Muutto tapahtunut ja FB-sivut luotu

Blogi on nyt muuttanut uuteen osoitteeseensa:

http://eioorakettitiedetta.gains.fi

Blogi löytyy nyt myös Facebookista, eli jos haluaa sitä kautta seurailla, niin sekin onnistuu! 

Klikkaa itsesi sinne TÄSTÄ.

Tämä blogi tulee lähipäivien aikana poistumaan Bloggerista, tavataan siis uusilla hoodeilla pian! Seuraava blogiteksti tulee päivittymään uuteen osoitteeseen. Niille, jotka eivät jaksa tai halua mukana seurata, oli kiva että jaksoitte näinkin pitkään mukana roikkua. Oikeesti! <3

Kuulemisiin ja näkemisiin!

p.s. Jos huomaatte uuden blogin puolella jotain ongelmia, infotkaa niin korjaillaan!

Blogi muuttaa!

Kaikki päättyy joskus ja aikansa kutakin, ja niin on käynyt tälle kohta kolmivuotiaalle blogilleni täällä Bloggerissa. Minulle tarjoutui mahdollisuus siirtyä kirjoittelemaan gains.fi -sivustolle ja tartuin tuohon tilaisuuteen valtaisalla innolla! Muutto tapahtunee nyt tulevana perjantaina ja tuon myötä luonnollisestikin myös blogin osoite muuttuu. Jatkossa voitte seurata mun touhujani osoitteessa:

http://eioorakettitiedetta.gains.fi

Vanhat tekstit muuttaa mukana, eli mikään uudelleenaloitus tämä muutto ei ole. Samat touhut jatkuu sielläkin, osoite on vain eri. Kiva jos pysytte mukana! Alkuun tulee varmasti säädeltyä sen kanssa jos jonkinmoisesti, mutta eiköhän se hyväksi kodiksi jo aika pian muutu. Kärsivällisyyttä siis, jos mokailen siellä. :D 

Tervetuloa uusille kulmille!

p.s. Teen blogille myöskin Facebook -sivut loppuviikolla, halukkaat voivat seurata sitä(kin) kautta!

Viikko 9: uutta suuntaa

Laiskaa sunnuntaita! Täällä on taas vapaapäivän kunniaksi nukuttu pitkään ja pyjamasta en ole koko päivänä luopunut. Enkä tosiaan aiokaan! Aika kivoja nämä sunnuntain vapaapäivät. Ensi sunnuntaina teenkin töitä, joten ilo kunnolla irti nyt. ;)

Mahtuu viikolle kuitenkin ne aiotut viisi treeniä ja tällaisia tuli tehtyä:

Maanantai: jalat. Kesto: 1:12min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:55min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:05min.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:16min.

Lauantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 60min.

Sunnuntai: lepo.

Maanantain jalkatreeniä.

Hienoja treenejä viikko pullollaan. Vatsaa ei nähtävästi tehty kumpanakaan aiotulla päivänä. Keskiviikkona se johtui siitä, että mulla oli edelleen vatsalihakset kipeät edeltävän perjantain treenistä! Eilen lauantaina se johtui ihan vain siitä, että tuli vähän syötyä ennen salia, eikä sitä vatsaa voinut ajatellakaan treenaavansa. :D

Painoja olen saanut hilailtua aika hyvin taas ylöspäin, esimerkiksi vaakaprässissä teen nyt 80 kilolla (vielä pari viikkoa sitten 60kg) ja pystyprässissä pääsin juuri sataan ja nyt sain viime treenissä laittaa jo 110kg. Pystyprässi on mulla treenin kolmas tai neljäs liike, joten en tiedä mihin pystyisi tuoreilla koivilla, varmaan vähän enemmän ja koko ajan on muutenkin nousussa. Ja tosiaan, olen vasta tämän salin aloittanut (vaikka muuten en olekaan aloittelija), eli edelleen tässä haetaan niitä painoja. Tietysti tuo kertoo myös kehittymisestä, kyllähän niitä painoja pitäisikin pystyä lisäilemään vähän väliä!

Etureisiä tehdessä on painot myös nousussa, nyt viimeiset toistot menee armottomalla irvistyksellä, mutta meneepä vielä kuitenkin! Armottomista irvistyksistä tulikin mieleeni, että kun tuolla salilla on taas tullut treenattua #salilvika -aikoina, niin siellä voi treenin jälkeen vähän pelleilläkin..

Oon sanaton.. Mutta näillä mennään!

Ollaan tosiaan taas käyty yhdessä treenaamassa siten, että siellä saa vähän melkein jopa pitää kiirettä, että ehtii ulos ennen kuin kello on yksitoista ja sali menee kiinni. Normaalistihan käyn salilla töistä suoraan, mutta jalkatreenit teen mieluiten illalla yhdessä miehen kanssa. Ihan vain siitä syystä, että ehdin syödä kunnon ruokaa ennen treeniä, ja saan myös kotona rullattua koivet hyvin auki. Torstai oli myös tällainen iltatreeni, vaikkei jalkapäivä ollutkaan, sillä olin vapaapäivällä ja reissasin heti aamusta muualla bussin kanssa, enkä enää viitsinyt lähteä erikseen toisella bussilla salille. Illalla siis yhdessä miehen kanssa. Tykkään hirveästi noista myöhäisistä treeneistä, salilla on hyvässä lykyssä vain kaksi muuta ihmistä ja muutenkin rauhaisaa ja jotenkin tunnelmallista. Ainoa huono puoli niissä on se, että ei ehdi nukkua! Jos yhdeltätoista lähtee salilta kotiin, sitä saa syödä ja valmistella seuraavaa päivää ainakin kahteentoista asti. Sitten aamulla kello herättää jotain väliltä 6-7. Mielelläni nukkuisin vähän enemmän.. Tähän täytyy selkeästi vähän panostaa enemmän, miettiä miten sen saisi vähän paremmin menemään.

Ojentajaliikkeitä viimeksi mietin ja pohdiskelin, ja nyt tuo tilanne on saatu hallintaan. Annoin tuolle pään takaa vedettävälle taljaliikkeelle toisen mahdollisuuden ja sehän passasi nyt tosi hyvin. Sain säädettyä taljan oikealle korkeudelle, sekä painot ja asennon sellaiseksi, että pysyin siinä hyvin ja sain ojentajat kovastikin tuleen. Saa sitä varmasti vielä fiksata, mutta hyvältä tuntui nyt kuitenkin näin alkuun taas. Toisissa kuvissa tehdään olkapäitä taljassa ja sitten ojentajia tukeen nojailemalla.

Hauiksia käsi kerrallaan taljassa. Rakastuin!

Olen kovasti ihastunut juoksumattoon siellä salilla, siis kävelymielessä. Lämmittelen sillä jalat aina ennen jalkatreeniä, kaksi muuta treeniä lämmittelen soutulaitteella, jotta saan kyseisiä muitakin lihaksia lämpimäksi kuin pelkästään jalkoja. Mutta se juoksumatto on kävellessä niin mukava, että siinä kun musiikkia kuuntelee ja katselee salin tapahtumia, voisin olla siinä helposti vaikka tunnin verran. Jotenkin se salin seuraaminen on ihan valtavan viihdyttävää ja voisin sitä varmaan katsella aamusta iltaan jos se vaan oisi mahdollista, ja sallittua.. :D Samaan tapaanhan tykkään katsella juoksukisoissa niitä juoksijoita, se on viihdyttävää. Joskus kyllä menen tuonne salille ihan vain kävelemään pitkäksi aikaa. Ehkä mun ongelmakoivetkin sen kestää paremmin kuin tuolla ulkona tallustelun.

Viikon syömisiä tässä:

Riisipastaa ja tomaattista linssikastiketta. Söin vielä lisää pastaa kun jonkun piti uhrautua, ettei jäänyt
sellaista jämämäärää. En ollut kovin vastahakoinen..

Linssikastikkeen jämät ja vihannekset. 

Sitä parasta taas, ristikkorepunoita ja anamman kasvispaloja. Tätä oli kahdesti tällä viikolla, vaan toisesta kuva.

Riisipastaa, pinaattista herkkusienikastiketta ja punajuuripihvejä.

Kermaiset parsakaalit ja riisinuudelit.

Perunoita, kasviksia ja herkkusieniä.

Eilen lauantaina oli viimeinen herkkupäivä nyt hetkeen, en vielä tiedä milloin seuraava on. Nimittäin tässä olisi tarkoitus nyt vähän kiristellä tai jotain sen suuntaista! Yhtäjaksoisesti onkin syöty plussilla muistaakseni vuoden 2013 alkusyksystä, eli puolitoista vuotta. Paljon (PALJON) olen saanut syödä ilman, että olen tässä välissä paisunut liiaksi, edelleen olen hoikka, ainakin niin lääkäri kirjoitti papereihin. ;) Eikä tässä ole kyse nytkään kuin ehkä parista kilosta. Vähän ylimääräistä pois, että mahtuu taas vaatteet päälle ja oma olo paranee. Suurta osaa tässä kaikessa näyttelee tuo mun ilmeinen IBS -vatsa, joka ei näistä jättimäisistä ruoka-annoksista tykkää. Mitään radikaalia muutosta ei arkeen tule, kunhan vähän pienentää annoskokoja ja jättää herkut hetkeksi pois, niin sillä toivottu muutos jo tapahtunee. Liikuntaa en tietoisesti tule lisäämään, sillä muistissa on edelleen ne kilpirauhasjutut keväältä 2013, joten järki pidetään hyvinkin pitkälti päässä. Aerobistahan en ole tehnyt enää kohta kolmeen kuukauteen, kun aloitin tuolla nykyisissä töissä. Se on pitkälti mun aerobistani ja sen lisäksi tehty aerobinen ei ajaisi mun tavoitteitani.

Mitään aikamäärää tai sitä kilomäärää en myöskään ole asettanut, katsoo nyt milloin on sopiva ja vatsa tyytyväinen ja sillä sitten mennään. Vaa'alla olisi tarkoitus käydä huomenna, eikä mulla ole aavistustakaan mitä se näyttää. Viimeksi olen nähtävästi käynyt vaa'alla 13.11 ja silloin se näytti 53.6kg. Oisi jotenkin niin siistiä, että se olisi jotain viidenkymmenenkuuden kilon tietämillä. Se on korkein paino mikä mulla on koskaan ollut ja näin pienirakenteisena se oli silloin aikoinaan mulle sen noin kymmenen kiloa liikaa. Nyt on lihasta sen kaiken ylimääräisen sijaan, vaikka toki sitä ylimääräistäkin on, mutta olisi jotenkin kyllä hienoa päästä vertailemaan nykyistä minää siihen entiseen. Vähän on eri tavalla jakautuneet nuo kilot kuin silloin ennen. :)

Mutta sen tietää sitten ensi viikolla ja jotain vertailukuvajuttua täytyy joka tapauksessa rakentaa. Instagram -tilille varmaankin tulee ensimmäisenä jotain päivitystä painosta, kunhan huominen aamu vain koittaa.

Kirpparilöytöjä; nilkkurit, joita menin etsimäänkin, ja yllärilöytönä ISTUVAT bootcut -farkut! Onlyn mallistosta, mun
suurin lempparifarkkumerkki. <3 Vyötärökokona näissä on 28". Siihen mahtui takamus ja reidet (kireästi), mutta vyötäröllä
on kyllä tilaa vielä paljonkin. Vyöllä tilanne pysyy hallinnassa. Oli aika, kun 25" oli liian suuri.. Enää ei mene ne farkut sentään kiinni. :D

Ensi viikolla on luvassa myös hierontaa Pekalla, kun käydään mun forkut läpi. Nyt ollaan ehkä vihdoin keksitty oikea tapa hieroa mua, sillä jalat on nyt ensimmäistä kertaa aikoihin taas hyvät! Taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun menen Pekalle niin, ettei tarvitse käsitellä pohkeita ja penikoita laisinkaan. Varmaan viitisentoista kertaa siellä oon jo käynytkin, joten tämä on aika hieno homma. Forkut ja kämmenet on nyt sitten vuorostaan aika hajalla, joten niitä koitetaan nyt saada auki. Silleen, että pysyisivät myös ja palautuisin siitä. Isoja toiveita, mutta katsotaan. :)

Loppuviikosta on myös erikoisuutena sellaisen kymmenen putelin edestä verinäytteitä tämän viikon lääkärikäynnin pohjilta, joten molemmat näistä tapahtumista vaikuttaa myös treeneihin jonkin verran. Neljä treeniä taitaa ensi viikolle tulla viiden sijaan, mutta sehän nyt on hyvä määrä sekin.

Nyt me jatketaan tätä päivän teemaa ja toivotellaan hyvää ensi viikkoa teille!

Vegaani-Heidi 2kk

Takana on nyt kohta se tasan kaksi kuukautta vegaanina (matkastani vegaaniksi kirjoittelin aiemmin täällä) ja voisin vähän päivittää mitä vaikutuksia sillä on ollut ja muita aiheeseen liittyvää juttua. Kaksi ihan selkeää vaikutusta on ollut havaittavissa ja ne on molemmat olleet varsin mieluisia - enkä kumpaakaan osannut odottaa!

Ensimmäinen minkä huomasin tapahtuvaksi oli se, että kehosta humpsahti höttöä ja nestettä ihan silminnähden pois. Tämän huomasin muistaakseni parin viikon kohdalla, ellen jo aiemmin. Vaa'alla en ole käynyt taas kuukausiin, joten en tiedä tapahtuiko muutos selkeästi sielläkin. Tästähän puhutaan paljon, että kun jättää maitotuotteet pois, kehosta lähtee nesteitä. Mulla tämä on tarkoittanut ihan selkeästi timmimpiä reisiä ja peppua. Itteä on välillä saanut suu auki pällistellä, että miten voikin olla niin suuri muutos, sillä ero entiseen on oikeasti ihan huikea.

Toinen selkeä ero entiseen on (sori miehet..) PMS -oireiden lieventyminen. Mun tapauksessa tämä tarkoittaa selkeimmin sitä, että ennen jopa kaksi viikkoa ennen menkkoja kovasti kipeytyneet tissit eivät enää kipeydy - siis lainkaan! Ennen olo oli ihan tukala, se turvotus ja jomotus niissä, eikä edes rintsikoita voinut juuri pitää kun niin kovin koski. Saati sitten jos piti vaikka hierontapöydälle mennä mahalleen! Nuo kivut ovat ilokseni ainakin näin kahden kierron kokemuksella historiaa ja se jos mikä on ihan huikeeta. Mikä voima onkaan ruokavaliolla! Tätähän voi jokainen miettiä itse, että sitä tosiaan laittaa/on laittanut suuhunsa jotain sellaista, mikä vaikuttaa hormonitoimintaan näin suuresti. Itseä puistattaa ajatuskin, hyi.

Ruokavalio on myös muodostunut omanlaisekseen rutiiniksi jo heti alusta. Alkuun ajattelin, että rahkan tilalle otan ensi hätään smoothieita kunnes keksin jotain muuta, mutta sillä tiellä ollaan edelleenkin. :) Smoothiet on ihan hirmuisen hyviä, eikä se valmistaminen ole sen vaivalloisempaa kuin rahka -annoksenkaan. Ehkä jopa helpompaa, kun teen päivän kolme smoothietani yhdellä kertaa. Yhden syön/juon aamulla, yhden työeväänä ja yhden illalla. Illalla teen aina valmiiksi kaikki kolme. Ensin sen iltapalan ja kun se on nautiskeltu, teen kaksi muuta valmiiksi odottamaan seuraavaa päivää. Samaan tapaan siis ennen keittelin puuroa illalla aamuksi. Puuro jäi siis muuten vaan pois, olin jo kaipaillut tilalle uutta aamupalaa.

Pretty, no?

Smoothieisiin tulee riisimaitoa, riisiprotskujauhetta, banaania, agave-siirappia, marjoja, saksanpähkinöitä ja piparkakkumaustetta. Ihan sairaan hyvää herkkua ja ainakin miljoonasti parempaa kuin rahka! Ainekset ja suhteet vaihtelee vähän sen mukaan mistä päivän ateriasta on kyse, mutta noiden kesken niitä vaihtelen. Banaania menee smoothieissa päivässä mulla neljä ja yksi sitten vielä erikseen. Mies käyttää myös yhden iltapalaansa. Meillä menee siis kuusi banaania päivässä ja toisina päivinä enemmän (esimerkiksi tänään pelkästään mulle tulee seitsemän :D). Siinä saa ostaa jo ihan hyvät määrät kuulkaas, kun kaksi kertaa viikossa käy kaupassa (kuten mun Instagram -seuraajat ovat saaneet nähdä). :'D

Muutenkin ruokaa saan syödä todella suuria määriä. Alun jälkeen laskeskelin kalorit, että tiedän pitääkö niitä fiksailla ja yllätyin, että kaikkine (riisi)kermaisine kastikkeineen kalorit jäivät vajaiksi. Olen siis siitä lähtien syönyt entistäkin enemmän ja kyllä saa muuten nähdä vaivaa, että pysyy plussalla fyysisen työn ja treenien jälkeen! Suurimmaksi osaksi se on tietysti vaan kivaa, mutta tähän on tulossa muutosta, siitä lisää sunnuntaina. ;)

Kuvassa viimeiset meidän aika perusostokset. Haluaisin heti alkuun huomauttaa noista muovisista pusseista. Meille on tosi tärkeää lajitella biojätteet erikseen ja ollaan osteltu niitä biohajoavia pusseja hedelmille ja vihanneksille. Mutta meidän komposti, mikä ei siis ole meidän komposti vaan vuokraisännän, ei ole enää talvella toiminut. Joudutaan siis heittämään nyt talven ajan biojätteet sekajätteeseen ja se koskee! Biojätekeräystä ei täältä löydy. Siksi tulee välillä otettua normipusseja, sen sijaan että metsästäisi niitä biohajoavia ympäri hevi-osastoa, kun niitä yleensä törröttää tasan yhdessä telineessä jossain piilossa. Banaaneille niitä ei voi edes käyttää, sillä parikymmentä banskua repeilevässä pussissa ei vaan ole hyvä yhdistelmä.. Ylipäätään hirvittää tämä muovin määrä kuitenkin, ihan kurkuissakin ja parsakaaleissa, mutta minkäs teet. Toisinaan myynnissä on muovittomia (käyriä) kurkkuja ja silloin tulee sellaisia ostettua, jos nyt eivät huonoja muuten ole.

Mitä siellä kuvassa sitten on? Vasemmalta lähtien, eli pakasteet ensin: Anamman kasvispalat (soijapallurat), pari pussia vihannessekoituksia, ristikkoperunat, punajuuripihvit. Sitten riisimaidot, maustekurkut. Miehelle kaura- ja soijajogurttia. Kurkkua, parsakaalia, banaania, tomaattia. Miehen omput ja klementiinit. Riisipastaa, punaisia linssejä, miehen kuivatut luumut puuron sekaan ja agave -siirappia. Se on mulle ja tykkään sen mausta ihan tajuttomasti. Nam!

Kuvasta puuttuu perusaineista ainakin peruna, riisinuudelit, tomaattisose, kaurapuuro (miehelle), pavut ja riisikerma. Kissanruokia en kuvaan ottanut. :)

Näin. Tällaisella on menty ja kertaakaan ei ole ollut maitotuotteita ikävä. Mieshän ryhtyi syömään myös vegaanisesti (lukuunottamatta hunajaa ja E-koodeja, oma veganismini on vielä lukuunottamatta E-koodeja, hunajaan en koske) aika pian sen jälkeen kun itse aloitin, ei tainnut tulla kuin viikon perässä. Ruokaa saa syödä niin paljon että napa paukkuu ja nitisee liitoksissaan ja nälkää ei tarvitse nähdä. Kaikki on herkullista ja kaikenlaista on tullut syötyä ja kokeiltua. Ruokavalio on monipuolistunut, vaikka söisinkin mielelläni päivästä toiseen ristikkorepunoita ja soijapalluroita.. Ja kokkausinto on suurimmaksi osaksi kasvanut potenssiin sata. Ruoka ei oo koskaan maistunut näin hyvältä ja olo ei ole aikoihin ollut näin keveä, siis kaikinpuolin. Kyllä on mieli ja sydän kevyt. <3 Tästä on hyvä jatkaa ja nähtäväksi jää mitä kaikkea sitä vielä tulee huomaamaan. Jännää!

Mutta se on varma, että vaikeeta tämä ei todellakaan ole, vaan päinvastoin, ihan hullun helppoa. Ja hemmetti että onkin herkullista!

Viikko 8: täysi viisi, ravintolaa ja viljansyöntipäivää

Hiiohoi! Herättiin tänään vasta puoli kaksitoista päivällä ja tässä saa vähän tehdä töitä, että ehtii kaiken tälle päivälle meinatun toteuttaa! Onneksi kyseessä on sentään lepopäivä treeneistä, joten sen puoleen ei ole ollut hätää. Ja levättyä tosiaan tuli. ;) Olen oppinut, että kissan voi käydä ruokkimassa kun alkaa huutamalla herätellä ja sen jälkeen kömpiä takaisin sänkyyn ja kissa on taas hiljaa. :') Samanlaisen nukkumismaratonin sain tehtyä perjantaina, kun mulla oli vapaapäivä ja mies hoiti kissan ruokkimisen aamulla mun nukkuessa. Aika luksusta. <3

Mutta ne treenit, niin. Viisi tuli tähän viikkoon taas ja se on hyvä. Tältä näytti:

Maanantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:57min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:57min.

Torstai: jalat. Kesto: 1:21min.

Perjantai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:05min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:57min.

Sunnuntai: lepo.

Hämmentää tuo 57 minuuttia kolmen eri treenin kestona, en tajua. :D Varsinkin kun tuossa eilisessä treenissä piti jättää yksi sarja viimeistä liikettä tekemättä (koska sali oli menossa kiinni, #salilvika), ja sitten/siltikin se oli juurikin se 57min. Hämmentävää!

Tällä viikolla on muutamia esille nostamisen arvoisia pointteja treenissä tapahtunut. Ensinnäkin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen nyt kyennyt tekemään etureisiä laitteessa. Enää ei koske, eli säädöt on vihdoin oikeat ja lisäksi pohjalla oli taas kunnollinen foam roller -rullaus kotosalla, jonka jälkeen lämmittely ja sitten treeni. Uskon, että tuo rullaus on se juttu. Sillä saan jalat työpäivänkin jäljiltä auki, että niitä on jotain hyötyä edes treenata.

Selälle otin uuden liikkeen lisää, kun silmiin osui pulldown -laite. Sehän passasi ja sillä olen vetkutellut menemään treenin viimeisenä liikkeenä (josta eilen jäi yksi sarja tekemättä). Sarjat on muuten kaikissa liikkeissä tällä viikolla jo normalisoituneet sinne neljään, enää ei siis ole tullut tehtyä vaikka yhtätoista tai seitsemää sarjaa jalkaprässiä. :'D

Treenivaatteita. Ekassa kuvassa H&M paita ja housut. Tokassa paita Prismasta ja Victoria's Secretin Pink -malliston housut.
Vikan kuvan housut samat kun ekassa ja toppi myös H&M.

Torstaina tein myös ehkä parhaimman jalkatreenin ylipäätään, missä tuo etureisiliikekin oli mukana. Sen tein viimeisenä, enkä voisi sitä muussa kohtaa tehdäkään. Etureisihapotus on s**tanasta ja sitä mulla esiintyy muutenkin niin helposti, että olen oppinut vihaamaan sitä varsin suuresti. :D Reidet oli treenin jälkeen ihan rikki ja odotin aivan jättimäisiä domsseja, mutta onneksi tuli vaan semikovat.

Tuossa treenissä tein myös pohkeita ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja ensimmäistä kertaa ikinä laitteella. Ai kamala, kyllä piti nousta aina tepastelemaan ympäri salia sarjan jälkeen kun niin jumalattomasti poltti! Onneksi pohkeita käsitellään suhteellisen säännöllisesti hieronnassa (pohje- ja penikkaongelmien vuoksi en siis ole voinut niitä treenaillakaan) ja tuon vuoksi domssit jäi myös pieniksi. Niitähän rasitetaan siis vähän väliä joka tapauksessa, oli treeniä tai ei.

Muuten treeni sisälsi vaakaprässiä, takareisilaitetta, loitontajia, leveää kyykkyä, pystyprässiä, etureisiä ja niitä pohkeita. Ihan huikea treeni, enkä malta odottaa että pääsen tekemään saman uudestaan huomenna!

Löytöjä H&M:stä treenivaatteiden lisäksi: SUPER STRETCH -pillifarkut (elämäni ensimmäiset pillit) ja mustat suorat,
jotka venyy, eikä ole edes nappia tai vetskaria! Mun mukasuuri -pyllyni mahtui hienosti näihin! Sinisen neulepaidan ostin myös.

Olkapäille otin tällä viikolla mukaan pystysoudun taljassa, mikä tuntuikin varsin kivalta. Kotonahan olen sitä tehnyt aina mutkatangolla, mutta tämä tuntui paremmalta, ainakin noin olkapäätreenin viimeisenä liikkenä. Olen myös sivuvipareissa (taljassa) saanut tuon vammaolkapäänkin tuntemaan hapotusta jo aika hyvin, joten ehkä sinnekin menee jo jotain perille!

Ojentajien kanssa sen sijaan vähän taistelen, täytyy varmaan googletella eri liikkeitä. Ei vaan tee mieli tehdä niitä samoja mitä teki aina ennen kotona kun nyt on hirveä nälkä vaihtaa liikkeitä, kun periaatteessa siihen on mahdollisuus. Ja hyvähän niitä olisikin vaihtaa, kun samaan tapaan on veivannut niin kauan, että varmaan on ojentajat jo ihan tottuneet niihin liikkeisiin. Taljassa tehtynä tykkään ihan hirveästi niitä veivata (pushdown), mutta ei se nyt oikein riitä. Teen sekä naama että selkä taljaan päin. Voisin kokeilla taas uudelleen sitä liikettä, missä ollaan selkä taljaa kohden ja etunojassa ja sieltä narun kanssa pään yli heilutellaan. Mikälie liike sitten onkaan nimeltään. :D Ojentajillehan pitäisi optimaalisesti tehdä liikkeitä aika monipuolisesti, kuten Lihastohtorin blogissakin on mainittu. Voisin tietysti myös tuon tekstin lukea uudelleen läpi ja ottaa sieltä liikevinkkiä! Mitä (laite)liikkeitä teillä on ojentajille ohjelmissa? 

Eiliseltä myöhäistreeniltä hauiksia ja takaolkia. Vatsa on viljapäivän tulosta, ja tossahan sitä vedetään vielä sisään.

Lauantaina pidin tosiaan viljaisen päivän, eli edellisestä on aikaa taas sen verran, että tiesi ettei mitään suuria vaikutuksia tule. Mitä nyt tietty vatsa reagoi turpoamalla. Harvoin se yhdestä kerrasta kuitenkaan kipuilee, ja jos niin olisi niin sitten jättäisin syömättä. Myöskään nivelkipuja en saa yhdestä kerrasta, tai tule kipeäksi (kop kop..) tai että vatsa menisi sekaisin. Yleensä mun viljapäivä sisältää yhden annoksen viljoja, mutta tällä kertaa teki niin jumalattomasti mieli ihan kaikkea, että sitähän kaikkea sitä sitten söin. Parempi överit kun vajarit, vai miten se meni.. Ja aloitin jo edeltävänä iltana, kun söin ruisleipää hernarin kanssa! :D Olikin ensimmäinen perusruisleipä useaan vuoteen. Seuraavana aamuna vatsa oli kyllä vähän kipeä, mikä varmaankin johtui nimenomaan siitä rukiista. Tietysti hernarin kanssa vaikutus varmaan vielä tuplaantui.. :'D

Lauantain aamun aloitin kaurapuurolla, mitä olen viimeksi syönyt ehkä puoli vuotta sitten. Ensimmäinen ilman raejuustoa, eikä ollut ikävä! Protskut otin ns. palkkarina. 60g puuroa banaanilla ja muilla lisukkeilla (agave -siirappi, maapähkinävoi, pellavansiemenet) ja sitten vielä pari vegaanista 'voi'sarvea, joita en ole eläessäni syönyt, mutta joita mies tahtoi omaa aamupalaansa rikastuttamaan. Tykkäsin! Siitä sitten töihin ja töiden jälkeen meillä oli pöytävaraus Rustik -ravintolaan, jossa ollaan käyty aiemminkin, ennen kuin vegaaneiksi ryhdyttiin. Siellähän piti käydä myös vegaaniksi ryhtymisen jälkeen syömässä yhdet kerrat vielä sitä tajuttoman hyvää ruokaa ja sitä minttusuklaakakku -jälkkäriä.. Mutta sittenhän en pystynytkään, ei se enää tuntunut oikealta. Siksi ei menty. Etukäteen olin ravintolasta kysellyt mahdollista vegaanista annosta ja saanut houkuttelevan ehdotuksen, joten pöytä varattiin samantien.

Alkuruoka jäi ottamatta, kun ei oltu sitä etukäteen varmisteltu ja heillä ei oltu ihan varmoja onko leivät vegaanisia vai ei (niitä ei valmisteta heillä), ja pelkkä salaatti ei houkuttanut. Pääruoaksi keittiössä meitä varten valmistettiin aivan tajuttoman hyvää sieni-spelttirisottoa, papuhöystöä ja basilikapyreetä. Tämä vei kielen mennessään ja parissa minuutissa lautaset oli tyhjiä. Nams! Kooltaan olisi saanut olla puolet suurempi, kun saatetaan olla aikamoisia suursyömäreitä, niin olisi kyllä uponnut enemmänkin.. Ilman alkuruokaa meillä ei tällä oikein päässyt nälkä lähtemään, mutta keksittiin siihenkin keino, josta kohta lisää. :D Jälkkäriksi sorbetit, jotka löytyi listalta. Itse otin luomumansikkaa ja mies variksenmarjaa. Olivat hyviä! Tuosta pääruoasta haaveilen edelleen, se oli kyllä loistavaa. Mennään uudelleenkin. Ehkä etukäteen pyydetään suurempi annos. :D

Mutta koska nälkä jäi, lähdettiin kaupan kautta kotiin! Mukaan tarttui patonki ja paketti Poutun tofunakkeja (ja namia Finnkinosta). Näitä leipiä ja nakkeja sitten kotona sinapin kanssa syötiin (nakit lämmitettiin) ja voi luoja että olikin kuulkaas hyvää tällaiselle hyvin harvoin viljaa syöjälle (tähän taas se sydänsilmähymiö). Pienestä se ihminen on iloinen.

Siitä jonkun ajan päästä salille ja salin jälkeen (yöllä) palkkari, jonka jälkeen maisteltiin ensimmäistä kertaa kaurajätskiä, kun sitä on kovin kehuttu.

Maistui kyllä ihan perinteiselle mansikkajätskille, ei mitään ihmeellistä makua seasta löytynyt ja Oatly!:han on muutenkin tosi symppis merkki. Wow no cow! <3 Jos joku tahtoo eläimiä edes joskus pelastaa niin ostakaa lehmäjätskin sijaan tätä, sillä makueroa ei ole. Puoliksi meni paketti nopeasti. Ennen nukkumaanmenoa yöllä (yhden-kahden aikaan) syötiin vielä loput tofunakit sinappiin dipattuina. Se oli hieno vilja- ja herkkupäivä!

Muita ruokia viikolta tässä:

Pataa? Kasviksia, valkoisia papuja, riisiä, tomaattista kastiketta.

Jämiä edelliseltä päivältä ja riisinuudelia.

Sitä parasta: ristikkorepunat ja soijapallerot. Ja viininlehtikääryleet, jotka on tuon jälkeen ollut kaupasta loppu, grr.

Itse tehdyt lohkoperuna ja punajuuripihvejä pakastealtaasta.

No sitä parasta. Sinapilla. Entistäkin parempaa!

Se hernari ja sitten se ruisleipä. Vegaaninen Keiju päällä. Eipä oo levitettäkään tässä taloudessa näkynyt ihan muutamaan
vuoteen. :D Leivän päälle tuli vielä suolakurkkuja kuvan oton jälkeen.

Tulevalla viikolla pyritään taas kovin tuohon viiteen treeniin. Kyllä se salilla käyminen on vaan siistiä. Löysin vanhan mp3 -soittimenikin ja ensimmäistä kertaa eilen oli käytössä treenissä. Pääsin ihan omaan maailmaani, sellaiseen suloiseen kuplaan jossa jaksaa puurtaa ehkä entistäkin kovemmin ja jossa itsevarmuus on miljoona ja jossa kukaan ei häiritse. Uskon, että se auttaa treeneissä ihan tajuttomasti lisää. Huomenna katsotaan tuleeko prässättyä entistä enemmän musiikin voimalla! Ja kyllä, kyllä mulla siellä vähän jalka vispaa ja suu liikkuu. En tiiä tuleeko ulos ääntä välillä vai ei, mutta siellä toiset soittaa jopa ilmarumpuja ihan tunteella sarjataukojen aikana, joten enköhän mä sovi joukkoon hyvin. :D

Ja taas pärjää hetken!

Hyvää viikkoa!

Vieraskynä: Matti Jääskeläisen hallimaraton su 8.2.2015

Tämän vuoden kilpailujuoksut tuli avattua edellisviikonloppuna Tampereella. Aloin tehdä kisakalenteria tälle vuodelle jo joulukuussa ja silloin löysin sattumalta tällaisen hallimaratonin helmikuulle. Ajoitus oli mielestäni aivan loistava, koska talvella usein pohdin, että missäköhän juoksukunnossa sitä on eikä maratonit ulkoilmassa kiehdo. Sisätiloissa juokseminen tuntui aivan loistavalle ajatukselle ja varsinkin kun ajankohta oli mielestäni aivan täydellinen niin äkkiähän sitä tuli ilmoittauduttua. Kisa on kuitenkin pieni ja myytiin käsittääkseni aika nopeasti loppuun.

Matti Jääskeläisen hallimaraton on osa hallicuppia. Muut kisat ovat:
1. 24.1.2015    APK-Hallimaraton, Pori
2. 8.2.2015      Matti Jääskeläisen Hallimaraton, Tampere
3. 21.2.2015    Härmäläänen Hallimaratooni, Härmä
4. 28.2.2015    Pohjalainen Hallimaraton, Mustasaari

Tampereella juostiin Pirkka-hallissa 300m rataa ympäri 140 kierrosta ja pari sataa metriä päälle. Olihan siellä myös puolimaraton samaan aikaan ja kaiken kaikkiaan juoksemassa oli 130 ihmistä molemmilla matkoilla.

Matkaan lähdimme vaimoni kanssa aamuyöllä Kuopiosta ja tietenkin Norjasta oli juuri saapunut myrskyn jälkimainingit, joten ajokeli oli heikohko. Onneksi ei mikään järkyttävän huono, mutta selkeästi oli parantamisen varaa. Juoksupaikalle saavuttiin tyylikkäästi parin ylimääräisen kierroksen jälkeen sopivasti 5min ennen kuin numeroiden jako loppui eli täysin oikeaan aikaan. Mitäpä sinne sen aikaisemmin jännittelemään.. Pukukoppi oli varattuna kilpailijoille, joten numeron haun jälkeen vaan suoraan vaatteet vaihtamaan ja kiinnittämään nilkkaan nilkkaremmi, jossa oli elektroninen kierrostenlaskuttaja tai jonkin muun nimen omaava pieni laite. Sitten oli aika lähteä radalle.

Saapumisemme oli niin tarkkaan laskettu, että paljon ei jäänyt aikaa hämmästellä ennen starttia. Pari kierrosta juoksin ympäri kenttää, jotta sain hieman jalkoja auki ja ihmeteltyä meininkiä. Piti ottaa pienet nopeat dynaamiset venyttelyt vielä ennen starttia ja sitten kuuluteltiinkin jo kovin, että olisi aika siirtyä lähtöviivalle. Maratoonarit lähtivät toisesta kulmasta ja puolimaratoonarit toisesta kulmasta. Tällä oli varmaan tekemistä sen kanssa, että maaliviiva oli molemmille samalla paikalla, joten tietenkin lähtöviivat ovat eri paikoissa. Ujosti otin paikkani takarivistä. Pian kuuluikin perinteinen lähtölaskenta ja sitten lähdettiin matkaan.

Sisätiloissa kun juoksee niin minulla ei ollut sykemittarissani käytössä nopeusominaisuutta, joten en tiennyt yhtään millaista vauhtia juoksen. Tietenkin olisi voinut jonkun foot padin hommata tai vastaavan, että olisi nähnyt vauhtiaan, mutta päätin, että lähden juoksemaan alle anaerobisen kynnyksen ja katson sitten 30km jälkeen, että miten on paukkuja jäljellä. Päättämäni vauhti vaikutti olevan aika kova, koska heti pääsi ohittamaan lähes kaikki. Ei siinä kauan mennyt, kun tuli vastaan puolimaraton porukka ja parin kierroksen jälkeen olikin porukka jakautunut jo koko radan pituudelle. Oli ilahduttava nähdä, että mukana oli myös asennejuoksijoita eli henkilöitä jotka juoksevat puolikkaan tai kokonaisen enemmän asenteella kuin juoksutreenillä. Minua aina jollain tavalla sykähdyttää, kun ihmiset ylittävät itsensä ja kävelevät/hölkkäävät puolikkaan tai kokonaisen läpi. Ei varmasti ole helppoa, mutta asenteella vetävät matkan läpi.

Juoksin siis sykkeen perusteella ja vauhtini oli selkeästi keskivertoa nopeampaa, joten en paljon ehtinyt ykkösradalla juoksemaan. Lähes koko ajan sai ohittaa ihmisiä. Tosin kyllä minuakin ohiteltiin, kun puolikkaan juoksijoiden joukossa oli pari nopeaa tyyppiä ja maratonillakin myös. Tosin enpähän minä tajunnut alussa katsoa tarkasti, että kuka lähti juoksemaan puolikasta ja kuka kokonaista. Jotenkin mielessäni kuvittelin kaikki nopeat juoksemaan maratonia. Ajattelin, että olen varmaan jossain kymmenen joukossa.

Kisan alussa oli jonkin aikaa päällä väärä radiokanava ja saimme kuunnella jumalanpalvelusta. Ei se oikein inspiroi juoksemaan ja siitä huudeltiinkin järjestäjille palautetta ja aika nopeasti saatiin jokin perinteisempi poppikanava päälle. Olisikohan ollut jossain tunnin paikkeilla kun kuulutettiin muutakin kuin: vain kaksi rinnakkain, pitäkää huoli ettette juokse enemmän kuin kaksi rinnakkain, antakaa tilaa nopeammille älkääkö juosko enemmän kuin kaksi rinnakkain (kun paljon porukkaa juoksee eri nopeutta ympäri juoksurataa niin ohituksia on paljon samanaikaisesti). Kuulutus kertoikin kisojen tilanteen. Oli pieni shokki kuulla olevansa miesten kisassa neljäntenä. Siinä oli vain joten hienoa kuulla oma nimensä kuulutettavana hallissa. Tässä vaiheessa heräsi kilpailuvietti. Vain kolme mun edelläni. Missäköhän ne ovat. Siitä alkoikin sitten hirveä kartoittelu, että kuka edelläni on samassa sarjassa ja vielä minua edellä.

Kilpailun aikana pääsi aina maaliviivan ylitettyä näkemään pieneltä screeniltä omat tietonsa. Tosin se oli yllättävän hankalaa, koska tietoja näkyi screenillä samaan aikaan varmaan kolmisenkymmentä ja rivit päivittyivät aina kun joku ylitti maaliviivan niin koita siinä sitten juostessa lukea, että mitä sun kohdallasi lukee kierrosajan kohdalla tai kokonaismatkalla jne. Hyvin olisi tietoa saanut, jos olisi pystynyt lukemaan. Huomasin, että oli helppoa vilkaista, että kuinka monta kierrosta oli juossut. Mulla oli kuitenkin nopeampi vauhti kuin monella muulla, joten mun kierroslukemani oli korkeampi. Siinä aloin sitten katsella edellä menneiden henkilöiden kierroslukemia, kunnes huomasin, että yhdellä on sama määrä kierroksia, mutta on puoli kierrosta edellä. Rauhallisesti kiihdyttäen vauhtiani juoksin hänet kiinni ja seuraavaksi kun ylitettiin maaliviiva niin näin, että hän oli epäilemäni henkilö eli minua edellä miesten maratonilla. Hän oli paikallisia ja hän kysyi aikamiehiltä tilannetta niin hänelle kerrottiin hänen olevan toisena. Tästä minä päättelin, että olin itse kolmantena. Wau! Kolmantena. Sehän on mitallisija. Ennen tätä löytöä minulla oli tosiaan pari virhelöytöä eli juoksin epäilemäni henkilön kiinni ja sitten ylitin maaliviivan hänen perässään, mutta kierroksia olikin vähemmän kuin mulla.

On erittäin sekavaa juosta hallimaratonia. Se on hankalaa pysyä kärryillä siitä, että kuka johtaa ja miten itsellään menee. Samaten oli jotenkin hauskaa, kun noin 1,5 minuutin välein ohitti aina katsomossa istuvan vaimonsa, että pitääkö joka kerta moikata ja hymyillä vai mitä. Jossain vaiheessa uskalsin jo lakata olla heiluttamatta kättäni hänelle, kun kierroksia alkoi olla jo lähemmäs sata.

Samaten kun vauhtia on enemmän kuin muille keskimäärin niin en päässyt juoksemaan sisintä rataa lähes ollenkaan. Matkahan on laskettu sisimmän radan mukaan, joten paljon tuli juostua ylimääräistä. Varovainen arvio on, että juoksin sellaiset 2%:a ylimääräistä eli vajaan kilometrin.

Kisasta olikin tullut jotain ihan muuta kuin pelkkä koejuoksu, kun tajusin olevani kokonaissijoitukseltani kolmantena. Nyt päätin kylmästi vain peesata. Vaimolleni koitin viittoa, että edessäni oleva tyyppi on kisan kakkosena. Oli kuulemma ymmärtänyt, kuten myös sen kun osoittelin edessä olevaa miestä, jolla luki selässä Kiuru, että kyseessä on joku erikoisempi tapaus. Pauli Kiuruhan siellä oli kanssa vähän höntsäilemässä ja tekemässä vaalityötä. Taisi juosta vain puolikkaan, mutta olihan siinä kiva fiilis kun ohitin yhdessä vaiheessa hänet.

Hallissa oli hyvät olosuhteet juosta. Ei tullut liian kuuma, ei ollut ylämäkiä eikä vastatuulta. Samaten kisojen hyvät tarjottavat olivat käytettävissä 300m välein, joten oli helppoa pohtia syömisiä ja tankkauksia. Itse olin lähtenyt kolmen geelin taktiikalla kisaan. En käytä kofeiinia ollenkaan normaalissa elämässäni, mutta kisaan olin päättänyt ottaa nimenomaan kofeiinia sisältäviä energiageelejä. Olinhan juuri oppinut, että kofeiini tehostaa rasvanpolttoa, koska matkii adrenaliinia ja näin onnistuu huijaamaan kehoa pilkkomaan ja käyttämään rasvaa energialähteenä. Maratonmatkallahan hiilarit loppuvat aivan varmasti, joten rasvankäyttöä on hyvä jotenkin helpottaa ja harjoitella. Kisassa oli tosiaan helppo käyttää geelit, kun otti vain taskusta ja sitten juoksi ulommalle radalle pääsuoralla ja pysähtyi ottamaan vettä tarjoiluista. Tarjolla oli myös energiajuomaa, mehua, banaania ja rusinoita. Hyvät olivat tarjottavat ja tosiaan helppo pysähtyä napsimaan.

En enää muista, että millä kierroksilla mentiin, mutta lähempänä 30 kilometria oltiin, kun edessä oleva kisan kakkonen päätti mennä juomaan. Sitten päätin, että nyt on minun hetkeni. Nyt piti ottaa eroa ettei hän pääse mun beesiini juoksemaan, kun palaa juomiselta. Tuli ihan formula ykköset mieleen tästä taktiikasta. Onnistuin täydellisesti ja onni oli vielä puolellani, koska naisten kisan voittajan sain juostua kiinni juuri ja juuri ja hänen vauhtinsa oli sopiva, joten heittäydyin hänen beesiinsä juoksemaan. Kovin koitin tarkkailla mutkissa, että miten kaukana miesten nykyinen kolmonen on ja jossain vaiheessa huomasinkin, että puoli kierrosta on perässä. Meidän vauhti oli tässä vaiheessa sen verran hyvä, että saavutettiin kierroksella hänet mentiin ohi. Sitten olikin jo 30 kilometria kasassa ja alkoi hieman väsyttää. Lisää geeliä naamaan ja vettä sekä sitten äkkiä juoksemaan kiinni naisten ykkönen, että pääsi takaisin beesiin. Se on yllättävän mukavaa, kun juoksee jonkun beesissä; ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin pysy perässä. Nainen olikin minua kolme kierrosta edellä, joten tiesin, että kisan kolme viimeistä kierrosta juoksen yksin, mutta se ei haitannut. Tiesin, että kolme kierrosta menee vaikka yhdellä jalalla pomppien.

Sitten koitti hetki kun naisten voittaja sekä muuten koko kisan voittaja saapui maaliin ja minulla alkoivat kolme viimeistä kierrosta. Olivatkin helppoja kierroksia, kun tiesi, että maali oli lähellä. Kierrosaikani paranivat neljän sekunnin luokalla, kun juoksin yksin. Tiesin, että olin yli kierroksen edellä kisan kolmosta, joten oli vapautunutta juosta. Siinä pohti, että olen kisan kakkonen. Upea fiilis. Vähän alkoivat pohkeet oireilla jo tässä vaiheessa, mutta eivät onneksi krampanneet. Kisan jälkeen olinkin aivan valkoinen, koska hallin sisäilma on kuiva niin hiki haihtui nopeasti pois ja jätti minulle paljon suolaa iholle. Energiaa oli enemmän jäljellä kisan jälkeen kuin normaalisti, joten vähän jäi paukkuja varastoon vielä. Viimeinen tunti kisasta meni suunnitelman mukaisesti sitten anaerobisella puolella sykkeen pohjalta.

Lopulta saavuinkin sitten maaliin. Oli hieman epäselvää kisan alussa, että miten monta kierrosta piti juosta, mutta onneksi se sanottiin pariinkin kertaan, että kun taulu näyttää 140 kierrosta niin sitten pitää vielä juosta se loppuun. Oli hienoa kun kuulutettiin oma nimeni ja sanottiin, että on viimeisellä kierroksella. Hieno hetki. Sitten saavuinkin maaliin. Tässä olikin sitten mun mielestäni kisan oikeastaan ainoa huonosti hoidettu tilanne. Ei mitään kuuluteltu, että saavuin maaliin. Kukaan ei reagoinut mitään kun pysähdyin ja siirryin ulkoradalle. Ei mitalia kaulaan, ei mitään. Tuli vähän sellainen olo, että juoksinko mä oikeasti oikean määrän kierroksia. Olin siitä kuitenkin varma, joten kävelin sitten vaimoni luokse toiseen päähän rataa. Siellä ehti sitten hetken istua ja nauttia juotavaa sekä käydä läpi kisaa, kun kuuluteltiinkin jo palkintojen jakoon. Olipas se. Eipä ole ennen joutunut palkintopallille nousemaan kisan jälkeen. Pauli Kiuru itse ojensi pystin ja kirjan sekä kätteli. Olihan siinä vähän urheilujuhlan tuntua. Loppuaikani 3:18 ei nyt mikään huippuaika kuitenkaan ollut, joten ei miesten taso hirvittävän kova ollut, mutta mitäpä sitä turhaan miettimään, kun pallille pääsee. Olihan siinä hymy herkässä kun kuvia napsittiin voittajakolmikosta. Oli se kiva sitten mennä takaisin vaimon ja paikalle saapuneen kaveripariskunnan luokse, kun oli pystiä mukana. Sain vielä kuulla, että härre oli katsonut juoksuani ja todennut tekniikan pysyneen jalkojen osalta päkiävoittoisena sekä muutenkin kasassa viimeisilläkin kilometreillä. Oli todella hyvä saada palautetta tekniikasta. Mun perusongelmani oli taas lähtenyt käsistä eli toinen käsi tekee turhaa liikettä ja kuluttaa aivan turhaan energiaa. Onpahan jotain työstettävää. Siitä olen kuitenkin erityisen iloinen, että olen saanut askeleeni päkiävoittoiseksi ja sillä pystyn kokonaisen maratonin juoksemaan.

Sitten yleisesti sanottavaa kisasta. Ajattelin etukäteen, että sisäkisaan onkin varmaan hyvä lähteä hakemaan uutta ennätystä, mutta en tosiaan tajunnut sitä, että nopeat juoksijat eivät paljoa pääse juoksemaan lyhintä reittiä, kun pitää ohitella paljon porukkaa, joten ylimääräisiä metrejä tulee merkittävästi. Jäin omasta ennätyksestäni minuutin luokkaa, mutta varmasti tuli juostua itse maraton kyllä ennätysajassa, mutta nyt oli ylimääräisiä kilometrejä. Samaten oli ikävää, kun ei tiennyt selkeästi, että kuka johtaa. Uskoisin, että voittokin olisi ollut mahdollinen, jos olisi tiennyt tilanteen ja sen, että kuka edes johtaa. On kuitenkin niin mukava päästä kesken talven juoksemaan shortseissa maraton. Talvella sitä kaipaa lämmintä ja sitä ettei tarvitse olla lämpökerrastoa päällä juostessa. Kokemus oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen ja suosittelen lämpimästi, kunhan pitää mielessä, että nopeampana joutuu ohittelemaan paljon ja se on välillä energiaa kuluttavaa ja oman vauhdin seuraaminen ei ole yhtä helppoa kuin ulkona GPS-kellolla. Kiitos oikein paljon järjestäjille.

Kisan jälkeen pääsikin sitten höpisemään uusien kavereiden kanssa. Siinä on vain jotain mielenkiintoista, kun aikuisiällä löytää uusia kavereita. Ei se ole enää niin helppoa kuin joskus aikaisemmin. Seinfeld taisikin tästä jotain sketsiä heittää, että hän ei voinut olla mukavan tyypin kaveri, koska kaveripaikat olivat jo täynnä. Onneksi meillä ei ollut paikat täynnä. Mentiinkin sitten porukalla vielä syömään Gopal -nimiseen kasvisravintolaan. Oli nautinto päästä hakemaan ruokaa buffetista, josta tiesi kaiken olevan vegaanista paitsi voin. Ei tainnut miettiä, että voiko tota syödä tai tota, pystyi vaan lappamaan ruokaa tarjottimelle. Makumaailma oli itämaista, joten kyllä kelpasi ruoka. Paljoa ei pystynyt syömään, mutta onneksi pystyi nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta.

Olihan se hyvä reissu Tampereelle kokonaisuudessaan.

Kevyt viikko 7: hierontaa, viikon löytöjä ja vain parit treenit

Ihan kuin tämä viikko olisi kestänyt ikuisuuden! Varmaan syynä oli se, että olin yksin kotona useamman päivän. Lisäksi treenejä kerääntyi vain kaksi, mikä on täysin ok kevyelle viikolle, vaikka kolmea meinasinkin. Vain kaksi kuitenkin siksi, että ranteeni kettuili, enkä viitsinyt sitä rääkätä treenillä, vaan otin ylimääräisen lepopäivän. Ja niitähän kerääntyi kivasti. ;)

Maanantai-torstai: lepo (maanantaina hieronta).

Perjantai: selkä, hauikset, olkapäät ja ojentajat. Kesto: 0:32min.

Lauantai: jalat, vatsa. Kesto: 0:25min.

Sunnuntai: lepo.

Salilla on leppoisaa!

Kävin tosiaan taas Pekalla hierottavana maanantaina näiden koipieni vuoksi. Viimeksi jalat eivät päässeet palautumaan hieronnasta ollenkaan, sillä siinä oli seuraavana päivänä työpäivä ja jaloilla oleminen silloin oli aika puhdasta tuskaa, ja aiheutti sen, että palautuminen häiriintyi aika isosti. Toinen nilkka jäykistyi entisestään ja hieronnan jälkeen isosti turvonnut sääri (penikka) oli/on edelleen turvoksissa, siihen nousi kunnon patti. Siispä uutta kierrosta kehiin ja otettiin vähän eri tavalla taas, kun mulla tuo palautuminen on joka tapauksessa hyvin heikkoa. Etsitään siis sitä oikeaa tyyliä, miten mua parhaiten voi hieroa. Tällä kertaa onnistuttiinkin siinä, sillä hyötyä tuli ja palautuminenkin oli onnistunut. Seuraava päivä oli vapaapäivä, jonka aika kirjaimellisesti vietin vain sohvalla maaten ja vettä juoden!

Samalla otettiin forkut, sillä mulla on nyt ollut oikea forkku kärsineen oloinen. Se on niin tukossa, ettei jaksa oikein edes imuria pidellä, kun koko forkku alkaa särkeä ja puristusvoima heikkenee sen vuoksi, sekä ranteeseen vihloo ja sitä rataa. Saapas nähdä miten tilanne sen suhteen etenee, kun töissä se on jatkuvassa rasituksessa. Urheilija ei tervettä päivää näe! Tai sitten vaan minä, minä en semmosta näe. :') Kun yhden paikan saa kuntoon, edes jotenkin, menee seuraava. Semmosta tää on. Selvää on edelleen, että mun kroppani ei toimi ihan normaalisti ja mulla onkin kuun lopussa lääkärikäynti tähän liittyen. Saa pitää peukkuja, että syy (eli diagnoosi) sieltä tulisi. En itse uskalla oikein edes toivoa moista, mutta toivoa sitä saa ja pitää. En siksi uskalla, etten pety kun sitä ei tulekaan.

Töissä jo treenivaatteet päälle salia varten, mikä on ihan vieressä.

Tuon ranteen/forkun vuoksi en mennyt salille vielä torstaina, kuten olin aikonut, sillä vuorossa oisi ollut ojentaja- ja olkapäätreeniä, missä ranne on aika kovalla koetuksella. Sen pidin vielä lepoa ja perjantaina (synttäripäivänä!) tein kevennetysti ja yhdistetysti kyseisen treenin hauisten ja selän kanssa. Tein jokaiselle lihasryhmälle paria liikettä ja vain kaksi sarjaa per liike, eli vähensin tällä kertaa sarjoista, en toistoista tai painoista. Lauantaina sama homma jaloille, mutta ei töiden jälkeen vaan aika myöhään illalla miehen kanssa taas. Jotenkin tuntui niin hassulta lähteä salille, jonne pitää ajaa autolla, vain tekemään puolen tunnin kevyt treeni. :') No, tulihan siinä käveltyä juoksumatolla taas vartti, joten kokonaisaika salilla lähenteli kuitenkin tuntia.

Olen tällä viikolla tehnyt myös useamman löydön, vaatepuolella ja ruokapuolella. Kaikesta ei ole kuvia, mutta niitä tulee kyllä jossain kohtaa. Yllä näkyy yksi kirpparilöytö (jossa vietin puolitoista tuntia ja toin kotiin säkillisen vaatetta, joista maksoin vain 16e!), mikä oli minusta kovin hieno! Verskatakki, josta maksoin vain 3e. Kokoa XS, mikä edelleen pitkälti olen. Ainoastaan monesta paidasta/takista olkapäät kinnaa, muuten mahtuu. Ei kai sitä tarvitse selkä suorassa nyt seistäkkään.. :D No pitäisi kyllä!

Sain miehen vanhemmilta (kiitos!) synttäreiden kunniaksi lahjakortin S-ryhmän kauppoihin ja innoissani menin heti treenivaateostoksille, tietysti! Sovitin elämäni ensimmäiset trikoot ja pyllistin niiden kanssa peilille vain nähdäkseni, että kaikki näkyi läpi. En ostanut, vaikka olenkin salilla huomannut, että ilmeisesti se on ok, että kaikki näkyy läpi. :D

Sen sijaan nämä treenipöksyt ostin, joihin ihastuin kyllä tosi kovin! Näkyvät myös postauksen ekassa kuvassa. Pääsivät päälle kevyeen jalkatreeniin ja hyvin toimi, on todella mukavat. Otin M-koon, kun ässää ei ollut. M -koko on tosin oikein passeli mun takapuolelle. :D Ostin myös yhden pitkähihaisen ja yhden lyhythihaisen hiiiienon treenipaidan, mutta niistä ei nyt tällä erää kuvia ole. Tuli siis tehokkaasti käytettyä tuo synttärilahja. :) Prismasta löysin kaikki.

Ruokapuolen löytöjä:

KOKEILKAA TÄTÄ, kuten jo Instassa hehkutin. Hemmetti soikoon, että on hyvä setti! Riisikakku (mulla niitä jättimallisia), pähkinävoita ja maustekurkkuja. Ihan tajuttoman hyvä setti ja tiesin heti maistaessani, että tää on sellainen mikä saattaa lähteä ihan käsistä. :'D No ei oo lähtenyt, mutta makunsa puolesta voisi lähteä. Miehenkin pakotin maistamaan (ei vaatinut paljoa suostuttelua..) ja samanlaisen reaktion sieltä sain!

Nakkeja! Vegaanisia sellaisia! Nämä on vähän jakaneet mielipiteitä koostumuksensa vuoksi. Eihän se sellainen perinteisen nakin napsakka koostumus olekaan, mutta ihan kunnon nakeilta maistuivat ranskalaisten kanssa uunissa tehtynä. ;) Loput pääsi vielä tämänpäiväiseen ruokaan.

Ja taas uutta jätskiä piti kokeilla, kun sellainen kaupasta löytyi. Lakritsijätskiä tällä kertaa, soijapohjainen tämäkin. Aivan hirmuisen hyvää! Ei eronnut makunsa puolesta maitopohjaisesta jätskistä ja lakritsin maku on tässä vahva, siis muuallakin kun noissa kastikkeisissa kohdissa, mitkä toki on niitä kaikista parhaita kohtia. ;) Puoliksi meni jälkkäriksi eilen, eli maistuvaa oli. :D Samaan sarjaan kuuluu mangojätski, mutta se ei itseä niin houkuta ja joku sanoikin, että se on vähän laimeampi kokemus kuin tämä.

Ja sitten niitä ruokailuja! Miehen ollessa muutaman päivän koulun vuoksi muualla, ei itselle tee mieli niin mitään ihmettä kokkailla. Siispä mitään kovin ihmeellisiä pöperöitä täällä ei ole syöty. Tässä osa kuitenkin:

Keitettyä perunaa ja parsakaalia. Pari viininlehtikäärylettä taka-alalla.

Hernaria! Oli sen verran helppo ja nopea, että söin kahdesti tällä viikolla. Ja illalla sen kyllä huomasi! :'D

Ristikkoperunat ja soijapalleroiset. Ehdoton lempparisetti tällä hetkellä!

Jotain todella harvinaista! On muutama vuosi siitä kun viimeksi tuli ostettua ranskalaisia.. Tässä siis Oolannin ranskalaiset,
joissa on vain perunaa ja öljyä. Sama valmistaja ja samat ainekset kun ristikkoperunoissa, mutta ei nää niin hyviä ollut,
jotenkin vähän mauttomia. Falafelinugetit kaverina. Illalla syötiin vielä ekstrana loput ranskikset parin nakin kanssa.

Riisipastaa ja tomaattista kastiketta, jossa on paloiteltuja nakkeja, pari jääkaapissa pyörinyttä keitettyä perunaa ja jokunen
raastettu porkkana. Ja viininlehtikääryleitä taas, nams.

Ja banaania mulla menee! Viis päivässä! Siinä on jo hedelmäkori antanut periksi.

Sellainen oli kevyt viikko ja sitten taas ensi viikolla pyritään kunnon treeneihin ja mielellään viiteen sellaiseen. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu (esim. ranne tai jotain), mutta viiteen pyritään! Ensi viikolla tulee myös miehen kisarapsa viikon takaiselta Tampereen hallimaratonilta. Alkuviikosta laitetaan ulos. Itse tahtoisin myös kirjoitella tästä vegaaniudesta lisää, että mitä vaikutuksia olen huomannut. Yksi niistä on aika hieno! Huuliherpeksen nujerrus osa 2 odottaa myös kirjoittamista.. Tajusin meinaan aika pian sen edellisen kirjoitukseni jälkeen yhden ison jutun. Heti kirjoittelen näitä kun ehdin ja inspiraatio suinkin tuolta jostain hyökkii. Ajatukset on vahvemmin olleet toisen blogini aihepiirissä tällä viikolla ja sinne niitä kirjoituksia onkin pari tällä viikolla ilmestynyt. Sinnekin olisi yksi aihe laitettavaksi lisää. Kääk! Vielä kun oisi aikaa vaan möllöttää ja miettiä asioita ihan hiljaa, niin sehän oisi kivaa. Kokeillaan järjestää sitä ensi viikoksi. Ja pitääkin järjestää, kun sellaista kerran kaipaa. Priorisointiasioitahan nämä on.

Jee taas vuoden vanhempana uutta viikkoa kohti! Hyvää sellaista teille!

p.s. Jos joku miettii miksi Oman elämäni inventaariosta ei ole tullut juttua, se johtuu ihan siitä, etten ole ehtinyt sitä kokonaisuudessaan käydä läpi vielä! Teen sen jälkijunassa loppuun, kirjoittelen sitten mahdollisesti aiheesta lisää.

Viikko 6: blogituttujen tapaamisia, maratonkisoja ja jäätäviä pumppeja

Sunnuntain sijaan viikkokoostetta vasta näin tiistaina, kun sunnuntai meni Hallimaratonin takia Tampereella, jossa mies siis oli juoksentelemassa. Reissuun meni pitkälti koko päivä ja eilinen oli pitkän työpäivän ja hieronnan vuoksi sopivasti kiireinen sekin, eikä ollut aikaa sen vertaa istahtaa alas, että saisi tämän koottua. En tajunnut viime viikon tekstissä asiasta mainitakaan, mutta Instassa muistin heti sunnuntaina aamulla huudella. Tänään tiistaina on vapaapäivä, joten nyt ehdin kirjoitellakin. Nukuin todella pitkään, pesukoneessa pyörii kolmas koneellinen pyykkiä ja musiikki soi. Ja mulla on hyvä fiilis!

Viime viikko oli kaikkineen aika huikea, eikä vähiten mahtavien treenien ja sunnuntain vuoksi. Milloinkohan olen viimeksi saanut tehtyä viisi treeniä viikkoon? (siitä on aikaa)
Milloin olen viimeksi kunnolla tavannut blogituttuja? (en koskaan)

Treeniviikko oli seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 60min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:23min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:06min.

Perjantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:10min.

Lauantai: jalat. Kesto: 0:52min.

Sunnuntai: lepo.

Naama vääränä niin kuin aina.

Maanantai oli aika historiallinen päivä, samaan tapaan kuin tätä viikkoa edeltävällä viikolla oli historiallista elämäni ensimmäinen salikäynti. Maanantaina menin sinne kuitenkin ensimmäistä kertaa yksin! Suoraan töistä lompsin menemään. Samalla kerralla kirjoitettiin myös sopparit salille ja näin sitä ollaan vuodeksi sitouduttu Fressille. Aika huikeeta! Treenikin onnistui loistavasti, vaikka sähköt menikin salilta heti alussa ja saatiin tehdä hämärähommia. Tykkäsin ihan älyttömästi siitä hämärävalaistuksesta! Tosin painoja sai tutkia aika läheltä, että näki lukemat punttien päissä. :'D Mutta ihan järjettömät poltteet sai taas päälle. Joka kerta sitä miettii, että ei se kotona vaan ihan tällaista ollut. Päässä pyörii ajatukset, että nyt saatan ihan oikeasti kehittyä. Kasvuhan on pidemmän aikaa etenkin yläkropan suhteen junnannut paikoillaan, ja nyt olen varma, että tästä tämä lähtee taas eteenpäin. Takapuolihan elää ihan omaa elämäänsä, joten sen suhteen ei ole kyllä mitään tasannevaihetta ollut havaittavissa. :D Mutta toisaalta tunnen, että nyt voin saada senkin ehkä ihan kunnolliseen kuntoon. Eli siis sellaiseen, että se näyttäisi hyvältä muutenkin kuin pitkät pöksyt jalassa.

Salielämä on myös vaatinut vähän shoppailua, sillä mulla ei tosiaan ole ollut ihan oikeita treenivaatteita kuin ehkä pari-kolme vaatekappaletta. Niillä ei kovin pitkälle päästä, kun pitäisi pestäkin niitä. Ja enää ei voi missään pyjamavaatetuksessa tai teinitopeissa treenejä tehdä. :'D Tai varmaan voisi, mutta en kyllä tosiaan halua. Siispä pieni sijoitus ja nyt on pari paitaa, yhdet pöksyt ja treenirintsikat taas lisää. Akuutti tilanne on hoidettu ja jatkossa voi pitää silmät auki alennusrekkien luona. ;) H&M:stä kävin kaikki ostamassa ja olen ihan rakastunut tuohon pitkähihaiseen paitaan. Muistaakseni näin sen aikoinaan jo Natan päällä ja siitä lähtien olen sitä itselle kaivannut. En oisi uskonut niitä kaupasta löytäväni, ja olin koko asian unohtanut, joten oli iloinen yllätys kun niitä siellä oli!

Tiistai oli siis lepopäivä (shoppailupäivä..) ja keskiviikkona oli taas salipäivä. Koska miehelläkin oli, niin en mennyt suoraan töistä salille vaan mentiin yhdessä illalla. Tämähän tarkoittaa sitä, että sieltä lähdetään vasta joskus kymmenen aikaan pois! :D Lämmittelin ensimmäistä kertaa juoksumatolla, kun miehellä oli maratonia edeltävä viikko menossa ja siihen sisältyi mm. matolla menoa (ja rullailua + venyttelyä). Itse en juoksuaskeleita ottanut (koska rikkinäiset penikat), mutta kävelin vauhdikkaasti. Vartin verran sitä ja sai kyllä paikat lämpimäksi ja vastaanottavaisen oloiseksi treeniä ajatellen. Matolta pois astuminen oli haastavaa ja kävely sitäkin enemmän - menin melkein pitkin seiniä sinne prässipaikalle. :'D Tuntuu tehokkaasti jäävän päälle se liike, ja kun maisema ei siinä matolla kuitenkaan liiku.

Mutta tosi hyvän treenin sain tosiaan tehtyä! Asicsit vaihdoin nyt Pumaan ja niillä oli odotusteni mukaisesti parempi tehdä. Asicsit on pehmeät ja joustavat, Pumat on kovat ja lättänät. Siispä parempi tuntuma mm. prässissä, kun mikään ei jousta eikä pehmennä. Ja sainkin sellaisen tuntuman takapuoleen heti, ettei siinä (vaaka)prässissä kyennyt istumaan sarjatauoilla, oli pakko nousta seisomaan ja vähän kävelemään, ettei takapuoli revennyt siihen paikkaan! Aika jäätävä pumppikin tuli tässä treenissä, kuten yllä kuvassa näkyy. Opin myös käyttämään takareisien koukistinta, sitä istumismallia. Sain säädöt kohdilleen, eikä (ylimääräisiä) kipuja tullut. Asiaa saattoi auttaa myös se, että kotona sai rullattua koivet auki hyvin ennen salia.

Tällä kertaa tein vain seitsemän sarjaa prässiä, en enää yhtätoista. ;) Viisi sarjaa pystyprässiä, neljä sarjaa kyykkyjä smithissä, viisi sarjaa loitontajia ja viisi sarjaa noita takareisiä.

Torstaina taas miehen kanssa yhdessä salilla (ja kymmeneltä kotiin) ja vuorossa olkapäitä, ojentajia ja vatsaa. Ensimmäistä kertaa tein vipareita taljassa treenin viimeisenä liikkeenä, eikä painoa tarvinnut kovin paljoa, eli 1,25 kilolla mentiin. :'D Tosi kivan tuntuinen liike! Vasemman olkapään sain ihan tuleen, oikea (eli vammaversio) taas vaatisi sen täysin tuetun ja ohjatun liikeradan, ettei se kääntyisi eteen, joten samanlaista iskua se ei ottanut. Mitenköhän muotopuoli olen sitten joskus, kun tuo oikea ottaa liikkeet kunnolla vastaan ja vasen vähän niin ja näin? Onneksi on edes pystypunnerruslaite, siinä saan ihan huikean tuntuman tuohon oikeaankin! Pidänkin sitä ykkösliikkeenä olkapäille nyt.

Perjantaina kävin taas yksinäni salilla heti töiden jälkeen ja hyvin onnistui jälleen kerran. Hyvin sitä onnistuu tekemään ihan omaa juttuaan siellä, vaikka ihmisiä olisi ympärillä. Kaipaan tosin ehkä omaa musiikkia ja kuulokkeita korville, kun olen niin tottunut oman musiikin parissa tekemään hommia kotonakin. Pitää hankkia puhelimelle kotelo.

Olen myös huomannut minkälaiset ihmiset salilla saattaa ärsyttää. Taitaa olla samat ihmiset kun ärsyttää muutenkin, oli kyse sitten mistä tahansa paikasta. :D Eli sellaiset juoruilevat tai oikeasti liian äänekkään porukat. Jatkuva kikatus, mikä taitaa olla eniten naisten kuin miesten juttu. ;) Ylipäätään missä tahansa ärsyttää se, että kun pitäisi tehdä jotain (treeniä, töitä, ruokaostoksia jne.) niin sen sijaan vain juorutaan ja kikatellaan ja häiritään toisia sillä toiminnalla. Herkkäkorvaisena ja herkkänä muutenkin ärsyttää myös se painojen paiskominen. Siis ihan tosissaan paiskominen, ei kolistelu. Se, että taljassa päästettään irti kun painopakka on ylhäällä. Se on vähän sellaista toimintaa, että ei toisista välitetä laisinkaan ja en yleisesti arvosta sellaista tapaa elää, ettei oteta kanssaeläjiä huomioon.

Takareisilaitteeseen asettautumista ja kivaa näyttäisi olevan.

Lauantaina mulla oli vapaapäivä ja jotenkin sitä kuvitteli, että silloin pääsee ajoissa salille. No ei päässyt. :D Ihan kymmeneen asti ei sentään mennyt, vaan miehen kanssa mentiin yhdessä joskus aiemmin iltasella. Hän teki maratonipäivää edeltävää huoltoa, vähän juoksua ja soutua. Mulla oli neljän liikkeen jalkatreeni, sellainen napakka ja sopiva siihen kohtaan. Vaakaprässiä, pystyprässiä, loitontajia ja takareisiä. Loitontajalaitteessa suosittelen nojaamaan reilusti eteenpäin, istumaan reunalla, työntämään reisillä ja jopa nostamaan pyllyä vähän ilmaan. Ja painoa saa laittaa ihan huolella. Tämä tuntuu takapuolessa! Viisi sarjaa tein jokaista liikettä ja hyvä oli.

Kotona oli vielä paljon järjesteltävää sunnuntaita varten ja niinhän siinä kävi, että unta ehdin saada vain neljä tuntia ennen kuin kello herätti Tampereen reissua varten. Oli kyllä ihan tööt -olo ja kun lähdettiin viiden jälkeen ajamaan, en tainnut kovin kauaa pysyä hereillä kun aloin jo pilkkiä. Suurin osa matkasta menikin siihen, että pää tipahteli tuon tuosta. Olihan fressi olo kun pääsi siinä joskus neljän tunnin ajomatkan jälkeen perille. :D Maraton starttasikin aika pian ja sitä oli todella kiva seurata! Etukäteen mietin miten tylsäksi se mahtaa käydä kun toiset juoksee vain ympyrää siinä, mutta päinvastoin, se oli valtavan viihdyttävää. Tykkään muutenkin katsella juoksijoita. Lähes yhtä monta juoksutyyliä näkyy kuin juoksijoitakin ja se on jotenkin tosi viihdyttävää seurattavaa omaan silmään. Musiikki paikalla oli myös hyvää, kunhan vaihtoivat alun jumalanpalveluksen toiselle kanavalle. :'D

Lisäksi tiesin, että jossain kohtaa kisaa paikalle saapuu Jaanaba miehensä kanssa ja sitä ootin innolla. Tuon linkin takaa löytyy Jaanaban teksti aiheesta, käykää lukemassa. Allekirjoitan kaikki! Oli kyllä niin kiva nähdä, että vieläkin olen ihan fiiliksissä ja tää varmaan jatkuu pitkään. :) Varmasti tullaan tapaamaan uudestaankin ja mielellään mahdollisimman monta kertaa. Kaikki neljä siis. Ehkä kirjoitan toisen blogini puolelle aiheesta vielä ajatuksia ja tuntemuksia, jos sille päälle satun.

Itse maratonhan meni miehen osalta varsin hienosti, mutta siitä hän saa itse kirjoitella rapsaa, joten en kaikkea paljasta. Kuten kuitenkin näkyy, palkintopallilla oltiin ja vaimo on taas aika ylpeä. Okei, ihan hemmetin ylpeä! Instassahan tottakai kerroin sijoituksenkin heti kun se tuli, joten mikään salaisuus se ei tietysti ole. Kisaan mahtui kuitenkin yhtä sun toista, joista rapsailija kertokoon enemmän kun ehtii. Tosi kiva kisa näin katsojana ja juoksijan vaimona. Kiva oli myös nähdä mies siellä koko ajan ja vaikka joka kierroksella vilkutella ja hymyillä ja elehtiä. :D Puolin ja toisin!

Kisan jälkeen mentiin porukalla Gopaliin syömään, jossa ollaan itseasiassa käyty kerran aiemminkin miehen kanssa. Gopaleita on tuolla kuitenkin kaksi (+ kahvilaversio) ja me ollaan aikoinaan käyty siellä toisessa. Hyvää intialaishenkistä ruokaa, paljon eri juttuja tarjolla ja maksu ruoan punnituksen mukaan. Ihan kaikki oli vegaanista, paitsi voi, mikä nauratti meitä jotenkin suunnattomasti. :D.

Tosi kiva oli kyllä Jaanabaa ja miestänsä nähdä ja koska ollaan Jaanaban kanssa kirjoiteltu tosi paljon jo pitkän aikaa, oli kaikki ihan luonnollista, eikä tuntunut että olisi ensimmäistä kertaa nähnyt. Tätä lisää kiitos. :)

Kotimatkalla oisi voinut kuvitella unen tulevan autossa, kun pohjalla oli se neljä tuntia unta ja pitkä aika hereillä, mutta sen sijaan lauloin koko matkan kotiin. Ehkä se kuvaa fiiliksiä parhaiten.

Muita ruokia viikolta ja pari jonkinlaista reseptin tynkää, kun niitä on toivottu:

Perunamuussi (miehen tekemää taas) ja soijapalluroiset pakkasesta (nimellä kasvispalat).

Linssikastikkeen ainesosat. Purkki riisikermaa, purkki paseerattua tomaattia, reilu tl currytahnaa ja linssejä
sekaan sen verran kun tahtoo. Valmista 10 minuutissa.

Linssikastike ristikkoperunoiden kanssa. Näyttää niin pieneltä, kun kyseessä on syvä lautanen! Tomskut ja kurkut
söin etukäteen jo.

Riisipastaa ja pinaattista herkkusienivalkopapukastiketta.

Herkkusienivalkopapukastike on hyvin yksinkertainen sekin. Iso purkki herkkusieniä (vaikka Rainbow), purkki suuria valkoisia papuja (GoGreen), purkki riisikermaa ja pakkasesta hienonnettua pinaattia vaikka viisi tai kuusi palluraa. Ja sitten currytahnaa. Mitään ei oikeastaan tarvitse liiemmin kypsentää, joten tämäkin on valmista hyvin nopeasti. Itse lisään kastikkeisiin vielä kuminansiemeniä ainakin, sillä ne auttaa ruoansulatusta ja on tietysti tosi hyviä.

Tässä taisi olla perunasuikaleita, pakastevihanneksia ja loput linssikastikkeesta ja muussista. Ja keitettyä parskaalia.

Täydellistä! Ristikkoperunat ja soijapallurat.

Tämä combo on vaan parasta ikinä (tähän sellainen sydänsilmähymiö).

Sopiva herkkuannos jättilautaselta: riisinuudelia, sitä samaa pinaattista kastiketta, punajuuripihvejä, viinilehtikääryleitä. <3

Sellainen viikko, ihan huikea kyllä mun mittapuullani. Sunnuntaihin tuo kaikki parhaudellisuus kulminoitui, eikä edes väsymys vienyt voittoa. Näin lopulta se vei kyllä voiton, kun ehti ennen maanantain työpäivääkin nukkua vain kuusi ja puoli tuntia, niin tänään vapaapäivänä heräsin vasta puoli kahdeltatoista. :D Vähän oli ehkä univelkaa. 11-12 tuntia nukuin. Kyllä taas huomenna jaksaa mennä töihin. :)

Toivottavasti teilläkin on mukava viikko menossa! Mulla on kevyt viikko, mikä olisi ollut jo viime viikolla, mutta ehei, ei nyt ekana ehjänä saliviikkona sellaisia pidetä! Lepäilen nyt useamman päivän ja torstaina taas treenaan (to-la), eli tällä kertaa kevyt toteutetaan näin. Tuntuu, että muutama lepopäivä tekee nyt terää. :)

Mikä teitä muuten ärsyttää salilla?