Kainalokutinapäivitys

Olen lykännyt ja lykännyt tätä kirjoitusta. Jaa miksikö? No on ihan sellainen fiilis, että tästä tulee niin pitkä. :'D No, alta pois nyt vaan, kun aamun jalkatreenistä ei jäänyt paras mahdollinen fiilis eikä siitä tee mieli tarinoida, niin kainalot on aina hyvä korvikeaihe. :D

Eli, kainaloiden kutinasta ja sen luonteesta olen kirjoitellut useamminkin, ehkä kuvaavimmin tämän postauksen yhteydessä. Kaikkien lääkärikäyntien ja -testien jälkeen katse on suuntautunut ruokavalioon, varsinkin kun nykyisellään ovat leimahtaneet kutisemaan pahiten juuri selkeästi ruokavalioasioiden myötä. Deodorantit ja pesuaineet on olleet laskuista pois, koska niitä on vaihdeltu tässä välissä, ja asiaa ei ole sen enempää ajateltu, ei edes lääkärin toimesta. MUTTA. Tässä sattui jotakin, mikä muutti käsitykset asiasta ihan täysin ja jonkin ihmeellisen ajatusprosessin kautta lähti taas lumipalloefekti vierimään miljoonaa ja google sauhusi. Ja niin ilmeinen syyllinen on tämä:

Se on itse PERKELE.

Koitan nyt hieman avata tätä ajatusprosessia ja aikajanaa ja sitä vimmatusti pyörivää lumipalloa, ennen kuin se törmäsi tähän. :D Eli, taannoin tein sen Food Detective -testin, jonka jälkeen jäin jälleen viljattomalle. Tauolle pääsi tulosten kannustamana myös manteli. Ja maissi, kun vilja sekin on. Näiden takia myös päivittäiset Questin protskupatukat jäi tauolle, kun selvitin asiakaspalvelusta, että patukoissa on maissia. Onhan niissä tosi monessa tietysti myös mantelia. 29.1. söin viimeisen kerran viljoja ja 30.1. viimeisen kerran patukoita. Nämä olivat tiistai ja keskiviikko.

Kainalot jatkoivat kutinaa. Kunnes maanantaina tajusin, että ei minkäänlaista tuntemusta ole kainaloissa. Olin innoissani! Tämähän toimii! Jokin, mitä jätin pois, auttaa ihan selkeästi. Sillä täysin oireettomat kainalot eivät ole olleet.. ööh, no kuukausiin ainakaan. Tiistaina oli kuitenkin paluu arkeen taas, kun leimahti oikein kunnolla kutisemaan. Silloin keksin kanelin. Olin laittanut sitä välipalarahkaan runsaalla kädellä ja siitä muutaman tunnin päästä alkoi kutina.

Keskiviikkona alkoi sitten kaneliton kausi. Illemmalla googlettelin kaneliyliherkkyyttä. Ja siitä se sitten lähti.. Mausteallergioissa kaneli ja vanilja niputetaan saman otsikon alle. Törmäsin tällaiseen:

Lähde

Joskus aikoinaan olenkin peruspalsamista lukenut. Aloin miettiä, että jos sitä olisikin mulla jossain kosmetiikkatuotteissa. Kuten dödössä. No aineluettelossa ei löytynyt moisen nimistä ainetta. Tämä dödö kuitenkin on toinen kahdesta näistä Garnierin dödöstä mitä olen käyttänyt, joten päädyin googlettamaan sitä toista ja etsimään sen ainelistaa. En löytänyt. Koitin sitten heittää yksityiskohtaisempaa hakua, että jos jollain olisi tullut kutinaa niin olisin sitä kautta löytänyt asiaan vastaukset. Ja voi pojat, mitä löysin.

Sivukaupalla, blogipostauksia, kommenttiosioiden totaalista tulvimista tämän kyseisen deodorantin aiheuttamasta kutinasta. Ei siksi, että sillä olisi mitään tekemistä perunpalsamin kanssa, vaan siksi, että kyseessä nyt on vaan tämä kyseinen dödö. Olin aivan suu auki. Ihmisten kokemukset olivat aivan samanlaisia kuin itselläni. Luulin löytäneeni maailman parhaan deodorantin, ainoan, mikä mulle toimii, niin hyvän, että suosittelin sitä kaverillekin. Aivan kuten nämä muutkin ihmiset. Sillä mulla oli todellinen ongelma hikoilun kanssa muutama vuosi sitten. Paitaa sai oikeasti vaihtaa kahdesti päivässä, hiki haisi pahalle, eikä sillä ollut mitään tekemistä lämpötilan kanssa edes. Yksikään dödö ei auttanut. Kaverilla oli samaa ongelmaa ja siksi innoissani kerroin hänellekin tästä löydöstäni, sillä se oli ensimmäinen deodorantti, josta oli ihan huikea hyöty. Siis ihan sitä luokkaa, että se muutti koko elämän! Samaa paitaa saattoi yhtäkkiä käyttää vaikka kaksi päivää putkeen!! :D

Näitä tarinoita luin netistä kymmeniä. Että maailman paras dödö löytyi, kunnes jonkin ajan kuluttua, ehkä vasta jokusen kuukauden kuluttua, alkoi hirveä kutina. Tämä oli ihan käsittämätöntä. Muistin hehkuttaneeni kaverille tätä dödöä Facebookin yksityisviestin kautta ja kaivoin sen esille, jotta tiesin milloin suunnilleen olin ottanut tuon käyttöön. Noin kolme vuotta sitten. Käytin tätä perkelettä kolme vuotta!!

Yhtäkkiä tajusin myös, että miksi tuossa välissä oli se maanantai, kun ei kainalot oireilleet ja luulin löytäneeni apua ruokavaliomuutoksesta. En käynyt sunnuntaina suihkussa, en laittanut dödöä. Täysin poikkeuksellinen päivä, aikataulut menivät aivan sekaisin ja treeni piti olla edessä illalla, jonka jälkeen olisi ollut suihkun vuoro, muttei treeniä ollutkaan. Siispä siirsin suihkuttelun maanantaiaamulle. Eikä sitä dödöä tullut mieleenkään heitellä kainaloon. Maanantaina suihkun jälkeen taas dödöä ja tiistaina alkoi kutinat. Oikein kuulin päässäni miten palaset loksahtelivat paikoilleen!

Selvittelin asiaa vielä lisää, koska tosiaan kutinaa on ollut jo aiemmin, ennen kuin aloin tätä deodoranttia käyttää. En vaan kyennyt muistamaan mitä kaikkia silloin muinoin käytin. Muistin, että Rexonaa ainakin, mutten että mitä Rexonaa. Ihmiset puhuivat enenevästi siitä, että syy on se, että kyseessä on mineraalideodorantti. Googletin onko Rexonalla sellaista. Löytyyhän sieltäkin. Ehkä mulla oli sellainen käytössä. Purkit on valitettavasti muuttuneet siitä mitä silloin olivat, joten purkin ulkonäöstä ei voi tunnistaa. Ennen kutina kuitenkin vaivasi vain talvisin. Yhdistin sen siihen, että ilma oli kuiva, kuivatti ihon ja sai kutisemaan.

Sitten, kun olin saanut hämmästyksestä auki levähtäneen suuni taas kiinni, oli aika toimia. Seuraavana päivänä alkoi dödötön, kunnes löytäisin tilalle uuden. Sellaisen, mikä ei ole mineraalideodorantti. Joku vihjasi, että tämä ainesosa saattaa olla se kutinaa aiheuttava ja sitä kannattaa välttää:

Lähde

Mulla tuota on shamppoossa ja hoitoaineissa ja suihkusaippuassa. Ja tietty tuossa dödössä. Muita aineita en viitsinyt vaihtoon laittaa, kun kerran ei iholle jää, toisin kuin deodorantti. Kyseisen viikon lauantaina ostin uuden dödön kokeiltavaksi, mikä ei ainetta sisältänyt ja muutenkin on hajusteeton ja mahdollisimman puhdas. Jatkoin kuitenkin vielä ilman kolmisen päivää, kunnes vasta silloin alkoi hiki haista jo niin pahalle, että ei voinut enää itsekään hengittää. :D Synttäripäivänä helmikuun kolmastoista keskiviikkona laitoin uutta dödöä kainaloon. Ja heti kutisi. :( En ihan totaalisesti kuitenkaan lannistunut. Mietin, että kolmen vuoden käytön jälkeen on varmasti kainalot muutenkin herkkänä ja reagoi, vaikkei normaalisti muuten reagoisikaan. Ihohan on ihan rikki ja vaikka mitä. Päätin seuraavasta päivästä lähtien aloittaa kahden viikon kortisonivoidekuurin, jonka olin siis jo aiemmin saanut kutinaan. Kaksi kertaa päivässä sitä ja dödöä vain tarpeeseen, mikä osoittautui mulla olemaan joka toinen tai joka kolmas päivä.

Nykyinen dödö. Toistaiseksi on toiminut, eli ei hiki haise. :D

28.2. oli viimeinen päivä kun voidetta meni. Laitoin dödöä normaalisti aina suihkun jälkeen, eli joka päivä. En ottanut ruokavalioon mitään pois jättämiäni juttuja mukaan ennen kuin olisin varma kutiaako vai eikö, jotta tiedän mistä johtuu, ettei tarvitse miettiä mistä ravintopuolen jutuista johtui vai johtuiko. Tiesin kokemuksesta, että noin neljässä päivässä kutinan pitäisi alkaa jos on alkaakseen. Vasta sen jälkeen söisin protskupatukoita, kanelia, mantelia. Viidentenä päivänä tuntui orastavaa kutinaa ja kuudentena levitin voidetta kainaloon. Tuolloin vasta otin ruokavalioon takaisin noita aiemmin mainittuja. Tiesin, ettei niistä ainakaan johdu. Tuosta voiteen levityksestä on nyt viikko ja yksi päivä. Dödöä käytän joka päivä. Eilen tuntui ohimenevästi orastavaa kutinaa. Pikkuisen rapsaisin, mutten raapimalla raapinut. Kutina ei yltynyt, niin kuin normaalisti. Se helpotti. Lisäksi tällä hetkellä iho on muutenkin kuiva kun on kylmemmät ilmat, ja mulla kutiaa ihan sääretkin. Joten voi mennä myös sen piikkiin. Lisäksi kyseessä oli vain toisen kainalon kutina. Vielä ei tarvinnut laittaa voidetta. Eli tässä on oltu tällä ruokavaliolla, tällä dödöllä, päivittäin, viikko ja yksi päivä ilman voidetta. Kyllä mä nyt pärjään. Vaikka kerran viikossa pitäisi voidetta laittaa, niin senhän kanssa voi elää helposti. Sen sijaan, että monta kertaa päivässä pitäisi repiä kainalot verille.

Siis kyllä, olen aivan satavarma, että kyseessä on tuo p*rkeleen Garnierin Mineral -deodorantti. Kuinka tyhmältä tuntui, että se oli se todennäköisin vaihtoehto. Tässä kun on viimeiset kaksi vuotta kärsinyt jatkuvasta kutinasta. Eipä sitä tosiaan osannut epäillä, se oli aivan ehdoton ei, koska merkki ei ollut pysynyt samana koko kutinan ajan, vaan se on matkalla vaihtunut. No, nyt tiedän vältellä mineraalidödöjä! Mineraalimeikeistäkin muutamat oli muuten saaneet hirvittävät allergiareaktiot naamaan. Itse en ole moisiin perehtynyt.

Mikä tässä on maailman positiivisinta on se, että nyt ei tarvitse vältellä totaalisesti mitään ruokaa. Siis onko maailman parasta vai ei?! Toki selvää on, että viljat ei mulle sovi (nivelsäryt ym.), mutta se, että niistä johtuisi tuo kainalokutina, niin se on nyt poissuljettu. Kaikki muut oireet tulevat jatkuvan käytön myötä, eivätkä ole luonteeltaan niin hirveitä kuin tämä kainalokutina. Jos esimerkiksi ne polvikivut iskisivät aina heti niin en voisi viljoja syödä, mutta ne iskevät aina vasta muutaman päivän käytön jälkeen. Siispä tämä tarkoittaa sitä, että voisin esimerkiksi hyvin syödä kaurapuuroa aamupalaksi kerran tai kahdesti viikossa. <3 Ulkona syöminen helpottuu noin miljoonalla prosentilla :D kun ei tarvitse vältellä kaikkea missä on viljoja (myös maissia), koska niitä on joka paikassa. Yhtäkkiä mun ruokavalioni helpottui ihan järjettömästi! JA HEIDI ON ASIASTA ONNELLINEN.

:D

Herkkäihoisena voi olla, että kutinaa tulee olemaan edelleen silloin tällöin loppuelämä ja nimenomaan talviaikaan, kun iho kuivuu. Mutta sen kanssa voi elää, kun ei se ole päivittäistä eikä vaadi sitä, että raavin itseni verille asti. Tämä on ihan loistavaa.

Aikamoisten asioiden sarja tämä oli, mikä lopulta johti tuohon deodoranttiin. Se, että laitoin reilusti kanelia, jonka kautta löytyi perunpalsami, jonka vuoksi piti googlettaa dödön ainesosalistaa, jota ei löytynytkään ja piti googlettaa tarkemmin. Ja se suurimpana asiana, että täysin poikkeuksellisesti en käynyt yhtenä päivänä suihkussa. Tätä tapahtuu korkeintaan kerran vuoteen, jos sitäkään. Ja todennäköisesti normaalisti laittaisin dödöä sellaisenakin päivänä. Nyt en.

Ja hei, onneksi olkoon, jos jaksoit lukea tänne asti. :'D Ei tähän mennytkään kuin monta tuntia. Salettiin unohdin jotain. Niin joo, ainakin sen, että en suosittele Garnierin mineraalidödöjä kenellekään. Jättäkää kaupan hyllylle! Vaikka ei vielä kutise, niin on todennäköistä, että kohta kutisee. Monilla alkoi vasta noin kolmannen purkin myötä. Ja kaikilla ei kutina enää helpota ollenkaan, vaikka dödön jättää pois.