Katoavia hihoja ja lisäpainohooveria

Kuudelta ylös ja treeniä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Tällaisissa aikatauluissa toimin parhaiten! Vaikka muuten en toimi aikatauluissa kovin hyvin, jos ne on liian tiukkoja.. :') Noin yleisesti ottaen tällaiset aikataulut kuitenkin sopii ja saan jotain aikaiseksikin, sen sijaan, että toljottaisi kelloa ja miettisi milloin sitä treenaa (tai tekee jotain muuta). Sellaisina päivinä yleensä kaikki vain lykkääntyy. Sitä tulee helposti ihan saamattomaksi. Ja minähän en voi sietää saamattomuutta, etenkään omaani, joten ei siitä sellaista hyvää fiilistä koskaan tule. Yleensä arjessa on kuitenkin sen verran aikataulua, että päivissä on tekemisen meininkiä. Joskus liikaa ja joskus sopivasti. Eilen liikaa ja tänään sopivasti. Tämä on siis laakista parempi päivä kuin eilen!

Tota reenasin!

Pääsin tekemään selkä-/hauistreeniä (+vatsoja) tuonne treenihuoneeseen, jossa oli kaikki normaalit vermeet, eli kolmeen viikkoon ensimmäinen tämmöinen kyseinen treeni! Mutkatankoa tulikin käytettyä Arnold's 21:ssä ja kulmasoudussa. Kaikki treenin liikkeet meni superina/vuoropareina ja näitä pareja oli viisi. Ja heti meni liikkeet perille, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. ;)

Tän paidan hihat senkun kutistuu.

Vatsalihasliikepuolelta sain taas ilokseni sen parinkympin kiekon selälle, että saa vähän haastetta koko touhuun! Mulle on pitkälti turhaa tehdä hoovereita ilman lisäpainoa, kun siinä tulee törrötettyä ikuisia aikoja, kuten muinoin. Aina välillä multa kysellään miten sen painon sinne selkääni saan kun yksin tuolla olen ja olen siitä joskus tehnytkin kuvallisen opastuksen, mutta en muista missä postauksessa sellainen on. Tässä siis kuvallista ohjetta uudelleen!

Nostetaan levypaino penkin tai jonkin muun sopivan päälle ja pidetään sitä pystyssä. Käännytään ympäri ja asetellaan se alaselän seudulle ja otetaan paino reppuselkään. Mennään lattialle polvilleen. Siitä kumarrutaan toisen käden varaan ensin. Toinen käsi pitää vielä painoa selällä. Sitten kun painolle on löytynyt tukeva kohta, irroitetaan toinenkin käsi. Ja siitä sitten hooveriin. Kun siinä on tarpeeksi törrötetty, lössähdetään lattian pintaan ja kiepautetaan paino selältä toisen käden avulla pois. Se on siinä. Koskaan ei tässä tavassa ole ollut mitään hankaluuksia, eikä koskaan ole paino pudonnut selältä pois. Joskus muinoin riuhdoin painon selälle makaamalla lattialla valmiiksi. Se oli hirveetä riuhtomista se!

Russian twistiäkin pitkästä aikaa.

Tunti ja kahdeksan minuuttia tuli riehuttua ja hiki tuli. Sitten pikapikaa suihkuun ja päivän muiden aktiviteettien pariin. Vaikka pikapikaa on näissä jalkojen ja kankkujen domseissa aika liioiteltu käsite. :D Vielä ne on vasta alussa, huomenna pahempi. Toivottavasti ei paljoa. Au.

Ruokana piiiitkästä aikaa raastewokkia. Tai "wokkia". Kun ei sitä wokata, vaan wokkipannu nyt vaan on sopivin tämän tekemiseen. Raastoin pari perunaa, jokusen porkkanan ja kesäkurpitsaa. Sekaan pääsi myös kidney -papuja. Kesoa lappasin jälkikäteen lautaselle lisää, tämän Valion raejuuston kaveriksi. Kun vähän on vaan liian vähän. Paljon on sopivasti.

Huomenna loikkaan crossarille aamupäivällä. Iiih! En edes muista milloin viimeksi sain crossauttaa. Huomenna. <3

Suomesta, päivää!

Tämän blogin historian ensimmäinen Suomesta kirjoitettu postaus! Täällä tosiaan ollaan ja toista blogiani seuranneet ovatkin perillä siitä, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut. Mitään suurempaa tämän blogin aihepiiriin sopivaa ei ole tapahtunut, vaikka tietysti ruokapuolelta olisi jos jonkinlaista kirjoitettavaa ja painostakin olisi mainittavaa. Ei ehkä kokonaisen postauksen verran, joten laitetaan niitä nyt, kun on treeneistäkin höpötettävää! Tästä tuleekin varmaan aika pitkä postaus nyt, kun aiheita on useita ja niistä on aika paljon sanottavaa. Lukekoon ken jaksaa tai ken on kiinnostunut. :)

Totaalilepoviikon jälkeen tänään pääsi vihdoin palaamaan treenien pariin. Alkuun mennään vähän rauhallisemmin, johtuen ihan vain siitä, että mulla on täällä kotona vasta tasan käsipainosetti, jossa maksimipaino yhdelle puntille on 17kg. Ja löytyy myös jumppamatto, sekä vetoremmit. Ja jumppapallo. Mutta siihen ei ole pumppua ja tyhjänä se on vähän hyödytön. :D Pumppu on tulossa paketissa, jonka piti olla täällä ennen meitä, mutta onkin jälkikäteen. Siellä on myös mun lenkkarit ja kaikki ulkoiluvaatteet, kuminauha, voimapyörä ja muuta tarpeellista, joten esim. kävelyille ei ennen sen saapumista mennä. Bootsit jalassa oisi aika nihkeetä rämpiä pitkin metsiä.. Ei sillä etten olisi koskaan niin tehnyt, vaan että ei se ole ehkä jaloille ihan paras juttu kuitenkaan.

Tänään kuitenkin pääsi tekemään hauiksia, selkää ja takaolkapäitä. Sen, mitä näillä välineillä sai tehtyä. Hauiksen sai hyvin treenattua käsipainoilla (peruskääntö, hammerit ja keskitetty), mutta selälle en keksinyt muuta kuin kulmasoudun. Takaolkapäille on se yksi ja sama liike, mikä tapahtuu noilla punttien vinyylilevyllä, joten se meni täysin normaalisti. Vatsalle tuli tehtyä hooveria (ensimmäinen kuva), mutta ilman painoa selän päällä. Vähän se tuntui tyhmältä törröttää siinä pari minuuttia, jolloin hartiat käski lopettaa, eikä suinkaan vatsa. Tuota tulee normaalisti siis tehtyä 20kg selällä ja silloin törrötän siinä minuutin. Toisina vatsaliikkeinä olisi ollut pallon päällä rutistukset ja voimapyörä, mutta nyt kumpikaan ei ollut mahdollinen, joten tein rutistuksia maton päällä jalat ilmassa ja sivuvatsoja selälläni maaten, heittelemällä jalkoja puolelta toiselle. Ei nämäkään hyödyttömiltä tuntuneet!

Yllättävän hyvä fiilis treenistä jäi, vaikka ajattelin sen olevan enemmän sellainen no tehdään nyt jotain -treeni. Tunnin kulutin aikaa. Uusi treenihuone on nyt siis korkattu! Tällä viikolla sinne saapuu onneksi kaikki normaalit vermeetkin. ;)

Kaikki muuttopäivät meni ihan totaalisessa treeni ei edes juolahda mieleeni -mielentilassa, mutta kun täällä perillä on tätä viikkoa vietetty vielä sen pari päivää, niin eilinen tuntui kyllä jo vähän hankalalta. Tulee sellainen levoton olo, kun ei ole mitään tekemistä (vielä, ennen kuin tavarat saapuu) ja edellisestä treenistä on aikaa ja mieli kyllä tekisi kroppaa kiusata. Tiesin kuitenkin, että hyvää tämä tauko vain tekee ja reissu oli ihan varmasti kropalle todella kuluttava, joten voimia piti vielä kerätä. Tänään voimia olikin yllättävän paljon. Luulin, että puntti ei nouse edelliseen tapaan heti alkuun, mutta hyvinhän se nousi ja oisi mahdollisesti saanut laittaa lisäkilojakin parissa liikkeessä. En vielä laittanut, etten sentään heti lähde ennätyksiä hakemaan. ;)

Kissa tekee porrastreeniä.

Aamupainon otin ennen reissua, jotta näkisin, mistä reissulle lähdetään. Aamupainoahan en ole ottanut sitten viime kesän lopun, joten sinänsäkin iso juttu oli. Aavistelin sen olevan jotain siellä 53kg:n tietämillä ja niinhän se näyttikin 52.9kg. Kyllä oma silmä on vaan taitava. :D Kaikki reissupäivät ja muuttofirman saapumispäiväkin meni pitkälti tai osittain aivan kokonaan eväslinjalla, eli suuhun meni ainoastaan kaikkea sellaista, mikä ei välttämättä tarvitse kylmää.

Kehoa huollettiin matkallakin. Tässä ollaan hotellissa.

Ensimmäisenä matkapäivänä mukana oli kylmälaukussa tavaraa, mutta toisena ei enää, eikä sitten myöskään kolmantena. Neljäntenä oltiinkin jo Suomessa. Siinä välissä tuli syötyä pääasiassa riisikakkuja sellaisenaan, banaaneita, mandariineja, pähkinöitä ja maustamatonta riisiprotskujauhetta veden seassa. Voin sanoa, että isosti alkoi tökkiä noista jokainen siinä muutaman päivän aikana. :D Olin varmuuden vuoksi varannut neljä Questin protskupatukkaa hätävaraksi, ja niistä jouduinkin syömään kolme ja puoli. En tahtonut syödä, sillä vatsa ei niistä tykkää, mutta jossain kohtaa uhkasi tulla niin monta tuntia edellisestä proteiininlähteestä, että näin sen pitkälti pakolliseksi. Ja loppumatkasta alkoi riisiprotskujauhe tökkiä aivan hirveästi. En saa sitä vieläkään alas normaaliin tapaan. :( Kyllä ne patukatkin tökki. Ei ollut järin hyvä olo vatsassa muutenkaan sen kaiken evästelyn lomassa. Lisäksi olin merellä hieman merisairas, mikä sekin aiheutti ällötyksiä ihan kaikkea ruokia kohtaan.

Koko ajan pidin kuitenkin mahdollisimman hyvin huolen siitä, että niitä eväitä meni kurkusta alas. Suomen puolella kaikki helpottui, sillä päästiin varsinaiseen taivaaseen kun astuttiin matkalla ensimmäiseen kauppaan ja nähtiin raejuusto- ja rahkahylly. Niin monia laatuja! Autosta taisi kuulua aika onnellinen OMNOMNOMNOMNOMNOM kun sinne päästiin löytöjemme kanssa. :D Meillähän on puolitoista vuotta syöty raejuustoa, mikä maistuu pelkästään happamalle kumille, eikä millekään muulle.

Koko loppupäivän syömisissä oli raejuustoa mukana vähintään jonkin verran ja sitä meni vielä iltapalaksikin ja seuraavana päivänä aamulla. Kesosta tuli mun suosikki ja tuo Valio on kanssa maistunut. Vetelin vain vissiin vähän liikaa sitä Kesoa heti alkuun, koska nyt se ei enää uppoa niin hyvin. :D On sen verran voimakkaamman makuinen, että Valion miedompi iskee nyt tällä hetkellä mukavammin. Molempia on ja tulee olemaan kuitenkin jääkaapissa ja niiden välillä vaihdellaan mielitekojen mukaan. Muitakin laatuja saattaa sinne eksyä. :)

Ensimmäinen Subwayn patonkikin (puolikas) varmaan pariin vuoteen tuli nautiskeltua perjantaina ruoaksi, kun saavuttiin kotiin. Siinä olikin lämpimän ruoan saanut viimeksi kuusi päivää sitten, joten voin sanoa, että parhaimpia Subin patonkeja ikinä! Molemmilla oli tuo kasvispihviversio, muissa täytteissä vaan eroa. Mitään kastikkeita meillä ei koskaan noihin oteta. Normaalisti ei myöskään juustoa, mutta tällä kertaa sai olla. Kaikki vaatteet repsotti jo päällä, joten juustoa oisi saanut olla vaikka kymmenkertaisesti, jos multa oltaisiin kysytty. :D

Aamupainon tarkistus olisi pitänyt ottaa ennen näitä perjantaisyömisiä, kun tuossa tuli tosiaan saatua vatsaan paljonkin tavaraa painoksi. Lauantaina aamulla edellisestä lukemasta oli vain 300g pois, mutta se ei missään nimessä kerro siitä, että painoa olisi pudonnut vain se 300g. Vaatteet tosiaan repsotti (repsottaa), ei istuneet enää loppumatkasta samat farkut, jotka alkumatkasta päälleni valitsin. Takapuolen ja koipien kohdalle mahtuisi vähän lisää tavaraa taas, että farkut saisi täytettyä, ja vyötäröltäkin taisi lähteä pari kolme senttiä. Yläkroppaa ei enää kiristänyt takki päällä, vaikka se on ollut hieman tukalakin ajoittain ennen tätä matkaa. Kyllä tässä saa taas syödä ja treenata itseensä täytettä. Takapuoli on jotenkin surullisen näköinen ja tuntuinen nyt. :D Reppana!

Täällä kotonakin ruokapuoli on vielä aika köyhää. Meiltä ei löydy muita kokkausvälineitä kuin yksi pannu ja siihen pari lastaa. Uuni onneksi on, joten sitä on käytetty. Mutta itse ei saa tehtyä ruokia, kun puuttuu kaikki kuorimaveitset ja puukot ja muut. Pakastepussukat on olleet kovia sanoja. Ja etenkin se perunapuoli sieltä.

Tää oli joku kasvissekoitus, jossa oli joukossa myös perunaa.

Pelkkää perunaa.

Alla iso kasa pannulla paisteltuja kasviksia ja päällä uunista lohkoperunaa.

Näissä perunoissahan ei ole mitään muuta kuin perunaa ja öljyä. Öljyä lisään myös niihin vielä itse (sitä valkosipulista) ja päälle ripottelen suolaa. En siis pidä näitä potturuokia pahana laisinkaan, kun niissä ei ylimääräisyyksiä ole. Tulee olemaan jatkossakin meillä pakkasessa. Syötiin samanlaisia myös Skotlannissa. Ja jos joku kaipaa perunavinkkiä pakasteosastolta, niin suuntaappa Citymarkettiin. Siellä on myynnissä Oolannin kuorellisia jumbo-lohkoperunoita (kuvassa alimpana). Paketissa lukee TULI KUUMA. Ne on meidän suuhun ainakin tosi hyviä ja ehkäpä juuri ne tulee meidän pakkasessa vakioasukkeina elelemään. Sisältää pelkästään perunaa ja rypsiöljyä. Ja on tosiaan yksinoikeudella Citymarketissa vain, ainakin paketti niin sanoo.

Kasvissekoituspuolelta ollaan nyt maistettu kahta erilaista settiä, eikä ne nyt tuoretta ruokaa millään voita. Ne on semmoisia ihan kivoja, ei kovin erikoisia. Lisäksi molempien kertojen jälkeen mulla on mennyt vatsa sekaisin. :( Molemmissa on ollut sipulia, mistä mun vatsani ei tykkää, joten ehkä se on se. Ei se ennen ole sipulista ihan sekaisin asti mennyt, mutta ehkä tässä on niin poikkeukselliset meiningit nyt muutenkin, että se menee. Toisessa sekoituksessa oli myös maissia ja vihreitä papuja, mutta ne sai noukittua helposti pois. Niistä ei siis vatsa tykkää myöskään. Harmillisesti noita sipuleita tuntuu olevan joka sekoituksessa, vaikka muuten settiä löytyy jos jonkinmoista! Vaikka jokaisessa niissä on jotain muutakin, mitä en voi syödä vatsani takia, mutta niitä muita on niin paljon helpompi noukkia pois. Onneksi tätä ei jatku montaa päivää, vaan viimeistään torstaina pitäisi tilanteen muuttua. Pääsee normaaleihin syömisiin kiinni. Porkkanat oottaa jo täällä kuorijaa ja raastajaa! Subista ei muuten mennyt vatsa sekaisin laisinkaan. Vatsa pysyi hipihiljaa. En kyllä odottanutkaan sen suuttuvan, kun ei se ole ennenkään noista yksittäisistä viljapäivistä suuttunut.

Aamupalat on olleet tämmöstä luksusgourmeta.. Ei mutta, banaani + raejuusto = oikeasti NAM. Kyllä mää silti söisin mieluummin
banaanipannaria.

Niin ja mitään lautasia meillä ei ole, siksi muovikipot. Tai olisi meillä edes sellaiset pienet lautaset, jos se paketti olisi saapunut ajoissa..

Rahkapuoli onkin ollut sitten erityisen suuri rakkaus! Jääkaapissa on ollut ainakin viittä tai kuutta eri sorttia ja kaikkia kokeillaan, mitkä vain tuntuu ja näyttää kivoilta. On varsin ihanaa, että enää ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi rahkasta, kun vaihtoehtoja on niin monia ja niistä tuntuu ne kaikista edullisimmat olevan kaikista parhaita! Skotlannissa kaikki rahkat oli valtavan happamia ja niissä ei ollut sitä rahkan ominaismakua ollenkaan. Täällä on melkein kaikki ihanan pehmeitä, maistuvat RAHKALLE eivätkä happamalle. Skotlannin rahkaa ei olisi ikinä pystynyt syömään pelkiltään - näitä taas voisi syödä miten vain! Näiden ominaismakua ei tarvitse peittää hirveällä määrällä lisukkeita. Nyt niillä lisukkeilla saa aikaan varsinaisia herkkuja! Ja mikä parasta, ei ainakaan lopu rahka kesken kaupasta. Jos jotain ei ole niin jotain toista ihan satavarmasti on. Tänään oli Prismassa yksi hylly tyhjänä, se missä oli Rainbow'n perusrahkaa. Sitä oltiin ensisijaisesti hakemaan menossa. Mutta ei haittaa tyhjä hylly, kun vieressä on joku kymmenen erilaista laatua vaihtoehtoja. <3

Näitä Bonnen soseita ole himoinnut jo ties kuinka kauan. Jo vuoden? Nyt vihdoin pääsin apajille ja banaanirakastajalle tietysti piti ostaa banaanisosetta. :D Mies valitsi mangoa. Vielä en osaa sen enempää kehua tai haukkua, mutta yhden rahkan ehdin tänään maustaa tällä banaaniversiolla. Laitoin vain vähän ja kyllä silläkin sai siihen jo sellaisen kokonaisvaltaisen banaanin maun. Nams, banaanirakastaja kiittää! Lähinnä hillon asemasta ajattelin tätä koittaa käyttää. Nämä säilyy avattuna kuitenkin viikon ja siinä ajassa tulee kulutettua. Hilloa (St. Dalfour - ei lisättyä sokeria eikä muutakaan sontaa, löytyy ainakin meidän Citymarketista ja Prismasta) meillä sitten taas menee vähän liian nopsaan tahtiin, joten ihan kustannussyistäkin tämä sose olisi parempi vaihtoehto. Sitä mustikkaa tai vadelmaa tekisi eniten mieli, mutta niiden hintaero näihin hedelmäisiin oli sen verran paljon suurempi (euron luokkaa?), että kauppaan jäi. Välillä olen pihi. :)

Ja koska tämä kirjoitus ei ole vielä tarpeeksi pitkä, niin laitetaas loppuun vielä linkkiä tuonne Rahkamuijan blogitekstiin, jonne minäkin pääsin osalliseksi. Että olenkin siitä kuulkaas ylpeä! Tämä kuva kiteytti kaiken oleellisen, enkä tiennyt miten päin oisin ollut, kun se oli niin osuva! Aivan mahtavaa, kiitosta Rahkamuijalle, että on selkeästi pitänyt silmät auki tätä blogia kattellessa, siinä ne kaikki oleelliset on löytyneet yhteen kuvaan! Täällä tikahduttiin kestämättömyyden tunteen kanssa tätä kattellessa, eikä se kyllä ole helpottanut vieläkään. Vieläkään en kestä! Loistojuttu!

Ei muuta kun tukkikääntöä hanskalle ja mies (taas) huomennakin aamulla pitkälle lenkille! Miau!

Valkosipulirepunaperjantaiparhautta

Suomen kieli.. <3 Ja vähän mun omakin kieli. :D

Näin toista yötä peräkkäin painajaisia ja aamulla se otti jo vähän päähän. En sitten ollutkaan niin energisellä ja iloisella mielellä, vaan olin sellainen löysä ja saamaton! Lykkäsin treenin alkua melkein kaksi tuntia suunniteltua myöhemmäksi. Sen kaksi tuntia en tehnyt juurikaan mitään. Tänään ei oikein lähtenyt käyntiin.. Muuten taas tämä viikko on mennyt noiden kuuden herätysten kanssa oikein hienosti. Alunperin jännäsin, että sen parin viikon lomailun jälkeen kuuden herätykset tekee kuolemaa ja sitä on ihan poikki koko ajan. Tänään oli kuitenkin vasta ensimmäinen aamu, kun tuntui vähän vaikeammalta. Perjantaina se on onneksi sallittua, sillä huomenna ei tarvitse kellonsoittoon herätä. Kissansoittoon tosin kyllä.

Treeni oli jotenkin.. Omituinen. Ei huono eikä hyvä, mutta tuli vähän sellainen olo, että pää oli jossain ihan muualla. Normipainoilla mentiin, sydän pomppi rinnasta, hiki lensi ja sitä rataa, mutta treeni tuntui kestävän vähintään tuhat tuntia! Tunti kaksikymmentä minuuttia se lopulta oli. Ei ihan tuhatta, mutta melkein..

Vatsoja kanssa. Russian twistiä alottelemassa.

Ja jalat olivat tosiaan ehtineet palautua täksi päiväksi. Kivuttomana herättiin aamulla. Taisi olla hyvä idea se rauhallisempi kävelylenkki eilen, hikisen crossailusession sijaan. Selkäkin tuntuu paljon paremmalta jo, on tökötit purreet yön aikana. Kattellaan nyt, että menikö tämän päivän omituinen treeni perille ollenkaan. Huomenna ja ylihuomenna sen sitten huomaa (tuntee). Tosin kyllä noita koipia jo nyt vähän aristaa, eli ei se varmaankaan hukkaan mennyt.

Jotenkin sympaattista, että kasvattajan nimikin on repunapussissa.

Ja repunaperjantaihan se oli, lisäksi lupa käyttää valkosipulia. Ooohhh.. Elämässä on vaan joskus parhautta niin paljon. <3 Kuukauden ajasta johtuen mulla on ollut hirvittävä repunahimo jo jonkin aikaa, ja näin jalkapäivänä sille on oikein hyvä antaa periksi! Saapahan hyvin hiilaria ja kaloreitakin enempi kuin meidän ihan niistä normaaleista kasvispöperöistä. Jalkapäivinä selkeästi plussilla, sitä noudatetaan, saa pylly rakennusaineita!

Samaan tapaan valmistin kuin aina, kierittelin valkosipuliöljyssä ja mausteissa. Tällä kertaa myös tuoreyrteissä, ja perjantain kunniaksi myös puristetussa valkosipulissa. Uunissa parissasadassa asteessa reilun tunnin ja kerran kääntelyn jälkeen repunat pihalle ja lautaselle. Nämä on niin suurta herkkua meidän taloudessa, että eivät kaipaa rinnalle mitään. Mulle tulee aina hankaluuksia ehtiä syödä kaikki salaatit lautaselta pois ensimmäisenä, jotta pääsen keskittymään pelkästään repunaparhauteen. Oonko ainoa, joka on ihan kahelina perunoihin? :D Jaanaba ainakin tykkää ja siellä mä viimeksi kuolasinkin repunakuvia. :)

Vuosi vaihtui ja meidän raejuustopurnukka vaihtui toisenlaiseksi
- hyvä niin, kun taisivat muuttaa samalla reseptiä. On paljon parempaa kuin ennen!

En kestä.. kuolaan..

Lepopäivä se on taas huomenna, perinteisesti lauantain tapaan. Hyvää viikonloppua itse kullekin! Toivottavasti viikonloppuunne kuuluu sopivassa suhteessa treeniä, repunoita ja lepoa. ;)

Lihakset ja pää lämpimäksi

Minähän olen sellainen ihminen, etten tee mitään mitä pitäisi tehdä, jos sitä ei ole perusteltu hyvin. Tai että koen sen tarpeelliseksi tehdä sen vuoksi. Tämä päti vuosikausia esimerkiksi aamupalan syömiseen. Joka paikassa sanottiin, että pitää syödä, että se on päivän tärkein ateria. Mutta kun kukaan ei kertonut miksi, niin en syönyt. Kunnes sen opin eräästä kirjasta ja aloin syödä aamupalaa samantien. :D Tarvitsen perusteluita! Nykyään en voisi kuvitellakaan olevani ilman, karmaiseva ajatus. Jo ihan siksi, että kuukahtaisin nälkääni. ;)

Sama on pätenyt lämmittelyyn ennen treeniä. En ole tehnyt sitä. Ainoastaan jalkatreenissä lämmittelen jalat crossarilla sen verran, että tuntuvat vetreiltä, koska mulla menee muuten hapoille. Tähän menee noin viisi minuuttia. Mielessäni lämmittelyn tarkoitus on ollut vain vammojen ehkäisy ja se ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi hyvä syy tällaiselle ihmiselle, joka ihan tietoisesti mieluiten oppii kaiken kantapään kautta.. :D Kunnes sitten luin maanantaina Kuntogurun vinkkejä -blogista Timo Haikaraisen (jonka tahtoisin PT:ksi!) kirjoituksen aiheesta. Että ilman lämmittelyä treenin ensimmäinen vartti menee kehon herättelyyn ja se syö treenitehoja. Apua! En minä sellaista tahdo! Ja näin, kertalaakista minusta tuli lämmittelijä. :D Tarpeeksi hyvä syy löytyi. Riehun siis crossarilla ennen jokaista treeniä niin, että syke nousee ja tulee pieni hiki pintaan.

Eilen pääsin vihdoin tekemään jalkatreeniä ja kunnon lämmittelyn jälkeen kyykkäsin, tein lantionnostoja jalat pallolla (oi hapotus!), takareisiä kuminauhalla, split squattasin kymmenellä ekstrakilolla ja tein pitkästä aikaa pakarapotkuja (kuminauhalla) niin, että koko pakara tuntui räjähtävän siihen paikkaan. Hiki virtasi ja tuntuma oli kohdillaan. Vaan treenin jälkeen tuntui, että siinäkö kaikki sitten oli? Jalat eivät olleet edes kuolleet. Pumpissa kyllä, mutta eivät poikki.

Ihan hassu tunne, sillä kaikissa liikkeissä olin mielestäni kaikkeni antanut ja tuntuma oli erinomainen liikettä tehdessä. Mietin, että eiköhän tuolla paikat kipeiksi kuitenkin saa seuraavaksi päiväksi - tai ehkä jo saman päivän illaksi. Pitkästä aikaa kuitenkin pakarapotkut mukana ja split squatissakin kymmenen kiloa lisää. No, ei ole vieläkään lihaskipuja tullut. Wtf? Huolellisesta lämmittelystäkö tämä johtui vai enkö vaan treenannut tarpeeksi kovin, vaikka luulin niin tehneeni? Yleisesti ottaen saan kyllä jalat aina jollain tasolla kipeiksi. Nyt ei tunnu yksinkertaisesti mitään. No, jos ei muuta niin pytylle taipuminen on mukavampaa näin. :D

Treenin jälkeen otinkin projektiksi tukan. Vähän olen ailahtelevainen näiden tukkajuttujeni kanssa (:D), mutta päähän pääsi taas pidennykset. Tähän oli muutamakin syy. Ensinnäkin, ajelin sivut uudelleen kun jäi viimeksi hieman liian pitkiksi. No sieltä alta paljastui pelkästään mun omaa väriä, eli hyvin vaaleaa, ja lopputulos näytti kaljulta ja se, hyvät naiset ja herrat, ei enää sopinut laisinkaan. :D Toiseksi mua paleltaa aamuisin tosi kovin, koska mun pää on niin paljas! :D Ja lisäksi vihaan niitä klipsuja, joita ilman en osannut mennä minnekään kun en sitä omaa tukkaa saanut kivasti joka tavalla (ja tukan pitää olla joka tavalla kivasti), joten päädyin virittämään teipit sitten vaan. Nelisen tuntia meni koko operaatioon (vanhat teipit tupsuista pois, uudet tilalle ja sitten päähän) ja tuli aika hauska, koska rokrok -fiilis on edelleen läsnä, sillä ajellut sivut tietysti vilkkuu sieltä. Tykkään, että vilkkuu!

Meikitön pärstä ja suoristamaton takkutukka.

Hyvälaatuista tukkaa mulla ei ollut kuin pari tupsua, koska se oli kaikki päässä keväällä ja silloin saksin sen. Eli takkupörrötukalla mennään. Meni jo eilen hermot muutaman kerran.. :D Mutta on tämä nyt parempi kuin ilman, joten tällä nyt vaan mennään. En raaski ostaa uutta tukkasatsiakaan. Ja kuten näkyy, niin kahta väriä laitoin. Nyt täytyy vaan toivoa, että mun tuppoina lähtevä tukka ei tästä suutu. Onneksi ne pahimmat tupot on lähteneet nimenomaan sivuista, ei niinkään tuolta päältä, mihin nämä on kiinnitetty. Sitten pitää tietty ottaa pois ja klipsutella vaan, jos päänahka suuttuu.

Kuvassa yllä itseasiassa edellispäivän ruokaa, vaikka samaa osittain söin eilenkin. Tein maanantaisen raastevuoan jämistä pihvejä. :) No Eggillä homma hoitui hienosti ja olipa muuten makoisia! Uunissa lämmittelin myös paprikaa, jotka täytin herkkusieni-parsakaali-kikhernetäytteellä. Omnomnom..

Tänään päivä alkoi banaanipannarilla raejuuston kera. Ensimmäistä kertaa ikinä. Kas kun tietysti nyt kun syön taas rahkoja, niin kaupassa on vaan niiden tilalla lappu, että sori, ei oo. Hmph! Ne muutamat mitä jääkaapissa enää oli jäljellä säästettiin iltapalarahkoiksi. Se on vain kaikista herkuin. Mutta tiiättekö mitä.. En vaihda enää aamupalalla rahkaan tätä raejuustoa. Tämä oli entistä parempaa näin!

Tänään oli treenivuorossa käsiosastoa. Ennen treeniä piti huonetta myllätä oikein kunnolla pienten perjantai 13. -tapahtumien vuoksi, kun juttuja meni (itsestään) rikki ja sen takia sai akrobatioida (on se sana) pitkin lipastoa ja liikutella erinäisiä juttuja ympäriinsä. Mutta treeni onneksi sujui kuitenkin loistavasti, oli hyvää lämmittelyä tuo tuollainenkin. :D Syke ainakin ärsytyksestä nousi, jos ei muuten.. :')

Haboille tankoa (24,4kg) ja vinopenalla kääntöjä (sekä hammereita seisten).

Olkapäille tuli vipareita rystyset eteenpäin osoittaen ja pystypunnerrusta tangolla. Ojentajille ranskalaista maaten mutkatangolla ja yhdet sarjat kickbackia, jonka vaihdoin ranskalaiseen seisten käsipainoilla, kun juuri tänään ei sitten kicback tuntunut niin kuin piti. Se on mulla tommonen vaihteleva liike tuntumaltaan, siksi ei olekaan aina ohjelmassa.

Treenin jälkeen minä onnekas sain vielä crossailla. Tosin meni siinä varmaankin puolitoista tuntia välissä. ;) Ehtii ainakin palkkari laskeutua ja imeytyä sopivasti. Tein rästihommia ja äkkiä olikin aika mennyt. Sitten vaan The Big Bang Theory pyörimään ja hihittelemään crossarille. :) 40min tälläkin kertaa, eli kaksi jaksoa. Edellisen postauksen kommenttikentässä kun pariin otteeseen mainittiin House -sarja ja kyseiseen mieheen minuakin verrattiin (:D), niin alkoi ihan hirveästi himottaa kyseinen sarja saada itelle! En ole koskaan sen enempää katsellut, mutta tiiän, että tykkäisin. Ehkä joskus sitten kun ilmestyy joku sopivanhintainen paketti, jossa oisi kaikki kahdeksan kautta. Ei tässä sen suurempi kiire ole kuitenkaan, kunhan himottaa.. :D

Perjantairuokana tänään uunibataattia (droooooll) ja keitettyjä papuja. Meillä on nyt näihin papuihin ihastuttu, mutta vielä ei uskalla lykätä joka lautaselle, kun se on sitä migreenitriggerilistalta löytyvää sapuskaa. Vaikkei omalla semmosella listalla olisikaan, mutta varmuuden vuoksi.

Nyt on edellisestä migreenistä (ja kahvista) 12 päivää. Tämä onkin ennätyspitkä tauko! Jos pari viikkoa taukoa tulee täyteen, niin otan ne kolme päivittäistä parapähkinää mukaan taas, jotka karsin jo aikoinaan pähkinäpeloissani, kilpirauhasta ruokkimaan (seleeni). Siitä kattellaan taas rauhassa viikko, että kuuluuko migreenejä, ennen kun otetaan mitään muuta takaisin. Oisikohan se sitten sitä seuraavaksi omenat. On vähän ikävä omenoita. Edellisestä on jo tosi kauan aikaa.

Ja arvatkaas mikä vuosipäivä tänään on? :D Klikkaa tänne, niin selviää! ;)

Mahtavaa viikonloppua!

Vatsa huutaa treeniä ja ruokaa

Pirtsakkaa maanantaita! Täällä on viideltä noustu ja tänäänkin olen silti pirteä. :D Kahviton elämä <3. On kyllä niin mahtavaa, että jostain niin ikävästä asiasta kuin migreeni, seuraa jotain näin positiivista (mistä en olisi koskaan voinut ajatellakaan sen olevan positiivista), kuin tämä olo ilman kahvia.

Tänään myös palauteltiin maitotuotteita kehiin ja vielä ei ole ainakaan tapahtunut mitään (eli migreeniä). Aamun hämärässä banaanipannarin päälle pääsi puolikas rahkapurkki, jonka päälle lorautin vähän smoothie-vadelmahillo-sotkotusta ja näin siitä tuli aivan übermaistuvaa. Ennenhän sekoittelin tuonne rahkaan ehkä kuutta-seitsemää eri ainesta.. Vähän on tässä tauolla oppinut, että yksinkertainenkin riittää. :D

Mulla on nyt tänään ollut koko ajan nälkä. Aamulla taisin ensimmäisten sanojen joukossa sanoakin, että NÄLKÄ. :D No, onneksi syömiset ei heti kesken lopu! Lisäksi nyt on aivan valtaisa ilo syödä, kun vatsa ei suutu mulle näistä syömisistä, toisin kuin kaikesta viime viikolla.

Treenivuorossa oli vatsa ja selkä. Jotenkin tökki taas kaikki tutut vatsaliikkeet, joten päädyin vähän tutkimaan exrx.net -sivustolta vaihtoehtoja. Yhden otin testiin, perinteisen jalkojennostelun tilalle ja siitähän tykkäsinkin tosi kovin. Tuntui aivan huikeasti ylimmissä vatsalihaksissa.

Aloitusasento on sama kuin perinteisessä jalkojennostelussa, mutta jalkoja ei nostetakaan suoraan ylös vaan tähdätään niin, että polvet menee naamalle! Peppu siis nousee reilusti ilmaan. Olin muutaman kerran potkaista itseäni naamaan polvillani, joten tässä kannattaa pitää rauhallinen tahti, eikä pidä alkaa riehua. :D Hapotus vatsalihaksissa oli tosiaan aika pirun kova.

Russian twist alkamassa. Tuosta paino rinnan päälle haliin ja menoksi.

Tänään tuntui menevän oikein poikkeuksellisen hyvin perille kaikki. Kylkitaivutuksiin lisäsin painoa niin, että nyt roikkuu kädessä 31kg. Sillä kiikuttelin 2x12 per puoli. Selkäkin otti tosi hyvin osumaa tänään, treenin loputtua kiristi jotenkin aivan uudella tavalla. En valita! Perinteiset tunti kaksitoista minuuttia jälleen ähelsin. Olin tuon jälkeen suunnitellut crossailevani, kunnes muistin, että huomennahan on jalkatreeni, joten parempi olla rasittamatta siihen tyyliin. Sen sijaan illalla mennään pitkästä aikaa rauhalliselle kävelylle miehen kanssa lehmiä toljottelemaan. :D Se on semmosta vetreyttävää ja uskoisimpa, että tekee pelkästään hyvää huomista treeniä aatellen.

Ruoaksi valmistelin raastevuokaa. Alunperin meinasin heitellä soijarouhetta sekaan, mutta enpäs sitten tahtonutkaan, kun niin monta päivää on tässä kaksin käsin vedelty soijatuotteita, ja kun tänään ei ole ollut enää pakko (koska maitotuotteet palasivat), niin jätin rouheet pois. Kattelin vähän mitä kaapeista löytyy ja aika paljon kaikenlaista sieltä löytyi.

Alimmaisena on kilon verran raastettua porkkanaa, sen päällä puoli kiloa paprikaviipaleita (pakaste) ja päälimmäisenä kurpitsan- ja seesaminsiemeniä. Noiden päälle tuli vielä purkillinen (säilyke) tomaattimurskaa tuomaan vähän makeutta, sekä tuoreyrtit (persilja ja tilli) ja mausteet. Paljon mausteita. :D Ja sitten sekaisin ja uuniin!

Meidän uunissa tässä kesti puolisentoista tuntia, että oli mulle hyvä, ja asteita oli 180°C. Välissä kävin kerran kääntelemässä. Uunista suoraan lautaselle, oli jo nälkä! Ja lautaselle pääsi tänään myös raejuustoa pitkästä aikaa.. Kyllä vaan kruunasi koko setin. Tykkäsin ihan valtavasti tästä!

Söinkin oikein esimerkillisen hitaasti ja hotkimatta - ihan vaan koska nautin niin kovin. Siis raejuusto.. Apua. Nam. Vaikka se ei ole edes kovin hyvää, niin tänään se oli taivaallista! :') Raejuusto tekee muuten poikkeuksen migreenitriggerilistalla, maitotuotteiden osalta, sillä se ei sellainen ole. Eli jos alkaa tulla migreeneitä niin jätän raejuuston ruokavaliooni joka tapauksessa, siitä saa vaikka mitä kivoja sekoituksia + tietysti proteiinia. Eri asia toki on, että jos maitoon on allergiaa tai yliherkkyyttä. Toivoni mukaan näitä ei mulla ole. Aiemmin mainitsin siitä, miten joskus epäilin, että oisin kehittänyt maitoproteiinille yliherkkyyden tai jopa allergian, mutta se perustui pitkälti silloiseen kainaloiden kutinaan. Siihenhän olikin sitten aivan muut syyt.

Loppuun jälleen typerän näköistä elukkaa, jonka myötä toivotan parhaudelliset maanantain jatkot! Tietysti taas saa jännätä, että kuinka monen tunnin viiveellä tämä tulee bloggeriin näkyviin.. No hyvää tiistaita jos ilmestyy vasta silloin. :D Ja toivottavasti kuvien näkymisongelma alkaisi olla jo pian historiaa!

Kasvua?

Keskiviikko tarkoitti omalla kohdallani ojentaja-/olkapää-/vatsa-/kylkitreeniä + aerobista. Astetta laiskempi pyykinpesijä pääsi kaivelemaan vanhoja riepuja, että löytäisi jotain sopivaa päälle. Löytyihän sieltä taas oikein mainio riepu treenipaidaksi. Joskus vuosikausia sitten tätä tietysti piti päällä ihan julkisesti. No nyt vaan internetissä.

Kyllä. Taas on pääkallopaita.

Tämä treeni on taitaa olla muuten ainoa näistä kolmesta, jossa sisältö on pysynyt jo useamman kerran samana. Kaikissa muissa vaihdan vähintään yhden liikkeen, riippuu mitä tekee mieli juuri silloin tehdä. Tämä on sitten vissiin hyväksi havaittu. Seuraavilla mentiin:

Hoover + 20kg: 1:30min

Superina:

Arnold press 9kg: 12-12-10

Pystysoutu mutkatangolla 21kg: 3x10

Superina:

Ranskalainen punnerrus seisten käsipainolla 6,8kg: 3x16/käsi

Kickback 6kg: 3x16

Side bend 28,5kg: 2x18/kylki

Superina:

Ranskalainen punnerrus maaten käsipainoilla 6kg: 3x16

Viparit sivuille kädet 90° 6,8kg: 3x20

Superina:

Alavatsalle jalkojennostot penkillä: 2x30

Hoover: 2min - 1:30min

Ensi kerralla pitääkin nostaa painoja siellä täällä. Treeni tuntui jotenkin rikkonaiselle ja oli sellainen olo, että siihen meni vähintäänkin miljoona tuntia (yhtään liioittelematta). Mutta lopussa aikaa oli mennyt minuutilleen saman verran kuin viimeksi tässä treenissä, eli 1:18. Eli hyvä sitten.

Alavatsalla on muuten järisyttävä pöhö (näin mun mittakaavassa :D). Sen siitä saa, kun söin eilen kolme protskupatukkaa. Olin nälkäinen. :( Jalkatreenipäivä tosiaan eilen, ja aina silloin nälättää normaalia enemmän. Ja nuo patukat on tietty ensimmäisiä vaihtoehtoja mun mielessäni silloin jos pitää jotain ylimääräistä survaista naamaan, koska ne nyt vaan on parhaita. <3 Mutta joo, se kuitumäärä ja varmaan se valmistuksessa käytetty maissikin mulle tuon tekee. Pieni breikki taas niistä. Eipä tee tänään edes mieli. Yleensä niihin on alati sellainen pienoinen himo vatsanpohjassa. :') Tarttis vissiin mennä rehabbiin. :D Kyllä, mullakin on heikkouteni ja ne on juurikin nuo patukat! Mitäs ovat niin hyviä. <3 Yksi päivässä on kuitenkin se perinteisempi, kuin kolme. :D

Pehmeetääääähhhh

Aerobisena menin taas tänään crossarilla. Kyllä kävin aikamoista keskustelua itseni kanssa, että menenkö pihalle vai hyppäänkö crossarille. Siinä oli fiilis ihan puolin ja toisin yhtä vahva, mutta lopulta sain itseni pysymään ihan sisätiloissa vaan, kun ulkona nyt on kylmä ja epävakaa sää. Laitoin taas Will&Gracea pyörimään ja 40minuuttia siinä taas meni niin että hurahti. Ja hikikin tuli.

Eilen tein ruoaksi lanttusipulisosekeittoa ja sitä riitti vielä tänäänkin. Kulhollinen salaattia siihen rinnalle ja tietty raejuustoa lusikkakaupalla taas sekaan. Ja sitten kun soppa on kulhosta pian loppu, niin sitten taas sekaisin nämäkin kaksi. Kas näin:

Ruokailun paras hetki. <3

Täytyy muuten tuosta raejuustosta mainita, että se on nykyään paljon parempaa kuin aluksi. Jotkut ehkä saattaa muistaa, kun manailin sitä, että on ihan pahaa ja mautonta, ällö koostumuskin. Mutta kun ei ole ollut muuta, niin sitä on silti vedelty. Jossain kohtaa alkoi olla koostumus ihan erilainen ja maku huomattavasti parempi. Silloin purkista löytyikin teksti, että reseptiä on paranneltu. Jeih! Big on taste, no nyt on! Silloin aikoinaan kirjoitin postaukseeni 'Big on taste my ass'. Otan siis kunnian tästä reseptimuutoksesta. He on tietty seurannut mun blogia ja bongasi sieltä, että maku ei miellytä. Juu-u. Olen ihan varma!

Eilen nappasin yhden pullistelukuvan, kun katsoin, että käsi näytti isolle. Mutta sitten taas ihmettelin, että miten niin, kun se haba näyttää silti kutistuneen. Muistin yhden kuvan viime vuodelta, missä oli kanssa pumpiton haba ja samanmoinen asento noin suurinpiirtein. Silloin tosin oli ollut pari tuntia aiemmin habatreeni, eilen oli vaan jalkatreeni alla, eli kädet oli kyllä ihan rauhassa saaneet olla. Mutta laitoin nämä kuvat vierekkäin ja kai niitä jollain tasolla voi verrata, vaikka etäisyys on eri. Tältä ne näyttää vierekkäin:

Eilen ja sitten marraskuun lopussa.

Mun mielestä käsi näyttää paljon paksummalle, vaikka hauis ei näytäkään suuremmalle. Onko niin, että olen kasvattanut ojentajaa hirveästi, suhteessa hauikseen? Tai selvästi ainakin verrattuna siihen, mitä se tuolloin marraskuussa vielä oli. Voi olla, että noissa hauis on samaa kokoa keskenään, mutta ojentajaan on sitten tullut lisää. Toki on mulla painoakin enemmän semmosen kilon verran. Veikkaan kyllä, että persiissä ja vatsassa se kilo on. :D Hmph. Tässä kun aikansa näitä kuvia katsoo, niin tulee ihan sokeaksi, enkä enää osaa sanoa onko siinä minkäänlaista eroa. No tällä mennään. Mun käsi se kuitenkin on ja tossa se roikkuu ja siinä saa olla ja tommosena se sitten siinä on. Nii. :D

Ja loppuun vielä taas päivän naturellipärstät. Melkein normaali, mutta taas ei sittenkään. Joskus vielä oon (en).