Kevyt viikko 48: jalkakremppoja ja viikon ruokia

Tämä treeniviikko oli tosiaan kevyt. Tein päätöksen siitä viikon alkaessa. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa viikon kululle, joista toinen oli kevyt, johon nyt sitten lopulta tosiaan päädyin. Ajallisesti tämä sijoittui perinteisesti, eli tässä oli kolme kovaa viikkoa välissä, ja kevyen olen pitänyt joko joka neljäs tai viides viikko. Treeneissä oli kuitenkin ollut pitkään niin hyvä vauhti päällä, etten ollut vielä viime viikon päätteeksi varma miten viikko etenee. Yleinen vetämättömyys ja polven seudulla (etureiden puolella) tuntuva kipu kuitenkin vahvisti ajatukseni, että kevyen paikka oli juurikin tässä kohtaa. Ja että tuon jalan tilanteen vuoksi jalkatreenit jätetään kokonaan pois. Näiden kaikkien asioiden summana viikosta muodostui tällainen:

Maanantai & tiistai: lepo.

Keskiviikko: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 0:36min.

Torstai: 8.46km kävelylenkki. Kesto: 1:28min, keskisyke: 132, keskivauhti: 10:48min/km.

Perjantai: ojentajat, olkapäät, vasta + kyljet. Kesto: 0:44min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: 40min crossailua, 14.70km.

Ai sää tarvitset tätä penkkiä? Sori nyt ei voi.

Vasen jalka on tosiaan reistaillut tuosta polven seudulta. Polvikivut on mulle tuttuja ja meinasin alkuun, että tämäkin oli sitä. Paikallistin kipukohdan kuitenkin lopulta useamman sentin polvesta etureiden puolelle. Jokin siellä kiristää. Kipu alkoi siitä, kun olin istunut sohvalla jalat koukussa (polvet kattoa kohti) ja siitä nousin ylös. Taisi olla huono asento istua.. Tämän viikon aikana tuo on rauhoittunut aika paljonkin, eli eiköhän se ole pois menossa. Olen rullannut ja venytellyt aika ahkerasti, vaikka venyttelyä en noin muuten juuri harrasta. Tarpeeseen kyllä kuitenkin aina, kuten tässäkin tapauksessa.

Kävin mainostelemassa skottilaista firmaa (miehen entistä työpaikkaa) vähän tänne Savoonkin. :D

Jalkatreenitön viikko antoi myös mahdollisuuden kävelylenkille. Viimeksi kun syyskuussa uskaltauduin kävelylle, menin ihan rikki siitä. Siksipä olen noita panttaillut, etteivät vaikuta sitten jalkatreeneihini epäsuotuisasti. Tuo vähän harmittaa, sillä tykkään kävelystä aivan hirveästi. Mutta mennään tämän vaiheen kanssa niin kuin tämä vaihe tahtoo. Ikuista mikään ei kuitenkaan ole. Kävelyissä olevan tauon huomasi kyllä sykkeissä, kymmenen-kaksikymmentä pykälää ne oli totuttua ylempänä. Aerobinen kunto on siis laskenut tässä, kun aerobista tulee muutenkin perinteisesti viikkoon vain yksi. Tämä harmittaa, mutta muutetaan se taas jossain kohtaa, kun muutetaan prioriteetteja muutenkin.

Harmaata ja hämärää. Täällä on neljältä aina jo täysin pimeää. Kolmelta jo hämärää.

Kivuton ei tämäkään kävely ollut. Heti alussa alkoi kolotella sieltä täältä, mutta ne lähtivät myös pois siinä kävelyn edetessä, kun lihakset vähän taas tottuivat ja vetreytyivät. Mutta viimeisen kolmen kilometrin aikana iskeneet kivut eivät enää haihtuneetkaan, vaan ne jäivät päälle, ja niitä podetaan vähän edelleen. Pakarat menivät jumiin ja oikea it-jänne kipeytyi kovin. Sitä olen koittanut rullata ja venytellä. Oikean pakaran venyttäminen tuntuu todella repivältä. Rullalla pääsee aika hyvin käsiksi sinne it-jänteeseen ja se on aika hyvin auttanutkin. Viime yönä oli tilanteen kanssa tylsin hetki, kun heräsin vain kolmisen tuntia nukuttuani siihen, että koko oikea jalka on ihan levoton, sitä ahdisti ja mitenkään ei ollut hyvä. Tunnin yritin saada unta vielä, mutta ei onnistunut. Noustiin sitten ylös jo kuuden tienoilla, nukkumaan oltiin menty vasta kahden aikoihin! Aamupalan jälkeen venyttelin ja rullasin sitä oikein kunnolla ja sainkin sen sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää aktiivisesti ahdistanut. Parin hereilläolotunnin jälkeen takaisin nukkumaan ja melkein kolme tuntia saatiin lisää unta. Levoton koipi ei enää valvottanut. Toivottavasti ei enää ensi yönäkään.

Levottomista jaloista olen muuten kirjoitellutkin aiemmin, ja se löytyy täältä. Mulla se on näihin lihaskireyksiin ynnä muihin jalkakolotuksiin aina yhteydessä.

Muutenhan kävely oli valtavan kivaa ja koen, että mulla on sitä ollut ikävä. Se on sellaista aikaa, jolloin mulla mieli tyhjenee kaikesta, mistä tahdon sen tyhjenevän ja oivallan kaikenlaista ja työstän haluttuja ajatuksiani. Lisäksi tulen siitä aina iloiseksi. Ihan uutta reittiä lähdin kävelemään ja suoritin lenkin niin, että käännyin jossain kohtaa ympäri ja kävelin samaa reittiä takaisin. Olin menossa kuntopolulle ja ajattelin seurata kylttejä siellä ja suunnistaa jotenkin kotiin niiden avulla, mutta koska hämärä alkoi jo hyökkiä, ajattelin, että parempi kääntyä kotiin. Ettei nyt vaan sattuisi mitään. ;) Hyvä mieli tuli, vaikka taas kroppa protestoi vastaan. Menihän siinä nuo pohkeetkin tuhannenjumiin ja akillesjänteet jäykiksi. Ehkä näin tulee käymään pitkälti aina tällaisen jälkeen nyt, kun tuon akillesjännevaivan olen penikkaoireineen saanut kohtalokseni. Hierontaan vaan taas jossain kohtaa ja taas on hetken aikaa hyvä olla.

Niin, ja koska olen jännitysniskalainen, alkoi hartioita pakottaa tuolla kävellessä. Vaikka kuinka koitin niitä pitää rentona. Ne eivät olisi tahtoneet, että kävelen ryhtiä ylläpitäen. Kävelin kuitenkin ja sain hartiat aivan karmeaan jumiin. Niitä jomotti kutakuinkin siitä hetkestä lähtien, kun sykemittari piippasi ensimmäisen kilometrin kunniaksi.

<3

Nuo viikon pari punttitreeniä hoideltiin perinteiseen tapaan keventämällä toistoista, eli edelliseen treeniin nähden tiputin toistot puoleen. Crossailulle jäi tilaa vielä täksi sunnuntaiksi, ja se hoidettiin aika hyvässä tahdissa, ilman mitään kolotuksia missään. Katselen Greyn Anatomiaa samalla dvd:ltä (siksi 40min crossailun kesto) ja tälle päivälle osui jakso, jonka seurassa sain vollottaen crossailla, enkä paikoin nähnyt edes tapahtumia ruudulla, kun niin kovin liikutti! Jonkinlaista kotitreeniparhautta tuokin. :')

Viikon ruokalautaset:

Keitettyä porkkanaa ja keitettyä perunaa.

Keitettyä perunaa ja raastettua porkkanaa.

Pakastevihanneksia ja keitettyä perunaa.

Keitettyä perunaa ja porkkanaraastetta, taas.

Alien. :O

Surullisen näköinen annos. Pinaattiohukaiset.

Parhauspizzaa.

Parhausristikkoperunoita.

Jep. Peruna on vain kova juttu. Niin sairaan hyvää, en pääse siitä yli. Keitetään aina iso satsi kerrallaan, jotta ei tarvitse miettiä hiilarinlähdettä lautaselle pitkin viikkoa. Riisi ei jotenkaan ole mun mielestä mitenkään kovin hyvää, ja siksi sitä ei lautasella näy kuin harvoin. Tosin ravintolassa riisi saattaa olla aivan ihanaa! Ja kun mun vatsani ei kestä viljoja toivotulla tavalla, ei mitään pastoja tai vastaavia juuri syödä. Esim. riisistä nekin sitten on tehty, jos sellaisia meillä näkyy. Bataatti ei myöskään ole minusta perunan veroista, joten peruna vaan vie voiton. Aina vain. Repunat. <3

Pizzaa syötiin nyt viimeisen kerran hetkeen. Mun ärtynyt suoli ei oikein pidä noin suurista kerta-annoksista. Siitä ei tule mikään paras olo, se ruokamäärä on vaan sen verran suuri. Vatsaan sattuu sen jälkeen pitkin iltaa. Puoli pellillistä on siis liikaa. :') Ja sitähän ei voi millään tehdä vähempää, tai että söisi vaikka puolet siitä puolesta pellillisestä kerrallaan. Ei voi. Parempi siis jättää pizzoja vähän vähemmille kerroille. Täytyy keksiä jotain muuta kivaa viikonlopulle, jos nyt kokee sen suurempaa tarvetta jollekin spesiaalille. Ehkä kyllä vähän kokee. Koska ruoka on kiva asia ja se on erityisen kiva asia silloin kun se on aivan erityistä.

Irvistykset vatsakivuille. Ja vähän ehkä sillekin, että pizzaa ei enää tehdäkään joka viikko.

Ensi viikolla taas normaalilla toistomäärällä niitä treenejä. Katsotaan miltä viikko tulee näyttämään. Hyvää viikkoa kaikille!

p.s. Asiasta sateenkaariin: perjantaina mulla oli kyynel silmässä ja kädet tärisivät, kun kuulin äänestystuloksen eduskunnasta (katsoin livenä). Niin siistiä! Olin siinä hetkessä niin onnellinen, aikamoista parhautta. <3

Viikko 30: kipujen helpotusta, pyllysurkua ja helleuupumusta

Tämän helteisen viikon osalta treenipuoli näyttää tältä:

Maanantai: lepo (hieronta).

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:56min.

Lauantai: 7.15km kävelyä (kameran kanssa) Tiilikkajärven kansallispuistossa, kesto: 2:15min.

Sunnuntai: jalat, kesto: 0:53min.

Hieronnasta kirjoittelinkin jo aiemmin tällä viikolla ja niin siinä kävi, että (toistaiseksi ainakin) se teki temppunsa, eli siitä lähtien on akillesjänteet olleet kivuttomat. Mikä ihana tunne! Uudet lenkkarit olivat varmasti myös osallisena tähän paranemiseen, ainakin mitä ihmisten kokemuksia on lueskellut, on pelkästään kenkien vaihto saattanut parantaa koko homman. Suurin syy oli kuitenkin tuossa hieronnassa, niin jumissa siellä oltiin ja niin välitön vaikutus sillä oli. Jännää, miten koko tulehdus voi johtua kireistä lihaksista ja lihaskalvoista. Tai ainakin ne kireydet olisi tilaa ylläpitänyt hamaan tulevaisuuteen asti, ellen olisi asialle jotain tehnyt. Jännää myös ajatella, että jos olisin lääkärissä vaivan kanssa käynyt, olisin mitä ilmeisemmin saanut kouraani sairaslomaa ja lepokehoituksen, sekä tulehduskipulääkekuurin. Ja sitten se ei olisi mennyt ohi ja olisi ehkä jatkettu kortisonipiikityksellä ja olisin joutunut myös työni lopettamaan. Hyvin todennäköisesti näin. Nyt kävin hieronnassa ja ostin uudet lenkkarit ja voin jatkaa niin kuin ennenkin. Joskus kannattaa miettiä niitä muitakin vaihtoehtoja, kuin pelkkää lääkäriä ja lääkekuuria. Sitä voi parantua vaikka millä muulla tavalla. Mulla tuntuu olevan tuommoinen tapa ainakin. :D Heidi itte!

Hieronnan takia meni taas treenit vähän eri paikoille ja lopulta sieltä jäi viikon vatsalihastreeni tekemättä. Mutta se ei haittaa, sillä tänään sain vihdoin tehtyä jalkoja! Milloin viimeksi? Taisi olla kolmisen viikkoa sitten, jos puhutaan kunnollisesta treenistä. Hieroja käski pari päivää ottaa rauhallisesti vielä sen hieronnan jälkeen, mutta otin varman päälle, ja skippasin vielä torstaisen jalkatreenin. Säästin kyseisen herkun sunnuntaille. :) Mitään suuria painoja en käyttänyt, enkä olisi kyllä pystynytkään, onhan tätä taukoa tässä tullut. Enkä myöskään vielä lähtenyt tekemään esim. syväkyykkyä, enkä varsinkaan pohkeita. Syväkyykkyä voin kokeilla tulevalla viikolla jo, mikäli tämänpäiväisestä ei koivet ärtyneet, mutta en tiedä milloin niitä pohkeita uskaltaa treenata. Sitten kun tunnen olevani rohkea. :)

Alhaalla ei pumppia ja pumpilla. :D Toki posetusasentokin on erilainen.

Jalat tuntuu kyllä nyt hieronnan jäljiltä aivan erilaiselta! En tiennytkään millaiset on normaalin tuntuiset pohkeet, esimerkiksi. :D Niitä rullatessakin on ihan eri tuntuma kuin ennen. Ovat pehmeät ja leviävät siihen rullalle, sen sijaan, että pysyisivät yhtenä kovana kasana, mikä ei anna yhtään periksi. En edes tajunnut niiden olevan niin jumissa, kun eivät mitenkään kipeät ole olleet. Mielenkiinnolla odotan kyllä pohjetreeniä, että millaiseltakohan se nykyään tuntuu!

Nyt kun koipiasioissa ollaan, niin puhutaan vähän pepustakin. Nimittäin niin surullisesti sen on käynyt, että tässä ihan voisin siitä vähän avautua. Tänään (taas) sovituskopissa ollessani näin takapuoleni peilin kautta, pöksyjä jalkaani sovittaessani, ja kyllä se vain masentaa. Ihan tulee kuulkaas paha mieli siitä millainen se nykyään on. (Tietyt) pöksyt jalassa se sentään on vielä kelpopylly, mutta siihen se jääkin. Se on nykyään surullinen, tyhjä rusina, mikä näyttää siltä, ettei mitään treeniä ole koskaan tehtykään. Enkä edes liioittele yhtään. Ja tiedän, että sovituskopin valot on armottamat jokaiselle naiselle ;), mutta oli aika, kun ne eivät olleet mun takapuolelleni ollenkaan armottomat! Tämä järjetön aerobisen määrä (työt), se, ettei pysty syömään tarpeeksi (koska työt ja kulutus), ja se, että silti syö pitkälti kaiken, minkä käsiinsä saa, on saanut aikaan sen, että lihas on kadonnut ja tilalla on pitkälti pelkkää tyhjyyttä tai löysää. Huokaus. Pyllysurku! Niin kovin sitä rakensin ja niin hienon siitä sain. No joskus sitten taas. Mikäli mulla työt joskus loppuu, kun sekin on vähän epävarmaa vielä. :D

Mutta tulevaisuudessa on aika iso suunnitelma myös tätä varten. Nimittäin saattaapi olla, että olen aika kyllästynyt tähän paikalla junnaamiseen mm. yläkropan suhteen (ei ole enää aikoihin kasvanut) ja oisi se pyllykin (ja jalat) kiva saada tehokkaasti kuntoon. Siispä PT -juttuja siellä oottaa minuakin, sitten joskus. On tämänkin tytön aika kasvaa jo pikkuhiljaa. PT:hän on jo valittu (jopa jokunen vuosi sitten :D) ja sitä suunnitelmaa en vaihda! ;) Olisi kiva nähdä mihin minusta on. Että olenko miten pahasti hardgainer, vai voinko tästä kasvaa? Että miten kasvisruokailijasta saa rakennettua tämän suurempi, vai saako? Uskon, että oikean ihmisen avulla tämä kaikki voisi onnistua. En usko, että itse enää osaan. Mutta se sitten joskus. Ei vielä.

On muuten nämä helteet sanelleet nekin tämän viikon tahtia. Joka päivä olen saanut (tässä tapauksessa joutunut) olemaan siellä helteessä ja auringossa sen muutaman tunnin, koko viikon ajan. Töitä tehden, ripeällä askeleella. Uuvun ihan tosi kovin. Töiden jälkeen olen pahimmillani niin uupunut, että olen nukahtaa istualteni. Perjantaina oli jo pakko ottaa päikkärit, kun en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Mitä useampi päivä noita hellepäiviä putkeen tulee, sitä uupuneemmaksi tulen jokaisen sellaisen jälkeen. Vettä saa kitata ja suolaa lisätä minkä kerkeää ja mikään ei riitä. Onneksi ihan vähän näyttäisi helpottavan ensi viikolle. Ainakin hetkellisesti.. Meillä on tosiaan menty tämä koko viikko sellaisella +30°C -lukemalla. Parhaimmillaan tuo lukema näkyy varjossa. Ja minä työskentelen auringossa. Kyllä sitä saa jo vähän itseään tsempata, että pääsee treenin pariin töiden jälkeen siinä olossa.

Kuuma kissallakin.

Kuten yllä kuvista kävi ilmi, eilen lähdettiin käymään Tiilikkajärven kansallispuistossa kävelemässä, kun suolle on tässä ollut iso kaipuu jo pidemmän aikaa. Jotenkin ne helteetkin kestää ulkona paremmin (kun ei tarvitse työskennellä) kuin kuumassa kämpässä istuessa (tai reporankana maatessa). Kävely sisälsi pitkospuita ja metsäpolkuja, vähän nousua ja laskua. Ja paljon kuvaamista, eli aika rentoa. Sykemittaria mulla ei ollut, sillä se roikkuu pukukaappini naulassa töissä. Odottaa sielläkin, että joku sen joskus pukisi ylleen, kun postin jaolle lähtee. :D Kerran sen laitoin, mutta sohelsin säätöjen kanssa sen verran, etten saanut dataa läheskään koko matkalta. Siihen se sitten jäi. Täytyy koittaa panostaa jatkossa taas.

Rahkassa tällä viikolla nähtyä.

Kreikkalaisessa käytiin taas perjantaina syömässä. Otettiin erilaiset annokset kuin viime perjantaina. Vähän arvellutti, kun kasvispuolen menussa ruoasta kerrotaan, että siellä on mm. mustekalarenkaita.. Varmistettiin tarjoilijalta, että onko tosiaan siis niitä siellä annoksessa, ja kyllä vaan. Jonkun näkemys kasvisruokavaliosta on selkeästi sellainen, että siinä voi syödä vaikka mustekalaa. No nuo renkaat saatiin vaihdettua haluamaamme lisukkeeseen. Otettiin niiden tilalle dolmades, eli viininlehtikääryleitä. Sisällä mm. riisiä.

Tuo munakoisodippi (vaalea kastike) on jotain aivan taivaallista. Se on pehmoista, valkosipulista ja p*rkele, miten hyvää pitaleivän kanssa! Pitaleivätkin oli tällä kertaa uunituoreita, eli lämpimiä. Ihan taivaallista. Jos vaikka taas ensi kerralla tänne, seuraavan ruokalajin kimppuun. ;)

Kotona on ruokalautasella näkynyt mm. itsetehtyjä lohkoperunoita, uuniparsakaalia, sekä purkkihernekeittoa. Voitteko kuvitella? Kyllä vaan. En tiedä mikä himotus iski, mutta sitä oli saatava. Ja vielä näillä helteillä! Kahelia touhua. Olen viimeksi syönyt hernekeittoa joskus 18-vuotiaana, eli siitä on se 12 vuotta jo aikaa. Itsekin sitä voisi tehdä, eikä olisi edes kovin vaikeaa. Aikaavievää tosin kylläkin, mutta ei vaikeaa. Jaanaban ohjeella tekisin, jos tekisin. Mun piti Skotlannissa asuessani tehdäkin, mutta ei meidän kaupassa myyty kuivattuja herneitä. Sitten se jäi.

Miltä se sitten maistui? Jumalattoman suolaiselta. Hyvää, mutta aivan liian suolaista. Hyvä kuitenkin sinänsä hellepäivään, että olin varmasti jo hikoillut kehostani suolat taas pihalle. Muutenhan kuuma keitto + hellepäivä = painajainen jo ajatustasolla. :D En usko, että ostan tuota enää jatkossa.

Ensi viikolle koitan tehdä vihdoin jo normaalin treeniviikon, jos tilanteet vain sen sallivat. Tosin perjantain vatsatreeniä ei tehdä, sillä silloin menen selkähierontaan. Varasin pisimmän mahdollisen ajan, sillä jo pelkkä suullinen osio tulee kestämään tuhottoman kauan, että mitä mulle saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja mitä kaikkea saattaa tapahtua ja miten huonoksi saatan mennä ja mitä kaikkea siellä selässä oikein on. :D Oikeasti kyllä jännittää miten mun käy. Kun koskaan ennen ei ole hyvin käynyt ammattihieronnalla, viitaten erinäisiin oireisiin, joista kärsin aikoinaan paljonkin. Siksi en ole enää käynyt, kun OMT -fysioterapeuttikin nosti kätensä pystyyn mun kanssa. Ei uskaltanut enää koskea. Eikä olisi enää saanutkaan koskea. Että katsotaan, miten meikän käy! Tässä on ollut useamman vuoden hyvä jakso oireiden suhteen, joten peukut pystyssä, että sama jatkuu vielä hieronnan jälkeen, sillä erolla, että ongelmat sieltä selästä saataisiin hoidettua edes jotenkuten.

Hyvää viikkoa kaikille toivottelen! Olkoon teidän pyllynne ihanan pyöreitä, soppanne vähemmän suolaista ja hierontanne rentouttavia!

Viikko 24: neonkeltaista pikakävelyä

Se on taas sunnuntai ja viikkokatsauksen aika. Tällä viikolla treenit näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:13min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:07min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:57min.

Perjantai: 10.32km kävelylenkki. Kesto: 1:39min, keskisyke: 136, max: 164, keskinopeus: 9:43min/km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:12min.

Maanantaihin otin selän, hauisten ja vatsan lisäksi mukaan ojentajat. Nyt kun olen tehnyt niitä vain kerran viikkoon, niin ovat selkeästi katoamaan päin. En saa treenattua niitä ihan niin kovaa, että se yksi treeni viikossa riittäisi. Nyt siis kaksi. Hyvin mahtui maanantaihin ilman, että treeni venähti liian pitkäksi. Siirryin nyt myös tekemään Arnold's 21:stä käsipainoilla, käsi kerrallaan. Ehkä mielettömin polte hauiksissa ikinä! Varsinkin, kun tekee taas noita liikkeitä useampaa putkeen ja alla on jo kaksi eri liikettä hauiksille ilman taukoja. Siinä kyllä nöyrtyy sen vaivaisen neljän kilon puntin kanssa, kun koittaa sitä liikutella tärisevin käsin alhaalta ylös. :D

Miten niin mitä tässä tapahtuu? Vatsoja tietty tehdään!

Tiistaina oli tarkoituksena pitää aerobinen treeni, mutta saamani puhelinsoitto patisti muualle. Illalla olisi ollu aikaa, mutta en enää viitsinyt, kun seuraavana päivänä oli aamupäivästä jo luvassa jalkatreeniä.

Keskiviikkona oli jalkojen lisäksi tarkoituksena tehdä myös vatsoja, mutta jätin tekemättä, kun vatsa oli mulle vähän vihainen. Tajusin sille lopulta syynkin. Meidän tämän hetken unirytmi on sellainen, että tulee napsaistua illan magnesiumit pitkään iltapalan jälkeen vasta, eli melkeimpä tyhjään vatsaan. Tilanne oli helppo korjata ja vatsakin antoi olla taas rauhassa.

Torstain treeni tuli tehtyä vasta illalla, kuten vihjailinkin edellisessä postauksessa. Päivällä käytiin tosiaan ravintolassa syömässä ja sen voimin jaksoi hienosti illalla treenata. Niin vauhdilla, että ei edes tuntia mennyt rikki. Melkein kymmenen minuuttia nipistin pois viime viikon vastaavasta treenistä! Eikä siltikään tuntunut, että olisi kiirettä pitänyt. Kunhan tuli vain tehtyä reippaasti. Se oli saletisti sitä leipävoimaa! ;)

Perjantaina oli aerobisen vuoro. Mieli teki pihalle ja sinnehän se mun tieni sitten veikin. Mitään suurempia suunnitelmia ei reitistä tai vauhdista ollut, se muodostui siinä mennessä omanlaisekseen. Kymmenisen kilometriä tosin oli sellainen alustava ajatus ja jotain uutta reittiä aattelin painella menemään.

Vasta toista kertaa tämä paita päällä, vaikka ostin jo 2012. Tykkään siitä kovin, se on hieno,
vaikka en oo pitänyt. Se on ihan neonkeltainen, näyttää tässä haaleammalta.

Vauhdiksi selkeästi asettui normaalia ripeämpi askel. Jalat oli tosi hyvällä päällä ja siksi tahtoivat mennä nopsaan. Vähän väliä teki mieli ottaa vähän juoksuaskeliakin, mutta hillitsin itseni, että saisin sen tahtomani kymmenen kilometriä käveltyä mukavasti. Vielä kahdeksan ja yhdeksänkin kilometrin kohdalla sain itteäni hillitä. En tiedä mikä juoksuhimotus sieltä iski. Kävelemään oli kuitenkin lähdetty ja sillä mentiin!

Ilma oli kivasti jo vähän viileämpi niihin hellekeleihin verrattuna ja muutenkin oli ohuehko pilviverho taivaalla. Kyllä mulla hiki tuli, mutta oisi varmasti ollut tuskaisempaa mennä tuota helteessä. Reittivalinta ei ehkä ollut niin nappi kun olisi voinut olla. Pelkkää suoraa tietä. Vähän sentään mäkiä, aika isojakin, joissa en vauhtia hidastanut laisinkaan. Saattoi olla jopa niin, että niissä tuli mentyä ylös entistä vauhdikkaammin! Vauhtia ei hidastanut myöskään puhelimeen puhuminen ehkä parin kilometrin ajan, kun ystävältä tuli puhelua. Viitisen kilometriä kävelin tuota tietä ja sitten vaan ympäri ja kotia kohti. Kun ensimmäistä kertaa sitten kotona pysähtyi lähdön jälkeen, jalkoja särki. Siinä seistessä ne huusivat, että kävelit sitten normaalia nopsempaa, nainen! Että kato nyt mitä teit! Särky hellitti kuitenkin juomalla, syömällä ja istumalla. Loppupäivästä tosin alkoi lihaksia kolotella ja varsinkin IT-jännettä juili. Liikkumisesta tuli vähän hassumpaa ja seuraavana päivänä sama juttu jatkui vielä jonkin verran. Yön lepo oli kuitenkin auttanut selkeästi ja lauantain lepopäivä paransi juilit kokonaan. Rullailuja tein vasta tänään sunnuntaina (ennen jalkatreeniä), eikä lihaksissa enää tuntunut mitään poikkeavaa.

Mutta tosiaan, normaalia nopsempi ja raskaampi reilut kymppikilsanen, kun keskisyke oli sen 136 ja maksimit 164. Kävelyvauhtikin oli tuon 9:43min/km. Normaalisti se on vähintään kymmenen ja jotakin. Oli kiva kävely. Kerrankin tuli tehtyä oikeasti tehokkaasti. :)

Tämän päivän jalkaolkapäätreenissä ei mitään ihmeellisyyksiä sattunut. Hyvä treeni oli, splittiä kuudellakympillä ja syväkyykkyä vähän normaalia raskaammalla kuormalla. Nykyisellään teen syväkyykyn aika kapoisena. Ottaa enemmän sinne minne tykkään sen ottavan. Pohkeisiin sain lisätä painoa piiitkästä aikaa, selkeästi on hyödyttänyt treenata niitä rimpuloita kahdesti viikossa. Olkapäihin otti myös liikkeet niin, että tässä ollaan välillä vähän tuskissaan tämän kirjoittamisen kanssa. :')

Ruokapuolella ei taaskaan mitään ihmeellisyyksiä. Nuo Oolannin ristikkoperunat (vohveliperunat) on jotain niin tajutonta herkkua, että voisin syödä niitä joka päivä aamusta iltaan! Tällä viikolla niitä oli lautasella kolmesti (!), näissä kuvissa kaksi kertaa niistä. Yhdesti oli yksinään ja kahdesti salaatin lisukkeena. Onmonnom, sanon vaan! Vähän suolaa ja valkosipulista öljyä päälle.. Mmmhhh! Ylävasemmalla on kuvassa uuniparsakaaleja, niitä perinteisiä, ja alaoikealla on tämän päivän sapuska, jota tein niin paljon, että syödään vielä huomennakin. Keitin ison kasan riisiä ja paistelin pannulla raastettuja porkkanoita ja parsakaalin varsia. Sitten sekaisin ja mausteita ja öljyä niskaan, lautaselle ja suuhun. Hyvää oli. Onneksi, että kelpaa huomennakin.

Kaurapuurosta kerroin vissiin parisen viikkoa sitten, että sitä on mulla ollut aamupalalla nyt kun vatsa on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen sitä kokeillessa. Noin viikon sain sitä syödä ilman vatsaoireita ja sitten alkoi mennä sekaisin. Ei kuitenkaan koskaan aamulla, vaan ihan jossain kohtaa päivää. Ennen meni ihan parissa päivässä sekaisin ja nimenomaan aamulla heti. Monta kertaa. Mitään turvotuksia ei tällä kertaa ollut myöskään, tai muitakaan sen suurempia oireita, kuten viimeksi oli ollut. Selkeästi paremmin siis vatsa tuota kestää ja vaikka ei joka päivä sovi syödäkään, niin ajattelin ottaa sen vaikka jokaiselle sunnuntaille aamupalaksi. Useamminkin voisi, mutta kerran viikossa se tuntuu ihanan luksukselta! Nyt kuitenkin annan vatsan olla hetken aikaa rauhassa, ennen tuota uutta rutiinia.

Ensi viikosta on tulossa repaleinen ja siitä eteenpäinkään en vielä tiedä mitä tulee treenien suhteen tapahtumaan. Tiistaina on se kissan kasvaimenpoistoleikkaus, ja se miten se siitä toipuu määrittää selkeästi mun treenini. Lisäksi sitä seuraavalla viikolla (mikäli en jo sitä ennen jos kissa on niin hyvässä kunnossa) aloittelen töitä, fyysisiä sellaisia. Näillä näkymin aerobiset tulee työn myötä jäämään pois kokonaan, sillä aerobista treeniä tulee töissä joka päivä. Ellei sitten tahdo kävelylle lähteä niin sitten pitää tietysti kävelylle lähteä. Lisäksi on hieman arvoitus tässä kohtaa, että miten arkena tulee jalkatreeni hoidettua, sen jälkeen, kun on töissä juossut lähes koko päivän. Kulutuksen mukainen syöminen tulee olemaan myös ihan todella haastavaa, saati sitten, että saisi plussilla itsensä pidettyä. Mutta sille ei voi mitään, tämä työ on kuitenkin mulle ihan unelmatyötä, eikä vähiten tuon fyysisyyden vuoksi. Sillä mennään, millä mennään! Ehkä mää syön tästä eteenpäin niitä ristikkoperunoita onnellisena joka päivä, aamusta iltaan! Jee elämä on joskus niin kovin ihanaa! :D

Vaikka mun viikosta on tuon kissatapauksen vuoksi tulossa kaikkea muuta kuin leppoisa, toivottelen sellaista kuitenkin kaikille teille!

Surua, huolta ja murhetta

Täällä menee vähän huonolla fiiliksellä. Tällä hetkellä elämässä on valtavaa surua ja huolta. Sen enempää asiaan en täällä paneudu, mutta sen kerron, että kissa tämän murheen aiheuttaa. Kissa sairastaa. Ja paranemisia ei tarvitse toivotella, sillä paranemista ei ole luvassa. Mutta mahdollisimman monia terveitä päiviä sairauden kanssa voi toivotella, jotta saadaan tuo vielä pitää täällä meidän kanssa mahdollisimman pitkään. Voi olla, että toisen blogini puolelle tästä tulee vielä jossain kohtaa juttua, mutta ei vielä. Vielä ei pysty.

Syy, miksi kirjoitan tästä täällä, on sen selkeä vaikutus treeneihin ja syömisiin. Itse en ole kovin stressaavaa ja huolehtivaa ihmistyyppiä, varsinkin jos asioille ei voi mitään. Mutta kun kyse on jostain tällaisesta, niin sitten olen ihan rikki. Se huoli ja suru asuu valtavana painona rinnalla ja solmuna vatsassa. En pysty keskittymään mihinkään ja samaan aikaan tahtoisin keskittyä johonkin muuhun. Treenejä ei tee mieli tehdä ja samaan aikaan tekee mieli tehdä niitä, ihan tosi kovin, jotta saa jotain muuta ajateltavaa. Kuitenkin kesken treeninkin asia pyörii päässä, jatkuvasti, mutta edes sen liikkeen suorituksen aikana pää on useimmiten tyhjä. Tarvitsen treenejä, mutta en pysty tekemään niitä kovaa. En tällä hetkellä. Rauta on valtavan raskasta ja se keskittyminen ei tosiaan ole kovinkaan suurta. Kuitenkin koen, että parempi tehdä edes jotain. Ymmärtäisin kyllä, jos joku ei tällaisessa tilanteessa tekisi mitään ja sallisin sen itseltänikin. Mutta jos en tee jotain, istun ja suren. Siksi mieluummin teen.

En kuitenkaan vaadi itseltäni tällä hetkellä treenien suhteen mitään. Olisi hyvä, jos saisin edes kolme treeniä viikkoon tehtyä, eli pääpiirteittäin kroppa kerran viikossa läpi. Kehittävää treeniä se ei ole, mutta ylläpitävää. Ainakin jollain tasolla. Lisäksi treenipäivät eivät ole päiviin sidottuja, eikä sisällötkään. Teen sitä, mitä mieli tekee tehdä. Niin kauan kun siltä tuntuu, teen näin.

Ruokailut on toinen asia, mihin tämä selkeästi vaikuttaa. Mulla lähtee ruokahalu kokonaan tällaisen tilanteen ollessa käsillä. Vatsassa on niin iso solmu, että kun se tuntuu siellä selkeästi, en pysty syömään. Tuntuu, että tukehdun ja jokainen nielaisu on aiheuttaa paniikin. Nälkää en juuri tunne, mutta koitan silti syödä mahdollisimman hyvin. Aina se ei onnistu, kun solmu estää sen. Väliin on jäänyt niin lämmintä ateriaa, kuin iltapalarahkaakin. Tämän ruokailunkin vuoksi on hyvä, että treenitkin ovat keventyneet. Eipä näillä syömisillä lihaksia kasvateta. Eikä välttämättä edes säilytetä, mutta se on pienin murheeni juuri nyt. Ei kiinnosta takapuoleni koko tai koostumus, tai hauiksen ympärysmitta. Ja painohan tulee ihan varmasti putoamaan. Sen saa sitten joskus taas nostettua sieltä ylös, kun ruoka ja treenit maistuu entiseen tapaan. Ei ole kyllä aavistustakaan milloin se tulee tapahtumaan. Ei tämä tästä ainakaan helpommaksi ole tulossa. Toivon tosin edes pientä helpompaa kautta tuohon väliin, ennen sitä suurinta surua. Ja terveyden koitan tässä ylläpitää koko ajan, jotta en taas joudu vaikeuksiin kilpirauhaseni kanssa. Se on mielessä kyllä tämän kaiken keskellä ja ihan tahallisia typeryyksiä sen suhteen en tule tekemään.

Maanantaina en pystynyt tekemään treeniä ollenkaan. Se tuntui varsin ylitsepääsemättömältä. Tiistaina jaksoin crossailla ja crossailin vähän ekstraakin loppuun, kun tuntui niin hyvältä. Eilen sain tehtyä jalkatreenin, mikä tuntuu tänään, vaikka rauta painoikin siinä harteilla tonnin. Tänään oli tarkoitus treenata seuraava punttitreeni, mutta suunnitelmat muuttuivat. Unen tarve on kasvanut, sillä tämä jatkuva huolehtiminen uuvuttaa (lisäksi nukkuminen on kivaa, sillä silloin ei ole murheita). Nukuttiin viime yönä ainakin yhdeksän tuntia. Herättiin aamulla syömään aamupalaa ja oltiin hereillä ehkä pari tuntia, kunnes väsytti niin kovin, että oli pakko mennä nukkumaan. Otettiin siinä sellaiset kolmen tunnin päikkärit ja herättiin kahdelta iltapäivällä. Tuon jälkeen mietin vielä treenille ajankohtaa, mutta kun ulkona satoi vettä kaatamalla, iski tunne, että sinnehän tahdon mennä. Siispä tässä illemmalla lähdin hölkälle. Kaatosateeseen. Se tuntui täydelliseltä. Juuri sitä tarvitsin. Juoksin, kunnes en enää pystynyt (minähän en tosiaan ole mikään juoksija..) ja sitten taas kävelin. Ja taas juoksin, kävelin, juoksin, kävelin.. Melkein kuusi kilometriä myöhemmin palasin litimärkänä ja kylmissäni kotiin. Ja olo oli hetken aikaa aivan ihana. Se tuli tarpeeseen. Oliko se fiksua, sitä en tiedä. Normaalisti en jalkapäivän jälkeen tee aerobisia, mutta sillä ei ole nyt mitään merkitystä. Nyt on tämän kaiken murheen keskellä otettava se onni sieltä mistä se vain on mahdollista löytää.

Litimärkä. Hetken aikaa kevyt mieli.

Miten iso huoli ja suru vaikuttaa tiellä treeneihin ja ruokailuihin?

Viikon 21 treeni- ja muut pöhinät

Näinhän siinä sitten kävi, että heti laakista tuli vain tämä yksi postaus tähän viikkoon. Monesti sitä viikon aikana mietti, että mikä on tarpeeksi suurta, jotta niistä kirjoittaisi erikseen blogiin, ja tuntuikin vain siltä, että mikään ei ole. Siihen entiseen tyyliin kirjoittaessa olisin kyllä turinoinut pitkät pätkät lähes joka päivä, mutta nyt sitten ei (mikä tuntui kyllä vapauttavalta). Tässä postauksessa sitten tuo kaikki oleellinen, ei tarpeeksi suuri, höpinä. Aloitetaan kuitenkin sillä treeniviikolla ja se näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:16.

Tiistai: 40min crossailua, 14.80km.

Keskiviikko: jalat, kyljet. Kesto: 1:08.

Torstai: olkapäät, ojentajat + hauikset. Kesto: 1:13.

Perjantai: 8.50km kävelylenkki. Kesto: 1:28min, keskisyke: 133, max: 153, keskivauhti: 10:20min/km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: lepo.

Kuten näkyy, sunnuntain treeni jäi pois. Siihen oli parikin syytä, joten tällä kertaa näin. Lepo oli varsin suositeltavaa. Kuitenkin koko kroppa tuli tälläkin viikolla tehtyä läpi, joten mikään ei jäänyt harmittamaan.

Kovin olin suunnitellut laittavani ylös muistiinpanoja, jotta muistan mistä kaikesta pitää kertoa tässä postauksessa, mutta treeneissä ei ole tapahtunut mitään niin ihmeellistä, että olisin nähnyt tarpeelliseksi tehdä muistiinpanoja. Sellaisen olen tosin huomannut, että kun boksikyykky on syrjäyttänyt splitin ensimmäisen liikkeen paikalta, en enää saa kankkuja kipeiksi treenin jälkeisinä päivinä. Ja se on kurjaa! Vaikka boksikyykkyjä tehdessä kyllä tuntuu ja kovin tuntuukin, niin ei sitten vissiin ihan tarpeeksi. Voi olla myös, että se jumittaa lonkankoukistajat taas sitten splittiä ennen, jolloin splittikään ei mene enää täysillä kannikoille. On se vaan tuo splitti tuotava taas takaisin ensimmäiseksi liikkeeksi ja tehdä se alta pois niin kauan kun ne lonkat on vielä auki. Joskus aikaisemminkin olen paininut saman jutun kanssa, kun olen aloitellut syväkyykyllä. Sen jälkeen sain rullata uudelleen lonkankoukistajat auki ennen splittiä. Tuo tuntuu vähän turhan vaivalloiselta, joten palautellaan normaali järjestys takaisin.

Ja kun jalka- ja takapuoliaiheessa ollaan, jatketaan sillä. Nimittäin olen tilanteessa, jossa mulla ei yksiäkään sopivia farkkuja enää. Tavalla tai toisella ne on väärän kokoisia! Tämä on mulle hirveän traagista, sillä olen varsinainen farkkuholisti ja niitä on tuolla vaatehuoneessa hyllyt vääränä. Kolmetkymmenetjotain. Tämän lisäksi en ole oikeasti käyttänyt mitään muita kuin farkkuja vuosikausia, joten olen sitkeästi tursuillut noista ulos ja pelännyt niiden ratkevan milloin hyvänsä ja kaikkea sellaista. Kunnes yksi päivä tässä hoksasin muut pöksyni, joita jokunen pari on hyllyssä ootellut käyttöä, mutta joita ei ole voinut käyttää, koska ovat olleet liian suuria. Ja sieltä löytyikin pelastuksia!

(Paritkin) rennot suorat housut, jotka ovat ennen repsottaneet takamuksesta, ovat yhtäkkiä täysin sopivia! Nyt löytyy mullekin sopivia pöksyjä, jos ei aina jaksa tursuta farkuista ulos. Ruskeat ja mustat, kuvissa ne ruskeat. Vaikka harmittaa silti, että farkut ei enää sovi. Ne on niin mun juttu ja niitä on niin hartaudella kerätty ja rakkaudella pidetty. En ole vielä ratkaissut mitä asialle teen. Pari ratkaisuahan sille on.. Aika näyttää, mihin päädytään sen suhteen, mutta tässä väliajalla sentään on jotain päälle pantavaa, ilman, että täytyy pelätä pöksyjen ratkeamisia julkisilla paikoilla. Se olisi oikeasti aika kamalaa. :D

Toinen ongelma on ollut se, että kesävaatepöksypuolelta mulle mahtuu tasan yhdet enää päälle ja ne on tuollaiset mustat pellavaiset, ohuet. Pitkälahkeiset. Nuo ovat ennen olleet varsin löysät.. Ei ole enää, nyt istuvat hyvin. Kaikki muu on liian pientä. Viime kesän farkkushortsit suorastaan nauroivat mulle, kun koitin niihin mahtua. :D Onneksi on edes nämä yhdet ja onneksi ne on viileät, vaikka väri ei ehkä paras aurinkoon olekaan. Näillä kuitenkin mentiin perjantain kävelylenkki. Oli hassua mennä tuolla tuubitoppi vaan päällä, kun viime kesänä oli Skotlannissa yksi sellainen kävelylenkki, jolle lähdin toppi päällä. Siellä oli aina niin kylmä (viima). Täällä olisi saanut mennä suurin piirtein bikinit päällä, jotta olisi ollut ilmaan sopivin asu päällä. Valitettavasti ei ole toivoa, että nekään mahtuisivat enää päälle, enkä ole uusia aatellut hankkia, kun en ole suunnitellut niitä käyttävänikään.

Ruokapuolella on ollut vähän ruokahalu kateissa, ilmeisestikin helteiden vuoksi, joihin on ollut vähän vaikea sopeutua. Tuon vuoksi ei ole tehnyt mieli liiemmin edes kokkailla ja olenkin parina päivänä tehnyt miehelle vaan ristikkoperunoita ja itelleni napannut niistä muutaman salaatin päälle. Seuraavassa kollaasissa viikon sapuskat:

Kolme ylimmäistä: maanantaina porkkanaplättyjä. Samaan tapaan kuin pinaattisia, mutta tietysti porkkanaraasteella korvasin pinaatin. Tiistaina salaattiannos, jossa päällä niitä ristikkoperunoita. Keskiviikkona uunissa tehtyjä porkkanatikkuja.
Neljä alimmaista: miehen pyynnöstä torstaina Subwayn patonki. Mulle puolikas ja makuna se perinteinen vegepihvi. Välissä ei mitään ylimääräisyyksiä, eli tuorepuoli vain. Perjantaina uuniparsakaalit, lauantaina jälleen tiistain kaltainen salaattiannos ja tänään sunnuntaina tein pinaattiohukaisia (kuvassa monta pinossa ja keskeltä halkaistuna). En ole vieläkään innoissani siitä riisijauhosta, josta kirjoittelinkin aiemmin jo tässä postauksessa. Lätyistä tulee tahmeita ja limaisia, eivätkä meinaa edes pannusta irrota sen vuoksi. Lisäksi maku tökkii, koska muistuttaa riisipuuroa. Yyh. Täytynee koittaa etsiä jotain muuta jauhoseosta.. Voiskohan Tescosta tilata kotiinkuljetuksena tännekin? ;)

Aamupalaa. Appelsiini, riiskakkuja maapähkinävoilla ja suolalla, ja banaanipannari raejuuston kanssa.

Semmonen oli tämä viikko. Ensi viikosta on tulossa viileämpi ja sekös vaan passaa tänne! Vaikka treenihuone meillä onkin ihanasti viileä, huolimatta helteistä ulkona, kun se on maan alla suureksi osaksi. Luksusta! Mutta oisi se kiva, että sitä viileyttä olisi täällä muuallakin. Kohta on, jee! Ostin kirpparilta juuri seitsemän paitaa, joista suurin osa oli pitkähihaisia, joten pian pääsen niitäkin käyttämään. :D \o/

Tätä sitten taas joskus kun on taas tosi kuuma.

Raikasta viikkoa kaikille. Palaillaan taas tämän blogin puolella viimeistään sunnuntaina!

Takaisin luontoon

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa täällä kävelylle ja samalla ensimmäistä kertaa kävelylle Suomessa sitten Suomesta lähdön, eli aikaa on ehtinyt kulua sellaiset kaksi ja puoli vuotta ainakin. On ollut ikävä metsää, pururataa ja järviä. Onneksi niitä on nyt kaikkia tässä. Niin lähellä, että pitkälti riittää, että astuu ulos.

Ilma oli aika kirpakka, pakkasen puolella kun kuudelta herättiin, mutta pari astetta plussalla kun siinä kahdeksan-yhdeksän välillä astuttiin ulos. Mitään lämpökerrastoa mulla ei täällä ole mukana, en tajunnut sellaista etukäteen paketissakaan lähettää, mutta keksin kyllä keinot saada lämpöä tuonne tuulipöksyjen alle. Sinne mahtui hienosti 3/4 -mittaiset treenipöksyt, joiden puuttuvan pituuden kompensoin pitkävartisilla urheilusukilla + pitkävartisillä villasukilla. Ja hyvin pärjäsi!

Nää on taas kännykkäkuvia, kuten huomaa.

Auringossa oli jo siihen aikaan niin lämmin, että hanskat sai ottaa pois. Mutta varjossa sitten taas jäätyi pää ja sormet - ja kankut! Onneksi oli huppu ja karvaisemmat hanskat. Kankuille ei nyt oikein mitään voinut.. Mitään suurempaa suunnitelmaa meillä ei lenkille ollut. Lähinnä tutustuttiin seutuun ja katseltiin, että mitä kaikkea täällä onkaan. Isoa putkea kannoin kamerassa mukana, joten hikilenkkiä ei koko touhusta ollut tarkoituskaan tulla. Lisäksi meidän kanssa pysähtyi juttelemaan parikin herraa, joista toinen aika pitkäksikin aikaa, joten siinä tuli seisoskelua normaalia enemmän.

Tästä lähtee noita pururatoja ja luontoreittejä varmaan niin paljon kun ikinä vain jaksaa kävellä. Tänään tutkittiin vain pintapuolisesti niitä. Ja metsää. Tahtoi metsään ja sinne piti tosiaan päästä. Jonkin verran sai siis tallustella pitkin juurakoita ja sammalmättäitä. Ihanaista. <3

Yksi järkkärikuvakin.

Eilisestä oli (on) koivet arkana ja vähän ne siinä meinasivat jäykistyä kunnolla. Onhan viimeisestä kävelylenkistäkin aikaa yli kaksi viikkoa! Tässä on vain istuttu tämä väliaika, näin yleisesti ottaen. Hyvin meni lenkki silti ja sitä ei haitannut edes ajoittain kurniva nälkä. Kotona kyllä odotti ruokaa.

Pituutta kävelyllä oli 6.85km ja aikaa kului 1:44min. Keskisyke oli 108 ja maksimit 140. Kivaa oli. Kohta taas uudelleen ja lukuisia kertoja senkin jälkeen!

Taas syötiin samanlaista ruokasettiä kun kaikkina viime päivinä. Viimeistä kertaa! Huomenna saapuu tavarat ja pinaattiplättytarvikkeet oottaa jo tekijäänsä. Mmhhh on ollut ikävä.. Tänään siis jälleen jokin pakastevihannessekoitus (Findusin Malesia?) ja sitten uusi perunarakkaus. Ristikkoperunoita! <3 Vaikka näiden nimi taisi olla vohveliperunat.. Jälleen kerran siis sisältävät pelkkää perunaa ja rypsiöljyä. Ja jälleen kerran itse lotrasin lisää (valkosipuli-)öljyä ja suolaa ripottelin päälle. Ihan hirvittävän hyviä repunoita. Näitä kiitos lisää jatkossakin. Kuva on otettu isolla putkella, en jaksanut vaihtaa normaalia objektiivia paikoilleen. Tähtäsin siis tyyliin toiselta puolelta koko kämppää, jotta se mahtui kuvaan. :D Siksi siitä vähän heikosti näkyy tuo aterian sisältö.

Kokeeksi ostettiin nyt sitä Valion pehmeää raejuustoa. Koostumus lupaili maailman parhautta, se kun muistutti meidän Saksalempparia, eli maailmanparhausraejuustoa. Mutta maussa se hävisi sille paljon. Kivaa se oli, mutta ei niin kivaa, että sitä säännöllisesti tulisi kaappiin ostettua. Ei sitä silti tarvinnut nenästä kiinni pidellen syödä, söisin kyllä toistekin. ;)

Huomenna tosiaan tulee muuttofirma tuomaan meille kaikki tavarat, joten siitä tulee lepopäivä. Perjantaina treenataan taas normaaleilla välineillä. Iso JEE. \o/

Ehkä viimeinen

Tänään kävin eilen uhkailemallani kävelyllä heti aamupäivästä. Tämä saattoi olla viimeinen kävelylenkki täällä. En usko, että ensi viikon aikana tulee enää tallusteltua.

2:11min

8.78km

Keskisyke: 109

Maksimisyke: 142

Lähdin matkaan ennen kymmentä ja palasin sieltä kahdentoista aikoihin. Kamera oli putkineen mukana, joten mitään järjetöntä aerobista tämä ei tälläkään kertaa ollut. Paljon oli siis pysähdyksiä. Ilma oli valtavan kaunis ja on ollut sellainen koko päivän. Uhkaa olla sellainen koko viikonlopun! Aurinko siis paistaa kirkkaalta taivaalta, eikä tuulta juuri ole. Tuulen puute on täällä suuri harvinaisuus.

Maisemakuvat kännykkälaatua.. Tai siis laaduttomuutta. Putkella ei oikein maisemia kuvata.

Mielessä se, että tämä on todennäköisesti viimeinen kävelylenkki täällä, otin reitiksi sellaisen, johon on jonkinlainen tunneside syntynyt. Vaikka on niihin moneen muuhunkin, mutta tämä on pituudeltaan mieluinen, tälle hetkelle sopiva. Vaihtoehtoina olisi ollut myös 12km ja 16km, mutta jätin ne tällä kertaa väliin. :D Niitä tuli tämän reitin ohessa tallusteltua vaikka kuinka viime keväänä. Silloin siitä tallustelusta ei nyt mitään kovin hyvää seurannut, joten jätetään ne superlenkit tekemättä. ;)

Lenkki oli tosi leppoisa ja ilma oli juuri sopiva valitulle vaatetukselle. Myöhemmin päivällä olisi tullut suurikin hiki. Joskin oli mulla alla oleva teepaita selästä kunnolla märkä, kun kotiin pääsin.. Siitepölyä jännitin, kun sanoivat aamulla, että koko UK:n alueella tasot ovat keskitasoa, mutta täällä meidän seudulla sitten taas korkeat. Tietysti! Koska en mitään hirveän kovia oireita kuitenkaan saa, niin ei se estänyt lähtemästä, kun kerran viimeinen kerta taisi olla. Kotona vielä tätä ajatellen huuhtelin nenäkannulla allergian aiheuttajat onteloista pihalle ja pesin tukkani, jotta siihenkään ei jää mitään pöllyämään. Näitä en normaalisti kävelylenkin jälkeen tee kumpaakaan. 

Toistaiseksi ainakaan ei ole silmiä, kurkkua tai nenää juuri kuivannut. Katsotaan huomenna, mutta yleensä on etenkin silmät alkaneet vaivata jo samana iltana.

Tuolla oli kauris. :D

Kotona oli taas käytössä operaatio pakastimen tyhjennys, josta tällä kertaa löytyi pinaattia. Varmaan hirveän vaikea arvata mitä siitä tein. :D No pinaattiplättyjä taas vaan ja samalla tavalla kuin ennenkin. Ja tälläkin kertaa oli edelliseltä päivältä pikkuiset raasteruoan jämät jääkaapissa, jotka meni hienosti täytteeksi.

Söin nämä kaksi. Ja sitten hain vielä yhden pienen. Niin hyviä on. <3 Lemppareinta! Vielä jäi vähän pinaattia. ;)

Huomenna syömään viimeistä kertaa intialaiseen. Yhyy! Se (ja myskikurpitsa :D) on ainoat syyt miksi tänne tahtoisi jäädä. :D Tiedän, ettei toista terveellistä intialaista ruokapaikkaa tule koskaan löytymään mistään ja se on harmi. Tarttee sitten jatkossa syödä vaan omia kokkauksia. :') Huomenna ajattelin ehkä ottaa jotain normaalista poikkeavaa. Ja ne kaksi naania. Huomiselle uhkasin tehdä myös treeniä, mutta koska jalat on siinä kunnossa, että kaipaavat lepoa, annan niille sitä koko viikonlopun voimin nyt. Kun sunnuntainahan ei treeniä ehdi tehdä, koska ollaan reissussa. Ihan hyvä. Vasta keskiviikkona kiusataan jalkoja seuraavaksi. Seuraavan treenin olkapäitähän en voisi tehdä ollenkaan, sillä nyt kun se aikaistuisi päivällä, niin edellisen ja seuraavan olkapäätreenin väliin jäisi vain yksi päivä. Ei järkeä. Ollaan siis järkeviä! Toivon myös, että tässä levolla saisi viikko sitten oikuttelemaan alkaneen polven kivuttomaksi. Täytyy rullailla noita lihaskireyksiä etureidestä ja sivusta, jos se siitä rauhoittuisi. Peukut pystyssä.

Parhaudellista viikonloppua kaikille! Meillä on sellainen edessä. Jee!