Sunnuntai: 8.44km kävelylenkki. Kesto: 1:33, keskisyke: 114, max: 137. Sykkeet siltä ajalta, kun Garminissa oli vielä akkua. :) Loppui siis kesken.
Kuten näkyy, vaihdoin tälle päivälle aiotun punttitreenin suosiolla kävelyyn, kun sitä mun pääni huusi. Puntti ei houkutellut laisinkaan tämän vuoksi, kun se ei ole sellaista pään lepuuttelua mulle. Ulkona sen sijaan raikkaassa ilmassa henki kulkee ihan eri tavalla ja ajatukset kirkastuu. Vielä olisi varaa pitää pari puntitonta päivää ensi viikon alustakin. Sitähän paljon suositellaan, että kun treenaa tavoitteellisesti ja kovaa, niin joka 3kk-4kk olisi pidettävä viikon tauko puntista kokonaan. Tehdä silloin kaikkea muuta liikuntaa. En ole koskaan tämmöistä viikon kokonaiskieltäytymistä toteuttanut, mutta nyt ollaan jo lähempää kuin ennen. Voi kuitenkin olla, että heti huomenna nousee puntti, mutta en vielä lupaa mitään! ;) Päässä on todella pölhö olo, kun niska on juntturassa. Ja se on juntturassa juuri sen takia, etten käytä noita lihaksia. Joten olisi vissiin treenin paikka. Ei tämmönen puntittomuus loppuviimein sovi mulle laisinkaan. :) Mutta tästä viikosta olen nautiskellut kovin (jos ei lasketa ruokamyrkytystä) ja on jotenkin valtavan piristävää ihan tarkoituksella heittää puntit sivuun ja tehdä kaikkea muuta.
Auto lähestyi takaa, meni kuvakin ihan vinoon.
Ruokamyrkytys jäi onneksi lopulta lyhytikäiseksi ja siitä oli ihan täysin selvitty jo eilen. Mutta kyllä se vatsakipu oli vaan kamalaa. Ehdottomasti hyvä juttu oli, että sain syötyä hyvin (ja tietty juotua), jopa normaalia enemmän, niin ei päässyt heikkoon kuntoon sen vuoksi, vaan olo oli jopa pitkälti normaali aina silloin kun vatsaan ei sattunut. Nyt osataan sitten katsella vähän tarkemmin, että mitäs ruokaa sinne suuhun laitetaan..
Tänään sinne laitettiin herkkusieniä ja uuniparsakaaleja. Molemmissa käytetty valkosipulista öljyä. Oh yes, baby. Oh yes. <3
Migreenipäivitystä ei tarvinne enää tehdä. Ollaan vissiin jossain kahdessa kuukaudessa, joten eiköhän sitä uskalla jo uskoa, että kahvi/kofeiini se oli. :) Palaillaan asiaan, jos migreenikakkiaiset joskus palaavat!
Tänään tuli myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä päivästä, kun Suomesta lähdettiin. Tuntuu, että siitä on vähintään viisi vuotta.
Mukavaa viikkoa kaikille. Muistakaa ottaa välillä kevyemmin, ja muistakaa toteuttaa niitä unelmia, oli ne sitten pieniä tai suuria. Se kannattaa aina. <3
Jei perjantai! Täällä voidaan jo ihan täysillä paremmin. Keskiviikko oli lopulta aika rankka. Kuume nousi vielä vähän, mutta korkeimmillaan kävi silti vain lukemassa 38.1°C. Iltaa kohden vatsan tilanne oli myös todella tukala, kun ylävatsaan sattui julmetusti. Ei sitä pystynyt enää olemaan pystyasennossa, kun veti niin kovin kippuraan. Ruoka onneksi maistui, vaikka nälkää en ole tuntenutkaan nyt muutamaan päivään. Iltapalarahka ei tosin ole innostanut (vaikka päivällä syönkin rahkaa muuten), vaan olen juonut illalla smoothieta, jossa on riisimaitoa, riisiprotskujauhetta, vähän Innocent -smoothieta ja mustikoita. Ja sen kanssa jokunen riisikakku, joita onkin mennyt varmaan kymmennittäin tässä näiden päivien aikana. :)
Keskiviikkona mies lauleskeli jo muutaman kerran mulle Soft Kitty -laulua, mikä vaan kuuluu asiaan, kun on kipeänä. ;) Meinattiin, että eiköhän se mut paranna nopsaan! No, eilen kun heräsi, niin koko yönä ei ollut sattunut massuun, lisäksi kuume oli yön aikana laskenut kokonaan, sekä vessassa piti istua vain murto-osan siitä, mitä keskiviikkona. Lihaskivut ja omituiset kolotukset oli kadonneet pois, ja vatsakin oli kivuton. Jee! Se on kaikki ihan varmasti tuon laulun ansiota! ;)
Vielä jokunen vatsakipu iski kuitenkin päivän mittaan, mutta ne olivat hetkellisiä, eivätkä aiheuttaneet sen suurempaa epämukavuutta. Lisäksi puhkuin energiaa, vaikkakin otin taas ilon irti lepäilystä ja nukuin parin tunnin aamutorkut. :) Iltapäivällä sitten jo piti energiaa purkaa jonnekin ja minähän ryhdyin rymsteeraamaan. :D Tarkoitus oli saada hieman enemmän tilaa (koska ahtaus) ja päätinkin siirtää TV:n paikkaa tasoineen ja oheislaitteineen, sekä johtohelvetteineen päivineen toiseen paikkaan. Mutta oho, kuinkas sitten kävikään.. Ekassa kuvassa tuo tapahtuma:
No se levisi koko p*ska. :DD Telkkari oli siinä päällä, onneksi sain kiinni! Pölystä ei kannata välittää. :')
Tokassa kuvassa on sitten keksimäni ratkaisu tilalle. Ja täähän olikin hyvä! Kaksi semipehmeää, mutta tukevaa rahia, joiden päälle laitoin yhden puisen levyn hajonneesta, jonka peitin mustilla bambutableteilla, jonka päälle tuli telkkari. Tadaa! Joo, jokunen tunti meni koko touhuun. Sain selvittää ihan kiitettävästi noita johtojakin. Hikikin tuli. Meni liikunnasta. :)
Eilen tuli myös kokkailtua. Oli kasvissoppapäivä, mietin, että semmoisesta massu tykkää, kun en mausta tuliseksi. Ja tulikin hyvää! Olen ihan innoissani, kun kaupasta tarttui mukaan se valkosipulinen oliiviöljy, jota on kiva lorautella sinnen tänne. Tulee niin valtavan hyvää! Mielestäni jopa parempaa, kuin itse valkosipulinkynttä käyttämällä, koska tästä ei tule minkäänlaista tulisuutta, vaan maku pysyy pehmeänä. Ja kuten aina nykyään, mulla oli tälläkin kertaa sosekeitossa pala porkkanaa. En tajua! Kääntelen ja vääntelen ja soseutan ja nostelen ja siellä ei varmasti ole ainuttakaan palasta. Mutta silti jomman kumman lautaselta aina löytyy yksi iso pala porkkanaa. :D
Eilenkin massulle laulettiin Soft Kitty -laulua ja meinattiin, että eiköhän se sitten jo meinaa, että täksi päiväksi ollaan jo ihan kunnossa. Tänään onkin ollut jo täysin normaali olo, ei mitään ihmeellistä missään, paitsi vatsa on edelleen sekaisin. Mutta ymmärtääkseni siinä kestääkin kauiten palautua normaaliksi. Olo ei ole senkään vuoksi mitenkään heikko tai huonovointinen, en tunnistaisi tilannetta ellen joutuisi istumaan vessassa normaalia useammin. :') Pitää vain muistaa juoda PALJON, sekä tankata niitä elektrolyyttejä asiaan kuuluvalla valmisteella. Kyllä se vatsa siitä. Ja pääasia, ettei siihen satu. Tänään on oltu täysin kivuttomia.
Siispä täällä onkin oltu jo ihan normaalissa treenikunnossa siis! MUTTA. Yhtäkkiä jostain tuli mieleen taas sanat kevyt viikko. Milloin ihmeessä mulla on sellainen viimeksi ollut? Itselleni kiukkuisena myönnän tarkistuksen jälkeen, että KAHDEKSAN VIIKKOA SITTEN. Huhhuh. Normaalisti pidän 4-6 viikon välein! En ymmärrä, miten tässä näin kävi. Aika on mennyt nopsaan ja niin paljon vissiin oli hakemista sen treenirutiinin kanssa, että sitä eli aina vain kiltisti seuraavaan viikkoon. No, nyt tehtiin kevyt viikko sitten tästä viikosta ja tulevat kevyet merkitään kalenteriin muistutuksen kanssa.
Kissalla on kevyt viikko joka viikko.
Alunperin olin suunnitellut tekeväni tänään yhdistetyn haba-olkapää-ojentajatreenin ja huomenna/ylihuomenna jalat. Heitin kuitenkin nuo punttisuunnitelmat sivuun kun tajusin tämän kevyen viikon ja sen sijaan crossailin 40min. Liikkumaan oli pakko päästä, sillä takamusta kolottaa istuminen ja polvet alkavat kolottaa myös, kun eivät pääse töihin. Ja vannon, että jalat hurrasivat jokaisella polkaisulla! Mitään uupumusta tai muutakaan ei ollut havaittavissa, mutta otin silti varmuudeksi hieman normaalia rauhallisemman tahdin. Kunhan sai vähän liikuttua! Huomenna taas lepoa, koska se vain kuuluu lauantaihin. :) Sunnuntaina sitten olkapäät ja ojentajat, jotta tulee tähän viikkoon joka lihasryhmälle yksi treeni. Ensi viikolla taas normaalisti punttia ja katsotaan, miten ne lihakset kiittää, kun saivat levätä kunnolla!
Tänään tein taas vatsaa hellien ruokaa ja päädyinkin ihan valkoiseen riisiin (tärkkelyspitoinen ruoka + ei liiaksi kuitua, kuten tummassa). Tuota valkoista oli vielä jäljellä kesän vatsaongelmista yhteen sapuskaan ja sain nyt käytettyä sen pois. Riisin kanssa tuli parsakaalia ja vihreitä papuja, jotka pilkoin molemmat pienehköiksi paloiksi. Sitten taas sitä valkosipulista öljyä ja perinteisesti mausteet ja tuoreyrtit. Tulikin valtavan hyvä setti! Jätin taas maun miedoksi, ettei vatsa suutu. Toistaiseksi vatsa on pysynyt tyytyväisenä.
Lautaselta puuttuu nyt salaatti, sillä olen nyt huomattavasti varovaisempi niiden suhteen. Avasin ihan korkkaamattoman pussin, jossa oli mennyt päiväys eilen. Sieltä pöllähti sellainen makea haju ja maistoin varovasti, huomatakseni, että se makukin oli omituisen makea. Ei ollenkaan raikas. No en ottanut riskiä tähän vatsaan vaan heitin pois. Jatkossa ei hamstrata enää niin paljoa salaattia kotiin, ettei ehdi syödä! Mä sitten vihaan heittää ruokaa pois. Ehkä siksi tämän pöpönkin sain. :D Jospa opin nyt jotain..
Tänään pitää tietysti vielä laulaa vähän Soft Kitty -laulua, kun vatsa sitä vielä kaipaa. Jospa se siitä tokenee normaaliksi pian! Magnesiumin ja D3-vitamiinin jätin nyt pois hetkeksi, kun en viitsi tahallani ärsyttää vatsaa lisää. Magnesiumia syön kuitenkin pääasiassa juurikin vatsan toimimattomuuteen. Nyt ei ole sen kanssa ollut ongelmia. :D Palautellaan kun vatsakin palautuu. D3 -vitamiinitipoista avaan kyllä uuden purkin huoneenlämmössä seisseen tilalle ja laitan heti säilytykseen jääkaappiin. Ettei vaan sattuisi mitään.
Tänään kotiin saapui myös muutama perjantaipänikkä! Siinä on nyt neljä kiloa mantelivoita. Yksi pänikkä meillä nähtävästi kestää vajaan puolitoista viikkoa, joten eihän ne kaksi aikaisempaa pitkälle riitä, kun toinen on jo puolivälissä. Näillä pärjää sitten pitkälti yli kuukauden.
Semmoista sekalaista tänne. Nyt on sellainen olo, että pitää mennä jotain tekemään ja purkamaan energiaa jonnekin. Harmi, että ulkona on aika valtaisa syysmyrsky, joten sinne ei parane mennä. Oisko täällä jotain rymsteerattavaa.. Ihan kun oisi jotain puntteiluvajausta. :)
Ja vielä perjantaipiristyvideo tämän linkin takaa, jonka muistin tässä taas hiljattain, jota uusimmat lukijat eivät ole varmaan vielä nähneet. Äänet päälle ja räkättämään! Mukavaista viikonloppua! Älkää rikkoko vatsaanne tai huonekalujanne!
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
p.s. Käykää katsomassa Hetkiä -blogin puolelta tämä postaus, jos yhtään kiinnostaa aihe nimeltä nettikiusaaminen, jota vastaan on nyt laitettu pystyyn kampanja. Sitä kiusaamistahan on blogien kommenttikentässä harva se päivä. Siksi mun blogissa eivät anonyymit kommentoikaan enää, ja tuskin tulen sitä ominaisuutta koskaan palauttamaan.
Öärgh. Nyt jyllää jonkin sortin vatsapöpö minun sisuksissani. Pari päivää sitten mainitsinkin, että vatsa on ollut aamuisin sekaisin ja meinasin, että se oisi D3-vitamiinin ottamisesta tyhjään vatsaan. No, en enää ottanut tyhjään vatsaan ja silti ei vatsa siitä toennut. Viime yönä nukuin huonosti, kun vatsaan sattui pitkin yötä. Heräsin tuskanhikisenä ja sydän pamppaili hieman liian voimakkaasti heikotuksesta johtuen. Kuumemittari näytti 37.3°C, mikä ei sinänsä ollut mitään, sillä tässä kohtaa hormonikiertoa se on muutenkin 37.1°C.
Vatsa sitten taas oli todella vihainen aamulla. :( Ja sen jälkeen. Ja siitä asti. Menin torkuille yhdeksältä ja simahdin samantien. Heräsin tunnin päästä. Kuumemittari näytti 37.5°C. Lihaksiin sattuu ja kolotuksia on siellä täällä. Ylävatsa on lähes koko ajan kipeä. Ja kun syö, niin menee hetki, että pitää mennä vessaan (halusitte tietää :D). Onneksi ei okseta ja ruokahalukin on tallella, paitsi niinä hetkinä, kun kipua on eniten.
Onneksi on taannoisista magnesiumövereiden ajoista vielä noita pussukoita, joita sekoitellaan veteen, jotka korjaavat kehon nestetasapainoa ja laittavat elektrolyyttejä kohdilleen. Näitä tarvitsee drinksutella. Ihan ruokaa en jaksa tehdä tänään, kun on sen verran pöhelö olo. Päässä vähän heittää, ja heitti itseasiassa jo eilen. Luulin niskajumista johtuvaksi, mutta olikin sitten tätä. Onneksi on aamupalatarpeita jääkaapissa valmiina, joita voi heittää mikroon lämpenemään. ;) Kipeänä on siistiä, kun saa syödä herkkuaamupalaa päivälläkin!
Googlettelin asiaa tietysti vähän ja ihan vatsataudille tämä ei vaikuta. Sen sijaan oireet osuvat ruokamyrkytykseen. Syyksi keksin heti ainakin kolme potentiaalista asiaa, mikä ei tietysti kerro kovin hyvistä syömisistä viime aikoina. :D Ensinnäkin, tein sunnuntaina ison kasan ruokaa mm. kaalista, mikä oli jo lauantaina mennyt päivämäärää katsoen vanhaksi. No, sitä syötiin vielä eilen, eli neljä päivää sen jälkeen kun oli jo vanhaa.. Apua. :D Toki mies syö samoja ruokia, mutta miehellä on myös teräsvatsa verrattuna mun herkkismasukkaani. Toinen potentiaalinen asia on jälleen ollut salaatin hamstraaminen kotiin liiallisessa määrin. Sitä on syöty vanhanakin, koska se on ollut päällisin puolin ja maultaan vielä hyvää. Salaattia ruoan kanssa meillä syö vain minä. Ja sitten kolmas vaihtoehto on se nestemäinen D3-vitamiini. Eilen illalla lueskelin sitä purkin kylkeä, että jos siellä olisi jotain haittavaikutuksia tms. ja bongasin, että se pitää avattua pitää jääkaapissa! Tämä tuli yllätyksenä, sillä meillä on menossa jo toinen purnukka puolessa välissä, eikä olla pidetty jääkaapissa missään kohtaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, jos se on nyt mennyt huonoksi tuon vuoksi. Tuotakin mies syö kanssa, mutta pienempää annosta ja rautaisella vatsalla. No, oli mikä tahansa näistä, niin tilanne on silti sama. Tässä sitä ollaan kuitenkin.
Kuumekin on nousussa. Mutta vatsakipu on kaikista inhottavinta. Olisi edes jossain alavatsalla, mutta kun pitää olla tuossa ylhäällä. Nyt pitää vaan syödä ja juoda hyvin ja vähän miettiä, että mitä sinne suuhunsa pistää. Liiallisesti kuituja ei kannata ainakaan tankata. Onneksi sain silloin kesällä hyviä vinkkejä lääkäriltä silloiseen meininkiin. Kuten riisikakut. ;) Niitä on onneksi kaapissa monta pakettia!
Onko muilla ollut ruokamyrkytyksiä? Millaisia kokemuksia teillä on ja mistä te kyseisen taudin saitte?
