Maanantai & tiistai: lepo.
Keskiviikko: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 0:36min.
Torstai: 8.46km kävelylenkki. Kesto: 1:28min, keskisyke: 132, keskivauhti: 10:48min/km.
Perjantai: ojentajat, olkapäät, vasta + kyljet. Kesto: 0:44min.
Lauantai: lepo.
Sunnuntai: 40min crossailua, 14.70km.
Ai sää tarvitset tätä penkkiä? Sori nyt ei voi. |
Vasen jalka on tosiaan reistaillut tuosta polven seudulta. Polvikivut on mulle tuttuja ja meinasin alkuun, että tämäkin oli sitä. Paikallistin kipukohdan kuitenkin lopulta useamman sentin polvesta etureiden puolelle. Jokin siellä kiristää. Kipu alkoi siitä, kun olin istunut sohvalla jalat koukussa (polvet kattoa kohti) ja siitä nousin ylös. Taisi olla huono asento istua.. Tämän viikon aikana tuo on rauhoittunut aika paljonkin, eli eiköhän se ole pois menossa. Olen rullannut ja venytellyt aika ahkerasti, vaikka venyttelyä en noin muuten juuri harrasta. Tarpeeseen kyllä kuitenkin aina, kuten tässäkin tapauksessa.
Kävin mainostelemassa skottilaista firmaa (miehen entistä työpaikkaa) vähän tänne Savoonkin. :D |
Jalkatreenitön viikko antoi myös mahdollisuuden kävelylenkille. Viimeksi kun syyskuussa uskaltauduin kävelylle, menin ihan rikki siitä. Siksipä olen noita panttaillut, etteivät vaikuta sitten jalkatreeneihini epäsuotuisasti. Tuo vähän harmittaa, sillä tykkään kävelystä aivan hirveästi. Mutta mennään tämän vaiheen kanssa niin kuin tämä vaihe tahtoo. Ikuista mikään ei kuitenkaan ole. Kävelyissä olevan tauon huomasi kyllä sykkeissä, kymmenen-kaksikymmentä pykälää ne oli totuttua ylempänä. Aerobinen kunto on siis laskenut tässä, kun aerobista tulee muutenkin perinteisesti viikkoon vain yksi. Tämä harmittaa, mutta muutetaan se taas jossain kohtaa, kun muutetaan prioriteetteja muutenkin.
Harmaata ja hämärää. Täällä on neljältä aina jo täysin pimeää. Kolmelta jo hämärää. |
Kivuton ei tämäkään kävely ollut. Heti alussa alkoi kolotella sieltä täältä, mutta ne lähtivät myös pois siinä kävelyn edetessä, kun lihakset vähän taas tottuivat ja vetreytyivät. Mutta viimeisen kolmen kilometrin aikana iskeneet kivut eivät enää haihtuneetkaan, vaan ne jäivät päälle, ja niitä podetaan vähän edelleen. Pakarat menivät jumiin ja oikea it-jänne kipeytyi kovin. Sitä olen koittanut rullata ja venytellä. Oikean pakaran venyttäminen tuntuu todella repivältä. Rullalla pääsee aika hyvin käsiksi sinne it-jänteeseen ja se on aika hyvin auttanutkin. Viime yönä oli tilanteen kanssa tylsin hetki, kun heräsin vain kolmisen tuntia nukuttuani siihen, että koko oikea jalka on ihan levoton, sitä ahdisti ja mitenkään ei ollut hyvä. Tunnin yritin saada unta vielä, mutta ei onnistunut. Noustiin sitten ylös jo kuuden tienoilla, nukkumaan oltiin menty vasta kahden aikoihin! Aamupalan jälkeen venyttelin ja rullasin sitä oikein kunnolla ja sainkin sen sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää aktiivisesti ahdistanut. Parin hereilläolotunnin jälkeen takaisin nukkumaan ja melkein kolme tuntia saatiin lisää unta. Levoton koipi ei enää valvottanut. Toivottavasti ei enää ensi yönäkään.
Levottomista jaloista olen muuten kirjoitellutkin aiemmin, ja se löytyy täältä. Mulla se on näihin lihaskireyksiin ynnä muihin jalkakolotuksiin aina yhteydessä.
Muutenhan kävely oli valtavan kivaa ja koen, että mulla on sitä ollut ikävä. Se on sellaista aikaa, jolloin mulla mieli tyhjenee kaikesta, mistä tahdon sen tyhjenevän ja oivallan kaikenlaista ja työstän haluttuja ajatuksiani. Lisäksi tulen siitä aina iloiseksi. Ihan uutta reittiä lähdin kävelemään ja suoritin lenkin niin, että käännyin jossain kohtaa ympäri ja kävelin samaa reittiä takaisin. Olin menossa kuntopolulle ja ajattelin seurata kylttejä siellä ja suunnistaa jotenkin kotiin niiden avulla, mutta koska hämärä alkoi jo hyökkiä, ajattelin, että parempi kääntyä kotiin. Ettei nyt vaan sattuisi mitään. ;) Hyvä mieli tuli, vaikka taas kroppa protestoi vastaan. Menihän siinä nuo pohkeetkin tuhannenjumiin ja akillesjänteet jäykiksi. Ehkä näin tulee käymään pitkälti aina tällaisen jälkeen nyt, kun tuon akillesjännevaivan olen penikkaoireineen saanut kohtalokseni. Hierontaan vaan taas jossain kohtaa ja taas on hetken aikaa hyvä olla.
Niin, ja koska olen jännitysniskalainen, alkoi hartioita pakottaa tuolla kävellessä. Vaikka kuinka koitin niitä pitää rentona. Ne eivät olisi tahtoneet, että kävelen ryhtiä ylläpitäen. Kävelin kuitenkin ja sain hartiat aivan karmeaan jumiin. Niitä jomotti kutakuinkin siitä hetkestä lähtien, kun sykemittari piippasi ensimmäisen kilometrin kunniaksi.
<3 |
Nuo viikon pari punttitreeniä hoideltiin perinteiseen tapaan keventämällä toistoista, eli edelliseen treeniin nähden tiputin toistot puoleen. Crossailulle jäi tilaa vielä täksi sunnuntaiksi, ja se hoidettiin aika hyvässä tahdissa, ilman mitään kolotuksia missään. Katselen Greyn Anatomiaa samalla dvd:ltä (siksi 40min crossailun kesto) ja tälle päivälle osui jakso, jonka seurassa sain vollottaen crossailla, enkä paikoin nähnyt edes tapahtumia ruudulla, kun niin kovin liikutti! Jonkinlaista kotitreeniparhautta tuokin. :')
Viikon ruokalautaset:
Keitettyä porkkanaa ja keitettyä perunaa. |
Keitettyä perunaa ja raastettua porkkanaa. |
Pakastevihanneksia ja keitettyä perunaa. |
Keitettyä perunaa ja porkkanaraastetta, taas. |
Alien. :O |
Surullisen näköinen annos. Pinaattiohukaiset. |
Parhauspizzaa. |
Parhausristikkoperunoita. |
Jep. Peruna on vain kova juttu. Niin sairaan hyvää, en pääse siitä yli. Keitetään aina iso satsi kerrallaan, jotta ei tarvitse miettiä hiilarinlähdettä lautaselle pitkin viikkoa. Riisi ei jotenkaan ole mun mielestä mitenkään kovin hyvää, ja siksi sitä ei lautasella näy kuin harvoin. Tosin ravintolassa riisi saattaa olla aivan ihanaa! Ja kun mun vatsani ei kestä viljoja toivotulla tavalla, ei mitään pastoja tai vastaavia juuri syödä. Esim. riisistä nekin sitten on tehty, jos sellaisia meillä näkyy. Bataatti ei myöskään ole minusta perunan veroista, joten peruna vaan vie voiton. Aina vain. Repunat. <3
Pizzaa syötiin nyt viimeisen kerran hetkeen. Mun ärtynyt suoli ei oikein pidä noin suurista kerta-annoksista. Siitä ei tule mikään paras olo, se ruokamäärä on vaan sen verran suuri. Vatsaan sattuu sen jälkeen pitkin iltaa. Puoli pellillistä on siis liikaa. :') Ja sitähän ei voi millään tehdä vähempää, tai että söisi vaikka puolet siitä puolesta pellillisestä kerrallaan. Ei voi. Parempi siis jättää pizzoja vähän vähemmille kerroille. Täytyy keksiä jotain muuta kivaa viikonlopulle, jos nyt kokee sen suurempaa tarvetta jollekin spesiaalille. Ehkä kyllä vähän kokee. Koska ruoka on kiva asia ja se on erityisen kiva asia silloin kun se on aivan erityistä.
Irvistykset vatsakivuille. Ja vähän ehkä sillekin, että pizzaa ei enää tehdäkään joka viikko. |
Ensi viikolla taas normaalilla toistomäärällä niitä treenejä. Katsotaan miltä viikko tulee näyttämään. Hyvää viikkoa kaikille!
p.s. Asiasta sateenkaariin: perjantaina mulla oli kyynel silmässä ja kädet tärisivät, kun kuulin äänestystuloksen eduskunnasta (katsoin livenä). Niin siistiä! Olin siinä hetkessä niin onnellinen, aikamoista parhautta. <3