ja sitten treeni. Uskon, että tuo rullaus on se juttu. Sillä saan jalat työpäivänkin jäljiltä auki, että niitä on jotain hyötyä edes treenata.

Selälle otin uuden liikkeen lisää, kun silmiin osui pulldown -laite. Sehän passasi ja sillä olen vetkutellut menemään treenin viimeisenä liikkeenä (josta eilen jäi yksi sarja tekemättä). Sarjat on muuten kaikissa liikkeissä tällä viikolla jo normalisoituneet sinne neljään, enää ei siis ole tullut tehtyä vaikka yhtätoista tai seitsemää sarjaa jalkaprässiä. :'D

Treenivaatteita. Ekassa kuvassa H&M paita ja housut. Tokassa paita Prismasta ja Victoria's Secretin Pink -malliston housut.
Vikan kuvan housut samat kun ekassa ja toppi myös H&M.

Torstaina tein myös ehkä parhaimman jalkatreenin ylipäätään, missä tuo etureisiliikekin oli mukana. Sen tein viimeisenä, enkä voisi sitä muussa kohtaa tehdäkään. Etureisihapotus on s**tanasta ja sitä mulla esiintyy muutenkin niin helposti, että olen oppinut vihaamaan sitä varsin suuresti. :D Reidet oli treenin jälkeen ihan rikki ja odotin aivan jättimäisiä domsseja, mutta onneksi tuli vaan semikovat.

Tuossa treenissä tein myös pohkeita ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja ensimmäistä kertaa ikinä laitteella. Ai kamala, kyllä piti nousta aina tepastelemaan ympäri salia sarjan jälkeen kun niin jumalattomasti poltti! Onneksi pohkeita käsitellään suhteellisen säännöllisesti hieronnassa (pohje- ja penikkaongelmien vuoksi en siis ole voinut niitä treenaillakaan) ja tuon vuoksi domssit jäi myös pieniksi. Niitähän rasitetaan siis vähän väliä joka tapauksessa, oli treeniä tai ei.

Muuten treeni sisälsi vaakaprässiä, takareisilaitetta, loitontajia, leveää kyykkyä, pystyprässiä, etureisiä ja niitä pohkeita. Ihan huikea treeni, enkä malta odottaa että pääsen tekemään saman uudestaan huomenna!

Löytöjä H&M:stä treenivaatteiden lisäksi: SUPER STRETCH -pillifarkut (elämäni ensimmäiset pillit) ja mustat suorat,
jotka venyy, eikä ole edes nappia tai vetskaria! Mun mukasuuri -pyllyni mahtui hienosti näihin! Sinisen neulepaidan ostin myös.

Olkapäille otin tällä viikolla mukaan pystysoudun taljassa, mikä tuntuikin varsin kivalta. Kotonahan olen sitä tehnyt aina mutkatangolla, mutta tämä tuntui paremmalta, ainakin noin olkapäätreenin viimeisenä liikkenä. Olen myös sivuvipareissa (taljassa) saanut tuon vammaolkapäänkin tuntemaan hapotusta jo aika hyvin, joten ehkä sinnekin menee jo jotain perille!

Ojentajien kanssa sen sijaan vähän taistelen, täytyy varmaan googletella eri liikkeitä. Ei vaan tee mieli tehdä niitä samoja mitä teki aina ennen kotona kun nyt on hirveä nälkä vaihtaa liikkeitä, kun periaatteessa siihen on mahdollisuus. Ja hyvähän niitä olisikin vaihtaa, kun samaan tapaan on veivannut niin kauan, että varmaan on ojentajat jo ihan tottuneet niihin liikkeisiin. Taljassa tehtynä tykkään ihan hirveästi niitä veivata (pushdown), mutta ei se nyt oikein riitä. Teen sekä naama että selkä taljaan päin. Voisin kokeilla taas uudelleen sitä liikettä, missä ollaan selkä taljaa kohden ja etunojassa ja sieltä narun kanssa pään yli heilutellaan. Mikälie liike sitten onkaan nimeltään. :D Ojentajillehan pitäisi optimaalisesti tehdä liikkeitä aika monipuolisesti, kuten Lihastohtorin blogissakin on mainittu. Voisin tietysti myös tuon tekstin lukea uudelleen läpi ja ottaa sieltä liikevinkkiä! Mitä (laite)liikkeitä teillä on ojentajille ohjelmissa? 

Eiliseltä myöhäistreeniltä hauiksia ja takaolkia. Vatsa on viljapäivän tulosta, ja tossahan sitä vedetään vielä sisään.

Lauantaina pidin tosiaan viljaisen päivän, eli edellisestä on aikaa taas sen verran, että tiesi ettei mitään suuria vaikutuksia tule. Mitä nyt tietty vatsa reagoi turpoamalla. Harvoin se yhdestä kerrasta kuitenkaan kipuilee, ja jos niin olisi niin sitten jättäisin syömättä. Myöskään nivelkipuja en saa yhdestä kerrasta, tai tule kipeäksi (kop kop..) tai että vatsa menisi sekaisin. Yleensä mun viljapäivä sisältää yhden annoksen viljoja, mutta tällä kertaa teki niin jumalattomasti mieli ihan kaikkea, että sitähän kaikkea sitä sitten söin. Parempi överit kun vajarit, vai miten se meni.. Ja aloitin jo edeltävänä iltana, kun söin ruisleipää hernarin kanssa! :D Olikin ensimmäinen perusruisleipä useaan vuoteen. Seuraavana aamuna vatsa oli kyllä vähän kipeä, mikä varmaankin johtui nimenomaan siitä rukiista. Tietysti hernarin kanssa vaikutus varmaan vielä tuplaantui.. :'D

Lauantain aamun aloitin kaurapuurolla, mitä olen viimeksi syönyt ehkä puoli vuotta sitten. Ensimmäinen ilman raejuustoa, eikä ollut ikävä! Protskut otin ns. palkkarina. 60g puuroa banaanilla ja muilla lisukkeilla (agave -siirappi, maapähkinävoi, pellavansiemenet) ja sitten vielä pari vegaanista 'voi'sarvea, joita en ole eläessäni syönyt, mutta joita mies tahtoi omaa aamupalaansa rikastuttamaan. Tykkäsin! Siitä sitten töihin ja töiden jälkeen meillä oli pöytävaraus Rustik -ravintolaan, jossa ollaan käyty aiemminkin, ennen kuin vegaaneiksi ryhdyttiin. Siellähän piti käydä myös vegaaniksi ryhtymisen jälkeen syömässä yhdet kerrat vielä sitä tajuttoman hyvää ruokaa ja sitä minttusuklaakakku -jälkkäriä.. Mutta sittenhän en pystynytkään, ei se enää tuntunut oikealta. Siksi ei menty. Etukäteen olin ravintolasta kysellyt mahdollista vegaanista annosta ja saanut houkuttelevan ehdotuksen, joten pöytä varattiin samantien.

Alkuruoka jäi ottamatta, kun ei oltu sitä etukäteen varmisteltu ja heillä ei oltu ihan varmoja onko leivät vegaanisia vai ei (niitä ei valmisteta heillä), ja pelkkä salaatti ei houkuttanut. Pääruoaksi keittiössä meitä varten valmistettiin aivan tajuttoman hyvää sieni-spelttirisottoa, papuhöystöä ja basilikapyreetä. Tämä vei kielen mennessään ja parissa minuutissa lautaset oli tyhjiä. Nams! Kooltaan olisi saanut olla puolet suurempi, kun saatetaan olla aikamoisia suursyömäreitä, niin olisi kyllä uponnut enemmänkin.. Ilman alkuruokaa meillä ei tällä oikein päässyt nälkä lähtemään, mutta keksittiin siihenkin keino, josta kohta lisää. :D Jälkkäriksi sorbetit, jotka löytyi listalta. Itse otin luomumansikkaa ja mies variksenmarjaa. Olivat hyviä! Tuosta pääruoasta haaveilen edelleen, se oli kyllä loistavaa. Mennään uudelleenkin. Ehkä etukäteen pyydetään suurempi annos. :D

Mutta koska nälkä jäi, lähdettiin kaupan kautta kotiin! Mukaan tarttui patonki ja paketti Poutun tofunakkeja (ja namia Finnkinosta). Näitä leipiä ja nakkeja sitten kotona sinapin kanssa syötiin (nakit lämmitettiin) ja voi luoja että olikin kuulkaas hyvää tällaiselle hyvin harvoin viljaa syöjälle (tähän taas se sydänsilmähymiö). Pienestä se ihminen on iloinen.

Siitä jonkun ajan päästä salille ja salin jälkeen (yöllä) palkkari, jonka jälkeen maisteltiin ensimmäistä kertaa kaurajätskiä, kun sitä on kovin kehuttu.

Maistui kyllä ihan perinteiselle mansikkajätskille, ei mitään ihmeellistä makua seasta löytynyt ja Oatly!:han on muutenkin tosi symppis merkki. Wow no cow! <3 Jos joku tahtoo eläimiä edes joskus pelastaa niin ostakaa lehmäjätskin sijaan tätä, sillä makueroa ei ole. Puoliksi meni paketti nopeasti. Ennen nukkumaanmenoa yöllä (yhden-kahden aikaan) syötiin vielä loput tofunakit sinappiin dipattuina. Se oli hieno vilja- ja herkkupäivä!

Muita ruokia viikolta tässä:

Pataa? Kasviksia, valkoisia papuja, riisiä, tomaattista kastiketta.

Jämiä edelliseltä päivältä ja riisinuudelia.

Sitä parasta: ristikkorepunat ja soijapallerot. Ja viininlehtikääryleet, jotka on tuon jälkeen ollut kaupasta loppu, grr.

Itse tehdyt lohkoperuna ja punajuuripihvejä pakastealtaasta.

No sitä parasta. Sinapilla. Entistäkin parempaa!

Se hernari ja sitten se ruisleipä. Vegaaninen Keiju päällä. Eipä oo levitettäkään tässä taloudessa näkynyt ihan muutamaan
vuoteen. :D Leivän päälle tuli vielä suolakurkkuja kuvan oton jälkeen.

Tulevalla viikolla pyritään taas kovin tuohon viiteen treeniin. Kyllä se salilla käyminen on vaan siistiä. Löysin vanhan mp3 -soittimenikin ja ensimmäistä kertaa eilen oli käytössä treenissä. Pääsin ihan omaan maailmaani, sellaiseen suloiseen kuplaan jossa jaksaa puurtaa ehkä entistäkin kovemmin ja jossa itsevarmuus on miljoona ja jossa kukaan ei häiritse. Uskon, että se auttaa treeneissä ihan tajuttomasti lisää. Huomenna katsotaan tuleeko prässättyä entistä enemmän musiikin voimalla! Ja kyllä, kyllä mulla siellä vähän jalka vispaa ja suu liikkuu. En tiiä tuleeko ulos ääntä välillä vai ei, mutta siellä toiset soittaa jopa ilmarumpuja ihan tunteella sarjataukojen aikana, joten enköhän mä sovi joukkoon hyvin. :D

Ja taas pärjää hetken!

Hyvää viikkoa!

Viikko 27: uuden elämäntyylin hyväksymistä

Nyt on tehty ensimmäinen kunnollinen, eli raskas, treeniviikko näin uusien töiden ohella. Olihan se erilainen kuin aamupäivien rauhalliseen tahtiin tehdyt treenit, ilman jättirasitusta kropassa sitä ennen, mutta hyvinhän tuo loppujen lopuksi meni! Tältä viikko näytti punttitreenien osalta:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:05min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:55min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:32min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:23min.

Laskin tuossa myös viikkoon mahtuneet aerobiset, joita siis töiden vuoksi tulee aika rutkasti. Sain tulokseksi seitsemäntoista tuntia. Vähän on siis määrät nousseet niistä vajaa puolitoista tuntia viikossa -määristä.. Tuo seitsemäntoista tuntia pitää sisällään sen osan, kun olin liikkeellä tällä viikolla, eli jakamassa sitä postia. Sitä edeltää ne tunnit (yleensä neljä), jotka vietän seisten lajittelemassa postia. Jaon olen nyt tehnyt suureksi osaksi hölkäten, sillä se tulee enempi luonnostaan kuin reipas kävely. Tuo reippaampi kävely ottaa mulla jostain syystä penikoihin, mutta hölkkä on lennokasta ja vaivatonta. Jakoaika koostuu siis mulla tällä hetkellä sekä hölkästä, että jonkinlaisesta porrastreenistä. Portaita alaspäin vain, suureksi osaksi. Ja tuleehan siihen jakoaikaan myös jonkin verran hississä törrötystä, mutta ne on lyhyitä hetkiä.

Ensimmäisellä viikolla meni parissa päivässä pohkeet aivan tuhannen juntturaan, eikä hetken istumisen jälkeen päässyt kovin helposti kävelemään, saati sitten aamulla sängystä noustessa. Etureisikivusta varoiteltiin myös, mutta sitä mulle ei tullut. Saattaa olla, että niitä tulee verrattaen samalla tavalla rääkättyä jalkatreenissä, kuin millaisella rasituksella ne on portaita alas mennessä. Jalkapohjat sen sijaan särkevät pitkälti jokaisena päivänä, kun kotiin pääsee. Sellaista oikein kunnon särkyä, joka ei helpotu edes jalkoja levossa pitämällä. En tiedä mahtaako nuo tottua tuohon sitten kunnolla ikinä, kun kaksi viikkoa on jo kuitenkin takana.. Kengät mulla on hyvät, normaalit juoksulenkkarini. Tosin kilometrejä niissä on takana enemmän kuin pitäisi samoilla olla.. Vasemman jalan jalkapohja meni myös ensimmäisinä päivinä kramppiin. Niin, että jokainen askel sattui varpaiden ollessa taitettuna, eli jalan ollessa takana, ennen uuden askeleen ottamista. Tuota kivuliasta kramppia kesti tämän viikon loppuun asti, kunnes otettiin se työn alle. Venyttämällä jalkapöytää ja nilkkaa oikein kunnolla, sekä hieromalla jalan ulkosyrjää ja rullaamalla sitä golfpallolla, saatiin kramppi laukeamaan. Olipas kiva taas kävellä normaalisti ja kivutta! Nilkat on myös varsin kovilla ja niiden venyttäminen (samaan tapaan kuin pohkeita, mutta jalka koukussa) koskee. Ja venytystä seuraavina päivinä vasta koskeekin. Terveisin, Oikea Nilkkani Ei Enää Taivu -84.

Mutta raskaista työpäivistä ja kolotuksista huolimatta treenit on illalla vedetty suunnitelmien mukaisesti. Raskaaltahan ne tuntuvat, mutta en valita. Tuntee ihan tosissaan tekevänsä! Joissain liikkeissä on pitänyt ottaa painoja alaspäin, tai olen joutunut pudottamaan toistoja. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista treenata enää samaan tapaan kuin ennen, jolloin sain helposti syötyä niitä pluskaloreita, eikä päivässä ollut juuri muuta rasitusta. Nyt se rasitustaso on pompannut jonnekin huippulukemiin ja kulutuksen mukaan ei ole mahdollista syödä, eli painokin on pudonnut. Tottahan se vaikuttaa treeneihin. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut yllättynyt miten vähän. Jalkatreeni oli keskiviikkona työpäivän jälkeen aika tuskainen kyllä, kun jaloilla tuota työtä tosiaan tekee suureksi osaksi, eikä mitenkään kevyesti. Sain kuitenkin kelpotreenin tehtyä. Sen verran kelpotreenin, että seuraavana päivänä töissä kirosin vähän. Kannikat ja takareidet tulivat treenistä niin kipeiksi, että niihin koski vielä eilen! Opin myös, että jalkatreenin jälkeiset päivät on töissä pitkälti helvetillisiä. Ei niinkään sen lihaskivun vuoksi, se on tavallaan vain mukavaa, mutta hapotuksen kanssa en meinaa pärjätä. Jalat oli ihan hapoilla koko ajan ja ne pari rappua, joissa piti mennä portaat myös ylöspäin, meinasi olla melkein kohtalokkaat. Jos vastaavia rappuja olisi ollut enemmän, en olisi tiennyt miten oisin saanut postit jaettua! Alaspäin menee ketterästi, eikä hapottele, mutta ylöspäin mennessä jaloista katoaa kaikki voima.

Keskiviikon jalkatreenissä en ala itseltäni vaatia ihan kaikkea täydellä teholla tai painolla, kun aika mahdotonta se on, painotan tuota sunnuntain jalkatreeniä sitten enemmän.

Ja kyllä tämä sunnuntain treeni olikin sitten aikamoinen! En odottanut voivani pitää välttämättä niitä normaalipainoja, vaan olin jo valmiiksi esim. splitissä niitä tiputtanut alaspäin. Mutta mitä vielä! Normipainot kehiin, ja kyykyssä ja boksikyykyssä ennätyksiä! Teinkin kyllä oikein kunnon treenin, enkä katsellut kelloa. Annoin nyt mennä, jos kerran viikossa pystyy tekemään yhden treenin täysillä voimilla, niin ei haittaa vaikka menee sen 1:20min sen lähemmäs tunnin sijaan. Saa mennä vaikka puolitoista. Ja huomenna sitten kirotaan töissä taas, kun jalkoja hapottaa.. :)

Vatsallekin otin nyt oman treeninsä perjantaille. Mullahan on ollut perjantai ja tiistai aerobiset päivät, joita nyt ei erikseen tehdä laisinkaan sattuneista syistä, ja vatsoja olen tehnyt maanantaisin ja keskiviikkoisin. Nyt niistä on molemmista vatsalihasliikkeet jääneet, sillä töiden jälkeen alkaa armoton syöminen ja vatsa pystyssä ei tee mieli niitä lihaksia treenata. Perjantaisin syön töistä lähtiessä jotain pientä ja teen vatsatreenini aika pitkälti heti kotiin saavuttuani, kun se on niin nopsa tehdä. Ja sen jälkeen vasta sitten se armoton syöminen. ;) Ja oli muuten vatsalihakset hellänä eilen lauantaina, eikä ne tänäänkään vielä kivuttomat ole.

Nomnomnom.

Koitin muuten etsiä tuohon yllä olevaan pyllykuvaan vertailukuvaa takapuolesta, jotta näkisi kuinka paljon se tosiaan on pienentynyt. Löysin ensimmäisen sopivan pyllykuvan ja se masensi sen verran, etten tahtonut laittaa noita vierekkäin. On tosiaan pienentynyt ihan valtavasti. Peilissä ei näy enää isoja kannikoita, vaikka kuinka koitan vengota itseäni eri asentoihin. Vanhat farkut mahtuvat jalkaan, jotka olivat pieneksi jääneet, ja ne farkut, jotka oli pitkään tässä välissä käytössä, eivät enää istu. Senttejä on lähtenyt monta. Olen tässä tilannetta oikeasti joutunut vähän työstämään, että hyväksyisin tämän kehoni pienentymisen. Ja kyllä mä nyt sen hyväksyn. Ei siitä tykätä tarvitse, että kova työ valuu nyt pitkälti hukkaan, mutta hyväksyä sen voi. Ja kaikessa on kuitenkin puolensa. Niiden jälleen sopivien farkkujen lisäksi tässä on vaikka mahdollisuudet, että vatsat piirtyy taas enemmän esille pienen tauon jälkeen ja ylipäätään vaatteet istuvat päälle vähän kivemmin, kun ylimääräistä ei tursuttele esimerkiksi jenkkakahvojen kohdilta. Puhumattakaan tietysti siitä, että aerobinen kunto nousee varmasti kohisten. Eikä tarvitse miettiä mitä saa suuhunsa laittaa! Kaikelle on tilaa, kaiken saa syödä, mitä mieli tekee. Se jos mikä on mahtavuutta! Ja mukavaa on myös se, että vaikka lihakset tässä kuihtuvatkin ja muutenkin pienenen, kropan malli on pysyvästi muuttunut. Vaikka pienenisin entiseen kokooni (mitä en kyllä usko tapahtuvan ja kaikkeni teen, ettei niin käy), en olisi enää koskaan saman mallinen kuin silloin. Ja se on kiva se.

Olen nyt ottanut tavaksi joka sunnuntaisen herkkuaamiaisen, eli kaurapuuron. <3 Välillä harmittaa vietävästi, etten voi tätä syödä päivittäin, sillä niin jumalattoman hyvää se on. Viimeisen kokeilun aikana löysin siihen sellaisen herkkucombon, että olen oikeasti suorastaan kuolaten himoinnut saavani sitä taas! Nyt sitten sunnuntaisin tätä pääsee aamulla vatsaan, ja vatsa kestää sen. Kestäisi enemmänkin, mutta ei nyt kiusata sitä silti liikaa. Mun herkkupuuroni muodostuu seuraavanlaisesta setistä:

55g kaurahiutaleita

210g riisimaitoa

kanelia

kardemummaa

piparkakkumaustetta

lusikallinen vadelmahilloa (St.Dalfour)

lusikallinen maapähkinävoita

yksi banaani

reilusti Kesoa

Tässä on niin kaikki kohdillaan, etten tiedä miten päin olisin kun sitä syön. Se on oikeasti aivan jumalaista! Tuo puuron ja baanaanin makeus ja pehmeys, yhdistettynä Keson suolaisuuteen on jotain.. No, kuolaamisen arvoista. Aivan parhautta. Sunnuntaiparhautta.

Ruokapuolella on tällä viikolla syötä tällaisia settejä:

Kuvissa on taas vain kuusi, enkä tiedä mikä sieltä puuttuu. Siellä näkyy kuitenkin uuniparsakaalia, uusia perunoita, ristikkoperunoita (kahdesti), ei niin kaunis porkkanaohukaisläjä, sekä päivän riisiruoka, jota tein töihinkin paria päivää varten riittäväksi. Siinä on riisin lisäksi raastettua porkkanaa ja punaisia linssejä. Tuli tosi hyvää.

Näitä linssejä.

Nyt olen siis viikon syönyt töissä myös lämpimän aterian, mikä on yksi lämmin lisää normaaliin päivääni verraten. Nyt se tulee tarpeeseen. Joka päivä se on ollut perunaa (ja raejuustoa) tällä menneellä viikolla. Kerran uusia perunoita ja neljästi ristikkoperunoita. Tuo gourmet -annos (puoliksi syöty) näyttää tältä:

Kännykkäkameralaatukin vielä <3

Ensi viikolla töissä sitten riisiä ainakin parina päivänä. Tämän lämpimän aterian syön aina ennen kun lähden jaolle. Annos on ehkä vähän liian suuri siihen tarkoitukseen tosin, kun meinaa tuntua ikävältä vatsassa loikkia siellä pitkin pihoja ja portaita, mutta syödään nyt kuitenkin, kun on tavallaan vähän pakko. Eikä siinä mitään, mielellään sitä syö. Ruoka on ihana asia. :')

Ensi viikolla otan sykemittarin töihin mukaan ja otan lukemat ainakin sen jaon ajalta, jotta näen olenko edes lähellä arviotani. Veikkaan, että lähemmäs tuhat siinä pitäisi palaa. Sen lisäksi seisten tehtävän lajittelun ja muun sinkoilun aikana palanee varmasti se viitisensataa enemmän kuin mitä se olisi, jos en olisi töissä. Mielenkiintoisia lukemia siis odotettavissa!

Nukkumisestakin voisin pari sanaa sanoa. Herään töihin joka aamu varttia vaille viisi, joten aika ajoissa sitä pitää petiin mennä. Ihan viimeistään tulee mentyä puoli kymmeneltä, ja jos vain mahdollista niin menen jo yhdeksältä. Tänä viikonloppuna sain ensimmäistä kertaa nukkua yöni ilman aamuista kellon herätystä, sillä viime viikonloppunakaan sitä herkkua ei ollut saatavilla. Yksitoista tuntia tuli vedettyä ihan tuosta noin vain, ennen kuin kissa meinasi, että oli jo aika nousta. Oli kyllä jo kova väsymyskin. Olen aika poikki aina työpäivän jälkeen ja etenkin mitä lähemmäs viikonloppua mennään. Mutta silti vaan tykkään siitä niin kovin! Tavallaan sitä saa silti energiaa siitä kaikesta, vaikka väsyttäisikin. Aikansa se varmasti keholle muutenkin ottaa, että tottuu tuohon liikuntamäärään, kun se laakista noin radikaalisti nousi. Lisäksi HSP -ihmisenä väsyn muutenkin normaalia enemmän ja helpommin kaikesta tapahtumasta, kaikesta uudesta ja kaikista päivän aktiviteeteista. Kaikki se kuormittaa, mutta toistaiseksi olen selvinnyt hienosti, enkä usko, että se tästä pahemmaksi enää meneekään - päinvastoin. Koko ajan helpottaa, nopeutuu ja muuttuu automaattiseksi, kun kaikkea ei enää tarvitse miettiä. Odotan jo innolla huomenna alkavaa työviikkoa!

Uutta viikkoa kohti siis taas, mukavaa sellaista kaikille! Meikä siirtyy nyt rahkakupin äärelle!

Levottomat jalat

Viime yönä heräsin vessakäynnille puolitoista tuntia siitä, kun oltiin nukkumaan menty. Palasin takaisin sänkyyn ja sitten se alkoi. Mikään asento ei ollut hyvä. Jalkoja ahdisti, pakotti. Niiden oli tosi huono olla. Käänsin kylkeä, koitin olla ilman peittoa, peiton kanssa, osittain peiton alla. Selälläni, mahdollisimman kippurassa. Vaihdoin asentoa jatkuvasti. Aina hetken aikaa, ehkä parikymmentä sekuntia, oli olo jaloissa ok, mutta aika ei riittänyt nukahtamiselle. Ja sitten jalat tuntuivat taas epämiellyttäviltä ja oli pakko vaihtaa asentoa. Jatkoin tätä kääntyilyä tunnin verran, kunnes nousin sängystä. Ei nukkumisesta tullut enää mitään. Olohuoneessa yön tunteina katselin aikani kuluksi ikkunasta ulos ja lopulta hain puhelimeni, jonka kautta selailin internettiä, luin uutisia. Nukahdin sohvalle. Kun siitä heräsin, kömmin takaisin sänkyyn ja vihdoin uni tuli taas sielläkin. Harva asia on niin rasittavaa kuin levottomat jalat, tai herääminen yöllä niin, ettei unta enää saa. Syystä tai toisesta.

Tämä ei ole mitenkään kovin yleistä mulla, joskin hiljattain toinen vastaava tapaus on ollut. Tässä kyseisessä asunnossa oli sekin, eli kahden viikon sisään. Silloin nukuttiin vielä ilmapatjalla ja siinä kävi samalla tavalla. Oli pakko nousta, kunnes alkoi väsyttää taas niin kovin, että riitti kun kaatui takaisin nukkumaan.

Silloinkin oli alla jalkapäivä ja silloinkin oli jäänyt illalla perinteiset hartia-/selkähieronnat välistä. Omalla kohdallani johtunee jommasta kummasta, tai sitten molemmista. Jatkossa jalkapäivien illalla ei hierontaa jätetä välistä, katsotaan auttaako se.

Lueskelin ympäri nettiä asiasta ja opin, että levottomat jalat saattaa johtua vaikka raudanpuutteesta. Myös raskaana ollessa levottomat jalat voi alkaa vaivata. Mulla ei ole kyse kummastakaan. ;) Vaiva on neurologinen ja se liittynee hermoston dopamiinin toimintaan. Tarkkaa syytä sille ei tunneta. Oireyhtymään myös joitain lääkkeitä olemassa, jos oireilu on vakavaa. Myös kahvi tai alkoholi, tai jotkin käytetyt lääkkeet, saattaa olla oireilun taustalla. Uskon (tai tiedän), että mulle näistä ei toimi aiheuttajana mikään, vaan tällä on tosiaan jotain tekemistä lihasjumien kanssa. Jaloissa ja/tai niskassa. Toivottavasti toimenpiteet tällä saralla auttaa siihen, ettei tästä tarvitsisi jatkossa kärsiä. Kovin moni tunne ei ole niin inhottava, kuin mitä on tuo epämiellyttävä tunne jaloissa!

Lisää tietoa levottomista jaloista voi lukea esim. Terveyskirjastosta ja Uni- ja hengitysklinikan sivustolta.

Kärsiikö joku teistä levottomista jaloista?

Minkälaisia kokemuksia teillä aiheesta on?

Väsähtänyt keventelijä

Mä olen ollut tänään aivan huikean väsynyt. Aamusta lähtien on pilkityttänyt ja olen vähän väliä meinannut nukahtaa. Yön nukuin hyvin ja olen viime aikoina muutenkin nukkunut yöni sikeästi ja tunteja on tullut riittävästi. Unen puutteesta tämä väsymys ei siis johdu, eikä sen pitäisi johtua mistään muustakaan tuommoisesta ns. itseaiheutetusta. Epäilenkin, että kyseessä on ehkä jokin allergia. Reilun viikon ajan olen aamuisin herännyt silmät niin kuivina, etten pitkään aikaan näe juuri mitään. Päivisinkin ne ovat kuivat, mutta räpyttelyllä pysyy kuitenkin näkö sentään suhteellisen hyvin normaalina. Samoin allergiseen nuhaan viittavaa tapahtumaa tuolta onteloista hyökkii, kun esim. kumartuessa tuleekin yhtäkkinen paperin tarve, vaikka nuhaa ei muuten ole. Enkä ole aivasteluiltakaan välttynyt. Kaikkineen tätä on jatkunut nyt pari viikkoa, samaan aikaan kun ulkona kukat on alkaneet kukkia ja puut ja pensaat tekevät uutta lehteä. Kovin voimakasta allergiaa tämä ei kuitenkaan ole, vaikka väsymys onkin ollut aika huomattava jo useamman päivän ajan. Vielä pärjää kuitenkin ja toivotaan, että tästä menee ohi jo pian. Mitään todettua allergiaahan mulla ei ole, enkä vastaavasta esim. Suomessa ole koskaan kärsinyt. Täällä onkin tietysti taas aivan eri lajikkeet, joita tuolla luonnossa pukkaa. Aina kävelylenkin jälkeen oon silmät turvoksissa ja kuivina koko loppupäivän, ja näin on ollut pitkälti koko täällä Skotlannissa asumisen ajan, eli kyllä siellä joku mua kiusaa.

Kevyt viikko siis tuli oikein hyvään saumaan tätäkin ajatellen! En tiedä olisinko tänään kyennyt mihinkään rääkkitreeniin. Tällä kertaa tahdoin taas kevyen treenin toteutustapaan vaihtelua ja nyt päädyin pitämään painot ennallaan, mutta puolittamaan toistot siitä, mitä olen viimeksi tehnyt. Eli treenivihkoon sai kirjoittaa kaiken valmiiksi, eikä treenin aikana tarvinnut kynää käyttää. Piti vain vahdata painojen määriä ja toistojen lukumäärää ja se tehtiin, mikä paperilla luki. Arnold's 21 (kuva yllä) piti tehdä vähän soveltaen, kun se on niin erikoinen liike tätä ajatellen. Päädyin tekemään 7-7-7 -yhtälön sijaan 4-4-4. Lähes puolet siis. Ja tuo tietysti sen kolme kertaa.

Vähän oli taas hassu treeni, kun ei saanut tehdä toistoja tarpeeksi. Mutta koska painot oli normaalit, niin sentään vähän tuntui, kun oikein keskittyen toistot suoritti. Hooverit tuolla 20kg lisäpainolla tosin tuntuivat ihan yhtä tyhjän kanssa, kun minuutin sijaan törrötin siinä sen puoli minuuttia. Eihän sitä ehtinyt tuntea vielä mitään. Tämmöstä tämä on tää viikko. :) Aikaa treenin suorittamiseen meni vaivaiset 44min, joten treenihuoneessa ei pitkään tarvinnut aikaa viettää.

Mausteiden kirjoa.

Ruoaksi tänään tuli tehtyä jotain nopeaa ja helppoa, kun ei energiat olleet ihan kohdillaan mihinkään sen hienompiin ruokiin tai uusiin kokeiluihin. Jääkaapista parsakaali ja pari kesäkurpitsaa työn alle ja sitten uunipellille ja uuniin. Ei mene kauaa aikaa valmistukseen ja valmistus on muutenkin kovin yksinkertaista.

Satsi oli uunissa nelisenkymmentä minuuttia ja siinä välissä ehti hyvin käydä suihkussakin. Puhdas rouva pääsikin täten heti ruokalautasen äärelle ja herkuttelemaan. Parsakaaleista tuli tällä kertaa aivan hirmuisen hyviä. Kunnon rapsakoita ja sopivasti mausteita. Omnom.

Huomenna taas aerobista vain. Vielä en tiedä missä merkeissä, riippuu parista tekijästä. Mutta pohkeet on tosiaan eilisestä kipeät (jes!), mutta eivät kuitenkaan rampauttavan kipeät (jes!), joten jotain pystyy niilläkin sentään onneksi tekemään (vielä kerran, jes!).

Jalat nuudelina

Jännä mitä yksi puolituntinen lisää unta tekee virkeystasolle. Meillähän herätään aina arkena kuudelta. Nukkumaan tulee mentyä siinä 22:30-23:00. Useimmiten se menee sinne yhteentoista ja silloin on seuraavana päivänä aika pitkälti veto pois. Eilen oli veto pois. Siksi illalla mentiinkin nukkumaan puoli yhdeltätoista ja kappas, tänään on virkeystaso ihan kohdillaan. Tämä perustunee unisykleihin, ja meillä on monesti huomattu nimenomaan tämän puolituntisen ero. Yksi yö menee vielä hienosti seitsemällä tunnilla, mutta vähintään joka toisen yön pitäisi olla sen puoli tuntia pidempi, jos kaipaa sitä optimaalista virkeystasoa. Viikonloppuisin ei kello herättelekään, mutta silloin tulee itsekseen herättyä kuitenkin jo siinä seitsemän - puoli kahdeksan aikaan. Yleensä tulee myös valvottua vähän pidempään, joten on mahdollista, että nuo syklien määrät pysyy viikonloppuisinkin edelleen samana. Jänniä juttuja.

Eilen sai vihdoin todeta, että takapuoli on vatsataudin jäljiltä pullahtanut takaisin itsekseen, kun piti laittaa isompaa farkkua jalkaan.

Eilinen treenihän oli crossailua vain, joten siitä ei blogiin asti tarinaa irronnut. Tänään sen sijaan saanen jotain aikaiseksi, kun kyseessä oli jalkatreeniä. Sunnuntaista ehti juuri palautua tähän päivään koivet ja kankut, jolloin niitä kiusattiin viimeksi. Ei muuta kuin uudestaan vaan pyritään saamaan kipeiksi! Treenikaava meni niiden normaalien kyykyttelyiden parissa, mutta takareisiosastolle tuli toinenkin liike leg curl on ballin rinnalle. Ajattelin jatkossa keskittyä noihin takakoipiin oikein ajatuksella!

Yllä näkyy (epäselvimmät kuvat ikinä..) nuo kaksi liikettä, joista jälkimmäinen on leg curlia pallolla. Sitä olen nyt pidemmän aikaa tehnyt jalka kerrallaan, mutta supereiden toisena liikkeenä siinä hapottaa varsin messevästi, vaikka tekee molemmille samalla kertaa. Ensimmäiseksi liikkeeksi palauttelin liikettä, jota olen aina välillä tehnyt, mutta en nyt ihan hiljattain. Vastannee samanlaista liikettä, kun salilla tehdään takareisille maaten siinä jossain härvelissä. Nimeä en tiedä, kuten huomannee. :D Mulla on siis vahva kuminauha sidottuna kyykkytelineeseen ja lenksukka on vedetty jalkoihin. Siitä vaan taivutellaan, kunnes ei enempää pysty. Ja on mulla erilaiset sukat jalassa. :D Tatuointiin liittyviä juttuja.

Mutta tämä oli hyvä liikepari. Ei sieltä leg curlin jälkeen enää jalka noussut ja oli kohtalaisen vaikeaa päästä lattialta ylös. Ja nyt jo on takakoivet kireän tuntuiset. Ihanata!

Mulla oli treenin aluksi perinteiset polvimittaiset pöksyt jalassa. Ne hiosti inhottavasti jo ensimmäisen sarjan jälkeen (split squattia), ja tahdoin jotkut toiset jalkaan. Kaikki ohuemmat vastaavat oli pesussa ja pikkushortsit ei enää mene päälle. Sitten muistin, että mulla on vähän suuremmat pikkushortsit yövaatetuspuolella, joissa lahkeet on löysemmät ja vähän pidemmät. Ei muuta kun pöksyt vaihtoon! Mutta jostain syystä olivat kutistuneet nämäkin kireiksi ja lyhytlahkeisiksi, eivätkä peittäneet edes kankkuja, ellen kiskonut alaspäin.. Ihmeellistä touhua, kun kaikki pöksyt kutistuu. No näillä mentiin kuitenkin treeni loppuun asti ja yksin kotona voi välillä käyttää, jos meno menee treenihuoneessa liian hikiseksi. Nämä tämmöiset pöksyongelmat on ehdottomasti positiivisia ongelmia. :)

Eilen syötiin pannulla paisteltua raastettua porkkanaa ja linssejä.

Tänään taas niitä ekstrahiilareita lautaselle ja teki mieli tehdä vähän jotain erikoisempaa kuin nakata se uunipottu yksinään siihen keskelle isoa lautasta. Tein siis riisinuudelia ja kaveriksi jonkinlaista tomaattista kastiketta, jonka sekaan laitoin kidneypapuja. Kastikkeesta tuli ehkä liian tönkköä ollankseen ihan tosissaan kastiketta, mutta semmosta se nyt kuitenkin ajatustasolla ainakin oli. :D

Ja tulihan kuulkaas hyvää! Riisinuudeleita maustoin makuöljyllä ja erinäisillä mausteilla, kastikkeeseen pääsi noiden lisäksi myös tuoreyrttejä. Noita ja raejuustoa samalla haarukallisella = omnomnom.. Eli tää oli hitti. Tätä lisää!

Huomenna ihanaista olkapää- ja ojentajatreeniä, plus vähän habaa kanssa. Jeejee!

Vaniljaa ja banaania

Huh, ei akvaariokalojensyömisunia. Olen nyt viimeiset pari viikkoa nukkunut aivan huikean hyvin joka yö, eli täpöllä. Lukuunottamatta yötä ennen tatuoinnin ottamista, kun tiesi, että aikaa nukkua on vain jokunen tunti ja jännittikin, ja kissa tietysti nukkui jotenkin hienosti jalkani päällä, jolloin en pystynyt asentoa vaihtamaan. Nukun muutenkin aina huonosti kun kissa makaa vieressä. Jalkopää vielä menee, kun tuo makaa sängyn reunalla, mutta muissa paikoissa ei onnistu multa hyvät unet. Olen niin valmiina suojelemaan kissaa jokaiselta uhalta - eli siltä, että mies kääntää kylkeä tai liikuttaa kättä/jalkaa ja kumauttaa kissaa vahingossa. Heti kun mies liikahtaa vähänkin, olen aivan skarppina, ylhäällä ja hereillä käsi ojossa suojelemassa kissaa mahdollisilta iskuilta. Koita siinä sitten vajota syvään uneen.. Jotenkin niin käsittämätöntä, että sitä on aina ihan sekunnin sadasosassa istumassa, vaikka hetki sitten nukkui. Ne on ne äidinvaistot, joita mulla on vain eläimiä kohtaan. :') Oonko ainoa unissaan(kin) elukoitaan suojeleva? Nyt viime päivinä tuo on nukkunut muualla ja ehkä siksi olenkin nukkunut aivan valtavan hyvin.

Tänään oli jotenkin ajatukset jossain muualla kuin treenissä, mutta sain onneksi silti tehtyä hyvän treenin. Vaihtelin vähän järjestystä ojentajatreenin osalta ja sai samalla rukata painot aivan uusiksi. Viimeisissä ojentajasarjoissa oli voimat niin pois, että en oikeasti ollut saada enää painoja liikenteeseen. Ihan loppu. Slut. Aika kivaa. :)

Eikä olkapäätreenissäkään mitään valitettavaa ollut! Perille meni sekin ja olihan maistuvaa tehdä niitä sivuvipareita rystyset eteenpäin, eikä missään vihlonut. 1:13 kulutin treeniin aikaa. Koska ajatukset välillä harhailivat, ei treeniä tehty millään tappotahdilla. Sarjatauoilla välillä havahtui, että niin tosiaan, treenihän tässä oli menossa.. Tehokkaasti olin pääni sisällä muissa asioissa siis! Internetissä en koskaan roiku kesken treenin, se sammuu joka kerta ennen treeniä, vaikka kone onkin mukana kuvaamassa. Koneen kamera on mulle peili, josta näen miten liikkeet teen, kun treenihuoneessa ei peiliä ole. Hyvin toimii tuohon tarkoitukseen tuo kameraohjelma. Mähän en pysy edes esim. split squatissa tasapainossa ilman, että näen miten teen liikkeen. Siksi ei koskaan tule mun kyykyttelyistä sivukuvia. Ei vaan oo mahdollista. Tulisi vain nurinkuvia ja niissä ei hyvin käy..

Vatsoja pallolla. Lemppari!

Joskus tällaisiakin treenejä, joissa keskittyminen ei ole ihan kympillä mukana. Taisi olla tänään keskittyminen kutonen. Silläkin sai jo onneksi oikein hyvän treenin. :) Pyritään siihen kymppiin sitten ensi kerralla taas!

Ruoaksi tein uuniporkkanoita ja palsternakkoja. Jonkinlaisia ranskalaisia, mutta paljon mehukkaampia! Hyvin sopii nämä kaksi yhteen. Porkkanat on makeita ja palsternakat maistuvat voimakkaalle. Yhdessä ihan nappi. Pyörittelin valkosipuli- ja chiliöljyssä ja mausteissa. Taisin tänään laittaa currya ja kurkumaa, sekä mustapippuria ja kuivattua korianteria. Uunissa olivat kunnes kypsiä, välillä kääntelin.

Loppuun pari parhausjuttua:

Rahkassa banaania paloina. Taivas <3 Tulee mieleen äidin tekemät rahkat silloin kun olin pieni. Niissä oli luonnollisesti kermaa ja niissä ei luonnollisestikaan ollut sitä lisukemäärää mitä mulla tuossa on tänä päivänä, mutta silti ne banaaninpalat maistuu aivan samalle siellä seassa. Ihan parhausrahka! Tämän ansiosta mulla meneekin vaatimattomat kolme banaania päivässä. :') Yksi aamun smoothiessa, yksi ennen treeniä ja yksi sitten tässä myöhäisen iltapäivän rahkassa. Banaanit on parhautta!

Toinen parhausjuttu: uusi ihanainen teelöytö! Paljon teevaihtoehtoja ei mulla ole, kun pitää olla luonnostaan kofeiinitonta (ei siis riitä, että on caffeine free, vaan täytyy olla naturally caffeine free), ja niitä laatuja on kaksi; yrttiteet, joihin en ole perehtynyt ja sitten rooibostee, joita olen juonutkin. Mulla on ollut Earl Grey -rooibostee tältä samalta valmistajalta ja nyt heiltä oli ilmestynyt meidän kauppaan vaniljarooibostee. Tarkistin vielä sähköpostilla ainekset, ettei siellä ole mitään majavan anaalista saatua makua. :D En tosin kysynyt suoraan majavasta, mutta vastaukseksi sain joka tapauksessa, että eivät käytä mitään epäilyttäviä ja hirveitä aineita (anything nasty) ja se riitti mulle, että uskalsin juoda. :D Koska jos jotain, tuli sitten majavan anuksesta mitä vain, on se mun mielestä aina something nasty. Ja tämä tee on valtavan hyvää! Se on niin pehmoista, että se tuntuu suussa kuin pumpulilta! Mun alkuillan parhaushetki. <3

Pahoitteluni, jos jollain pumpulifobia. Olen sellaiseenkin törmännyt. Hänelle kamalin skenaario ikinä oli se, että laittaisi pumpulia suuhun. Toivottavasti kyseinen henkilö ei lukenut tätä.

Perjantaipylly

Toisilla on perjantaipullo, toisilla perjantaipylly.. :D Eli täällä on pulloista pysytty kaukana, kun vetenikin juon (nykyään) lasista, ja sen sijaan on treenailtu pyllyä ja koipia!

Tangon asettelua ja sitten sarjataukoa.

Olin aamulla aivan hirveän väsynyt. Suht perinteinen perjantai-ilmiö tässä taloudessa, mutta nyt väsymystä oli sitäkin enemmän. Pariin päivään en ole ottanut d-vitamiinia (koska tipat, koska vatsa), mikä varmasti vaikuttaa. Lisäksi olen kahtena aamuna herännyt kesken unen näkemisen, mikä aiheuttaa mulla kunnon töttörööt aina koko päiväksi. Aamu ja aamupäivä meni ihan pilkkiessä.

Minitorkut (alle puoli tuntia) kissa kainalossa teki kuitenkin jo olon paljon pirteämmäksi ja saattoi jo ajatella tulevaa jalkatreeniä. Se, että sinne asti pääsi, vei kuitenkin vielä jokusen tunnin.. :') Loppujen lopuksi kuitenkin!

Mulla on nyt ollut sama jalkatreeniohjelma jo kuukausikaupalla. Noitahan suositellaan vaihdettavan jokusen kuukauden välein ja on alkanut tuntua, että jotain muutoksia voisi tehdä. Liikkeisiin en ole ollenkaan kyllästynyt ja niitä en tahdo vaihdella, mutta järjestystä voi onneksi aina myllätä. Split squatilla olen treenit aloittanut muistaakseni jo kesästä lähtien ja siinä onkin tullut hirmuisesti kehitystä. Nyt muutettiin järjestystä niin, että splitistä tuli treenin toinen liike ja treeni alkaakin syväkyykyllä, mikä on normaalisti kolmantena liikkeenä. Tuo on alkanut vähän jännittää siinä kolmantena, kun jalat on jo aika rikki. Nyt on kiva aloitella tuoreilla koivilla, eikä jännitä laisinkaan, etteikö sieltä pääsisi ylös.

Leg curlia yhdellä jalalla ja voimapyörää masulle.

Oli myös tervetullutta, että sai tiputettua painoa splitissä sieltä seitsemästäkymmenestä ihan parillakin kympillä alaspäin. Kun syväkyykyt oli alla niin tuntui nuo noin viidelläkympillä tehdyt neljä splittisarjaa ihan yhtä kamalalta kuin paljon suuremmalla painolla tätä ennen! Pääsee tuo vasen jalkakin mukaan kunnolla, kun ei tartte vajaaksi jäädä. Ja tosiaan, kuten ylläkin kuvassa näkyy, vatsat oli tänään jo mukana normaalisti. Ei ole massu tänään mulle ollut enää vihainen. Huh.

Kun pylly tuossa syksyllä otti hirmuisen kasvuspurtin, on sen jälkeen tuntunut, ettei se ole enää kasvanut. Ei sitä enää erota, kun se on vain koko ajan mun silmääni iso. Ei enää entistä isompi. Joten onneksi on kuvia, joita vertailla! Alla olevien kuvien välillä kolmisen kuukautta. Kyllä se näyttäisi vieläkin kasvavan. Jee!

Lokakuu - tammikuu

Ruokana tänään myskikurpitsaa. Taisi ollakin suurin myskikurpitsa, mitä on mukaan tarttunut! Ei riittänyt halkaisu kahteen osaan, vaan piti lohkoa neljäksi, jotta saisi siitä joskus kypsääkin.

Painoa en tiedä, kun täällä kassa punnitsee.

Puolisentoista tuntia taisi uunissa kypsyä. Se oli heti jotenkin erilainen kuin muut myskikurpitsat on olleet. Pinta kuivui todella kovasti ja kunnon nahkean kovaksi. Ei meinannut saada haarukkaa läpi.

Normaalisti nuo ovat aina sellaisia mehukkaita, eivätkä suinkaan kuivu. Ja se kovertaminen sitten.. Apua. En tiedä kauanko siihen meni, mutta kauan joka tapauksessa. Kaikki kosteus oli näistä kadonnut, jos niissä sitä missään kohtaa oli alunperinkään ollut. Hedelmäliha oli todella tiukasti kuoressa kiinni ja kuori repeytyi melkein joka koverruksella. Oli kyllä ihan erilaista tavaraa kuin ennen. Sellaista jauhoisen nahkeaa.

Kuoren rämmäleitä ja koverrettu sisus kipossa.

Normaalisti lisään sekaan vähän mausteita, yrttejä ja kolmisen lusikallista soijajogurttia. Siinä se. No nyt sain laittaa varmaan puolisen litraa riisimaitoakin, ja silti se jäi tönköksi!

Mutta tönkköhän on onneksi kivaa ja maku oli joka tapauksessa kohdillaan. Lisäksi tämä tällä kertaa muistutti kivasti perunamuussia koostumuksensa puolesta. Aika valtava satsi tuli, ei tarvitse miettiä mitä huomenna syödään.. Jee. :)

Kaveriksi paistelin herkkusieniä ja sipulia. Alunperin oli tarkoituksena sekoitella nämä sattumiksi muussin joukkoon, mutta eihän tuon sekaan sekoiteltu yhtään mitään. :D Hyvin toimi tietysti rinnakkainkin lautasella ja sai niitä siinä sotkea samaan tapaan.

Hirmuisen hyvää oli. Ei tarvinnut lapata paljoa lautaselle, kun pikkasen tuhtia tavaraa oli. Jos valita saa, niin saatan jatkossakin ostaa jättisuuria myskikurpitsoja. Koostumus oli tässä muodossa enemmän mieluinen. Repunahullu mikä repunahullu.. :D

Postissa tuli tänään pakettia Suomesta, minkä hain naapurilta myöhemmin, kun en ollut avaamassa ovea kun toimittivat. Kaikenlaista kivaa siellä oli ja erityisesti ilahdutti kardemumma (ilmeisesti nykyään se yksi ja ainoa, mikä on täydelliseen kokoon rouhittu), piparkakkumauste ja pellavansiemenrouhe. Mitään näistä ei (tässä muodossa) täältä saa.

Tuo pellavansiemenrouhe on sitten hyvää. Ihan lempparia! Pellavansiemenet itsessään ei ole kovin makoisia (mun makuuni), mutta tämä paahdettu rouhe vasta sitten onkin. Namnam! Kyllä taas kelpaa. Appivanhemmille kiitosta paketista ja sen kaikesta sisällöstä. :)

Mutta nyt se on viikonloppu ja ei tarvitse herätä herätyskelloon. Lepopäiväkin edessä. Lauantaiparhautta! Hyvää viikonloppua!