Hirvittävästi on kyselty, että miten aloitin tämän kaiken, mitä söin silloin, millä laitteilla kuntoilin ja millä kuntoilen nyt. Koitan koota kaiken oleellisen tähän yhteen postaukseen, huh! :) Tämä on siis se keino, miten minä muutokseni tein. Nykyisellä tietotaidolla sen olisin varmasti toteuttanut eri tavalla, mutta tämä toimi silloiselle tietämättömälle hyvin. Ja johtihan se kuitenkin lopulta tähän nykyiseen tilaan.. ;)
Suosittelen lukemaan myös taannoisen postaukseni aiheesta miksi minä onnistuin ja miksi jotkut eivät onnistu. Se löytyy täältä:
klik! Jonkin verran varmaan tulee toistoa tässäkin, mutta tuolla kirjoitin pääasiassa siitä, miten paljon asenne ratkaisee.
Lähtökohtani:
- Mahdollisimman epäterveellinen ruokavalio (eli mahdollisimman kaloripitoinen) koko siihen astisen elämäni, koska olin aina ollut alipainoinen, siitä saanut kuulla ja sitä koittanut sitten koko elämäni muuttaa.
 |
Rimppakinttu. Olin tällainen koko lapsuus- ja nuoruusajan.
Pahoitteluni pikkuisesta kuvasta. |
- Hirvittävän huono kunto, hulluna pomppiva syke, jonka kuvittelin johtuvan sydänviasta.
- Havahtuminen peilikuvaan, johon tahdoin kiinteytystä. En painon pudotusta, sillä vaakahan kertoi minulle, että olen normaali..
- En nähnyt siis ylipainoani, enkä edes kokoani. Näin vain, että voisin vähän kiinteytyä. Vatsastani en tykännyt, ja sen tahdoin pois. Sen todellista kokoa en silti nähnyt.
(btw. Nykyisellään vihaan sanaa kiinteytys. :') Sillä kiinteytyminenhän on rasvaprosentin alentamista. Siinä auttaa myös lihasten kasvatus.
Ei ole mitään maagista keinoa tehdä sitä mitenkään toisin.)
Tästä seurasi (kuntoilupuoli):
Jostain tuli kipinä, että nyt aloitan. En muista tuntemuksia sen tarkemmin tai edes, että mitä pääni sisällä liikkui. Tilasin Anttilan postimyynnistä kuntokeskuksen tarjouksesta itselleni synttärilahjaksi, alkuvuodesta 2007.
Stepperi, käsivitkuttimia, prässi. Tällä kirjaimellisesti vitkuttelin. Minulla ei ollut mitään tavoitteita, ei treeniohjelmaa, en muista kuinka monta kertaa viikossa, kuinka pitkään ja mitä kaikkea. Kunhan vitkuttelin. En tosiaan aloittanut painonpudotusta enkä mitään dieettiä. Aloitin elämäntavan, johon tulisi liittymään liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Haaveilin vatsalihaksista ja timmistä takapuolesta, mutta en oikeasti tiennyt mitä minkäkin eteen pitäisi tehdä. Ei haitannut, en osannut kaivata tietoa jonka olemassaolosta en tiennyt. En siis oikeasti tiennyt kuntoilusta
yhtään mitään. Siksi teinkin sitä aivan ilman tavoitteita. Ja kyllä, tuo kyseinen laite oli todella huono, prässäilyssä tipahti penkki kahdesti alta kun metalli meni rikki. Ensimmäisellä kerralla hitsattiin kiinni ja toisella kerralla pääsi kaatopaikalle.
Kotiin hankin pikkuhiljaa kaikenlaista. Pienet käsipainot (joilla en muista mitä tein vai teinkö mitään), erilaisia vitkuttimia takapuolelle ja vatsalle pääasiassa. Vatsalihaspenkki, jonka omistan edelleen ja jota käytän edelleen - silloin en päässyt sieltä alaviistosta edes yhtä kertaa ylös ja teinkin ihan perinteisiä istumaannousuja lattialla, kunnes tuo onnistui. Näitä härveleitä kerääntyi lisää vähän väliä, lähinnä kohdistuen asioihin (vatsa ja peppu), joihin olin vähiten tyytyväinen, tietämättä että ei sellaisilla vitkuttimilla saisi ihan todellista muutosta aikaiseksi.
Mutta kuitenkin liikuin. Ja se oli avainasemassa tässä kaikessa. Ei se, että tiesinkö mitä tein, vaan se, että minä liikuin. Ennen en liikkunut käytännössä yhtään. Aerobista, lenkkeilyä, tai edes kävelyä, en harrastanut. Syy yksi: en ollut pudottamassa painoa, koska en sitä itsessäni nähnyt. Syy kaksi: olin varma, että minulla oli sydänvika, kun syke oli aamusta iltaan koholla ja löi todella voimalla, ja jo lattialta nousu seisomaan nosti sykkeen 180 pintaan ja hengästyminen tuntui kuolemalta, joten en siis tahtonut aerobista tehdä, koska se tuntui kamalalta ja olin varma, että kuolen siihen.
Jossain vaiheessa, vasta parisen vuotta sitten, aloin tehdä aerobista kuntoilua. Alkuun se tuntui kuolemalta. Ensin jaksoin crosstrainerilla kymmenen minuuttia. Sitten kaksikymmentä. Puoli tuntia.. Neljäkymmentäviisi.. Kerran kokeilin, että paljonko mahtaisi mennä, jos vain jatkaisin ja jatkaisin. Meni 90min kunnes lopetin koko touhun, kun olihan se nyt jo ihan älytöntä. :D Eli sydänvika ei ollut sydänvika. Sydänvika oli täysi tottumattomuus aerobiseen kuntoiluun. Syke ei enää noussut hirvittäviin lukemiin ja siinä missä ennen syke 120 tuntui jo kuolemalta, se olikin yhtäkkiä leppoisaa eikä tuntunut yhtään missään.
Se tärkein muutos, eli ravinto:
En laskenut kaloreita. En tiedä, mitä sain ennen enkä tiedä, mitä sain muutoksen jälkeen. Entinen koostui pääasiassa kaikesta epäterveellisestä, joten pelkästään se, että muutti sen
kaiken terveelliseksi, oli huima muutos ja ihan satavarmasti vaikutti kalorisaantiin. Ennen söin aamulla RUOKAA. Se saattoi olla vaikka pakastepizzaa uunissa, perunaa pannulla, riisiä ja currykastiketta. Siis heräsin vaikka kolmelta aamuyöllä tämän takia lähteäkseni viiden aikoihin töitä kohti, jotta ehtisin syödä. Joskus saatoin myös vetäistä puoli levyä suklaata ja Batteryn aamupalaksi. Lisäksi pöydällä oli aina karkkikippo, josta yölläkin vessassa käydessä piti napsaista kourallinen suuhun. Ravintoni koostui vaikka päivittäisistä Hesburger-reissuista ynnä muista ulkona syömisistä. Annoskoot olivat suurempia kuin keskivertomiehen. Tällaiseen olin oppinut ja näin olin elänyt jo monta vuotta.
Kaikkia muutoksiani en muista, mutta tässä joitakin konkreettisia, osa pieniäkin:
- Roskaruoat pois
- Herkuttelu alkuun kokonaan pois ja lopulta oikeasti hyvin vähäiseksi (esim. kolme pientä karkkia vaikka päivittäin tms.)
- Kevytmaito rasvattomaksi
- Lisää vihanneksia ja kasviksia
- Välipaloiksi hedelmiä
- Annoskoot pienemmiksi
- Täysirasvainen juusto -> Edam 9%
- Jogurtit vähäsokerisiksi/vähärasvaisiksi/sokerittomiksi/rasvattomiksi
- Mehut, limut & energiajuomat pois (tätä en tehnyt heti alkuun, olin olevinani niin koukussa etenkin batteryyn, yksi tai kaksi päivässä!)
- Kaikki, mistä oli olemassa tumma ja vaalea versio, vaihdoin tummaan (täysjyvä, vaalea leipä ruisleiväksi)
- Kahvin sokeri tipahti useasta lusikallisesta kahteen, sitten yhteen ja lopulta kokonaan
- Levite 30% :ksi
- Kastikkeet pois
- Kaikista välttämättömistä kevyt -versio, jos sellainen vaihtoehto oli olemassa
Tärkeimpänä:
Opin syynäämään ravintosisältölistoja. Opin, että jogurtti sisältää aivan älyttömät määrät sokeria. Opin, että vaikka missä on kermaa. Opin pitämään silmällä sokerin ja rasvan määrää, myöhemmin myös suolan määrää. Opin silloin nyrkkisäännöksi, että kaikki missä on kilokaloreita yli 220kcal/100g, on ehkä huono valinta. Poikkeuksena luonnollisesti mm. pähkinät, mutta opin myös, mitä kannattaa syödä paljon ja mitä vähän. Imin tietoa pääasiassa erilaisista kirjoista. Aihe kiehtoi ja kiehtoo edelleen, ja siksi noita kirjoja onkin hyllyt täynnä. :D
Tähän väliin:
Tärkein muutos lähtee ehdottomasti keittiöstä. Jos et ole valmis mistään luopumaan, tuskin tahdot muutosta edes tosissasi. Ei voi jatkaa samalla lailla kuin aina ja saada jotain, mitä ei ole ennen saanut.
Saadakseen jotain, mitä ei ole ennen saanut, on tehtävä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt.
Näillä eväin jatkoin, puhkuin energiaa, kunto nousi, paino putosi. Aloitin tämän elämäntavan joskus helmi-maaliskuussa 2007 ja muutamassa kuukaudessa paino oli jo aika hyvin pudonnut. Kesällä (en valitettavasti muista kuukautta) 2007 näytin tältä:
 |
Painosta ei tietoa, kun en sitä seurannut,
koska sen pudottaminen ei ollut tarkoitukseni. |
Vielä oli vähän matkaa, sillä löysää tuossa vaiheessa oli (etenkin reidet, takamus + vatsa), mutta sanoisin, että huima ero alun tilanteeseen. Nopeasti siis kiitettävä tulos. Lihaksia ei juuri ollut näkyvissä, ennen kuin loppukesästä bongasin jo vatsalihaksia, jotka vain yllättäen olivat siinä:
 |
| Pahoittelen tätä kuvaa :'D |
Tuon alun jälkeen jatkoin vain samalla, hyväksi havaitulla tavalla. Kunto koheni, mutta lihakset eivät juuri lisääntyneet, koska en treenannut niitä lisätäkseni. Niiden koko ja näkyvyys pysyi aika lailla vuosikausia samanlaisena. Jossain vaiheessa, kun kuuntelin jälleen kerran kommentteja, että painan liian vähän, aloin treenata pääasiassa nostaakseni painoani. Tein sitä tietämättä mitä siihen oikeasti vaadittaisiin ja koskaan ei siksi ollutkaan hyvä olla. Olin aina liian pieni. Olen tämän jälkeen nostanut painoani tarkoituksenmukaisesti myös syömällä, kahdesti. Todetakseni, ettei siellä ole hyvä olla, koska lisäkilot on vain minulle liikaa ja ne ovat poikkeuksetta löysää massaa, mikä ei vain ole kaunista ja itsellä on huono olla. Kaikki muuttuikin laakista kun päätin itseni hyväksyä ja aloin elää itselleni enkä muille. Tässä välissä totean, että jos joku ei ole vielä lukenut tekstiäni toisen blogin puolelta nimeltään
Terveisin Luuviulu, suosittelen sen tekemään. Se avaa tätä asiaa enemmän, enkä jaksa sitä tähän uudelleen kirjoittaa.
Tässä matkalla ei ole ollut repsahduksia, motivaatio-ongelmia, itsekuriongelmia. Niissä asioissa, joissa olen päättänyt tehdä tietyllä tavalla, olen pitänyt päätökseni. Minulle tuo on hyvin yksinkertaista. Miksi päättäisin jotain, mitä en pitäisi? Ajanhukkaa! En ole tahtonut heittää hukkaan tekemääni työtä, en ole kertaakaan tahtonut palata siihen kamalaan oloon ja liikakiloihin. Ei siellä ole mitään houkuttelevaa. En ole kertaakaan "joutunut palaamaan takaisin ruotuun". Minä teen yksinkertaisia päätöksiä, joista pidän kiinni. Sillä tässä on muutettu elämäntapa, ei aloitettu kuntokuuria, laihdutuskuuria,
mitään millä on alku ja loppu.
Nyt tällä hetkellä on siis menossa lihasten kasvatusta. Tämän myötä minulla on tavallaan päämäärä; kasvattaa lihaksia. Mutta tälläkään ei ole loppua, sillä en tiedä missä kohtaa olisi tarpeeksi. Sen saa kertoa sitten peili. Ja senkin jälkeen tietysti jatketaan liikunnallista ja terveellistä elämää, pidetään yllä sitä mitä on saavutettu, treenataan punteilla. Niin kauan kun ei esimerkiksi terveydellisiä esteitä tälle tule, en näe mitään syytä lopettaa. Miksi ihmeessä tekisin niin? Minulle sama, kuin lopettaisin esimerkiksi nukkumisen. Liikunta on aivan yhtä oleellinen osa minun elämääni.
Vertailun vuoksi, pyynnöstä, äkkiä bikinit päälle (pyykkikorista kaivettuna :'D) ja peilin kautta kuvia koko kropasta:
 |
| Aika epäkelpoja asennosta johtuen. :/ No kuitenkin. Samat rimppakintut siinä on kun lapsenakin, pohkeissa ei siis ole massaa ollut koskaan. |
Lopuksi:
Nykyinen treenihuoneen esittely pääasiassa täällä:
klik!
ja kuvia sieltä lisää täällä:
klik!
Nykyinen ruokavalioni on esitelty täällä:
klik!
Ja ei. En ole syönyt mitään herkuiksi (tai epäterveelliseksi) yleisesti miellettävää kohta 17 kuukauteen. Ei tee mieli enkä tahdo.
Jos jotain oleellista jäi pois niin hihkaise. Pääpiirteittäin taisin muistaa kaiken. Huh. :)
Koko teksti summattuna lyhyesti: paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat.
Yksinkertaista.
