Kevyen viikon startti

Näin hämäriä unia viime yönä. Osallisena oli pari blogien kautta tutuksi tullutta ihmistä ja juoni oli osittain lähtöisin Emmerdalesta. Myös pari kyseisen ohjelman hahmoa oli menossa mukana. Unessa yksi bloggari häpäisi julkisen videon muodossa toista bloggaria ja sitten Emmerdalen kaverit juonittelivat mun pääni menoksi jotain ja varastivat mm. meidän auton. :D Näiden unien lisäksi heräsin jossain kohtaa yötä suht pirteällä fiiliksellä, että kello soi ihan kohta. Varmasti soi! Vaan miksi se ei jo soi?! Ja sitten katsoin puhelimesta kelloa ja se näytti 03:38. Ilmankos ei soinut. Jatkoin unia. Näiden jälkeen oli selvää, että tänään tämän tädin pitää saada raitista ilmaa! :')

Aamun aloitin (taas) jatkuvalla aivastelulla. Ensimmäiset pari tuntia meni siinä. Normaalit ontelot oisi kivat.. No, taas se onneksi helpotti jossain kohtaa. Saisi helpottaa kyllä ennen kuin nenä on niistämisestä rikki, eikä vasta sen jälkeen.

Ulkona oli aika rapsakka ilma ja hetken mietin, että tarkeeneeko siellä, mutta pukeutumisestahan se vain on kiinni. Normaalia enempi vaatetusta päälle, takkikin vaihtui paksumpaan ja kaulahuivi pääsi kaulaan. Kolmet sukat ja sitä rataa. :)

Hmm. Olin kyllä iloisempi pihalle menosta kuin mitä kuva antaa ymmärtää..

Ja olihan siellä rapsakka ilma tosiaan. Nollassa taisi olla lämpöasteet ja siihen päälle se meidän jäätävä viima, vaikka itse tuulta ei ollutkaan, niin tuntui kyllä useammalta miinusasteelta. Jonkin aikaa aina menee, että kehossa alkaa veri virrata joka kolkkaan ja sitten onkin lämmin. Tänään alussa oli jopa pipoa ikävä, mutta fleecevuorinen huppu ajoi sen osan hyvin. Sen yhden hetken alkumatkasta, kun sitä piti pitää päässä. Ja taas, kun keho nyt toimii paremmin kuin aiemmin, sormet pysyivät lämpimänä niillä hanskoilla, joiden kanssa kesälläkin sormet olivat jäässä. <3

Posket ja nenä punoittaa ja kaulahuivi on huurussa.

Kyllä taas nautiskelin. Kotona en ole koskaan niin omien ajatusteni kanssa rauhassa, kuin mitä kävelyllä olen. Ymmärtääkseni moni kokee samanlaisen tunteen juostessa. No, juoksu ei ole mun lajini ja onneksi kävelyllä juoksee ajatus, vaikka itse en. ;) Ilma oli kyllä hieno ja vaatetta oli tällä kertaa aivan oikea määrä päällä. Yleensä on liikaa, mutta nyt pysyin lämpimänä ilman, että oli tukalan kuuma. Tämän(kin) vuoksi olenkin odotellut jo kylmempiä ilmoja! Silloin on helpompi pukeutua, kun laittaa vaan paljon päälle. Huomisesta eteenpäin vaan taas lämpenee.

Kotona oli yhdeksän kilometrin ja reilun puolentoista tunnin jälkeen. Aivan loistofiilis. Raikas ilma teki tehtävänsä ja ihan kuin sitä hengittäisi taas vähän paremmin. Aivot tuulettuivat siinä samalla kun kroppakin.

Joku oli onnellinen kun tulin takaisin. Siinä pönötti pää
kantapäätä vasten ja kehräsi.

Pientä välipalaa ihan palkkarin ja hedelmän muodossa ja suihkuun. Siitä ruoanlaittoon. Tulikin kaksi ruokalajia tänään puolivahingossa, kun jääkaappiin kurkkaamatta olin päättänyt tehdä kesäkurpitsasoppaa ja sitä jo aloittelin, kunnes löysin kaapista ruusukaaleja, jotka olivat menossa kovaa vauhtia vanhaksi. No molemmat vaan työn alle sitten. Soppaan tuli (kuorittua) kesäkurpitsaa ja linssejä, raejuustoa, yrttejä ja makuöljyjä. Ja pieni loraus smoothietakin makeudeksi. Ruusukaalit pyöräytin valkosipulisessa öljyssä ja mausteissa ja heitin paahtumaan uuniin. Hyviä oli. Ja kiva oli syödä parilta lautaselta. :)

Huomenna sitten punttia jos ei ihmeitä tapahdu, ensimmäinen viikon kolmesta sellaisesta vuorossa. Ja jos nyt näkisi vähän vähemmän hämäriä uniakin ensi yönä, kun sai raitista ilmaa.