Jalkatreeni from hell

Hyi. Kamala jalkatreeni oli tänään. Silti jollain tasolla kiva, koska jäi todellakin sellainen tunne, että jotain tuli tehtyä! Mutta ensin päivän positiivisin: sykemittarin vyö pääsi eilen pesukoneeseen ja ainakin tänään toimi moitteetta. Siispä sai hyvät (hirvittävät) lukemat tämän päivän treenistä.

Mulle treeni on huono, jos siinä on ylimääräistä sähläämistä. Se voi tarkoittaa painojen hakemista vaikeamman kautta, uuden liikkeen opettelua JA sitten huomaa, ettei siitä tule mitään. Se voi myös tarkoittaa sitä, että kissa oksentaa ja pitää kesken kaiken mennä sitä putsaamaan. :') Tänään oli painojen hakemista uuden liikkeen opettelun vuoksi, ja se kaikki meni ihan hirvittävän penkin alle.

Jalkatreenipostaukseen jalkalihaksen kuva. En viitsinyt sitä pakaralihastakaan kuvata.

Ajattelin tänään, että tipautan peruskyykyn pois jalkaohjelmasta, koska a) etureisien lihasta ei tarvitse kasvatella ja mulla on jo split squat ohjelmassa ja b) koska en pääse siinä kuitenkaan tarpeeksi alas, jotta liike olisi oikeasti niin tehokas kun se voisi olla ja tästä johtuen voin pitää siinä niin paljon painoja kuin selkäni vaan jaksaa kantaa ja silti toistot ovat parinkympin luokkaa. Tilalle ajattelin ottaa jonkin pakaraliikkeen, koska pakaralihasta voi aina kasvatella. :D

Päädyin SJMV yhdellä jalalla -liikkeeseen, eli tähän. Hirveän suosittu liike tuntuu olevan juuri nyt ja nimenomaan pakaralle parhaimpia. Houkutti siis. Koska vihaan hakea painoja kesken treenin, koitin miettiä etukäteen kuinka paljon laittaa, jotta voisin sitten vain ottaa ja tehdä. Koska mulla on tuolla jo tietyt viritelmät tietyissä painoissa, joita en tahtoisi purkaa, tämä aiheutti vähän päänvaivaa. Päädyin ensin ajatukseen, että teen mutkatangolla, mutta vaihdoin sen jo ennen treenin alkua ajatukseen, että miehen käsipainoilla mennään ja niistä valitaan 40lbs per käsi, yhteensä siis kiloissa noin 36kg.

Kun liikkeen vuoro tuli ja asettelin niitä käsipainoja siihen lattialle, tajusin että ovat aivan liian leveät, jotta saisin niitä kannettua nätisti edessä vierekkäin. Eli suunnitelma vaihtui. Mutkatanko. Ajattelin, että kympit sitten päihin, kokeillaan sillä, eli noin kolmellakympillä + lukituspalat, eli 4,4kiloa lisää. Laitoin 2x5kg -kiekot päihin, jotta minun ei tarvinnut purkaa yhtä toista viritystäni, jossa oli kympin kiekot käytössä. Tuota viritystä tulisin tarvitsemaan kuitenkin treenin viimeisessä liikkeessä, joten ei tarvitsisi sitä enää kasata. Ongelma a) nuo lukituspalat eivät pysyneetkään tässä mutkatangossa, vaikka pysyvät hienosti normitangossa, ja samat kiekot tosiaan menee molempiin. Ongelma b) jouduin purkamaan sittenkin sen viritykseni, jotta sain sieltä lukituspalat, mitkä oli viritetty erinäisistä syistä levypainojen toiselle puolelle, eli piti purkaa siis ihan koko viritys, että pääsi sinne käsiksi. Otin samalla käyttöön ne kympin levypainot siitä, kun kerran piti niitä liikutella joka tapauksessa.

Ja sitten, vihdoin pääsi kokeilemaan liikettä! Jee! Ongelma a) ei hirveästi tilaa, ilman että se kopsahti jonnekin koko ajan, jouduin hakemaan sopivaa paikkaa. Ongelma b) tasapaino, mikä ei pysynyt melkein sitten yhtään millään. Ongelma c) alaselkä, mikä mulla vetää jumiin heti, kun pakara menee jumiin. Ja se meni todellakin jumiin. Tein räpeltäen toistoja 12 per jalka, joiden jälkeen kaaduin lattialle tuskissani alaselkäni kanssa. Koko alaselkä menee siis ihan totaalikramppiin. Melkein tuli itku, muttei ihan.

Hetken mietin, josko se oli sitten siinä. Mutta siinä lattialla maatessani ajattelin, että toiset nyt vielä tehdään, otetaan painoa vähän alas, jos olisi helpompi tasapainon kannalta ja selän tietysti kanssa. Eli ne kympin levypainot taas pois ja tilalle vitoset, eli parilla kympillä mentäisiin. Ongelma a) edelleen tanko kolahteli ja hain tasapainoa, joskin se oli helpompaa nyt. Ongelma b) alaselkä veti taas überkramppiin. Taas 12 toistoa per jalka ja lattialle nieleskelemään itkua. Antaa olla, päätin.

Tähän kaikkeen oli mennyt liikkeiden ulkopuolella noin kymmenen minuuttia ja ihan puhdasta häsläämistä, joskaan syke ei laskenut missään kohtaa, koska painoja roudatessa ja stressin pukatessa sekin aika kului. Mutta ei siinä vielä kaikki.

Tuo kaikki vei voimia jaloista kivasti ja selkäkramppi tykkäsi tosi hyvää. Leg curl on ball -meni melkein penkin alle, koska voimia ei ollut ja kramppi ei antanut pitää kroppaa oikealla tavalla ojossa. Eli se toinenkin pakaratreeni meni huonosti. Sitten tuli aika koota viimeiseen liikkeeseen viritykseni taas takaisin. Purin mutkatangosta levyt pois ja laitoin paikoilleen. Jostain syystä olin tässä kohtaa unohtanut, että miksi ne tietyt lukituspalat olivat siellä tangossa ennen levypainoja. Kasasin. Kunnes ensin tajusin, että niin joo, siinä oli ne vitosen kiekot ja kympit piti laittaa. No purin sen, ja laitoin kympit. Olin olevinani tyytyväinen tähän. Liikkeen aika tuli ja muistinpa taas, että ne lukituspalat pitää olla toisella puolella, jotta saan painoa roikotettua kädessä ilman että levypainot hakkaavat reittä. Ne lukitukset pitävät levypainot siellä kyseisen tangon päissä. Joo, purin sen vielä kerran ja tällä kertaa kokosin oikein.

Treenin loputtua makasin lattialla ja huusin miehelle, että apua. En jaksa purkaa enää mitään virityksiä ja tää oli tässä. Jalat tärisi ja selkä kramppasi ja itku oli lähellä ja kaikki oli huonosti. Sykemittarista katsoin, että aikaa meni 1:46, eli semmonen vartti ylimääräistä. Sykkeet olivat käyneet korkeimmillaan lukemassa 174 ja keskisyke oli 126, eli korkealla oltiin oltu. Kaloreita kulutin hirvittävät 592. Jalat täristen raahauduin huoneesta palkkarille ja mies lupasi hoitaa painot pois sieltä lattialta, jossa olivat sikinsokin.

Nyt olen iloinen, että sunnuntain jalkatreeni jää pois ja vasta viikon päästä on seuraava. Heidi kiittää ja kuittaa.

Kilometrivalituspostaukseen toinenkin kuva. Huvin vuoksi. Ei oo jalkalihaskuva,
ei oo pakaralihaskuva. Tää on vaan kuva.
Ja sähän katsot sitä, ja sä tykkäät siitä. Sitähän minäkin.