Rahkaa viinilasissa, tatuointia jalassa

Perjantaita! Poikkeava päivitystahti jatkuu edelleen. Irtautuminen blogista ja blogeista on tehnyt ihan valtavan hyvää ja on saanut keskittää ajatuksensa ihan täysillä muihin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä olleet kovin mieluisia. Eilen täytin 30 ja päivässä oli kyllä hurjin määrin parhautta! Mutta sitä ennen lyhyesti keskiviikkoillan kevyestä treenistä.

Kevyen treenin paras puoli on se, että niihin ei tarvitse juuri valmistautua, eikä tarvitse olla tietyssä vireystasossa ja syönyt tietyllä tavalla. Siispä tuli tuokin treeni suoritettua keskiviikkona illalla joskus kahdeksan aikaan, mikä on myöhäisyydellään varmasti myöhäisin ikinä. Oli ehdottomasti kiva päästä hakemaan hetkellisesti vähän muotoa näihin kuihtuneisiin olkapäihin ja ojentajiin. Huikeana lisäplussana oli se, että se vatsataudin aikainen lepotauko korjasi käden vihlomisen, eli se jokin selästä pääsi itsekseen paranemaan. Todennäköisesti ärtynyt triggeri tai muu vastaava. Nyt onnistuu taas kaikki liikkeet, mukaan lukien sivuviparit tehtynä rystyset eteenpäin. <3 Treeniin kulutin aikaa vaivaiset 48min, josta jäi vatsaliikkeet pois toisessa poskiontelossa tuntuneen paineen vuoksi, joka aiheutti vähän päänsärkyä laittaessa päätä alaspäin. Ilmeisesti sain tuon vaivan huuhdeltua nenäkannulla tälläkin kertaa pois. Koputetaan puuta kuitenkin. :)

Ruokalautasella keskiviikkona kesäkurpitsoja (pitsoja, hihii) uunissa.

Eilen heräsin synttärisankarina ja sankari oli edellisenä päivänä saanut kaupasta hienon viinilasin, josta nautiskeltiin päivän aikana kaikki juotava ja vähän syötävääkin.

Smoothieta, vettä..

..rahkaa, protskua.

Eilinen päivä alkoi hieman poikkeuksellisella tavalla, kun lähdettiin aamupäivällä tuonne suureen kaupunkiin. Olin edellisenä iltana kuullut, että tietyillä tatuoijilla olisi vapaita aikoja, ja niitähän menin metsästämään. Olin oven takana avaamisaikaan ja sainkin ajan. Ei voisi synttäreitä paremmin viettää! Jalkaan pääsi muistotatuointi Saksassa asumisesta, meidän pienestä kotikylästä siellä, siitä talosta missä asuttiin, kirjaimellisesti keskellä maatilaa, lehmien seurassa. Mikään paikka ei ole koskaan merkinnyt mulle niin paljoa ja tuskin tulee merkitsemäänkään. Siksi jalkaan pääsi ammun kuva <3

Turvonnut ryppyinen koipi. Mutta söpö lehmä.

Mulla oli vaatimuksena vain, että söpö lehmä, eikä värejä. Kiitos. Sain mitä halusin. :) Tekeminen tuohon kohtaan sattui aika valtavasti, kun on herkkää ohutta ihoa ja paljon luuta. Välillä teki mieli tirvaista tatuoijaa, kun silleen satutti, mutta onnistuin hillitsemään itseni. :D Puolisentoista tuntia sitä kesti ja varoiteltiin, että se sitten turpoaa ja sattuu seuraavat kolme päivää. No sehän turposi eilen melkein heti, enkä saanut sille varattua painoa enää ollenkaan. Oli ihan todella kipeä myös. Oli kunnon synttäriprinsessapäivä, kun mies sai oikeasti kantaa mua ympäri asuntoa :DD Tänään on turvotus ja kipu laskenut sen verran, että nilkuttaminen onnistuu niin, että varaa painoa vähän jalan ulkosyrjälle. Mutta edelleen on niin turvoksissa, että varpaat eivät kosketa lattiaa, kun lasken sen maahan. Onneksi ei ole mitään menoa. :) Kaiken arvoista tämä tietysti on ja voisin jossain kohtaa myös harkita toisenkin jalan tatuoimista, vaikka se sattuikin kovin. Ei vissiin tarpeeksi kovin kuitenkaan. ;) Kestän muutenkin tuollaista kipua vähän keskivertoa helpommin ja sanoisin, että mun muut (neljä) tatuointia on olleet aivan kivuttomia tehdä. Tämä oli siis viides, mutta niitä on silti yhteensä vain neljä, kun yksi laitettiin piiloon viime kesänä.

Tatuointisession jälkeen nilkuteltiin vielä hakemaan sapuskaa, sillä synttäripäivä vaatii (sitä terveellistä) intialaista sapuskaa, tietysti! Otin samat määrät ruokaa kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa ei näin pian vatsataudin jälkeen uponnut ihan samaa määrää.

Pöytä ei niin koreana, mutta iso kasa parhausruokaa pöydällä on aina kaunis näky. :D

Kokonainen naan -leipä toki meni ja puolet muista sapuskoista, eli pari lautasellista upposi. Hyvää oli, niin kuin aina! Ja koska sitä jäi, niin tietää mitä tänäänkin syödään ruoaksi. :) Vatsa on normalisoitunut hienosti jo muuten, vaikka tilavuus onkin normaalia pienempi, että mitään närästyksiä tai muitakaan oireita ei näistä sapuskoista tullut. Iloinen asia.

Tälle viikolle olisi vielä yksi kevyt treeni tekemättä, kun pitäisi selkä ja hauikset treenata. Mieluiten olisin tuon tehnyt tänään, mutta jalalle ei oikein voi varata painoa, jota tarvitsee ainakin tietyissä selkäliikkeissä. Hauiksethan voi tehdä vaikka istuen. Tai sitten vaihdan vain selkäliikkeitä toisenlaisiksi täksi kerraksi (esim. alataljaa kuminauhan avulla). Aerobisia ei luonnollisesti voi tehdä nyt hetkeen, vaikka jalka kestäisikin, kun hikoilua tulee nyt välttää. Kevyissä treeneissä sitä ei niin tapahdu, varsinkaan jaloissa, ja itse jalkatreeninhän tein tämä tatuointimahdollisuus mielessä jo alkuviikosta. Ja tämän vuoksi tämä kevyt viikko otettiinkin tähän kohtaan, vaikka en tiennytkään, että onnistuuko koko tatuointi, kun aikaa ei ollut varattuna. Onneksi onnistui. :)

Oli ihan paras synttäripäivä ikinä. Kaikki kohdillaan. Tatuointi, intialainen ruoka, miehen seura koko päivän ajan, hieno blingbling 30v. -lasi, ja illalla vielä Emmerdalen tuplajakso. :) Menin nukkumaan huikean onnellisena.

Hyvää ystävänpäivää!

Blogin synttärit, eli aikamatka!

Bileet jee! Mun vauvani täytti vuoden. :D Hih. Tosiaan tänä päivänä tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Ajattelinkin tässä käydä läpi vähän tätä vuoden aikana tapahtunutta matkaa ja selkeitä kohokohtia. Jännä selailla blogia läpi nyt jälkikäteen. :) Tämä tullee sisältämään aika runsaasti linkkejä ja löpinää. Teitä on varoitettu.. :D

Itselleni tätä lähdin silloin kirjaamaan ja ihan vain siitä halusta, että tykkään kirjoittaa ja tykkään tehdä kaiken maailman muistiinpanoja ja listoja. Vielä myöhäisellä teini-iälläkin katselin mm. formulat (KAIKKI mahdolliset lähetykset) kynän ja paperin kanssa ja kirjoitin ylös ihan kaiken havaitsemani. Opettelin laskukaavan myös sille, että kuinka monta litraa menee tankkiin varikkopysähdyksillä missäkin sekuntimäärässä ja kuinka pitkälle se riittää! :D Sama jalkapalloa katsellessa. Kirjasin ylös, jos joku pallisti (eli jalkapalloilija :D) makasi kentän pinnassa, että kuka se on ja miksi se siellä makaa ynnä muut yhtä oleelliset tapahtumat. Ja ihan edelleen kirjoitan pääasiassa itselleni tätä. En oikeasti edes uskonut, että kukaan liittyisi. Muistan olleeni yllättynyt, kun ensimmäiset neljä lukijaa oli kasassa. :D Nyt on jo melkein neljäsataa! Luku kävi siellä jo, mutta tipahti taas. Olen oppinut ennustamaan, että millaisten postausten jälkeen lukijamäärä aina tipahtaa. ;) Hihi. Monesti käy myös niin, että jos olenkin pari päivää postaamatta niin lukijoita liittyy, ja ootappas kun postaan, niin määrä tipahtaa. Aina yhtä hauskaa. :D

Voisin kyllä oikeastaan sanoa, että nykyisellään pidän tätä blogia itselleni ja ehkä keskimäärin kymmenelle muulle. Ei tarkoita siltikään sitä, ettenkö olisi oikeasti aidosti iloinen jokaisesta ihmisestä, jota olen onnistunut motivoimaan tai ettenkö arvostaisi saamaani hyvää palautetta. On myös ollut hauska löytää blogin kautta toisia samanlaisia. En tiennyt, että maailmassa voi olla näinkin monta ihmistä, joista ylipäätään tykkään. :)

Mutta, aikamatka alkakoon! Tuolloin kesäkuussa kävinkin aika pitkälti kaikennäköistä perusasiaa läpi, kuten kuinka tämän elämäntavan aloitin ja mitä suustani alas laitoin. Hieman on ruokavalio tuosta muuttunut, kun mm. viljat jäivät eikä protskujauhettakaan enää ole käytössä. Voi Weetabixit, kyllä mä niistä kovin tykkäsin! :D Viime kesäkuussa kirjoitin myös postauksen, jossa esiintyi alla näkyvä 'jättikäsi'.

Kuvakulma hämäsi tosi paljon ja olin sitä mieltä, että nyt on kyllä jo liikaa lihasta eikä oo ollenkaan nättiä. :D Pääsin yli tästä onneksi pian ja treenit jatkui aivan täysillä ja haba on myös kasvanut, eikä muuten ole vieläkään OIKEASTI jättikäsi. :')

Vaivapostaus -otsikon alla on ollut kolme postausta. Ensimmäinen oli polvikivuista, jotka on ilokseni jääneet suureksi osaksi menneeseen. Mm. viljojen syönti tuo ne todennäköisimmin esille, ei enää juokseminen. Toinen vaivapostaus oli aiheesta jännitysniska ja verisuonimuutokset. Nuo luonnollisesti seuraa edelleen mukana ja enemmän tai vähemmän niiden ehdoilla mennään. Kolmas vaivapostaus oli sitten triggereistä ja ne on ja pysyy. Vähemmän vaivaavat kuin silloin, nyt kun niitä ihan säännöllisesti hieroo, eikä treenaa sitä rintaa. Verisuonistosta lätkäsin myös MRA-kuvan näkyville tänne, jossa mun suonia voi verrata normaalin ihmisen suonistoon. Jänskää. :D

Motivaatioaiheisia postauksia löytyy useampi ja niistä ne, jotka olen muistanut kyseisellä tagilla merkitä, löytyy tämän linkin takaa. Yksi niistä on haastevastauspostaus, jossa listaan syyt miksi liikun ja mikä saa jäämään sohvalle.

Kaikkihan jo tietää, että mun geeneihin on kirjoitettu, että olen sprintteri, enkä suinkaan pidemmän matkan juoksija. :D Siksipä olikin aivan huikea saavutus itselleni, kun viime vuonna hölköttelin 5km putkeen. Se oli kolmas lenkkini ja se 5km piti vain saavuttaa, jotta se olisi alta pois eikä tarvitsisi koskaan enää juosta niin pitkään. :D Nuo kolme lenkkitarinaa löytyy täältä, täältä ja se viisi kilsaa täältä.

Kakkoslenkki.

Jänskä oli lueskella myös noista Saksan rutiineista. Sieltä käy ilmi myös syömiset silloin, että mitä meni missäkin kohtaa päivää. Ehkä parasta anonyymikommenttiantia löytyy myös kyseisen postauksen kommenttikentästä (se viimeinen). Eipä oo hei anonyymejä ikävä. :D Täällä on se postaus, jossa kerron anonyymikommentoinnin estämisestä. Edelleen silloin tällöin törmää toisissa blogeissa näihin järjenjättiläisiin, jotka riehuvat kommenttikentässä, ja aina se vaan on yhtä säälittävää ja raukkamaista. Ei siitä pääse mihinkään. En ikävöi teitä! Buhaha. Kerran mulle myös joku anonyymi kertoi, että mua saa haukkua anonyymina kuinka paljon vain, mutta jos minä sanon takaisin yhteisesti heille, että 'heillä on hiekkaa alkkareissa', niin minua uhkaa kunnianloukkaussyyte. SELVÄ. No juu, se siitä. :D Koskaan enää ei anonyymit pääse tänne kommentoimaan. Hihhei!

Ihka ensimmäisen haasteeni sain elokuussa. Olin hyvin innoissani moisesta! :D Sittemmin haasteita on sadellut useampi ja moiset pitäisi kaikki löytyä tunnisteen haaste takaa.

Ennen/jälkeen kuvia on vilissyt erinäisissä postauksissa aina silloin tällöin. Ne, jotka olen muistanut varustaa kyseisellä tagilla, löytyy tämän linkin takaa (parinkin sivun verran). Joukossa pullukka -aikojen kuvia sekä myös lihaskasvuvertailuja.

Ah. Aina yhtä kaunis kuva. :D

Alkuunhan en kertonut painoani täällä, koska aristelin sitä. Mutta kun sitä kyseltiin niin olikin vastassa huikean mielenkiintoinen tilanne, kun heitinkin pallon teille! Lukijat saivat arvailla mitä painan. Tuo gallup -postaus löytyy täältä ja sitten se mielenkiintoinen tulospostaus löytyy täältä.

Viime aikoina blogeissa pyörinyt Elämäni Aakkoset -postaus oli mulla tehtynä elokuussa. Tein muinoin myös suositun And that's who I am -postauksen. Maailman laajin ravintopostaus on ollut blogihistorian suosituin postaus. Ihan ajantasalla se ei enää ole (koska maa on vaihtunut ja viljat harvinaistuneet + palkkari poistunut jne.). Mutta pointti siinä taitaa olla edelleen ihan sama. :)

Haban kasvua kuvaava kuvasarja ja pieni stoori löytyy täältä ja tuo kyseinen kuva alla.

Helmikuusta elokuuhun 2012.

Tämä on kiva kuvasarja. Sillä söin tarpeeni mukaan, mikä oli kropasta hyvä. Ja kyllä, aerobista ihan justiinsa niin kuin mieli teki ja kolmesti viikkoon siis ainakin hikiset crossailusessiot ja satunnaiset kävelyt tms. Kyllä sitä voi kehittyä olematta käytännössä plussilla niin, että paino nousee. Mulla paino pysyi samassa koko ajan, vaikka lihas kasvoikin. Se vain syrjäytti sitä toista. ;) Tähän tilaan tosiaan pyrin tällä hetkellä uudelleen. Onneksi on blogi, josta voi kattella, että miten sitä oikein elelikään silloin, kun kropassa ei ollut mitään vialla ja treenit oli nousujohteisia. Tämä on työn alla. :)

Syyskuussa meikästä tulikin sitten Viikon Laihduttaja Iltalehteen (postaus). :D Tuon jälkeen meni pitkän aikaa kun sähköposti tulvi ja Facebook oli täynnä inbox -viestejä ja kaveripyyntöjä, sekä tietty blogiin tipahteli kommentteja ja kysymyksiä aivan hirveällä tahdilla. Se oli hurjaa aikaa se. :D Ei sitä meinannut saada mitään tehtyä, kun pakko oli tietty jokaisen kysymyksiin vastailla. :) Sitä en muista miten paljon lukijamäärä tuolloin mahtoi nousta, mutta tottahan niitäkin klikkauksia tuli ihan kivat määrät. Eikä mennyt kauaa, kun bongasin, että Demin keskustelupalstalta tulee klikkauksia tänne hirveät määrät ja olikin mielenkiintoista päästä lukemaan kuinka teinit haukkuu mun kroppaani, tietämättä, että näen kaiken sen. :D Surukseni tuo ketju suljettiin jonkin ajan päästä sääntöjen vastaisena. Oli oikeasti mielenkiintoista. Herätän keskustelua! Aiheesta Negatiivinen kommentointi kirjoitin silloin postauksen tänne. And not a single fuck was given that day.. :')

Yhden kysymyspostauksen olen myös tehnyt tässä vuoden sisään ja kysymyksiä tuli niin hirveän paljon, että jaoin vastaukset neljään osaan. Ensimmäinen osa käsittelee aiheita Minä ja mieheni + Saksa. Toinen osa käsitteli ravintoa, kolmas treenejä ja viimeisessä oli sitten ne kaikki loput. Kerron mm. että mikä on mun mielestä seksikästä. Ja että tää on sitä:

Tein kerran myös postauksen nimeltä Umpirehellisyyttä. Kyseisellä sanalla minua kuvailtiin ja tottahan se oli, ja siitä se ajatus sitten lähti.. :D

Elämäni huikein ja varmaan ikuisesti yksi rankimpia kokemuksia oli vaellus Saksan Oberstdorfissa. Rapsa löytyy täältä. P*rkele, että oli p*rkeleellinen reissu. Onneksi ei asuta enää siellä niin ei tule suurempia himotuksia tehdä sitä enää koskaan uudelleen. :D Hiljattainhan käytiin täällä vaeltamassa Ben Nevisillä, sekä aiemmin tuossa meidän viereisessä Bennachie -vuoristossa.

Ihmiskokeita olen tehnyt tässä vähän väliä eri tavoin. Viljaton ruokavalio lähti käyntiin lokakuun lopulla. Tulokset oli huikeat ja avasi silmiä todella paljon. Sittemmin tämän kanssa fiilistellään eri tavoin silloin tällöin, kuten myös tällä hetkellä (kaurapuuro eikä mitään muita viljoja -testi menossa). Skotlantiin muuton myötä palautin kaurapuuron aamupalalle ja silloin se auheutti kaikenlaista. Myöhemmin tajusin kuitenkin myös vedelleeni samoihin aikoihin hirveästi maissia, jonka tajusin viljaksi vasta täällä, ilmeisen monen muun tapaan. :D Sittemmin päädyin hankkimaan Food Detective -testin, jonka perustelin täällä ja tulokset on ihmeteltävissä täällä. Testiä varten syömästäni viljasta tuntemuksia täällä. Pienempiä testejä on tässä välissä tehty jos jonkinlaista, ja on löydetty kainalokutinaan syy ja huomattu mm. että ananas ja mansikka ei ole mun juttuja. Viimeisin suuri ihmiskoe oli tietysti taannoinen geenitesti.

Ja sitten. VOI HYVÄ ELÄMÄ kun mä kirjoitin kuvallisesti kyykkäämisestä. Opin aika äkkiä, että kyseessä on jumalten liike, jota ei tule loukata ja se pitää tehdä aivan täysin prikulleen justiinsa niin kuin joku jumalten opus jossain sanoo tai muuten sitä on maailman vastuuttomin ja terveydellään leikkivä ignorantti typerys. Tuo kommenttikenttä suorastaan räjähti. Niin, ne anonyymit, pääasiassa.. :D Ollaanko yllättyneitä?! Tuo johtikin siihen, että tien myöhemmin vielä toisen postauksen, disclaimerin, että ei h*lvetissä musta kannata mallia ottaa, kun en tee kuitenkaan oikein ja tiiän sen. :D Myöhemmin tein myös postauksen, johon listasin ja kuvasin liikkeitä, joita teen aina väärin. 

Penan kasvatin itselleni kun tyhjensin rautavarastoni. Tuossa postauksessa paljon juttua raudan saannista ja sen tarpeesta. Tuosta eteenpäin on muuten vatsa ollut pääasiassa toimimaton, kunnes nyt vasta hiljattain sain sen kuntoon magnesiumin avulla. Oli pitkä aika olla tukkeessa!

Kato Pena!

Ehkä vain miljoonasti täällä blogissa hehkuttamani Questin proteiinipatukat saivat vihdoin oman postauksensa täällä. Sittemmin nämä parhauspatukat on olleet mukana vaikka missä, kuten kaikenlaisessa tällaisessa.. (lisäkuvia täällä)

Joulukuussa bongasin myös blogini MeNaisten artikkelista, josta tulee edelleen katsojia. :) Tuosta kirjoitin tässä postauksessa.

Viime vuoden liikunnat on koottuna tähän postaukseen.

Onnistuin tammikuussa myös ilahduttamaan muutamaa kanssabloggaajaa nimeämällä heidät omiksi lisäboostereikseni. :) Minullakin on siis välillä mielessä kanssabloggaajien saavutukset ja elämäntapa ehkä yleensäkin, ja siitä saa lisäpotkua. :)

Mitä muuta tapahtui tammikuussa? Muistatteko SUPERAMMATTILAISEN?! :D Siitäpä soppa syntyi taas. Kyse on siis tämän postauksen lopussa laittamani kuvankaappaus kommentista, jonka sain. Kommentti huvitti minua, kun jälleen kerran joku (anonyymi, aatelkaa..) vaahtosi täysin ilman perusteita täyttä sontaa. Sori, olen umpirehellinen. :D Postaukseen satoikin sitten nähtävästi 179 kommenttia kokonaisuudessaan. Se oli sairasta meininkiä se. Mutta superammattilainen jäi elämään. Sinua muistellaan edelleen. :)

Nykyisiä kauppakassista löytyviä juttuja voi vilkuilla täällä, joskin ne on osittain muuttuneet, mutta pääasiassa samat tuotteet pyörivät edelleen pitkin kyseisiä kauppakasseja.

Helmikuussa kirjoittelin oman kehon ja mielen kuuntelemisen taidosta. Tuo oli monelle hyödyksi ja olin siitä todella iloinen! Vaan anonyymit ne kävivät sinnekin vaihteeksi riehumaan täysin kaikesta muusta kuin aiheesta, mikä olikin viimeinen niitti sille, että päädyin koko kommentoinnin. BUHAHA. Olen edelleenkin vaan niin iloinen tästä päätöksestäni, mahtaa harmittaa kun ei voi enää arvostella jokaista tekemääni ja sanomaani asiaa. 

Lukijoita haastelin linkkaamaan blogejansa tänne ja kiitettävät määrät sinne niitä tulikin. Saa muuten edelleen linkkailla, löysin monta kivaa uutta luettavaa. :) Tuo tietysti toimii muille kanssa paikkana, josta voivat etsiä mieluisia blogeja listoille.

Maaliskuussa kirjoittelin, miten kuutamolla olin ollut vielä 2010 treenien ja ravinnon suhteen. Tuo kirjoitus löytyy myös sen ennen/jälkeen -tagin takaa. 

Unen tarpeeseen liittyvä postaukseni herätti kivasti mietteitä. En kyllä ymmärrä, miksei mietteitä herännyt postauksen laadukkaista kuvista.

Huhtikuussa tunnustin olevani hormonihirviö ja tuota asiaa onkin tässä siitä eteenpäin mietitty useaan otteeseen. Kaikki on ollut kropassa vähän tai enemmän sekaisin ja ehkä nyt vihdoin, miljoonalla muutoksella edelliseen, on löytymässä tasapainoa jälleen. Toivoa on ainakin ensimmäistä kertaa! PMS -kiukulle haistatin pitkät ja yksinkertaisesti vaihdoin asennetta, enkä antanut sen hallita enää.

Aiheeseen hieman liittyen olen kirjoittanut kolme postausta siitä, missä kunnossa ja millä fiiliksellä ollaan tässä nyt plussakaloreiden jälkeen. Oli lyhyempi postaus nimeltään Kuntocheck, sitten hieman kattavammin ja useiden vertailukuvien kera, sekä lopuksi täysin rehellisin ajatuksin siitä kaikesta ja miten pieleen se lopulta meni. Ja tuosta lähtikin sitten magnesiumit kehiin!

Huhtikuun 24.pvä tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun söin viimeksi herkkuja. Tunnen, että se on aikamoinen saavutus yleisellä tasolla MUTTA mulle se on ollut niin helppo, että se ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään suurensuuri juttu. Se, mikä olisi ollut tällaiselle joko/tai -persoonalle suuri saavutus olisi kaksi vuotta herkkuja KOHTUUDELLA. Pitäen sen kultaisen keskitien, kahden vuoden ajan. Joo ei oo tapahtumassa, siinä on mulle aiiiiivan liikaa haastetta. En pystyisi! Joko niitä syödään tai sitten niitä ei syödä. :D Mä en niin jaksa niistä välittää, että söisin.

Tässä kuussa informatiivisinta ja mielenkiintoisinta osiota on tarjonnut varmaankin kirja-aiheinen päivitys kirjahyllymme treeni- ja ravintokirjoista. Siihen pääset suoraan tästä.

Se aikamatka oli sitten siinä! Muutama kohokohta tai muuten tärkeämpi/mielenkiintoinen päivitys, sekä satunnaisia kuvia edellisistä postauksista. Tämä synttäripostaus on järjestyksessään numero 314. Blogilla on nykyisellään tuhannen katsojaa joka päivä. Juuri nyt katsojia on klikannut koko aikana 444292 kpl. Mahtavaa! Pari yhteydenottoa on tullut toisilta sivustoilta, jonne on kosiskeltu bloggailemaan, mutta toistaiseksi ei niin mielenkiintoista, että tahtoisin siirtyä yhtään minnekään.

Toivottavasti kaikki linkit on oikein, katsastan ne itsekin läpi ja korjaan minkä kerkeän. :D Hetki tähän meni, mutta mitäpä sitä ei tekisi toisen yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Kivaa kun jotkut jaksaa seurata mukana, moni on ollut ihan alusta asti. Moni on myös närkästynyt matkalla ja lähtenyt mukavampien ihmisten matkaan.. :D Mutta niin, ei täällä itseään anteeksi pyydellen elellä, joten jutut jatkuu samanlaisina tästäkin eteenpäin. Siksi blogin sivussa on varoitus, että närästystä saattaa aiheuttaa. :)

Ei haittaa, vaikka nostaisitte yhdet juhannusjuomat mun blogillekin. :) Hihih.