Treeniviikko 46

Purkissa on pitkälti mallikelpoinen treeniviikko. Eli seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:05.

+ 10km kävelylenkki. Kesto: 1:45, keskisyke: 117, max: 146, keskinopeus: 10:32min/km.

Tiistai: jalat, vatsa. Kesto: 1:17.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:14.

Torstai: hauikset (ainoastaan, koska selkäkipu). Kesto: 1:00.

+ 40min crossailua, 15km.

Perjantai: jalat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:20.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:11.

+ 40min crossailua, 14.65km.

Tänään tosiaan jo normaalit treenikuviot. Migreeneitä ei hyökkinyt enempää, vaikka olin eilen ihan varma, että iskee. Ja tänään olin ihan varma, että iskee treenissä. Tässä olen edelleen ihan varma, että vielä niitä tulee. Kyllä sitä koko ajan jännittää, että jos se kaikki kesäinen alkaa uudelleen.. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen ja Q10 saa luvan olla mun ihmelääkkeeni sitten. :) Tässä olen miettinyt, että se Q10:n puuttuminen yhdistettynä todennäköisesti SJMV -liikkeeseen aiheutti perjantaiset kohtaukset. Tuota liikettä olen tehnyt viimeksi joskus alkuvuonna ja nyt taisi tulla riuhdottua selällä jonkin verran, sillä illalla hieroessa mun selkäni oli kosketusarka! Ja se ei ole ikinä kosketusarka. Eli aikamoiseen kuntoon selkäni sillä sain, ja se yhdistettynä siihen aiempaan hartiajumiin + Q10:n puutteeseen = migreeni(t). Jalkatreenin aikaiset/jälkeiset migreenithän ei ole mitenkään tavattomia muutenkaan. Ovat niin paljon rankempia treenejä kuitenkin. Mutta en tee enää SJMV:tä. Ei oo mun liikkeeni oikein koskaan ollut muutenkaan. Kunhan kokeilin. Ei olisi pitänyt. :D

Eilinen lepopäivä meni vielä migreenin jälkeisessä pöhnässä. Pienessä kuvotuksessa kului puoli päivää ja pää oli sekaisin, eikä olo ollut ihan paras muutenkaan. Pieni päänsärky kummitteli jossain taustalla, jota en vieläkään suostunut lääkitsemään. Ei mikään rampauttavaa kunto kuitenkaan, eli kauppareissulle pääsi normaalisti ja sitä rataa. Mutta treeniä en olisi tehnyt, vaikka olisi ollutkin treenipäivä.

Eilen ja tänään. On taas saanut syödä salaattia saaveittain, kiitos migreenipäivän ruokailemattomuuden
ja sitä myötä salaatin jääkaappiin kertymisen.

Huomenna selkätreeniä hauisten kaverina ja ehkä taas vähän jännittää, että iskeekö. Ja tiistaina viimeistään jännittää taas vähän enemmän, kun on jalkatreeni. Elämme jänniä aikoja.. Onneksi mies on vapaalla nuo tulevat pari päivää, niin jännityskin puolittuu samantien. Ja jos tilanne sallii, niin tarkoitus olisi nautiskella pienet (isot) intialaisöverit huomenna. <3 Semmosessa maanantaissa on sitten kyllä niin perhanasti parhautta.

Parhautta teidänkin viikkoon!

Migreeniperjantai

Voi kyllä. Enkä ole käyttänyt tietääkseni kofeiinia laisinkaan. Mutta jotain muuta oleellista on tapahtunut, mikä asiaan mitä ilmeisemmin vaikutti. Aloitetaan kuitenkin aamusta. Kaikki alkoi aivan normaalisti. Eiliset hartiajumit olivat edelleen olemassa, joskin hieman lievempänä. Muuten puhkuin aika pitkälti innostunutta energiaa ja tahdoin hoitaa päivän jalkatreenin ajoissa. Rullasin taas huolellisesti ja lämmittelin ja ei muuta kuin treeniä!

SJMV. Paitsi ei laisinkaan suorilla jaloilla.

Kulki aivan tajuttoman hyvin. Ihan hämmästelin siinä kehitystäni ja iloitsin asiasta suuresti. Tälläkin kertaa sai lisäillä painoja, kun tuntui viimekertaiset painot niin kevyeltä! Kroppa toimii ja treenit sujuu. Parhautta! Lisäksi hartiakipu ei sattunut niin kovin kuin meinasin sen sattuvan, vaikka tanko juuri sen kohdan päälle asettuikin. Pehmuste myös auttoi.

Leg curl on ballin vaihdoin tällä kertaa SJMV -liikkeeseen, jotta saisin toistoja alemmas (3x50 on vaan paljon leg curlia..) ja niskalle mukavamman asennon. Varovasti otin kuitenkin, sillä painon roikottaminen tuohon tyyliin on kuitenkin mun hartioilleni raskas. Mutta yllättäen se ei tuntunut hartioissa juuri ollenkaan. Olin myös huomaavinani, että koko kipeä kohta pitkälti laukesi kesken treenin.

Hartioita ajatellen vaihdoin myös vatsaliikkeistä voimapyörän penkillä tehtäviin jalkojennostoihin (3x30). Tai rutistuksia nuo taitaa pikemmin olla. Superikaverina russian twist (20kg 3x40) tälläkin kertaa. Noiden jälkeen oli vielä jäljellä kylkitaivutukset. Tein toisen puolen. Ja sitten iski sahalaitakuvio näkökenttään. Hetken aikaa siinä oli, että voi p*rkele. Mutta sitten tajusin, että täytyy toinen puoli vielä tehdä. :D Puolisokeana toisellekin puolelle taivutukset ja treeni oli siinä. Suosiolla jätin kuitenkin yhteen sarjaan. :)

Sitten lämpimästi päälle, vettä paljon ja peiton alle. En ehtinyt edes palkkaria juoda. Ootin sängyssä sen aikaa, että näkö palaili (noin 20min) ja menin äkkiä tekemään palkkarin ja heitin huiviini. Meni jonkin aikaa ja iski oksettava olo. Ootin, että tuleeko lisäoireita. No vatsa meni sekaisin. Ja jossain kohtaa nukahdin. Taisin nukkua tunnin. Olin ihan pihalla kun heräsin. Miehen kanssa vaihdeltiin pari sähköpostia, mutta en vain ymmärtänyt lukemaani. Pää ei toiminut. Ja pääkipu oli kova. Mitään särkylääkettä en ottanut tälläkään kertaa, kun niistä luovuin jo edellisten migreenien aikana. Mutta olisi kyllä voinut tulla tällä kertaa tarpeeseen.

Nälkä oli siinä vaiheessa jo kova, mutta samaan aikaan oli oksettava olo. Pakko oli jotain syödä ja sain haettua ja syötyä päärynän. Ei mennyt kauaa, kun iski toinen migreeni! Noin pari tuntia siitä ensimmäisestä. Hemmetti. Ei muuta kuin taas oottelemaan, että mitä tapahtuu. Omituista oli, että tämä toinen oli samalla puolella kuin ensimmäinen.. Näin ei pitäisi olla. Vatsa oli vähän väliä sekaisin ja vessassa sai juosta. Oksettikin sen verran, että kakosin vähän, mutta en kuitenkaan oksentanut. Ja taas oli nälkä samaan aikaan. Oli jälleen pakko jotain koittaa saada alas. Hain banaanin ja vaikka yhtään ei tehnyt sitä mieli, sain syötyä sen melkein kokonaan. Siellä oottelin peiton alla (kirjoitin ensin sängyn alla :DD) ja torkuin. Nousin sängystä kun oli jo ihan pimeää. Päähän sattui vielä, mutta pahin terä kivusta oli poistunut. Olo oli kyllä todella heikko, kun en ollut saanut syötyä. Sängyssä vietin lopulta noin viisi tuntia. Kumarassa istuessa sain syötyä pari riisikakkua ja myöhemmin vielä rahka-annoksen. Mutta lievästi oksetti silti koko ajan. Mitään ruokaahan ei tänään tullut tehtyä ja väliin jäi myös suihkussa käyminenkin. Olkoon.

Mitä tässä on sitten ollut eri tavalla kuin aikoihin? No Q10 -valmiste loppui. En nyt millään muista otinko eilen vai edellispäivänä viimeisen pillerin. Ehkä edellispäivänä. Niitä on tullut syötyä nyt migreenin estoon 60 päivää putkeen. Ja ilmeisesti (ja toivottavasti) ne tosiaan estää migreenit! Mies onnistui löytämään jostain erikoiskaupasta lisää kyseisiä pillereitä ja toi niitä töistä tullestaan kotiin.

Kalliita pillereitä. Vegetaristiversioita.

Näitä olen syönyt tosiaan yhden pillerin joka päivä. Otin yhden heti kun mies tuli kotiin. Olin edelleen kippurassa ja pääkivussa ja huonossa olossa silloin. Jonkin ajan päästä kuitenkin tuli huomattavasti parempi olo. Poskiin tuli punaa, silmät kirkastuivat ja mieli tuli skarpimmaksi. Piristyin. Päänsärky lieveni ainakin puolella. Onko nämä tosiaan näin ihmepillereitä?! Jos nämä nyt tosiaan migreenit pitää loitolla, niin saa maksaa sitten mitä maksaa. Vielä en tietysti uskalla iloita asiasta. Katsotaan, mitä tulevat päivät tuo tullessaan. Mm. Q10:stä, riboflaviinista (B2-vitamiini) ja magnesiumista migreenin estossa voi lukea Käypä Hoito -suosituksesta täällä. Itse syön tätä Q10:ä siis 200mg päivässä, 100mg B2:sta ja 400mg magnesumia. Ilmeisesti on toimivia juttuja sitten mullekin.

Vaikka kofeiinia en nyt tosiaan mistään ole saanut, niin tämä oli ilmeisen selkeä juttu kuitenkin. En usko, että olen syönyt mitään, mikä olisi aiheuttanut migreenit. Ehkä tämä Q10 -puutos yhdistettynä siihen hartiajumiin TAI sen laukeamiseen aiheutti tämän päivän migreenit. Se sopii mulle, kunhan ei tulisi enempää. Ja uskon edelleen, että kahvi/kofeiini on se suurin triggeri mulla ja migreeni tulisi kaikista näistä pillereistä huolimatta, jos moista menisin juomaan. Sillä kofeiinin käytön lopettamiseen ne migreenitkin aikaisemmin loppuivat. Q10 taas pääsi käyttöön vasta noin parisen viikkoa migreeneiden loppumisen jälkeen.

Noin yksitoista viikkoa mentiin ilman ainuttakaan migreenikohtausta. Mä niin toivon, että tämä oli tässä, eikä tästä starttaa samanlaiset kohtausputket kuin aiemmin. Kaksikymmentäyksi kohtausta kuuteen viikkoon ja yksi yö sairaalassa. Ei kiitos.

Migreenitöntä viikonloppua!

Pelkkää hauista!

Hauista treenattiin tänään. Pelkkää hauista. Selän ja takaolkapäät jätin treenistä pois, sillä mulla on aivan tosi kipeä alue tuolla (vaihteeksi) oikealla puolella yläselkää. Oikeastaan koko epäkkään yläosa on arka. En tiedä missä se on mennyt. Ainakin kolme päivää on tuntunut, koko ajan pahenevasti. Sattuu jopa yöllä nukkumisasennosta riippumatta ja tänään aamulla se oli sen verran arka, että päätin jättää alueen tahalliset kiusaamiset väliin. Hierontakaan ei ole asiaan auttanut, tiedä vaikka olisi pahentanut, joten otetaan senkin kanssa vähän hellemmin. Tiedä sitten, että onko kyseessä oikeasti epäkkään yläosa vai vetääkö se jumiin jostain kauempaa. Venyttäessä kehoa siltä puolelta tuntuu kipeähkö venytys koko selän matkalta, joten voi johtua vaikka siitä aiemmasta alaselkäkrampista/-venähdyksestä, minkä sain aikaiseksi viikonloppuna. Vaikka se kipu menikin jo ohi, niin kiristää sitä edelleen. Ja tietysti tällä puolella täytyy vaan tottua näihin kaikenlaisiin juntturoihin, kun ei lapa pysy paikoillaan, niin varmasti venähtää yhtä sun toista siellä helpommin kuin toisella puolella.

Tossa on auts.

ENIVEI. Eiköhän se riittänyt pohjustukseksi sille, että pelkkää habaa päädyin treenaamaan. Treenivihkoon kyllä vielä kirjoitin selkä- ja takaolkaliikkeet, ajatellen, että teen kevyemmin tai muuten tietyllä tapaa. Kunnes sitten tulin järkiini ja vedin ne suosiolla yli. Ei noita nyt vaan ole fiksu treenata. Habaa vaan! Ja kun oli tavallaan lupa tehdä vähän normaalia enemmän, teinkin kaikkia neljää liikettä neljä sarjaa kolmen sijaan. Kiirettäkään ei tarvinnut pitää, joten palautukset olivat hieman normaalia pidempiä, jotta sai varmasti seuraavassakin setissä tarpeeksi monta kertaa painon ylös.

Tanko vinossa, kuten aina.

Tänään tein:

Hauiskääntö tangolla: 20kg 1x16 (lämmittelysarja), 22,5kg 3x10

Preacher curl mutkatangolla 21kg: 2x10 2x8

Keskitetty hauiskääntö 8kg: 4x10

Hammerit istuen (yksitellen) 8kg: 4x10

Keskitetyn hauiskäännön tein tänään normaalin jakkaraviritykseni sijaan seisten vinopenkkiä vasten ja painoa piti tuon vuoksi pienentää (10kg -> 8kg). Jakkarakaverin kanssa tuota tehdessä jännittää hartioita selkeästi ja halusin eristää hauiksen siksi astetta paremmin. Taisinpa tykästyä tähän tapaan enemmän. ;)

Tämän setin läpi viemiseen meni tunti ja tykkäsin kyllä valtavasti! Poikkeukselliset treenit on kivoja silloin, kun saa treenata lempparia. :)

Preacher curlia varten tietty sohvan koristetyyny topin sisällä. Ja Blogger taas vähän väritti kuvaa ihan itte.

Myöhemmin crossailin vielä. Olikin vauhti päällä, kun mittariin rapsahti neljässäkymmenessä minuutissa 15km. Yleensä mennään jotain väliltä 13.50km - 14.80km. Nyt on ulkona iso myrsky ja kiitos näiden vetoisten asuntojen meillä pitkälti tuulee myös sisällä. Tuulen suunta on juuri oikea sille, että nimenomaan treenihuoneessa puhaltaa. Piti siis mennä nopsaan sillä crossarilla, ettei päässyt jäätymään. :D Ja hiki siinä kyllä sitten tulikin!

Ruoaksi tein pehmoista soppaa. Porkkanaa ja myskikurpitsaa. Porkkanat keitin kypsäksi ja myskikurpitsan paahdoin uunissa kypsäksi. Riisimaitoa, mausteet, tuoreyrtit ja valkosipulista oliiviöljyä sekaan ja sauvasekoitin surisemaan. Tuli varmaan pehmoisin soppa, mitä olen tehnyt. Nams!

Nyt toivotaan, että suurimmat kivut ja jumit laukeaa tuolta hartiasta huomiseksi. Pitäisi kannatella siinä tankoa ja kyykätä! Se suurin kipu taitaa olla juuri siinä kohtaa, missä tankoa kannatellaan. Saisi siis olla parempi huomenna jo. Levittelin vähän tököttiä suihkun jälkeen, mikä on ollut kyllä hyvää tavaraa. Ehdottomasti parasta tököttiä noista kaikenlaisista Ice Powereista ynnä muista vastaavista. Tätä tuotetta voin siis suositella, olen todennut toimivaksi. Äippä lähettelee niitä mulle tänne aina tarpeen tullen, vaikka saisi niitä vissiin täältäkin. Ehkä jopa helpommin kun Suomesta. :D Onhan se kyllä sitten monta kertaa kalliimpaakin, kuin nuo muut tökötit. Mutta laadusta kannattaa maksaa.

Sekopää

Eilisestä jalkatreenistä on koivet ihan todella kipeät. Yleensä (ikinä) etureisiin ei koske laisinkaan, koska niitä en pyri treenaamaan juurikaan, vaan keskitän ajatukseni tuonne takaosastolle. Mutta nyt koskee! Etureidet, sisäreidet, pakarat ja takareidet. Ilmankos tein välikuolemaa lattialla kesken treenin muutaman kerran. ;)

Katos vaan, perskannikat ne siinä taas. Jalkatreenin ainoa kuvamateriaali tällä kertaa. Näyttääkin ihan lituskalta
 todellisuuteen verrattuna, mutta nyt ei oo muuta tarjolla.

En tiedä kyllä missä mun pääni oli olevinaan treenin aikana, kun kaksi pientä mokaa tein. Toinen oisi voinut olla isompikin moka, mutta onneksi ei mitään sattunut. Aloitin tapani mukaan split squatilla (johon sain muuten lisätä painoa!) ja siitä seuraavana on takakyykky. Splitissä on tangossa enempi painoa, joten takakyykkyä varten kiekkoja piti ottaa pois tangosta. Ja sitten kyykylle. Tankoa piti vähän asetella oikeaan kohtaan, kun koitti kipata vähän enemmän toiseen suuntaan. Kyykky sujui hyvin ja olin innoissani, että sujuu niin hyvin, että sitä saa seuraavassa treenissä lisäillä painoa. Seuraava sarja ja taas tanko oli olevinaan vinossa. Sarjan jälkeen katsoin sinne päähän, mikä veti alemmas, että jätinkö sinne jotain ylimääräisiä kiekkoja. No ei näkynyt. Kolmas sarja ja taas sama juttu. Siitä kun seuraavaksi valmistautui syväkyykkyä varten, eli painoja piti tankoon taas fiksailla, niin tuli vilkaistua sinne kevyemmältä tuntuvaan päähänkin. Joopa. Olin jättänyt lukituksen laittamatta. Siellä siis kymmenen kilon kiekko oli tangossa ilman lukitusta. Yksi lukituspala painaa 2,2kiloa. Ilmankos tankoa oli vaikea tasapainottaa ja ilmankos kyykky tuntui kevyeltä.. Onneksi tanko pysyi kuitenkin suorassa, eikä kiekko lennellyt sieltä mihinkään. Tiedä millaista tuhoa olisi saanut aikaan.

Toinen mokani tapahtui viimeisessä liikkeessä, eli pohjetreenissä. Ensimmäistä settiä tehdessäni tajusin roikottavani painoa vastakkaisella puolella, kuin mitä pohjetta treenasin. Meni ihan väärinpäin. Tuntui tyhmältä, kun piti jatkaa samaan tapaan kaikki sarjat tasapuolisuuden nimissä. Automaattisesti se oikea jalka hakeutui treenin alle ja se piti aina vaihtaa väärään jalkaan. Ihme sekopäätouhua. Mutta voi sitä jalkatärinän määrää treenin jälkeen.. Syväkyykkyyn(kin) sain laitettua lisää painoa, varmaankin siitä syystä, että sitä edeltävässä takakyykyssä oli se 2,2kg normaalia vähemmän. Samapa tuo, pääasia, että nyt tuntuu! Enkä varmasti vähennä nyt nostettua painoa seuraavaan treeniin. :)

Eilistä sapuskaa. Edellisen päivän jämiä myskikurpitsamuussin kanssa.

Eilen myös mm. irvistelin likaiselle peilille.

Tänään pääsikin aloittelemaan aamua sillä uudella aamupalalla. Eilen oli vielä banaanitattarivellipuuron jämät jäljellä. Sinne sain jo sekaan muutaman palan banskupannaria ja voi pojat, että maistui! Ihan kuin oisi ollut pieniä taikinamöykkyjä siellä puuron seassa. <3 Tänään pelkkää pannaria mikron kautta, hillot ja mantelivoit päälle ja raejuustoa kaveriksi.

OMNOMNOM

Niin hyvää! Saattaa kyllä olla, että jätän hillot ja mantelivoit pois, kun tuntuu, ettei se niitä nyt kaipaa laisinkaan. Mutta suurta herkkua se on miten vaan! Vatsakin oli heti tänään iloisempi kuin mitä se on ollut muutamat viime päivät. Tattari vaan tauolle joksikin aikaa ja sitten voi taas joskus kokeilla uudelleen, jos ylipäätään on tarvetta. Sillä tämä on niin hyvää. :)

Ranskalainen maaten, mutkatangolla.

Päivän treeninä oli ojentajat ja olkapäät, plus vatsa. Vatsan treenit piti jättää kahteen sarjaan, kun mm. hooverit oli etureisien arkuuden takia hieman liian haastavia! Väkisinkin selkä meni notkolle, koska arat etureidet ei jaksaneet pysyä ojossa. Mutta tämähän on vain positiivinen ongelma, tietää tehneensä. ;) Ojentajat ja olkapäät saivatkin sitten sellaista kyytiä, että etenkin ojentajat eivät ole tainneet moista fiilistä koskaan kokea. En tiedä miten menikin niin hyvin perille, tuntuma oli ihan justiinsakin kohdillaan (ei ole aina niin hyvin kohdillaan) ja niihin suorastaan särki sen vuoksi/ansiosta. Lisäksi tulivat pitkälti heti kipeäksi, joten voin vaan kuvitella millaista huomenna on koittaa aamulla lykkiä itteään sängystä ylös!

Tänään lautasella kaalia, vihreitä papuja ja tofua.

Pitkälti koko loppupäivä onkin nyt aikaa rentoutua ja siitä nautiskelen nyt parin hektisemmän päivän jälkeen. Kirjaakaan en ole ehtinyt lukea lausettakaan näinä päivinä, joten ainakin moista aktiviteettia tulee rentoutumisen merkeissä harrastettua. Nautin! Tälleen me tytöt ollaan täällä sohvalla tänään:

Okei, mä olen kyllä siveämmin.

Ulkoilua ja uutta aamupalaa

Astetta hektisempi maanantai taas takana! Maanantaihin mulla kuuluu aina automaattisesti pari treeniä ja kämpän siivoaminen, plus kokkailut. Tänään näiden lisäksi tein vielä erilaista aamupalaa tuleville aamuille valmiiksi, siitä alempana. Ja toinen treenikin suoritettiin (nopean) crossailun sijaan (ei niin nopeana) kävelynä. Normaalista aikataulusta olen ollut tänään jäljessä sellaiset parisen tuntia, mutta eipä siinä mitään kamalaa päässyt tapahtumaan. ;)

Aamulla otin rauhallisesti. Näin ihan hirvittävää unta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, jolloin heräsin oikein itkemään. Sama vollotus jatkui pitkin sunnuntaita ja tänäänkin vielä kummittelee jossain sisuksissa. Annoin itseni lepäillä aamulla ennen treeniä ja keskittyä muihin asioihin. Lopulta se piti aloitella kuitenkin ja innolla sitä kyllä sitten tehtiinkin! Hauikset ja selkä oli vuorossa ja oikein mainio treeni olikin. Vähän piti lisäillä painoa ja perille meni jokainen toisto. Selälle piti ottaa vähän rauhallisemmin, kun jo toistamiseen olen onnistunut venäyttämään/krampituttamaan (on se sana) alaselkäni oikean puolen. Lepopäivänä, ei-liikunnallisissa merkeissä. Olen eri taitava. Parempaan päin se taas menee, eikä huomenna enää tuntune laisinkaan. Mutta niin, perushyvä treeni oli!

Ja kun se ilma oli tänään sitten mukava (eli ei satanut kaatamalla tai tuullut myrskylukemia), niin sinne kävelylle oli heti päästävä, kun eilen sitä jo uhosin. Normaalisti en enää tuossa kohtaa päivää lähtisi, kun kaikki muu lykkääntyy eteenpäin, mutta nyt teki niin kovin mieli mennä. Eikä ole tarvinnut katua sentään. :) Jälleen kerran oli pukeutumisen vaikeus ja jälleen kerran oli sitten liikaa päällä. Mutta toisaalta parempi niin, kuin että saisi jäätyä sinne. Ei tästä ilmasta vaan ota selvää, kun aamuisin auton tuulilaseja saa krapsutella esiin ja ruohikko on kuurasta valkoinen, ja sitten päivällä ulkona kävellessä snorttaat yhden ötökän sieraimeesi ja toinen lentää korvaan. Ja kukat kukkii. No, Skotlanti se on.

Koska huomenna on jalkatreeni, en tehnyt niin pitkää lenkkiä kun oisi tehnyt mieli tehdä. Lähinnä, koska en ole hetkeen käynyt kävelyllä, joten se on jaloille aina vähän shokki tauon jälkeen. Kaksitoista kilometriä teki mieli mennä, mutta sain itseni puhuttua kääntymään viiden kilsan kohdalla, joten kymmenen kilometriä tuli mittariin, kun seisoin taas kotiovella (1:45min). Tosi mukava reissu oli. Vaikka sielläkin piti vähän vollottaa, mutta se nyt kuuluu asiaan. :D Perhanan unet.

Aurinko on tosi alhaalla päivälläkin. Ei oo lippiksestä enää hyötyä.

Kotona olin siihen aikaan, että oisin normaalisti syönyt ruoan. Mutta koska se oli tekemättä niin haukkasin jotain pientä ja kävin suihkussa ja muutenkin onnistuin kuluttamaan aikaa jollain lailla ihan kivasti. Loppujen lopuksi olin lautasen äärellä paria tuntia normaalia myöhemmin.

Ruusukaalia, kaalia, herkkusieniä ja sipulia.

Onneksi olen kuitenkin, öh, aina nälkäinen, joten tästä eteenpäin tuli silti syötyä ihan normaaleihin aikoihin. Selvisin siis poikkeavasta päivärytmistä, huh. ;) Mutta sitten siihen aamupala-asiaan! Nimittäin ikäväkseni on nyt pakko todeta, että jostain syystä mun banaanitattarivellipuuroni ei ole enää sopinut mun vatsalle. :( Melkein kaksi kuukautta sitä söin joka aamu, mutta nyt on viimeisen noin viikon verran mennyt vatsa sekaisin aamupalan jälkeen. En tiedä miksi. Onko sitä sitten herkistynyt. Tämä surettaa aika kovin, sillä tuo on ollut aivan loistava aamupala. Tykkään puurosta kuin hullu puurosta! Ainesosia siinä taas on niin paljon kaikkea, että vaikea on heti keksiä mikä siinä on aiheuttanut tämän. Keskityn kuitenkin niihin suurimpiin, eli banaaniin ja tattariin, ja ensimmäisenä koitetaan nyt sitten ilman tattaria. Puuroa en aikaiseksi saanut mistään muusta (quinoaa koitan kyllä seuraavaksi), vaan päätin tehdä taas banskupannaria. Mutta sen sijaan, että paistelisi yhden joka päivä ja söisi aamulla kylmänä (koska se on hyvää kylmänä), päätin tehdä isomman satsin kerrallaan, uunissa tällä kertaa ja aamulla se käy mikron kautta, jotta ei palella.

Menossa uuniin ja uunista.

Mulla oli viisi banaania ja niistä päätin tehdä. Ja kun banskupannarissa yhtä banaania kohti tulee kaksi kananmunaa (mun tapauksessani No Egg -valmistetta), sai sitä sinne aika määrän laittaa. :D Lisäksi heitin teelusikallisen leivinjauhettakin. Plus sitten ne perinteiset lisukkeet, eli auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kaneli, kardemumma ja piparkakkumauste. Sauvasekoittimella surrautin ja kaadoin uunivuokaan, jossa ootti leivinpaperi, jota olin öljyllä sivellyt. Uunissa oli asteita 175°C ja varma en ole, kauanko tuo siellä oli. Yli puoli tuntia vissiin. Kokeilin coctail -tikulla, että milloin oli sisältäkin sopivassa kunnossa. Uunituksen jälkeen annoin jäähtyä ja sitten laitoin sopiviksi palasiksi aamupalahetkiä oottamaan. Tuli ihanan muhkeita ja jytkyjä! Tästä saisi helposti aikamoista herkkua, esim. muffinsseja tai käyttää kokonaisena piirakan pohjana, päälle vaikka jotain marjarahkasekoitusta. Oooohh..

Enköhän mä tätäkin syö tyytyväisenä aamulla. :) Aiemminhan lopetin banaanipannarin syömisen aamupalana, kun se ei pitänyt nälkää tarpeeksi kauan. No, nykyisellä rytmillä syön joka tapauksessa parin tunnin päästä aamupalasta, oli nälkä tai ei. Eli ei sen tarvitse sen kauemmin nälkää pidelläkään. ;) Lisäksi tämän laitoin nyt neljään osaan viiden sijaan, joten tulee syötyä hieman isompi pannari kuin aiemmin. Kyllä mä tämän kanssa pärjään! Hillot päälle, ehkä mantelitahnat kanssa ja sitten raejuustoa rinnalle. Omnomnom. Onneksi kohta on jo aamu. <3

Treeniviikko 45 ja vatsatreeniongelma

Treenien(kin) osalta tämä viikko oli nappiviikko. Yksityiskohtaisemmin naputeltuna näyttää seuraavanlaiselta:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:05.
+ 40min crossailua, 14.50km.

Tiistai: jalat, vatsa. Kesto: 1:16.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:20.

Torstai: selkä, hauikset. Kesto: 1:09.
+ 40min crossailua, 14.80km.

Perjantai: jalat, vatsa. Kesto: 1:18.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:11.
+ 40min crossailua, 14.35km.

Ainoa, mitä viikko (tai mun pääni) kaipaa, olisi kävelylenkki! Kelit on sopivina päivinä olleet järkyttävät tai sitten on ollut ihan ajanpuutetta. Ja tietysti niinä päivinä, kun keli ja aika olisi ollut mun puolella, niin niinä päivinä ei sitten taas muuten sovi. Esimerkiksi jalkapäivänä ei tulisi mieleenkään lähteä tallustelemaan kilometreittäin teitä ja vältän aerobista myös jalkapäivää seuraavana päivänä. Tänään harkitsin jo vakavasti lenkkiä, mutta nopsa crossailu voitti, kun aika oli taas loppua kesken. Ensi viikolle saa kuitenkin sopia edes yksi lenkki ja sillä hyvä. :)

Tänään tein treenissä itselleni aivan uutta vatsalihasliikettä. Liike on nimeltään Hollow Rock (ja sen voi käydä katsomassa YouTubesta tästä). Veikkaisin, että on todella tehokas liike. Mulla taas ongelmana, että niska väsähtää ennen vatsaa, vaikka siinä jo neljäkymmentä heijausta ehdin tehdä. Siinä kohtaa alkaa vatsassa vasta vähän tuntua, mutta niska on jo ihan kuollut ja on pakko lopettaa. Mulla on kyllä välillä suuriakin ongelmia näiden vatsalihasliikkeiden kanssa, kun jokin muu väsähtää aina ennen vatsaa. Menee vaikeaksi vatsan treenaaminen. :) Hooverissa pitää lopettaa siinä kohtaa, kun hartiat alkaa särkeä. Russian twistissä voimat lähtee ensin käsistä. Koska hartiat. Sama voimapyörässä; toistoja saa vatsan puolesta vaikka kolmekymmentä, mutta siinä kohtaa on hartiat ihan tuhannen juntturassa jo. Siksi monesti tulee tehtyä vain kaksikymmentä. Oisi kiva, kun pystyisi tekemään jotain liikkeitä ihan kunnon painoilla, jolloin toistoja ei tulisi niin monia, että joku toinen paikka pettää ennen vatsaa. Toisaalta tämä on ns. positiivinen ongelma ja kertoo vain siitä, että vatsalihakset on hyvässä kunnossa. Mutta tahtoisin silti voida rääkätä niitä oikein kunnolla! Se vaan on pitkälti mahdotonta, ainakin mitä olen keksinyt kotioloissa tehtäväksi. Olenko minä oikeasti ainoa jännitysniskalainen tämän blogin parissa?

Ruokakuvaa eiliseltä.

Sellaista tähän viikkoon. Ensi viikolle sitä ulkoilua, mutta muuten samanlaiset pöhinät kiitos. :)

Katujyrätty

Tänään kun heräsin, niin ensimmäisenä huomasin, että selkä on eilisestä treenistä ihan ruoskittu. Aivan kun oisi taas katujyrällä ajettu yli. Tuo tuntui kyllä jo eilen aika pian treenin jälkeen, eli meni liian hyvin perille! Selkä on mulla sellainen, ettei tarvitsisi mennä ihan niin hyvin perille. :) Koska jännitysniska.

Eiliseltä, kulmasoutua.

Toisena oleellisena juttuna tänään aamulla oli mun aivasteluni. En ollut montaa minuuttia ehtinyt olla hereillä, kun aivastin ensimmäisen kerran. Siitä aivastelinkin seuraavan parin tunnin sisään varmasti sen parikymmentä kertaa. Aivan jatkuva kutina -> aivastelu. Ajattelin jo, että juuri kun hehkutin sitä flunssattomuutta, niin eiköhän se sitten iske. Mutta ainakin toistaiseksi jotain jännää tapahtui, sillä perinteisen aamupäivän foam roller -session jälkeen kutina loppui kuin seinään. Sen jälkeen ei ole enää aivastuttanut. Tiedä sitten oliko se sattumaa, vai meneekö jostain rullamastani kohdasta joku hermoyhteys tai vastaava mun sieraimeeni. :D En ihmettelisi kyllä yhtään, mulla tuntuu menevän hermotukset muutenkin aivan sekopäisesti ympäri kroppaa.

Syväkyykky alkamassa.

Mutta joka tapauksessa hyvä, että aivastelu meni ohi, ettei häirinnyt treenaamista. Oli kuitenkin perstalkoot tänään ja että mä vaan tykkään tällä hetkellä noista jalkatreeneistä! Tämä treeni ei tehnyt viime aikojen parhaudellisiin jalkatreeneihin poikkeusta, vaan täysillä sai tehdä ja aivan loistavalla tuntumalla. Eiköhän se pylly kasvanut taas pari milliä. ;) Tällä hetkellä meinaa tehdä tukalaa istua tässä sohvalla. Pitäisi olla mukava asento ja pehmeä alusta, vaan ei tunnu siltä ollenkaan!

Ruoaksi tein eilen parsakaalista jotain uutta, kun hienonsin pari sellaista monitoimikoneella (S-terällä). Tuli kivaa silppua ja jälkeenpäin vasta tuli mieleen, että turhaa heitin varret roskiin. Oisi ainakin ison osan niistä voinut silppua sekaan kanssa. Parsakaalin kanssa oli sipulia ja muutaman eri pavun sekoitus. Tuli maistuva setti. Parsakaali oli vähän riisimäistä.

Kovin nättiä se ei kyllä ollut.

Tänään olikin taas kasvissoppapäivä ja hyvin perinteisesti jälleen seassa porkkanaa, raejuustoa, valkosipulia + mausteet + tuoreyrtit. Aina yhtä hyvää.

Ja siihen vielä raejuustoa sekaan.

Huomenna lepopäivä ja sunnuntaina taas perinteisesti treenataan. Nyt täytyy hetkeksi nousta liikuttamaan kankkuja ja sitten korkataan seuraava kirja. Kaksi ehdin jo lukea. Seuraava onkin aikamoinen tiiliskivi, eli ei heti pääse loppumaan. :) Hyvää viikonloppua!

Kolmen päivän pläjäys

Treenirintamalla asiat menevät edelleen tasaisen kivasti, eikä päivittäisiä postauksia aiheesta tunnu saavan aikaan. Lisäksi kirjat ovat vieneet totaalisesti voiton nyt tietokoneesta. ;) Mutta jos ei päivittäin, niin kerralla sitten vähän enemmän! Siispä tässä viimeisen kolmen päivän treenikuviot ja vähän muita juttuja päälle. Ja runsaasti kuvia tietysti.

Treenihuoneen ikkunasta aamumaisemaa.

Maanantaina treenattiin hauista ja selkää. Treeni oli jotenkin ihan hassu, kun painoa piti lisätä pariinkin habaliikkeeseen, mutta silti tuntui jotenkin jäävän ähkimiset vähän vajaaksi ja pumppi säälittävän pieneksi. Tuli oikein vähän paha mieli, että hukkaan meni koko treeni.

Pieni yllätys olikin, kun eilen tiistaina oli hauikset arkana. Ei se siis hukkaan suinkaan mennyt ja mielikin oli heti paljon parempi. ;) Painoja sai nostella tangolla tehtävässä ja keskitetyssä hauiskäännössä. Iloinen asia, että se jossain tuntuikin, vaikka suurempi pumppi jäikin kokematta sillä kertaa. Hikiset crossailut päälle The Big Bang Theoryn parissa, mikä uhkaavasti hupenee koko ajan. :/ Kohta kolmaskin kausi katsottu ja jäljellä hyllyssä enää kaksi kautta! Apua!

Eilinen jalkatreeni oli sitten taas todella hyvä. Painoja sai nostaa split squatissa, ilman että tasapainokaan kärsi. Tuntuma oli pitkälti kohdillaan siellä missä pitääkin, eli pakaroissa. ;) Taas tein takakyykkyä splitin lisäksi, sekä syväkyykkyä ja leg curlia pallolla + vatsat päälle. Koko päivänä en ollut paikoillani ennen kuin vasta illalla ja heti sitä huomasikin, että alkoi jo pakaroissa tuntua. Ja tänään tuntuu. Pakaroissa ja takareisissä. <3 Ja pohkeissa myös!

Perusmeininki eilen. Ja keittiöpose ennen kauppareissua. Ei niin perusmeininki. Mutta löysin farkkukaapistani farkut,
jossa on takapuolelle tätäkin enemmän vielä kasvuvaraa. Jee! :')

Tänään oli sitten ojentajat, olkapäät ja vatsatreeniä. Ennen treeniä taas foam roller -rullailut ja eilen jo bongasin, että oikea olkapää on jumalattoman kipeä, kun sitä rullaa. Ihan meinaa itku tulla. Jälleen kerran se on se Erbin pareesi -puoli ja liittynee sen aiheuttamiin lihaskireyksiin. No nyt rullataan sitäkin sitten, sen mitä se antaa rullata. Kädellä olkapäätä tunnustelemalla tai treenissä ei mitään kipua tunnu, eli normaalisti sen kanssa elellään muuten. Välillä itketään rullan päällä sitten vaan. ;)

Sen suurempaa raportoitavaa ei tämän päivän treenistä olekaan. Tasaisen namiskaa oli ja edellisen treenin ennätyspainot eivät olleet yhden treenin vahinko, vaan nousivat tänäänkin oikein nätisti. :) Nyt tuntuu olkapäissä, niihin sain tänään ihan todella hyvän tuntuman. Ojentajat antoivat myös kaikkensa ja huomenna aamulla on varmaan makoisaa koittaa nousta sängystä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun heti aamusta sanoisin, että 'ojentajiin sattuu niin kovin, että kuolen.' :D

Treenihuoneessa tapahtuu. Kyykkyteline on kätevä kuivurissa vähän kosteiksi jääneiden petivaatteiden loppukuivatukseen.
Ja sitten treenataan tietysti (anopin kutomat) villasukat jalassa.

Ruokaakin on syöty, ajatella! Tein tuossa maanantaina ison satsin aivan järisyttävän hyvää sapuskaa. Raastettua porkkanaa, herkkusieniä ja kidney-papuja, wokkipannulla tehtynä. Ja tietysti sitä valkosipulista öljyä ja tuoreyrtit + mausteet. Uu beibe. Mies syödessään bongasi sieltä myös erään intialaisen mausteseoksen, mitä tuleekin käytettyä vähän harvemmin ja ilmeisesti se kruunasi koko touhun. Tämä ruoka sai meillä normaalia vuolaampia kehuja ja vielä ruokailun ulkopuolellakin!

Toisessa kuvassa tämän päivän sapuskat. Perinteinen, mutta aina yhtä taivaallinen myskikurpitsamuussi ja rinnalla paistetut herkkusienet ja sipulit yrttien kera. Ehkä käväisin taivaassa ruokailun aikana.. Tällä kertaa käytin taas sitä vähän kalliimpaa myskikurpitsaa, mikä on nimeltään paquito. Se on tosiaan entistäkin makeampaa ja irtoaa kuorestaan ehkä tuhat kertaa helpommin, kun sitä kovertaa. Ei repeä kuori ja se on iso plussa! Alla kuva kyseisestä kurpitsasta. Tosin nyt tuli mieleen, että onko tämä myskikurpitsa ollenkaan. Vai onko se nimeltään paquito squash sen sijaan, kun niinhän siinä lukee. Oli mikä oli, niin tajuttoman hyvää se on ja ihan samanlainen, kuin myskikurpitsa. Ainoastaan hieman paranneltu versio siitä. :)

Kreikkalainen kurpitsa.

Siinä kolmen päivän turinat. Sormet hapuilee kirjan pariin ja täytynee kuunnella sormien toiveita. ;) Olen jo reilun vuoden harmitellut sitä, miten en koskaan ehdi enää lukea kirjoja. Kappas, kun sitä aikaa tulikin vaikka kuinka, kun laittaa koneen kiinni.. Päätin siis lakata harmittelemasta ja tehdä asialle jotain. Priorisointikysymyksiä. Kirjan parissa jos missä pää lepää, kun pääsee ihan toiseen maailmaan aina välillä. Tekee varmasti hyvää ihan jokaiselle irtautua välillä niistä perusrutiineista ja tehdä jotain poikkeavaa, jonka aikana ei mieti mitään. Ja kun ei lue pitkin päivää treeniblogejakaan, niin treenien miettimiseen kuluu vain se treenissä tai sen välittömässä läheisyydessä kulutettu aika. Sanoisin, että aika virkistävää joskus miettiä jotain muutakin. Edes välillä. ;)

Ennen tuota tulee kuitenkin vastattua kommentteihin, joita yhtäkkisesti tupsahti isot määrät!

Vuosi viljatonta

Tuossa puolitoista viikkoa sitten tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun jätin viljat päivittäisellä tasolla pois. Oisi siis pieni yhteenvedon paikka! Vuosi sitten kirjoittelinkin jo viikon jälkeen tuntemuksia asiasta, kun olin aamupalani vaihtanut Weetabixeistä rahkaan. Omalla kohdallanihan tämä tarkoitti pääasiassa vain aamupalan vaihtoa, kun muutenkaan en ollut viljan suurkuluttuja. Joskus harvoin närpin tummaa leipää ja popsin yhden Elovenan välipalakeksin. Pastoja tai sellaisia en syönyt.

Tää määrä kyllä lisääntyi viiteen weetabixiin sitä ennen. Maidon seassa
vaniljaprotskujauhetta. Oli herkkua.

Jos ei jaksa lukea aiempaa postaustani sen ensimmäisen viikon fiiliksistä, niin suurin ero tosiaan tapahtui siinä, että epämääräinen turvottelu lakkasi kuin seinään. Aiemmin olin reagoinut lähes jokaiseen ruokaan turpoamalla ja olin jo ihan hukassa, että enkö voi syödä enää mitään. Kävi ilmi, että se kaikki johtui viljasta. Kun jätin ne (weetabixit aamulta) pois, en enää reagoinut ruokiin, joihin aiemmin reagoin. Eli suolisto oli aiemmin huonossa kunnossa viljojen vuoksi, koska ne eivät mulle sopineet, ja tämän vuoksi ei meinannut sopia mikään muukaan. Suolisto pääsi paranemaan ja sinne jäi turvottelut. Lisäksi nestepöhötykset kaikkosivat myös, josta hihkuin vuosi sitten, mutta se johtui todennäköisesti ihan siitä, että hiilarit meni alemmas ja protskut ylemmäs. Sama reaktio olisi varmasti tapahtunut, jos olisin syönyt aiemmin banaaneita tertullisen aamupalaksi ja korvannut sen sitten rahkalla. ;)

Hiljattain myös Jodie teki tällaisen samanlaisen viljojen karsimisen kuin minä vuosi sitten ja huomasi samanlaisia vaikutuksia. Jee. :)

Tässä on vuoden varrella oppinut tästä viljojen sietokyvystäni yhtä sun toista. Että esimerkiksi maissi sopii mun vatsalleni todella huonosti ja lähes yhtä kamala tilanne tulee kaurapuuroa syödessä. Questin ihanaisia protskupatukoita en voi syödä säännöllisesti, sillä heidän käyttämä IMO fiber on maissipohjaista. Tämä olikin jännä, sillä he muuttivat sitä jossain kohtaa. Ennen kyseinen tavara tuli perunasta ja tapiokasta. Ennen ei vatsa niistä suuttunut, mutta jossain vaiheessa alkoi suuttua. Lähetinkin silloin heille kyselyä, että onkohan patukoissa maissia tai muuta viljaa. Yksi silloin tällöin ei tee hallaa, mutta mieluummin olen syömättä kokonaan ja säästän ne hetkiin, kun on oikeasti pakko sillä korvata jokin ruokailu. Eli esimerkiksi reissun päällä. Riisiin en reagoi mitenkään ja sitä pystyn syömään, vaikka vilja onkin. Ja esim. tattari taas ei kuulu perinteisiin heinäkasveihin ja siksi sitä meneekin joka aamu. :)

Elovenan hunaja-kauravälipalakeksit.

Sen verran vatsa antaa mulle kuitenkin armoa näiden viljojen suhteen, että se ei suutu silloin, kun yhtenä päivänä syö viljoja. Eli voin syödä vaikka leipää ja mitään ei tapahdu. Ei turvotusta, kipua tai muutakaan ikävää. Mutta jos syön leipää kahtena tai kolmena päivänä peräkkäin, alkaa tuntua. Eli jossain määrin vatsa kestää näitä, ehkä siksi, kun olen sen päästänyt paranemaan. Tämän vuoksi minun ei ole tarvinnut syynätä ulkona syödessä kaikkia aineksia tai pyytää viljatonta vaihtoehtoa. Sen sijaan voin niinä harvoina kertoina syödä mm. leipää ja maissia ihan iloisella masulla. Mikä onni! Helpottaa meinaan elämää huomattavasti. Koska kaikessa maissia tai vehnää. Kotiin en kuitenkaan koskaan osta mitään, mikä noita sisältää, eli nämä syömiskerrat rajoittuvat tosiaan sinne ravintolan puolelle ja näitä kertoja ei mahdu vuoteen montaa. Ei turhaan kiusata sitä vatsaa ja aiheuteta elimistölle stressiä.

Banaanitattarivellipuuro.

Kuitenkin se suurin muutos elämään on ollut vasta nyt nähtävissä, kun vuosi on kulunut. Kaksi isoa asiaa. Ensinnäkin, siitä on vuosi kun olen ollut viimeksi flunssassa. Vuosi! Tätä ennen olin flunssassa joka ikinen kevät ja monesti vielä syksyllä. Vuosi sitten sain jonkun miniflunssan noin viikko sen jälkeen, kun olin viljat jättänyt pois, käydessäni mittauttamassa veriarvoja terveyskeskuksessa ja nappasin sieltä jonkun minipöpön mukaani. Se meni totaalisesti ohi kolmessa päivässä ja taas treenattiin. Heiaheiaan olen kirjannut sen kysymysmerkin kanssa (Flunssa?). Keväisin on tosiaan aina tullut samanlainen flunssa, mikä johtaa aina poskiontelontulehdukseen. Ei näkynyt tänä keväänä. Eikä täällä ainakaan ole ollut lempeämmät ilmat kuin Suomessa tai Saksassa, ei todellakaan. :)

Toinen iso asia, mikä on jäänyt puuttumaan, on huuliherpes. Sellaisen sain noin kahdeksantoistavuotiaana silloiselta poikaystävältä, jolla oli vähän väliä huulessa rakko. Tattista vaan. :D Itsellä tuo olikin sitten tosi pahana ja kasvoi monesti valtavaksi ja nosti jopa kuumeen toisinaan. Söin siihen estolääkettä vuosikausia ja edelleen mulla on pillerit olemassa, mutta en enää niitä ole syönyt varmaan pariin-kolmeen vuoteen. Herpes tuli huuleen aina, kun oli stressiä, edes pientä ja tiedostamatonta. Ei välttämättä tarvinnut kuin huuli päästä vähän rohtumaan, niin siihen iski. Tai sai aurinkoa huulelle vähän liikaa tai oli menkat. Joskus riitti kun muistin, että semmoinen voisi tulla, niin eiköhän se tullut. Kunnes sitten tajusin tässä jokunen kuukausi sitten, että eipä ole tuo kaveri käynyt tervehtimässä aikoihin. Joskus Saksassa viimeksi, eli noin vuosi sitten. Tarkkaan en muista. Väittäisin, että normaalisti mun vuoteeni on mahtunut ainakin parikymmentä visiittiä.

Jotain oleellista on siis tapahtunut. Itse uskon, että se perusterveys ja vastustuskyky lähtee terveestä suolistosta. Jos sinne laittaa kaikkea sellaista, mistä se ei oikeasti tykkää, niin kyllä se näkyy vastustuskyvyn alenemisena ja sitten sitä saa niitä jatkuvia flunssia, "joilta ei vain voi välttyä". Minä uskon, että kyllä niiltä voisi välttyä. Ainakin parantaa mahdollisuuksiaan pysyä terveenä. Myös Sami Sundvik kirjoitti aiheesta syyskuussa, vaikka en ihan samaa mieltä olekaan mm. kookosöljystä. ;)

Terve mieli terveessä suolistossa. Eikä kun Movember!

En kuitenkaan ole näitä, jotka haukkuu kaikki viljat ja että kaikkien pitäisi olla ilman viljoja. Ainoastaan, jos vatsasi ei niitä kestä. Toisilla vatsa ei ole moksiskaan, niin mikäs siinä. Ihan sama kuin esimerkiksi toisille sopivat maitotuotteet ja toisille eivät. Mulle sopii maitotuotteet ja siksi niitä käytän (rahka+raejuusto). Jos mulle sopisi viljat, niin söisin ainakin kaurapuuroa aamuisin. Mutta kun ei sovi, niin ei sitten ja turha sitä on murehtia. Kyllä maailmaan ruokaa mahtuu syötäväksi. Ja huom, en tosiaan puhu gluteenista, vaan viljoista. Mulla se on viljat, ei gluteeni.

Todennäköisesti tämän hehkuttamisen jälkeen huomenna herään flunssassa ja herpes huulessa, mutta ei sekään haittaa, sillä tässä on jo vuosi menty ilman, eli selkeästi silti parempi tilanne kuin pitkälti koskaan aiemmin. :)

Treeniviikko 44

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:07.
+ 40min crossailua.

Tiistai: jalat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:11.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:15.

Torstai: lepo.

Perjantai: jalat, hauikset. Kesto: 1:19.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:12.
+ 40min crossailua, 14.26km.

Torstain pakkolepopäivästä huolimatta treeniviikko ansaitsee ison peukun! Jokainen tehty treeni on ollut hyvä tai loistava. Tänään kruunasin touhun laittamalla päivän treenissä ennätyspainot maaten (ja mutkatangolla) tehtävään ranskalaiseen punnerrukseen. Kilot nousivat 16kg -> 18,5kg ja ennätyspainoilla tuli nätit 2x10 toistoa. Ensimmäinen sarja meni vielä kuudellatoista.

Mulla tulee aika harvoin näitä ennätyspainoja missään, kun olen alkujaan tehnyt pitkälti riuhtomalla. :D Tarkoittaa sitä, että muutamissa liikkeissä on ollut käytössä jo ajat sitten suuremmat painot kuin mitä nyt. Nyt olen oppinut tekemään vähän nätimmin. ;) Siksi nämä onkin erityisen hienoja hetkiä, kun saa jossain liikkeessä ihan oikeasti ennätyspainot kehiin. Varsinkin tuossa liikkeessä, minkä kanssa tappelen muutenkin vähän väliä, kiitos irtoilevan lapani.

Ruokalautaselle nakkasin tänään uunitettujen parsakaalien lisäksi pannulla paistettua sipuli-kirsikkatomaatti-vihreä papu-mitälietä. Namnam joka tapauksessa! Mies nuoli lautasen. Se on aina hyvän ruoan merkki. :)

Olen nyt tarkoituksella vähentänyt koneella viettämääni aikaa (myös blogien lukemista), joten kommentteihin vastaamiseenkin tulee monesti viivettä. Ei siis pidä ihmetellä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi postaus lävähtää eetteriin, vastaan aiempiin kommentteihin, jos semmosia ylipäätään on. Nyt kuitenkin uutta viikkoa kohti, hyvää semmosta kaikille!