Tämä oli minulle hyvin mielenkiintoista. Kerrassaan ainutlaatuinen tilaisuus itselleni nähdä, kuinka isolta näytinkään ennen ja miltä näytän nyt. Suurin osa veikkasi pieleen. Odotinkin sitä. :) Molemmissa kyselyissä vain muutama osasi veikata oikein. Tämä todistaa minulle sen, että vaa'an lukema ei kerro mitään, ja sen missä tietty määrä kiloja on jollekin täysin normaali ja ihminen on siinä painossa kiinteä ja kaunis, minulla tuo sama määrä on noin kymmenen kiloa ylimääräistä. Sama toiseen suuntaan - se missä suurin osa ihmisistä olisi tässä painossani valtavan riutuneita, se on minulle normaali. Kaikkia meitä ei ole vain luotu samanlaisiksi. Saatan olla pieniluinen tai jollain lailla muuten vain pieneksi rakennettu ja siksi oma normaalipainoni on jotain muuta, kuin suurelle osalle ihmisistä.
Jos ette ole vielä lukeneet tuolta toisen blogini kautta kirjoitustani painoani koskien, kannattaa lukea se nyt. Se löytyy tästä.
Veikkauksiinne:
 |
| Piti värjäillä, kun ei prosentit näkyneet. :/ |
Seitsemän ihmistä sadastaseitsemästäkymmenestäkahdeksasta, eli kolme prosenttia, arvasi entisen painoni oikein. Kun jossain kohtaa silloin hyppäsin juuri hankkimalleni vaa'alle, se näytti 56 pilkku jotain kiloa. Kyseessä ei ollut silloin aamupaino. En vielä silloinkaan tajunnut olevani iso, koska lukuhan kertoi minun olevan normaalipainoinen. Ajattelin, että vau, vihdoinkin olen saanut painoa ylös! Havahduin oikeastaan vasta jälkeenpäin, että tosiaan, tuossa painossa oli hirveästi ylimääräistä. Minulle se oli aivan satavarmasti ylimääräistä ja sen varmasti jokainen teistäkin näkee kuvista. Silti, vain 56 pilkku jotain kiloa. Suurin osa teistä veikkasi minua pääsääntöisesti kymmenen kiloa painavammaksi, kuin mitä todellisuudessa olin, ja siltä näytinkin.
 |
| Vain 56 kiloa. |
 |
| Ei yhtään ylipainoa? |
Nykyiseen painooni. Neljätoista sadastaseitsemästäkymmenestäyhdeksästä, eli seitsemän prosenttia, arvasi nykyisen painoni oikein. Se on siinä 46,5kg. Nyt viimeiset neljä viikkoa ollut joka kerta (perjantaisin punnituspäivä) 46,3kg. Ihan täysin sama lukema. Muutenkin se heilahtelee ihan vain parinsadan gramman sisällä. Suurin osa teistä veikkasi painoni olevan 8-10 kiloa enemmän. Tuli myös kommenttia, että asteikko loppuu kesken.. :)
Olen siis tosiaan pieni. Ja olen aina ollut, ihan pienestä lapsesta lähtien, kunnes sitten erinäisten syiden takia uskoin olevani vääränlainen, koska olin niin pieni, ja että minun olisi oltava isompi, jotta kelpaisin. Paino vaa'alla määritteli arvoni, sen oli oltava normien mukaan ok, ei sen mukaan, mikä oli oikeasti minulle sopiva, minun normaalipainoni. Onneksi on kuvia todisteena nyt, että ei todellakaan sovi minulle olla painossa 56!
Tämä paino on aika luonnollisesti asettunut ja jämähtänyt tuohon neljänkuuden ja puolen kilon tienoille. Se ei siitä nouse eikä laske, vaikka liikuntamäärä ja syömisen määrä vaihtelisi. Joskus pitää syödä autossa eväitä ja korvata vaikka patukoilla lämmin ateria, joskus on vatsa aivan sekaisin (tiettyyn aikaan kuusta, kuten viime viikolla..), joskus on vatsa pystyssä turvotuksesta ja joskus on nestepöhöä. Ja silti, paino pysyy tuossa. Uskonkin, että keho on valinnut itselleen sen sopivan painon. Sen minulle oikean painon.
Muutama mittaus, jotka eilen ohimennen nappasin. En normaalisti mittaa kehoani, muuta kuin ehkä mahdollisten internetissä suoritettavien vaateostoksien vuoksi, jos kokoa pitää miettiä. Vyötäröni kapein kohta näytti olevan 61cm, lantio (tuosta missä roikotan pöksyjäni) 77cm, takapuolen uloimman kohdan kautta ympärysmitta 87cm, reisi 48cm, rinnan alta 73,5cm. Näihin mittoihin en ole hirveästi perehtynyt, enkä tiedä miten ne vertautuu kenenkin kanssa ja paljonko minulla on vähemmän tai enemmän tai onko saman verran senttejä kuin jollakin toisella. Ne ovat kuitenkin minun senttejäni, siispä ne ovat oikein sopivia! :')
Vuodenvaihteessa oli se aiemminkin mainitsemani pikkubulkki. Pääsin muutaman kuukauden sisällä tasan viiteenkymmeneen kiloon, ja se oli myös se mihin tuon aikana tähtäsin. Mutta voi pojat, siinä oli kamala olla. Paino jakautui pääasiassa vatsan ja reisien kesken. Vain kolme ja puoli kiloa lisää tähän, enkä enää mahtunut suurimpaan osaan farkkujani ja pukeuduin kyllä kaikkeen muuhun kuin ihonmyötäisiin vaatteisiin. Ei toivoakaan, että vatsassa olisi näkynyt noina kuukausina edes pieniä rajoja lihaksista. Sieltä pudotin painon noin 47,5 kiloon ja suunnittelin pysyväni siinä. Keho kuitenkin päätti toisin ja pudotti sen tähän nykyiseen, missä se onkin nyt pysynyt. Uskon kehon tietävän, mitä se tekee. Se valitsi sen, missä minun on optimi olla. Keholle pisteet siitä, sillä tässä kilomäärässä peilikuva miellyttää enemmän kuin siinä, missä kilon painavampana oli myös ylimääräistä se kilo enemmän.
Jos katsotaan BMI -mittaria, niin se kertoo lukeman 17.08. Sanallisesti sama: lievä alipaino. Tuon alla on vielä kaksi luokkaa, mutta alipainon puolella joka tapauksessa ollaan, kun kyseistä mittaria katsoo. BMI -mittarihan ei ota tietenkään huomioon ihmisten erilaisuutta ja toisessa päässä myös sama; jos ihmisellä on paljon lihaksia ja painaa sen vuoksi enemmän, saattaa hän olla mittarin mukaan merkittävästi lihava. Bongasin myös eräästä seuraamastani blogista typyn, joka painaa minua vähemmän, on saman mittainen, mutta lihaksia varmasti ainakin kolme kertaa enemmän. Hän on BMI:n mukaan merkittävästi alipainoinen. Just saying.
Itse en ole koskaan yltänyt normimittareihin. Minun piti olla hirvittävässä, selkeästi ylipainoisessa kunnossa, että ylsin normimittariin. Yhden kuvan löysin menneiltä ajoilta ja skannasin, joka kertoo siitä, että olen pienestä pitäen ollut.. no, pieni.
 |
| Pupuni on kuvassa röntgenin jäljiltä nukutettuna. Koitan sitä siinä jotenkin saada pidettyä, reppanaa. |
Tuo kuva on otettu joskus siinä ala- ja yläasteen vaihteessa. Jättikokoinen t-paita päällä, mutta jaloista nyt ainakin huomaa, että ei siinä paljoa mitään ole. Tuollainen samanlainen rimppakinttu olin kropaltani aina aikuisikään asti. Söinkin siis itseni rimppakintuista aivan toisenlaisiin kinttuihin. :D Harmi, ettei minulla ole mitään muistikuvaa tai dataa olemassa kouluaikaisista painoista. Pelkäsin punnitusta aina etukäteen, koska tiesin sen olevan vähän, ja taas terveydenhoitaja paasaisi, että pitää syödä. Aina söin, se ei todellakaan koskaan ollut ongelma. Ongelma oli vain se, etten yltänyt peruskäyrälle.
Jatketaan aihetta vielä sen verran, että vaikka vaaka näyttää painokseni noin vähän, se ei kuitenkaan tarkoita, että rasvaprosenttini olisi välttämättä hirvittävän alhainen. En ole sitä koskaan mitannut, vaikka olisikin hauska tietää, mutta myönnän, että hirvittää jo ajatuskin, että menisin joltakulta ammattilaiselta pyytämään testiä, tässä painossa. Tuskin sitä suopeasti katsottaisiin, enkä niin kovin välitä asiaa tietää, että tahtoisin sen kokemuksen käydä läpi. Mutta en siis usko, että hirvittävän alhainen tuo minulla siltikään olisi. Iloksenne otin itsestäni nahkanrepimiskuvia todisteeksi. :D
 |
| Huomaa myös hyttysen tekemä aikaansaannos reidessä. :D |
Vatsassani on ylimääräistä. Sellainen osittain nahkapussi, osittain hyvin löysä ja pehmeä pikkureppu. Istuessa se rullautuu housujen vyötärön päälle. Istumiskuvaa en tahtonut ottaa, kun sitä en nyt itsekään tahdo katsella.. :D Liekö tuo ylipainoisen ajan peruja, mikä tulee olemaan aina olemassa. Reisien sisäosasta saa myös kiinni oikein kunnolla ja jenkkiksestä saisi kiinni vaikka isokouraisempikin ihminen, ihan koko kouran täydeltä ja ylikin. :') Pepunpuristelukuvat jätin ottamatta. :D Tämä onkin sellainen asia, jonka kanssa pitänee vain elää. Sillä tuon kaiken saisi käytännössä pois vain painoa pudottamalla, minkä tekisinkin, jos vaaka ei jo näyttäisi näin pientä lukemaa. En missään tapauksessa tahdo 45 kilon puolelle tai sen alle. Viime kesänä lipsahti erinäisten vaiheiden ja vatsaongelmien vuoksi 44 kilon puolelle ja kuvat niiltä ajoilta ovat jo aika kamalia (todella kamalia) omaan silmään. Siispä pidän rasvakerrokseni, jos se ei siitä painoa pudottamatta koskaan pois sula. Tässä painossa on nyt hyvä olla. Peilikuva on kaikinpuolin sopusuhtainen, päästä varpaisiin. Jokin aika sitten siinä tasapainoisuudessa oli jotakin pielessä, mutta nyt täytyy olla todella tyytyväinen.
Tämä on nyt siis ensimmäinen kerta kun kerron painoni julkisesti. Olen sitä aina aristellut, mutta enää en. Nyt olen itseni kanssa niin sinut, että vaa'an lukema on vain sivuseikka. Ihmisten mahdolliset kommentit ja tuomistemiset on yksinkertaisesti minulle täysin sivuseikka, enkä voi tai kykene siitä ottamaan itselleni ongelmaa. En millään. Vaikka kuinka koitan miettiä, että mikä voisi loukata, en vain keksi sellaista. Sillä minun on niin hyvä juuri näin.
Ja sitten keskustelu irti. :D Mitä veikkasit, olitko yllättynyt, mitä mielessä pyörii? Sana on täysin vapaa!
