perjantai 28. helmikuuta 2014

Kahvitarina

Koska tänään oli pelkkä aerobinen treeni crossailun muodossa, on siitä vaikea (jopa mun..) saada postausta aikaiseksi. Siispä ajattelinkin tänään kirjoittaa kahvista! Siitä, miten meillä tuosta päästiin eroon. Mitään yleispäteviä neuvoja en osaa antaa, koska en mistään mitään tiedä, siispä tälläkin kertaa jaan vain oman kokemukseni. Syystä että olen siellä täällä aina välillä törmännyt siihen, että tahdottaisiin vähentää kahvin juontia tai luopua kokonaan, kuka mistäkin syystä. Minä en pidä kahvia mitenkään pahana asiana ja joisin sitä edelleen itsekin, jos ei olisi ollut pakko viime kesän lopulla siitä luopua. Mullahan silloin hyökki niitä jäätäviä migreenikohtauksia, jotka vei jopa sairaalaan, ja tuon vuoksi kahvi pääsi (monen muun asian ohella) pannaan, kunnes se myös varmistui triggeriksi noille kohtauksille. Kahvi, tai sitten kofeiini.

Alkuun historiastani kahvin kanssa.


Itse aloin juoda kahvia vasta 18-vuotiaana. Siihen asti en ollut sietänyt koko kahvin hajua, enkä varsinkaan makua. Mutta yllättäen sen sai alas överimakeaa rakastavana, kun se koostui tilkasta kahvia, viidestä seitsemään lusikallisesta sokeria (!!!) ja isosta määrästä maitoa. Siitä alkoi mun kahvitaipaleeni.

Join kuitenkin sitä aika vähän pidemmän aikaa. Olinhan koukussa Batteryyn, ja niitä meni päivässä vähintään yksi tölkki, useimpina päivinä kaksi. Ja joskus sitten kolme. Kahvia tuli juotua lähinnä ekstrana ennen yövuoroja. Ainoastaan satunnaisesti muuten. Eikä siinä sitä kahvia muutenkaan paljoa ollut niiden kaikkien lisukkeiden keskellä.

Jossain kohtaa lisukkeet vähenivät ja kahvin määrä sen myötä lisääntyi hieman. Lopulta jäi sokeri kokonaan pois ja maitotilkalla mentiin. En muista missä vaiheessa olen huomannut sen, että kofeiini ei mulle sovi sitten laisinkaan. Viimeistään näillä paikkeilla, kun jätti noita lisukkeita pois, sen huomasi. Kainalot alkoivat hiota, pulssi nousi, pää oli höttöä täynnä, näkökenttään alkoi ilmestyä länttiä ja kirkkaita pisteitä, tärisytti, keskittyminen oli ihan mahdotonta ja joskus tuntui, että taju voisi lähteä. Siedätyin sille kuitenkin niin, että sain sen yhden kuppini juotua aamuisin, joka tulikin korvaamaan Batteryä, kun vihdoin siitä myrkystä pääsin eroon (kerran join kaksi tölkkiä peräkkäin yöllä töissä ja vietin loppuyön vessassa valtavissa vatsakivuissa). Koskaan ei nuo kofeiinioireet kuitenkaan poistuneet, helpottuivat vain. Kahta kuppia päivässä välttelin, sillä se sai aikaan todella huonon olon. Joskus kuitenkin kaverilla kahviteltiin, vaikka ei siitä hyvä olo seurannut.


Tuohon hillittyyn malliin jatkoin vuosia. Kunnes sitten tapasin mieheni. :D Hänelle kahvi maistui milloin vain ja missä vain. Opin tavoille. Kierrettiin kaikki lähitienoon paikat, joista kahvia vain sai, ja meistä tuli niin vakioasiakkaita ympäristön huoltoasemoilla, että myyjät jo meidät tunnisti. Alkuun näistä kahveista tuli tietysti huono olo, mutta jotenkin sen siinä rakkaudenhuumassa kesti. Meidän ensitreffeilläkin ajettiin kahville. Siitä tuli vain meidän juttu. Ja minähän join niiden ensimmäisten kuukausien aikana varmaan enemmän kahvia kuin koko siihen astisen elämäni aikana. Sitä juotiin vaikka keskellä yötä. Nukkuminenhan oli menettänyt merkityksensä siinä kaikessa huumassa, pärjäsi helposti pari kuukautta, vaikka nukkui 4-5 tuntia joka yö. Tai aamullahan sitä nukkumaankin vasta mentiin. Kahvin ja rakkauden voima on kyllä aikamoinen!

Niin pieni, mutta niin onnellinen.. <3

Jotenkin sitten siedätyin siihen kahviin, enkä enää saanut huomattavia oireita siitä. Lisäksi rakastuin siihen ihan täysillä! Jossain kohtaa lopetettiin se ylenpalttinen kahvin kittaaminen muualla kuin kotona. Ja opin juomaan miehen keittämää kahvia. Sehän on sitten vahvaa. Jotkut kutsuu myrkyksi, jotkut on kieltäneet mieheltäni kahvinkeitot kokonaan. :D Aloin siis saada kofeiinia elimistööni aika tajuttomia määriä, ottaen huomioon miten pieni olen (ollut). Kaksi jättikuppia vakiintui päiväannokseksi. Yhteen jättikuppiin menee noin neljä normaalia kuppia. Siispä päivittäinen annos oli sitä kahdeksan normikupin luokkaa. Joka päivä. Vahvaa kahvia. Enhän itsekään enää keittänyt itselleni sen laihempaa kahvia, kun oli makuun päästy.


Mutta viime kesänä tuli stoppi. Aloin saada migreenikohtauksia, toistuvasti, jatkuvasti. Niitä tuli kuuden viikon sisään yli kaksikymmentä, oltiin sairaalassa yötä ja juostiin lääkärissä kerta toisensa jälkeen. Olin pitkään todella huonossa kunnossa, kohtaukset olivat niin rajuja, että ne kaatoivat sänkyyn päiväkausiksi. Olo kohtauksen jälkeen ei normalisoitunut pariin päivään, ja vaati sitäkin pidemmän ajan, että olin täysin voimissani. Vietin parhaimman kesäajan sängynpohjalla ja lääkäreissä. En muista kesästä juuri muuta.

Vaadittiin se kaksikymmentäjotakin kohtausta, kunnes tajusin yhteyden kahvin välillä. Kohtaukset eivät tulleet milloinkaan suoraan kahvin jälkeen, vaan viiveellä. Ja triggereitähän on varmaan yhtä monta kuin migreenistä kärsijääkin, samoin kesto triggerin ja kohtauksen välillä voi olla mitä tahansa välittömän ja kahden vuorokauden väliltä. Siihen vaadittiin kaksi perättäistä kohtausta sen jälkeen, kun kahvi taas pienen tauon jälkeen palasi kuvioihin. Silloin välähti ja silloin jäi kahvi - ja migreenit pois. Yhdesti on sen jälkeen kohtaus tullut, kun Q10 -pillerit oli loppuneet (joita siis syön estoon, jotka eivät auttaneet kahvin aikana).

Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo oli kehoni viesti siitä, että nyt riittää tuo kahvin määrä. Olen oppinut, että kahviallergia on olemassa, ja että olen kärsinyt tietämättäni sen oireista. Ja että se nimenomaan voi iskeä milloin vain - ja että monesti samaan aikaan kahviin siedättyy ja kehittää allergian, jota ei huomaa, koska on siedättynyt. Olen myös oppinut, että kofeiinimyrkytykseen ei tarvita välttämättä kuin 4mg kofeiinia painokiloa kohti. Olen saanut päivittäin arviolta lähemmäs 20mg, ellen jopa yli. Ei ihme, että keho alkoi huutaa, että ei enää, kiitos!


Sitten päästään siihen aiheeseen, että miten tuosta pääsin eroon. Mun oli otettava kertarykäisy ja päästävä siitä irti. Ei ollut aikaa vähentää ja pikkuhiljaa lopettaa. Mutta vieroittauduin kuitenkin jo heti silloin ensimmäisessä rysäyksessä, jolloin jätin kaikkea muutakin pois, jotka saattoivat nuo migreenini aiheuttaa. Silloin en vielä tiennyt, että kahvi mun migreenini aiheutti, joten saatoin hyödyntää sitä tuossa prosessissa. Sillä päänsärkyähän siitä lopettamisesta seurasi. Ratkaisin päänsäryn sillä, että joka kerta sen hyökkiessä keitin minimimäärän (laihaa) kahvia ja otin siitä vain pari-kolme pikkiriikkistä hörppyä. Tuo vei säryn aina vuorokaudeksi pois. Muutaman päivän jatkoin, kunnes särkyä ei enää tullut. Olin päässyt irti. Seuraavilla kerroilla, kun kahvia kokeilin takaisin, ei sen uudelleen lopettaminen tuonut enää särkyä, sillä kehoni ei ollut enää koukussa. Uudelleen aloituksen myötä sain tuta myös ne kofeiinin vaikutukset taas ihan täysillä, kuten kirjoittelinkin tässä postauksessa (kahvikuppikuvan alla). Ei vaan ole tosiaan mun juttuni tuo kofeiini.

Lopettamisen jälkeen tuli bloginkin puolella hehkutettua sitä, miten pirteä sitä oli aamuisin, miten keho ei enää tarvinnutkaan sitä kofeiiniannostansa lähteäkseen käyntiin. Sehän oli käynnissä! Herätyskello soi ja silmät revähtivät auki; uusi päivä! Jiiihaa! Ja hirveä kälätys heti aamusta, oli energiatasot vähän eri uomissaan kuin kofeiinikoukussa. :D Voi miesrukkaa niinä aamuina..


Mies jatkoi vahvan kahvinsa juomista, kunnes innostui itsekin kofeiinittoman elämän hyvistä puolista. Jo pelkkä ajatus, että on johonkin aineeseen koukussa, on ehkä vähän herättelevä. Miehellä tuo lopettaminen kävi pikkuhiljaa. Meillä oli kaapissa kahvipaketteja odottamassa, jotka hän käytti loppuun. Mutta koska oli niin vahvoilla kahveilla elänyt, hän päätyi sekä vähentämään, että karsimaan sitä vahvuutta niistä. Kaksi jättikuppia vaihtui vain yhteen (aamukahvi) ja sekin oli entisestään laihempaa. Kun kahvit oli kaapista loppu, miehelle tuli se päänsärky. Omien muistikuvieni mukaan se kesti kaksi päivää, mies sanoi, että 3-4 päivää. Yhdesti otti särkypillerin. Ja sitten se oli ohi. Mieskin oli kofeiinista vapaa! Ja mokkamasteri lähti kaatopaikalle. :D Meillä on myös toinen kahvinkeitin, jonka miehelle joskus lahjaksi ostin. Se rouhii kahvin pavuista ja tekee ihanan pehmeää kahvia. Se saa jäädä, vieraita ja muita hätätapauksia varten. Minähän en tule kahvia/kofeiinia enää koskaan käyttämään, mutta miehellä ei ole syytä olla tässä asiassa totaalikieltäytyjä, kun mitään sairauksia ei siellä taustalla ole. Eli voi vaikka tien päällä käydä hakemassa kahvia, mieluummin kuin nukahtaa rattiin.. Sitä päänsärkyä (tai muita vierotusoireita) ei sieltä uudelleen tule, ennen kuin on käyttänyt taas kofeiinia pidemmän aikaa. Ymmärtääkseni, sekä kokemukseni mukaan.

Kahvin tilalle tuli teetä. Mies juo teensä decaf -muodossa, eli kofeiinittomana. Minä juon luonnostaan kofeiinittomana. Kofeiinittomassa on kofeiinia vielä jäljellä (hyvin, HYVIN vähän, mutta kuitenkin), ja mun teessäni ei sitä ole koskaan ollutkaan. Luonnostaan kofeiinittomia on ainoastaan rooibos -tee ja (ainakin jotkut) yrttiteet. Tosin rooibos -tee ei ole oikeasti teetä, vaan juomaa, kertoo Wikipedia.

Hauskaa oli myös huomata, että alkuun migreenipäänsärkyyn popsimani särkylääkkeet sisälsivät kofeiinia. Onneksi jätin ne pois muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, kun eihän noista peruslääkkeistä hyötyä migreeniin juuri olekaan, jos yhtään. Kuitenkin niillä ensimmäisillä kerroilla ruokin migreeniä vielä lisää. Voi kehorukka. No nyt sen on parempi olla, kun en enää myrkytä sitä valtavilla (minkäänlaisilla) kofeiiniannoksilla. Oli varmasti vain ajan kysymys, että kroppa alkoi laittaa vastaan. Onneksi ilmoitti migreeneillä, eikä esimerkiksi niillä vakavimmilla kofeiinimyrkytysoireilla. Kyllä ihmiskeho on viisas.

Tsempit jokaiselle, joka kokee, että kahvista pitäisi luopua tai sitä pitäisi vähentää. Itse en ole ikävöinyt kahvia laisinkaan lopettamisen jälkeen, vaikka sitä niin kovin rakastin.

Postauksen kuvat on koneen syövereistä. Vain osa niistä kaikista kahvikuppikuvista, joita olen ottanut. Onnellinen kesäkuva on alkujaan miehen puhelimesta. Voi niitä muistoja.. <3

Parhausviikonloppua!

torstai 27. helmikuuta 2014

Parasta treeniä ja kolmen kulhon taktiikka

Voi pojat! Että mulla on ollut ikävä näitä jalkapäivän jälkeisiä lihaskipuja. <3 Siitä onkin aikaa, kun on näistä saanut viimeksi nauttia! Yöllä jo kylkeä kääntäessä koski kankkuihin niin, että siihen havahtui. Aamulla ei kävelty kovin ketterästi ja tässä on kipu edelleen kasvussa. On hankalaa istua pehmeällä sohvalla. Jalat sattuvat joka puolelta ja kannikat on hellinä. Kyykyt niin ovat palanneet, jes! Tätä lisää!

Tuimaa hommaa.

Tänään sain kuitenkin nautiskella aivan toisenlaisesta treenistä. Ja olihan treeni! Etukäteen vaati vähän suunnittelua, kun vuorossa oli tosiaan se kolmas neljästä treenistä, jonne piti ujuttaa vielä vähän ylimääräistä loppuun, jotta kaikille lihasryhmille tulee tarpeeksi palautumisaikaa. Päädyin olemaan ottamatta mitään normaalista rungosta pois. Lisäsin sinne vain tarvittavat liikkeet mukaan. Ajallisesti uskoin pärjääväni hienosti, sillä perusrunko kestää vain sen tunnin ja pari minuuttia päälle.

Mutta olihan se aikamoinen, kun sitä paperilla katteli. Viisi lihasryhmää, kolmetoista liikettä! :') Normaali liikemäärä on tässä sen kymmenen ja lihasryhmiä kolme. Olen erottanut olkapäät ja takaolkapäät omikseen, ja ne teenkin eri treeneissä. Paitsi nyt tällä kertaa. Paljon supereita, sitä ihanaa kikkailua painoilla ja toistoilla, johon sunnuntaina ihastuin. Ja ihastuin ikihyviksi tälläkin kertaa. Ihan parasta!!

Vipareita vinopenkillä.

Olkapäille on viisi liikettä, kun kaikista tykkään niin penteleesti. Niitä voi kyllä karsiakin. :D Ojentajille kolme, vatsalle kaksi. Ekstroille, eli hauiksille kaksi ja takaolkapäille yksi. Tällä mentiin:


Olkapäät:

Pystysoutu mutkatangolla x3 (s)
Viparit sivuille, kädet suorina x3 (s)

Pystypunnerrus käsipainolla x3 (s)
Viparit sivuille, rystyset eteenpäin x3 (s)

Viparit vinopenkillä x2

Ojentajat:

Ranskalainen seisten käsi kerrallaan x4 (s*)

Ranskalainen seisten kahdella kädellä x3 (s)
Ranskalainen maaten mutkatangolla x3 (s)

Vatsat:

Penkillä nostot alavatsalle x2 (s*)
Rutistukset pallon päällä x3 (s**)

Hauikset:

Arnold's 21 mutkatangolla x3 (s**)
Hammerit x3 (s***)

Takaolkapäät:

Viparit vinopenkillä (naama penkkiä vasten) x3 (s***)


Onhan niitä siinä. :D Supereina siis kaikki muut, paitsi viparit vinopenkillä. Tähtimerkit ässän perässä meinaa, että niille on pari jossain muualla kuin siinä välittömässä läheisyydessä ja ne löytää tuolta sillä samalla tähtimerkkimäärällä varustettuina. Ne ei siis ole sensuroituja kirosanoja. :D

Mutta oli kyllä niin huikea treeni! Jestas, että tykkään siitä painojen vaihtelemisesta ihan tajuttomasti. Treenissä on ihan erilainen meininki ja ihan satavarmasti saa lihaksen niin loppuun kun vain tahtoo. Ja kyllä mä tänään taas tahdoin. Ja onnistuin.


Eikä tähän mennyt aikaakaan kuin 1:21. Ei mielestäni laisinkaan paha! Oma jonkinmoinen kipuraja on joskus aseteltu sinne 1:15 -pintaan, kortisolitasoja ja semmosta ajatellen, mutta tuo on nyt sitä vain kuusi minuuttia enemmän. Ja esimerkiksi eilistä jalka-/vatsatreeniä viisi minuuttia pidempi. Siispä aivan passeli! Vaikka onhan tuolta varaa ottaa ehkä jotain poiskin. :') Ehkä ensi kerraksi tulee karsittua. Ehkä.


Tuossa taas laittoi videolta silmään tuo mun olkapäätilanteeni. Kuvassa (yllä) ei olla siis vielä tekemässä liikettä, vaan olen aloittelemassa ranskalaista tuosta seuraavaksi. Ja ne olkapäät on noin pielessä keskenään jo levossa!? Tuo oikea (kuvassa vasen) on nähtävästi ihan oikeasti edessä noin reilusti, eikä siis pelkästään roiku edessä, kuten olen ajatellut. Kai se on sitten kiinnittynyt pieleen jo alunperin. Tämä viimeistään vahvisti sen, että ei mun ole kyllä mitään mahdollisuuksia saada treenattua molempia puolia samalla tavalla ja samanlaisiksi. Tai kooltaan samoiksi. Uusille lukijoille tiedoksi, että tää siis on erbin pareesi, joka mua kiusaa. Mutta voi että olen iloinen, että tuo tuli tietoon viime kesänä, ei tarvitse näitä enää murehtia, että mistä johtuu ja mikä vaivaa. Tää on nyt vaan tämmöstä ja sillä mennään. Tiedän antaa armoa itelleni ja tuolle oikean puolen kehitykselle, enkä vaadi siltä sitä samaa kuin vasemmalta.

Viimeiset väkisinväännetyt toistot on aina tämmösiä. Ei se sitten ole ihmekään.

Olkapäätreeni tässä setissä on ihan lemppari ja tahtoisin tehdä sitä nyt ja aina. Sunnuntaina sekatreenissä sitäkin taas pari liikettä mukana, koitan kestää sinne asti. ;) Sitäpaitsi olkapäitä kiristää jo, ei niitä ehkä tekisikään mieli treenailla ihan heti uudelleen. :') 

Ruokailut hoidettiin tänään kolmen kulhon taktiikalla. Edellispäivältä oli vielä kasvissosekeittoa ja eiliseltä riisikasvismitälietä. Ja sitten tietty tomskuja ja kurkkua piti saada. Ihan en viitsinyt sekoittaa soppaa riisiruoan kanssa, joten erillisiin kulhoihin pääsivät.

Kuvassa vielä kylminä. Soppakin tuosta vetreytyi mikrossa sopaksi.

Raejuuston kanssa meni nuo lämpimät tietysti. Tässä ruokailutyylissä on jotain todella kivaa; yksi ruoka alta pois, ei muuta kuin neeeext! Ja seuraavaa kehiin. Omnomnom. Sikapossutar kiittää ja kuittaa. Burb.

Huomenna aerobisen päivä ja seuraava punttitreeni, se sekatreeni, on sunnuntaina. Näillä köpökintuilla huomenna kutsuu ainoastaan rauhallinen crossailu. Tiedä vaikka auttaisikin vähän!

Ja hei, olen ajoissa tämän postauksen kanssa! Ei ole ollut niin kiirepäivä. \o/

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Pyjamakyykkyjä

Nähtävästi tästä on tulossa jonkin sortin tapa, että päivitykset tulee kirjoiteltua näin myöhään. Viime aikoina on vaan ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä ja asioiden hoitamista, että aiemmin päivällä ei ole vastaavia kirjoitushetkiä. Se on ehkä vähän harmi tämän bloggaamisen kannalta, kun ei sitä oikein muista enää tässä vaiheessa päivää kaikkea sitä, mistä tahtoi kirjoittaa, ja mitä ylipäätään siellä treeneissä tapahtui. Mutta sen voin sanoa, että jotain tapahtui, sillä mulla on jo nyt kankut vähän kipeät! <3


Tänään pääsin siis VIHDOIN kyykkäämään! Ja joka sorttista kyykkyäkin vielä! Kyllä tätä onkin odotettu! Viimeisestä kunnon jalkatreenistä on aikaa kolmisen viikkoa. Oli vatsatautia, kevyttä viikkoa, tatuoinnin parantelua.. Ja edelleenhän tuo tatuointi on paranemisvaiheessa (jalkatatuoinnit on hitaita..), mutta nyt sentään saa jo kengät jalkaan, eikä turvotusta ole, mikä aiheuttaisi tolkutonta hankausta. Siispä kyykyt palasivat. Ah! <3


Päivän treeniasuna mulla oli roikkuvat Hello Kitty -pyjamapöksyt ja toppi, jonka kanssa olin myös nukkunut. :D Heitin topin alle tuon urheilutopin, niin siinähän oli mulle kunnon kuteet kasassa! :') Pesuun siis olivat seuraavaksi menossa, joten - kotitreenin parhaita puolia ;) - ei ollut tarvetta vaihtaa vaatetusta.

Kuminauhan käpälöintiä.

Ensimmäiset splitit tein ilman kenkiä, ajattelin sen onnistuvan, mutta olin kyllä väärässä. Tukijalka takana teki kipeää. Tuo treenihuoneen mikäliekumivinyylimatto ei vaan ole nyppylöineen se mukavin jalan alle. Kengät siis jalkaan ja sujui heti paljon paremmin. Painoissa himmailin paljon, sillä kolme viikkoa on todellakin tehnyt tehtävänsä. Splitti oli aikamoista hakemista ja kyykyt oli todella raskaita. Näin odotinkin olevan, joten mitään pettymyksiä ei tällä saralla tapahtunut. Päinvastoin (kyllä, se on yhdyssana), olin ihan fiiliksissä! Tässä välissä ei ole saanut kankkuihin kunnolla poltetta, eikä varsinkaan jälkilihaskipuja. Ei edes täsmäliikkeillä, kuten pakarapotkuilla. Ne onkin sellaista vemputusta ja vitkutusta, eikä sitä kunnon kehittävää treeniä, mistä mä tykkään. Hilavitkutukset sopii enemmän viimeistelemään kovaa treeniä. No nyt on tosiaan jo kankuissa arkuutta, eli ollaan palattu bisneksen pariin! Jiiihaa! Jonkin aikaa menee varmasti siihen, että päästään kolmen viikon takaiseen tilanteeseen jälleen. Saa mennäkin, kunhan suunta on oikea.


Vatsalle taas hirveät poltot pallon päällä tehtävistä rutistuksista ja voimapyörällä heti perään. Se on kyllä ihan lempparikombo tällä hetkellä! Ensin pallolla niin monta rutistusta, että vatsa menee kramppiin ja ylävatsa rutistuu rusinaksi ja melkein oksettaa. Pallolta pois ja jatkot voimapyörällä, niin monta kuin vatsa suinkin vain kestää. Ihan parasta.


Koska jalkapäivä on ruokapäivä ja ekstrahiilaripäivä, ruokalautaselle päätyi tänään riisiä. Riisin kanssa pieneksi silputtua parsakaalia ja yksi raastettu kesäkurpista. Tein nähtävästi niin paljon, että huomenna syödään tätä kanssa, vaikka ei olekaan jalkapäivä. :') Ei haittaa, oli hyvää! Kesäkurpitsa tekee sapuskasta kuin sapuskasta sellaista pehmoista ja jännän kermaista. Siksi moni raastaa sitä myös aamun puuronsa joukkoon. Se ei välttämättä maistui ruoassa ollenkaan, mutta sen tunnistaa siitä kermaisuudesta. Ja sekös on mukavaa, että ruoka maistuu pehmoiselta!

Rahkahyvyyksiä tulossa. <3

Huomenna sitten olkapäitä, ojentajia, vatsaa ja vielä pari sarjaa hauiksiakin ekstrana! Jännä päivä edessä siis. :D Katsellaan onko huomennakin vielä samanlainen meininki, että postausta pitää naputella tähän aikaan. Mahdollisesti vähän rauhoittumaan päin nyt nuo muut jutut, joten ehkä saattaisi saada aikaiseksi postausta hieman aikaisemmin jo. Pitäisi noita muitakin blogeja päivittää, mutta aika on nyt vähän kortilla. Sen näkee siitäkin, että täällä kotona ei ole imuroitu kohta kahteen viikkoon ja sen ihan tosissaan huomaa. :D

tiistai 25. helmikuuta 2014

Tilkkutäkki

Hähää! Yllätimpäs kaikki (no itseni ainakin..) tänään tekemällä päivän aerobisen kävelylenkin muodossa. Katselin ja fiilistelin tuota tatuointia ja meinasin, että kestää se jo. Onhan se kohta jo kaksi viikkoa vanhakin, joskin parantuminen on edelleen kesken. Laitoin siihen kunnon rasvakerroksen ja elmukelmun päälle, jotta mahdollinen hankaus tapahtuisi liukkaasti sitä vasten, eikä karheasti sukkaa vasten, joka myös imaisee aika helposti rasvatkin mennessään. Ylimääräiset sukkakerrokset jätin pois muutenkin, jotta minimoin mahdolliset hikoilut. Ulkona oli todella nätti ilma. Tuulinen, tietysti, mutta muuten nättiä. Tuuleenkin on niin tottunut, siellä sitten vaan mennään siksakkia sen riepoittamana ja välillä pidetään lakista kiinni käsin. Ja naama hölskyy puuskien voimasta. Sitä tää Skotlanti vaan on. :D

Kukkia pukkaa, nää on lumikelloja. Narsissit on myös kohta kukassa, samoin krookuksia näkyi. Ja leskenlehtiä.

Lampaiden aitaukseen on kasvanut lammikko.

Alkuun tuntui, että jokaisella askeleella jalka hankautuu ikävästi, mutta kun rentouduin sen kävelyn kanssa, niin sinne meni se hankausfiilis. Kelmu ei kyllä pysynyt ihan nätisti paikoillaan, vaan jossain kohtaa pikkuvarpaani oli puhkonut siihen reiän ja se porautui kipeästi sinne varpaanväliin. Oli pakko puolessa välissä matkaa ottaa kenkä pois ja kaivaa se kelmu sieltä varpaan toiselle puolelle. :D Sitten mentiin taas kivutta!

Keskellä ei mitään on kiva asua <3

Bennachiella oli vähän synkempää, mutta se synkkyys pysyi siellä.


Kotona olin reilun kahdeksan kilsan ja noin puolentoista tunnin kuluttua. Keskisykkeellä 119 tuli mentyä ja maksimit kävi lukemassa 151. Loppumatkasta on aina kiivettävänä ihan mukava ylämäki, jossa ne sykkeet nousee joka kerta. Kotona sitten tietysti kaikkea syömistä mitä kaapista irtosi. No ei ihan, mutta paljon kuitenkin. Kyllä sitä kävelyilläkin rapisee jokunen sata kaloria sinne matkalle. Niinhän ne itseasiassa sanoo, että sama matka kävellen ja juosten kuluttaa saman verran. Toiseen vain kuluu enemmän aikaa. Mutta kalorinkulutus on silti sama.

Tuolla menin peltojen keskellä.
Aikamoinen tilkkutäkki tämä meidän seutu onkin. Tilkkutäkissä on hyvä olla!

Meillä oli tänään soppapäivä. Sen määritteli se, että kaapissa oli puhtaina enää soppalautasia, muut oli likaisena astianpesukoneessa oottamassa pesua. ;) Keitin porkkanoita ja surrautin niiden kanssa sekaan eiliset myskikurpitsamuussin jämät. Riisimaidolla sopaksi. Tuli hyvää, erityisesti myskikurpitsan vuoksi. Tulee vaan niin ihanan makeaa soppaa sen avulla!

Aina ne näyttää samalta. Koska porkkana.



All mine <3

Tänään oli myös kauppapäivä. Tällä rouvalla oli banaanitarpeita. Kolme päivässä!

Huomenna sitten jalkatreeniä. Että mä ootan innolla. Pääsen kyykyttelemään!! Pyhä pentele, että aionkin kiusata kankkuja!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Uusi treenirutiini startattu

Tuleepas myöhäistä postausta tänään. Meillähän kello ei ole vielä paljoa (Suomen ajasta kaksi tuntia jäljessä), mutta mulle tämäkin on myöhäinen aika postausta varten. Päivään mahtui taas niin paljon kaikkea, eikä kaikkeen ollut edes aikaa! Ja sitten istahdat kattelemaan Emmerdalea viltin alle, ja tämä tapahtuu..


Tänään oli viikon neljästä treenistä ensimmäinen tätä uutta treenirutiinia, josta edellisessä postauksessa kerroin. Selkää, hauista ja takaolkapäitä tein, ihan niin kuin normaalistikin maanantaisin. Mutta painoja ja niiden myötä toistoja tuli taas kivalla tavalla vaihtelevasti sarjoihin. Tämmöiset treenit on kyllä tervetullutta vaihtelua, oli sellainen olo tuossa, että jotain uutta saisi treeneihin tulla.

Kulmasoutua käsipainolla.
Kulmasoutua mutkatangolla.

Jokaisessa muussa liikkeessä harrastin sitä painojen vaihtelua, paitsi viimeisessä, eli Arnold's 21:ssä. Sillä on niin loistava viimeistellä koko treeni, neljä sarjaa loppuun, niin se treeni on siinä. Tuo painojen vaihtelu on mulle hirmuisen mieluisaa. Saa ihan eri tavalla tuntumaa ja painetta ja hapotusta ja mitä vielä. Joskus tuntuman hakeminen on yhtä taistelua koko liikkeen ajan, mutta nyt se löytyy kyllä sieltä viimeistään sen pienemmän painon ja hieman useamman toiston kautta, jos meinaa hukassa olla.

Hammereita. Näytän niin pieneltä. Hö.


Takaolkapäitä naama penkissä.

Treenin tein tunnissa ja kahdessa minuutissa. Vähemmillä ajatusharhailuilla se oisi varmasti mennyt tunnissa. ;) Hauiksiin tuli viimeistään Arnoldin jälkeen sen verran sopiva pumppi, että käväsin mittaamassa ympärystä pitkästä aikaa. Näyttäisi pari milliä taas tulleen lisää. :') Mä iloitsen mun milleistäni! Niiden avulla se kasvoi aiemmin kuitenkin siihen kolmeenkymmeneen senttiin (pumpissa). Lähtökohtahan oli siinä tavoitteen teon aikaan 29cm. Nyt on matka kolmeakymmentäyhtä senttiä kohti!


Tajusin myös kesken treenin, että ei mun alkuperäinen suunnitelma treeneistä tietyille päiville käykään, sillä olin sunnuntaille sovitellut sitä sekatreeniä, jossa tulisi myös hauikset treenattua parilla liikkeellä. No, maanantaina oisi taas hauisten treenauksen vuoro, joten tämä on ihan poissuljettu vaihtoehto. Jotta saan kaikille tarpeeksi toipumisaikaa, niin pitää mun tehdä hauikset toiseen kertaan kolmannessa treenissä (olkapäät, ojentajat, vasta), jonne laitan sitten pari liikettä niitä loppuun. Ja päiviä piti silti vaihdella alkuperäisestä suunnitelmasta.

Näillä näkymin tämä treeni on siis maanantaina, tiistaina aerobista, keskiviikkona jalkoja ja vatsaa, torstaina ojentajat, olkapäät ja vatsa + hauikset extrana, perjantaina aerobista, lauantaina lepoa, sunnuntaina sekatreeni ilman seuraavan päivän lihasryhmiä, eli selkää ja hauista, tai takaolkapäitä. Noin saan kaikkiin tarpeeksi lepoaikaa ja saan kaikki muutkin päivät haluamallani tavalla toteutettua. Esimerkiksi tiistain aerobinen on tervetullut tiistain jalkatreenin tilalle, sillä aerobinen vie kaikkineen paljon vähemmän voimia, ihan siis tuolla päänkin sisällä. Aerobisessa ei tartte niin keskittyä, saa olla tyhjäpää jos tahtoo. :D

Olipas siinä sepustusta. Alkaa olla nälkä, iltapalarahka suorastaan huutelee jo jääkaapista, joten lopetellaan postaus pariin kuvaan.

Ruokalautasella oli tänään ihanaista myskikurpitsamuussia. Laiskotti, enkä jaksanut kokata sille kaveriksi mitään.
 Mutta onhan tuossa noita eri sortteja vaikka mitä.
Ja eniten tänään otti päähän tämä. S**TANAAHHH. :D

Huomenna sitten jotain aerobista! Kattellaan mitä mun tatska meinaa, että mitä se oisi. Todennäköisesti crossailua vaan. Älkää siis ihan henkeä pidätellen siellä ootelko! ;)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Treeniviikko 8 ja uusia treenisuunnitelmia

Voi vitsit. Mulla on ollut niin parhaussunnuntai, ettei toista ole aikoihin ollut! Treenitkin on olleet pienessä osassa näissä parhausasioissa tänään, joten jotain raportoitavaa siis irtoaa myös tänne blogin puolelle! Sitä ennen kuitenkin treeniviikkokatsaus:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:03.
+ 22min crossailua, 7.85km.

Tiistai: jalat, vatsa, kyljet. Kesto: 1:06.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:13.

Torstai: selkä, hauikset. Kesto: 1:03.
+ 30min crossailua, 10.50km.

Perjantai: jalat, vatsa, kyljet. Kesto: 1:05.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:04.
+ 40min crossailua, 14.10km.


Onpas hyviä kestoja ollut treeneissä! Keskiviikon treeni oli pisin, mutta se oli myös vähän hajamielisin, jolloin ei tullut pidettyä mitään tappotahtia yllä. Eikä se siltikään ollut pitkä. Jalkatreenit on tietysti olleet normaalia lyhyempiä, kun mukana on ollut kunnollisten kyykkyjen sijaan vitkutteluliikkeitä vain lähinnä, jolloin ei ne sarjatauotkaan tarvitse olla yhtä pitkiä kuin mitä ne on happojalkojen tai kipukankun leppuutteluissa seuraavaa sarjaa varten. Olen luottavainen, että ainakin joku kyykyistä palaa ensi viikolla kuvioihin! Split squat on edelleen siinä ja siinä, kun se tukijalka on siellä niiiiin taittuneena. En viitsi ylimääräistä hankausta tai venytystä tai rutistusta antaa tuolle tatuoinnille vieläkään. Mutta normikyykyn pitäisi onnistua jo.

Tänään tuli jo crossailtua tuo vakiokesto 40min, joskin sen jälkeen tatskaa kiristi aika kovin, joten ihan tuommoisia hikisessioita (en himmaillut..) ei ehkä ole vielä hyvä tehdä, ainakaan ilman aivan kunnon rasvakerrosta.

Hikikaikku. :D Mutta selkeesti meni perille, kannatti hikoilla!

Sitten tuosta tämän päivän huikeasta treenistä! Siitä vastasi tietämättään Pia olkapääkehityksensä kanssa! Että kiitos, oli aika mahtavaa! :D Kattelin noita Pian kehityskuvia ja olin ihan ällistynyt. Näin unta, että esittelin ne kuvat miehelle ja että googletin innoissani bunkkeritreenejä, kun tahtoo samanlaiset olkapäät! :') Esittelin seuraavana päivänä kuvat miehelle oikeasti (oli outoa, koska mielestäni olin sen jo tehnyt..) ja tänään päädyin googlettelemaan niitä bunkkeritreenejä. :D Ja inspiroiduin isosti! Tästä linkistä voi vilkaista tuota edistyneen ohjelmaa, josta bongasin muutaman kivan jutun omiin treeneihin. Itseasiassa niin kivoja juttuja, että mulla menee treenit tästä eteenpäin ihan uusiksi! En edes tiedä onko tuo lista joka viikolle sama vai onko tämä nyt jonkun tietyn viikon treenilista (ymmärtääkseni vaihtuvat?), mutta joka tapauksessa tykästyin joihinkin juttuihin!

Se, mitä sieltä pisti silmään, on vaihtelevat toistomäärät sarjoissa. En ole koskaan ajatellutkaan, että voisi vaihtaa painoja kesken sarjan. Toki joskus aloitan isommalla ja jatkan pienemmällä, tai toisinpäin, mutta että tarkoituksella esim. tekisin ensimmäisessä sarjassa toistoja kahdeksan, seuraavassa viisitoista ja viimeisessä kuusi. Tuo houkutti niin kovin, että otin heti tänään kokeiluun, että millaiselta se oikein tuntuu! EDIT: katsokaa kommenttikentästä, että mites niitä painoja oikeasti vaihdellaan.. :D


Ja voi että, että tykkäsin! Olin ihan innoissani siellä treenihuoneessa hikoilemassa! Harmaassa paidassa tosiaan nuo hikiläntitkin ihan kivasti erottuu.. :D Päivän ohjelmassa oli pelkkiä supereita ja vaihtelin superiparin ensimmäisessä liikkeessä painoja sarjoihin, jolloin toistomäärät vaihtelivat halutusti. Parin toisessa liikkeessä tehtiin se mitä tehtiin, eli mihin vain voimat riitti. Kylläpä saikin kivasti väsytettyä lihaksen ihan totaalisesti! Innostuksissani otin kokeiluun myös tämän liikkeen, jota Pia on sitäkin joskus kehunut ja sekin löytyy tuosta treenilistasta. Olen sitä kerran aikaisemmin kokeillut, mutta siitä ei tullut mitään, kun tuo meidän penkki ei oikein nätisti sovellu tuohon. Tänään sain kikkailtua itseni siihen oikeaan asentoon ja näitä tein siis täysin ylimääräisenä kaksi sarjaa edellisten neljän olkapääliikkeen lisäksi. Ojentajille tuli samantyylistä treeniä ja sekin tuntui ihan extraihanalta. Ihan huikea treeni kokonaisuudessaan. Ja sattuu jo nyt olkapäihin!

Tää on kyllä aiemmin tältä viikolta, mutta siinä se nyt on kuitenkin.

Miten sitten jatkossa tulen muuttamaan treenejäni? No, mitä lähemmäs kevättä tässä mennään, sitä enemmän mun mieleni on muissa asioissa. Siksi on viisainta vähentää vähän treenejä siitä kuudesta punttitreenistä per viikko, vaikka mulla aika ja energiat sen edelleen sallivat. Mutta keskittyminen ei. ;) Olen myös täysin tietoinen ollut aina, että vähempikin riittäisi, ja että jos esim. palkkaisin PT:n joskus, mulle sanottaisiin ensimmäisenä, että treenaappa vähän vähemmän. :D Tuo kuusi kertaa on ollut aina väliaikainen tilanne ja se oli muuttumassa viimeistään kesän aikoihin, mutta aattelin muuttaa sen nyt jo. Jos se ei sovikaan niin aina pääsee vielä takaisin vanhoihin määriin.

Eli ihastuin tuohon bunkkeritreenin neljään treeniin ja osittain samaan toteutustapaan. Oman kolmijakoiseni pidän, mutta niin, että neljäntenä kertana tehdään samoin kuin tuossa, eli sellainen sekatreeni. Siihen otan niitä lemppareita mukaan, eli ehdottomasti jalkatreeniä tahdon tehdä kahdesti viikkoon ja sitten muita kehityskohteita, todennäköisesti pari liikettä hauiksille ja pari olkapäille. Katsotaan mitä keksin! Tämä on vielä alkutekijöissään, kun tästä vasta päätin tänään. Mutta jestas, että oon innoissani! Tämä mahdollistaa nyt myös sen, että saan aerobiset irroitettua punttitreenipäivistä, eli niitä sitten välipäivillä. Helpompi saada syötyäkin tarvittava määrä, kun ei ole tuplatreenipäiviä. Lauantai pysyy edelleen totaalilepopäivänä.

 Katsotaan kuinka tytön käy!


Loppuun vielä kuva eilisestä sapuskasta. Uunipaahdetut parsakaalit ja edellisen päivän riisinuudelikasvisruokaa. Tämä oli vähän iso annos, kuvassa ei ruokapinon korkeus käy ilmi, mutta upposi kaikki. Tänään harhailevien ajatusten kera ei onnistuneet mitkään kokkaukset edes sinne suunnitteluasteelle, joten uuniperunaa (<3) pakkasesta lautaselle vaan! Ja ajatukset harhailivat niin paljon (olimme siinä hetki sitten saaneet loistavia uutisia), että sinne se peruna katosi kitusiini ennen kuin muistin koko annoksen valokuvausta. Tämmöistä ei ole hetkeen tapahtunut. :D

Mutta ensi viikosta ollaan taas astetta enempi innoissaan, kun treenikuviotkin muuttuvat. Katsotaan kummosia treenejä tulee tehtyä ja minä päivinä. Ja katsotaan pysyykö ajatukset miten paljon kasassa! :) Mahtavaa viikkoa teillekin!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pallokyykkyä ja hyvän mielen ruokaa

Lapsi (30vee) on terve kun se leikkii.

Perjantai! Supernopeasti meni nämä arjet, eikä ole tekemisestä ollut pulaa. Hyvä niin, ei käy aika pitkäksi. Tänään oli niitä hilavitkutuksia jaloille ja kankuille luvassa. Ei kyllä huvittanut yhtään ja ainakin yhdesti mietin, että sama kun jättäisi kokonaan välistä, kun ei kerran kunnolla voi tehdä. Mutta se oli ohimenevä ajatus se ja ehdottomasti on kuitenkin parempi, että tekee edes jotain. Jo ihan noita mun polviakin ajatellen. Jotain mielenkiintoisia liikkeitä piti keksiä, kun normitreeniin ei tatskajalka taivu. Peruskyykyttelyni (ne kolme erilaista) on siitä syystä pois, että niissä taipuu nilkka liikaa ja siitä ei tatuointi tykkää. Siinä on paraneminen nyt siinä vaiheessa, että koittaa tehdä rupea ja sitä kutittaa ja siihen koskee, koska sitä kiristää. Vaikka rasvaa. Suihkussa on vaikea käydä, kun jalka ei kestä lämmintä vettä. Tuntuu polttavalle! Siellä ollaankin yksi jalka ojossa suihkun ulkopuolella aina. :D Niin joo, siitä jalkatreenistä oli puhe..

Pistoolikyykky, eli kyykky yhdellä jalalla.

Aloittelin treeniä tänään pistoolikyykyllä. Tuo onnistuu hyvin, koska tuen vuoksi saa otettua asennon niin, että jalka on pitkällä edessä ja ponnistus tapahtuu kantapäällä, eikä nilkka taitu paljoa. Näitä tein vain kaksi sarjaa, sillä tuo toinen jalka oikutteli omissa toistoissaan. Oon sitä rasittanut nyt huomattavasti toista jalkaa enemmän viime aikoina, kun toisella on ollut paikoin vaikea edes askeltaa normaalisti. Ja edelleen vahingossa tulee käveltyä vähän väliä tatskajalan ulkosyrjällä, vaikka ei tarvitsisi! Jalka ilman tatuointia siis ärsyyntyi noissa pistoolikyykyissä vähän liikaa ja eri tavalla kuin oli tarkoitus. Vaihdoin liikettä lennossa tähän, jota tein neljä sarjaa:

Pallokyykkyä.

Hyvät on kuvat, kun piti ihan treenihuoneen ulkopuolelle mennä, että sain seinä- ja lattiatilan tehdä noita.. Kuvashärveli, eli läppäri, istui lattialla sen aikaa, kun ei sille justiinsa heti tasoa löytynyt. No havainnollistavat nuo nyt ainakin! Ja hienosti onnistuin sensuroimaan naamanikin. :D

Kyseessä on siis kyykky, mikä tehdään nojaamalla jumppapalloon, joka on siinä seinää vasten. Tässäkään nilkka ei taitu liikaa, sillä jalat on pitkällä edessä. Tätä tein aikoinaan Skotlantiin muuton jälkeisillä viikoilla lomamökillä, jossa meillä ei tietty tankoja ollut mukana. Tuohon voi helposti ottaa painon syliin ja saa lisävastusta. Itse tein tänään ilman lisäpainoa ja sekin riitti, kun kovin suurta rasitusta en uskalla laittaa jalalle kuitenkaan. Syviä kyykkyjä, pylly kävi joka toistolla ihan lattiassa asti, jalat eri leveyksillä ja etäisyyksillä. Kyllä tuntuu! 4 x 15 tein ja sen jälkeen tärisi koivet. Tuli hyvä fiilis, että sai edes jotain semihyödyllistä tehtyä, niin kauan kun pitää tällaisia astetta kevyempiä treenejä tehdä. Suosittelen pallokyykkyä jokaiselle kotitreenarille, jolla pallo on kotona! Jos ei ole, niin suosittelen hankkimaan! ;) Lisäpainonahan voi olla mikä paino vain, minkä syliin saa. Vaikka eläin tai lapsi. :D

On se Katy Perry -paita. Koska siinä on kissa ja koska Katy oli joskus hot. Nykyäänkin on vielä aina välillä.
Ja oli muuten oma tukka vaan päässä, pari päivää. Alkaa olla pian jo semmonen, että sillä pärjää. Ei montaa kuukautta enää!

Jaloille tein myös vakiot leg curl on ballit yhdellä jalalla kerrallaan, sekä loitontajia kuminauhan avulla. Pohkeet olisi kuuluneet tähän treeniin myös, mutta ei niitä saisi tehtyä kuin toisella jalalla, joten nekin jäi pois. Tein loppuun sitten kylkiä pohkeiden sijaan, jotka mulla vuorottelee keskenään. Kyljet tuli nyt kahdesti tähän viikkoon siis.


Vatsan treenaamisesta olen innostunut taas ihan uudella tavalla, kun keksin ne pallolla tehtävät rutistukset. Tahtoisin tehdä niitä aina! Ja teenkin joka treenissä, jossa vatsat on mukana. Nyt tein niiden kanssa superiparina voimapyörää ja tuo pari oli kyllä ihan nappi, kun sai toistot voimapyörässä alemmas, jolloin ensimmäisenä väsähtää jo valmiiksi väsytetty vatsa, eikä suinkaan nuo mun hartiani. Normaalimäärät voimapyörässä roikkuu siellä 20-30 tienoilla, jolloin lopetan, koska hartiat väsähtää. Nyt tein 12 toistoa, ja lopetin kun vatsa väsähti. Vatsatreenissä supereiden toisena puoliskona tuo siis sopii mulle paremmin kuin yksittäisenä.

Pientä luksusta palkkariin. Piparkakkumaustetta! Suurin osa kyllä valui pohjalle, mutta maistui se onneksi seassakin. :')

Tänään vihdoin päätyi ruokalautaselle riisinuudeliruokaa, jota piti tehdä jo tiistaina, mutta johon tarvittavat laitteet olikin astianpesukoneessa. Eli raastinkoneen osat siis, kasvispuolta varten. Nyt pääsin raastamaan, ja pienimmällä terällä raasteeksi menikin jokunen porkkana ja yksi palsternakka. Riisinuudelit valmistui itsekseen kulhossa kolmessa minuutissa, johon vedenkeittimestä kaadoin kiehuvaa vettä päälle. Murskasin ne pienemmäksi ennen kiehutusta, jotta sotkeutui kivasti raasteiden sekaan.


Maustoin intialaisittain, mutta miedosti. Tuli niin hyvää! Mulle tuli hyvä mieli kun söin. Se oli jotenkin niin pehmoista, että hymyilytti. :D Hyvän mielen ruokaa! ;) Ja koko touhuun meni alle puoli tuntia. Aika pikaruokaa siis myös. Mutta varmasti terveellisempää kuin se yleisesti pikaruoaksi mielletty. ;)

Mukavaa viikonloppua itse kullekin, olkaa ihmisiksi!