Tahmeasti starttasi

Olihan aamu. Nyt kun on jalkojen lihaskivuista päästy, maksetaan siitä vaelluksessa raahamastani repusta, mikä teki kivaa hartioille. Heräsin vielä suhteellisen normaalilla ololla, mutta siinä aamupalan jälkeen ja aamukahvia juodessa alkoi olla niskaoireet enenevään suuntaan. Alkoi päässä huutaa, jossain pään oikealla puolella. Sellainen hurina, mikä peittää muut äänet allensa. Paheni ja paheni, kunnes olo oli kuin pään sisällä olisi ollut tyhjäkäynnillä huriseva auto. Oma ääni alkoi sattua omaan korvaan ja kuiskuttelin vain, lisäksi ulkopuoliset äänet tekivät ikävää. Sellaiset matalat, hurisevat, kumisevat. Kuten perus askeleen ääni, kun mies kävelee täällä asunnossa. Tump, tump, tump.. Au. Ei muuta kuin hierontapöydälle leviäksi ja hierottavaksi. Ei auttanut. Heitettiin vielä lihaksia rentouttavaa tököttiä hartioiden ja niskan alueelle. Kömmin sänkyyn, hieroin vielä oikean leukanivelen ja poskilihasta. Otin puolen tunnin tirsat (simahdin samantien, vaikka kahvikin oli jo juotu) ja nousin ilman tätä korvaoiretta.

Mutta olo oli ihan sellainen aika helvetillinen, jos näin kauniisti asian ilmaisisi. :D Aivan pöhnäinen, murjottu, tukkoinen, väsynyt. Kalpea. Kyllä siinä piti hetki miettiä, että jäisikö treeni väliin, varsinkin kun vuorossa oli olkapäät ja ojentajat. Olo kuitenkin parani jonkin verran kun vähän heräsi taas ja ajattelin, etten mitään menetä jos koitan. Aina voi ottaa kevyemmin tai jättää jopa kesken. Mutta mitä vielä, hyvin meni ja täysin normaalisti, ilman mitään oireita tai huonoja oloja. Tuntui, että sain jotenkin ihan hirvittävän pumpin tuonne ojentajiin ja hetkellisesti sen vuoksi kasvoi semmoset läpsyttimet käsivarsiin. :') Ympärysmitta kasvoi (näin silmillä arvioituna) sen verran, että hetken jo mietin rikoinko jotain jollain lailla, kun niin oudolle näytti. Haba hukkui sinne, ojentaja hukutti. Jotenkin on niin tottunut, että noista kahdesta se haba on kyllä suurempi. :') No, tänään oli toisin! Huomenna sitten taas paluu normaaliin, eli habankasvatustreeniä luvassa.

Läpsyn läpsyn ne läpsytti. Jos oisin heilutellut. Mutta en mä heilutellut. Ois pitänyt. :(

Mutta hyvä treeni siis oli. En vielä fiksaillut mitään sen suurempaa tuohon treeniin tai tuleviin, kun aamu meni niin poikkeuksellisella tavalla, etten kyennyt ajattelemaan koko juttua. Katsellaan siis edelleen, mitä keksin.

Aerobisena kävin taas pyrähtämässä ulkona, kävelin ja hölköttelin. On kyllä jalat nyt palautuneet ihan totaalisesti, ei koskenut ja hyvin jaksoi. Semmoisen peruscrossailun keston verran olin pihalla. On muuten totuttelemista nyt Garminin antamiin kulutusmääriin, kun vertailee niitä Polarin vastaaviin treeneihin, niin jää parisataa kaloria alemmas. Tämä olikin googlettamalla pian selvitetty, että en ole ainoa, joka tätä on ihmetellyt. Garminilla perustuu tuo eri teknologiaan. Silti tuntuu niin alhaiselta, että kävin pihalla 130 keskisykkeellä maksimin ollessa 172 ja kestoa tuli päälle 37 minuuttia.. ja kulutus oli 145kcal. Samoin punttitreenissä jäätiin parisataa alle Polarin vastaavan. Netistä löytyi myös huikeita eroja ihmisillä pidemmissä treeneissä, jolloin kulutukset ovat muutamia tuhansia, ja tällöin Garmin antaa sen parituhatta alle. Mikä sitten on se ihan oikea, onko se jotain siltä väliltä. Törmäsin myös googletellessani ensimmäistä kertaa siihen, että sykkeellä ei välttämättä olisi kulutuksen kanssa mitään merkitystä. Jotenkin omaan korvaan se kuulostaa niin oudolta. Pitää perehtyä. Vai ootko sinä siellä jo perehtynyt? Valaise minua!

Nyt sohvalle. Täykkärit kutsuu. Ja miehen viekkupaikka. <3

Viisi päivää hieromatta

Oli tosiaan tuossa vieraiden aikana viiden päivän väli hieronnasta. Seuraukset tuntuu. Sain hirvittävät trigger -juilit oikealle puolelle. Eli käteen, olkapäähän ja solisluun tienoille. Häiritsi jo untakin ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Leposärkyä siis on. Pisteistä tuli tämän tauon aikana taas lähes kosketusarat ja nyt hieroessa on henki salpaantua. Tällä mennään taas jonkin aikaa kunnes siitä rauhottuvat.

Lisäksi niska on jäykkä ja vähän kipuinen päätä kääntäessä. Veri ei todellakaan kierrä. Olen aivan hirvittävän väsynyt. Eilen oli lähellä etten nukahtanut crosstrainerille. Oikeasti se tuskin oli lähellä, mutta silmät tahtoivat kiinni. Lopulta suihkun jälkeen luovutin, kun silmät seisoivat päässä ja raahauduin päikkäreille. En ikinä ota päikkäreitä. Nyt nukuin tunnin. Tälläkin mennään nyt jonkin aikaa, kunnes saa taas paikat auki.

Asiaa tuskin auttoi se, että hierontatauko alkoi selkä/hauistreenipäivänä. Silloin olisi ollut varmasti suhteellisen oleellista avata treenin tekemät jumit. Itse treeneihin tämä ei ole vaikuttanut millään lailla, vaan puntti nousee ja treenatessa ei väsymys vaivaa niin, että vaikuttaisi kehoon. Vaikka silmät tuntuukin väsyneiltä ihan kesken treeninkin. Naama ehkä myös hieman kalpea..

Tänään taas treenattiin selkää (ja sitä habaa). Koko selkä on nyt vähän kuin jyrän alle jäänyt. Eilisillan normaalia pidempi hieronta ja tämän päivän treeni tuntuu. Kuvastakin näyttäisi nuo epäkkäiden yläosat olevan kireät (vaihteeksi) ja tuo lihashan päättyy tuonne kallonpohjaan asti. Eli kyllä nyt nuppia kiristää. :')

Mullahan on (ylä-)selälle tasan kaksi liikettä; kulmasoutu käsipainolla ja alatalja, jonka toteutan kuminauhalla. Yllättävän hyvin on riittänyt nämä kaksi liikettä.

Alataljan tauolla. Ihmeellistä muhkuraa selkä täynnä. :D

Tänään tuon treenini jälkeen join perinteisesti palkkarin ja hetken tauon jälkeen jatkoin crossarilla 40 minuuttia. Tuon jälkeen popsaisin omenan nassuun ja jonkin ajan päästä aloin tehdä menoa suihkuun. Mies oli aloittanut oman jalkatreeninsä tässä kohtaa ja bongasin sitten, että miten korkealle sen kyykkytelineen saakaan astetettua, kun hän oli sitä ylemmäs nostanut. Katsoin, että perhana, tuossahan voisi melkein vetää leukoja. :D Niin, minä en ole koskaan vetänyt leukoja. Nyt piti tietysti häiritä miehen treeniä oikein urakalla ja heitin treenihanskat käteen ja ajattelin kokeilla. Korkeutta ei ollut ihan tarpeeksi, kädet koukussa vetelin muutaman, niin että lähtö tapahtui varpaat lattiassa. Mies tässä vaiheessa ohjeisti, että tarkoituksena on lähteä suorin käsin nostamaan. Asetuin polvilleni lattialle ja kädet olivat jo melkein suorat, mutta eivät ihan. Siinä jo fiilistellessä itseni ylös nostamista olin satavarma, että ei muuten nouse. Kokeilin, ja nousihan se sittenkin. Häiritsin toisen treeniä vielä sen verran, että (annoin toisen kyykätä vähän välissä) telinettä nostettiin niin ylös kuin mahdollista ja kokeilin vielä. Nyt roikuin ilmassa. Hetken aikaa roikun ja kikatin, kun kroppa heilui eestaas. Joo, oli hupaisaa. :D Ja taas olin satavarma, ettei varmasti nouse. Mutta taas nousi! Kaksi vetäisin ja sitten alkoi sormet liukua enkä uskaltanut jatkaa.

Ja oli muuten tyttö iloinen. Hah, vetelin leukoja! Tätä täytyy selkeästi hyödyntää. Joskus yritin tehdä sillä matalalla tasolla tuossa telineessä, mutta eihän siitä nyt mitään tullut kun korkeus ei riittänyt alkuunkaan. Nyt tiedän, että sen voi nostaa paaaaaljon korkeammalle. Mahtavaa.

En tosin vielä uskalla innostua. Jotenkin olen aika varma, että tuossa jos jossain saa hartiat superjumiin.. Joten ootellaan nyt miten käy parina seuraavana päivänä. Jos ei suuria oireita tule, niin kyllä vaan pääsee mukaan treeniohjelmaani.

Huomenna lepopäivä ja sunnuntaina sitten jalkatreenaillaan. Hyvät viikonloput ihmisille!


p.s. Kiitos keskustelusta edelliseen postaukseeni! Jos mahdollista, olen nyt vaan enemmän hämmentynyt teidän kommenteista kuin ennen :D Että tykkäätte musta, syistä joiden vuoksi ette koskaan olisi mun kanssa kavereita oikeassa elämässä. :'D Parhautta! <3 Kiitos myös toisenlaisista kommenteista, kuten siitä, että minun on vaarallista opiskella etänä kotonani psykologiaa. :D

p.p.s. 
Uusille tiedoksi; trigger -jutut löytyy täältä postauksesta: klik!
Ja niskaongelmajutut täältä: klik!