Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet
Kesto: 1:34
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 167
Kulutus: 272kcal
+ Kävely ja juoksuspurtit
Kesto: 46min
Matka: 5km
Keskisyke: 134
Maksimisyke: 184
Kulutus: 205kcal
Tiistai:
Selkä, hauikset, vatsa
Kesto: 1:30
Keskisyke: 121
Maksimisyke: 166
Kulutus: 288kcal
Keskiviikko:
Jalat, vatsa
Kesto: 1:30
Keskisyke: 114
Maksimisyke: 161
Kulutus: 255kcal
Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet
Kesto: 1:30
Keskisyke: 102
Maksimisyke: 148
Kulutus: 193kcal
Loppuviikko lepoa
Joo, tyngäksi se jäi kun kävin lääkärillä terveenä ja flunssaisena tulin pois. :D Mutta nyt jo helpottaa. Kuumettakaan ei ole ollut, vähän lämpöä vain ja sekin sieltä nopsaan laski normaaliin. Eilen kävin perinteisesti kaupassa ja hääräsin normaalisti ja olo oli jo terve. Tänään ei enää edes nenä vuoda ja lämpö tosiaan täysin normaali. Jokin pieni pikaflunssa (tai allerginen nuha?) oli vaan. Ehkä sitten huomenna taas treenien pariin, viimeistään tiistaina. Tänään taas voi jo hieroakin kahden päivän jälkeen, kun ei ole viitsinyt, jos jokin tulehdustila onkin kehossa ollut. Kaikki niistämiseen tarvittavat lihakset on hirveän kipeänä. Niska, hartiat, leuan alta rintaan.. Koko kaula on kosketusarka noista lihaksista. Ja vatsalihakset kanssa. Hyvää treeniä tuo niistäminen. :')
Viikon treenikuvituksena saa toimia maanantaisen lenkin maisemia, kun aika hyvin kaikki viikon lihaskuvitukset tuli käytettyä säästelemättä jo aiemmin. :D
Nätti ilma oli. Tätä suoraa vetelin alas täysillä. Tykkään tosi kovin mennä ihan täysillä ja lopettaa justiinsa ennen kun sydän tulee rinnasta pihalle. Pitkiä vetoja ne ei ole, mutta sitäkin mukavempia. Ja polvikipuja ei seurannut, vaikka useamman pyrähdyksen tein. Nyt jo uskon, ettei niitä tulekaan enää liikunnasta johtuen. Oisiko ensimmäistä kertaa oikeanlaiset kengät jalassa. Alkukesällä niitä vielä tuli kun oltiin Springsteenin keikalla ja piti porteilta juosta sisälle. Silloin jalassa oli lättätennarit. Niissä ei luonnollisesti ole mitään juoksuihin sopivaa ominaisuutta olemassa. Toinen kuva onkin sen jälkeen kun jo palasin kotiin. Otettu meidän suihkuhuoneen kattoikkunasta.
Muutenkin treenit meni tosi kivasti ja nousujohteisesti, painoja sai nostella vaikka missä ja toistot lisääntyivät. Omakin paino pomppasi puoli kiloa ylöspäin, alkaa enemmät plussat vissiin näkyä. :D No, vaa'alla ainakin, muttei muualla. Mikä on pelkästään positiivista, sillä nyt edelleen on keho nesteetön, eli tuo paino ei ole sitä höttöä kehossa, vaan jotain muuta. Normaalisti näen ja tunnen lisääntyneet kaksisataa grammaakin, kun se tulee heti ihon alle nesteeksi. Nyt vaa'an lukema tuli yllätyksenä, koska mitään turvotusta ei ole. Tosin en sitten tiedä paljonko tuohon vaikutti se, että pohjalla oli iltatreeni. Joka tapauksessa, tämä viljaton ja sen mukana tuoma nesteettömyys antaa mahdollisuuden siihen, että voin olla suuremmilla plussilla ilman vihaamaani nestepöhöä. Sekös on kivaa, koska syöminen on kivaa. Skotlannissa sitten kyllä muuttuukin ruokailukuviot. Rahkaa ei juuri myydä tai jos ravintoarvoiltaan hyvää löytyy, se on todella kallista verrattuna meidän alle 40 sentin purkkeihin. Tarkoituksena on ehdottomasti kokeilla kaurapuuroaamupaloja, kun noita hiutaleita (Quakerin) löytyy jos jonkinlaista. Mutta siitä sitten Skotlannissa enempi. Alle kolme viikkoa! Niin ja jos tykkää seurata siihen liittyvää tarinointia, sitä voi tehdä tämän linkin kautta.
Sitten niitä ruokajuttuja. Aattelin kokeilla jotain uutta ja ostin kaupasta puoli kiloa ruusukaaleja ja puolen kilon parsakaalin. En yhtään tiennyt mitä niistä tekisi, mutta luotin päähäni, että jotain keksin niistä kokata. Vaikken ole koskaan ennen niistä mitään tehnytkään. En ole edes koskaan ruusukaaleja maistanut.
Päädyin seuraavanlaiseen ruokaan: keitin parsat ja ruusukaalit suhteellisen kypsiksi ja tein niiden rinnalle kastikkeen. Kuullottelin ensin sipulia (renkaita) pannulla oliiviöljyssä ja tein erillisessä kulhossa itse kastikkeen. Purkillinen yrttivalkosipulitomaattikastiketta, pari valkosipulipalleroa puristettuna sekaan, puoli purkkia rahkaa, kasa mausteita (taisin käyttää mm. kuminansiemeniä, paprikaa, chiliä, currya, sitruunapippuria ja mustapippuria, basilikaa ja oreganoakin). Sitten pannulle sipuleiden kanssa kevyesti porisemaan. Päälle vielä tuoreyrttejä, tilliä ja persiljaa.
Kun kaalit oli suht kypsiä, kaadoin veden pois ja laitoin ne kuumalle pannulle oliiviöljyyn vähän kärtsäämään, jotta niihin tuli kiva tumma pinta. Maustoin vielä vähän pippurilla ainakin. Jonkin aikaa saivat kärtsäillä siinä ja lopussa sekoitin ne tuonne kastikkeen sekaan. Sitten olikin valmista.
Parsat imaisivat kastiketta kivasti itseensä ja maistui todella hyvälle. Ruusukaalit taas oli ihan yhtä hyviä. Näin ihmisenä, joka syö perunaa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, mulle tuli noista mieleen peruna. :D Lautasella ne näytti tälle:
 |
| ..ja seuraavana päivänä vähän jämiä omenasalaatin sekaan. Salaatti on siellä omenasilpun alla. |
Siinä taas überterveellinen sapuska ja keho kiitti. Jopa mies kiitti ja positiivisesti yllättyi taas, että kaalia vetelee tyytyväisenä napaan ja jälleen on todettu, että kun tekee epäilyttävistä ruoka-aineista omaan tyyliin sopivaa ruokaa, epäilyttävä ruoka-aine lakkaa olemasta epäilyttävä ruoka-aine. Olen jo aika monen ruoan suhteen onnistunut kääntämään miehen pään. ;) Onko teistä muuten kukaan pakottanut miehiänne syömään mun reseptien mukaan ruokia? :D Meillä on mies tätä miettinyt ja pyysi kysymään. Kieltämättä se nyt itseänikin askarruttaa, kun on puheeksi tullut. :D
Treeneistä sen verran vielä, että maanantain kovat treenisykkeet oli helppo saada aikaiseksi sillä, että soitin ennen treeniä lääkärille varatakseni ajan, ja kun minä en puhu saksaa ja siellä puhutaan hyvin vähän englantia, niin tilanne ei oo sellainen maailman mukavin. Vaikka en etukäteen jaksanutkaan välittää tai stressata, niin siinä kun se puhelin hälyttää, niin alkaa sydän lyödä hyvinkin nopsaan. Mä sitten vihaan muutenkin hoitaa mitään asioita puhelimessa, edes suomeksi ja Suomessa, oli sitten mistä tahansa kysymys. Vaikka kampaaja-ajan varaamisesta. En tykkää puhelimessa pölötellä. Aina paljon mieluummin menen paikalle kasvokkain selvittelemään mitä tahansa asioita. Puhelinkammo. Joo, sai ne sykkeet kivasti tosiaan ylös sillä. :) Niin, ja loppujen lopuksi olin lääkärissä melkein tunnin liian aikaisin, kun ei siellä tosiaan englanniksi osattu kertoa aikaa ihan oikein. Fifteen ja fifty, iso ero mutta kirjaimissa pieni. Yhtä pieni se on saksaksi, fünfzehn ja fünfzig. Ei kumpikaan siis tajunnut sitä oikein. No, tuntia liian aikaisessa on parempi kuin tuntia liian myöhään. Ja tuloksetkin pelkästään pääpiirteittäin mukavia, joten kannatti käydä, vaikka flunssa tulikin. ;)
Niin ja mahtui tähän viikkoon hooverissa se ennätyskin. Treenivihkoon se pääsi näin:
Leppoisaa tai treenikästä sunnuntaita, mitä ikinä puuhastelettekaan. Katsotaan jos huomenna pääsen minäkin taas riehumaan. Ja isänpäiviä tietysti kanssa!
