Ystävistä vähän ja koivista ehkä enemmän

Eilen oli kuin olikin tosiaan kovin hyvä päivä ja senkun parani vain iltaa kohden! Menin hyvillä mielin nukkumaan ja heräsin hirveän iloisena. :) Kävikö sulle Elina samalla tavalla? :)) Maailmassa ei montaa sellaista ihmistä ole, jonka kanssa mulle aivan OIKEASTI tulee sellainen olo, että tahdon olla ystävä ja uskoisin että voisin olla, mutta Elina on juuri tällainen harvinaisuus. Mä niin tykkään hänestä. :) Näkisinkin, että aivan konkreettisia, todellisia ystäviä, mulla on jo vuosia ollut yksi, mieheni lisäksi. Se on sopinut mulle, kun ei maailmassa oikein ole vastaan tullut monia, joiden kanssa uskoisin oikeasti viihtyväni paremmin kuin yksin. Yksin viihdyn aina. Seurassa harvemmin. Erakko mikä erakko! Mutta sitten on olemassa tommonen kun Elina. :) Hih. Niille ihmisille, joista välitän syvästi ja kovasti, olen ehdottoman lojaali ja oikeasti hyvä ystävä. Hukutan rakkauteen! Mutta ei se ole sellaista yltiösöpistelyä se, muuta kuin miehen kanssa. :') Mutta tietävät varmasti olevansa tärkeitä ja myötäelän kaikissa elämän iloissa ja suruissa yhtä voimallisesti kuin että jos se tapahtuisi kaikki itselleni. Eli semmonen kylmä biaaaatch en ole, vaikka ehkä moni saattaisi näin kuvitella. :'DD

Mutta tää oli vissiin treeniblogi.. :D Joo ei kyllä ollut tänäänkään aamulla kannikat vielä siinä kunnossa kun tahdon. :( Ei auta kun huomenna kyykätä vähän lisää. :D Toivottavasti tämä lihaskipu edes vähän helpottaa siihen mennessä! Vielä siis aristaa. Pakko hehkuttaa split squattia vielä sen verran, että kun itsellä on tosiaan suurimpana ongelmana nuo kankkujen ulkosivut/takareiden ja pyllyn välinen alue, niin tuo liike ottaa juuri sinne. Sen tuntee juuri siellä liikettä tehdessä ja sen tuntee näin treenin jälkeisinä päivinä juuri siellä. Siksi uskonkin, että hyvä tuosta vielä saadaan! Vähän kun löytyisi vielä kärsivällisyyttä ootella niitä vaikutuksia.. :')

Kun nyt koipiasioista puhutaan, niin reisiini olen kovin tyytyväinen. Ne on mulle sopivan kokoiset, ne on sopivan kiinteät ja mukavan jytkyt. Mulle. Peppu se vain kaipaa töitä lisää.

Pohkeille en oikein mitään voi niin niihin ei sinänsä voi olla sen enempää tyytyväinen kuin tyytymätönkään. :D Ne vaan on. Tuosta pylly vielä takaisin kuntoon niin sitten voi olla hirmuisen tyytyväinen alakroppaan. Ei sillä, että treeneissä tulisin päästämään itseni yhtään sen helpommalla silloinkaan, mutta hyvä siinä kehossa olisi silti olla. Olisin tyytyväinen. Ja ei, kehitys ei lopu tyytyväisyyteen. ;) p.s. Säärystimistä ei kuulu välittää. :D

Vähän on nyt jalkapeppupainotteista viime päivät olleet täällä blogissa, eikä tartte kyllä henkeä pidätellä että se ihan heti siitä loppuisi.. :') Huomenna kun taas oisi jalkapäivä. Tänään oli selkähabapäivä, ja silti täällä on jalkapeppujuttuja. Mutta jottei nyt ihan kokonaan jäisi tämän päivän treeni raportoimatta, niin hakemalla hain edes yhden kuvan päivän treenistä, jonka kelpuutin. Ja se on tietty sitten sitä samaa kamaa kuin yleensäkin. Arskaa.

Jos kelpuutin vain tämän, niin voinette kuvitella millaisia ne muut ilmeet oli.

Sen verran tein muutoksia, että Arskasta tuli taas kaksykkönen, eli 7-7-7 -kuvio taas käyttöön, x4. Siirsin sen treenin ensimmäisestä liikkeestä sinne jonnekin keskelle. Siellä seiskat oli aivan riittäviä, kun alla oli jo habatreeniä preacher curlin muodossa. Selälle jätin tekemättä kulmasoudun, ettei nuo hartiat (epäkkään yläosat) tosta enää kiristyisi. Tunnin napakka treeni. Treenin jälkeen oli taas ilma kohdillaan ulkona istumista varten (eli sisällä hapenpuutteeseen kuolemista varten), joten menin pihalle istuksimaan hetkeksi ennen suihkutteluja. Päivän D-vitamiinit siis haettu sieltä.

Ja sinnekin on verisuonet ryhtyneet törröttämään.

Eiliseltä jäi neljä piffiä täksi päiväksi. Hirveästi ei tee mieli nyt lämmintä ruokaa kun ei täällä oo sitä happea muutenkaan, niin tein ihan salaatin ja parit piffit siihen päälle. Sen verran spesiaalia siitä tein, että sekoitin raejuustoa ja maustamatonta jogurttia keskenään ja heitin parhausmausteita sekaan. Siitä sai sellaisen yhdistetyn kastikeraejuustohässäkän salaatille. Oli ihan perhanan hyvää. Ostin viimeksi kaupasta kuivattua ja jauhettua sipulia ja jösses se maistuu hyvälle. Mulla on uusi lempparimauste. Voipi olla, että muutaman purnukan saa tulevaisuudessa roudata kaupasta kotiin. ;)

Huomenna jalkapyllytreeniraportin lisäksi todennäköisesti raastevuoan ohjetta, kun semmosta pyydettiin. Vielä en tiedä mitä kaikkea sinne tulee. :D Elämme siis kaikki jännityksessä huomiseen asti. Mutta se on siis valkosipuliperjantai edessä!

Kevyen viikon treenikatsaus ja jättihiki

Olipas siinä viehättävä otsikko.. :D

Takana siis kevyt viikko. Vanhempani olivat kylässä keskiviikkoiltaan asti, ja heidän kanssaan reissattiin alkuviikko. Treenin pariin siirryin taas torstaina, alkuun vähän huonoilla fiiliksillä ikävän vuoksi, mutta siitä se lähti taas rullaamaan. Eli tuo loppuviikko näytti tältä:

Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:07
Keskisyke: 109
Maksimisyke: 222.. JOO EI. 148?
Kulutus: 274kcal


Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:26
Keskisyke: 107
Maksimisyke: 152
Kulutus: 334kcal

+ 40 min crossarilla

Keskisyke: 124
Maksimisyke: 136
Kulutus: 224kcal


Lauantai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:17
Muista lukemista ei mitään tietoa. Olin jo heittänyt sykemittarin keskiön pitkin seiniä. Kirjaimellisesti.


Sunnuntai:
Palautteleva crossailu

Kesto: 40min
Keskisyke: 116
Maksimisyke: 128
Kulutus: 196kcal


Kevyt viikko oli ehkä fyysisesti kevyt, mutta henkisesti todella uuvuttava. Torstaina oli mieli ihan maassa. Suoritin vain. Perjantaina vointi oli jo parempi. Normaalisti sunnuntain jalkatreenin teinkin jo lauantaina, koska tuntui tyhmältä pitää siinä lepopäivä välissä. Hermot meni kesken treenin sykemittarin kanssa, jota ensin hakkasin tankoa vasten viitisen minuuttia, kunnes paiskasin sen eteisestä olohuoneeseen lattian kautta kuin pikkukakara. En vain kestänyt enää. Nyt on patterit vaihdettu ja annan sille viimeisen mahdollisuuden. Jos kenkkuilee edelleen niin elän sitten ilman. Heitän roskiin. Heitän mäkeen, jos olen ulkona kun näin tapahtuu. Ja heitän hyvästit siinä kohtaa myös lenkkeilylle, jos en omista mittaria. Sykkeeni on siinä sellainen, että sitä on pakko voida seurata.

Lauantaina lähdettiin iltapäivällä kohti miehen puolimaratonpaikkaa. Sää siellä oli sellaiset keveät +34 astetta varjossa.. Ei juurikaan tuulta ja aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta. Olin ihan tuskissani  siitä kuumuudesta ootellessani miestäni maaliin. Mutta eiköhän se suurin tuska ollut juoksijoilla kuitenkin. Ensimmäiset 11 kilometriä reitistä meni lisäksi ylämäkeen. Huh.

Eilen sunnuntaina Saksassa oli vieläkin kuumempaa ja vuoden kuumin päivä, jos oikein uutisista ymmärsin. Kiitin mielessäni sitä, että olin vaihtanut jalkatreenin sunnuntailta lauantaiaamulle. Olisi ollut tuskaa tehdä sitä eilen! Meillä sisällä lämpötila kun nousee helposti kuumalla kolmeenkymmeneen asteeseen.. Tänään taas sellainen päivä edessä ja jo nyt tässä kahdeksan jälkeen aamulla on tuskainen istuakin. Edessä kaksi treeniä. Apua.

Eilen menin luonnollisesti sitten parvekkeelle loikoilemaan, kun kerran niin kuuma ja aurinkoinen keli oli. Bikinit päälle ja pihalle. Ja en ole muuten koskaan hikoillut niin kuin eilen. En edes tiennyt, että kehollani oli niin kuuma, mutta kyllä sillä nähtävästi oli todella kuuma!

Ikinä en ole hikoillut tuohon tyyliin! Päänahkaakin pitkin juoksi hikipisaroita koko ajan ja niitä tippui parvekkeen lattialle ripsistäni jatkuvalla syötöllä. Myös kylkiä pitkin juoksi koko ajan noita pisaroita. Lattia oli ihan märkä. :D Kun käännyin ympäri, naamani ja vatsani olivat samannäköiset kuin selkäni näissä kuvissa. Reilut kaksi tuntia tuolla olin. En voi sanoa, että viihdyin, sillä kyllä se toinen tunti oli jo aika tuskaa. Oli kuitenkin pakko, kun aloitin ensin tunnilla selkä kohti aurinkoa, piti tietysti saada tunti kasaan myös toisinpäin. :)

Jättihiki siis tosiaan. Huh. Jos koittaisi treenata nyt tästä heti seuraavaksi, ettei ehdi kämppä vielä ihan kiehuvaksi muuttua. Apuaaaa..

Niin juu. Viikon niskapäivitys. Tosi huono. Hartiat on niin tuhannenjuntturassa olleet nyt vissiin perjantaista lähtien, ettei käsiä jaksa pitää lähes yhtään ylhäällä, kun hartiat väsyy. Särkevät kun väsyvät. Ja samoin veri ei ole todellakaan kiertänyt ja olen ollut niin poikki nyt muutaman päivän, että jos silmäni sulkisin keskellä päivää niin saattaisin nukahtaa pystyyn. Lauantain automatka kisapaikalle meni pilkkiessä. Iltapäivällä. En todellakaan ole normaalisti niin väsynyt, vaan illalla myöhään vasta. Harmillisesti lauantaina jäi myös hieronta väliin kun kotona oltiin vasta myöhään. Nyt mennään taas hetki näillä hartioilla sitten.. Jännitysniska. <3

Elämää auringossa

Pari tuntia aurinkoa omalla parvekkeella. Mittarilukema otettu mennessä. Kun siihen ei vielä paistanut aurinko.. Mieli ja keho lepäsi taas hetken oikein kunnolla ja kroppa hikoili ylimääräiset nesteet pihalle.

p.s. Aamun jalkatreeni oli loistava. Siitä ja muistakin aiheista lisää huomenna.

Torstailöpinät perjantaina

Olipas eilen kiireinen päivä, kun en mitään ehtinyt kirjoitella tänne! Aamusta oli treeni ja hetken päästä toinen (crossailu), suihku, kokkailua, kahvihetki ja sitten parvekkeelle lojumaan. Sama kuvina:

Side bend -liikettä meni jo 3x25 20kg. Määrät nousee joka kerta ja kylkipumppi on joka kerta suurempi. :D

Ruoaksi tein tomaattista maissipolentaa. NAM.

Polentaa kanttarellien kanssa. TOINEN NAM.

Sitten biksut päälle, aurinkorasvat iholle ja parvekkeelle! Ryhtiin oisi tietty voinut vähän panostaa..

Ensin aurinko yltää vain koiville.

Samaa tahtia kun aurinko alkaa yltää ylös, alkaa parvekkeen kaide peittää alakroppaa.
Tästä oli pakko sensuroida ilme pois. :'D Riittää jo, että tuolta pilkistää ihan vähän hikinen naama. :D

Ja kun äiti on parvekkeella, on kissan saatava olla niin lähellä kuin mahdollista. Siinä kuumassa auringossa makoili
koko sen kaksi ja puoli tuntia kun olin parvekkeella. Hassu. <3