Vaikka lahjoja ei vaihdeltu, niin sellaisen parhaan mahdollisen kuitenkin yllätyksenä sain, kun Lihastohtorin tuoreimmasta tekstistä löytyi linkkaus mun blogiini, aiheena takapuolen kasvatus. Tämä aiheutti massiiviset tärinät täällä päässä ja sellaista syvää kiitollisuutta koin koko tätä touhua kohtaan, kun tällainen kotitreenarikin voi saavuttaa jotain sellaista, että se huomataan tuon kaltaisessa lähteessä. Ihan paras joululahja ja olin yhtä hymyä koko päivän. Vähän vieläkin. ;) Jos joku vielä miettii motivaatiota treenaamiseen, niin tuossa oisi mun mielestä jo tarpeeksi hyvä syy; voi joskus päätyä Lihastohtorin blogiin. :D
Sitten se treeniviikko, josta vain maanantain olin töissä, loput vapaalla:
Maanantai: lepo.
Tiistai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:16min.
Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:05min.
Torstai: 40min crossailua, 14.70km.
Perjantai: lepo.
Lauantai: jalat. Kesto: 60min.
Sunnuntai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:48min.
Treenit on menneet todella hyvin koko viikon. Itseasiassa olen saanut tehtyä uusia ennätyksiäkin, toistoissa tai painoissa. Tai molemmissa! Syynä on varmasti nämä vapaat ja sitten syöminen, ei ole energianpuutetta ollut senkään vuoksi! Eilen tein jalkatreenissä uusilla painolukemilla boksikyykkyä ja normikyykkyynkin lisäilin painoa. Siinä ei kuitenkaan ennätystasolla olla, sillä se on niin loppupäässä treeniä, ettei ole toivoakaan tehdä samoilla painoilla kuin silloin, kun se oli treenin ensimmäinen liike. Enkä sitä tavoittelekaan. Tarpeeksi raskas on aina tarpeeksi raskas ja se on kovasti riippuvainen siitä, missä kohtaa treeniä se sijaitsee.
Split squattia. |
Split squatissa olen ottanut välillä painoja alaspäin ja hionut taas tekniikan sellaiseksi, kun sen tahdonkin. Askel on taas tarpeeksi pitkä ja syvä ja tuntuma kohdillaan. Painot pyörivät ihan siinä 45-55kg välillä. Ennätyshän on yli 70kg, mutta en näe mitään syytä sillä painaa, kun sillä ei ole tuntuma samalla tavalla kohdillaan kuin pienemmällä painolla. Se on vain ennätys, jolla tein sen yhden kerran.
Pidemmän askeleen huomaa erityisen hyvin kuitenkin lonkankoukistajissa (meni edelliskerralla kramppiin) ja nivusissa (meni eilen kramppiin). Tuo on se puoli mun kropastani, mikä kippaa hassusti lantiosta kyykyssä tietyllä leveydellä ja syvyydellä. Ei varmaan kovin kaukaa haettua, että tuo kippaus saattaa johtua vaikka kireästä nivusesta. ;) Rullaan toki nivusetkin aina ennen treeniä, mutta venyttely ei varmasti sekään kovin huonoa tekisi. Sitä siis jatkossa.
Kuten varmasti huomaakin, on mun oma tietokoneeni taas kunnossa (ja saan otettua sillä näitä kuvia). Yksi osa saapui tilattuna kotiin ja osoittautui vielä oikeaksi osaksi, mihin siis lähinnä googlettamalla oltiin päädytty. Sen osan vaihto palautti koneeni henkiin, onneksi. Toivottavasti pysyykin hengissä! Tilasin samaan syssyyn itselleni uuden puhelimenkin, ja saadaan jatkossa jossain kohtaa vähän parempaa laatua Instankin puolelle. Se ei siis tosin ole mikään tämän blogin instatili, vaan henkilökohtainen tilini. Mutta treenijuttuja siellä tietysti on, kaiken muun ohessa. Aika iso osa itseäni tämä treenaaminen kuitenkin on. :) Uusi puhelin tulee kyllä tarpeeseen, vaikka mitään sen suurempaa vikaa ei vanhassanikaan ole. Se on joka tapauksessa jo jokusen vuoden vanha ja kamera siinä on aivan umpisurkea.. Ehkä on vain aika vihdoin päivittää parempi kapistus tilalle!
Kahta eri ranskalaista ja sitten kyykkyä. |
Ruokapuolella on tosiaan syöty tällä viikolla joulun vuoksi vähän poikkeavaa sapuskaa, vaikka sinänsä ei jouluruokia ollakaan syöty. Paitsi torttuja, ja suklaata. Ne on varmaan aika perinteisiä jouluruokia. ;) Niin, ja joululimppua! Niitä perinteisempiä tämän talouden sapuskoja on kuitenkin myös näkynyt, ja nyt näkyy myös tässä:
Jotain poikkeavaa havaittavissa, nimittäin leipäjuustoa. Sai annokseen vähän kaloreitakin. :') Aika vähän on pelkissä kesäkurpitsoissa. |
Perunaa kaverina kesäkurpitsalle. |
Perunaa ja parsakaalia. |
Ristikkoperunaa ja parsakaalia. |
Itsetehtyjä lohkoperunoita ja kasviksia montaa sorttia. Ja suolakurkkuja! |
Olen himoinnut suolakurkkuja oikeastaan keväästä asti, kun Suomeen tultiin. En tiedä mikä himotus silloin oikein iski, ei tässä ole vuosiin noita tehnyt mieli. No, olen koittanut metsästää sellaisia, missä ei olisi sokeria lisätty sinne sekaan, mutta sellaiset joita meidän kaupassa on tällä kriteerillä olleet, ovat olleet joko hyllystä loppu, tai sitten niissä on jotain muuta epäilyttävämpää seassa. Sokeri on sentään luonnollista tavaraa, moni muu ei.. Siksi eilen annoin vihdoin kauppareissulla vaan periksi, että otetaan näitä vaan sieltä itseannosteluosastolta ja sillä sipuli (tai siis kurkku). Ja voi pojat, on kyllä ollut jokaisen himotuksen arvoisia.. Saattaapi olla, että jatkossa on lautasella pitkälti aina. ;)
Jouluna oli lupa syödä viljoja (koska joulutortut oli ruokalistalla), ja tulikin sen kunniaksi syötyä heti aamupalaksi karjalanpiirakoita juustolla ja raejuustolla. Myöhemmin syötiin joululimppua juuston kera (ja loppua kohti mikrotettuna, tomaattisoseella ja oreganolla.. :D), ja illemmalla sitten niitä joulutorttuja, joita olin jo muistaakseni kesällä päättänyt, että jouluna syödään! En muista milloin olen viimeksi noita syönyt, aikaa on ainakin viisi vuotta. Ne on aina olleet mun lemppareitani ja olen helposti tyhjentänyt vaikka koko pellillisen. No, tällä kertaa meillä oli kaksi joulutorttufania pellin ääressä, jolloin määrä piti laakista puolittaa. Viisi per nassu. Maku oli aivan yhtä hyvä kuin olin muistellutkin, oli herkkua! Mutta neljännen kohdalla alkoi vähän etoa. Viides meni silti helposti, mutta enempää ei olisi missään tapauksessa mennyt. Ei kai noita kuuluisikaan noin montaa peräkkäin syödä. :D Se oli kuitenkin meidän yksi ateria sille päivälle, eikä yhdestä tai kahdesta nyt tule edes täyteen! Olo oli kuitenkin sellainen, että ei ehkä kovin pian tee mieli joulutorttuja..
Jotain muuta on tehnyt mieli, ja se näkyy yllä. Suklaata siis pääasiassa, ja paria nannalaatua on syöty, pääasiassa pääkallonameja. ;) Kyllä on nautiskeltu tältä(kin) osin! Ja suklaat nameineen on menneet kyllä treeneissä suoraan kunnon voimaenergiaksi ja sinne takapuoleen ja hauiksiin, ihan varmasti! ;) On ollut kyllä niin kivaa, kun on saanut kaiken energiansa suunnata sinne minne sen on tahtonut, eli muun muassa treeneihin, kun on ollut aikaa kunnolla treenata. Mitään ns. joulukiloja en ole saanut, tänäkään vuonna, vaikka tarjolla onkin ollut pitkästä aikaa suklaata ja joulutorttuja.
Viime tekstissä kirjoittelin siitä vegaaniajatuksesta, ja että sellaiseksi olen tässä ryhtymässä vuoden vaihteessa. Syitä voi lukea sieltä. Olen nyt googletellut asiaa, että olen varmasti sitten valmiina, ja olen huomannut, että ajatukseni siitä mitä vegaani ylipäätään tarkoittaa, on ollut väärä. Lisäksi olen itseäni kutsunut virheellisesti tässä koko ajan vegetaristiksi. Olen toki vegetaristi, mutta laktovegetaristi, mikä siis tarkoittaa sitä, että käytän maitotuotteita. Miksei kukaan ole koskaan korjannut mua? :D Tämä tosin taitaa puhekielessä olla kuitenkin näin, että kun ei syö lihaa, on vegetaristi, vaikka vegetaristejakin on eritasoisia, joista laktovegetarsimi on yksi. No, tämän kaiken vuoksi olen ajatellut, että kun jätän pois maitotuotteet, vaihtuu nimike vegaaniksi. Tämähän ei sitten olekaan ihan näin, sillä vegaanius on paljon muutakin kuin pelkästään ruokavalio. Pitkälti elelen kyllä jo nyt noudattaen näitä vegaanien ajatusmaailmaa eettisen kuluttamisen suhteen, mutta ehkä ihan kaikkea en allekirjoita kuitenkaan. Ja vaikka en esimerkiksi hunajaa käytä (koska vatsa), niin en sitä eettisesti ajateltuna koe kovin häiritseväksi. Haluan myös mielelläni pitää villasukkani jne. Eli ehkä minusta ei vegaania tule, vaan vegetaristi. Joskin olen siihenkin kategoriaan sitten taas niin sanotusti liian tiukkalinjainen, kun teen noita (vegaaniajatusmaailman) eettisiä valintoja muuten paljon. Boikotoin tehokkaasti vaikka ja mitä, jos on eläinten oikeuksista kyse, sekä vastustan turkistarhausta ja eläinkokeita ja ja ja.. Vegaaniksi olen kuitenkin ehkä sopimaton. Olen ehkä sitten joko erityisen tiukka vegetaristi tai löysästi vegaani. :D Tai sitten jotain ihan muuta!
Instakuvia. Ylävasen töistä. |
Olen ottanut nyt tuon tammikuun sellaiseksi ajaksi, jonka aikana katson miten tämä kaikki asettuu. Välittömästi arjestani poistuu maitotuotteet, eli ne kaksi viimeistä mitä siellä on, rahka ja raejuusto. Se on jo todella iso muutos, näin maitotuotteiden käyttö kohdallani tipahtaa perusarjessa olemattomaksi. Mutta ihan kokonaan ei tarvitse vielä kaikkea jättää tammikuussa, vaan tunnustellen mennään. Meidän oli tarkoitus tämän vuoden puolella käydä nautiskelemassa viime postauksessa hehkuttamaani minttusuklaakakkua vielä kerran, mutta tuotakaan ei ehdi enää, vaan se tulee menemään ensi vuoden puolelle. Olen toki selvittänyt jo vegaanisia vaihtoehtojakin tältä seuduin, ja niitä tuntuisi olevan aika kivasti, moni ravintola tekee ennakkopyynnöstä oikein maistuvia vegaanisapuskoja. Kyllä varmasti tulen niitä sitten jatkossa hyödyntämään, ja olisin jo hyödyntänyt, jos olisin moisista tiennyt!
Työeväät on nykyisessä työssä myös toinen juttu, sillä siellä on hyvin rajallista se, mitä välipalaa voi mukaan ottaa (esim. ei jääkaappia käytössä toisella tauolla). Olenkin syönyt siinä kohtaa protskupatukkaa, ja niissä on maitoa mukana (Quest tai Leaderin patukat olleet vakkarina). Nähtäväksi siis jää, millaiseksi tämä muotoutuu. Selvää on kuitenkin, että kotona en tule enää syömään maitotuotteita. Mieskin on osittain jo mukana, ja hän tulee vaihtamaan maitonsa kauramaitoon. Katsotaan seuraako perässä sitten raejuuston ja rahkan osalta myös. Tammikuun aikana tämä lopulta selviää, kun käytännössä pääsee kokeilemaan tätä kaikkea. Jännää. Onneksi kohta on jo tammikuu!
<3 |
Ensi viikko olisi viikkoja toljottaessa kevyt viikko, mutta lykkään sitä yhdellä eteenpäin. Ensi viikolla kun on vain jokunen työpäivä ja siitä seuraavissa viikoissa onkin tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, jolloin pidän hyvinkin mieluusti kevyen viikon, että jaksan ylipäätään yhtään mitään. Jännityksellä ootan miten kunnialla niistä selviää.
Kunniakasta viikkoa nyt kuitenkin teille jokaiselle!