torstai 31. lokakuuta 2013

Vaihdoin treenin särkylääkkeisiin

Tänään on taas ollut hieno päivä olla nainen (ei). Heräsin jo ennen kellonsoittoa siihen, kun vatsaan koski. Tunnistin kivun nopsaan ja ylös piti nousta nappaamaan pari särkypilleriä. Vatsa meni sekaisin hyvin pian siinä kanssa, kuten yleensäkin näinä aikoina kuusta. Aamupalan ehdin sentään syödä rauhassa. Hain makkarista peiton sohvalle ja menin sen alle umpijäässä oottamaan, että koko ajan yltyvä kipu rauhoittuisi. Ja kyllä se siitä rauhoittuikin. Oli hetken aikaa todella tuskaista ja ihan oksetti sen vuoksi.


Luulin jo selvinneeni vähällä ja suunnittelin aloittavani treeniä normaaliin tapaan ja aikaan, kunnes kipu tuli takaisin ja se tuli jotenkin aivan satasella ihan puskista. Kunnon kipukohtaus. Hetkessä tuli todella huono olo ja alkoi sellainen ihana kylmä tuskanhiki hiipiä. Taju oli lähteä. Samaan aikaan oli tosi kova nälkä. Ehdin kaapata peittoni ja mennä makkariin, laskea rullaverhon alas ja rojahtaa sängylle. Hetki pidempään jalkeilla, niin taju olisi varmasti lähtenyt. Mutta niin se meinasi lähteä siinä makuullakin. Olin selälläni, koivet koukussa, roikotin välillä päätä laidan yli. Ja silti. Ensimmäistä kertaa ikinä ei helpottanut makuulla. Kipu ja oksetusolo senkun yltyi ja oli pakko lähteä ottamaan kipupillereitä lisää. Ehdin juuri tuon tehdä ja rojahtaa taas sängylle, ennen kuin taju olisi lähtenyt. Tuskanhiki oli ihan kamala ja olin vitivalkoinen, vatsakipu oli jotain aivan sietämätöntä, ei ikinä ole ollut tuollainen. Vatsa oli myös sekaisin ja oli pakko melkein ryömien mennä vessaan pariin otteeseen ja äkkiä taas takaisin. Nälkä oli niin hirveä, että oli myös pakko käydä keittiössä sen vuoksi. Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun suunnittelemaani sapuskaa ei sitten ollutkaan siellä missä piti ja en voinut jäädä pohtimaan asiaa sinne sen pidemmäksi aikaa. Takaisin sängylle kippuraan ja siinä alkoi oksettaa sitten niin kovin, että oli pakko mennä vauhdilla vessaan. Sanoisin, että aika täpärällä oli. Enpä muista milloin oisi viimeksi tavara lentänyt tuohon tapaan.. Voi olla aikaa kymmenen vuottakin. Enkä ole koskaan ennen joutunut menkkakipujen vuoksi oksentamaan.


Takaisin sängylle voimia ja tajua keräämään varastoon, jotta kykeni menemään keittiöön, nappaamaan banaanin, täyttämään lasiin vettä ja ottamaan taas pari kipupilleriä, kun edelliset oksensin pihalle. Onnistuin tuossa taas joten kuten, banaanista sain syötyä puolet ja taas sitten sinne sänkyyn peiton alle. Olin ihan umpijäässä ja samaan aikaan aivan hikinen. Huomasin, että kivusta lähti oksentamisen jälkeen suurin terä ja siihen tuli jopa taukoja. Aika pian nukahdin. Vissiin noin tunnin päästä heräsin ja kaikki kipu oli poissa. Nousin ja olo oli melkein normaali, toki pieni pöhnä oli. Kuulostelin oloa seuraavat neljä tuntia ja kun kipuja ei ollut ja olokin oli ok, päätin treenauttaa. Sain päälle treenivaatteet ja olin treenihuoneessa valmiina aloittamaan, kun alkoi taas kipua tuntua. Vaihdoin treenin pariin kipupilleriin ja painuin suihkuun. Pari tuntia sinnittelin noilla pillereillä, mutta kipu ei lähtenyt, yltyi vaan. Äsken piti ottaa taas lisää. Tämä on ihan sairasta. Saa nähdä helpottaako ollenkaan taas. Pakko vissiin saada tujumpia pillereitä, kun ei nämä reseptittömät tepsi (enää) laisinkaan ja niillä tulee kuormitettua maksaa ja munuaisia aivan hirveästi, kun joutuu syömään niin paljon. Ja mä vihaan syödä lääkkeitä! Teininä mulla onkin ollut reseptilääke samaan vaivaan. Mutta vaikka silloin olikin samanlaista, että taju meinasi kivun vuoksi lähteä, ei se kipu ollut ihan näin kovaa. Ei nämä olleet enää kramppeja vaan enemmänkin supistuksia! Tätäkö mä sitten kaipasin, kun tahdoin, että hormonit toimivat normaalisti?! :D

Sellainen päivä. Tänään en tahtoisi olla nainen. No, ainakin on naaman väri sointunut Halloweeniin jos ei muuta. Nyt mä jatkan kippuralla makaamista ja toivon, että kipu helpottaisi eikä vain yltyisi, ja että viimeistään huomenna olisi kokonaan poissa.




p.s. Pahoitteluni, jos oli liian yksityiskohtainen tarina. :D
p.p.s. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen aiheeseen liittyvä postaus. Klikkaa 'kuukautiskipu' -tunnistetta ja lue lisää! :D Nähtävästi aika samanlaisia tarinoita sieltä löytyy, miinus oksentelu ja näin messevä kipu.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Henkisiä lukkoja

Tänään vihdoin pumpattiin olkapäitä ja ojentajia. Taukoa ehti tälle treenille tullakin kiitettävät melkein puolitoista viikkoa. Tämähän jäi tekemättä viime sunnuntaina, jolloin se olisi ollut kevyen viikon kolmijakoisen viimeinen treeni. Mutta silloin teki enempi mieli lähteä pitkähkölle kävelylle. Ja koska tykkään tehdä tietyt treenit tiettyinä päivinä, jotta se rutiini säilyy kun kerran on hyvä juuri näin, niin skippasin koko treenin. Maanantaina tehtiin se treeni, mikä maanantaihin yleensäkin kuuluu. Olen tehnyt näin ja sitten niin, että viikonpäivillä ei ole väliä, mutta tykkään enemmän siitä, että tietty treeni kuuluu tiettyyn viikonpäivään. Olenkohan ainoa?


Päivän settiin kuului kolme liikettä olkapäille ja kolme ojentajille, lisäksi vatsoja (ala- ja sisäiset vatsat).

Olkapäät:

Viparit sivuille rystyset eteenpäin, käsi kerrallaan
Pystypunnerrus tangolla
Viparit sivuille kädet suorina

Ojentajat:

Ranskalainen maaten mutkatangolla
Ranskalainen seisten käsipainoilla (suuri paino + pieni paino)
Kickback

Vatsa:

Jalkojennostot alavatsalle penkillä maaten
Hooverit


Jo ensimmäisissä olkapääliikkeissä pumppi oli kova ja tuntuma normaaliin verrattuna sellainen potenssiin tuhat. :D Tuolla treenitauolla on varmaan tässä osansa. Lisäksi laskin painoa ensimmäisissä vipareissa kympistä kahdeksaan. Pitkälti saman verran tuli toistoja, mutta paketti pysyi paremmin kasassa ja keskittyminen nimenomaan olkapään tuntumaan oli helppoa.


Ojentajissa ranskalaisen tekeminen maaten tuntui puoliräpellykseltä ja olin varma, että näytti rumalle. Jälkeenpäin videolta kattellessa se oli kuitenkin nättiä, enkä tiedä mistä tuo fiilis siinä tapauksessa edes tuli. Ehkä se oli jokin päänsisäinen juttu sitten.

Pystypunnerruksessa sitten taas kiukustun joka kerta mun mielelleni! En juuri koskaan saa jokaisessa sarjassa yhtä montaa toistoa. Ensimmäisellä meni tänään kymmenen ja kun teen seuraavaa sarjaa, tiedän jo etukäteen, että nousee vain kahdeksan. Ja sitten kun on seitsemän tehty, sitä on jo asennoitunut siihen, että seuraava on viimeinen. Jossain siinä kahdeksannen toiston aikana kuitenkin tulee fiilis, että nousisiko sittenkin kymmenen? MUTTA sitten mun mieleni jahkailee asiaa sen sijaan että yrittäisin vaan, ja tanko jää vähän liian pitkäksi aikaa alas, jotta saisin sen enää nätisti ylös ja se on siinä. Tanko telineeseen ja taas kerran pari ärräpäätä. En tiiä mikä mua vaivaa tässä liikkeessä. :D Missään muussa tällaista ei koskaan ole ollut!


Päivän treeniin sisältyi siis sekä plussia ja miinuksia, ja samalla tavalla jatkettiin ruoan parissa. Tein kukkakaalimuussia ja paistelin herkkusieniä ja sipulia kaveriksi. En vaan saa koskaan kukkakaalimuussista tarpeeksi hyvää, se jää aina liian tunkkaiseksi omaan makuuni. Mä luulen, että luovutan, enkä enää ees yritä. Ei se oo vaan mun juttuni sitten, voin elää sen kanssa. :D Kyllä se kivasti upposi kuitenkin, kun sekoitti raejuuston ja sienet + sipulin sen kanssa. Yksinään en niin välittänyt. 


Netistä koitin siinä maustamisen keskellä äkkiä googletella, että mitä moiseen muussiin yleensä laitetaan. Vastaukseksi tuli kermaa, voita ja suolaa. En käytä niistä mitään. :D Eli toivoton tapaus! Vai onko teillä hyviä vinkkejä? Itse heitin sekaan vähän soijajogurttia, raejuustoa ja erinäisiä mausteita + tuoreyrttejä, vähän makua valkosipulisesta öljystä, plus tunkkaisuutta koitin pelastaa lirauksella Innocent smoothieta, mikä onkin salainen aseeni ihanan makeisiin kasvissosekeittoihin ;). Mutta tunkkaiseksi tuo silti jäi.


Nyt me tytöt jatketaan tätä syysiltaa täällä sohvalla tuoksukynttilän viekussa. Täällä on tunnelmaa. Tulkaa tekin. :D Eiku, tehkää samoin omassa kotona. On meinaan rentouttavaa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Varoitus: kyykyt saattavat aiheuttaa lempifarkkujen kutistumista

Kyykyttelin tänään kolmella tapaa; split squat (3x12), takakyykky (3x12) ja syväkyykky (3x12). Sen lisäksi leg curl on ball totaaliseen uupumukseen asti (3x50) ja vatsat (voimapyörä + russian twist) ja kyljet (side bend) päälle.

Split squat ja aamunaama.

Treeni oli loistava. Hiki virtasi ja vähän taisi lennelläkin sinne tänne. Teki höpöä päästä pitkästä aikaa (viikon tauon jälkeen) jalkojen kimppuun! Hyvin ottivat vastaan treeniä ja tuota ennen tuli tietysti taas rullattua huolellisesti jalat joka suunnasta + lämmiteltyä hyvin crossarilla. Ja hyvin tuli syötyä tietysti kanssa. ;)

Loitontajat/pakarat kuminauhalla otin nyt tänään ainakin pois. Se kuminauha on vielä(kin) liian uutuudenkireä ja siksi sillä tekeminen on sellaista puoliksi riuhtomista. Ja sitähän pystyy riuhtomaan vaikka kuinka pitkään ennen kuin alkaa tuntua, joten se on vähän liian aikasyöppö, eikä niin tehokas tuon vuoksi muutenkaan, että viitsisi sillä riehua. Syväkyykkyä siis tilalle. Vain pienellä painolla, jotta meni alas asti, kun alla oli jo pari erilaista kiduttavaa kyykkyä muutenkin. :) Treeniin kulutin aikaa tunnin ja yksitoista minuuttia. Nyt jo vähän koskee. <3


Tänään piti (sai) taas laittaa farkkua jalkaan ja se alkaa olla näiden rokkipöksylemppareideni kohdalla sellainen suoritus, että saisi palkkarin vetäistä perään. :D Meinaa melkein pysähtyä jo siihen polvien kohdalle ja ylös asti saaminen on pienen työn ja tuskan takana. Ja sen jälkeen saa ähistä ja puhista, että jalat ylipäätään taipuu.


Mitään sukkia ei tuossa vaiheessa voi enää laittaa päälle/ottaa pois, ja kenkien jalkaan laittaminen on oma projektinsa myös. Onneksi on bootsit, jotka sujahtavat jalkaan puoli-itsestään, mutta se jalan nostaminen niihin tapahtuu käsiavun kautta. :D Sitten istahdat autoon ja suusta pääsee vaan ÖÖÖÖÖHHHH kun et meinaa mahtua pöksyihisi. Ne niin on kutistuneet. Ennen niin mukavat pöksyt on muuttuneet kinnaaviksi, puristaviksi. Mutta kyllä ne vielä menee, en suostu luopumaan, en vielä!


Että ajattelin vain varoittaa. Kyykyt kutistaa farkkuja. Samoin muuten olkapäätreeni kutistaa takin hartialeveyttä ja habatreeni niiden käsivarsitilaa. Vaarallista tämä treenaaminen.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Puhtaasti tavoitteita kohti

Ihana maanantai! Vaikka maanantaista aina tykkäänkin, niin tässä maanantaissa on kyllä ollut vielä sellaista sitäkin suurempaa parhautta. Ilman, että mitään sen ihmeellisempää on tapahtunut, vaan ihan perinteisissä askareissa on menty melkeimpä tukka putkella pitkin päivää. Arki vaan on toisinaan niin kivaa. Sitä kun pääsi erittäin hyvillä mielin eilen nukkumaan ja nukkui sikeästi koko yön, niin se sama hyvä mieli jatkui tähänkin päivään.


Hauiskääntö tangolla.

Ja mikäs sen makoisampaa, kun palailla kevyen viikon jälkeen punttien pariin! Melkein viikko vierähti edellisestä punttitreenistä ja kyllä sitä oli huomattavasti enempi intoa tarttua niihin painoihin tänään kuin mitä oli esimerkiksi silloin viikko sitten. Ei tarvinnut houkutella itseään, eikä aikaa kulunut ylimääräiseen viivyttelyyn. Mä olin kyllä niiiiiin valmis tähän! :')

Preacher curl.

Tänään myös päätin ihan tosissani unohtaa kaikki normaalit painoni hauisliikkeissä ja tehdä vain ja ainostaan sillä, millä saan sopivan määrän täysin puhtaita toistoja. Niin, että en heijaa, fuskaa tai pakkotoista (paitsi käsien välillä, jossa toinen on toista vahvempi). Tai edes niin, että olkapäät tipahtaisivat käännöissä eteen, jolloin osallistuvat liikkeen tekoon. Otin niin pienen painon, että olkapäät pysyivät takana ja ranka suorana. Ja joka hemmetin toisto meni pelkästään hauikselle. Tällainen treeni on itsestäänselvää, mutta joskus se ei välttämättä siltikään ole. Tästä lähtien tämä on tekemisen meininki ja lisäksi pidetään homma simppelinä,  eli perusliikkeitä eikä mitään kikkailuja. Tosin ei semmosia kikkailuja ole hetkeen näkynytkään mun treeneissäni, mutta kuitenkin. Pyritään siihen, että kaikki näyttää treenivihossa nätille; liikkeet, toistot ja sarjat. Tänään oli näteimmät kirjaukset aikoihin. ;)

Facepull (takaolat).

Ja kyllä muuten heti tuntui jotenkin aivan tajuttomalla voimalla hauiksissa tämä meininki. Ensimmäisissä tangolla tehtävissä käännöissä painona oli vain tanko (eli 20kg), joten siinä tipautin vähän alaspäin. Näin sain pidettyä olkapäät takana, jotka muuten lipsahtavat eteen. Rauhallisia toistoja 3x12 ja habat oli jo ihanasti rikki. Perään preacher curlia, jota en ole hetkeen tehnyt, mutta tässä kohtaa pääsee taas ohjelmaan vinopenkillä maaten tehtävien hauiskääntöjen tilalle. Painoa 18,5kg ja sillä 3x10.

Keskitetty hauiskääntö.

Keskitettyyn hauiskääntöön tipautin painoa myös ja tein vain kahdeksalla kilolla. Keskitetyssä tuen kyynerpääni jakkaran reunaan, sen sijaan, että tekisin tuon sisäreittäni vasten. En tiiä onko näissä eroa liikkeen vaativuudessa tai jossain. Kuitenkin liike lähtee niin, että punttia roikottava käsi on täysin suorana. Näitä sain tehtyä 3x12 ja kyllä oli ihan eri meininki kuin kympin painon kanssa tehtynä! Nyt väsähti selkeästi hauis ensimmäisenä, eikä vaan voimat jotenkin epämääräisesti loppuneet muuten. Polte habassa oli oikeasti aika kamala. :D Että meni juuri sinne kuin pitikin. Eli nam.

Hammereita.

Hammerit tein samalla kasilla kuin ennenkin, mutta tällä kertaa päädyin tekemään ne istuen, selkä tukevasti selkänojaa vasten, jolloin vartalon antamat avut liikkeeseen tuli eliminoitua. Ja oho, tipahti toistotkin viidestätoista kahdeksaan. Toki sitä oli jo aiemmissa liikkeissä muutenkin saanut habat ihan rikki, mutta ei ne toistot pelkästään siitä syystä tipahtaneet kuitenkaan. Kertoo myös siitä, että aiemmin on heiluttu liikaa ja treenattu ohessa montaa muutakin lihasta kuin hauista, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. :)

Treenin kestoksi tuli tunti ja seitsemän minuuttia ja oli kyllä erittäin tehokkaasti käytetyt minuutit! Kädet oli ihan loppu treenin jälkeen ja tovin sai odotella, että tärinä lakkasi. Kyllä näillä eväin se tavoite joskus täyttyy! Selkäliikkeet kuvista puuttuvatkin, mutta sitä tehtiin kanssa ja selkä on ollut arkana tässä vaiheessa päivää jo jokusen tunnin.

Ja jotta päivä senkun paranisi vain treeni(e)n jälkeen, niin onnistuin tekemään aivan valtavan hyvää ruokaakin! Siis normaalia vieläkin taivaallisempaa, sellaista, että ilman kirosanoja ei saanut tarpeeksi voimakasta kehua aikaiseksi. :D Jumanp*rkele, miten hyvää ruokaa! Myskikurpitsamuussia taas vaan, mutta olipas erityisen makoisaa. Tähän on parikin syytä, miksi se oli makoisampaa kuin normaalisti. Ensinnäkin, lajike oli hieman eri. Ei sitä ihan perinteistä tällä kertaa, kun ovat menneet vähän mauttomaksi kaupassa nyt. Sijoitetaan siis aina välillä vähän enemmän ja ostetaan paquito butternut squashia. Se on väriltään hieman erilainen ja maultaan huomattavasti makeampi. Lisäksi kuori on paljon helpompi kovertaa kypsennyksen jälkeen, ei repaloidu. Tämä on tosiaan makunsa puolesta jo ihan tajunnanräjäyttävää! Lisäksi sekaan pääsi sitä uusinta rakkautta; valkosipulista oliiviöljyä. AAAAAHH. Taivas. <3


Semmosen jännän jutun tämä kaveri teki, että pukkasi pintaan uunissa paljon nestettä, mikä kärtsäsi heti. Kaavin sitä lusikalla pariin otteeseen pois ja heitin takaisin uuniin kypsymään. :D Ihme tavaraa. Ainoa, minkä tein tällä kertaa eri tavalla oli se, etten seisottanut kurpitsaa huoneenlämmössä ennen uunitusta. Jääkaapista puoliksi, siemenet pihalle ja uuniin. Ehkä se siksi pukkasi pintaan tavaraa. No eipä tuo menoa haitannut! Sitten vaan kovertamaan kypsät puolikkaat ja tavarat kulhoon. Sekaan ihan vähän maustetta, öljyä, sekä kolmisen lusikallista soijajogurttia. Sauvasekoittimella sekaisin ja vielä tuoreyrtit joukkoon. Valmista superherkkua!


Kaveriksi tein piffejä! Huuhdoin ja soseutin tölkillisen kikherneitä No Egg -valmisteen kanssa. Sekaan raastoin kolme porkkanaa, heitin mausteet, tuoreyrtit ja öljyt (sitä valkosipulista tietty) päälle ja sekoitin kaikki keskenään. Taputtelin ne sopiviksi uunipellille (öljyvoidellulle leivinpaperille) ja heitin uuniin. Kun päälipuoli näytti sopivalle, käänsin ympäri ja kärtsäsin toisenkin puolen. Ja tää setti oli kyllä kaikkineen ihan järjettömän hyvä. Hain vähän lisääkin, koska en saanut tarpeekseni. Kroppa varmasti sai, mutta mää en. :)

Parhausmaanantai ollut kaikin puolin. Huomenna jalkatreeni! Grauh!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kevyempi treeniviikko 43

Hirveästi ei rapsattavaa ole, mutta rapsataan se vähempikin määrä. :)

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:12.
+ 9.08km kävelylenkki, kesto: 1:39, keskisyke: 111, max: 142.

Tiistai: jalat, vatsa. Kesto: 1:22.

Keskiviikko ja torstai: ruokamyrkytys.

Perjantai: 40min crossailua, 13.80km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: 8.44km kävelylenkki. Kesto: 1:33, keskisyke: 114, max: 137. Sykkeet siltä ajalta, kun Garminissa oli vielä akkua. :) Loppui siis kesken.


Kuten näkyy, vaihdoin tälle päivälle aiotun punttitreenin suosiolla kävelyyn, kun sitä mun pääni huusi. Puntti ei houkutellut laisinkaan tämän vuoksi, kun se ei ole sellaista pään lepuuttelua mulle. Ulkona sen sijaan raikkaassa ilmassa henki kulkee ihan eri tavalla ja ajatukset kirkastuu. Vielä olisi varaa pitää pari puntitonta päivää ensi viikon alustakin. Sitähän paljon suositellaan, että kun treenaa tavoitteellisesti ja kovaa, niin joka 3kk-4kk olisi pidettävä viikon tauko puntista kokonaan. Tehdä silloin kaikkea muuta liikuntaa. En ole koskaan tämmöistä viikon kokonaiskieltäytymistä toteuttanut, mutta nyt ollaan jo lähempää kuin ennen. Voi kuitenkin olla, että heti huomenna nousee puntti, mutta en vielä lupaa mitään! ;) Päässä on todella pölhö olo, kun niska on juntturassa. Ja se on juntturassa juuri sen takia, etten käytä noita lihaksia. Joten olisi vissiin treenin paikka. Ei tämmönen puntittomuus loppuviimein sovi mulle laisinkaan. :) Mutta tästä viikosta olen nautiskellut kovin (jos ei lasketa ruokamyrkytystä) ja on jotenkin valtavan piristävää ihan tarkoituksella heittää puntit sivuun ja tehdä kaikkea muuta.

Auto lähestyi takaa, meni kuvakin ihan vinoon.

Ruokamyrkytys jäi onneksi lopulta lyhytikäiseksi ja siitä oli ihan täysin selvitty jo eilen. Mutta kyllä se vatsakipu oli vaan kamalaa. Ehdottomasti hyvä juttu oli, että sain syötyä hyvin (ja tietty juotua), jopa normaalia enemmän, niin ei päässyt heikkoon kuntoon sen vuoksi, vaan olo oli jopa pitkälti normaali aina silloin kun vatsaan ei sattunut. Nyt osataan sitten katsella vähän tarkemmin, että mitäs ruokaa sinne suuhun laitetaan..

Tänään sinne laitettiin herkkusieniä ja uuniparsakaaleja. Molemmissa käytetty valkosipulista öljyä. Oh yes, baby. Oh yes. <3


Migreenipäivitystä ei tarvinne enää tehdä. Ollaan vissiin jossain kahdessa kuukaudessa, joten eiköhän sitä uskalla jo uskoa, että kahvi/kofeiini se oli. :) Palaillaan asiaan, jos migreenikakkiaiset joskus palaavat!

Tänään tuli myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä päivästä, kun Suomesta lähdettiin. Tuntuu, että siitä on vähintään viisi vuotta.

Mukavaa viikkoa kaikille. Muistakaa ottaa välillä kevyemmin, ja muistakaa toteuttaa niitä unelmia, oli ne sitten pieniä tai suuria. Se kannattaa aina. <3

lauantai 26. lokakuuta 2013

Syntinen aamupalavinkki

Se on kuulkaas niin, että täällä ollaan täysissä normaaleissa voimissa ja kunnossa vatsaa myöten! Mutta siitä ei sen enempää, sillä tahdon tänään jakaa ihanaisen aamupalavinkin. Mun olisi eilen pitänyt tehdä taas tulevia aamuja varten banaanitattarivellipuuroa jääkaappiin oottamaan, mutta koska banaanit olivat eilen vielä makuuni liian raakoja, päädyin kehittelemään vaihtoehtoisen aamupalan nyt tälle yhdelle aamulle ainakin. Olen itseasiassa tätä himoinnut jo ajat sitten, mutta ei ole ollut tarvetta testata, vaikka pieniä maistiaisherkkuannoksia joskus olenkin samaan tapaan tehnyt. ;)


Mitä siinä sitten on? No jotain niinkin yksinkertaista, että illalla kypsensin uunissa myskikurpitsan ja koversin puolikkaat kippoon aamua odottamaan. Vähän haarukalla liiskasin, että sain kunnon muussiksi. Noin puolet siitä laitoin aamulla kulhoon ja lämmitin mikrossa. Päälle pellavansiemenrouhetta, mantelilastuja, vadelmahilloa, mantelivoita ja raejuustoa. Sitten kaikki sekaisin ja syömään. Ja oli sitten niin hyvää, että suustani saattoi päästä lause: "EI J*MALAUTA TÄÄ ON TAIVAALLISTA". :DD Siis ihan käsittämättömän hyvää! Tuo myskikurpitsa on vaan niin makeaa, että se on herkkua ja nähtävästi sitä voi syödä aamullakin, jonkin sortin puurona. Tuo manteli-hillo-myskikurpitsaseos tuo mulle aina mieleen sellaisen kaupan pullapitkon, jossa on keskellä vadelmahilloa ja vaniljaa! Aina silloin tällöin, kun olen myskikurpitsaa kokannut, olen pienen määrän laittanut itselleni kippoon ja lisännyt sinne nimenomaan noita kahta herkkuainesta ja tuntenut oloni suorastaan syntiseksi herkuttelijaksi. ;)

Suosittelen tätä settiä koko mahallani ja myskikurpitsaa joka muodossa muutenkin! Esimerkiksi pannarina, muussina, kasvissopassa.. Omnomnom DROOL!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Soft kitty, warm kitty, little ball of fur..

Jei perjantai! Täällä voidaan jo ihan täysillä paremmin. Keskiviikko oli lopulta aika rankka. Kuume nousi vielä vähän, mutta korkeimmillaan kävi silti vain lukemassa 38.1°C. Iltaa kohden vatsan tilanne oli myös todella tukala, kun ylävatsaan sattui julmetusti. Ei sitä pystynyt enää olemaan pystyasennossa, kun veti niin kovin kippuraan. Ruoka onneksi maistui, vaikka nälkää en ole tuntenutkaan nyt muutamaan päivään. Iltapalarahka ei tosin ole innostanut (vaikka päivällä syönkin rahkaa muuten), vaan olen juonut illalla smoothieta, jossa on riisimaitoa, riisiprotskujauhetta, vähän Innocent -smoothieta ja mustikoita. Ja sen kanssa jokunen riisikakku, joita onkin mennyt varmaan kymmennittäin tässä näiden päivien aikana. :)


Keskiviikkona mies lauleskeli jo muutaman kerran mulle Soft Kitty -laulua, mikä vaan kuuluu asiaan, kun on kipeänä. ;) Meinattiin, että eiköhän se mut paranna nopsaan! No, eilen kun heräsi, niin koko yönä ei ollut sattunut massuun, lisäksi kuume oli yön aikana laskenut kokonaan, sekä vessassa piti istua vain murto-osan siitä, mitä keskiviikkona. Lihaskivut ja omituiset kolotukset oli kadonneet pois, ja vatsakin oli kivuton. Jee! Se on kaikki ihan varmasti tuon laulun ansiota! ;)


Vielä jokunen vatsakipu iski kuitenkin päivän mittaan, mutta ne olivat hetkellisiä, eivätkä aiheuttaneet sen suurempaa epämukavuutta. Lisäksi puhkuin energiaa, vaikkakin otin taas ilon irti lepäilystä ja nukuin parin tunnin aamutorkut. :) Iltapäivällä sitten jo piti energiaa purkaa jonnekin ja minähän ryhdyin rymsteeraamaan. :D Tarkoitus oli saada hieman enemmän tilaa (koska ahtaus) ja päätinkin siirtää TV:n paikkaa tasoineen ja oheislaitteineen, sekä johtohelvetteineen päivineen toiseen paikkaan. Mutta oho, kuinkas sitten kävikään.. Ekassa kuvassa tuo tapahtuma:

No se levisi koko p*ska. :DD Telkkari oli siinä päällä, onneksi sain kiinni! Pölystä ei kannata välittää. :')

Tokassa kuvassa on sitten keksimäni ratkaisu tilalle. Ja täähän olikin hyvä! Kaksi semipehmeää, mutta tukevaa rahia, joiden päälle laitoin yhden puisen levyn hajonneesta, jonka peitin mustilla bambutableteilla, jonka päälle tuli telkkari. Tadaa! Joo, jokunen tunti meni koko touhuun. Sain selvittää ihan kiitettävästi noita johtojakin. Hikikin tuli. Meni liikunnasta. :)

Eilen tuli myös kokkailtua. Oli kasvissoppapäivä, mietin, että semmoisesta massu tykkää, kun en mausta tuliseksi. Ja tulikin hyvää! Olen ihan innoissani, kun kaupasta tarttui mukaan se valkosipulinen oliiviöljy, jota on kiva lorautella sinnen tänne. Tulee niin valtavan hyvää! Mielestäni jopa parempaa, kuin itse valkosipulinkynttä käyttämällä, koska tästä ei tule minkäänlaista tulisuutta, vaan maku pysyy pehmeänä. Ja kuten aina nykyään, mulla oli tälläkin kertaa sosekeitossa pala porkkanaa. En tajua! Kääntelen ja vääntelen ja soseutan ja nostelen ja siellä ei varmasti ole ainuttakaan palasta. Mutta silti jomman kumman lautaselta aina löytyy yksi iso pala porkkanaa. :D


Eilenkin massulle laulettiin Soft Kitty -laulua ja meinattiin, että eiköhän se sitten jo meinaa, että täksi päiväksi ollaan jo ihan kunnossa. Tänään onkin ollut jo täysin normaali olo, ei mitään ihmeellistä missään, paitsi vatsa on edelleen sekaisin. Mutta ymmärtääkseni siinä kestääkin kauiten palautua normaaliksi. Olo ei ole senkään vuoksi mitenkään heikko tai huonovointinen, en tunnistaisi tilannetta ellen joutuisi istumaan vessassa normaalia useammin. :') Pitää vain muistaa juoda PALJON, sekä tankata niitä elektrolyyttejä asiaan kuuluvalla valmisteella. Kyllä se vatsa siitä. Ja pääasia, ettei siihen satu. Tänään on oltu täysin kivuttomia.

Siispä täällä onkin oltu jo ihan normaalissa treenikunnossa siis! MUTTA. Yhtäkkiä jostain tuli mieleen taas sanat kevyt viikko. Milloin ihmeessä mulla on sellainen viimeksi ollut? Itselleni kiukkuisena myönnän tarkistuksen jälkeen, että KAHDEKSAN VIIKKOA SITTEN. Huhhuh. Normaalisti pidän 4-6 viikon välein! En ymmärrä, miten tässä näin kävi. Aika on mennyt nopsaan ja niin paljon vissiin oli hakemista sen treenirutiinin kanssa, että sitä eli aina vain kiltisti seuraavaan viikkoon. No, nyt tehtiin kevyt viikko sitten tästä viikosta ja tulevat kevyet merkitään kalenteriin muistutuksen kanssa.

Kissalla on kevyt viikko joka viikko.

Alunperin olin suunnitellut tekeväni tänään yhdistetyn haba-olkapää-ojentajatreenin ja huomenna/ylihuomenna jalat. Heitin kuitenkin nuo punttisuunnitelmat sivuun kun tajusin tämän kevyen viikon ja sen sijaan crossailin 40min. Liikkumaan oli pakko päästä, sillä takamusta kolottaa istuminen ja polvet alkavat kolottaa myös, kun eivät pääse töihin. Ja vannon, että jalat hurrasivat jokaisella polkaisulla! Mitään uupumusta tai muutakaan ei ollut havaittavissa, mutta otin silti varmuudeksi hieman normaalia rauhallisemman tahdin. Kunhan sai vähän liikuttua! Huomenna taas lepoa, koska se vain kuuluu lauantaihin. :) Sunnuntaina sitten olkapäät ja ojentajat, jotta tulee tähän viikkoon joka lihasryhmälle yksi treeni. Ensi viikolla taas normaalisti punttia ja katsotaan, miten ne lihakset kiittää, kun saivat levätä kunnolla!

Tänään tein taas vatsaa hellien ruokaa ja päädyinkin ihan valkoiseen riisiin (tärkkelyspitoinen ruoka + ei liiaksi kuitua, kuten tummassa). Tuota valkoista oli vielä jäljellä kesän vatsaongelmista yhteen sapuskaan ja sain nyt käytettyä sen pois. Riisin kanssa tuli parsakaalia ja vihreitä papuja, jotka pilkoin molemmat pienehköiksi paloiksi. Sitten taas sitä valkosipulista öljyä ja perinteisesti mausteet ja tuoreyrtit. Tulikin valtavan hyvä setti! Jätin taas maun miedoksi, ettei vatsa suutu. Toistaiseksi vatsa on pysynyt tyytyväisenä.


Lautaselta puuttuu nyt salaatti, sillä olen nyt huomattavasti varovaisempi niiden suhteen. Avasin ihan korkkaamattoman pussin, jossa oli mennyt päiväys eilen. Sieltä pöllähti sellainen makea haju ja maistoin varovasti, huomatakseni, että se makukin oli omituisen makea. Ei ollenkaan raikas. No en ottanut riskiä tähän vatsaan vaan heitin pois. Jatkossa ei hamstrata enää niin paljoa salaattia kotiin, ettei ehdi syödä! Mä sitten vihaan heittää ruokaa pois. Ehkä siksi tämän pöpönkin sain. :D Jospa opin nyt jotain..

Tänään pitää tietysti vielä laulaa vähän Soft Kitty -laulua, kun vatsa sitä vielä kaipaa. Jospa se siitä tokenee normaaliksi pian! Magnesiumin ja D3-vitamiinin jätin nyt pois hetkeksi, kun en viitsi tahallani ärsyttää vatsaa lisää. Magnesiumia syön kuitenkin pääasiassa juurikin vatsan toimimattomuuteen. Nyt ei ole sen kanssa ollut ongelmia. :D Palautellaan kun vatsakin palautuu. D3 -vitamiinitipoista avaan kyllä uuden purkin huoneenlämmössä seisseen tilalle ja laitan heti säilytykseen jääkaappiin. Ettei vaan sattuisi mitään.


Tänään kotiin saapui myös muutama perjantaipänikkä! Siinä on nyt neljä kiloa mantelivoita. Yksi pänikkä meillä nähtävästi kestää vajaan puolitoista viikkoa, joten eihän ne kaksi aikaisempaa pitkälle riitä, kun toinen on jo puolivälissä. Näillä pärjää sitten pitkälti yli kuukauden.

Semmoista sekalaista tänne. Nyt on sellainen olo, että pitää mennä jotain tekemään ja purkamaan energiaa jonnekin. Harmi, että ulkona on aika valtaisa syysmyrsky, joten sinne ei parane mennä. Oisko täällä jotain rymsteerattavaa.. Ihan kun oisi jotain puntteiluvajausta. :)

Ja vielä perjantaipiristyvideo tämän linkin takaa, jonka muistin tässä taas hiljattain, jota uusimmat lukijat eivät ole varmaan vielä nähneet. Äänet päälle ja räkättämään! Mukavaista viikonloppua! Älkää rikkoko vatsaanne tai huonekalujanne!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
p.s. Käykää katsomassa Hetkiä -blogin puolelta tämä postaus, jos yhtään kiinnostaa aihe nimeltä nettikiusaaminen, jota vastaan on nyt laitettu pystyyn kampanja. Sitä kiusaamistahan on blogien kommenttikentässä harva se päivä. Siksi mun blogissa eivät anonyymit kommentoikaan enää, ja tuskin tulen sitä ominaisuutta koskaan palauttamaan.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Vatsapöpö

Öärgh. Nyt jyllää jonkin sortin vatsapöpö minun sisuksissani. Pari päivää sitten mainitsinkin, että vatsa on ollut aamuisin sekaisin ja meinasin, että se oisi D3-vitamiinin ottamisesta tyhjään vatsaan. No, en enää ottanut tyhjään vatsaan ja silti ei vatsa siitä toennut. Viime yönä nukuin huonosti, kun vatsaan sattui pitkin yötä. Heräsin tuskanhikisenä ja sydän pamppaili hieman liian voimakkaasti heikotuksesta johtuen. Kuumemittari näytti 37.3°C, mikä ei sinänsä ollut mitään, sillä tässä kohtaa hormonikiertoa se on muutenkin 37.1°C.


Vatsa sitten taas oli todella vihainen aamulla. :( Ja sen jälkeen. Ja siitä asti. Menin torkuille yhdeksältä ja simahdin samantien. Heräsin tunnin päästä. Kuumemittari näytti 37.5°C. Lihaksiin sattuu ja kolotuksia on siellä täällä. Ylävatsa on lähes koko ajan kipeä. Ja kun syö, niin menee hetki, että pitää mennä vessaan (halusitte tietää :D). Onneksi ei okseta ja ruokahalukin on tallella, paitsi niinä hetkinä, kun kipua on eniten.


Onneksi on taannoisista magnesiumövereiden ajoista vielä noita pussukoita, joita sekoitellaan veteen, jotka korjaavat kehon nestetasapainoa ja laittavat elektrolyyttejä kohdilleen. Näitä tarvitsee drinksutella. Ihan ruokaa en jaksa tehdä tänään, kun on sen verran pöhelö olo. Päässä vähän heittää, ja heitti itseasiassa jo eilen. Luulin niskajumista johtuvaksi, mutta olikin sitten tätä. Onneksi on aamupalatarpeita jääkaapissa valmiina, joita voi heittää mikroon lämpenemään. ;) Kipeänä on siistiä, kun saa syödä herkkuaamupalaa päivälläkin!


Googlettelin asiaa tietysti vähän ja ihan vatsataudille tämä ei vaikuta. Sen sijaan oireet osuvat ruokamyrkytykseen. Syyksi keksin heti ainakin kolme potentiaalista asiaa, mikä ei tietysti kerro kovin hyvistä syömisistä viime aikoina. :D Ensinnäkin, tein sunnuntaina ison kasan ruokaa mm. kaalista, mikä oli jo lauantaina mennyt päivämäärää katsoen vanhaksi. No, sitä syötiin vielä eilen, eli neljä päivää sen jälkeen kun oli jo vanhaa.. Apua. :D Toki mies syö samoja ruokia, mutta miehellä on myös teräsvatsa verrattuna mun herkkismasukkaani. Toinen potentiaalinen asia on jälleen ollut salaatin hamstraaminen kotiin liiallisessa määrin. Sitä on syöty vanhanakin, koska se on ollut päällisin puolin ja maultaan vielä hyvää. Salaattia ruoan kanssa meillä syö vain minä. Ja sitten kolmas vaihtoehto on se nestemäinen D3-vitamiini. Eilen illalla lueskelin sitä purkin kylkeä, että jos siellä olisi jotain haittavaikutuksia tms. ja bongasin, että se pitää avattua pitää jääkaapissa! Tämä tuli yllätyksenä, sillä meillä on menossa jo toinen purnukka puolessa välissä, eikä olla pidetty jääkaapissa missään kohtaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, jos se on nyt mennyt huonoksi tuon vuoksi. Tuotakin mies syö kanssa, mutta pienempää annosta ja rautaisella vatsalla. No, oli mikä tahansa näistä, niin tilanne on silti sama. Tässä sitä ollaan kuitenkin.


Kuumekin on nousussa. Mutta vatsakipu on kaikista inhottavinta. Olisi edes jossain alavatsalla, mutta kun pitää olla tuossa ylhäällä. Nyt pitää vaan syödä ja juoda hyvin ja vähän miettiä, että mitä sinne suuhunsa pistää. Liiallisesti kuituja ei kannata ainakaan tankata. Onneksi sain silloin kesällä hyviä vinkkejä lääkäriltä silloiseen meininkiin. Kuten riisikakut. ;) Niitä on onneksi kaapissa monta pakettia!

Onko muilla ollut ruokamyrkytyksiä? Millaisia kokemuksia teillä on ja mistä te kyseisen taudin saitte?

p.s. Joo ei tosiaan treenata nyt. :D

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tasapainoilua

Jälleen myöhäinen postaus, kun se on joko tämä tai ei mitään. Ja kun mulla on olevinaan vähän asiaakin, niin se on sitten tämä. :)

Jalkatreenipäivä oli tosiaan tänään ja omasta kehityksestä innostuneena ootin treeniä kovin! On kiva, kun tietää, että on jotain tehnyt oikein. Mulla tuppaa venähtämään nykyään nämä jalkatreenin aloitukset pitkälle aamupäivälle. Siinä missä aloittelen muita treenejä viimeistään yhdeksältä, alkaa jalkatreeni vasta kymmenen tai yhdentoista aikoihin. Suurin syy tähän on tuo foam roller -rullaus, jonka teen perusteellisemmin jalkapäivinä. Joka aamu ennen treeniä rullaan hyvin selän ja rinnan, mutta jalkapäivänä tuohon tulee lisäksi perusteellinen koipien ja pakaroiden rullaus. Koko touhuun menee helposti vajaa tunti. Etureidet, sisäreidet, nivuset, pakarat joka suunnasta, takareidet, pohkeet ja erittäin huolellisesti lonkankoukistajat. Viimeiset ehkä jopa kahdesti. Siitä crossarille lämmittelemään vielä noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten pääsee aloittelemaan. Oikeastaan koko tuon ajan sitä jo henkisesti valmistautuu koitokseen ja käy läpi mm. tekniikkaa ja painoja. Ne vain pyörii päässä siinä vaiheessa, automaattisesti.

Split squat ja laadukkaasti sensuroitu naama.

Viime treenissä piti nostella split squatin painoja jälleen ylöspäin, mutta tuossa kohtaa mulla tulee uusi ongelma eteen; en meinaa pysyä tasapainossa. Oikean jalan ollessa edessä pysyn vielä suht hyvin, mutta vasemmalla tehdessä saan hakea tasapainoa hyvässä lykyssä joka toiston jälkeen. Sanomattakin selvää, että tuo syö turhaa energiaa ja turhauttaa muutenkin. Siispä nöyrästi vaan painoa tangosta pois ja tasapaino pysyi paremmin. Viisi kiloa vähensin niistä maksimeista tähän treeniin ja silloin tasapaino pysyy hienosti. Lisäksi tuntuma on kankussa jopa parempi, kun keskittyy vain siihen, ja liikerata on varmasti kokonainen. Tein oikein hitaasti kannikalla puristaen ja toistotkaan eivät näin pompanneet liian korkealle, vaan 3x12/jalka sieltä tupsahti. Ja kannikka huusi, että koskee!


Splittien jälkeen takakyykkyjä, viisi sarjaa ja kaksitoista toistoa. Sitten lattialle tekemään pallon kanssa leg curleja, 3x55. En lopeta ennen kuin jalat ja pylly ei vaan kestä enää. Jossain vaiheessa lantio ei enää jaksa nousta ja jatkan sitten pitämällä pyllyn alempaa ja ns. potkimalla palloa edelleen edestakaisin. Voi pyhä lehmä, että koski takareisiin. Sain keräillä lattialta itseäni tovin, ennen kuin pystyin kuvittelemaankaan nousevani sieltä. Jalat oli pakko pitää lepuuttaen lattiaa vasten, muuten koski liikaa.


Jossain kohtaa sain kammettua itseni sieltä ylös ja siirryin pallon päälle istumaan, pieneen etukenoon, ja kuminauha kierrettynä jalkojen ympäri polvien alapuolelta. Selkä mahdollisimman suorana. Ja siitä loitontajia + pakaroita tekemään. 3x50 (kramppaaaahhhh), sen kanssa superina voimapyörää vatsalle (3x20).


Noiden jälkeen painoa toiseen käteen ja pohkeita veivaamaan (15-12-12). Ja sitten vielä vatsalihaspenkille riehumaan russian twistiä toistoilla 50-40-30.


Treeni ohi ajassa 1:22 ja vannon, että melkein kupsahdin. Ihanainen kaikkensa antanut fiilis ja palkkari maistui ekstrahyvältä. Otin siihen ekstrahiilaria mukaan, että kannikat pääsee palautumaan entistäkin paremmin. Siitä suihkut ja laittautumiset ja ruoanlaittoon.

Kiitos blogger tästäkin kuvanlaadusta.


Lautasella taas niitä uuniparsakaaleja (rakastan ikuisesti), jämäruoan ja muiden kavereiden kera. Parsakaaleissa oli tänään sellainen twist, että pyöräytin ne chiliöljyn sijaan valkosipulisessa öljyssä. Kyllä, vaikka ei ole edes valkosipuliperjantai! :') Ooooo, oli namia.. Ja se huumaava tuoksu pitkin asuntoa, kun kypsyivät uunissa. Kuolaa sai pyyhkiä pitkin naamaa.


Tänään myös päätin hetken mielijohteesta mitata pyllyn ympäryksen ja katsoa miten lukema vertautuu aikaisempiin mittoihin. Mittanauha esille siis! Ennen treeniä jo, eli ei mitään pumppia ainakaan ollut. Näinhän se näytti noin kahta senttiä enempi kuin vuosi sitten ja saman verran kuin tammikuussa, jolloin painoin noin parisen kiloa enempi. :) Eli jotain oikeanlaista junk on nyt in the trunk! \o/ Onko jo seuraava jalkatreenipäivä?!

Bloggaamisen vaikeus taas, kun sylissä nököttää eläin, jonka ei justiinsa silloin pitäisi siinä olla.
Nostin pois ja eläin suuttui.

Semmonen päivä tänään. Huomenna taas seuraavaa treeniä kehiin. Ei kuitenkaan ihan vielä niitä jalkoja uudelleen.. :) Voi olla, että huomenna vähän koskeekin. <3

maanantai 21. lokakuuta 2013

Muistojen kävelyllä

Tuli nukuttua ihan todella hyvin viime yönä. Aivan taju kankaalla koko yön. Kerran tosin heräsin aivan ihmeellisestä asennosta ja siitä piti kääntyä vähän ihmismäisempään muotoon. :) Ihmeellisiä uniakin näin, siksi varmaan olin semmoisessa vänkyrässäkin.

Vatsa on mennyt nyt parina aamuna sekaisin ja tänään tajusin yhteyden D3 -vitamiinin kanssa. Olen alkanut ottaa sitä heti aamulla ja normaalia isomman annoksen. Lisäksi tyhjään vatsaan, sillä aikaa kun puuro lämpenee mikrossa. :) Ennen otin vain illalla, rahkan perään. Nopea googletus kertoi, että D-vitamiinia ei kaikkien vatsat kestä. Täytyy nyt kokeilla ottaa se puuron jälkeen (tai seassa, kun on tippoja), jotta ei mene tyhjään vatsaan. Kenelläkään toisella samoja ongelmia D-vitamiinin kanssa?

Aamun treeninä toimi habankasvatuspirskeet ja selkä + takaolat. Kesken treenin loppui kyllä tänään puhti. Voisin kuvitella, että vatsalla oli asiaan vaikutusta. Piti ihan painoa ottaa pois keskitetystä habasta, kun ei vain enää noussut. Mutta muuten treeni oli oikein hyvä, ainakin tuli kaikkensa annettua, kun lopetti vasta, kun ei enää yksinkertaisesti puntti noussut.

Facepull takaolkapäille.
Habaa tangolla, :DDD, hammereita.

Natustelin onnellisena tärisevin käsin taas palkkarin nassuuni ja oottelin ainakin tunnin, ennen kuin lähdin kävelylle. Jotenkin tykkään hirveästi käydä kävelyllä nimenomaan maanantaisin. Oli sitten ilma minkälainen tahansa. Tänään olikin haastava ilma, kun taas oli normaalia lämpimämpi ja aurinko paistoi. Mittari näytti yli kahtakymmentä auringossa! Mutta päätin pukeutua mieluummin liian lämpimästi kuin liian vähän. Saa sitä sitten aina jotain pois päältä.

Silmä puolilurpallaan ja sivusiilini on kasvaneet aivan tajuttomasti. Ja hei, KYSYMYS APUA AUTTAKEE!
Miten pesen lippikseni? Se ei ole enää valkoinen kaikkialta. Likoamaan pesupulveriin?

Ensimmäinen pari kilsaa meni sillä fiiliksellä, että ei oo kyllä liikaa päällä ollenkaan! Mutta sitten lähtikin hanskat kädestä, kun oli jo vähän liian kuuma. Ja en vieläkään käsitä, että mun sormet on kuumissaan tuolla ulkona! Suunnilleen koko ikäni on ollut niin, että esimerkiksi hihat voisin nostaa koska vain ylös, mutta hanskat pitäisi pitää silti kädessä, koska sormet on aina jäässä. Ja nyt ei ole edes kesä! Keho toipuu. <3

Tammikuussa, kun ei ollut lunta - tammikuussa, kun oli lunta - tänään, kun on syksy.

Aattelin tallustella rauhaksiin vanhaa yhdeksän kilsan reittiä ja katsella, että miltä siellä nyt näyttää. Vähän vähemmän on tullut käytyä noilla reissuilla viime aikoina. Ilma oli jotenkin ihan keväinen, enkä saanut sitä mielestäni laisinkaan! Vaikka oli syksyn lehtiä puissa ja tiellä, niin silti. Oli ihan kevätfiilis. Jostain muistosta se tuli. Ja niitä muistoja tulvi mieleen vaikka kuinka, enkä tiedä miten ne liittyivät edes mihinkään siellä. Jokin siinä tuoksussa, tuulessa, lämmössä ja kaikessa, mitä näin ja tunsin, toi mieleen kaikenlaista.


Saksa tuli mieleen, enkä tiedä mistä. Tuli mieleen muisto, kun olin pihalla pienenä vappuhuiska kädessä. Tuli mieleen tietty polkupyörä lapsuudesta, ja aivan tietyt lenkkarit. Tuli mieleen lautapelit mummolan ison pirttipöydän ääressä. Muistin, miten asuin Turun Kakskerrassa meren rannalla. Kaikki nämä hyökkivät jostain, enkä löytänyt mistään mitään konkreettista, että mistä tulivat. Koitin nuuhkia tuulta ja katsella ympärilleni oikein kunnolla ja joka kerta, kun luulin saavani kiinni muistojen lähteestä, se lipsahti taas jonnekin kauas. Turhauttavaa, mutta en silti valita. :)


Kuuden kilometrin kohdalla oli jo tuskaisen kuuma. Mullahan oli lämpökerrastot ja kaikki. :D Otin takin pois päältä, sidoin sen vyötärölle ja käärin hihatkin vielä ylös. En vaan kyllä pääse jyvälle näistä Skotlannin ilmoista. Sanovat tosin, että on vuodenaikaan nähden normaalia lämpimämpi ilma. Huomenna ollaan onneksi taas normaalissa syksyssä, kun valtava sadealue hyökkii päälle. :)


Päälle yhdeksän kilometriä tuli tosiaan tallusteltua ja aikaa kulutin 1:39. Saavuin kotiin semmoiseen aikaan, että sain kaivaa heti jääkaapista ruokaa ja heitin mikroon ihan kunnon ison annoksen ja ryhdyin ruokailemaan. Sitä ennen tankkasin vettäkin ihan kiitettävästi. No, ruoka-annos tuntui suorastaan häviävän jonnekin tyhjään, ei tuntunut menneen vatsaan ollenkaan. Samanlainen olo oli kuin ennen ruokailuakin. Ilmeisesti kulutus oli ollut sen verran kova (normaalipäivään verrattuna), että normiateria ei riittänyt. Heitin päälle riisikakkua mantelilevitteellä, jotta saisin lisää energiaa. Ei mitään vaikutusta. Ei muuta kuin kunnon annos rahkaa kaikkine lisukkeineen ja se vielä vatsaan, niin sitten lähti nälkä. Vieläkään ei ollut ähky, vaikka vatsa näyttikin siltä, että räjähtää ihan kohta. :D Siitä pääsin vyörymään vihdoin suihkuun, sitten tartuin imurin varteen ja sitten tulikin jo mies kotiin (kahdenkymmenen rahkapurkin kanssa <3) ja Emmerdalekin alkoi. Nyt vihdoin hetken lepotauko! Tämän postauksen jälkeen saakin mennä taas, kun pitää keittää muutaman päivän banskutattarihutut valmiiksi. Jos mä yöllä sitten lepään taas. ;)

Huomenna pyllytreenipäivä! Wohoo!