perjantai 29. marraskuuta 2013

Ruokailurutiini ja lisäravinteet

Ihan ensiksi kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Tämmösen erakon mieltä oikeasti lämmitti isosti ja mulle ei ole koskaan aiemmin kommentit merkanneet noin paljon. Ihania olitte, kun jaksoitte nähdä sen vaivan, että naputtelitte sinne kommenttikenttään jokusen merkinnän! Tuli hyvä mieli. Kiitos.

Sitten ajattelin vähän jatkaa jo siinäkin postauksessa esille tullutta ruokapuolta, nyt kun uusi rutiini on pääpiirteittäin löytynyt. Joka päivä en syö samalla tavalla, mutta ne peruspilarit on samat. Näitä kroppa myös tahtoo ja niistä se tykkää. Kehon omia valintoja, joita olen kuunnellut ja kuuliaisesti totellut. Tämä on vähän kuin Tänään söin -postaus, mutta pätee kuitenkin useimpiin päiviin, plus lopussa on vielä nähtävillä tällä hetkellä käyttämäni lisäravinteet.

Aamupala:


Uunissa tehty banaanipannari. Tähän löytyy ohje tämän postauksen loppupuolelta. Teen kerralla neljäksi päiväksi jääkaappiin satsin oottamaan, viidestä banaanista. No egg -valmisteeseen tietysti, kun en kananmunaa käytä. Seassa on aina banskun lisäksi erinäisiä määriä kanelia, kardemummaa, piparkakkumaustetta, pellavansiemenrouhetta ja auringonkukansiemeniä. Mikrotuksen kautta naaman eteen ja raejuustoa rinnalle. Mikrotuksen aikana juon myös reilut puoli litraa vettä. Aamupalan yhteydessä otan myös suurimman osan päivän lisäravinteista. Vettä kuluu pitkin päivää ja ensimmäisen parin tunnin sisään sitä on mennyt jo ainakin litra.

Aamuvälipala:


Parin-kolmen tunnin kuluttua aamupalasta syön hiilaripitoisen pikkuvälipalan, mikä sisältää kaksi tai kolme riisikakkua, joista yksi on herkkuversio, eli mantelitahnalla voideltu. :) Ja sitten vielä hedelmä, tällä hetkellä menee päärynöitä (eli rääpynöitä), ne on ihan taivaallisia juuri nyt! Aika harvoin syön tämän välipalan nälkääni. Syön sen vuoksi, että treenaan tuosta jonkin ajan kuluttua, enkä tahdo vatsaan tyhjyyttä, treenin aikaista nälkää tai puhdin putoamista. Eli tämä on mulle sellainen fiksuussyöminen. Ihan yhtä kivaa se on syödä fiksuuttaan kun nälkäänkin. :D

Palkkari:


Treenin jälkeen heti palkkari, mikä muodostuu näistä kahdesta. Aika riisikästä menoa ennen ja jälkeen treenin btw. :D Eli palkkarissa (maustamatonta) riisiprotskujauhetta riisimaitoon sekoitettuna. Namia. <3 Riisimaito on parempaa kun lehmänmaito. Ainakin tämä merkki, muita en oo kokeillut, kun niissä on sitten jo kaikkea muutakin kuin oleellista seassa.

Lämmin ruoka:


Tämä tietty vaihtelee sisällöltään joka päivä (paitsi jos kokkaan jättisatsin kerrallaan), mutta pääasiassa se on silti aina jotain tähän tyyliin, kuin kuvassa. Tuossa on niitä uunitettuja parsakaaleja ja itse tehtyjä porkkanapinaattipihvejä. Lautaselta löytyy myös aina runsaasti salaattiaineksia ja raejuustoa. Lautanen on ISO ja se on aina täynnä, joskus jopa vähän tulvillaan. Syön saman verran tai joskus jopa enemmän kuin mies. Olen nälkäinen ihminen. :D Ja lautanen tietty nuollaan aina, jos siinä jotain vielä lopuksi on. Jos verrataan annoskokoon reilut vuosi sitten, niin puolet ruoasta voisi kaapia tästä pois.

Iltavälipala:


Iltaa kohti keskitytään enempi proteiiniin, kun taas aamun/päivän aktiivisempaan aikaan on enemmän kehissä hiilareita. Tässä kohtaa päivän ensimmäinen rahka (250g), jostain syystä syön sen aina tuosta säilytysrasiasta, vaikka kulhojakin olisi. Sekaan menee pellavansiemenrouhetta, kaneli+kardemumma+piparkakkumauste, vadelmahilloa (ei lisättyä sokeria), mantelitahnaa ja Innocent -smoothieta. Sitä oranssia. Ainoa niistä mitä voin syödä. Ei se mitään, koska se on herkkua! Sitten vaan lusikalla armottomat vatkaamiset ja ääntä kohti. On hyvää.

Iltapala:


Rahkaa taas. Yleensä näiden välissä menee kyllä hedelmää tai esim. soijajogurttia lisukkeineen tms. Soijajogua ja muita soijatuotteita en kyllä syö kun kerran - pari viikossa (mahdolliset kilpparivaikutukset). Mutta jos sattuu olemaan aivan täynnä edellisestä rahkasta, niin sitten seuraavakin sapuska on taas sitä rahkaa. Tämän aterian pointtina on saada yötä vasten proteiinia lihaksille järsittäväksi, jotta eivät järsi itseään. Iltapalasetissä on vakiona seuraavat: rahka (se 250g), kaneli+kardemumma+piparkakkumauste, vadelmahillo, mantelitahna, Innocent -smoothie, mantelilastut ja pakkasesta marjoja sulatettuna, yleensä sekä pensasmustikoita että vadelmia. Riippuu siitä mitä kaupassa sattuu olemaan loppu. Yleensä aina jokin on. Iltapalan jälkeen mennään viimeistään siinä tunnin sisään nukkumaan, joskus heti sen jälkeen. Magnesiumit menee aina tämän jälkeen.

Tässä pääpilarit. Nälän (tai fiksuuden) mukaan menee sinne tänne jotain lisää, esim. juuri niitä hedelmiä. Mulla nälkä saattaa iskeä nollasta sataan ihan parissa minuutissa ja sitä nälkää ei vain kestä. Se tekee kipeetä ja heikkoa ja tulee ihan paha olo. Syön siis mielelläni suhteellisen usein. Jalkapäivinä menee aina vähän enemmän, vaikka suoranaista nälkää ei tuntisikaan. Yleensä jalkapäivää seuraava päivä on mulla nälkäpäivä.

Mistään kaloreista tai makroista ei ole mitään tietoa. Eikä tarvitsekaan tietää, kun kaikki toimii nyt niin kuin pitääkin, eli syön justiinsa niin kuin mun pitääkin syödä. Ja ihan varmasti tarpeeksi. Sen tiedän myös, että syön huomattavasti enemmän kuin esim. silloin reilut vuosi sitten. En tulisi enää ikinä toimeen niin pienellä ruokamäärällä, enkä välttämättä oikein ymmärrä miten silloin kestin. Vaikka hyvinhän mä kestin, ei siinä ollut mitään kestämistä. Se sopi silloin. Mutta nykyinen minä ei enää kestäisi.

Purkista tulee otettua vähän sitä sun tätä, mutta ei mitään turhaa. Tässä nuo lisäravinteet:

Migreenin estoon isolla annostuksella B2 -vitamiinia ja Co-Entsyymi Q10:ntä.
Molempia yksi päivässä. On riittänyt mulle, vaikka vähän enemmänkin suositellaan.

Kilpirauhaselle jodia. En ota joka päivä, joka toinen tai kolmas. Liika jodi on 
huonoksi, mutta ilman jodia ei kilpirauhanen pärjää. En saa jodia juuri ruoasta.

Magnesiumia iltaisin neljä tabua (mulle sopiva annos), rautaa menee yksi päivässä (en saa rautaa lähellekään tarpeeksi ruoasta, tämän kanssa on hyvät veriarvot), multivitamiinia yksi tabu päivässä ja lisänä sinkkiä. Ihan vaan yksi sitäkin.

Nestemäisinä menee D3 -vitamiinitippoja. Annostukseni on sellaista 75ug -luokkaa näin talvella 
(kyllä, suomalainen suositus on ihan tajuttoman alhainen!) ja omegoita tulee
pellavansiemenöljyn muodossa pari teelusikkaa. Maistuu melkein ihan 
kalanmaksaöljylle, nams. :) Nenästä kiinni pitäen menee alas.

Siinähän niitä. Kyllä täällä kevyellä viikolla on treenattukin, mm. tänään jalkoja, mutta tulkoon niistä sitten sunnuntaina koosteessa vähän enemmän juttua. Palaillaan silloin, siihen asti mukavat viikonloput!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Mitä keholleni nykyään kuuluu?

Eli kilpirauhastarina osa II. Siitä alkaa olla kohta kaksi ja puoli kuukautta, kun kerroin teille tuon ensimmäisen tarinan kilpirauhasestani. Oli käynyt ilmi se mitä olin silloin epäillytkin; todennäköinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Oirekirjohan oli keväästä asti ollut laaja ja oppikirjamainen tähän vaivaan. Tuolloin syyskuussa olin myös selvittänyt migreenieni vuoksi, että kofeiinille/kahville olen allerginen, jolloin ne loputkin palaset loksahtivat kohdilleen.

Koska arvoni eivät olleet aivan huikeasti pielessä (vaikka oireet olivatkin selkeät), ja koska vihaan lääkkeiden syöntiä muutenkin, annoin keholleni mahdollisuuden parantaa itse itsensä. Suurimpana tekijänä kilpirauhaseni temppuilussa on mielestäni ollut kortisoli ja kahvin/kofeiinin poistuttua keholta poistui myös todella suuri stressitekijä. Ehkä tuon vuoksi uskalsinkin antaa keholle mahdollisuuden. Kaikenlaisia muitakin muutoksia tein ja pienistä asioista on koostettu tämä oma paranemisprosessini. Ajattelinkin käydä vähän läpi niitä asioita, joita muutin, sekä niitä asioita, jotka ovat paranemisesta viestineet. Tästä aiheesta on kyllä niin paljon kirjoitettavaa, että varoitan teitä jo heti tekstin pituudesta, jota en vain pysty lyhentämään. Jokainen loppuun asti lukenut on (jälleen kerran) sankarini. :D

Syyskuun tarinassa mainitsin oireiksi mm. nämä:


Näiltä osin muutoksia on tullut tähän malliin:

- Syke on normalisoitunut
- Menkat ovat huomattavasti säännöllisemmät ja normaalimmat
- Vatsa toimii 400mg magnesiumilla
- Tunnen kehoni taas ja se toimii
- Olen saanut takaisin menetettyä lihasmassaa, plus paikoin jopa paljon sitä lisää!
- Kädet ja jalat pärjää paljon paremmin nykyään ja ulkona pärjää nyt kylmällä kelillä niillä hanskoilla, joilla kesälläkin sormet jäätyivät
- PMS -oireet eivät ole enää huomattavat, pitkäkestoiset ja niihin ei enää liity niitä huonompia mielialaoireita (eli kiukkua)
- Tukasta lähtee ehkä kymmenesosa siitä, mitä lähti vielä kuukausi sitten, eli sanoisin tuon olevan normalisoitunut
- Iho on parempi
- Ei väsymyskohtauksia ilman syytä
- Oikeassa kädessä parisen vuotta vaivannut turvottelu katosi, eikä muitakaan turvotuksia juuri ole
- Mieliala on paljon tasaisempi, en kiukustu enää helposti ja koen muutenkin olevani taas oman mieleni herra, eikä toisinpäin
- En koe, että muistin kanssa olisi enää ongelmia
- Keskittymiskyky on parantunut niin, että olen saanut luettua kirjoja, josta en voinut aiemmin edes haaveilla

Näiden lisäksi esimerkiksi kynteni ovat vahvistuneet sellaisiksi, että ensimmäistä kertaa elämässäni joudun niitä leikkaamaan! Siis ikinä milloinkaan mulla ei ole ollut vahvoja kynsiä, ei lapsena eikä koskaan aikuisena. Ei ole tarvinnut leikata, kun aina lohkeavat heti kun ovat vähänkin pidemmät. Nyt on niin vahvat kynnet, että kasvavat pitkiksi ja joudun niitä itse lyhentelemään, koska ovat joka paikassa tiellä! Entisten lerppujen tilalle on tullut korput. ;)

Jaa mikä rakeinen kuva?

Ero on siis kaikkineen aivan huikea. Olossa on iso muutos ja kehossa myös; osittain aivan tajuton muutos. Tuolloin ennen oli jo pidemmän aikaa ollut ongelmana myös se, että lihakset eivät täyty ja pumppia ei tule. Lihakset repsottivat tyhjinä. Noita päiviä ei taida mahtua tähän väliin kuin yksi tai kaksi, enkä enää edes muista milloin viimeksi.

Olen myös lähestynyt yksittäisiä oireita toiseltakin kantilta. Eli en ole antanut kaikkea valtaa pelkälle kilpirauhaselle, vaan olen tutkinut myös muita mahdollisia syitä oireille. Esimerkiksi iso osa oireista osuu myös yhteen liian happaman kehon kanssa. Aiheesta löytyy kovin vähän suomeksi tietoa, mutta esim. täällä on englanniksi oirelistaa. Tuon pohjilta muutin ruokavaliotani jonkin verran, sillä olin tuossa kohtaa mennyt 6-8kk suhteellisen korkeilla protskuilla. Mm. proteiini ja maitotuotteet happamoittavat kehoa. Päivän rahkamäärä tipahti ja aamulle tuli hiilariaamupala, sen sijaan, että olisin syönyt sitä rahkaa sielläkin. Lisäsin myös hedelmien syöntiä, mitkä ovat keholle emäksisiä. Kehon happamuutta en lähtenyt tarkistamaan mittaamalla, sillä nämä muutokset olivat joka tapauksessa tervetulleita.

Vatsan toiminnan suhteen muutin myös ruokavaliota ja tähänkin auttoi tuo rahkamäärän ja proteiinin vähentäminen niistä silloisista määristä. Kiinnitin huomiota, että syömäni ruoka olisi suureksi osaksi irtonaista, juoksevaa, vellimäistä, mitä vain tuollaista, sen sijaan, että söisin tönkköä rahkaa ja Questin kuituisia parhauspatukoita, mitkä vetivät mun elimistöni aika tukkoon joka kerta.

Koska hiustenlähtö liittyy kanssa kehon liialliseen happamuuteen, auttoivat nämä muutokset siinäkin asiassa. Näiden lisäksi lopetin hiusten jokapäiväisen pesemisen. Olen siis pessyt tukkani joka päivä jo vuosikausia. Nykyisellään pesen sen pääpiirteittäin kaksi kertaa viikossa (päivät, jolloin menen ihmisten ilmoille) ja käsittelen myös vain sen kaksi kertaa viikossa. Nopeasti päänahka tottui harvempaan pesuväliin, eikä enää rasvoittunut. Alku oli kyllä haastavaa. :) Mm. hiuksia (ja kynsiä) ajatellen aloin myös syödä sinkkiä tablettina, vaikka sitä on mukana monivitamiinissanikin. Tämä lisäys tapahtui tosin vasta hiljattain, joten tämän hetkisiin kynsiin ja tukkaan se ei ole vaikuttanut.


Aivan suoraan kilpirauhasta ja kortisolitasoja ajatellen teen myös paljon. Kilpirauhanen tarvitsee mm. seleeniä ja jodia toimiakseen. Päivittäisen seleenin tarpeen täyttää 1-3 parapähkinällä. Syön niitä siis pari joka päivä. Seleeniä voi saada liikaa, ja siksi ei kannata syödä tätä määrää enempää. Jodia otan kelp -tabujen muodossa. Tähänkin liittyy riski, sillä vaikka jodi auttaa vajaatoimintaan, se myös liiallisesti syötynä aiheuttaa sitä. Siispä minä syön niitä satunnaisemmin, en joka päivä. Ihan varmuuden vuoksi. Se on kuitenkin enemmän kuin ei mitään ja vähemmän kuin liikaa. Ravinnosta en juuri jodia saa.

Lisäksi alettiin nukkua enemmän. Entinen noin kuusi tuntia vaihtui seitsemään - seitsemään ja puoleen tuntiin, sekä viikonloppuna vielä vähän enemmän. Tämä vaati vähän arjen rukkaamista uuteen uskoon, mutta tehtävä se oli, jotta palautuminen ylipäätään olisi mahdollista ja täten kehon stressitasot alhaisemmat. Nykyinen unimäärä on ollut riittävä, eikä sitä viikonloppusinkaan tule nukuttua suuremmin mitään univelkoja, sillä tunnun heräävän aina automaattisesti pirteänä puoli kahdeksalta, reilun kahdeksan tunnin unien jälkeen. Unien näkeminen palasi monen kuukauden tauon jälkeen takaisin muistaakseni tuossa pari kuukautta sitten. En tiedä mihin tämä liittyy, mutta tuntuu liittyvän tähän tilanteeseen kuitenkin.

Kortisolia ajatellen olen pitänyt myös treenit sopivan lyhyinä ja olen pikkuhiljaa päässyt jo sinne tunnin pintaan. Maksimina pidän noin tuntia ja varttia. Joskus harvoin saa lipsahtaa vähän pidemmäksi. Kävelylenkit eivät ole enää olleet sitä kevään kuuttatoista kilometriä, joskaan en ole myöskään himoinnut moisia aikoihin. Pidemmille lenkeille otan evästä mukaan, jotta ei mene pelkän kuluttavan piikkiin. Lisäksi kehiin on astunut pienen tauon jälkeen palkkari ja muutenkin olen pitänyt huolen, että kulutus syödään (minkä tahansa) treenin jälkeen heti takaisin.

Lopetin myös stressaamisen. Tarkastelin kaikkia asioita, mitkä aiheuttivat päänvaivaa, ja tarkastelen niitä edelleen sitä mukaan kun niitä tulee vastaan. Käsittelen ne ja mietin, että miten muuttaa tilanne sellaiseksi, että en siitä stressaa. Osaan olla kokonaan ryhtymättä erityisen stressaaviin asioihin ja osaan käsitellä pikkuasiat sellaisina kuin ne ovat. Näin jälkeenpäin tuntuu jopa typerälle ajatella, että esimerkiksi aiemmin ärsytti se, miten sitä päämäärättömästi roikkui internetissä päivittämässä sivuja uudelleen ja uudelleen, eikä saanut aikaiseksi mitään muuta. Kas kummaa, kun sen koneen laittoi kiinni ja tarttui vaikka kirjaan, pääsi ihan toiseen maailmaan, eikä (osittain vihaamani) teknologia enää saanut otetta minusta laisinkaan. Pikkuasioista en juuri stressaa, mutta reagoin niihin kyllä ja huomaan kiukustuvani sellaisista. Kunnes jostain bongasin hienon lauseen, jota olen käyttänyt aina näissä tilanteissa: onko kyseisellä asialla väliä vuoden päästä? Tämä lause on minulle aivan loistava, sillä välittömästi kun muistan sen kiukutellessani jotain pikkuasiaa, alan hymyillä. Harvalla asialla on oikeasti väliä vuoden päästä. Ja jos ei ole, niin ei se ole minkään arvoinen tälläkään hetkellä.


Kovan työn tämä kaikki on vaatinut ja omaa aktiivisuutta runsaasti. Lisäksi kehon kuuntelu nousi todella suureen rooliin siinä vaiheessa, kun keho ei voinutkaan enää hyvin sillä ruokavaliolla, millä se oli aiemmin voinut, eikä siinä painossa, missä se oli aiemmin kyennyt toimimaan täydellisesti. Jouduin siis opettelemaan aivan kaiken uudelleen. Aiheesta kirjoitin syvemmin pari kuukautta sitten. Nyt voin onneksi todeta, että opittu on, myös ruokavaliopuoli.

Jossain kohtaa tajusin sen, että ulkonäkö ja terveys ei enää menneetkään käsi kädessä. Kehon hyvä vointi oli ennen näkynyt itseäni miellyttävänä ulkonäkönä ja sama toisinpäin, mutta tilanne ei enää yksinkertaisesti ollut niin. Tämä oli hyvä ja iso oivallus ja uskon, että siitä lähti lopullinen toipuminen. Annoin täyden vallan keholleni. Se sai päättää, mitä se tässä elämäntilanteessa tahtoo tehdä, syödä, juoda ja painaa.


Aivan ensimmäisenä lopetin viikottaisen punnituksen. Viimeksi olen käynyt aamuvaa'alla syyskuun 23. Silloin vaaka näytti 46.4kg, eli sitä samaa, kuin edellisenä kesänä (ja esim. bannerin kuvassa. Siinä aikuiskuvassa :D). Mutta kroppahan oli aivan täysin erilainen kuin ennen, kadonneet ja tyhjät lihakset, tilalla pelkkää löysää. Tajusin, että punnitukset pitää jättää pois, sillä mikään mitä vaaka kertoisi, ei olisi hyvä. Oli se paino vähän, paljon tai siinä, missä luulin sen olevan sopivasti, ei peilissä näkynyt kuitenkaan koskaan sitä mitä tahdoin. Eli turhaa päänvaivaa siitäkin aiheutui ja koin vapauttavaksi jättää vaa'an kokonaan touhuista pois. Lisäksi huomasin puhuvani itselleni ikävästi, koska vatsassani oli löysää ja pyllyni ei ollutkaan enää hyvä. Laihaläski, heikko, lihakseton löysä rimpula. Tämä vaikutti yleiseen mielialaan aika paljon. Siispä lopetin itseni peilaamisen myös. Sitä masumakkaraa ei enää ihmetelty ja pyllynkin annettiin roikkua. Keskitin siis energiani terveyteen, en ulkonäköön, kun vihdoin tajusin näiden kahden olevan nykyisellään eri asia. Mennyt on mennyttä.

Nälkä ja mieliteot saivat ohjata uuden ruokarutiinin muodostuksessa. En miettinyt protskuja, hiilareita tai rasvoja. Ainoastaan, että protskua tulee tarpeeksi, mutta ei liikaa. Loppu hoitui itsekseen. Keho keräsi nestettä hiilareista ja pään kanssa sai ihan oikeasti tehdä töitä, että sen ei antanut häiritä. Hoin itselleni, että antaa vatsan nyt olla tuollainen, pääasia, että keho toimii. Lihakset alkoivatkin pysyä täytenä ja pumppi tuli joka kerta, sekä treenit olivat muutenkin nousujohteisia. Enää ei tarvinnut kesken treenin surra mitään, sillä keskittyminen oli kohdillaan ja kaikki kulki ja toimi niin kuin pitikin. Jossain kohtaa huomasin, että mulle on kasvanut vähän pyllyä. Se jos mikä motivoi jatkamaan ja sen myötä taisin vihdoin pystyä vapautumaan sille, että vatsan nesteisyys ja se ylimääräinen rasva ei häirinnyt. Sillä minähän kehityin!

Hyvänä päivänä vatsa on oikeasti ok. Ei haittaa, ettei jokainen pala erotu. Huom, näissä kuvissa toki jännitetään massua.

Söin, söin ja söin. Aineenvaihdunta tuntui hörähtäneen käyntiin ja nälkä oli koko ajan. Keholla oli valta ja siksi annoin itseni syödä. Ja siitä olen todella iloinen! Jossain vaiheessa peilissä alkoikin näkyä kaikenlaista, mikä miellytti. Ollessani 46kg painossa en tahtonut nähdä ollenkaan itseäni peilistä vähissä vaatteissa, mutta nyt huomasin katsovani miltä näytän, ja että perhana, kyllä miellyttää. Peppu kasvoi, käsiin tuli jonkin verran paksuutta ja vatsalihakset pilkottivat siltikin. Housut alkoivat kiristää sen verran, että jossain kohtaa päätin käydä vaa'alla vilkaisemassa, mutta en ottamassa aamupainoa kuitenkaan. En siis edelleenkään tiedä mitä painan. Mutta muutaman kerran olen lukemaa vilkaissut jossain kohtaa päivää ja sen perusteella veikkaisin aamupainoni olevan jotain 49-51kg välillä. Ihan tajutonta! Lyhyessä ajassa siis paino on noussut kohtalaisen paljon, mutta en koe sen olevan juuri missään ylimääräisenä. Meinaankin, että paino nousi tämän hetkiseen biologiseen painooni, mikä ei enää vain ole se 46kg. Ja se on mieletöntä. Ensimmäisen kerran kun vaa'alla näkyi ne korkeammat lukemat, katsoin itseäni kunnolla kokovartalopeilistä ja mietin, että painan jotain viisikymmentä, eikä minussa ole mitään vikaa missään!


Plussakaloreilla kahdesti ollessani olen korkeimmillaan painanut 50kg ja silloin on jo alkanut ahdistaa liikaa ja on pitänyt aloittaa miinustelut, koska keho ei ole miellyttänyt silmää. Se on alkanut kerätä liikaa löysää. No, tässä on nyt puolivahingossa tapahtunut siis jotain hienoa, sillä en voisi olla tyytyväisempi kroppaani tällä hetkellä. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että sitä neljäkuusikiloista rimpulaa minusta ei tule enää koskaan. On paljon parempi nyt. Eli niille huolestuneille tiedoksi, jotka miettivät, että nyt se typerys on taas plussilla ja miinustelee taas keväällä ja sekoittaa kroppansa jälleen kerran: täällä pysytään. Kroppa saa rakentaa itseään tässä painossa. Ei alhaisesta painosta ja kireästä kunnosta hissuksiin seuraavaan kireään kuntoon. Vaan tässä on hyvä. Ruokailut on vakiintuneet määrineen ja rytmityksineen ja sisältöineen. Joskus pitää syödä enemmän ja joskus (kylläkin harvoin) vähän vähemmän. Veikkaan painonkin vakiintuvan, ellei ole jo vakiintunut.

Olen myös miettinyt jotain, minkä ajatuksen Eikku joskus heitti ilmoille. Että minun taannoinen neljänkuuden kilon paino olisi ns. kisapainoni, eikä siinä välttämättä ole luonnollista olla. Silloin olin eri mieltä, sillä silloin siinä painossa kaikki pelitti niin kuin pitikin ja olin tyytyväinen. Se oli silloin se biologinen painoni. No, nyt olen eri mieltä. Tai ehkä ennemminkin kehoni päätti olla eri mieltä ja sitten minä sen myötä.



Tästä kiitos Jeritan fb -sivun postaukselle, josta sen bongasin!

Suurin ja selkein muutos tosiaan tapahtunut takapuolessa. Se tapahtui niin nopeasti, että en nähnyt sen kasvua, vaan yhtäkkiä se oli siinä. Yhtäkkiä farkut alkoivat kiristää oikein kunnolla ja peilistä näkyi pystyt kankut. Miten ihmeessä ne siihen nousivat?! En huomannut painon nousua tai kankkujen kasvua varmaankaan siitä syystä, että aina aiemmin ne ovat kasvaneet väärästä suunnasta, eli alaspäin tai sivuille. Sen huomaa kyllä. Ehkä sitä on nyt vahdannut samanlaisia merkkejä, mutta kun niitä ei ole näkynyt, joten salakavalasti takamus on päässyt kasvamaan. Ylöspäin. Niin uskomatonta. Mitä enemmän se nousee ja kasvaa, sitä huomaamattomammaksi muuttuu sen kaiken ylimääräisen näkyminen, mitä kannikoiden alle sivuun pääsi vuosi sitten kasvamaan.

Eilinen kuva uudelleen. Koska..

..näiden välillä ei edes ole sitä kuukausimäärää, mikä niissä oli ottohetkellä. Ensimmäinen kuva on huhtikuulta, mutta aivan samanlainen kuva olisi voinut olla kesäkuussa, ellei jopa heinäkuussa. Kesällähän vasta aloitin pyllynkasvatusbileet, eli perstalkoot, ja ne olivat jopa jäissä (joko kokonaan tai osittain) migreenien vuoksi pidemmän aikaa. Eli tämä muutos on oikeasti ihan muutaman hassun kuukauden aikana tapahtunut. Saati sitten, että vielä syyskuun lopulla painoin vain 46kg, eli voi olla sitäkin nopeampi muutos. Jotenkin itselleni(kin) aivan käsittämätöntä! Mullahan ei edes geneettisesti ole takamusta, se ei ole ollut plussilla koskaan läheskään tämän kokoinen, saati mallinen. Se ei ollut tämän kokoinen, kun painoin 56kg ja olin paksu. Mulla ei vaan ole koskaan ollut pyllyä. Nyt se kasvoi. Jokusessa kuukaudessa! Se mikä on hienointa, on että tietää sen olevan isoksi osaksi lihasta. Siksi se kasvoi ylös, ei alas tai sivuille, niin kuin aina ennen. Se kaikki muu mitä siinä on, saa ehdottomasti olla, sillä sillähän se loppupyöreys ja muoto tulee. Ja olenhan minä tietysti treenannutkin, nimenomaan takapuolta, varmaan kovemmin kuin koskaan ennen. Säännöllisesti, tietyllä rutiinilla ja ainakin tosiaan omalla mittapuullani kovaa. Tämän lisäksi olen pitänyt huolen, että jalkatreenipäivinä olen varmasti plussilla. Selkeästi tämä on ollut hyvä tapa.

Sanoisin, että kehossa toimii tällä hetkellä jokin todella hienosti ja ravintopuoli on kropalleni täysin optimaalinen, jotta se pääsee kehittymään. Kehitys tässä tapauksessa, kaikkien muiden yllä olevien asioiden ohella, kertoo kehon toipumisesta. Olen siitä ihan suunnattoman iloinen. Matkaa on varmasti vielä jäljellä, mutta suunta on todella oikea. Siispä tällä mennään jatkossakin. Peilistä on tullut jälleen ystävä. Ja vaaka pysyy edelleen jemmassa. En usko, että joudun lääkitsemään kilpirauhastani millään muulla kuin kaikella sillä millä tähänkin asti. Vielä syyskuussa en asiasta ollut yhtään varma.

Täytän helmikuussa kolmekymmentä. Tämän olen varmaan kertonut ennenkin, mutta olen tosiaan odottanut tuota vuosikymmentä jo jostain parikymppisestä asti. Silloin, kehooni tyytymättömänä luin jonkun naisjulkimon haastattelun lehdestä, jossa hän kertoi, että hän muiden naisten tapaan oppi hyväksymään kehonsa totaalisesti vasta täyttäessään kolmekymmentä. Mietin, että silloin sitten minäkin. Saavutin sen tilan kuitenkin 28 -vuotiaana jo ennakkoon. Mutta sitten jotain tapahtui ja olin varma, että sinne meni ne kolmenkympin hyväksymiset. Vaan taitaa ollakin niin, että jos tämä tahti jatkuu, olen omassa huippukunnossani silloin. Enköhän kykene hyväksymään sellaisen kehon, vaikka olisi vähän ylimääräistä siellä ja tuolla. Kunhan kehittyy, kasvaa ja kaikki toimii niin kuin pitääkin - miten siitä kehosta ei voisi olla tykkäämättä?

Iso suukko elämälle! Näillä fiiliksillä on täällä kohta kolmikymppinen Hello Kitty -hupparilainen.. :')

Jotenkin tässä tuntuu, että miten minusta nyt tuli näin onnekas, että keho toimii näin hyvin ja että takapuoli lähti toivottuun kasvuun kun tahdoin sen lähtevän kasvuun. Tuntuu, että minun kävi hyvä tuuri. Mutta tätä kirjoitusta katsellessani meinaan, että taitaakin olla niin, että kova työ on palkittu, eikä tuurilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Matka ei ole ollut helppo, mutta kyllä vaan on ollut sen arvoinen.

tiistai 26. marraskuuta 2013

No se peppu!

Mun ei ollut tarkoitus tänään postata mitään, mutta muutin hetki sitten mieleni. Nimittäin tänään laitoin päivän selkähabatreenissä jalkaani pöksyt, joita olen käyttänyt viimeksi joskus kuukausia sitten. Ei tule käytettyä, koska ne on niin reilun kokoiset. Ne on kuitenkin lämpimät, on sellaista collegemateriaalia ja koska tänään vilutti vähän, niin päätin laittaa jalkaan. Ihmetys oli suuri, kun ei ne repsottaneetkaan! o.O Nehän jopa istuivat. Tämä on ensimmäinen kerta näiden pöksyjen kanssa, jotka mulla on olleet muutaman vuoden. Muistin, että mulla on blogissa jossain olemassa samoista pöksyistä kuva, joissa esittelen sitä, miten suuret ne on mulle. Huhhuh. Kyllä mulla venähti hymy korviin ja kikatin! P*rkele, mulla on ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI PYLLY!!

Huhtikuu - Marraskuu

En ole kyllä hetkeen ollut mistään ihan näin iloinen ja innoissani. :D Siis mulla ei ollut pyllyä edes silloin kun olin muuten tuhdimmassa kunnossa jokunen vuosi sitten. Tää on mun elämäni ensimmäinen pylly ja hemmetti, että mä tykkään siitä! Lisää kyykkyjä! Perstalkoot rulaa!!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kevyen viikon startti

Näin hämäriä unia viime yönä. Osallisena oli pari blogien kautta tutuksi tullutta ihmistä ja juoni oli osittain lähtöisin Emmerdalesta. Myös pari kyseisen ohjelman hahmoa oli menossa mukana. Unessa yksi bloggari häpäisi julkisen videon muodossa toista bloggaria ja sitten Emmerdalen kaverit juonittelivat mun pääni menoksi jotain ja varastivat mm. meidän auton. :D Näiden unien lisäksi heräsin jossain kohtaa yötä suht pirteällä fiiliksellä, että kello soi ihan kohta. Varmasti soi! Vaan miksi se ei jo soi?! Ja sitten katsoin puhelimesta kelloa ja se näytti 03:38. Ilmankos ei soinut. Jatkoin unia. Näiden jälkeen oli selvää, että tänään tämän tädin pitää saada raitista ilmaa! :')

Aamun aloitin (taas) jatkuvalla aivastelulla. Ensimmäiset pari tuntia meni siinä. Normaalit ontelot oisi kivat.. No, taas se onneksi helpotti jossain kohtaa. Saisi helpottaa kyllä ennen kuin nenä on niistämisestä rikki, eikä vasta sen jälkeen.

Ulkona oli aika rapsakka ilma ja hetken mietin, että tarkeeneeko siellä, mutta pukeutumisestahan se vain on kiinni. Normaalia enempi vaatetusta päälle, takkikin vaihtui paksumpaan ja kaulahuivi pääsi kaulaan. Kolmet sukat ja sitä rataa. :)

Hmm. Olin kyllä iloisempi pihalle menosta kuin mitä kuva antaa ymmärtää..

Ja olihan siellä rapsakka ilma tosiaan. Nollassa taisi olla lämpöasteet ja siihen päälle se meidän jäätävä viima, vaikka itse tuulta ei ollutkaan, niin tuntui kyllä useammalta miinusasteelta. Jonkin aikaa aina menee, että kehossa alkaa veri virrata joka kolkkaan ja sitten onkin lämmin. Tänään alussa oli jopa pipoa ikävä, mutta fleecevuorinen huppu ajoi sen osan hyvin. Sen yhden hetken alkumatkasta, kun sitä piti pitää päässä. Ja taas, kun keho nyt toimii paremmin kuin aiemmin, sormet pysyivät lämpimänä niillä hanskoilla, joiden kanssa kesälläkin sormet olivat jäässä. <3




Posket ja nenä punoittaa ja kaulahuivi on huurussa.

Kyllä taas nautiskelin. Kotona en ole koskaan niin omien ajatusteni kanssa rauhassa, kuin mitä kävelyllä olen. Ymmärtääkseni moni kokee samanlaisen tunteen juostessa. No, juoksu ei ole mun lajini ja onneksi kävelyllä juoksee ajatus, vaikka itse en. ;) Ilma oli kyllä hieno ja vaatetta oli tällä kertaa aivan oikea määrä päällä. Yleensä on liikaa, mutta nyt pysyin lämpimänä ilman, että oli tukalan kuuma. Tämän(kin) vuoksi olenkin odotellut jo kylmempiä ilmoja! Silloin on helpompi pukeutua, kun laittaa vaan paljon päälle. Huomisesta eteenpäin vaan taas lämpenee.

Kotona oli yhdeksän kilometrin ja reilun puolentoista tunnin jälkeen. Aivan loistofiilis. Raikas ilma teki tehtävänsä ja ihan kuin sitä hengittäisi taas vähän paremmin. Aivot tuulettuivat siinä samalla kun kroppakin.

Joku oli onnellinen kun tulin takaisin. Siinä pönötti pää
kantapäätä vasten ja kehräsi.

Pientä välipalaa ihan palkkarin ja hedelmän muodossa ja suihkuun. Siitä ruoanlaittoon. Tulikin kaksi ruokalajia tänään puolivahingossa, kun jääkaappiin kurkkaamatta olin päättänyt tehdä kesäkurpitsasoppaa ja sitä jo aloittelin, kunnes löysin kaapista ruusukaaleja, jotka olivat menossa kovaa vauhtia vanhaksi. No molemmat vaan työn alle sitten. Soppaan tuli (kuorittua) kesäkurpitsaa ja linssejä, raejuustoa, yrttejä ja makuöljyjä. Ja pieni loraus smoothietakin makeudeksi. Ruusukaalit pyöräytin valkosipulisessa öljyssä ja mausteissa ja heitin paahtumaan uuniin. Hyviä oli. Ja kiva oli syödä parilta lautaselta. :)


Huomenna sitten punttia jos ei ihmeitä tapahdu, ensimmäinen viikon kolmesta sellaisesta vuorossa. Ja jos nyt näkisi vähän vähemmän hämäriä uniakin ensi yönä, kun sai raitista ilmaa.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Treeniviikko 47

Neljäs perättäinen kova viikko näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 56min.

Tiistai: jalat, vatsa. Kesto: 1:13.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:06.

Torstai: selkä, hauikset. Kesto: 1:09.
+ 40min crossailua, 14.50km.

Perjantai: jalat, vatsa. Kesto: 1:07.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:03.
+ 40min crossailua, 14.70km.



Tosiaan, neljäs eli viimeinen kova viikko ja ensi viikolla kevennellään! Ripottelen kolme treeniä jonnekin viikolle (ei perättäisille päiville) ja muina päivinä tulee lepoa tai aerobista. Kävelylle ainakin tulee mentyä. Lepoa tulee ihan sohvallakin makoilun muodossa, sillä posti toi supermielenkiintoisia kirjoja pari, joita tahdon päästä kunnolla lukemaan. Lisäksi olen odottanut, että on sopivasti aikaa eräille postauksille, ja veikkaampa tuon hetken olevan sitten ensi viikolla.


Tällä viikolla oli ihan suunnitelman mukaiset treenit. Ainoana jäi uupumaan maanantain aerobinen, koska oli kiire syömään. ;) Mutta se oli ihan tiedossakin, että se sieltä jää pois. En siis laske suunnitelmasta poikkeamiseksi. Koko viikon on treenit kulkeneet hyvin ja ei tosiaan tunnu sille, että pitäisi alkaa kevennellä tässä kohtaa, mutta keventelempä silti. Viimeksi olin aivan täysin unohtanut koko kevyet viikot ja kovia viikkoja tuli putkeen aivan käsittämätön määrä. Oliko niitä kahdeksan vai yksitoista? En enää muista, mutta aivan sama, sillä molempi on aivan liikaa. Siksi nyt pidetään kevyet kalenteria töllöttämällä. Joka viides tai kuudes viikko on kevyt.


Poikkeava aamupala tänään, koska eilen laiskotti enkä jaksanut tehdä pannaria valmiiksi. Siispä jättimäiseen teekuppiin purnukka soijajogurttia (500g), pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä, mantelivoita, vadelmahilloa, kanelia, kardemummaa, piparkakkumaustetta, Innocent -smoothieta ja banaani. Ei muuta. :D Hyvin tuli täyteen, kun melkein litra menee vettä tuon lisäksi.

Eilen ja tänään.

Eilinen lautanen ei varmaan selityksiä kaipaa, kun noita uuniparsakaaleja on täällä näkynyt vähintään kerran viikkoon. ;) Tänään oli lautasella porkkanaa ja kesäkurpitsaa raastettuna (ja kypsytettynä), seassa paistetut sipulit ja herkkusienet ja kunnolla taas tuoreita yrttejä. Namskis. 

Ja nyt nälkäistä kutsuu seuraava ateria, eli taas oisi ruoka-aika. Ravinteikasta viikkoa itse kullekin!

p.s. Käykää lukemassa Joni Jaakkolan MIELETÖN postaus täältä!!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Repalehanska treenaa

Ja paidan sisässä on sohvan koristetyyny.

Mulla ei ole vieläkään uusia treenihanskoja. Olen puhunut uusien ostamisesta varmaan lähemmäs kaksi vuotta jo, silloin olivat jo hajalla. Meinaan kyllä, että ihan oikeasti tarvitsisi pian uudet hanskat. :D Nämä on itseasiassa mun ensimmäiset treenihanskat. Ostettu joskus kauan sitten Suomesta, Prismasta. Revin innoissani ne kotona paketista ulos ja vasta sitten luin, että on muuten siannahkaa. :( Se oli iso surku, enkä olisi ostanut, jos olisin tajunnut lukea paketin vähän paremmin. Hämäännyin Eco -tekstistä ja vihreyden mainostamisesta, enkä tajunnut, että ekoa ja vihreää ne elukatkin ovat. Sittemmin olen viisastunut. Saksassa tilattiin netistä uudet hanskat mulle, kun nämä alkoivat mennä enemmän rikki. Sieltä tuli semmoiset käsineet, joissa on liian paksu pehmuste kämmenellä, eikä punttia voi kunnolla pitää kädessä. En ole kertaakaan käyttänyt. Silloin sen ymmärsinkin, että kriteerit pitää olla treenihanskoillekin! Yhdestä urheiluliikkeestä Saksasta löysin sopivat hanskat ja sopivaan hintaankin, mutta koska sieltä ei löytynyt mitään muuta ostettavaa, niin en viitsi pelkästään niitäkään ostaa. Jälkeenpäin harmitti, eikä ollut kummallakaan mitään muistikuvaa, että missä liikkeessä ne edes olivat. Sinne jäivät. Täällä Skotlannissa uhkasin ostaa jo pian uudet. Kohta vuosi on asuttu, eikä ole edes etsitty. :D Näiden kanssa tulee nykyään jo kovettumia, plus tuo nahka tuosta pinnasta rullaantuu puntin kädensijan alle ja se sattuu. Ehkä mä joku päivä jossain törmään sopiviin uusiin, tai sellaiset tipahtaa jostain taivaista mun syliini. ;) Mutta en kyllä uhkaa tai edes usko enää meneväni sellaisia vartavasten hankkimaan.


Täällä treenit jatkuu normaaliin tapaan. Eilen selkää ja hauista. Älkää hämääntykö yllä olevista kuvista, sillä kyllä, vaihdoin housut kesken treenin. Kovasti koitin kiriä treeniä samaan tapaan läpi kuin edellisellä kerralla, jolloin suoriuduin siitä viidessäkymmenessäkuudessa minuutissa. Tällä kertaa oli kuitenkin vähän sähellystä painojen kanssa, eikä intialaiseen ravintolaankaan tarvinnut ehtiä ;), joten treeniin meni aikaa ns. normaalit, 1:09min. Treenin, palkkarin ja norkoilun jälkeen crossailua 40min.

Neljäs kausi startattiin crossaillessa eilen. Yhyy, enää yksi
tämän jälkeen! Mä RRRRRAKASTAN tätä sarjaa!! <3

Tänään oli perstalkoot, eli jalkatreeni (+vatsat). Rullaillessa oli koivissa aika paljon kipeitä kohtia. Tiistaina ennen treeniä niitä ei löytynyt juuri ollenkaan, edes lonkankoukistajista! Tänään oli toinen meininki ja etenkin lonkankoukistajia sai nitkuttaa vaikka kuinka. Crossarilla lämmitellessä sitten taas etureidet olivat aivan hapoilla. Hetken aikaa luulin jo, että ei koko touhusta tule yhtään mitään! Kymmenisen minuuttia meni, että hapot lähtivät kävelemään jonnekin muualle ja huokasin helpotuksesta. Taisi vaikuttaa se, että olin aika jäässä, eikä keho lämmennyt siksi kovin nopsaan. Tuosta onkin jännä ajatella, että olisi siirtynyt lämmittelemättä treenin pariin. Kuinkahan paljon olisi mennyt tehoja hukkaan? Muistakaa siis lämmitellä kroppa ennen treeniä. :) Ottaa ihan todella paljon paremmin vastaan kaiken sen, mitä laitat sen tekemään.

Vatsalle voimapyörää ja russian twistiä (20 kilolla). Kuvassa tosin vasta alkamassa.

Tänään taas se hemmetin migreenimahdollisuus kummitteli koko treenin läpi. Voi olla, että muutama jalkatreeni menee nyt niin, tai sitten tämä oli viimeinen missä se kummitteli. Tällä kertaa oli perjantain tyyliin mukana kyljet (side bend) siihen treenin loppuun ja viimeksihän niiden aikana se iski. Vaikka en tälläkään kertaa aivan oikeasti uskonut niiden olevan migreenin syynä, niin silti se jälleen kerran kummitteli siellä. Mutta eihän se iskenyt. Ei pitänytkään.

Eilinen ruoka ja tämän päivän pöperöt.

Eilen oli soppapäivä. Mulla oli jäljellä jokunen porkkana ja yksi muhkea kesäkurpitsa. En olekaan koskaan ennen käyttänyt kesäkurpitsaa sopassa. Keitin ensin porkkanat ja niiden kypsennyksen loppuvaiheessa laitoin kesäkurpitsanpalat sekaan kypsymään. Kuorin ne ensin, ihan vain esteettisestä syystä. Aattelin, että sellainen tummanvihreä kun sekoittuu oranssiin, niin lopputulos ei ole kovin nätti soppa. Kypsennyksen jälkeen mausteet, yrtit ja öljyt sekaan + riisimaitoa ja vähän raejuustoa ja sauvasekoittimella sekaisin kaikki. Tuli tosi pehmoisen kermaista, kiitos kesäkurpitsan. Tarvitsee tehdä useamminkin.

Tänään lautasella ei taas ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, sillä myskikurpitsamuussilla mentiin, kaverina jälleen kerran herkkusieniä sipulin kanssa. Tämä nykyinen tapani tehdä tätä muussia on jo vakiintunut ja se on aina tajuttoman hyvää. Siksi voisinkin jakaa sen kaavan nyt tässä, että miten saa vallan parhaudellista myskikurpitsamuussia!

Halkaise myskikurpitsa pituussuunnassa. Koverra siemenet ja rämmäleet ulos. Laita puolikkaat uuniin. Itsellä on asteita parisensataa ja pidän keskitasolla, mutta meillä on huonohko uuni, joten tämä saattaa olla ihan eri juttu paremmassa uunissa. Kypsennä puolikkaat aivan pehmeäksi. Tämä vie meidän uunissa puolisentoista tuntia, riippuu tietysti kurpitsan koosta. Ota uunista ja kaavi sisus kuppoon. Sitä helpommin lähtee irti, mitä pehmeämmäksi kypsensi. Kuori saattaa kuitenkin repaloitua, joten älä riehu. :D Itse olen huomannut helpoimmaksi kovertaa lusikka toisessa ja haarukka toisessa kädessä. Ei tarvitse edes odotella jäähtymistä, kun ei tarvitse käsin koskea.
Kovertamisen jälkeen valitsemiaan tuoreyrttejä päälle, yksi isohko valkosipulinkynsi, lievästi mausteita (ei tarvitse paljoa jos yhtään, sillä kurpitsa on itsessään valtavan maukas!) ja sitten tämä on se, mikä tekee muussista silkkisen pehmeää: kolme-neljä lusikallista maustamatonta soijajogurttia. Ja sauvasekoittimella koko touhu sekaisin ja lautaselle. Nautinto on taattu. Mä vannon.

Photoboothiin tuli Macin päivityksen jälkeen uusi kuvausfiltteri. Tykästyin. Tää on nimeltään 'muovikamera'.

Huomenna lepoa ja sunnuntaina taas treeniä. Ensi viikolla oisi sitten kevyt viikko, kun neljä kovaa on taas vedetty! Yhtään ei tunnu sille, että pitäisi himmailla, mutta himmaillaan nyt, eli ollaan fiksuja. Taidan tipauttaa tällä kertaa punttitreenit puoleen (6 -> 3) ja tehdä enempi aerobista, eli mm. kävelyä. Ikävä oisi pihalle, toivottavasti ei ole hirveitä myrskyjä koko viikkoa!

Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hyvää treeniä, hyvää ruokaa

Viimeiset neljä päivää on olleet loistavia. Mies oli vapaalla, naurettiin ja hulluteltiin paljon ja molemmat sai rentouduttua aivan totaalisesti. Teki kyllä niin hyvää. Vaikka naureskellaan, hullutellaan ja rentoudutaan muutenkin, niin tässä oli vielä syvempi ulottuvuus. Sellainen, missä pääsee sinne, missä ihan oikeasti rentoutuu. Päästää irti kaikesta muusta, paitsi nykyhetkestä. Semmosessa tilassa saatiin olla neljä päivää ja sen voimin jaksaa taas hymyillä ties kuinka pitkään. :)


Treenit on tietysti (molemmilla) jatkuneet normaalilla tavalla. Taitaa mennä nekin ihan siihen rentoutumisen piikkiin.. ;) Maanantaisen intialaisen ruoan voimalla treenautin eilen jalat ja kulki erittäin hyvin! Jälleen piti lisätä painoa tankoon split squatissa ja kaikki muukin sujui paremmin kuin hyvin. Syväkyykyissä tuli sisäreisiin sellainen pumppi, etten päässyt normaalisti liikkumaan enää. :')


Takareisille tein tällä kertaa reiden koukistuksia kuminauhalla. Viime kerralla tuli tehtyä sitä SJMV:tä ja sehän ei päättynyt hyvin (migreeni), enkä tahtonut vielä ainakaan palailla leg curl on ballin pariin (runsaat toistot). Näitä nyt toistaiseksi, vaikka toistojen määrässä mennään lähes samoissa kuin leg curlissakin. Mutta välillä on kiva maata naamallaankin lattialla. :D


Vatsalle tein tätä liikettä hieman erilaisena. Yllä kuvankaappaus ko. liikkeestä, josta se jatkuu vielä niin, että polvet on pitkälti pään molemmin puolin. Siitä kohtaa liikettä otetut kuvankaappaukset olivat lievästi sanottuna hieman liian pyllykkäitä, että oisin eetteriin voinut laittaa. :D Elina mulle joskus kertoi jostain sammakkoliikkeestä ja siitä lähtien se on kummitellut mielessä. En tiedä onko tämä kyseinen sammakkoliike tai sinne päinkään, mutta sammakkomainen olo siinä tuli joka tapauksessa! :D Tehokas oli, tehokkaampi kuin polvet yhdessä tehtävä versio.

Ikkunatkin meni treenihuoneessa huuruun. Tuli hiki.

Pitkälti koko treenin ajan mietin, että iskeekö migreeni, iskeekö migreeni, iskeekö migreeni.. Että jos se johtuikin siitä ja tästä ja tuosta liikkeestä, tämän tekemisestä noin, tuon näin.. No, ei johtunut eikä iskenyt. Olen kyllä monesti todistanut, että mulle ei migreeni koskaan iske sen vuoksi, että onnistuisin sen itse itselleni aiheuttamaan sillä, että panikoisin asiaa liikaa. :D Hyvä mieli jäi treenistä, kun migreenittä selvisi.

Eilen - tänään.

Tänään on saanut muistuttaa itseään vähän väliä, että ei ole maanantai, vaan keskiviikko. Meidän arki alkoi kuitenkin vasta tänään, kun kello herätti kuudelta ja mies palasi työmaalle. Eilinen tuntuu jaloissa ja pakaroissa. <3 Edessä oli ojentajien, olkapäiden ja vatsan treeniä. Pieniä käynnistysvaikeuksia oli. Ei meinannut millään päästä sinne treenihuoneeseen viereisestä olohuoneesta. ;) Mutta sinne se askel lopulta kuitenkin vei, kun eipä niitä syitä ole jäädä siihen sohvallekaan. Enkä edes tahtoisi siihen jäädä. Pyllyhän siinä puutuu.

Tää on kyllä eiliseltä, eli jalkatreeniltä. Ei kyllä edusta jalkatreeniä ollenkaan, enemmän tätä päivää.

Huomasin, että suurimmat käynnistymisvaikeudet johtuivat siitä, että treeni alkaa vatsatreenillä. Siispä viskasin ne siitä treenin loppuun, vaikka tiesinkin, että hooverit lisäpainolla on aika haastavia, kun olkapäät ja ojentajat on jo treenattu.. Siitä huolimatta tartuin ilolla punttiin ja aloin veivata mm. vipareita ja ranskalaisia.

Ja pystysoutua.

Kyllähän ne lopun hooverit 20kg selän päällä osoittautui aika haastaviksi.. Niitä ennen teen jalkojennostoja alavatsalle penkillä maaten ja hooverit on sitten superina siinä niiden kaverina. Kiekko vaan selkään ja lattialle. Ensimmäisellä pysyin minuutin ja toisella jäi 45 sekuntiin. Se oli myös selkeästi viimeinen, eli kolmannet sarjat jäi tekemättä. Ei ollut enää puhtia eikä voimia. Olin pitänyt muutenkin ripeää tahtia yllä, siinä on vaan tekemisen meininkiä! Koko treeni meni ajassa 1:06min.

Hapotti..

Ruoaksi onnistuin kokkailemaan taas aivan valtaisaa herkkua! Tarvitset neljä isoa porkkanaa, kaksi kesäkurpitsaa ja purkin kidneypapuja. Porkkanat raasteeksi ja wokkipannulle kannen alle kypsymään. Sillä välin kesäkurpitsat raasteeksi ja sitten nekin sekaan kannen alle. Laitoin myös tuoretilliä silpuksi ja sekaan. Sitten huuhdotut pavut sekaan. Vielä tuorebasilikaa silpuksi ja sekaan sekin. Loraus valkosipulista oliiviöljyä tuomaan lisää makua. Mausteista ainakin currya, kurkumaa, mustapippuria, sitruunapippuria (jonka muuten unohdin), yrttisekoitusta, intialaista mausteseosta ja kuminansiemeniä.


Ihan hurjan hyvää! Pehmoista ja makoista. Otin vähän lisääkin, kun en vain saanut tarpeekseni tästä annoksesta. Tekemiseen meni raastinkoneen avulla puolisen tuntia, eli nopea oli tehdä.

Perjantaisen migreenin jäljiltä on jäänyt kuvotus -olo päälle. Taisi mennä niskasta joku sen verran juntturaan, että aiheuttaa tuota oloa. Se on ainakin ihan samanlainen kuvotuksen tunne, kuin niskajumista saattaisi tulla. Onneksi ei ole koko aikaa, vaan hyökkii aina välillä. Huomaan, että tietyissä asennoissa se iskee. Eiköhän sekin jumi sieltä laukea. Selkä itsessään on aivan loistavassa kunnossa tällä hetkellä. Iso kiitos tälle tökötille, mitä jo aiemmin kehaisin. Se on kyllä hyvää kamaa.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Makoisa maanantai

Heti aamusta tietää, että maanantaissa on parhautta, kun ei tarvitse herätä kellonsoittoon kuudelta! Puoli kahdeksalta sitä tuli herättyä itsekseen (minä jopa ennen kissaa). Aamupalat rauhallisesti ja sitten päätinkin jo ennen aamupäivän treeniä tarttua imuriin. Sai hyvät lämmöt alle. :) Rullailut ja pikkumurkinat massuun ja sitten treenihuoneen puolelle. Siellä olikin jo selvä, että jos meinaa sinne intialaiseen päästä tänään, niin kiirettähän sitä joutaa pitämään kaikissa toimissaan sitä ennen. Sehän on auki niinkin hienoon aikaan, kuin 12-14.00, eikä olen ihan missään vieressä. Mutta treenistä en tahtonut silti alkaa karsia. Päätin vain, että turhia taukoja ei tänään pidellä ja tahti on rivakka! Ja sillä mentiin.


Palautumisajat olivat lyhyitä ja mitään lorvimista ei harrastettu. Joskaan en mielestäni muutenkaan koskaan sentään siellä lorvi. :D Tahti oli silti selkeästi normaalia rivakampi ja pieni hengästyneisyys pysyi koko ajan päällä. Valmistelin aina seuraavan liikkeen asioitakin edellisen liikkeen sarjatauolla, esim. laitoin oikean määrän painoa tankoon tai virittelin penkkiä oikeaan kulmaan ja sitten taas mentiin. Lyhyemmistä palautumisajoista huolimatta toistot eivät kärsineet laisinkaan, vaan saatoinpa jopa saada enemmän kuin viimeksi! Tuntuma oli kunnolla kohdillaan ja meno miellytti suuresti.


Treenasin myös selän ja takaolkapäät, aivan kuten normaalisti kuuluukin. Selkätreeni jännitti jonkin verran, että jos migreeni sieltä paukahtaisi, mutta tälläkin kertaa säästyin siltä. Eihän sen pitäisikään tulla, mutta jännittää silti. Huominen vielä, kun on jalkatreeni..


Viimeksi tein tämän saman treenin ajassa 1:05, tänään meni 56min! Eli sieltä saa nipistettyä helpostikin kymmenisen minuuttia pois halutessaan, ja minäpä taidan jatkossakin haluta. Eli ei lorvita silloinkaan. ;) Todella hyvät fiilikset jäi ja etenkin hauikset sai aivan totaaliväsytyksen osakseen. Selän kanssa niitä totaaliväsytyksiä nyt ei harrasteta muutenkaan.

Siitä pikaisesti palkkarit huiviin ja peseytymään ja laittautumaan ihmisen näköiseksi, että kehtaa lähteä suureen kaupunkiin. Ei ole muuten helppo föönata ja laittaa tukkaa, kun kädet ei jaksaisi olla yhtään ylhäällä.. Puoli kahden aikoihin oltiin paikalla ja päästiin tekemään tilaus ja oottamaan, että valmistavat meille herkkujansa. Aika nopsaan saatiin ruokasäkki käteen ja eikun kotiin. Tuskallisinta ikinä on se, kun sylissä tuoksuu jumalainen valkosipulinen ja mausteinen ruoka, etkä pääse sitä heti syömään! Se on huumaavaa ja kotimatka on aina kiduttavan pitkä. Mutta selvittiin silti (yllättäen) kotiin asti ilman nälkäkuolemia ja kaikki leviäksi pöydälle. Ja sitten tietty varattiin hetki valokuvia varten. Miesparka oli nälkäisenä vieressä kun minä koitan saada edes jonkinlaisia kuvia siellä hämärässä huoneessa.. :')

Punainen ruoka (jotain todella tulista) ja valkoinen riisi (valkosipuliriisi) oli miehen. Kaksi muuta oli mun.

Mun kuppoihini päätyi kaksi pääruoka-annosta, aivan kuten miehellekin. Omani olivat sieniriisiä ja palak aloo, jossa on pinaattia, perunaa ja tomaattia. Lisänä molemmilla oli valkosipuliset naan -leivät. Ja papadum -leipää, plus pieni kastike, mikä taisi olla mango chutney -dippiä. Sen kanssa maistui papadum -leivät tajuttoman hyvälle!

Ensimmäisen annokseni maltoin vielä kuvata. Riisit, palak aloot ja naania.

Tällä kertaa kävi niin, että kaikki meni. Jokaisella aiemmalla kerralla meillä on jäänyt jotain seuraavallekin päivälle, mutta nyt syötiin kaikki. Tajusin vasta jälkeenpäin syöneeni ihan saman verran kuin mieskin. :D Kaksi pääannosta (!) ja kokonaisen naan -leivän + papadumit. Heh, tilasin ravintolassa ensin ja tarjoilija kirjasi ylös ja oli lähdössä jo pois, kun mies sanoi, että hän tilaisi itselleen kanssa jotain.. Niin, että siinä oli vasta hei mun ruoat. :D Palak aloota tarjosi kanssa ensin side dish:nä, mutta korjasin, että pääruokana kiitos. Kyllä tuosta tosiaan täyteen tuli, mutta suurta ähkyä en yllätyksekseni saanut aikaan. Ja oli muuten ihan hemmetin hyvää.

Pieniin imurointipuuhiin sitä pääsi ruokailun jälkeenkin.. Huom, tämä on ihan vaan mun puoleni. Miehen jäljiltä pöydällä oli ehkä yksi murunen..

OMNOMNOMNOMFOOOODDDNOMNOMNOM

Semmonen terveellinen setti tällä kertaa! Kyllä sen olossa huomaa ruokailun jälkeen, että mitään sontaa ei tullut syötyä. Sydän pysyy rauhallisena ja ei iske väsymystä tai muutakaan ihmeellistä oloa. Vatsa toki kasvoi vähän. :D Muuten ei reagoinutkaan. Mutta tosiaan sydän mulla aina reagoi rasvaiseen tai muuhun epäterveelliseen, silloin kun joskus vielä semmosia satunnaisesti söin. Silloin se löi nopeammin ja voimakkaammin ruokailun jälkeen ja rauhoittui vasta joskus parin tunnin päästä. Nyt lyö ihan normaalilla rakkaudellaan. ;)

Katsotaan millaista puhtia tällä saa huomiseksi jalkatreeniksi. Perjantaina kun migreenit iskivät ja jäi jalkapäivän tarvittavat sapuskat syömättä sen vuoksi, on jalat olleet ihan arjessa todella helposti hapoilla. Eilinen crossailu tuntui tuon vuoksi koko sen neljänkymmenen minuutin ajan. Normaalisti hapot lähtevät ensimmäisen viiden minuutin sisään. Jotain se migreeni siis onnistui kiusaamaan. Toivotaan, että tällä intialaisella paikkailtiin vähän jotain puutteita jossain, ja saisin tehtyä hyvän (ja etenkin migreenittömän) jalkatreenin huomenna!