sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Missä polvikivut?

Eivät ole täällä. Uskon, ettei tällä kertaa niitä tullut, sillä lenkistä on jo aikaa kaksi täyttä päivää ja yksi yö. Seuraavat asiat todennäköisesti vaikuttivat siihen:

- Rauhallisuus. Tahti oli rauhaisa hölkkä, askel mahdollisimman pehmeä ja matala, ei töksähtelevä ja korkealta maahan iskevä.

- Lenkin jälkeisenä päivänä tein palauttelevan 40min crosstrainerilla, oikeasti tahdiltaan rauhallisen enkä nostanut myöskään vastusta normaalille tasolle. Polvet mulla tykkää tuosta crossailusta ihan todella kovin. Se on pehmeää kyytiä.

Etureidet sain kyllä hurjan kipeiksi. Tajusin, että tuo lenkkihän oli oikeastaan kevyen viikon ensimmäinen jalkatreeni. Tänään on edessä oikein kunnon jalkatreeni, ja saa nähdä miten hienosti se sujuu, kun etureidet on edelleen arat. Tosin eilisestä paljon paremmat.

Minun upea mieheni! <3
Eilenhän oli lauantain tapaan lepopäivä, jonka vietin katsomalla mieheni juoksua puolimaratonkisoissa. Mieheni maaliin saapumista odotellessa kävelin vähän siinä ympäristössä, mikä varmasti vetreytti jalkoja täksi päiväksi. Illalla vielä vähän venytin etureisiä, joihin sai kyllä kivasti tuntumaa! Normaalisti tuo venytys ei tunnu missään, vaikka kaksin käsin riuhtoisi. Nyt ei tarvinnut edes viedä venytystä ihan kantapää-peppuun-kiinni asti.. Sitten unta reilut kahdeksan tuntia (normaalisti 6-7 tuntia) ja kai sitä jonkinlaisen jalkatreenin saa tehtyä tänään. Täysin normaaliin kyllä pyritään. Ei se kipu nyt niin kova ole. Ja pääasia, todellinen ihme, on se, että polvet ovat kivuttomat!

Seuraavaa lenkkiä olin suunnitellut huomiselle illalle, mutta se jää kyllä vielä auki. Riippuu ihan siitä, millaisessa kunnossa koivet huomenna ovat tämän päivän jalkatreenin jälkeen. Mahdollisesti ovat liian kipeät lenkille, kun tuo lenkkiaskel ei ihan luonnostaan kuitenkaan minulta suju ja vaatinee vetreät ja kivuttomat koivet.. Jos näin on, niin sitten crosstrainer kutsuu, perinteisesti.

Törmäsin netissä myös tällaiseen sivuun, jossa voi laskea nuo sykerajat. Siitä näkee esimerkiksi, millä prosentuaalisella sykealueella palaa minkäkin verran rasvaa. Vähän tuo hirvitti ymmärtää, että mitä korkeimmilla sykkeillä mennään, sitä enemmän kaloreita tietysti palaa, mutta sitä vähemmän niitä lähtee rasvasta. Esimerkiksi oma sykealueeni sillä lenkillä oli sitä luokkaa, että enää meni rasvasta alle 15%.. En kuitenkaan tahtoisi lihaksia siellä poltella. Opin ainakin, etten niin tyhjällä vatsalla mene, on ainakin siellä sitten vähän polttoainetta, ettei heti tarvitse lihasten kimppuun käydä. En myöskään tätä lenkkeilyä tee rasvanpolttona, vaan sydämen kehittämisen vuoksi, mutta ehdottomasti rasvasta saisi ensimmäisenä lähteä, jos toisena vaihtoehtona on lihas.

Tässä tämä oma taulukkoni tuolta sivulta. Samalla se on taulukko jokaiselle 28-vuotiaalle naiselle. Ei tämä varmaan ihan eksaktia tietoa ole, mutta näinhän se joka tapauksessa menee - mitä korkeampi syke, sitä nopeammin keho tarvitsee polttoainetta, ja nopeiten sitä saa lihaksista, ei rasvasta.

4 kommenttia:

  1. Eksyin tänne tuolta uusimman postauksen kommenttiosiosta (btw, komea mies sinulla, olette tosi kivannäköinen pariskunta :), ja miehesi olemus kannustaa kyllä itseäni, kun etsin tasapainoa juoksun ja saliharrastuksen välillä, että saisi sopivasti lihaksia, mutta voisi silti juosta pitkiäkin lenkkejä).

    Ootko koskaan mitannut maksimisykettäsi? Minulla esimerkiksi on tosi laaja sykealue, olen 34-vuotias ja maksimisykkeeni on 214, leposyke jossain reilu neljässäkympissä (viimeksi mittasin 44). Joten nuo taulukot ovat vain suuntaa-antavia, eli voin treenata korkeammilla sykkeillä, kuin mitä mulle laskennallisesti annetaan pk/vk-sykkeiksi.

    Mutta totta joo, että matalalla sykkeellä treenatessa kulutuksesta suhteellisesti suurempi osa on rasvaa. Ja pitkät peruskestävyystreenit myös kehittävät elimistön kykyä polttaa rasvaa.

    Vaikka kirjoittamasi olikin periaatteessa tuttua, niin tämä postaus kyllä vähän laittoi miettimään, josko yli tunnin lenkeille ottaisi jatkossa jotain energiageelejä tms., kunhan jaksaisin etsiä sopivan. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten miehesi yhdistää lihaskunto- ja juoksuharrastuksen, mutta se vaatisi varmaan jo oman bloginsa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kyllä vaan onkin tuommoinen kelpo pakkaus tuo mieheni ja ihan joka saralla! <3 Ja kiitos tietysti kanssa. ;) Moni tosiaan mieltää juoksijan vähän eri näköiseksi. :)

      Maksimisykettä en oo itseltäni mitannut. Tämä taulokkohan on taas vaan taulukko, sellainen yleiskäppyrä ja yksi semmoinen perkele, mitä mä vihaan. :D Eli oma maksimisyke on jokaiselle henkilökohtainen ja niin edespäin. Nää on niin näitä. :') Veikkaan, että oma maksimi olisi kanssa aika korkea, kun viimeksi lenkillä nousi muistaakseni 198 jo. Enkä siis jaksa pitkää matkaa mennäkään noiden sykkeiden vuoksi. Totuttamiskysymys. Totutellaan taas kun veri vetää pihalle. Taas ei ole hetkeen ollut hinkua. Välillä käy kyllä mielessä.

      Äkkiseltään voin vihjailla miehen treenin yhdistämisestä noin normaalilla tasolla (eli ei sillä miten on maratoniin treenattu viime kuukaudet). Eli pääsääntöisesti käy juoksemassa aamulla ja punttia nostelee illalla. Tai sitten joka toinen päivä toista ja joka toinen toista. Hyvin pystyy molempia tekemään, pääpaino siinä mitä tahtoo kehittää. Nyt se on ollut luonnollisesti juoksu, jolloin sitä on tullut viidesti viikkoon ja punttia kahdesti viikkoon. Jatkossa varmaan kolmesti ehkä kumpaakin. Tai miten sitten tahtookin. :) Jos ei aamu+ilta -systeemillä pysty (esim. työaikataulun takia ehdi aamulla treenailla), niin sitten ensimmäisenä kuitenkin aina se, johon tahtoo eniten panostaa. Tälleen lyhyesti! :')

      Poista
  2. Oo, kiitos lyhyestäkin! :) Ja onnittelut hänelle maraton-tavoitteen saavuttamisesta! Siitä sitten voikin tähdätä jonnekin kevyelle ultrajuoksulle :P.

    Juu, varmasti on sullakin korkea maksimi, jos sait sykkeesi ilman erityisiä pyrkimyksiä 198:een.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt yllytä hei.. :'D Ultrajuoksu on mainittu jo meinaan täällä taloudessa ja vaimo on kauhuissaan :D :D

      Poista