Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiustenpidennys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiustenpidennys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tukkavuosi 2013

Tämä postaus on ollut mulla to do -listalla jo aika kauan - sellaiset kohta yhdeksän kuukautta. :D Nyt sain vihdoin katseltua viime vuoden kuvat läpi tämän aiheen tiimoilta ja saan kirjoitettua tämän tänne! Tämähän on täysin aiheen vierestä, kuten vuoden 2012 tukkalistauskin oli. Mutta koska tein sen silloin, teen tämän nyt! Viime vuonna tuli meinaan kokeiltua jos jonkinlaista tyyliä. Se, missä edellisen sain tehtyä kuvalla per kuukausi ja lauseella per kuva, nyt tulee vähän enemmän. :D Sitä se teettää, kun vaihtaa tukkaa monta kertaa kuukaudessa.. Käykää katsomassa tuo 2012 -postaus, niin tiedätte lähtökohdat tälle kaikelle! Ja tälläkin kertaa, kaikki tukat on mun omin kätösin toteutettuja. :')

Tammikuu:

Tammikuussa oli vielä punainen Elumen -väri päässä. Huom, se ainoa punainen mikä pysyy! ;)

Helmikuu:

Ja vielä helmikuussakin. Väri oli mielestäni edelleen itselleni kiva, mutta tukassa oli muuten jotain vialla, ja sain taistella sen kanssa vaikka kuinka paljon joka päivä. Luulen, että se oli vähän liian lyhyt. Silloin en sitä tiennyt, en vain saanut sitä koskaan hyvin. Loppukuusta leikkasin vinon otsiksen (ja kuvassa ehkä hieman turvonneet silmät o.O).

Maaliskuu:

Kokeilin erilaista otsiksen mittaa, pidin sitä eri tavoin, muttei mikään ollut oikeasti hyvä. Taistelu jatkui! Kunnes..

(edelleen maaliskuu)

Värjäsin punaisen piiloon. En tahtonut olla enää punapää, en tahtonut olla niin näkyvä, että ihmiset kaupoissa huutelivat I love your hair! En enää tuntenut olevani niin räiskyvä. Punapäähän on ensisijaisesti sisäinen tunne, minusta. Siispä tumma väri päälle. Elumenin punaista ei niin vain peitetä ja se kyllä puski piiiiitkään sieltä alta läpi. Sitähän ei saa myöskään pois värinpoistolla. Elumenin omalla voi koittaa poistaa, mutta sekin on todennäköisesti hyödytöntä. Päädyin värjäämään päälle, kaupan värillä. Elumen ei oikein itse peitä Elumenia.

Koska tukka oli ongelmainen, enkä saanut sitä mitenkään, pidin ensin clipsuja päässä (eka kuva), jotta sain pitkän tukan. Ja tunsin muuten ensimmäistä kertaa kuukausiin itseni nätiksi. :') Clipsien jatkuva laitto ja poisto kuitenkin ärsytti, joten laitoin itselleni teipit (kaksi muuta kuvaa). Mulla on noita teippejä jos jonkinlaista vuosien varrelta. :D Tukka oli uutta, mutta tiesin, että se on vähän huonompilaatuista, eli että sen elinikä on aika lyhyt.

Huhtikuu:

Huhtikuussa taas tapahtui. Päähän pääsi tehosteraitaa kuparina ja loppupeleissä pätkäsin tukan huomattavasti lyhyemmäksi. En jaksanut enää sitä takkuuntumista, mitä tämä huonolaatuinen tukka jatkuvasti kehitti. Totesin kuitenkin, ettei tuo mitta tee mulle mitään ja otin lopulta pidennykset kokonaan pois. Aika hämmästynyt ilme kuvassa. :D Näkee myös hyvin miten paljon punainen puskee läpi.

Toukokuu:

Toukokuussa tukka oli aika kiva, mutta edelleen sain sen kanssa taistella vähän väliä. Pitkälti joka päivä. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta joistain toisista näki, että jokin siinä vain oli pielessä. Veikkaan edelleen, että se oli mun kasvoilleni inasen liian lyhyt.

Kesäkuu:

Samalla tukalla taisteltiin kesäkuussa. Näihin aikoihin taisin alkaa haaveilla sivusiilistä. :')

Heinäkuu:

Heinäkuussa tukka oli tummentunut tuhkansävyiseksi, jolloin punaisuus saatiin taas hetkeksi piiloon. Elumenin tuhkaa käytin tässäkin. Heinäkuu meni suurimmaksi osaksi migreeneissä (kuten moni varmaan muistaa) ja osittain myös sairaalassa sen vuoksi, joten eipä tullut sen enempää tukkaa mietittyä. Painan muuten kuvassa jotain 46kg. Nykyään aika monta kiloa enempi. :) Olihan tuolloin lihaserottuvuus jotain ihan muuta kuin nyt.

Elokuu:

Elokuussa, kun alkoi migreeneistä päästä yli ja toipua, iski taas tukkakriisi, tietty. :D Sivusiili houkutteli, mutta en uskaltanut vielä. Siispä taas kokeiltiin clipsuja päähän aina välillä. Ja kukkapinniä!

Syyskuu:


Ja syyskuussa se sitten tapahtui! Miehen parranajovehkeet käteen ja surina päälle! Se oli jännä hetki. En ehkä ikinä unohda miltä se tuntui. Enkä sitä miltä tuo sänki tuntui kun sitä silitti. :D Kotioloissa tuo oli siistein tukka ikinä, mutta en osannut sitä laittaa niin, että olisin voinut mennä sen kanssa pihalle. Lisäksi Skotlannissa oli aina kylmä ja mulla oli pää ihan umpijäässä koko ajan. :D Ulos mennessä tulikin laitettua clipsut taas vaan päähän, kun en muuta osannut.


Kunnes taas kyllästyin jatkuvaan laittamiseen ja pois ottamiseen, ja laitoin teipit päähän. Samoja kuin viimeksi ja näistä jo näkee, että laatu oli huono. Mutta minusta oli siistiä, että sivulta pilkahteli melkein kalju! Sitten tilasin parempaa tukkaa:


Ensin se oli superpitkä, mutta taas totesin, ettei sekään mitta sovi kun kasvoilleni. Otin pituudesta aika paljon pois ja lopulta myös kerrostin sitä edestä.

Ja nämä kaikki siis syyskuulta, oli aika tapahtumarikas kuukausi tukka-asioissa. :D

Lokakuu:

Sama tyyli jatkui lokakuussa ja kukkapinni vieraili aina välillä. Etutukka oli löytänyt tiensä taas eteen.

Marraskuu:

Elämä takana, etutukka edessä. Eiku.. Sama tyyli siis edelleen. Tästä vaan näkee tuon pidennyksen värieron omaan tukkaan nähden. Myöhemmin värjäsin pidennyksenkin tummemmaksi.

Joulukuu:

Ja samalla tyylillä vielä joulukuussa. Siinä viihdyin muistaakseni aika hyvin, eikä tarvinnut taistella.

En äkkiseltään muista kuinka pitkään mentiin tuolla pitkällä, mutta jossain kohtaa se lyheni. Ensin polkaksi noin olkapäille ja sitten vielä lisää. Nykyään on aika lyhyt, mutta sen inasen pidempi kuin niillä ajoilla, kun se oli inasen liian lyhyt. ;) Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen tukkani mittaan ja muutenkin. Edelleen vaan on jokunen teippi päässä, sillä niitä sivusiilejä saa kasvatella pois tässä vieläkin. :D Paljoa ei enää puutu, että sieltä saa tasaisen lopputuloksen aikaiseksi ihan omallakin tukalla. Siihen asti, mennään tällä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tanssitauko, vilhlova rintakehä ja paljon muuta

Tämän siitä saa kun pitää päivän tauon blogista (koska kirjoitin eilen toiseen blogiini) - nyt on olevinaan hirveästi asiaa ja ehkä sellainen miljoona kuvaa (en liioittele yhtään)! Siis aika sekalaisesti kaikesta nyt tässä seuraavassa. Luvassa on ainakin otsikossa mainitun lisäksi rahkaan liittyvä parhausvinkki, hirveän hyvää ruokaa ja vatsalihashapotusta. Mistäs aloittaisi?


Eilen tein jalkoja ja vatsaa. Jalkatreeni meni perusrutiinilla, eli ne samat liikkeet aina vaan ja tänään tuntuu, tälläkin kertaa. Vatsalle sain päähäni kokeilla aivan uutta liikettä (okei, tein tätä 2009 kun sain lääkäriltä luvan jatkaa treenejä pitkän kiellon jälkeen) siinä sivussa, kun olin siirtämässä palloa pois leg curlin jälkeen. Aattelin, että jos siinä vaikka veivaisi vähän vatsoja. Ja voi luoja. Siis se hapotus, kipu ja kramppailu on tässä liikkeessä jotain ihan hirveää! Huolimatta siitä, että liike on aika pieni, mutta se tosiaan lähtee selkä kaarella. Tein 3x20. Viimeisessä sarjassa kivulias hapotus alkoi jo kymmenen toiston kohdalla, mutta aattelin, että kivun läpi vaan, siellä sitä kehittyy! Enpä oo hetkeen ollut sellaisessa tuskassa kun niiden toisen kymmenen toiston aikana.. Koko ylävatsa meni sellaiseen kramppiin, että tuntui krampittavan palleaa ja siksi tuli hieman paha olo ja kuvotus, kunnes sain lopetettua. Yök ja ihanaa. Tätä lisää! Ja suosittelen, jos ette oo kokeilleet. Mielellään heti.


Eilisestä ruoasta on turha laittaa kuvaa, kun se oli samaa kuin maanantaina. Maistui siis riisinuudelisapuska seuraavana päivänäkin edelleen erittäin hyvälle! Eilen tein myös taas yllättävät ja pätkäisin tukkaani jälleen vähän. Yritin hillitä, mutta ei. Lyhyempi on vaan mun juttuni, eikä siitä pääse mihinkään. Pitkää pidän aina jonkin aikaa ja sitten menee hermot, kun se ei tunnu omalle. Kesällä ajellut sivusiilitkin kasvaa hyvää vauhtia ja on niillä jo jokunen sentti mittaa. Vielä ei ihan pelkällä omalla tukalla pärjää, joten teipit saa olla tuossa niin kauan, että pärjää. Ei kyllä mene varmastikaan kovin kauaa enää.

Löysin näköjään asunnon likaisimman peilin.

Postissa tuli vähän lisää täytettä vitamiini-/lisäravinnekaappiin.

Tänään oli sitten treenivuorossa ojentajia ja olkapäitä. Viime kerralla hyväksi havaitulla kaavalla mentiin, jossa oli vähän pudotettu painoja, mutta toistot olivat rauhallisia ja siistejä, sekä sarjatauot lyhyempiä. Toimi tänäänkin ihan yhtä hyvin kuin viimeksikin. Mutta kyllä mulla alkaa olla tosi kova ikävä niitä rystyset eteenpäin tehtäviä sivuvipareita! :'/ Se on ainoa liike, jonka jälkeen mun on sellainen olo, että kaikkeni tein olkapäiden kasvun eteen. Nyt tuntuu, että jää vähän koko treeni kesken. No ei voi mitään. Joskus sitten taas, kun käsi lakkaa juilimasta. Itse aiheutettu (penkkiä kapealla), joten ei saa valittaa.

Perus toinensilmäkiinnijairvistämahdollisimmanrumasti -toisto. :D

Vipareita eteen tein poikkeuksellisesti levypainon sijaan käsipainoilla. Levypainolla tehtäessä käsi nappaa vähän ja tuntuu, että sitä sillä kädellä vähän jarruttelee ja liikuttaa hieman eri tavalla. Taitaa toinen puoli tehdä suurimman osan työstä. Käsipainoilla ei juilinut ja molemmat puolet tekee yhtä suurella painolla töitä. Itse tykkään pitää vasaraotetta, aivan kuten levypainoa pidellessäkin automaattisesti pitää.

Olin tekemässä alavatsalle jalkojennostoja, mutta sen sijaan..

Treeni keskeytyi tänään kolmesti, mutta mikään niistä ei haitannut menoa. Kerran piti avata ovi kun ovikelloa soittelivat, kerran piti nostaa kissa syliin juuri kun olin aloittelemassa ranskalaista maaten..

Tämä siis pyrkii syliin niin kuin lapsetkin; etutassut ojossa, että nosta, nosta! Ja sitten nostetaan kainaloiden alta lötköpötköelukka olalle.

..ja kerran piti laittaa oikein ajastus pauselle, kun iTunes soitti Beyoncén Drunk In Loven. Meikä otti tanssibreikin! Hahaa! Enpä oo koskaan ennen moista tehnyt, että oisi pitänyt oikein ajastus keskeyttää siksi aikaa. Mutta tämä biisi (ja Beyoncé) on vaan kuuma. Ei voinut mitään. Video täällä. Muutenhan toki laulelen pitkin treeniä, kun jostain syystä oon ostanut iTunesin täyteen parhausmusiikkia. ;) Parit tanssimovet sinne tänne tulee monesti suoritettua sarjatauoilla, mutta ei niitä varten sentään taukoa oteta. No nyt otettiin. Pysyi muuten syke ylhäällä. :D


Ja sitten taas ajastus päälle ja treeni jatkukoon! Minuutti kauemmin siihen vain kaikkineen meni kuin viimeksi, joten eipä näistä häiriöistä ollut haittaa. Eikä tanssitauko voi koskaan olla oikea häiriö. Joskus vaan pitää sheikata.


Sitten päivän ruokakuvioita! Eilen tuli mieleen, että enpä muista milloin oisi viimeksi tehnyt mitään vuokaruokaa, jossa maut saavat muhia uunissa pidemmän aikaa. Tänään tuo vahinko piti heti ottaa takaisin. Kaivoin jääkaapista neljä porkkanaa, kaksi palsternakkaa ja kesäkurpitsan. Kuiva-ainekaapista otin soijarouhetta ja tomaattimurskaa. Kuvasta poiketen käytin kaksi purkkia tomskua. Niin ja iso sipuli sitten kanssa.


Porkkanat, palsternakat ja kesäkurpitsan kuorin, pesin ja raastoin koneella. Että mä tykkään siitä koneesta! Raasteet heitin öljyttyyn vuokaan. Kuorin ja silpuin sipulin ja sinne raasteiden sekaan nakkasin. Tomskumurskat päälle. Tässä kohtaa sekoittelin ja nakkasin ison kasan mausteita päälle.

Soijarouheen ravintoarvot. Protskuuu! Ja Tescosta löytyi kurkkumajauhetta. :D

Sitten tuoreyrttejä silpuksi ja päälle, ja lopuksi soijarouhetta mielen mukaan. Ennen sekoitusta koko kasa oli tällainen:


Sekaisin, suihkuttelin päälle vielä valkosipulista ja chilimaustettua öljyä. Ja sitten uuniin. Asteita vaihtelevasti 180°C-200°C ja sekoittelin tuota vissiin kolmesti, että kypsyi joka osilta. Melkein puolitoista tuntia sai muhitella uunissa. Soijarouhe imaisi itseensä ylimääräisen nesteen ja maustoi ittensä siinä samassa kaikella mausteella, mitä seassa oli. Se on kyllä maultaan ja koostumukseltaan niin jauhelihaa, ettei taida itse jauhelihakaan olla näin jauhelihaa. :D


Ihan SUPERhyvää! Ja tuli varmasti tarpeeksi tehtyä, ettei huomenna tartte kokata. Katsotaan tarvitseeko ylihuomennakaan. :')

Lautasella tätä salaattia. Käytän melkein aina. Jäävuorisalaatti on lemppareinta, mutta ne tuppaa olemaan liian suuria. Ehtii mennä
vanhaksi ja pitää heittää pois. 

Sitten voisin kertoa teille tuosta vihlovasta rintakehästä. Mulla on vissiin viimeiset 3-4 viikkoa sattunut keskelle (aika ylös) rintakehää. Olen ajatellut, että siellä on joku jumi vain ja olen sitä koittanut aukoa. Kipu on aika vihlovaa. Se ei tunnu esim. hengittäessä, mutta käsiä kokonaan eteenpäin ojentaessa tuntuu ja jopa russian twistiä tehdessä, sekä vaikka yöllä kääntyessä toiselle kyljelle. Olen nämä viikot koittanut sitä rullata, aivan kuten rullaan aina rintakehääni. No nykyään se vain vihloo, eikä tunnu lainkaan hyvälle. Olen koittanut rullata selän puolta, että jos siellä on nikamalukkoa, jos sen saisi auki. Ei auta. On hierottu, murjottu, rullattu, etu- ja takapuolelta, on koitettu tennispalloa ja tuolin selkänojaa ja vaikka mitä. Venytetty ja vanutettu. Mikään ei vie vihlomista pois. Selkä toki rutisee, ei mun kropasta varmaan paikkaa löydykään mikä ei rutisisi. Mua ei siis tarvitse kuin halata vähän lujemmin, niin selästä kuuluu riks raks poks! Tää on aina ollut näin ja siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Nyt viimeiset kaksi päivää olen yrittänyt oikein tosi kovin saada sitä lukkoa auki, kunnes vihdoin välähti, että jos se onkin oikein tulehtunut. Että ehkä se pitäisi jättää rauhaan, eikä jatkuvasti koittaa murjoa.. Ilmankos tuntuu, että jos jotain, niin se on pahentunut vain. Oireet sopivat ihan yhtä hyvin fasettilukkoon (nikamalukko) kuin esim. Tietzen oireyhtymäänkin (kylkiruston tulehdus). Nikamalukkoon on vaikea enää tässä vaiheessa uskoa, kun nuo nyt paukkuu muutenkin ja kyllä on koitettu kaikkia keinoja mitä on mieleen tullut. Tuossa kohtaa voisi olla myös triggeri, jopa molemmin puolin, jolloin kipu tuntuu keskellä, mutta ihan ei sekään vakuuta. Triggereistä on niin paljon kokemusta ja tämä kipu on vaan niin erilaista. Vaikka voisihan se ollakin tuossa kohtaa erilaista. Mutta silti.

Tänään rullasin itselleni verenpurkauman, kun niin kovin vielä aamulla yritin aukoa. Itse kipukohta on tuosta ylempää.

Mutta nyt siis loppui etuosion rullailut ja muu rintakehän murjominen. Ensi viikon kevyt viikkokaan tuskin tekee pahaa. Vaiva ei onneksi ole sen haittaavampi ja rajoittavampi, kun kipu ei ole kova (ellei kohtaa paina kovin), kunhan häiritsee ja on joka tapauksessa epänormaalia, että tuolleen vihloo. Joku siellä on huonosti. Katsotaan auttaako tuo rauhaan jättäminen ja kevyt viikko. Jos ei, niin sitten tarvitsee miettiä seuraavaa liikettä asian suhteen. Onko kellään ollut rintarangassa tulehdusta, triggeriä, vihlontaa, vastaavia oireita, nikamalukkokipua, Tietzen oireyhtymää?

Sitten vielä rahkaan liittyvä ihana asia! Tänään lueskelin Rahkamuijan postausta Runebergin proteiinitortusta ja sielläpä kerrottiin meille varsin hyödyllinen vinkki, jota en ole ennen tajunnut! Kun tuo uusiutunut rahka on nyt aiheuttanut päänvaivaa yhdellä sun toisella tavalla, eikä vähiten ole ärsyttänyt se, että sen koostumus pakottaa meidät lusikoimaan sen rahkan sieltä aina kuppoon, ja siinä kestää pieni ikuisuus aina. Sen sijaan siis, että se tipahtaisi sieltä nätisti pihalle. No nyt tipahtaa! Kansi pois, alassuin kuppoon, veitsi käteen ja pieni viilto pohjaan - PLOMPS! Wohoooo! Elämän ihanuutta! Maailman parhautta! RAHKAPARHAUTTA! Rahkamuija on meikän rahkisenkeli. <3

perjantai 20. syyskuuta 2013

KokovartaloAUTS

Viime viikonloppuna kun miehellä oli pidennetty vapaa, katseltiin pitkästä aikaa leffoja, jokaisena neljänä vapaapäivänä. Jännitysniskan kanssa tuo on vähän typerää touhua tommonen.. :D Yksi varmaan menisi vielä, mutta että neljä. Kun keskityn johonkin, varsinkin jos täytyy keskittyä oikein kovin ja jos on oikein jännää, olen kokovartalojännityksessä, ihan jalkoja myöten. Pahin jännityspaikka on kuitenkin niska ja hartiat. Ne ei pysy rentona laisinkaan, eli jos katselee parin tunnin leffan, olen pari tuntia hartiat korvissa. Toisen leffan jälkeen sen jo huomasi, että nyt menee enemmän ja enemmän jumiin. Eipä se estänyt kuitenkaan katselemasta niitä lisää. Kun teki mieli! Tästä sain tosiaan sitten suhteellisen mojovat yläselkä-/hartia-/niska-/kaulajuntturat. Btw, Apocalypto on aika hemmetin hyvä leffa. Mutta niskalle aika hemmetin huono. :D

Aamulla tukkaa ei vielä ollut tämän enempää..

Niskan lisäksi kipeänä on takapuoli ja takareidet. YEAH BABY!! Eli perille meni viime kerran jalkatreeni! ;) Ei sitä tarvinnut kuin vaan tehdä kunnolla. Aatella. :D Mutta ei siinä kaikki! Eilen rullasin rintalihasten ja käden kiinnityskohtaa ja tänään koskee niin perkuleesti. Sen lisäksi eilinen selän ja vatsan treeni tuntuu. Tein eilen pitkästä aikaa kulmasoutua käsipainolla mutkatangon sijaan (koska lapa) ja koskee ihan eri tavalla taas. Ja kovin koskeekin! Vatsalle sain taas sellaiset hapotukset eilen, että tänään on etenkin ylimmäiset palikat arkana. Voisin sanoa, että ryhdin pitäminen on todella haastavaa, kun kipeät vatsalihakset ja rintalihakset vetää ryhtiä eteen, eikä kipeä selkäkään tahdo olla suorassa laisinkaan. Olen Quasimodo!


Eli kaikinpuolin sellainen jyrän alle jäänyt olo. En kyllä valita, kun treenistä tämä kuitenkin suureksi osaksi johtuu, niskaa lukuunottamatta. On mennyt jumpat sinne minne pitääkin. Huomenna olisi jalkatreenin paikka, mutta taidanpa viettää lepoa tai korkeintaan käyn kävelyllä, jos päivän tuoksinassa ehtii. Hirveästi tekisi mieli myös katsella leffoja.. Apua.

Voi olla, että huomenna tuntuu käsissäkin. Vakavan oloista hommaa tuo pullistelu. :D

Eilen tuli postissa lisää tukkaa. Jo sitä oli odotettukin! On ollut kyllä niin yhyy näytän pojalle -fiilis tässä viime aikoina. Onneksi tukkaa tosiaan saa aina ostaa lisää jos on tarve ja nyt oli tarve, joten ostin. :D Ne mitä mulla on ollut jo valmiiksi on tosiaan ollut huonoa laatua, joten toivon tällä kertaa saaneeni hyvää tavaraa. Ensivaikutelma oli, että ihan hemmetin laadukkaan tuntuista.


Vielä en kuitenkaan innostu. Ennenkin ollut ihan fiiliksissä, että tukka on ihanaa, vaan menee pari viikkoa ja se onkin ihan yhtä hamppua. Toivon, että tämä pysyy hyvänä nyt. Mulla tosiaan on aikoinaan ollut viitisen vuotta putkeen pidennykset päässä, joten siinä pääsi näkemään yhtä sun toista tukkaa. :) Parhaat pysyivät hyvänä päälle vuoden. Semmosia olen kaivannut. Sitä kyseistä tukkamerkkiä ei valitettavasti myydä kuluttajille suoraan, vaan pitäisi mennä kampaajalle. Minä en mene sinne maksamaan työstä jonka osaan itsekin tehdä. :D On kyllä kun rahaa kilahtaisi aina pankkiin kun laitan teipit päähän itse. Suomessa maksoin joka toinen kuukausi yli satasen kampaajalle, kun piti tyvi värjätä ja nostaa teippejä + tietysti jos piti ostaa uutta tukkaa niin vieläkin enemmän. Ihan ensimmäinen pidennysreissu maksoi yli 500e! Eli Heidi itte nykyään vaan! :D


Se on tosi pitkä. En vielä ainakaan raaski lyhentää yhtään. Mutta jestas, että laatu tuntuu hyvälle.

Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Vatsalihakset hellänä

Olipa makoisaa nukkua puoli seitsemään normaalin kello viiden sijaan. Kissa päätti siinä kohtaa, että aamupalaa on saatava ja ei muuta kuin innolla ylös vaan uuteen päivään. Tänään söinkin viimeistä kertaa banskupannaria kavereineen aamupalaksi. Vähän surettaa kun se on niin hyvää, mutta tuo ei valitettavasti pidä nälkää. :/ Nälkä siis tuntuu jo tunnin päästä, eli aivan liian aikaisin! Huomenna rahkaa banskulla ja muilla lisukkeilla, rahka pitää mulla kyllä nälkää vallan loistavasti. Lisäksi se on nopea ja herkullinen, eli selkeitä plussaominaisuuksia! ;) Taas oli ilmestynyt rahkoja kauppaan ja mies niitä haki muiden asioiden yhteydessä tänään aamulla jääkaapin täydeltä. Eikä edes puhunut mitään, enkä minä nähnyt mitään. Voi sitä hihkumisen määrää, kun tajusin, että jääkaappi olikin rahkaa pullollansa. :D


Aamupäivän aikana oli vatsan ja selkäosaston treeniä. Viimeksi mainostin sitä liikettä, kun jalkoja nosteltiin penkillä ja polvia viedään kohti naamaa. Tiiättekö, mulla ei ole aikoihin, jos ikinä, olleet vatsalihakset niin hellänä seuraavana päivänä! Ylimmät oli ihan kosketusarat ja pysyivät sellaisina pari päivää. Ihan huippuliike ja tein sitä siis tänäänkin. Russian twistin jätin pois, kun kädet vain yksinkertaisesti väsyy ennen vatsaa, vaikka tekisin 50 toistoa. :/ Sen sijaan kävin makaamaan lattialle ja taivuttelin jalkoja puolelta toiselle sen saman 3x50 ja tuntuma oli ihan pelkästään vatsassa.


Ja NYT JO on vatsa ihan hellänä! Ei vielä kipeä, mutta sellainen, että kun yskäiset vähänkin niin ottaa jo vatsalihaksista. Tästä voisi päätellä, että huomenna koskee. <3 Tein vatsalle toki muutakin, eli voimapyörää rullasin, hoovereita tein, kyljille perinteiset side bendit ja selälle + takaolkapäille se normaali setti; kulmasoutu mutkatangolla, alataljaa kuminauhalla ja rear delt inverted row. Selkätreeni ei mennyt niin loistavasti kuin vatsa. Tuntuma on taas vähän kadoksissa. Tämä menee ilmeisesti käsi kädessä tuon mun lapani kanssa. Toisinaan se toimii hienosti, mutta nyt on ollut taas pari viime päivää aivan irtonainen. Mieskin hieronnassa sanoo, että törröttää ja siitä saa ihan kunnon kämmenotteen ja voisi kiskaista siitä vaikka irti. :D Toistaiseksi mies on onneksi hillinnyt itsensä ja olen saanut pitää lapani.. Aika hassua kuitenkin, että se on tuollainen vaihtelevainen ja kausittain parempi/huonompi. Toisinaan pysyy hienosti aisoissa ja toisinaan on sitten ihan holtiton. Ehkä se on vain tällaista, koska Erbin pareesi.

Vähän huono juttu kyllä kun on tämä ja käsitreeni vaihtaneet itsekseen paikkaa keskenään. Ei ole kovin eduksi, että ennen jalkatreeniä kiduttaa vatsan helläksi. Voinee kärsiä hieman jalkatreenissä tuo korsetin hallinta. Pitänee pyöräyttää ne jossain kohtaa takaisin oikeille paikoilleen. Toisaalta tulen tekemään muutoksia muutenkin treeneihini, kunhan löydän aikaa ja oikean mielentilan sille pohdinnalle.

Tänään vein sivusiilini Tescoon (katsomaan tyhjää rahkahyllyä, jonka mies aamulla tyhjensi). Laitoin taas kukkapinninkin päähän, mikä lie tyttökohtaus iski jälleen. :D


Nyt on edessä parhaudellinen lauantai-ilta leffoineen ja X-Factoreineen. Vaikka tämä postaus tulee vissiin taas bloggeriin joskus aamulla, kuten edellinenkin. Lukuhetkestä riippuen siis joko hyvää lauantain jatkoa tai sunnuntaita!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Lihakset ja pää lämpimäksi

Minähän olen sellainen ihminen, etten tee mitään mitä pitäisi tehdä, jos sitä ei ole perusteltu hyvin. Tai että koen sen tarpeelliseksi tehdä sen vuoksi. Tämä päti vuosikausia esimerkiksi aamupalan syömiseen. Joka paikassa sanottiin, että pitää syödä, että se on päivän tärkein ateria. Mutta kun kukaan ei kertonut miksi, niin en syönyt. Kunnes sen opin eräästä kirjasta ja aloin syödä aamupalaa samantien. :D Tarvitsen perusteluita! Nykyään en voisi kuvitellakaan olevani ilman, karmaiseva ajatus. Jo ihan siksi, että kuukahtaisin nälkääni. ;)

Sama on pätenyt lämmittelyyn ennen treeniä. En ole tehnyt sitä. Ainoastaan jalkatreenissä lämmittelen jalat crossarilla sen verran, että tuntuvat vetreiltä, koska mulla menee muuten hapoille. Tähän menee noin viisi minuuttia. Mielessäni lämmittelyn tarkoitus on ollut vain vammojen ehkäisy ja se ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi hyvä syy tällaiselle ihmiselle, joka ihan tietoisesti mieluiten oppii kaiken kantapään kautta.. :D Kunnes sitten luin maanantaina Kuntogurun vinkkejä -blogista Timo Haikaraisen (jonka tahtoisin PT:ksi!) kirjoituksen aiheesta. Että ilman lämmittelyä treenin ensimmäinen vartti menee kehon herättelyyn ja se syö treenitehoja. Apua! En minä sellaista tahdo! Ja näin, kertalaakista minusta tuli lämmittelijä. :D Tarpeeksi hyvä syy löytyi. Riehun siis crossarilla ennen jokaista treeniä niin, että syke nousee ja tulee pieni hiki pintaan.

Eilen pääsin vihdoin tekemään jalkatreeniä ja kunnon lämmittelyn jälkeen kyykkäsin, tein lantionnostoja jalat pallolla (oi hapotus!), takareisiä kuminauhalla, split squattasin kymmenellä ekstrakilolla ja tein pitkästä aikaa pakarapotkuja (kuminauhalla) niin, että koko pakara tuntui räjähtävän siihen paikkaan. Hiki virtasi ja tuntuma oli kohdillaan. Vaan treenin jälkeen tuntui, että siinäkö kaikki sitten oli? Jalat eivät olleet edes kuolleet. Pumpissa kyllä, mutta eivät poikki.


Ihan hassu tunne, sillä kaikissa liikkeissä olin mielestäni kaikkeni antanut ja tuntuma oli erinomainen liikettä tehdessä. Mietin, että eiköhän tuolla paikat kipeiksi kuitenkin saa seuraavaksi päiväksi - tai ehkä jo saman päivän illaksi. Pitkästä aikaa kuitenkin pakarapotkut mukana ja split squatissakin kymmenen kiloa lisää. No, ei ole vieläkään lihaskipuja tullut. Wtf? Huolellisesta lämmittelystäkö tämä johtui vai enkö vaan treenannut tarpeeksi kovin, vaikka luulin niin tehneeni? Yleisesti ottaen saan kyllä jalat aina jollain tasolla kipeiksi. Nyt ei tunnu yksinkertaisesti mitään. No, jos ei muuta niin pytylle taipuminen on mukavampaa näin. :D


Treenin jälkeen otinkin projektiksi tukan. Vähän olen ailahtelevainen näiden tukkajuttujeni kanssa (:D), mutta päähän pääsi taas pidennykset. Tähän oli muutamakin syy. Ensinnäkin, ajelin sivut uudelleen kun jäi viimeksi hieman liian pitkiksi. No sieltä alta paljastui pelkästään mun omaa väriä, eli hyvin vaaleaa, ja lopputulos näytti kaljulta ja se, hyvät naiset ja herrat, ei enää sopinut laisinkaan. :D Toiseksi mua paleltaa aamuisin tosi kovin, koska mun pää on niin paljas! :D Ja lisäksi vihaan niitä klipsuja, joita ilman en osannut mennä minnekään kun en sitä omaa tukkaa saanut kivasti joka tavalla (ja tukan pitää olla joka tavalla kivasti), joten päädyin virittämään teipit sitten vaan. Nelisen tuntia meni koko operaatioon (vanhat teipit tupsuista pois, uudet tilalle ja sitten päähän) ja tuli aika hauska, koska rokrok -fiilis on edelleen läsnä, sillä ajellut sivut tietysti vilkkuu sieltä. Tykkään, että vilkkuu!

Meikitön pärstä ja suoristamaton takkutukka.

Hyvälaatuista tukkaa mulla ei ollut kuin pari tupsua, koska se oli kaikki päässä keväällä ja silloin saksin sen. Eli takkupörrötukalla mennään. Meni jo eilen hermot muutaman kerran.. :D Mutta on tämä nyt parempi kuin ilman, joten tällä nyt vaan mennään. En raaski ostaa uutta tukkasatsiakaan. Ja kuten näkyy, niin kahta väriä laitoin. Nyt täytyy vaan toivoa, että mun tuppoina lähtevä tukka ei tästä suutu. Onneksi ne pahimmat tupot on lähteneet nimenomaan sivuista, ei niinkään tuolta päältä, mihin nämä on kiinnitetty. Sitten pitää tietty ottaa pois ja klipsutella vaan, jos päänahka suuttuu.


Kuvassa yllä itseasiassa edellispäivän ruokaa, vaikka samaa osittain söin eilenkin. Tein maanantaisen raastevuoan jämistä pihvejä. :) No Eggillä homma hoitui hienosti ja olipa muuten makoisia! Uunissa lämmittelin myös paprikaa, jotka täytin herkkusieni-parsakaali-kikhernetäytteellä. Omnomnom..

Tänään päivä alkoi banaanipannarilla raejuuston kera. Ensimmäistä kertaa ikinä. Kas kun tietysti nyt kun syön taas rahkoja, niin kaupassa on vaan niiden tilalla lappu, että sori, ei oo. Hmph! Ne muutamat mitä jääkaapissa enää oli jäljellä säästettiin iltapalarahkoiksi. Se on vain kaikista herkuin. Mutta tiiättekö mitä.. En vaihda enää aamupalalla rahkaan tätä raejuustoa. Tämä oli entistä parempaa näin!


Tänään oli treenivuorossa käsiosastoa. Ennen treeniä piti huonetta myllätä oikein kunnolla pienten perjantai 13. -tapahtumien vuoksi, kun juttuja meni (itsestään) rikki ja sen takia sai akrobatioida (on se sana) pitkin lipastoa ja liikutella erinäisiä juttuja ympäriinsä. Mutta treeni onneksi sujui kuitenkin loistavasti, oli hyvää lämmittelyä tuo tuollainenkin. :D Syke ainakin ärsytyksestä nousi, jos ei muuten.. :')

Haboille tankoa (24,4kg) ja vinopenalla kääntöjä (sekä hammereita seisten).

Olkapäille tuli vipareita rystyset eteenpäin osoittaen ja pystypunnerrusta tangolla. Ojentajille ranskalaista maaten mutkatangolla ja yhdet sarjat kickbackia, jonka vaihdoin ranskalaiseen seisten käsipainoilla, kun juuri tänään ei sitten kicback tuntunut niin kuin piti. Se on mulla tommonen vaihteleva liike tuntumaltaan, siksi ei olekaan aina ohjelmassa.


Treenin jälkeen minä onnekas sain vielä crossailla. Tosin meni siinä varmaankin puolitoista tuntia välissä. ;) Ehtii ainakin palkkari laskeutua ja imeytyä sopivasti. Tein rästihommia ja äkkiä olikin aika mennyt. Sitten vaan The Big Bang Theory pyörimään ja hihittelemään crossarille. :) 40min tälläkin kertaa, eli kaksi jaksoa. Edellisen postauksen kommenttikentässä kun pariin otteeseen mainittiin House -sarja ja kyseiseen mieheen minuakin verrattiin (:D), niin alkoi ihan hirveästi himottaa kyseinen sarja saada itelle! En ole koskaan sen enempää katsellut, mutta tiiän, että tykkäisin. Ehkä joskus sitten kun ilmestyy joku sopivanhintainen paketti, jossa oisi kaikki kahdeksan kautta. Ei tässä sen suurempi kiire ole kuitenkaan, kunhan himottaa.. :D

Perjantairuokana tänään uunibataattia (droooooll) ja keitettyjä papuja. Meillä on nyt näihin papuihin ihastuttu, mutta vielä ei uskalla lykätä joka lautaselle, kun se on sitä migreenitriggerilistalta löytyvää sapuskaa. Vaikkei omalla semmosella listalla olisikaan, mutta varmuuden vuoksi.


Nyt on edellisestä migreenistä (ja kahvista) 12 päivää. Tämä onkin ennätyspitkä tauko! Jos pari viikkoa taukoa tulee täyteen, niin otan ne kolme päivittäistä parapähkinää mukaan taas, jotka karsin jo aikoinaan pähkinäpeloissani, kilpirauhasta ruokkimaan (seleeni). Siitä kattellaan taas rauhassa viikko, että kuuluuko migreenejä, ennen kun otetaan mitään muuta takaisin. Oisikohan se sitten sitä seuraavaksi omenat. On vähän ikävä omenoita. Edellisestä on jo tosi kauan aikaa.

Ja arvatkaas mikä vuosipäivä tänään on? :D Klikkaa tänne, niin selviää! ;)

Mahtavaa viikonloppua!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Syväkyykky ja kahviallergia

Tänään aamulla nautiskelin taas banaanipannarin ja tällä kertaa se oli aivan täydellinen. Viime kerralla (ensimmäinen pitkän tauon jälkeen) jäi kuivaksi ja vähän mauttomaksi, kun banaani oli hieman raaka. Nyt oli kypsää ja mehevän kosteaa. Nams! Eikä tälläkään kertaa ole iskenyt migreeniä. Kahvi on nyt mun suurin epäily. Tänään se tunne vielä vahvistui entisestään, kun opin, että ihmiselle voi tulla kahviallergia. Se voi iskeä milloin vain, vaikka oisit koko ikäsi juonut kahvia. Asiasta voi lukea englanniksi mm. täältä. Ja monet migreenitriggerithän pohjautuu allergioihin. Itse tunnistan noista kahvioireista itseni, kun en sitä kahvia/kofeiinia todellakaan hyvin siedä, se aiheuttaa aina yhtä sun toista. Tässä postauksessa kävin asiaa hieman läpi. Tällä kertaa ehdin juoda kahvia neljä päivää, ja joka kerta se tuntui samalle (henkisesti ihanalle :D fyysisesti ei niin kivalle), eli en enää edes tottunut siihen. Niin ja sen lisäksi sain tietty joku satamiljoona migreeniä.. :D Pisimmät migreenittömät kaudet on olleet aikoina, kun en ole juonut kahvia. Tilannetta on siis syytä tarkkailla. :) Mahdollisista yöllisistä kohtauksista ei tietysti mitään havaintoa. Tahtoisin uskoa, ettei ole ollut. Vielä kun saan alkaa syödä beekakkosta ja quukymmentä, niin voidaan toivoa, ettei tuu enää ikinä ollenkaan. Alkaisin syödä noita jo nyt, kun äsken postissa saapuivat, mutta ei ollut quukymppiä. Olivat pakanneet väärin ja siellä on purkki deekolmosta sen sijaan. Tästä pikatoimituksesta siis maksettiin.. Hmph! No uutta sieltä lähetetään tilalle pikatoimituksella taas ja postikulut saatiin ilmaisiksi. Menee siinä silti pari päivää ennen kun pääsen pillereitä oikein urakalla popsimaan.


Tänään oli jalkatreenin paikka ja koska mies ei ollut kotona, enkä päässyt hänen kanssaan prässäämään, niin tahdoin jotain muuta yhtä tehokasta. Muutin siis vähän sitä peruskaavaani ja aloittelin split squatin sijaan vaatimattomasti syväkyykyllä, mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin. Tykkäsin tällä kertaa kovin. Aina en tykkää. :D Lihakset vetivät jotenkin heti alussa itsensä kivikoviksi. Tuntui samaan aikaan hyvälle ja pahalle.


Kyykkyjä meni 3x10 tuolla 34,4 kilolla. Sen jälkeen aattelin kokeilla pistoolikyykkyä, mistä en siitäkään tykkää kuin joskus, ihan vaan koska se on niin kamalaa. :D Laitoin tangon lepäämään alemmalle telineelle, jotta ei tartte käsillä niin roikkua (jännittää hartioita) ja siinä se olikin kivampi. Mutta oli niin hirveetä, että tein vain kaksi sarjaa per jalka. :D Toistojen jälkeen käveltiin välittömästi pingviinikävelyä..


Noiden jälkeen tein takareisiä kuminauhan avulla, superiparina leg curl on ball. Koitin SJMV:tä, mutta taas huusi alaselkä, niin en viitsinyt sitä sitten sen enempää tehdä. Ja välillä piti ottaa myös lepoa..


Split squatin olin siirtänyt tällä kertaa toisiksi viimeiseksi liikkeeksi (ennen pohkeita) ja sainkin tiputtaa kymmenen kiloa pois, kun jalat oli jo ihan tärinässä. Ja silti meinasi olla hankalaa! Sanoisin, että tehokasta treeniä oli siis.


Se hyvin perinteinen tunti kaksitoista minuuttia kului taas vaihteeksi. En ymmärrä mistä semmonen loppuaika kerta toisensa jälkeen löytyy, kun treenissä voi olla ihan eri liikkeitä ja intensiteettiäkin. No jos se ois vaikka joku parhaan treenin merkki, että justiinsa nyt saatiin lihakset kasvuun. ;) Palkkariksi vähän hamppua taas sekoitettuna kaikkeen mahdolliseen, ettei se sieltä maistu läpi. :D On se nättiä..


Vatsa mulla on kyllä kamalassa kunnossa ja voi tosi huonosti. Suurin syy löytynee soijajogurtista, kun ei mun vatsa siitä oo koskaan liiemmin tykännyt. Nyt menee parisen purkkia päivässä, mutta en kyllä osta enää. Mieluummin vetelen vaikka kakoen tuota hamppua. Vatsa siis turvottaa ja on ihan kunnolla kipeä vähän väliä. Huoh. Tää on kyllä ihan p*rseestä, että pitää syödä kaikkea, mitä ei normaalisti söisi, koska ei voi syödä kaikkea, mitä normaalisti söisi. Saas nähdä jääkö maidoton pysyväksi kokeiluksi, jos kaikki korvikekama on tämmöstä. Riisiproteiinia odotellessa ja mitä reaktioita siitä tulee. Hyvää se tuskin nyt ainakaan on. :D Jos se vaan ois se kahvi ja se riittäisi, että sen karsisi pois. Pliispliispliis. Mutta annan nyt tietty tälle maidottomalle ihan kunnon kokeilun. Ei tässä vielä edes harkita, että pitäisi jo taas syödä niitä. Kunhan vaan ottaa päähän. Alla vielä havainnollistavaa kuvaa vatsan tilanteesta. Se voittanee jo kaurapuurovatsankin.


Ruoaksi ei tänään mitään ihmeellistä, kun eiliseltä oli jäänyt ruokaa. Ja salaattia olen taas hamstrannut kilokaupalla ja sitä pitää syödä pois, koska tänään on kauppapäivä ja tarvitsee hakea salaattia kilokaupalla lisää. :D Eli näiden kahden combo lautaselle ja ääntä kohti. Oli jopa parempaa kuin eilen, lisäsin kurpitsansiemeniä, enkä enää ikävöinyt raejuustoa.


Tänään sain verikokeiden tulokset, jotka viikko sitten otettiin. Koitan mielessäni prosessoida niitä ensin ja postailen aiheesta sitten. Tarttee taas vähän googletella. :D Google on kyllä mun parhaimpia kavereita näinä päivinä. Joka päivä oppii uutta tärkeää kaikesta tästä, mitä ikinä mun kropassani onkaan menossa. Paljon siellä tapahtuu. En meinaa pysyä perässä.

Mutta kerrankin testi sentään näytti vähän jotakin, eikä tullut pelkkää ookoota.


Kaupasta ostan kyllä taas banaaneita. Ei mulle oo vielä tullut syytä olla niitä syömättä.

p.s. Tää tukka ei oo yhtään mun näköinen. Onkohan se liian siisti? Sen pitäisi olla rumempi, että ois näkönen. :D Mutta ihan on tommonen särmätön tukka. #naisetjaniidenongelmat