torstai 25. heinäkuuta 2013

Kalloja makuuhuoneessa

Jotenkin ihan käsittämätöntä ajatella, että viikko sitten vielä aamulla väänsin superhikistä jalkatreeniä ja nyt olen tässä. Peiton alla makkarissa. Pitkälti koko päivän. Tässä mä syön ja juon ja nukun. Untahan riittää, eilen nukuin melkein koko päivän ja tietty yönkin vielä. Tuntuu, että ihan sekunnissa vaihdoin toisesta elämästä toiseen elämään. Treenaava ja terve minä on niin kaukainen ajatus, että mahtoiko sitä ollakaan oikeasti olemassa? No, ei ole ainakaan vaikea irrottautua tuosta tähän todellisuuteen, kun ryminällä riuhtaistiin.

Eilen oli vähän synkkä aamu.

Tämä kirjoittaminen on todella haastavaa ja tähänkin postaukseen tulee kulumaan varmaan aivan hirveästi aikaa. Aivot ei yksinkertaisesti pelitä. Puhuminenkin on ollut migreenikohtausten jälkeen haastavaa. Sanoja katoaa, tai tilalle tulee jotain ihan muuta kuin pitäisi. Voin jo tässä vaiheessa pahoitella kirjoitusvirheitä ynnä muita outouksia. :) Migreenikohtauksen jälkeen on aika, jolloin keho toipuu. Mm. täällä on englanniksi juttua asiasta. Toiset eivät koe sellaista heillä olevan (onnekkaat!), mutta toiset saattavat olla kuin humalassa monta päivää. Minä kuulun näihin. Jos mulle käy nyt niin kuin kävi viisi vuotta sitten yöllisen kohtauksen jälkeen, mikä mitä ilmeisemmin oli migreeni nyt tämän nykyisen tiedon valossa, olen tällainen kuukausia. Mulle ikäänkuin jäi nyt siitä lauantain rajusta kohtauksesta (nro.3) auraoireet osittain päälle. Aivot ei tosiaan pelitä, sanoja ei ole, puhuminen on vaikeaa, silmät siis NÄKYVÄSTI karsastaa nyt (wtf!?) ja näkö ei ole ihan priimaa. Kehon vasemmalla puolella on alentunut kosketustunto ja ihoa muutenkin jännästi kiristää, esimerkiksi seistessä vasemman jalan ihon olemassaolon tuntee. Älä kysy miten. Oikea puoli oireilee osittain. Liikkuvia tuntohäiriöitä on pääasiassa pitkin päätä ja kaulaa. Heitättää ja huojuttaa. Olen aivan huikean väsynyt koko ajan. Olen kalpea, heikko, täriseväinen.

Seuraa on.

Viimeksi sain migreenikohtauksen maanantaina illalla. Sen jälkeen en ole mennyt olohuoneeseen. Kaikki ovat startanneet sieltä. Ensimmäinen alkoi ulkona, kyllä, mutta sitä ennen olin ollut olohuoneessa. Startti sille on tapahtunut aiemmin kuin milloin itse oireet alkoivat. Seuraavat kaksi tapahtuivat aamupäivällä suoraan olohuoneessa. Sitten maanantaina menin olohuoneeseen vain siksi aikaa, että katseltiin Emmerdale. Sinä aikana tuli se ihmeellinen humahdus -tunne, josta seurasikin migreeni nro. 4 reilun puolen tunnin päästä. Ennen ensimmäistä migreeniä viikko sitten täällä oli ollut pidempään helteitä ja todella raskas, paksu ilma sisällä. Ei sillä, että täällä muutenkaan olisi mitään ilmanvaihtoa. Kylpyhuone on kostea vielä illalla, jos siellä on aamulla käynyt. Pyyhkeet eivät kuivu, keittiön liesituuletin ei toimi jne. Mutta tuossa oli tosiaan ollut pidempi aika, kun ilma oli ollut sisällä aivan poikkeuksellisen ikävää hengittää. Tämä oli sellainen kuuma pätsi koko asunto. Ja sitten iski migreeni. Ja toinen. Ja.. Ja kun asiaa oikein ajattelee, olisi epätodennäköisempää, että meillä ei olisi hometta. Onhan sitä tietty näkyvissäkin tiivisteissä kylpyhuoneessa. Sitä en sitten tiedä, että miksi olohuone. Onko siihen sohvaan ehkä päässyt pesimään jotain. Voi myös olla täysin sattumaa, että kaikki on saaneet starttinsa sieltä. Joka tapauksessa viisi vuotta sitten asuin homeasunnossa ja oireilin samalla tavalla, miinus toistuvat migreenit. Huomenna saadaan asian tiimoilta joku setä katsomaan.

Vähän kyllä inhottaa, että on kehittänyt tämän pelon mennä olkkariin, jos se ei johdukaan siitä. Asiahan olisi helppo testata, mutta eipä tee mieli. Seuraava kohtaus tulee taas vasemmalle puolelle ja ne on jälkivaikutuksiltaan paljon pahempia kuin oikea.


Mutta eihän siinä ole vielä kaikki! :D Vatsahan on kanssa ollut ongelma. Kaksi päivää olen syönyt riisikakkuja ja perunaa ja olen ollut syömättä hedelmiä, marjoja, kasviksia, kuitupitoisia sapuskoja. Vielä ei eroa vatsan toiminnassa. Kahvia on ollut pakko hörpätä kulaus tai kaksi, sillä päänsärky sieltä hyökkii muuten heti. Tuo kulaus riittää kyllä pitämään päänsäryn poissa vuorokauden. Tänään pitäisi keitellä riisiä. Näitä ruokiahan syön sitten vaan raejuuston kanssa, kun ei oikein muuta voi. En ole kuvaillut, ei niissä ole mitään nähtävää. :D Nestetasapainon tasaamista varten kaadan jauhetta veden sekaan ja kulautan kurkkuuni. Näitä menee kolmisen päivässä.

Nesteytystä ja Kalloja.

Ja kurkku on kanssa aika iso ongelma. Tuntuu turpoavan enemmän vaan, imusolmukkeet on ihan kivasti paisuneet kaulalla. Vaikeuttaa hengitystäkin. Alaspäinhän ei voi katsoa ollenkaan, heti menee kurkku tukkoon. Siinä ne on ja möllöttää. Lääkäri kokeili niitä maanantaina ja sanoi, että on varmaan tosi kipeät kun on niin suuret. Ei oo. Ei tunnu mitään. Ne on vaan suuret. Nämä näkyy tosiaan ihan räpläämättäkin.

Siinä pari edustavaa kuvaa mun uudesta kaksoisleuasta.

Tänään kävin verikokeissa ja monta putkiloa veivät. Maksaa, munuaista, tulehdusarvoja, sokeria, kilpirauhasta, koko verenkuvaa, mitähän kaikkea. Viikon päästä tietää. Samoin kakkapaketin tulokset sitten kanssa. :D Tarvii katsoa selviääkö tämän kurkun kanssa viikkoa vai saako tässä välissäkin taas mennä lisävisiiteille. Jos se tästä kasvaa niin sitten ei kyllä pärjää.

Laitetaan loppuun vielä kuva minusta lauantailta, ennen sairaalaan lähtöä. Aika kalmasen näköinen omaan silmään. Tuosta oon onneksi saanut väriä vähän takaisin.


Nyt mä olen taistellut unta vastaan jo hyvän tovin ja mun on yksinkertaisesti pakko nukahtaa hetkeksi. Tämä oli taas tällainen tilannekatsaus. Näitä varmaan riittää sitä mukaan, kun jotain uutta tapahtuu. Kun ei niitä treenejä tule ihan lähiaikoina. Veikkaisin, että ihan minimissään kuukausi tulee lepoa.

21 kommenttia:

  1. Kamalaa mikä tilanne... valtaisasti positiivisia fiboja täältä suunnalta! Kaikki varmasti selviää ja pääset takaisin normaalielämään. *Rutistus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Normielämä kuulostaa kyllä aivan luksukselta, sinne tahdon!

      Poista
  2. Auts. Home on aika ikävää kamaa, itsekin olen joskus epäillyt saaneeni sellaisesta jotain oireita.

    Jos ruokavinkkejä kaipaat, niin keitetyt ja kuoritut juurekset taitavat olla aika hyvä vaihtoehto. Ne ovat yleensä helpoiten sulavimmasta päästä ruokaa, eli vaikka vatsa olisikin sekaisin, niin niistä ei pitäisi tulla kovin paljon ylimääräistä ärsytystä. Ja jos vaan menee alas, niin reilusti rasvaa niiden kanssa. Silloin kun sairastaa, pitäisi saada tarpeeksi energiaa, että keholla riittää resursseja taistella.

    Valkoinen riisi on tietty myös aika helppoa kamaa ruuansulatukselle, joten en ihmettele, että lääkäri on määrännyt sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan toivon, että olisi homeesta johtuvaa. Että tulisi ulkopuolelta, eikä minusta.

      Noita juureksia voisikin kokeilla seuraavaksi, kunhan saa sen verran yleisvoimia, että jaksaa nähdä vaivaa tuon ruoanlaiton eteen. Nyt vaan syö mahdollisimman helppoa sapuskaa. Ja ruokaahan menee tällä hetkellä jopa huomattavasti normaalia enemmän.

      Poista
  3. Voi ei :( Jaksamisia ja toivottavasti saatte selvitettyä mistä tää kaikki johtuu! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eli, toivotaan että pian saataisiin selville jotain!

      Poista
  4. Uhhuh, kyllä sua koetellaan. Toivottavasti saatte homeasiaan selvyyden! Mun yhdessä lapsuudenkodissa oli hometta, jonka seurauksena pikkuveljeni sairastui ja joutui keuhkoleikkaukseen, jossa poistettiin kokonaan osa keuhkoista. Home-esiintymä löytyi ja saneerattiin, ja sen jälkeen meidän sairastelut loppuivat.

    Jos raaskit täällä julkaista veriarvoja, niin niitä on aina mielenkiintoista nähdä (tai kuulla sun omia ajatuksia niistä).

    Tsemppi/power-lähetys on katkotta päällä sinne suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homejutut on kyllä hirveitä, mitä kaikkea ne voi ihmiselle tehdäkään. Kamala ajatella, että jos meillä täällä on hometta, niin tässä minä olen ja hengitän myrkkyä itseeni.

      Veriarvoja julkaisen kyllä jos niistä jotain löytyy.

      Kiitosta katkeamattomasta lähetyksestä! Aika huimaa, että mulle tulee semmonen tänne! Jee!

      Poista
  5. Voi ei, toivottavasti kaikki selviää pian. =(

    VastaaPoista
  6. Voimia ja hurjasti tsemppiä paranemiseen ! Kamalalta kuulostaa ja varmasti tuntuu, toivottavasti toivut ennalles pikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko jatkaa tähän vielä, että ihailtavalla asenteella asiaan kyllä suhtaudut ! Analyyttisellä. Järkevällä. Ite varmaan vihaisin vaan koko maailmaa. Kuka oikeesti on noin helppo potilas ja tekee tasan mitä pyydetään?! Jos ei tolla sisulla ja tahdonvoimalla parannuta niin perkele millä sitten. :D Sitkeyttä vaan ja positiivisia ajatuksia !

      Poista
    2. Kiitos! Mä kanssa tahtoisin olla jo ennallani takaisin.

      Heh, joo. Mä olen jostain oppinut tämmösen tavan suhtautua pitkälti kaikkeen, mitä mulle tapahtuu tai mitä mä teen tai ihan mitä vaan. Astun ittestäni ulkopuolelle ja tarkastelen tilannetta sieltä käsin. Jotenkin musta tuntuu, että näen silloin paljon enemmän ja nimenomaan saan tunteet suureksi osaksi irti, mikä on tällaisissa tilanteissa hyvä. En kehitä paniikkia tai keksi teorioita vaikka aivokasvaimista. Nii perkele. :D

      Poista
  7. Ikävää, et vieläkin jatkuu :( Haleja <3

    VastaaPoista
  8. Täällä on meneillään hirvee myötätuntopäänsärky... No ehkä sen syyt on oikeesti jossain muualla :D vitsailut sikseen, toivottavasti paranet pian! Ihailtava asenne sulla kyllä on :) superhyperpowerit sinne, toivotaan että asia selviää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ei tartte niin kovin sympatiseerata. :D Kiitos. :) <3

      Poista