Oman elämäni inventaarion aiheuttama ajatusryöppy, eli monta sanaa niskasta

Sain yhteistyönä liittymisen Oman elämäni inventaario -hyvinvointihaasteeseen, johon liittymistä ei tarvinnut miettiä kyllä hetkeäkään! Kuten moni lukijoistani tietää, en koske pitkällä tikullakaan niihin yhteistyötarjouksiin, jotka eivät itseäni kiinnosta. Niitä on ollut jokunen ja tähän mennessä olen sanonut kyllä vain Indiedaysille, josta tuli silloin muinoin kutsu heidän Inspiration -blogien joukkoon. Se oli minusta aika hienoa ja kivaa, joten sinne menin. Syystä että sain jäädä ihan Bloggeriin.

Nyt kuitenkin sain tämän hyvinvointihaaste -ehdotuksen ja suostuin toki mukaan. Olen jo joskus viime kesän tienoilla(?) lukenut tästä Monnan blogista ja jo silloin innostuin, että oisipa kiva itsekin kokeilla! Monna kirjoitteli silloin paljonkin aiheesta ja kuulosti hirmuisen mielenkiintoiselta. Tykkään kaikenlaisesta pohtimisesta, oman mieleni sopukoiden miettimisestä ja oivaltaminen on ehkä yksi lempitunteistani tässä maailmassa! Tämä hyvinvointihaaste lupailee kaikkea sellaista, joten on ihan kyllä mun juttu. Aiemmin en ole koskaan ottanut osaa mihinkään vastaaviin verkkokursseihin, joten tämä on ihan uusi kokemus mulle sitäkin kautta. Tosi innoissani odotin sitä alkavaksi ja tämän viikon maanantaina se sitten alkoi.

Oman elämäni inventaario on kuuden viikon mittainen verkkopohjainen hyvinvointihaaste, jonka aikana tulet tarkastelemaan ja kartoittamaan elämääsi ja hyvinvointiasi valmennuksellisten ja voimaannuttavien kysymysten avulla. Viiden ensimmäisen haasteviikon aikana pohdit elämääsi näistä eri näkökulmista: fyysinen hyvinvointi, ihmissuhteet, työ ja talous, suhde itseen ja henkinen hyvinvointi. Viimeisellä haasteviikolla keräät yhteen tehtyjä oivalluksia ja teet innostavia suunnitelmia tulevaisuuttasi varten!

Ajatukset tästä on satavarmasti loppuun asti omiani, eikä kukaan käske minun kirjoittamaan mitään tiettyä, vaan itse omilla aivoillani kirjoitan sen mitä mielessäni on, oli se sitten positiivista tai negatiivista.

Aiheet tulevat siis viikottain ja ensimmäisen viikon aiheena on fyysinen hyvinvointi. Nettisivuilla on (tunnusten takana tietysti) liuta todella oivaltavia kysymyksiä aiheeseen liittyen, joita voi pohtia joko mielessään tai paperilla, ihan mikä sopii parhaiten itselle. Minä olen kirjoittanut vihkoon noita kaikkia ylös, jo siitäkin syystä että tykkään rustata ja ajatus pysyy yleensäkin paremmin kasassa, kun sitä suoltaa paperille. Lisäksi kirjoittamalla oivallan paljon enemmän, mihin pelkästään mielessäni pohtimalla yleensä kykenen.

Työviikkoni on ollut aika kiireinen ja mietinkin ensin, että milloin ehdin tätä tehdä. Luin kysymyksiä läpi heti maanantaina aamulla kun ne saapuivat, ja ne jäivätkin vähän itämään ajatuksiini. Keskiviikkona sitten otin kynän ja vihkoni kätöseeni ja siinähän se kynä alkoikin savuta! Kysymys kerrallaan etenin ja vastailin niihin kaikki ne ajatukset, mitä kysymys herätti. Koitin kovasti kirjoittaa hyvällä käsialalla (eli rauhallisesti), mutta kun mieli savusi niin nopsaan, niin kynä ei vain meinannut pysyä perässä. Hirveillä harakanvarpailla siis mentiin. :D

Aikaa näihin saa käyttää täysin vapaavalintaisesti, eli juuri sen mitä kokee tarvitsevansa. En muista kauanko itsellä meni, mutta viitisen sivua rustailin paperille juttua. Ja tein myös niitä oivalluksia! Yhtäkkiä minulla on tälle vuodelle yksi todellinen tavoite (mitä fyysiseen hyvinvointiin tulee), minkä toivoisin kovasti toteutuvan ja se ei esimerkiksi liity millään lailla punttien nosteluun tai muuhunkaan liikunnalliseen. Tai painojuttuihin, ynnä muihin ulkonäköseikkoihin. Vaan se liittyy tuohon mun niskaani. Minä vihdoin tahdon sen kuntoon. Tänä vuonna koitetaan saadaanko minusta normaalisti toimivaa ihmistä aikaiseksi, vai mennäänkö tällä vai ehkä huonommaksi. Siispä oikein tavoitteellista ja määrätietoista hierontaa (ja mahdollisesti sitten tarvittaessa muutakin) on luvassa ja Pekka on tietysti se ihminen, joka saa koittaa minut korjata. Olinkin jo suunnitellut meneväni yhdesti hierontaa koittamaan vielä, mutta nyt se yksi ei enää riitä. Kyllä niitä varmaan tarvitsee useamman, kävi miten kävi. Kai tämä on asia, johon pitää sitoutua, vaikka vointi huononisikin. Pekkaa voin tässä taas vaan hehkuttaa, sillä hän ihan aidosti välittää ja lähestyy asiakkaitaan sellaisella räätälöidyllä otteella, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Kaikki otetaan huomioon ja kaikki tehdään sen eteen, että tulee kuntoon. Ehkä sekin kertoo jotain, että kun taannoin Pekkaan törmäsin kaupassa, hän kysyi miten olen voinut, viitaten justiinsa ainakin noihin niskajuttuihin. Olen useammin kuin kerran lähetellyt hänelle sähköpostia näistä mun krempoistani ja oloistani, ja saanut pelkästään aidon välittävää ja kiinnostunutta viestiä takaisin. Menkää siis Pekalle. Se on kuin kaveria kävisi tapaamassa. Ja ihan itse maksan käyntini, eli olen vain tyytyväinen asiakas.

Ne, jotka eivät tästä niskajutusta tiedä, niin esimerkiksi täällä on juttua tuosta kaikesta, mitä tämä niska on mulle tehnyt. Siis ainakin jännitysniska ja epänormaaleja verisuonia siellä vaivaa, saattaa olla taustalla vielä jotain mitä ei tiedetä tässä vaiheessa (reumaa, ms:ssää, jotain muuta). Tiedä vaikka erbin pareesikin näyttelisi jotain osaa. Ja tämähän on siis sellainen vaiva, että jokaisena päivänä sen tuntee. En kyllä tahtoisi enää, vaan nyt kun olen Pekan hierojaksi löytänyt, niin uskallan taas kokeilla josko sen siitä jotenkin saisi kuntoon. Pelottaa toki, sillä tila menee aina huonommaksi hieronnan jälkeen, mutta jos siihen nimenomaan saisi jotenkin vaikutettua, niin hyvä olisi. Ja se otetaan työn alle. Ihan milloin tahansa ei hierontoja voi toteuttaa, vaan tarvinnen useamman päivän töistä vapaaksi silloin. Sen jälkeen ei aivot toimi ja tulee tehtyä virheitä. Sama homma silloin kun niska on ylipäätään kovasti jumissa, mutta vielä pahempi.

Kun listasin syitä miksi haluaisin tilanteen korjata, se kaikki oikeastaan valkeni; voisin yleisesti paremmin. Ajatus oli kirkkaampi. Muistaisin asioita. Sanat eivät menisi sekaisin. Korvat pysyisivät auki. Hartioihin ei koskisi. Korvat eivät soisi. Äänet eivät sattuisi. Olisin iloisempi. Olisin aikaansaavampi. Väsymys vähenisi, kun veri kiertäisi. Silmät ja näkö toimisi normaalisti. En tekisi simppeleitä virheitä töissä tai muualla. Hahmottaisin tilaa paremmin. Hahmottaisin kaupan hyllyäkin paremmin, kun jotain pitää etsiä. Ymmärtäisin mistä suunnasta ääni tulee, enkä joutuisi aina miettimään asiaa erikseen. Pystyisin keskittymään paremmin. Käsittelemään eri asioita paremmin. Selkeämmin. Oudot tuntemukset käsistä lähtisi pois. Oudot tuntemukset päänahassa lähtisi pois.

Oudot tuntemukset lähtisi pois.

Näin muutaman mainitakseni.

Voi kyllä, kyllä minä tahdon tämän tilanteen korjata. Vielä viimeinen yritys. Jos se ei siitä parane, niin sitten mennään tällä. Kyllä tälläkin pärjää, sillä poikkeavasta on tullut mulle jo normaalia. Mutta tänä vuonna vielä kerran yritetään, josko poikkeava olisikin oikeasti poikkeavaa ja normaali vointi olisi mahdollinen asia itsellenikin. Aika jännää.

Siispä, tällainen ajatusryöppy sieltä oivalluksen kera mieleeni hyökki, kun tuota ensimmäisen viikon haastetta tein. Voin vain kuvitella mitä kaikkea oivaltaa ihminen, jolla on esimerkiksi painon kanssa ongelmia, tai muuta sellaista selkeää, mille voisi itse aika helpostikin jotain tehdä, mutta ei ole sitä tajunnut tai se viimeinen kipinä siitä puuttuu. Uskon, että tämä haaste voisi olla heille suurikin apu. Enkä malta odottaa mitä kaikkea tuolta vielä tulee vastaan, melkein pelottaa mitä oivalluksia tulen tekemään seuraavilla viikoilla, kun päästään noihin päänsisäisen voinnin asioihin. Iiks! Onneksi ei ihan tarvitse sitä pelätä, että niiden oivallusten myötä lähtee mies vaihtoon ja talo myyntiin tai muutakaan yhtä radikaalia. :D Vaikka jollekin voi käydä niinkin, mistäs sitä tietää! Minulle siis ei, koska tiedän ihan satavarmasti, että rinnalla on se maailman paras mies <3 ja talokaan ei ole oma. ;)

Jos joku tahtoo mukaan tähän haasteeseen, niin sinne pääsee klikkaamaan tästä, ilmoittautuminen näyttää nimittäin olevan auki tämän viikon sunnuntaihin, eli 11.1.2015 on viimeinen mahdollinen päivä ehtiä tähän satsiin mukaan. Oisi tavallaan kiva saada teitä mukaan tähän samaan aikaan, niin voisi jakaa kokemuksia. Jos siis yhtään kiinnostaa. Jos ei, niin sitten tietysti ei. Ja oisi kiva myös kuulla, jos joku on tämän jo tehnyt, että millaisia fiiliksiä se aiheutti ja tykkäsittekö vai ettekö ja miksi tai miksi ei.