Punttia ja porkkanapihviä

Herätessä oli eilisestä jalat arkana, etenkin takareidet. Ei kuitenkaan niin kovin, että olisi vaikeuksia ollut kävellä. En vielä huokaissut helpotuksesta kuitenkaan, kun sieltä ne hyökkii yleensä vasta siinä 48 tunnin kuluttua. Näinhän nuo onkin yltyneet päivän mittaan ja mielellään ei kumartele lattialta mitään ja pytylle asetutaan toooosi varovasti. :D Supernaisen elämä on rankkaa!

Ennen päivän treeniä rullasin tapani mukaan sillä uudella kidutusvälineellä, mikä on osoittautunut ihan tajuttoman hyödylliseksi. Pääsen sillä käsiksi sellaisiin paikkoihin, millä ei aiemmalla, pehmeämmällä välineellä päässyt. Selästä löytyy jumalattoman kipeitä kohtia, joita ei tiennyt siellä olevankaan. Niitä ei tarvitse tuolla nyppyläversiolla edes rullata, riittää, että nojaa päälle ja painaa. Selästä on lauennut usea tuollainen kohta ja toisinaan sen jälkeen tulee jopa vähän päänsärkyä ja paha olo. Lisäksi sillä on ihan loistava käsitellä kallonpohja, joka mulla jumittaa myös pahasti. Ei tarvitse kuin asettaa kallonpohjan seutu sen suuntaisesti ja kääntää päätä puolelta toiselle. Eli rullaamista ei tarvitse. Nyppylät hoitaa! Ihan joka ilta ei enää tarvitse hierokaan, mikä on siis ollut tapana jo parisen vuotta. Jännitysniska pahenee aina iltaa kohti ja iltaan mennessä siellä onkin vaikka mitä jumeja + treenin aiheuttamat juntturat ja iltaisin tulee niitä vähän aina auottua hierontapöydällä. Mutta eilen illalla totesin, että ei kyllä tarvitse. Missään ei tuntunut mitään kiristyksiä tai kipuja. Ihana vehje tuo rulla on <3

Treenissä tänään olkapäitä ja ojentajia + vatsaa. Olkapäille samat liikkeet kuin aina, mutta ensimmäisessä ojentajaliikkeessä vaihdoin ihan lennosta liikkeen toiseen, kun ranskalainen maaten vaihtui kapeaan penkkiin. Olin jo aloittelemassa sitä ranskalaista ja nostin tangon ylös. Siitä se ajatus sitten lähti. Veivataan sitä ylösalas. :) Painoa oli tangossa (ranskalaista varten) 18,5kg. Toistoja tuli 3x12. Tämä oli ehkä tällainen kokeiluluontoinen juttu, katsotaan mitä nuo triggerit meinaa ja muutenkin katsellaan, että ottiko paljon rintaan. Parin viikon päästä sen viimeistään näkee peilistä ja voi taas lopettaa. :D Joskus aikoinani olen tuota tehnyt jonkin verran. Montaa kertaa ei pysty, jo pelkästään triggereidenkin takia, ja sitten ihan sen peilin takia loppuviimeksi. Jos ensi kerralla teen vielä, niin sitten ihan normitangolla. Kivasti otti kyllä ojentajiin. Superikaverina vielä ranskalaista seisten kaksin käsin käsipainolla, niin hapotus oli taattu.

Vatsarutistuksia.

Tänään olikin jotenkin erityisen hyvä ojentajapäivä. Ojentajien suhteen mulla on hyvin vaihteleva meininki, välillä tuntuu ja välillä ei meinaa saada tuntumaa ollenkaan. Sen olen huomannut tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassakin esiintyvässä yhdellä kädellä tehtävässä ranskalaisessa, että mun ei auta pitää kättä kyynerpää kattoa kohti. Se saa olla reilusti yläviistoon, jotta tuntuu. Tuolla tyylillä on mennyt pidempään jo hyvin ja se on iloinen asia sen jatkuvan taistelun sijaan.

Sitten niitä pihvejä! Tänään aattelin, että pitää saada pitkästä aikaa kasvispihvejä. Niiden tekeminen on aina vähän työläämpää kuin noiden normiruokien, joihin menee sen puolisen tuntia. Pihveihin menee kutakuinkin tunti, eli ei mikään mahdoton ole sekään, mutta nälkäiselle huomattavasti enemmän kuin puoli tuntia. ;) Pihveissä on lisäksi se, että mulle on aina vähän arpapeliä se, paljonko sitä No Eggiä sinne laitan, että pysyy kasassa. Tänään menin kuitenkin valmiilla suunnitelmalla ja uskoin, että hyvä siitä tulee, ja niin muuten tulikin. Tajuttoman hyviä pihvejä.

Raastoin koneella pieneksi raasteeksi neljä isohkoa porkkanaa. Raaste oli ihan jumalaista, makeaa ja mehukasta, ja oisin voinut syödä sen kaikki ihan sellaisenaan. Mutta kun piti niitä pihvejä tehdä.. Lähdin No Eggin kanssa samalla taktiikalla kuin banskupannareissa; kaksi kananmunaa yhtä banaania kohti. Tässä tapauksessa siis kaksi kananmunaa yhtä porkkanaa kohti. Mittasin vielä varmuudeksi raasteen määrän jostain lukemani ohjeen mukaan, että kaksi desiä raastetta tarvitsee sen kaksi kananmunaa. Nämä molemmat tavat tuottivat saman tuloksen, eli sen kahdeksan kananmunaa. Mun tapauksessa niiden kahdeksan edestä No Eggiä.

Kulhoon mittasin No Eggit ja heitin vielä psylliumia sinne sekaan kukkurallisen teelusikallisen. Sinne raasteet, mausteet ja tuoreyrtit. Mausteina käytin taas vaikka mitä, ainakin currya, kurkumaa, mustapippuria, sitruunapippuria, kuminansiemeniä, basilikaa ja tilliä. Tuoreyrteistä basilika, persilja ja ruohosipuli. Vielä loraus valkosipulin makuista öljyä ja kunnon sekoitukset.

Uuni oli lämpenemässä tässä välissä ja näytti kahtasataa astetta. Voitelin pellin päällä oottelevan leivinpaperin oliiviöljyllä ja sitten aloin laittaa pihviainesta siihen sopiviksi könteiksi, taputtelin tiiviiksi. Kahdeksan sopivaa pihviä tuosta määrästä tuli. Heitin uuniin ja aloin valmistaa ruokaa niiden kanssa.

Pilkoin pari parsakaalia varsineen ja laitoin ne kasarissa kiehauttamaani veteen kannen alle porisemaan. Kun olivat kypsiä, kaadoin veden pois, lorautin valkosipulista öljyä sekaan ja jatkoin paistamista kuumalla pannulla. Mausteiksi heitin samat kuin uuniversioissa, eli curry, kurkuma ja savustettu paprika. Siinä saivat käristä rapsakoiksi.

Pihvit käänsin puolen tunnin kohdalla ja annoin olla ylätasolla vielä kymmenisen minuuttia. Sitten oli setti valmis ja pääsi syömään. Nälkääni olin välissä vedellyt jo varmaan kymmenisen kirsikkatomaattia ja puolikkaan kurkun. :) Mutta kyllä kannatti odottaa!

Oli ihan taivaallisia pihvejä. Kolme otin lautaselle, mutta kun lautanen oli tyhjä, hain siihen vielä yhden ja napostelin sen seisaallani keittiössä makunautinnosta myhäillen. Maailman parhautta on taivaallinen ruoka. Suosittelenkin kokkaustaidon opettelua jokaiselle! Kiitän itteäni joka päivä, että olen tuon opetellut. Mulle on uskomatonta, että vielä noin pari vuotta sitten en osannut tehdä ruokaa. Mulla ei ollut mitään visioita mistään omista resepteistä, enkä osannut seurata myöskään muita reseptejä. Tein vaan kaikkea, mitä sai helposti mikrossa tai pannulla. Joskus uunissa. Kaikkea puolivalmista/valmista tuli syötyä, pakastealtaasta löytyi kasvispihvit ja couscousvihannessekoitukset ja yrttiperunamuussit. Sitten muutettiin toiseen maahan, jossa ei ollutkaan mitään niitä saatavilla. Oli vaan pakko opetella. Ja nyt jokainen resepti on omani, tiedän jo valmiiksi mikä toimii minkäkin kanssa ja mikä voisi olla hyvää. Silloin joskus, kun poltin kaiken pohjaan tietokoneen kiinnostaessa enemmän kesken kokkailunkin, olisin varmasti nauranut, jos joku olisi sanonut mun päätyvän tällaiseksi. Mutta onneksi päädyin! Veikkaan, että mies kiittää kanssa tätä samaista muutosta. ;)