Kaksi treeniä, kaksi ruokaa, kaksi päivää

Nyt kyllä vaan sujuu. Treenit ja kokkaukset (kaikesta huolimatta) ja siksi olen täällä yhtä hymyä. Koska eilen tuli postattua banskupannarista, tulee nyt sitten kahden päivän edestä tätä perusasiaa ja kuvia. Ja kuvia onkin paljon. Olen nyt vihdoin napannut tuon järjestelmäkameran käteen ja napsin sillä kotosalla kuvia pitkin päivää. Mutta treenikuvat on edelleen yhtä huonolaatuisia kuin ennen, älkää hätäilkö. :D

Tiistai:

Jalkatreeni oli aika huikea. Viimeksi hehkutin, miten sain lisätä split squattiin painoa niin, että tehtiin noin kuudellakympillä. Eilen se oli niin kevyttä, että piti lisätä vieläkin enemmän. Laitoin kaksi ja puoli kiloa lisää. Eikä tuntunut missään! Toiset kaksi ja puoli kiloa viimeiseen sarjaan ja sillä meni vielä kymmenen. Eli viisi kiloa lisäilin tankoon eilen. Sitten jos siinä on joskus seitsemänkymmentä kiloa niin en enää tiedä miten päin olisin. Se on huikea päivä se. Kuuttakymmentäjotain olen ennenkin harteilla pitänyt niiaillessani joskus muinoin noita splittejä vajaalla liikeradalla, mutta seitsemääkymmentä ei mun harteillani ole koskaan ollut missään tilanteessa.

Pakettikin tuli eilen, mutta onneksi olin ehtinyt treenin tehdä sitä ennen, että pasmat eivät liiaksi sekoittuneet.

Ruoan suhteen meinasi käydä vähän huonosti. Poltin taas porkkanat pohjaan, koska laitoin liian vähän vettä. GRRR. Hääräilin taas kaikkea muuta ja havahduin siihen, että sihisee oudosti siellä kattilassa. Ei muuta kuin keittiöön ja ovi kiinni äkkiä, kun palovaroitin on siinä oven ulkopuolella. Onneksi keittiöstä on kulku takapihalle, eli sai kunnolla oven auki. Hetken aikaa sai tuuletella.. Tämä kaikki vähän masensi, sillä mulla oli tajuton nälkä, eikä jääkaapissa ollut muita aineksia, mistä tehdä ruokaa. Siispä piti pelastaa tilanne jollain lailla. Poimin pohjaanpalaneet porkkananpalat yksitellen sieltä kattilan pohjalta ja veitsellä leikkasin vaan pois se osan, mikä oli kärähtänyt. Maistoin vielä, että ei muu porkkanasta maistu palaneelle ja ei onneksi maistunut. Eli nythän mulle jäi sittenkin porkkanaa, mistä tehdä ruokaa!

Ja onneksi jäi, sillä tuli ihan järjettömän hyvää soppaa. Tomaattinen linssi-porkkanasosekeitto siitä tuli. Porkkanoiden lisäksi purkki tomaattimurskaa ja purkki linssejä (säilykkeitä molemmat), sekä riisimaitoa koostumusta muuttamaan. Mausteet ja yrtit, valkosipulinen ja chilinen öljy. Ihan tositosi hyvää. Ei enää haitannut pohjaanpalaminen! Kattilakin tuli kunnolla puhtaaksi, vaikka ensin meinasin, että pitää mennä kattilakaupoille.

Kaupoille piti kuitenkin mennä, mutta lähinnä ruokakaupoille. Tesco siis kutsui illalla ja ihan kivasti tuli ostoksia. :S Nämä kassit on muuten tietysti S-kaupan kassit, näitä me on käytetty Saksassa ja vielä täälläkin. :D Hyviä ja tilavia kasseja! Siellä näkyy mm. rahkapurkkeja, teetä, öljyä, linssejä, kurkumaa. Ja Hello Kitty -kirjasia pari. :') Näistä tulee kiitollisuusvihkosia. Suosittelen lukemaan tätä blogia ja mielikalenteria. Loistavia ja inspiroivia juttuja.

Ok ok I will.

Illalla olikin banaanipannarin paistoa edessä tuleviksi aamupaloiksi ja sen myötä päivä pitkälti pulkassa.

Keskiviikko:

Kiva tää paita.. En mä oikeasti ole noin pötkö miltä näytän.

Tänäänkin tuli tehtyä ihan huikea treeni, tällä kertaa olkapäitä, ojentajia ja vatsaa. Tiina postasi siinä ennen mun treenin alkua Facebookkiin sellaisen olkapääpumppikuvan, että sain siitä ihan hirveät boostit tehdä hirmuisen olkapäätreenin! Mähän tahdoin samanlaiset olkapäät ja heti! :D Ja niin vaan tuli lisätoistoja ja lisäpainoa ja yllä näkyvä liike palasi myös kehiin. Eli viparit sivuille + eteen = yksi toisto. Alla oli jo pystypunnerrus & pystysoutu -superipari ja tähän riitti hienosti vaivaiset neljän kilon painot (3x12), kun olkapäät oli jo ihan hellinä! Lopuksi vielä sivuvipareita käsi kerrallaan rystyset eteenpäin ja se oli siinä. Tuossa kohtaa oli jo ihan tuskaa, olkapäihin oikein sattui, kun niin hapotti! En tiedä onko ikinä käynyt ennen ihan noin, vaikka tietääkseni täysillä teen aina. Nyt vaan meni niin oikeaan osoitteeseen, kun mielessä näkyi vaan ne Tiinan olkapäät. :D Kiitos Tiina! Oli mahtavaa! :D Ja aika iso pallura mullekin kasvoi olkaan, vaikkei se ihan samaa kokoa ollutkaan kun sulla. ;)

Ojentajia tuon olkapäärääkin jälkeen oli aika haastava tehdä. Maaten tehtävässä ranskalaisessa sain ekalla kaksitoista, mutta tokalla ja kolmannella jäi yhteentoista. Ei vain kyennyt, kädet teki kuolemaa! Sitten taas käsipainolla tehtävään ranskalaiseen (kaksin käsin pään takaa, seisten siis) sain nostaa painoa jopa jokusella kilolla! Yhdellä kädellä tehtävät ranskalaiset olikin sitten jotain ihan hirveää. Kädet ei yksinkertaisesti toimineet enää! Jotta sain tarvittavat 12 toistoa tehtyä, sain tehdä aika monta pakkotoistoa. Viimeisessä sarjassa käsi sanoi ittensä irti JO NELJÄNNEN TOISTON JÄLKEEN ja tein pakkotoistona ne sieltä kahteentoista asti. :DD Normaalisti korkeintaan kaksi pitää avittaa. Oli kyllä ihan tajutonta tuskaa ja voi niitä ilmeitä siinä auttaessa toisella kädellä.. En olisi ihmetellyt jos olisi koko käsi tipahtanut pois, niin kovin hapotti.

Lopussa ei taas ollut mitään mahdollisuuksia tehdä hoovereita. Tällä kertaa ne oli ehkä epätodennäköisemmät ikinä! Alavatsat sain sentään tehtyä jalkojennostona penkillä, siinä kun ei kädet kärsi. Hooverin tilalle oiti keksiä tilalle jotain muuta, joilla saisi kuritettua kuitenkin noita sisempiäkin vatsalihaksia. Otin käyttöön jostain bongaamani minkälien (ei siis mitään tietoa miksi tätä kutsutaan :'D). 

En tarkastanut tätä asentoa mistään, joten voi hyvinkin erota siitä alkuperäisestä. Tein kuitenkin niin, että sain tuntuman itselleni kohdilleen. Paino toiselle kankulle (ei niin kivaa, kun eilen oli perstalkoot..) ja vatsaan jatkuva jännitys. Samalla vedetään napaa kohti selkärankaa, eli samalla tavalla kuin hooverissa. Jalat suoriksi, jalat koukkuun, vatsalihaksilla tehdään työ. Tuntui aivan ihanasti! <3 Tein 3x20 per puoli. Hirveä hapotus aina siellä parin viimeisen toiston kohdalla. Oikein loistolopetus treenille!

Tää oli kyllä jo ennen vatsojen tekoa, eli ei mitään pumppia ole.
Mutta vielä ne sentään vähän näkyy, vaikka rasvaa on.

En tiedä onko ikinä ollut olkapäät tuossa kunnossa treenin jälkeen, kun sattui pelkkä oleminen. Palkkarin juominen oli hyyyyvin haastavaa ja pilliä oisi tarvinnut. Mutta kun en jaksanut enää hakea. :D Siispä vaivalloisesti tuli kipattua sitä kurkusta alas ihan käsipelillä. Kiitin onnea, että tänään ei ollut tukanpesupäivä!

Ruoaksi taas sellaista, etten tiennyt onnistuuko vaiko eikö, kun en ole ennen tehnyt. Hirveä nälkä oli jo ja hirveät paineet tietty, että tuleeko siitä mitään. Onneksi lopputulos oli taas oikein mieluinen. Päivän ruoka valmistui seuraavanlaisesti:

Surrautin blenderillä silpuksi kolme parsakaalia varsineen päivineen ja levitin uunipellille. Makuöljyjä päälle ja mausteita rutkasi. Uuniin pariinsataan asteeseen ylätasolle paahtumaan. Välillä sekoittelin, kun tuli sen verran paljon, että oli useammassa kerroksessa. Kokonaisaika taisi olla jotain 40-45min.

Ennen uunia - jälkeen uunin

Kypsennyksen aikana paistelin pannulla yhden ison sipulin ja keitin vihreitä papuja. Nuo sitten joukkoon, kun sain parsakaalit uunista. Tuoreyrttejä, lisää mausteita ja öljyjä meni kypsennyksen jälkeen sekaan myös. Ja sitten vaan lautaselle.

Tuli hirveän hyvää. Yllätyin, kun en tiennyt ollenkaan, että mitä siitä tulee. Supernannaahan siitä tuli. :) Parsakaali oli kovin hyvää näin rouhittuna. Se oli melkein kuin riisiä. Ja tuli riittävästi sapuskaa, että huomiseksikin riittää. 

Hyvä meno on siis ollut päällä sekä treeneissä, että ruokarintamalla! Ja selkeästi myös kuvaamispuolella.. Nyt saan loppuillan rentoutua, kun kaikki ns. pakollinen on tehty. Ohjelmassa on Emmerdalen lisäksi kirjaan paneutumista, mitä odotan ihan yhtä kovin kuin Emmerdaleakin. Eli tosi kovasti! ;) 

Onko teilläkin ollut viime aikoina huikeita treenisuorituksia tai erityisen mieluisia kokkailuja?

Hapokasta kertaa kaksi

Eilen oli lepoa ja tänään treeniä. Hapokasta oli. Ei meinannut puntti nousta ja siitä tuli lievä lasku motivaatioon kesken treenin, mistä seurasi intensiteetin tipahtaminen. No onneksi on kevyt viikko, saa ottaa vähän rennommin. ;) Ojentajia, olkapäitä, vatsaa ja kylkiä veivattiin. Täysillä tehtiin se mitä nousi ja niin paljon kuin nousi.

Päivän irvistyskollaasi. Kielikin nähtävästi välillä livahtaa pihalle, sitä en tiennyt ennen tätä.

Ei nää menneet yhtään sen helpommalla. Kyljissä piti tipauttaa painoa! (!!!)

Tulipahan taas tehtyä silti. Harvemmin se hukkaan menee!

Pitkään sai veivata ennen kuin treeni oli ohi. 1:24 siihen kaikkineen meni. Huhhei. Kyllä luulisin, että huomenna on ojentajat arkana, sen verran panostin liikeratoihin ja hiiiiiitaasti tuli niitä tehtyä. Tuosta treenistä ei nyt saanut kuitenkaan sellaista innostunutta energiapotkua mitä yleensä saa, ja edessä oleva kävelylenkkikään ei juuri houkutellut. Vielä vähemmän houkutti sisällä tehtävät aerobiset, joten valinta oli kuitenkin selkeä. Vähän siellä pihalla näytti tuulevan ja vaatetuksen valinta oli jälleen hieman haastavaa, mutta loppupeleissä oli oikein sopivasti päällä. Ja hapokasta se kävelykin sitten oli. Ei siksi, ettei olisi jaksanut, vaan tuommoiset myrskytuulipuuskat oli kaataa mut nurin ties kuinka monta kertaa!

Tällä mentiin ja tuollaisia varoituskylttejä on tuolla. Vähän hirvitti.

Tuuli oli tosiaan ihan älyttömän voimakas. Harvemmin pääsi montaa askelta suoraan eteenpäin ja kävely muistutti useasti humalaisen hoipertelua. Vastatuulikohdissa vauhti lähes pysähtyi. Tulevaa puuskaa piti ennakoida nojaamalla sitä vasten, jollei tahtonut löytää itseään ojasta. Mitään et kuullut muuta kuin pöhinää ja kohinaa. Lippiksestä sai pitää kiinni. Tunsin myös, miten mun naamanahkani höllysi siitä tuulen voimakkuudesta! Otin siitä videonkin :D, mutta jätän jakamatta, koska ilmeet oli harvinaisen typeriä. Miksi mä kävelen suu auki?! No mutta, siitä näkee tosiaan tuon tapahtuman. Tämän videon voin jakaa, taas laadukasta materiaalia, mutta tuulen nyt ainakin kuulee. :D

Tarkoitus oli kävellä päälle yhdeksän kilometriä, mutta voi pojat. Se oli ihan mahdotonta! Kahden ja puolen kilsan kohdilla käännyin ympäri. Puoli kilometriä ehdin kävellä siellä peltojen keskellä aukealla. Siellä se naama hyllyi ja askel vasta heittelikin.. Siis jos mä olen aiemmin sanonut täällä tuulesta, että oli voimakas, niin tämän uuden tiedon valossa olen puhunut aivan täyttä potaskaa. :D Ihan varma en ole tuulen voimakkuudesta, mutta luvattu oli ainakin vajaat 30m/s. Huomenna tietää varmaan sitten kuinka kovin se puhalsi ja missä. Ennen en ole tuollaisessa puuskassa kävellyt. Yhteenkään ihmiseen en törmännyt, toiset taisivat olla viisaampia ja pysyivät sisällä. Siellä kävelin ja hoin itsekseni, että 'this is insane!!' Englanniksi tietty, kun täällä ollaan. :D Pölhö olo tuli, kun nauratti oikein välillä, kun ei eteenpäin yksinkertaisesti päässyt. Ihme touhua. Vähän vaihteleva kävelynopeus siitä sitten tuli:

Yleensä vähän tasaisempi vauhti kuin tänään. :)

Ei tuohon mennyt kuin 54 minuuttia sen sijaan, että olisi kävellyt alkuperäisen idean mukaan yli puolitoista tuntia. Noh, hauskaa se oli, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Kotona hymyilytti niin, että punttitreenin tahmeus oli jo mielestä kaikonnut! Ja btw, nyt siellä tuulee vieläkin kovemmin ja jatkuvalla syötöllä. Koko talo natisee, humisee ja paukkuu. Naapurin roskis näkyy olevan sisältöineen levällään pitkin tietä. Illan kauppareissua varten on hupullinen takki aika selkeä valinta..

Salaattipäivä oli taas tänään. Oli ihan harvinaisen herkullinen, en kyllä tiedä miksi, kun ei siinä normaalista poikkeavampaa ollut mukana. Itse salaattisekoitusta tosin enemmän, piti oikein repiä pienemmäksi, että mahtui haluttu määrä lautaselle. :)

Maistuis varmaan sullekin?

Koitin ottaa kuvaa tämän päivän minusta, kun kerrankin päällä oli jotain tyttömäistä. Oikein vaaleanpunainen toppi pitsireunoineen. No miltä se kuva sitten näytti?

Pikkasen se paloi yli.. Laadukas kamera tässä Macissä tosiaan. :)

Loppukevennys:

Kai tekin osaatte näin?? Mä osaan vaan näin päin! Toiseen suuntaan ei onnistu.
Ja kaikki tietty jakaa vastaavan kuvan taidoistaan omassa blogissaan? Hyvä hyvä!