Treeniviikko 10 + tulevaisuudesta

Tällä kymppiviikolla treenattiin seuraavanlaisesti:

Maanantai: selkä, hauikset ja vatsa. Kesto: 1:14.

Tiistai: 40min crossailua, 14.30km.

Keskiviikko: jalat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:20.

Torstai: ojentajat, olkapäät + hauikset. Kesto: 1:20.

Perjantai: 40min crossailua, 15.15km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:04.

Justiinsa semmonen viikko kun pitikin olla. Parissa treenissä tosin pääsi kestot venähtämään sinne 1:20 asti ja se johtuu ihan vaan siitä (josta aiemmin jo kirjoitinkin), että aamupäivän tehokkaan treeniajan kulutin muissa jutuissa ja treenaamaan pääsin vasta parhaimman tehokkuushuipun jälkeen. Silloin sarjatauot vähän venähtää, mutta nyt mennään tällä muutama viikko. Katsotaan joskos jatkossa sieltä löytyisi myöhemmältäkin ajankohdalta tehokkuushuippua.

Joo ei olla hehkeinä ei. Ei tarttekaan!

Tämän päivän jalkatreeniosiossa koitin jullea (hyvää huomenta -liikettä) takareisille. Ihan muutaman kerran olen ennen koittanut, mutta nyt aattelin ihan ohjeita katsomalla opetella. Että jos siitä saisi oikein vakioliikkeen treeneihin! Ja onpahan oikeasti aika hankala, että sen saa sujumaan niin kuin kuuluu. Polvet täytyisi pitää lukossa, selkä tietty suorana (tämä mulla tulee automaattisesti) ja pitäisi osata työntää sitä takapuolta taaksepäin, sen sijaan, että kumartuisi vain eteenpäin. Tuo takapuolen työntäminen tuntui olevan mulle haastavinta, niin helposti sitä vain taivutti kroppaa alaspäin. Polvien lukituksenkin muistin joka toisella toistolla.. Tosin koukkupolvilla liike menee takamukseen, joten ei haittaa sekään! :D Kolme sarjaa tein ja painot eivät päätä huimanneet (alle 30kg..). Jotenkin se meni sinne minne pitikin, vaikka suurin tuntuma tuntui lähinnä alaselällä. Nimittäin välittömästi noiden sarjojen jälkeen takareidet kipeytyivät ja koivet tärisivät heti kun niillä koitti jotain tehdä. En pystynyt enää treenin jälkeen edes demonstroimaan liikettä miehelle, kun heti nappasi takareisistä kiinni. Kattellaan taipuuko huomenna pytylle. :D Nämä on vissiin näitä liikkeitä, joita tehdessä ei treenattavaan lihakseen juuri koske, mutta seuraavana päivänä kyllä tietää, että sinne meni minne pitikin.

Tänään pääsin myös ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon tekemään pohkeita, jotka olivat tatuoinnin vuoksi tauolla näin pitkään. Saas nähdä kummoset kivut niihin tulee. Pohjelihaskipu ei oo kyllä hauskaa laisinkaan. Kävely on aika haasteellista silloin kun niihin kovin sattuu.

Perjantaina.

Lauantaina.

Sunnuntaina.

Eilen söin piiiitkästä aikaa yhden omenan. Viimeksi vissiin joskus loppukesästä syönyt ja lopetin silloin, kun vatsa turvotteli niistä niin kovin. Lisäksi syön AINA punaisia omenoita. Nyt mies on kuitenkin ostanut näitä Granny Smithejä, joista en ole koskaan välittänyt, mutta olen pienen palan nakertanut aina silloin tällöin miehen omenasta. Eilen tein niin taas ja sehän maistui ihan tajuttoman hyvälle, ei ollut niin kirpeä kuin aiemmin ovat olleet. Innostuinkin syömään ihan kokonaisen omenan itsekseni. Mutta eipä se vaan taaskaan sopinut.. Turvotuksista en tiedä kun sitä on vatsassa edelleen koko ajan, kiitos probioottikuurin aloituksen, mutta sellainen jännä juttu tapahtui, että röyhtäilin vaahtoa seuraavan tunnin ajan. Olkaa hyvät tästäkin tiedosta. :D Mikään uusi juttu tuo ei ole, mutta viimeksi vastaavaa on tapahtunut nimenomaan omenoiden syömisen jälkeen, joten noista se nykyään pääasiassa johtuu. Joskus kuusitoistakesäisenä muistan istuneeni serkun kanssa ulkona ja syötiin Missä Äx -namusia, joiden jälkeen röyhtäilin vaahtoa ja peläytin serkkuni pahanpäiväisesti, että nyt iski raivotauti! :'D Vaahto tosiaan tulee ylös ja ulos suustakin, jos vaan annan tulla. Namnam. Siinä oli teille varsin maistuvaa infoa. :DD

Pehmoista kuin pumpuli. <3

Sitten pari sanaa tulevaisuudesta! Ne, jotka seurailee tuota mun Skotlanti -blogiani, tiesivätkin jo perjantaina, että mitä meidän suunnitelmiin keväälle ja siitä eteenpäin kuuluu. Halutessanne voitte käydä lukemassa nuo suunnitelmat täällä. Tässä blogissa en tule tuota käymään läpi tai puhumaan siitä sen enempää, sillä tänne se ei kuulu. Ne jutut pysyy tuolla toisessa blogissa ja sieltä voi jokainen halutessaan käydä niitä ihmettelemässä.

Mutta tuo kaikki näkyy täällä kuitenkin jollain tapaa, esimerkiksi muuttomatkan ajan täällä on luonnollisesti hiljaisempaa ja siihen tulee mahdollisesti jopa totaalilepoviikko. Lisäksi muuton myötä erotan vieläkin selkeämmin ne asiat, jotka tähän blogiin kuuluu ja jotka eivät kuulu. Tuota karsimista olen kyllä jo harrastanut vuodenvaihteesta lähtien, vaikka ainahan täällä on keskitytty treeneihin, syömisiin ja muuhun hyvinvointijuttuihin, mutta paljon on jäänyt sellaista pois jo, joista vielä viime vuonna kertoilin. Ja jatkossa rajaan ehkä vieläkin tiukemmin.

Sen lisäksi blogin päivitystahti tulee mahdollisesti jossain kohtaa vähenemään tästä noin päivittäisestä muutamaan kertaan viikossa. Tosin olen jopa ohimennen miettinyt koko blogin lopettamista. Siihen en ole vielä päätynyt, se tulee riippumaan aika paljon siitä, että alkaako ihmiset jossain kiskomaan hihasta ja hihkumaan, että hei mä luen sun blogia! Mun mielestä ihan hirveetä jos silleen kävisi. En yhtään tahdo olla millään lailla julkinen henkilö ja jos tuommoisia tunnistamisia tapahtuu, niin blogi menee varmaankin kiinni. Oon siis pahemmanlaatuinen introverttierakko, jos ette ole huomanneet. :DD

Onpas tuima. No olkoon tuima.

Ja vähän myöhässä oon jo tämän seuraavankin pyynnön kanssa, mutta tässä nyt kuitenkin: älkää PLIIS kutsuko itteänne tai mua kylään, niin mun ei tartte kieltäytyä. :D

Mitä kohti?

Viime vuonna tähän aikaan olin pikkuisella bulkilla. Tänä vuonna samat ajatukset alkoi samoihin aikoihin pyöriä päässä. Mutta koska viimeksi koko touhu meni ihan penkin alle, en ole tahtonut siihen ryhtyä. Penkin alle siksi, että treenasin liian kevyesti (yksijakoisella) ja söin liikaa (siis satoja kaloreita liikaa, koska luotin laskureihin). Nyt osaisin paremmin, tietäisin paljonko syödä ja tietäisin, miten treenataan kovaa.

Ja tavallaan tässä on oltu moisella jo ainakin viime kuun alusta. Nostin kalorit ylemmäs, koska viljattomalla ei pompannut nestettä kehoon ja olo pysyi hyvänä sen vuoksi, ei tullut komplekseja. Sitten tuli Pena (eli rautakuurin aiheuttama.. ööh.. vatsatukos :D) ja vatsa oli/on sen vuoksi koko ajan muutenkin pömpöllään. Tämä mahdollisti sen, että pystyi syömään ilman vatsakompleksia vieläkin enemmän, koska vatsa oli muutenkin jo pystyssä! Ja voi pojat, minähän söin. :D Olihan siinä ajatuskin taustalla, eli kerätä vähän jotain pudotettavaa tätä viikko sitten tapahtunutta muuttoa varten. Onneksi keräsin, kun 600g jäi matkalle. Samaan aikaan treenasin todella kovaa ja tuloksia tuli, kehitystä tuli. Ihan siinä kuukaudessa! Toistoissa, painoissa, peilissä. Ja aloinpa tykätä taas siitä, miltä näytti, kun en ollut ihan niin rimpula. Ja se on nyt jäänytkin kutkuttamaan, että pitäisikö jatkaa edelleen tuota syömistä ja kovaa treenaamista.

Näin olen täällä nyt edelleen tehnyt. Treenit ei ole ihan niin kovia mitä ne on niillä kaikilla omilla välineillä, mutta välivaihehan tämä kuitenkin on. Viikko jo kohta takana! :O Sain takaisin sen painon mikä matkalle jäi, sen lisäksi vielä 200g. Se 200g on todennäköisesti neste kehossa, mikä pomppasi kaurapuuron myötä. Ero tällä hetkellä edelliseen fiilikseen tuosta nesteestä on se, etten juuri välitä. Vaikka vatsalihakset menee enemmän piiloon ja peppu ei ole enää niin piukea, minua kovin houkuttaa jatkaa plussilla ja kovaa treenaamista. Helppo se kaikki ylimääräinen on pois saada, varsinkin mun ainevaihdunnalla. Tällä hetkellä painan siihen peruspainooni (46,5kg) nähden 1,3kg enemmän. Ja tykkään, kun en ole niin rimpula, vaikka löysääkin siinä painossa on. Tuon määrän saisin tarvittaessa pois sillä, että kahtena päivänä söisin kaurapuuron tilalla jotain muuta, enkä söisi neljää proteiinipatukkaa päivässä. :D Pudottaminen on helppoa, siihen suuntaan kroppani toimii, nostaminen taas vaatii oikeasti suurta syömistä. Olen sitä nyt harrastanut ja vaa'alla on kiitos näkynyt. Ja siellä peilissä.

Tästä ajatuksesta innostuneena kaivelin koneelta vähän kuvia taas, joita vertailin tähän päivään. Vähän eri painoissa, samassa painossa, mutta aivan erilaisena. Kyllä mä tykkään nykyisestä ihan valtavasti enemmän kuin yhdestäkään näistä entisistä:

Huhtikuussa. Löysä. Painoa on nyt 800g enemmän ja olen paljon tiukempi.

Maaliskuussa. Painoa nyt noin puoli kiloa enemmän.

Hui kamala. Parin vuoden takaako tämä oli. Painoa nyt noin kolme kiloa enemmän.

Toukokuussa. Paino sama, mutta kroppa on ihan eri.

Joten jos suunta on tämänlainen, mielelläni jatkan tällä linjalla. Ei mitään överisyömistä, mutta kivasti plussia. Ennen tätä olen syönyt sen verran plussia, että kehitys on ollut mahdollinen painoa nostamatta. Eli juuri sopivasti lihaksille, muttei muuten. Nyt olen vähän innostunut (taas), että koittaisin myös kasvaa kokoa. Katsotaan kauanko fiilistä kestää, toistaiseksi se on kummitellut jo parisen kuukautta taustalla ja ollut päällä jo jonkin aikaa. Toivotaan, ettei ala ahdistaa. Toki niitäkin hetkiä on tässä ollut, mutta sitten onkin taas tehnyt entistä paremman suorituksen treenissä ja äkkiäskös sitä on mieli taas muuttunut. Tänään näitä kuvia selatessa taas vain innostus kasvoi.

Ihan tällä linjalla en aio kuitenkaan jatkaa, että aerobista ei tulisi ollenkaan, vaan otan sitä kyllä kuvioihin mukaan heti vaan, kun täältä pääsee omaan kotiin ja se on taas kunnolla mahdollista. Syön sitten taas vaan entistäkin enemmän. :D Päätin myös ensimmäistä kertaa ottaa mukaan rintatreeniä, maltilla kokeillen esim. kerran viikkoon, ja sekin mm. penkkiä kapealla otteella, eli ojentajille myös siinä ohessa. Katsotaan mitä triggerit sanoo. Jos ne suuttuu tosi kovin niin sitten tiedän taas vaan olla tekemättä. Nyt on onneksi kuitenkin mukana päivittäisiä hierontoja, joten sen ansiosta voin tämän kokeilun suorittaa.

Ja voihan se olla, että nämäkin suunnitelmat muuttuu vielä. Ihan senkin vuoksi, kun tässä on kokonaan auki se, mitä alan täällä Skotlannissa edes tehdä! Sen mukaan sitten sijoitellaan treenejä. Välttämättä tilanne ei muutu heti tai edes pitkään aikaan, mutta eipä sitä tiedä vielä, kun ei tiedä edes mihin päin täältä vielä päädytään. Sen näkee sitten. Mutta tämmöstä olen tässä suunnitellut.

Mieheltä piti vielä varmistaa, onko hänelle ok, jos olen jonkin aikaa löysempi kuin ennen. Se kuulemma sopii, kunhan en ole itse sitten kiukkuinen koko ajan. :D

EDIT: koska maailmassa on likaisia mieliä omaavia ihmisiä (minä en suinkaan ole yksi niistä :'D), korostan, että kirjoitin ihan puhtaasti NESTEISESTÄ KEHOSTA = löysä. Ettäs tiiätte :'D