Tunteetonta treeniä

Tänään oli aamulla jotenkin tosi hassu treeni. Ei mulla jäänyt minkäänlaisia fiiliksiä. Ei hyvä, ei huono, eikä edes ok. Tunteeton treeni! Päänvaivaa aiheutti taas penkistä irtoileva lapa maaten tehtävissä ranskalaisissa. Korvasin viimeiseen sen seisten tehtäväksi. Muutenkin piti vähän rukata ohjelmaa uusiksi, kun viimeksi hätyyteltiin jo puolentoista tunnin rajaa. Nyt meni sentään vähän päälle tunnissa.

Yksisilmäinen paholainen iskee taas.

Ehkä juuri tuo lyhentäminen aiheutti sen, että esimerkiksi ojentajista jäi saamatta se suurin pumppi, mikä tulee, kun saa veivata ja veivata niitä, kunnes ei vaan enää kykene. Nyt piti yhdistellä supereiksi olkapäiden kanssa ja semmosta. Mutta eipä kai tuo nyt sentään hukkaan mennyt siltikään. ;)

Puolitoista tuntia treenin jälkeen punnitsin kävelyn ja crossailun välillä. Molemmissa oli puolensa. Olin jo lippis päässä melkein ulos menossa, kun päätin sittenkin jäädä crossailemaan sisätiloihin. Kylmä rinki tuli jo katsottua kokonaan ja katseltavaksi pääsi tämä:

Mää sitten tykkään tästä.

Pilottijakson korkkasin ja jostain syystä kuvittelin noiden olevan puolen tunnin mittaisia. Loppui kuitenkin parinkymmenen jälkeen ja niin loppui mun crossailunikin, sen sijaan että oisin katsonut toisen perään tai puolikkaan. Ihan tuskaa oli, sillä täällä on yhä edelleen helle (siis kyllä, Skotlannissa, en tajua), eikä happea ollut. Sellaista paksua kuumaa ilmaa sai yrittää hengitellä. Yff. Mielelläni stoppasin siihen kun eka jaksokin! Ensi kerralla sitten kävelylle, jos vielä mietityttää. :)

Kankkukipupäivitys: ei päivitettävää. Ei se normaalissa arjessa tunnu miltään eikä missään. Ainoastaan jos lähtee ponnistamaan sillä niin, että se on koukussa. Eli jos vaikka nousee lattialta sitä jalkaa käyttäen. Ei mitään kovaa kipua eikä tarvitse jalkaa vaihtaa näissä toimenpiteissä. Hyvin se toimii. Ei se nyt normaali tietty ole, muttei sille mitään hirveyksiä ole sentään sattunut.

Tiiättekö mikä on erityisen kivaa näiden tatuointien kanssa? Pukeutua suht naisellisesti/tyttömäisesti. Siitä tulee kiva kontrasti ja mielelläni teen näin. Ennen sitä on ehkä vältellyt vähän pukeutumasta niin naisellisesti, koska se ei vain ole puhtaasti mun tyyliäni. Nyt, kun on nämä näkyvät tatuoinnit, se on nimenomaan mun tyyliäni. Tuollainen kontrasti. Näyttää itselle, kun peiliin katsoo.

Katsellaan onko huomennakin tunteetonta treeniä vai kokeeko sitä jotain fiiliksiä johonkin suuntaan. Vai oonko mä kasannut kaikki tunteeni nyt jalkatreeniin häh?! Yleensä haboja on kyllä kiva tehdä. ;)

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat! Mulla on tossa.