perjantai 31. toukokuuta 2013

Rehellisiä ajatuksia nyt plussien jälkeen

Vaaka näytti aamulla aivan totaalista yllätyslukemaa. Ollaan sitten jopa alhaisemmassa painossa kuin mistä lähdettiin plussille viime vuonna. No sittenhän mun pitäisi olla aivan hurjan kireässä kunnossa? P*skanmarjat! Aivan kaikkea muuta. Seuraa rehellinen ja osittain hyvin pinnallinen (eikö niitä lihaksia kasvateltukin pinnallisista syistä? kyllä!) tilitys siitä, oliko plussat ehkä virhe kohdallani. Oli. En ylläty, vaikka joku närkästyisi. Yleensä joku aina närkästyy :D tai jopa useampi. Valitan silti. Olenhan nainen (:D). Ja elänhän itse tässä kehossa. klik klik klik lukijat vähenee mä kuulen jo. :D Oli miten oli, tässä vuodatusta.

Alhainen vaa'an lukema oli suuri yllätys koska:
- keho on pitkälti TODELLA nesteinen (eli lisäpainoa siitä)
- vatsa ei ole toiminut kolmeen päivään perinteisesti, eli sekin on lisäpainoa tähän punnistukseen

No mistä se paino on sitten lähtenyt? Lihaksista. En tiedä onko konkreettisesti lihasmassasta, mutta tällä hetkellä lihakset on silminnähden aivan tyhjät. En saa edes treenillä pumpattua niihin kokoa. Ne pysyy löysänä. Ja tosiaan kehossa on ollut kunnon nestekerros jo usean päivän ajan. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä makrojen kanssa - olen testaillut jo yhtä ja toista. Enemmän tai vähemmän hiilaria/rasvaa/proteiinia, jopa vettä. Ei eroa. Aamun kunto on aina samannäköinen. Saman tuntuinen. Ei ole kiinteää osaa tässä kropassa tällä hetkellä. Paitsi pää? :D Pyh!

Vatsalihakset ei juuri näy jännittämättä. Jännittämättä vatsa on myös kunnon raskausvatsa tällä hetkellä, kiitos varmaan vatsan toimimattomuuden ja nestettä luulisi olevan sisäpuolella samalla tavalla kuin nahan allakin. Kuinka paljon voi kuva valehdellakaan!


Kuva on tältä päivältä treenin jälkeen. Omaan silmään näyttää aika kiinteältä. Mutta kun se on kaukana siitä! Tuossa kuvassa vedetään vatsaa sisään ja jännitetään hetki sitten treenatut vatsalihakset. Ja siinä on vatsalihasten päällä ihan kiva kerros pehmeää nestettä. (Btw, tuo kuva ei juuri ulkonäöllisesti nappaa muutenkaan, vaikka oisikin nesteetön.)


Yllä olevassakin kuvassa vedän vatsaa sisään, pakko, koska muuten se olisi pallona siinä ja pointti jäisi näkymättä. Tuommoista nestettä siinä on pinnassa. Aivan hirmuisen pehmeää, eli tosiaan taitaa olla nestettä, eikä rasvaa. On mulla aina ollut (lähinnä ala)vatsalla löysyyttä, johtuen siitä että joskus olin kymmenen kiloa painavampi, mutta ei se ole ollut tällaista. Eikä varsinkaan näin alhaisessa painossa. Tiedän, että moni nyt katsoo näitä kuvia, että onpa hirveää. On, koska se ei ole normaalia, eikä kyse ole vain vatsasta.

Pakaralihakset ja jalat on myös aivan tyhjät, niin kuin kaikki muukin. Ja nestekerros tuosta keskivartalosta alavartaloa kohti aina suurempi. En todellakaan näytä kuvia! Ei siedä edes itte kattella, saati ottaa kuvia. En siis suinkaan ole saanut kiinteää takapuoltani takaisin, vaikka 'kaikki ylimääräinen paino on vaa'an mukaan pudotettu and then some'. Tänään söin aamulla oikein ekstra-annokset hiilaria jalkatreeniä varten ja kulkihan se treeni, tuntuma oli hyvä ja puhtia riitti. Mutta lihaksiin ei tullut minkäänlaista painetta. Ei pumppia. Löysäksi jäi. Ihme touhua.

Samoin kun eilen valittelin sitä, miten oikea hauis väreilee kun sitä yrittää jännittää, niin se on tosiaan aivan minimaalisen kokoinen (paineeton) ja ohkaset säikeet väreilee haban pinnalla tänäänkin. Piti ihan mies kutsua eilen illalla katsomaan tätä tapahtumaa. :D En ole itse kokenut tai nähnyt moista. Enkä myöskään tällaista lihasten paineettomuutta yleensäkään koskaan tätä ennen. Jokin on nyt huonosti.

Nämä siis ulkonäköseikkoja. Ainakin päältä katsottuna. Jokin on jossain muualla huonosti ja vaikutus näkyy juurikin näissä ulkonäköasioissa. Muita seurauksia keholleni plussista (tai miinuksista lähinnä) kävin jo aiemmin läpi tässä postauksessa. Nyt on seuraukset vaan entistä selkeämmät kun tämä tuorein tilanne pääsi mukaan listalle. Mutta ei tämä tosiaan ole rajoittunut ainoastaan tähän asiaan, vaan:

- hormonit on sekaisin, monella tapaa
- vatsa ei ole toiminut sitten plussa-aikojen normaalisti ja se ketuttaa aivan järjettömästi
- ruokahalu katosi nyt viime aikoina (kuudesta YHDEKSÄÄN tuntiin ennen kuin aamupalan jälkeen tulee nälkä)
- toisaalta myös aivan hillittömiä ruokahimoja, mitkä eivät liity nälkään eikä varmasti myöskään kropan todelliseen tarpeeseen (esim. makroja ajatellen)
- henkinen vointi on välillä kaikkea muuta kuin hyvä
- mulla ei ole enää pääpiirteittäin mitään tietoa, miten mun kroppani toimii, miten se reagoi mihinkin, mitä se tahtoo ja mitä ei tahdo (ennen taas tiesin temppelini elämästä aivan kaiken)
- ja sitten se kaikki muu, mitä en voi täällä edes jakaa, syystä tai toisesta

Voihan se toki olla, että kaikki tämä johtuu vain yhdestä ja ainoasta syystä (hormonit). Ehkä mä tosiaan rikotin mun kilpirauhaseni johtuen erilaisista stressitekijöistä miinustelun aikana. Oli mikä hyvänsä, moni asia on aivan päin pyllyä (löysää, höttöpyllyä :'( ). Tästä tuleekin mielenkiintoinen matka nyt saada kroppa kuntoon ja toimimaan normaalisti. En mä kyllä tiedä miten ihmeessä mä sen teen. Jos vaikka lääkärissä kävisi mittailemassa arvoja. Tarvitsee vaan selvittää tämä koko terveydenhuoltotouhu täällä ja lääkärijärjestelmä ja mahdolliset kokeet jne.

Sen mitä tänään päätin aamun punnituksen jälkeen tehdä, on että ainakin syön säännöllisesti, vaikka ei oisi nälkä. Aivan sama, vaikka turpoaisin sen vuoksi miten suureksi. Viimeiseen asti myös koitan välttää sitä, että joutuu vatsan vuoksi käyttämään jotain muuta kuin luonnon keinoja, mutta pahasti se vaan näyttää sille, että pakko on silloin tällöin turvautua apteekin tarjontaan. Pakkohan vatsan on toimia! Sekin on hormonitoiminnan kannalta kaikkea muuta kuin hyvä, jos vatsa ei toimi niin kuin pitää. Tänään aloitin aamun yön yli liotetulla pellavansiemenrouheella, jonka huitasin kitusiini veden kera. P*rkele, että oli pahaa!! Mieluummin liottelen sitten kuivattuja luumuja ja juon sen veden ja natustan onnellisena lionneet luumut rahkan kanssa. Vaikka näistä drinksuista ei mitään hyötyä olekaan ollut. Pitää kokeilla, jos joskus olisi. Olo on vähän väliä kyllä niin mahdottoman tukkoinen, ettei mitään rajaa.

Eniten tässä surettaa se, että ennen kuin siirryin plussille, mun toimi kroppa hienosti, näytti hyvälle, olin onnellinen kehossani. Kunnes tahdoin kokeilla, joskos lihakset siitä kasvaisivat vieläkin helpommin ja enemmän. No kyllä sitä massaa tuli sinne tänne (esim. olkapäät), vaikka juuri nyt onkin kaikkea muuta kuin lihaksikas typy, mutta justiinsa tällä hetkellä fiilikset on, että oisin mä saanut tässä ajassa muutenkin samanlaiset olkapäät. Ja se kaikki, mitä menetin (ainakin toistaiseksi) olisi ollut tärkeämpää saada pitää, kuin saavuttaa ne p*rkeleen olkapäät. :D Että kyllä mä vähän kadun, että plussille tuli siirryttyä, kun näin rehellisiä ollaan. Kehityin kuitenkin ennenkin, ilman kikkailuja.

En sitä kuitenkaan sano, että tässä oisi välttämättä mitään vaarallista tai peruuttamatonta tai muutenkaan välttämättä kovin ihmeellistä tapahtunut. Liikaa vain tuli kerralla (erinäiset stressit) ja keho meni aivan sekaisin. Nyt tarvitsee vaan tutustua tähän temppeliin (öh.. risumajaan..) uudelleen ja opetella mistä se nykyään tykkää ja mistä ei. Meikän risumaja on kyllä selkeästi nainen, kun on niin hankala. :'D

Ei enää plussia/miinuksia mulle. Sitten kun joskus sen optimin löydän uudelleen, mikä oli jo pidemmän aikaa olemassa, sitten siinä pysytään. Jätän kikkailut niille, joiden kropat toimii paremmin kun itselläni. Mulla on niin hemmetin herkkä keho. Ehkä se rankaisee siitä, miten sitä kaikella mahdollisella sonnalla kohtelin parikymmentä vuotta. Siinä tapauksessa aivan ansaittua nyt vähän kärsiä. ;)

Mutta en kuitenkaan tämän anna vaikuttaa yleiseen elämään ja esimerkiksi treeni-into on ihan samalla tasolla kuin ennenkin. Sitä on! Kunhan avauduin tämän päivän fiiliksistä ja ehkä myös pienenä varoituksen sanana erityisen herkkäkroppaisille. Loppuun kuva jalkatreenin jälkeisestä ajanviettotavasta aamupäivällä.


Olisin mennyt näin upeassa säässä kävelylle, mutta pelkään mun tyhjien lihasten puolesta nyt aivan liikaa. Lähtee pian loputkin. Hillitsin. Ja istuin vaan sen sijaan.

Kaikesta huolimatta, mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille. :) Mulla on huomenna lepopäivä ja mennään paikallisille (suurille..) ruokamessuille katsastamaan tämän seudun tarjonta. Oli siellä jotain julkkiskokkeja ynnä muita paikalla kanssa, mutta eniten olen kiinnostunut mitä marjoja sieltä saa ostaa ja mihin hintaan.. :')

Saa myös kertoa, miksi mun lihakset on tyhjät. Joku kuitenkin tietää, mä uskon teihin! :D Ei ole kysymys hiilareiden puutteesta. Ei ole kysymys miinuskaloreista. Ei ole kysymys siitä, etten olisi treenannut. Miksi ne tyhjenivät? Miksi keho on muuten kerännyt nestettä, mutta lihakset ovat sitä hylkineet? Miksi, oi miksi?

torstai 30. toukokuuta 2013

Selkäkuvaa, puolieroa ja haastetta taas

Mm. niistä on päivän postaus koostettu. Aamulla tosiaan oli hauis-/selkätreeni. Hyvin meni aivan viimeisiin asti, jolloin alkoi voimat hiipua. Taisi hiilaripotku aamupalalta loppua siihen paikkaan, kun treeniä en aloittanut vielä silloin kun normaalisti, vaan aamupalasta ehti kulua jo tovi. Onneksi tuo potku loppui aivan viimeisessä setissä, ja sen vuoksi jätin tekemättä (!) vain yhden sarjan. Turhaa sitä vääntää jos ei ole voimaa vääntää, se on semmosta epämääräistä räpeltämistä sitten vaan eikä taida liikekään enää mennä ihan sinne minne pitää. ;) Mutta ei tämä minua masentanut, siihen asti oli ollut todella hyvä treeni. Tuntuma taas haboissa ja selässä oli ihan tajuttoman hyvä! Huomenna en varmaan edes enää muista, että jotain oisi jäänyt tekemättä.

Hyvin meni kaikesta huolimatta!

Kovin perinteisellä setillä mentiin taas, haboille arskaa (7-7-7) ja preacher curlia ja muita vääntöjä ja kääntöjä. :D Preacherissa olin taas ystäväni Sohvan Koristetyynyn kanssa läheisissä tunnelmissa:

Sen hellään huomaan voi mennä vähän tai paljon piiloon.
Arskaa vakavalla naamalla.

Selästä nappasin treenin päätteeksi kuvan, kun sitä harvemmin tulee katteltua. Tässä rinnakkain kuva plussilta tammikuun puolivälistä. On kyllä paljon leveämpi selkä ja isompi (jytkympi :D) täti noin niin kuin muutenkin. Painoa tuossa ekassa on noin 2,5 kiloa enempi. Aika jännä ajatella, että ei siinä selässä ollut oikeasti lihasta, vaan kaikki tuo suurempi koko on ihan vaan nestettä ja läskiä. :D Yläkropastahan se ensimmäisenä lähtikin. :( Kyllä mä ottaisin tuon neste-/läskimäärän takaisin yläkroppaan koska vaan. Mutku ei. Ollaan tämmönen ylhäältä kuivakka akka sitten. :'D


Käsien puoliero on taas selkeä tuossa tämän päivän kuvassa, sekä ojentajassa että hauiksessa. Vahvempi puoli on vaan pienempi ja en sitä käsitä. Sillä puolella on kipeät triggerijuilit ja vammaolkapää ja ties mitä. Onkohan siellä joku hermotusvamma. Tänään kun peilille pullistelin (as always) haboja, niin tuo oikea hauis ei vaan pullistu ja siellä väreilee. Siis ihan siinä hauiksessa ne säikeet heiluu ja väpättää ja vaikka mitä, kun koitan jännittää. Toinen puoli taas jännittyy kuin kivi, ei mitään ongelmia. Jos siellä on sitten joku hermo puristuksissa. Vähän semmoseen kipuun nuo mun juilitkin välillä viittaa. Pirullinen kipu onkin. Justiinsa tälläkin hetkellä taas juilii ja on tosi huono istua. Se ei tykkää, kun istun niin, että nojaan. Öärgh. Jospa vaihtaisin asentoa sitten. :D

Ulkona oli tuulista ja sateista ja jostain syystä se houkutti tänään ihan hirveesti ja sinnehän piti mennä. Huomenna on edessä jalkatreeniä, niin ajattelin käydä rauhallisen lenkin vaan, lähinnä jalkoja herätelläkseni huomista varten. Kymmenen kilometriä talsin ja aikaa meni 1:50. Lähes 11min/km vauhtia keskimäärin, eli hissuksiin tuli tosiaan mentyä. Ilma oli yllättävän lämmin, vaikka ei aurinko paistellutkaan. Sukkahousut ja villasukat ja fleecet ja kaulahuivit ja hanskat kaikki oli tietty päällä. Vähän oisi vähemmällä pärjännyt. :D Mutta mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Vihreetä.

Ruoaksi kokkailin tänään porkkanasosekeittoa. Teki mieli makeaa sellaista ja laitoin pari viipaletta persikkaa soseeksi sekaan. Tulikin makeaa, muttei ollenkaan liikaa. Potkua olisi saanut olla vähän vähemmän. Arvasin tehdessä, että potkua tulee, kun siinä sitruunapippuria ripotellessa silmät vähän pullistuivat päästä, kun tajusin, että OHO VÄHÄN LIPSAHTI. :') Raejuuston kanssa tietty söin ja se vei sitä potkuakin pois ja oikein hyvää se oli.

Jos saisin valita, eläisin varmaan tällä hetkellä pelkästään kirsikkatomaateilla.
Olen viime ajat ollut ihan kahelina niihin! Harmi, ettei niillä pelkästään oikein voi elää.

Sitten vaihteeksi haasteen kimppuun. :) Sain Liinalta uuden haasteen, kun hän ensin haastoi mut tekemään Viikon menu -haasteen, sitten haastoin hänet toisella haasteella takaisin ja sain taas bumerangina seuraavan! Ihme touhua. :) Olenkin tämän haasteen jo aiemmin tehnyt, niin vastailen nyt vain esitettyihin kysymyksiin, enkä jakele sen enempää eteenpäin. :)

Liinan laatimat kysymykset ja omat vastaukseni on tässä:

1. Kesän paras grilliherkku?
En osaa sanoa milloin olisin viimeksi grillaillut. :O Mulle tulee mieleen vaan kaikki semmoiset, mitä söin silloin kun söin lihaakin vielä, eli niistä on hetki aikaa! Pelkällä kasvisruoalla en ole tainnut grillauksiin osallistua. Kai se olisi jotain vihannesvartaita sienien kanssa tai jotain. Maissi on aina hirveän hyvää grillattuna, mutta ei sitä oikein voi sanoa, kun mun vatsa ei sitä kestäisi. Ei se silloin oo paras. :D Että tämmönen ympäripyöreä vastaus. Parempi, kuin että emmäätiiä? :D

2. Jos saisit vapaalipun joillekin festareille, niin mitkä kolme bändiä/artistia haluaisit esiintymään?
En oo koskaan ikinä milloinkaan ollut millään festarilla. Ei ole houkuttanut, eikä houkuta vieläkään. Vaikka siellä oisi itse herra Springsteen, jättäisin todennäköisesti väliin ja menisin kahdeksatta kertaa kattomaan kyseistä miestä ihan kunnon keikalle. ;) Eli.. emmäätiiä. :D Hahaa!

3. Mikä on seuraava tavoitteesi urheilun parissa, oli se sitten kuinka pieni tahansa?
Huomenna hyvä jalkatreeni. :D Siinä on mun ainoa tavoite justiinsa nyt.

4. Mikä on suhteesi alkoholiin?
No kaikki varmaan tietää, että olen absolutisti. :) Viimeisestä alkoholiannoksesta alkaa vissiin olla seitsemän vuotta. Asian taustoista ja perusteellinen vastaus tähän kysymykseen löytyy reilut vuosi sitten kirjoittamastani tekstistä Pohjanmaan kautta!

5. Kuvaile täydellinen vapaapäiväsi.
Iiihh. Näitä mulla on onneksi useita. Semmoisena päivänä me miehen kanssa tehtäisiin vaikka mitä yhteistä kivaa. Päivään sisältyisi ainakin yhteistä hauskaa liikuntaa (esim. sulkapallo, vaellus tms.), ehkä kahvit jossain tai ravintolavisiitti. Vaihtoehtoisesti kokkailtaisiin yhdessä jotain hirveän makoisaa sapuskaa. Ja sitten massut täynnä ja päivän aktiviteeteista ihanan raukeina vietettäisiin loppuilta telkkarin äärellä, katteltaisiin hyvää leffaa tai lemppari tv-sarjaa boksilta. Ja höpistäisiin ihan kaikesta, kunnes olisi niin väsy, että pitäisi päästä nukkumaan. Ja sinne käperryttäisiin ja tyytyväisenä tuhistaisiin aamuun asti. :') Tämmösiä meidän yhteiset ajat on. Ne on ihan parhautta.

Semmosta! Kaikki sitten heti vaan peukut pystyyn, että huomenna kulkee jalkatreeni. Ja peukkuja ei ole lupa laskea. Ne on pystyssä änyyteenyt lähtien ja siinä pysyy, kunnes mun treeni on ohi. Eli siinä joskus yhdentoista aikaan teidän aikaa huomenna. Kiitos. Ootte kivoja!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Perille menee, mutta ei se kyllä haittaa


Jos eilen oli maailman huonoin tuntuma jalkatreenissä, niin tänään oli kyllä maailman paras tuntuma olkapäissä! Aloitetaan sen verran vielä eiliseltä, että olipas kuitenkin kiva, kun peiliin vilkaisi kauppaan lähtiessä, että herramunjee! Mullahan on jonkinmoinen takareisikaari. Eli jotain on onneksi joskus mennyt sentään perille. Wohoo. :D

Poikkeuksellisesti ei Onlyja jalassa. :O
Nää on mun ainoat Levikset. Hyvä malli.

Mutta tähän päivään! Ojentajia ja olkapäitä oli edessä ja hieman muokatulla ohjelmalla mentiin. Selkein muokkaus oli tietty se, että vatsaa + kylkiä en tehnyt tällä kertaa laisinkaan, koska edelleen on maanantain tunnin vatsasetistä koko keskikroppa hellänä. :') Mutta nii, jos viime olkapäätreenissä jäi se suurin pumppi puuttumaan, niin tänään se metsästettiin ja saatiin. Pystypunnerrukseen (tangolla) lisäilin painoa vaan lisää ja suurin parhauskeksintö oli tehdä viparit (90°) yksi käsi kerrallaan. Keskittyminen treenattavaan lihakseen on ihan eri luokkaa kuin että huitoo kaksin käsin menemään (vaikka ei niitä nyt huidota menemään silloinkaan, mutta kuitenkin :').)

Siis tosi viehkeän näköistä taas.. :'D

Tein oikein hitaaaasti ja ylhäällä hetken pito. Uuuu mikä polte! Tästä mä tykkäsin ihan hirveästi. Tätä lisää! Mut ei heti. Ens kerralla sitten taas.

Pumppiin meni ja täti muuttui muikeaksi.

Ojentajat sai kanssa vähän erilaista kyytiä, kun otin mukaan viimeiseksi liikkeeksi dipin. Dippejä oon viimeksi tehnyt joskus joulukuussa ja silloin piti lopettaa, kun henki salpaantui ja olkapäät tuntui repeytyvän juuriltaan. :D Nyt kun edelleen päivittäin venyttelen tuota ryhtiä paremmaksi, niin uskalsin kokeilla taas, kun tiesin rintakehän olevan aiempaa enemmän auki ja olkapäätkin vähemmän huonossa hapessa. Superiparina dippi oli tälle:


Viimeisen toiston kauneutta. :DD

Hetken sitä mietin, että missä oikein dippailen, kunnes keksin kyykkytelineen. Ensimmäiset tein jalat pallolla, mutta siitä ei melkein tullut yhtään mitään, kun suurin osa energiasta ja keskittymisestä meni siihen, ettei pallo pyörähdä jonnekin muualle. Jalat penkillä tein seuraavat ja se sujui kivasti.


Tossa siis kädet. Se on tommonen vino tanko, eli kulma suoraan kämmentä vasten, mutta mitäpä siitä. Nätit jäljet jäi kämmeniin. :D

Tällä kertaa ei tosiaan olkapäät repeytyneet irti eikä henkeen ottanut, eli tätä voi siis jatkossakin tehdä. :) Tuolleen superin kakkosliikkeenä aika kiva, kun ihan uupuneille ojentajilla sieltä dippailee kädet finaaliin. Ei tartte lisäpainoja syliin!

Tunnin verran treenailin ja tosi hyvä fiilis jäi. Oisin mennyt kävelylle, jos aamun aurinkoinen sää ei olisi muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi. Joku toinen päivä sitten taas. Yllättäen se crossari ei vieläkään vedä puoleensa.. Suurin syy on varmaan se, että edellinen TV-sarjaboxi on katottu ja pitäisi aloittaa joku uusi. En ole vielä keksinyt minkä tahdon katsoa! Joku päivä sitten taas. ;) Onneksi saa mennä fiiliksen mukaan näitä treenejä, eikä oo pakko tehdä mitään mitä ei tahdo. Jee. :D

No sillä asenteella. :')

tiistai 28. toukokuuta 2013

Nihkeetä!

Öärgh. Oisiko ollut sitten kaikkien aikojen kehnoin jalkatreeni tänään vai häh. :D Ei yksinkertaisesti ollut puhtia! Toivottavasti huomenna edes tuntuu jossain, niin meni edes osittain perille. :) Pohkeet on vieläkin hellänä, joten ne jätin treenaamatta. Ja eilisestä on muuten ylimmät vatsalihakset aivan hirmuisen kipeät! :')

Tänään ohjelmaan kuului SJMV:tä (sattui takakylkeen, älä kysy miksi), leg curl on ballia (no tää meni perinteisesti), lantionnostoja (ei tuntunut ollenkaan siellä missä piti), pakarapotkuja (no tää taas perinteinen eli ok), 90° kyykkyjä (ei mennyt 90° asti) ja loitontajia + pakaroita kuminauhalla (kohtalainen tuntuma).

Pakarapotku kuminauhalla.

Puhtia varmasti söi edelleen se vaellus. Eiköhän seuraava jalkatreeni suju jo paljon paremmin, kun saa taas heräteltyä nuo koivet. :) Toinen asia, mikä syö satavarmasti puhtia, on mun vatsani, mikä ei taas hetkeen ole ollut normaali. Sen enempää yksityiskohtaisuuksiin menemättä. :D Olen nyt alkanut sitä laittaa kuntoon. Mm. aamupalarahkan kuivatut luumut vaihtuivat banaaniin. Nuo luumut on vähän semmosia, että menee täti turvoksiin ja tukkoon! Niin pahasti, että aamupalan jälkeen on helposti nälkä vasta käsittämättömän 6-8 TUNNIN kuluttua, ja siinä ei muuten ole mitään järkeä. Vaikka treenaan siinä välissä, niin silti! Tuntuu, että aineenvaihdunta on seis, koska vatsa on seis. Treenin jälkeen nykyään juon palkkariksi maitoa, koska ei ole mitään toivoa syödä mitään rahka-annosta. Mutta nyt tosiaan parannellaan vatsa ja normalisoidaan tilanne ja projekti tämän suhteen on alkanut. Aika hyvin sitä tietää mikä vaikuttaa tähän kroppaan mitenkin, joten niillä ohjeilla eteenpäin. P*RKELE. Nii.

Leg curl on ball.

Kyllä mä jalkoja treenasin lopulta tunti ja kolmetoista minuuttia. Ihan tyhmät fiilikset kyllä jäi. Ulkona paistoi aurinko ja koska kävelyllä en ole päässyt käymään pitkiin aikoihin, päätin mennä käymään ja katsomaan, että miltä siellä näyttää. Ikkunasta katselin, että aurinko paistaa, mutta tuulee. Mittari näytti +16°C. Valitsin vaatteet, mitkä laittaisin päälleni. Ja sitten pihalla meni naapurin typy toppi päällä ja mietin, että aijaa, siellä on noin lämmin. Itse olin valmistautunut pukemaan yläkropan peitoksi kaksi pitkähihaista + takin. :D No tämän näyn vuoksi jätin sitten toisen pitkähihaisen laittamatta ja takin alle pääsi vain tekninen pitkähihainen. Sukkahousut vetäsin jalkaani toisten pöksyjen alle. Ilman hanskoja en uskaltanut lähteä, mutta valitsin ne ohkasimmat (vaelluksella mulla oli muuten neljät hanskavaihtoehdot mukana :D). Ei muuta kun pihalle! Ja hemmetti, että siellä oli kylmä. :D Ihan etelätuulta kuulemma, mutta kyllä mä kaipasin nimenomaan sitä yhtä lisäpaitaa (ja paksumpia hanskoja). Sittenhän myös muistin, että täällä typyt ja pojat kulkivat keskellä talveakin shortseissa ja t-paidoissa (mitä en vaan vieläkään käsitä). Että miksihän sitten otin huomioon tälläkään kertaa toisten pukeutumisen, kysympähän vaan. :D

Kuusi kilometriä käpyttelin rauhaksiin menemään kuitenkin ja tunti siinä meni. Alunperin suunnittelin vähän pidempää lenkkiä, mutta tämä oli nyt näillä varusteilla ok. Jalat onneksi toimivat tuolla normaalisti, joten loppujen lopuksi jäi hyvä fiilis. Kesältä siellä näytti ja tuoksui! Jos se näyttää kesälle, tuoksuu kesälle, se on..? No ei se muuten kyllä täällä ole kesä. :DD

Eilen tein omituista ruokaa. En päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa tykkäsinkö siitä vai en. Asiaa ei auttanut se, että poltin suuni heti ensimmäisellä haarukallisella, enkä enää juuri maistanut mitään. :D Mies kuitenkin tykkäsi kovin, ja se on kyllä mulle tärkeintä. :') Ja meillähän kyllä kerrotaan, jos on pahaa. :D Harvoin onneksi nykyään on. :)

Ennen uunia - uunin jälkeen - lautasella kavereiden kanssa.

Mitäkö se sitten on? No jonkin sortin soselaatikko (eikä maksalaatikko, niin kuin mies veikkasi ensimmäisenä kun sen näki). Enpä ole koskaan moista ennen tehnyt. Jostain se ajatus vaan lähti. Keitin lanttua ja kukkakaalia ensin kypsäksi ja samaan aikaan paistelin pannulla portobellon palasia sipulin kanssa. Sitten kun lanttu & kukkakaali oli kypsiä, kaadoin veden pois. Heitin päälle maustamatonta jogurttia, purkillisen tomaattisilppua ja mausteet + tuoreyrtit (ruohosipuli, tilli, persilja) ja soseutin. Lopussa sekaan sienet + sipulit ja kauhalla vaan sekaan. Maku oli jotenkin hassun tuhdin makea (tomaatti) ja koitin sitä kompensoida toiseen suuntaan paprikalla (mauste). Harmi, että mun paprikani on savunmakuista, joten lopputulos oli vähän tunkkainen. Heitin vielä epätoivoissani raejuustoa sinne, kuten kuvassakin näkyy valkoisia palleroita. Vuoalle ja uuniin, 200°C ja tunti. Koko touhuun meni varmaan kaksi ja puoli tuntia. Kyllä sitä söi. Mies tykkäsi kun oli vahvasti makua, kun taas itselleni se oli ehkä vähän liian tunkkainen. Ei se pahaa ollut, mutta tykkään enemmän raikkaasta mausta kuin noin syvästä. No tätähän riittää joka tapauksessa kuitenkin vielä jääkaapissa, ihan sama se mitä mieltä olin. :D

Jos sitten huomenna parempia treenejä ja vatsavointeja! Toivottavasti teidän tiistai on ollut edes vähän parempi. ;)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Päivän vatsalihastreeni

Niinhän se oli, että jalat (pohkeet) on edelleen tänään kipuiset, joten jalkatreenistä olisi tullut semmoinen puolitehoinen. Enkä tykkää semmosesta yhtään! Eli palautellaan vielä tämä päivä ja huomenna saa jo tehtyä täysillä. Jotain piti tilalle keksiä ja päädyin tunnin verran tekemään ihan vain vatsaa! Vähän on sellainen tunne, että huomenna sattuu, koska jo nyt tuntuu. :D



Tällaisella setillä mentiin tänään:


Vatsalihaspenkillä, levypaino suorilla käsillä ja vatsalla nostetaan itseä ylös ja lasketaan hallitusti alas. Tarkoitus olisi tähdätä suoraan kattoon, mutta mun raukkahartiani eivät jaksaneet pitää käsiä alusta loppuun suoraan kattoa kohti. Tänään 15kg 20-16-16.



Russian Twistiä vatsalihaspenkillä. Levypaino kouraan (vaihtoehtoisesti joko suorille käsille, rinnalle haliin tai näin). Vartaloa kierretään puolelta toiselle ja tuntuma koko ajan vatsassa. Kulmaa voi säädellä. Itse yleensä aloitan paljon alempaa ja nousen sieltä loppua kohti ylös. Tää on kyllä taas tappava mun harteille näissä määrissä, mutta mentiin silti. Tänään 15kg 3x50.



Perinteisiä sit-upseja vatsalihaspenkillä. Lisäpainoa rinnalla halissa ja vatsalla yllättäen tässäkin nostetaan itsensä ylös ja hallitusti laskeudutaan alas. Itse jätän laskun hieman vajaaksi, jotta jännitys pysyy vatsassa koko ajan. Tänään 17kg rinnalla, toistot 20-16-16.



Penkillä maaten jalkojennostoja takamus taivaisiin asti. :D Liike lähtee aika pitkälti kantapäät maassa ja vatsalla nostetaan jalat yyyyylös ja jarrutellaan vatsalla se mikä voidaan, kun jalkoja lasketaan taas alas. Tänään meni tässä kohtaa 3x20.



Loppuun vielä rullauttelin ab wheeliä, eli voimapyörää, 3x15. Ei ollut enää paljoa puhtia jäljellä täydelliseen suoritukseen (normaalisti toistot n. 3x25-30), joten tämä oli semmoinen sinetti tälle treenille ja tunti tuli sopivasti täyteen. :) Kaikki liikkeet tein itsenäisinä, eli supereita ei tänään ollut. En myöskään pitänyt hirveää kiirettä, jotta vatsa ehti palautua tarpeeksi aina seuraavaan. Välillä on kyllä kiva tehdä vaan jotain tiettyä lihasryhmää. Yleensä on kuitenkin vähintään kaksi niputettu samaan.

Huomenna sitten niitä jalkoja oikein kunnolla! Jiihaa!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viikko 21, päivän treeni ja haastevastaus

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:15.

Tiistai: jalat, vatsa. Kesto: 1:21.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:22.

Torstai: lepo.

Perjantai: 13.74km vaellus. Kesto: 4:32, kulutus: 1144 kcal (endomondo).

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: selkä, hauikset. Kesto: 1:23.


Viimeinen toisto arskaa.

Varsin orvon näköinen viikkokatsaus! Ei yhtään tuplatreenipäivää ja ainoana aerobisena vaellus. Lisäksi sykkeet ynnä muu data puuttuu, niin näyttää kovin vajaalle. Vaikka ei se juuri edes ole. :) Kymmenen tuntia tuli näillä kasaan ja kaikki tuli tehtyä mitä pitikin. Kaksi lepopäivää tuli tarpeeseen vaelluksen molemmin puolin. Edelleen on tänään kävely ollut haastavaa, kun pohkeet ei sitten yhtään anna periksi heti kun on hetkenkin ollut paikoillaan ja lähtee taas töpöttelemään. Koittakaa itse kävellä nätisti taivuttamatta nilkkaa ollenkaan.. :')

Tänään taas normaalia treeniä ja kylläpäs otti selkä ja hauikset vastaan ihan tajuttoman hyvin! En edes muista milloin on ollut viimeksi näin hyvä tuntuma kuin tänään. Mahtavaa! Sen verran muokkasin ohjelmaa, että pois jäi käsipainoilla tehtävä hauiskääntö tyyliin 'kannat yhteen rinnalla', koska nykyisillä painoilla en saa sitä tehtyä tarpeeksi tehokkaasti. Sen kanssa on ollut superina 'scottipenkillä' käännöt mutkatangon kanssa, jonka nyt tein ensimmäisenä ja parina sama, mutta painoa pois tangosta ja taas jatkui. Tätä varten piti jo ottaa vanha kaveri paidan sisään..

TADAA duckfacet ja kaikki ihan vaan teille! Eli sohvatyynyparhautta paidan sisässä!
Ei paina penkki rintaa ja sinne on hyvä mennä piiloon kesken toiston!

Yllätin hieman itseni näissä, kun lappasin tankoon saman kuin ennenkin, jossa tämä liike on siis ollut superin kakkonen. Tein sillä KAKSIKYMMENTÄNELJÄ toistoa. Joopa. Eli vähän sai lisätä tavaraa tankoon, kun tämä liike aloitti. :D 18,5 kiloa siitä nousi kuudentoista sijaan. Tuon parina nousi se kuusitoista sitten sopivasti.

Hirvittävän hyvä fiilis jäi ja tosiaan tuntuma oli jotain huippua! Huomenna oisi kalenterissa jalkatreeniä, mutta näillä fiiliksillä tekee mieli sanoa HAHAHAHAHAHAA NIIN VARMAAN. No, jos pohkeet tästä vielä helpottaa niin sitten! Tosin juuri pohkeita en varmaan treenaile. :')

Sitten vielä pikainen haastevastaus ihanaisen Mariliin antamaan haasteesen, jossa säännöt kuuluvat seuraavanlaisesti:

Jokainen haasteen saanut keksii itsestään kolme asiaa, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla "päihittää" kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä.

En ole koskaan...

...katsonut jääkiekkoa tai Putousta telkkarista (koska kumpikaan ei vaan kiinnosta :D)
...syönyt kebabbia
...treenannut salilla

:P

Löytyykö muita? :)

Haastan seuraavat: LiinaPiaTiina KatariinaElina ja Maya. Olkaatten hyvät! ;)

lauantai 25. toukokuuta 2013

Vaellus Ben Nevisillä


Heipä hei! Täällä uupunut vaeltaja koittaa laittaa jonkilaisen raportin eilisestä vaelluksesta. Tämä päivä onkin mennyt lepäillessä, erityisesti pohkeet huutaa hoosiannaa ja kroppa on muutenkin vähän uupunut - kiitos kissan, joka herätti kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen aamulla kuuden aikaan. :D Luulen, että vähän enemmän olisi voinut kaivata unta. ;) Mutta eiliseen!

Herättiin aamulla viideltä. Puoli kahdeksan aikaan istuttiin autossa pihalla ja lähdettiin liikenteeseen. Matkalla satoi välillä vettä, mutta oltiin toiveikkaita, että perillä kuitenkin paistaa aurinko, kun näin oli luvannut. Loch Nessinkin vierustaa ajeltiin pitkä tovi! Semmoinen nelisen tuntia matkaan lopulta melkein meni, mutta ainakin perillä paistoi aurinko! Autossa söin protskupatukan ja persikanviipaleita, joita olin itselleni purkkiin laittanut. Perinteinen aamupalani yllätti aivan täysin ja piti nälkää kuusi tuntia(!!!), eli sopivasti siihen asti, että oltiin perillä kohteessa. Ehkä se intialainen ruoka siellä vatsassa kuitenkin auttoi tässä asiassa. ;) Vessat oli siinä parkkipaikan läheisyydessä, joten siellä tietysti pistäydyttiin ennen kuin lähdettiin kohti vuorta.


Alkumatkasta jalat toimivat aivan loistavasti. Sai harppoa menemään ihan mielensä mukaan ja missään ei tuntunut. Suurimmaksi osaksi koko nousussa reitti oli tuollaista kiveä. Se oli vähän kuin olisi portaita askeltanut. Aika pitkään jalat olivat täysin ilman tuntemuksia. Kiitos varmaan pääasiassa edellisen päivän hiilareille ja sille, että olin jalkoja säästellyt tätä varten.

Tämmösiäkin kavereita siellä tietysti oli pitkin reittiä. :D Tuolla ne oli keskellä polkua meitä oottamassa.


Jossain kohtaa alkoi kuitenkin jalat vähän painaa. Eivät menneet missään kohtaa hapoille, mutta olivat kuin lyijyä siinä vaiheessa, kun näitä kiviä sai harppoa pidemmän pätkän yhteen menoon. Välillä oikein nauratti, kun jalka ei vain ollut nousta. TUMPS TUMPS menin siellä, kun jalat painoivat tonnin. Mitä ylemmäs mentiin, sitä enemmän ne painoivat. Tämä kuitenkin korjaantui aina sillä, että hetkeksi pysähtyi hihittelemään (:D) ja taas jaksoi jatkaa pitkän pätkän.




Olisikohan ollut tunti neljänviiden kohdalla, kun päätin ottaa vähän lisähiilaria ja jättimäinen banaani ei ole muuten koskaan maistunut niin hyvälle kun siellä korkeuksissa! :') Sen voimalla jatkettiin taas matkaa ylemmäs. Matkan alussa meitä oli vähän varoiteltu, että siellä on lunta vielä ylhäällä ja turvallisuus ei ole sen vuoksi ihan huipussaan ja itsellekin oli selkeää, että lumella en lähde missään vuoren rinteillä taiteilemaan lenkkareissa. Tuollahan (ja muualla ympäri Britanniaa) on porukkaa kuollutkin ihan nyt viime talven aikana, kun ovat liukastelleet lumella.


Ja niinhän se oli, että mitä ylemmäs mentiin, sitä karummaksi maisema kävi ja siellä sitä luntakin alkoi olla reitillä. Turvallisuudesta ei kuitenkaan lähdetä tinkimään, joten meidän nousu päättyi niille kohdille. Toiset menivät vaelluskengillä ja piikkisauvoilla - ja sutivat silti. Ehkä olisin päässyt ylös, mutta alas en olisikaan enää tullut. Ainakaan ilman paniikkia ja parkua. :D Huippu oli vain noin 300 metriä korkeammalla kuin missä piti kääntyä. Reitti itsessäänhän kulki samaa tietä takaisin, toisin kuin Saksassa, joten ei tarvinnut harmitella, että olisi 'pitänyt kääntyä takaisin'. Eikä kyllä harmittanut muutenkaan! Lumeen osattiin varautua ja se oli selkeää, että siitä eteenpäin ei mennä. Joten matka alas alkoi!


Siinä missä oli jälleen se nousun vaihe treeniä etenkin takapuolelle ja takareisille, oli laskeutuminen aika hapokasta etureisille ja pohkeille. Varsinkin niitä kivi'portaita' alas harppoessa alkoi pikkasen koivet ilmoitella itsestään.. :') Ei kuitenkaan tarvinnut sen vuoksi pysähdellä, sillä happoa se vaan oli! Evästauko piti tietysti kuitenkin taas pitää jossain kohtaa:

Päivän toinen patukka. Maistui maailman parhaalle näissä maisemissa tämäkin! Mittari näyttää kuluneeksi ajaksi 03:12.

Loppumatka alas mentiinkin ilman pysähdyksiä, mitä nyt tietysti piti valokuvia napsia ja lampaita lässytellä. :D Ilma oli koko matkan mitä loistavin. Pukeutuminen oli ollut haasteellista, sillä auringossa on helposti +20°C, varjossa maan pinnalla +13°C, ylhäällä vuorella +2°C ja kaikkea siltä väliltä, riippuen missä on varjoa, missä aurinkoa ja miten kovin tuulee. Tuuli oli onneksi siedettävä, eikä kovin kylmä missään vaiheessa. Välillä olisi tarjennut t-paidassa ja shortseissa, välillä taas oli tarvetta alusvaatekerrastolle ja fleecelle - mikä kaikki oli päälläkin. :D Repussa oli vielä ylimääräinen takki, jos huipulla olisi tarvinnut.


Autolla kun oltiin takaisin näytti kello neljää ja puolta tuntia. Kilometrejä tuli 13.7km. Ja jano oli aivan jäätävä.. Mukana oli molemmilla vain puolen litran pullot, kun säästämiseksi sen kanssa menee joka tapauksessa, kun ei sitä täti-ihminen oikein pääse hädissään mihinkään kyykkimään huomaamattomasti! :') Visitor Centerissä parkkipaikan vieressä oli vesipulloja myytävänä ja semmoiset ostettiin. Ja sitten jättibanaani nassuun taas ja protskupatukkaa vaihteeksi. Ja kotia kohti!

Alkumatkasta metsästettiin kahvia hetken. Sellaiset onneksi löytyivät jonkin baaritiskin takaa, oikein vaahdotetulla maidolla ja maistuvaa oli. Kotimatkalla silmät selällään katteltiin maisemia, aurinko paistoi koko ajan ja kaikkialla oli niin nättiä. Erittäin harvinaista herkkua näillä seuduin! Eri reittiä tultiin kuin mitä oltiin menty, ja reilussa kolmessa tunnissa oltiin kotona. Kello taisi olla kahdeksan pintaan. Silmiä kuivasi ja kroppa oli poikki, mutta muuten oli hyvä olo. Suihkua ja iltapalarahkaa napaan ja kymmenen jälkeen nukkumaan. Uni tuli nopeasti. :) Loppui tosin yhtä nopeasti aamulla, kiitos vaan taas kissa niih. :D

Ihana kokemus tämäkin. Välillä oli olo kuin oisi ollut Alpeilla taas.. Voih. <3 Uudestaan täytyy mennä, koska se korkein huippu on valloittamatta vielä. ;) Ja kyseessähän on siis koko Britannian korkein huippu, joten pakkohan se on joskus vielä käydä ylhäällä asti! Verrattuna Saksan vaellukseen, tämä ei ollut kuin ehkä puoliksi niin rankka. Se oli jotain ihan jäätävän kamalan ihanaa silloin, sellainen, mitä ei olisi koskaan täysissä järjissä tehnyt uudelleen. Yksi elämäni selkeitä kohokohtia, kokemuksena ihan uskomaton - mutta sai jäädä ainoaksi. :D Tämän voi käydä uudelleen sentään joskus toteuttamassa! Sykkeistä ei mitään tietoa kun vyötä en ole enää käyttänyt, mutta Endomondo arvioi kulutukseksi kuitenkin 1144 kcal. Missään vaiheessa ei tehnyt sydän tai hengästyminen pahaa. Olen ylpeä kroppani toiminnasta. Kiitos keho, kun annat minun kokea tällaisia asioita! Ihan huikeeta ja sanattomaksi vetää.

Yllä oleva kuva ja lisää nähtävillä täällä.

Nyt jatkan lepoa (ja syömistä ;)) ja katsotaan, jos huomenna jo olisi kehon puolesta ok nostella vähän punttejakin välillä! ;) Mukavat viikonlopun jatkot!

torstai 23. toukokuuta 2013

Minä rakastan intialaista ruokaa (ja tatuointeja)

Kyllä näin on. Massu on täynnä intialaista sapuskaa ja vatsa on tästä onnesta ymmyrskäisenä (ei kuitenkaan tarkoita, että turvoksissa :D)! Alunperin oli tarkoitus ruokailla nyt ravintolassa oikein paikanpäällä, mutta päädyttiin ottamaan sittenkin ruoat kotiin, koska ei ollut vielä kova nälkä siinä kun odotettiin autossa paikan aukeamista (12:00). Kotimatkaan menee kiitettävästi aikaa, ja siinä se nälkä sitten iskikin - nollasta sataan jälleen kerran, kun ruoka tuoksui huumaavalta sylissä. :D Tältä näytti purnukat kotona:


Ihan sopiva satsi :D Meillä oli vähän vaikeuksia hahmottaa kotona, että mikä ateria näistä oli nyt kenenkin, kun tiesi vaan pääpiirteittäin tilaamiensa ruokien sisällön. :') Ja että oliko nuo kaksi keskimmäistä yksi ja sama, vai tarkoitettu yhdistettäväksi toisen kanssa, VAI HÄH. :D Mutta ei se mitään, molemmat söi kaikkia ja kaikki on vaan ihan tajuttoman hyvää, niin sekaisin ne meni lautasella kuitenkin! Valkoinen riisi on valkosipuliriisiä ja tämä toinen riisi oli mun tilaukseni. Ainakin osittain siis, en tiedä kuuluiko siihen tuota muutakin sekaan vai ei, mutta oli kyllä niiiin hyvää. Lisänä oli vielä intialaista paratha -leipää, jota söin muutaman repaleen. Valkosipulista naania tilattiin, mutta tandoori ei ollut vielä tarpeeksi kuuma, joten otettiin suositus vastaan ja tilalle jotain muuta mussutettavaa. Hyvää sekin oli, jännän makuinen, muistutti jotain etäisesti tuttua, muttei ihan saatu kiinni mitä!


Yllä kuva ensimmäisestä lautasellisesta. Siellä sitä leipääkin on kasan takana. Kolme settiä söin ja vatsani sain varmasti täyteen. Olen ihan rakastunut nyt tuohon riisiin ja jos vatsa sen näin hyvin ottaa vastaan kun nyt muutamalla kerralla, niin sitä aletaan kyllä ainakin kerran viikkoon meillä kokkailla! ;) Tankkasin tarkoituksella hieman normaalia enemmän ja nimenomaan hiilaria, sillä huomenna se tulee tarpeeseen! Ruokaa jäi vielä ihan kiitettävästi kuitenkin jääkaappiinkin, eli noin puolet tuli koko setistä syötyä. Iso setti oli. Hinta jälleen vähän päälle parikymmentä puntaa ja kun on terveellistä sapuskaa, niin on kyllä semmoinen löytö tuo paikka, että NAM ja JEE. :')


Huomenna tosiaan on sitten edessä vähän aerobista, meinaan oikein vuorenvalloitusta! Koko päivän vaellus Skotlannin keväässä (mikä on kylmin sitten vuoden 1976 ja kaikkien aikojen kuudenneksi kylmin), eli jännää tulee olemaan. :D Auringon PITÄISI paistaa, eli uskaltaisi ottaa jopa kameran mukaan. Toivomme parasta. Pukeutuminen on se haasteellisin osio! Rapsaa sitten jos sieltä joskus selvitään. :D Huomenna ei vielä kuitenkaan ole moista luvassa, kun ajomatkoineen päivineen ollaan reissussa monen monen monta tuntia. Tänään on ollut täällä myrskytuulia, sitten on satanut vettä kaatamalla, sitten rakeita, sitten aurinko paistaa, sitten tulee lunta, rakeita, aurinkoa.. jne. Eli jännä on tämä sää. Parin minuutin välein vaihtuu vuodenaika. :D

Niin ja tosiaan, tatuointiliikkeessä käväsin tänään ennen näitä ruokailukuvioita! Se on neljän tunnin sessio nyt varattu kahden viikon päähän ja molemmat käsivarret pääse työn alle samalla kertaa. Että auts vaan ja kevyttä viikkoa siihen sitten. :D Olen kyllä ihan superinnoissani! VIHDOINKIN. <3

p.s. Meinasin toivottaa teille hyvää lauantaita. Ihan viikonloppufiilis kun miehellä on pitkä vapaa! Mutta hyvää torstaita nyt sitten ainakin. :D

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kyllä mä joskus treenaankin

Vaikka kahteen päivään ei olekaan tullut treeniaiheista postausta, niin ei se onneksi tarkoita, ettei täällä mitään tapahdu sillä rintamalla. ;) Treenit on vaan olleet niin perinteisiä, ettei niistä ole saanut juttua irti! Maanantaina tehtiin selkää ja hauista, eilen jalkoja ja vatsaa ja tänään sitten tuota olkapääosastoa ja ojentajia. Ja vatsaa ja kylkiä. Oli ensimmäinen kyseinen treeni siis sen jälkeen, kun aloin venytellä rintaa ja olkapäitä.


Vähän jännitti, että miten onnistuu, kun heti aamusta juili aika lahjakkaasti koko hartiaosasto. Oli pakko ennen treeniä vähän aukoa rintaa ovenkarmia vasten, että sai jotain tolkkua touhuun. Väsymys oli tästä syystä aika huima. Jos ei olisi huomenna ja ylihuomenna punttilepoa luvassa, niin olisin varmaan tänään levännyt. Mutta niinhän siinä tälläkin kertaa jälleen kävi, että sille tielle se väsymys jäi, kun treenin polkaisi käyntiin. Taisi paikat aueta, kun vähän nosteli punttia. Ihan kaikkea en tehnyt normaalilla kaavalla, koska oikea olkapää on kipuinen ja tietyt liikeradat juilii. Pikkuisen tipautin myös painoa käsipainolla tehtävistä liikkeistä (eli sivuviparit). Pystypunnerrus onnistui tangolla ihan normaalisti. Sen kanssa otin superiksi pitkästä aikaa pystysoudun mutkatangolla. Siinäkään ei poikkeavia tuntemuksia.

Mä en voi sille mitään, että aina kun joku irvistää tuohon tyyliin kuin itse tuossa kuvassa, mulle tulee mieleen EEVOKKI ja tämä kuva. :'D 

Tuntui kyllä, että se suurin pumppi jäi olkapäihin saamatta tällä kertaa. Johtuneekohan sitten siitä, että pois jäi lempparini viparit sivuille kädet suorina - viparit eteen -liike. En osaa sanoa, mutta pumppi puuttui! Ojentajat taas tuntuivat ottavan treeniä normaalia helpommin vastaan. Syy saattaa hyvinkin löytyä venyttelystä, jonka kautta suurimmat kiristykset jäi pois ja liike menee kokonaisuudessaan oikeaan paikkaan sen vuoksi.

Ranskalaista. Ja sitten ranskalaista.

Hoovereissa ehkä kärsi eniten. Ei kyennyt olemaan niin pitkään, varsinkaan 20kg selällä, kun särki hartioista. Treenin jälkeen söin ja oottelin, jonka jälkeen tein taas venytykset. Ennen suihkua peiliin vilkaistaessa jotain jännää osui silmään (ei yhtään pelottava pohjustus, vai mitä?! :D).


Kyseessä selkäpuolella, kainalon lähellä käsivarressa oleva jälki. En tiedä repesikö iho vai mitä tapahtui, kun venyttelin, mutta jotain tapahtui. :D Mm. raskausarpiin olen kovin taipuvainen, joten en ihmettelisi jos tälläkin niitä saisin. Sain niitä aikoinaan jo varhaisteininä reisien sisäpinnalle ja jenkkiksien kohdilta löytyy myös useita. Jopa lähellä polvea on nähtävissä moisia!

Eilen tein ruoaksi taas uunissa parsakaalia ja kukkakaalia. Mä vannon käsi sydämellä, että paljon olette menettäneet, jos ette ole koskaan tehnyt parsakaalia uunissa! :D AAAAAA! Ihan TAJUTTOMAN hyvää. Paljon parempaa kuin kukkakaali uunissa. Eikä muuta tarvitse tehdä, kun vähän öljyttää ja heittää mausteita päälle ja uuniin. Mulla taisi olla puoli tuntia 200°C.

Salaattikasan päällä nautittuna. UULALAA ja NAM. Ja kaverina muuten vaihteeksi portobelloja. :)

Huomenna aamupäivällä tatuointiliikkeeseen suunnittelemaan ennalta alustavasti hyväksytty tatuointi-idea ja toivottavasti ajan saa varattua nyt vihdoin! En kestä enää oottaa! Tuon jälkeen onkin luvassa piipahdus siellä intialaisessa ravintolassa. En kestä oottaa sitäkään! :D Aerobista en ole tehnyt nyt kolmeen päivään, ei ole ollut fiilistä kun ilmat on olleet niin kehnoja ja crossari se ei vieläkään houkuta. Mutta hätä ei ole tämän näköinen - jos sääennuste pitää paikkansa, perjantaille on luvassa semmoiset aerobiset, että eiköhän sillä kuitata kolme päivää tuosta noin vaan! ;) Siitä sitten lisää, jos kaikki onnistuu niin kuin pitääkin.

Loppuun vielä kuva uusimmasta ihmiskokeesta. THE ULTIMATE ihmiskokeesta! Molemmat meistä teki tämän. Onko tämä jollekin tuttu?


tiistai 21. toukokuuta 2013

Ryhtiliike

Kirjaimellisesti asiaa ryhdistä siis! Ihan vaan omastani kuitenkin. Se meinaan on painunut kumaraan, olkapäät ovat työntyneet eteen. Miksikö? Koska joka kerta kun koitan laittaa olkapäitä taakse ja selkää suoraan, multa loppuu happi. Sen lisäksi tuntuu verenkierto loppuvan siihen paikkaan. Eli kiristäääääähh.. Nyt vihdoin tämä on alkanut häiritä sen verran, että olen päättänyt tehdä asialle jotain. :D Eli sitä venyttelyä on taas ihan todelliseen tarpeeseen harrastettu! Siinä määrin tietysti, mitä pystyy, eli ei niskaa. Vieläkään. :D

Tähän liittyy taas jokin miljoona asiaa, enkä tiedä mistä aloitan. Aloitetaan vaikka niistä kireistä kaulan lihaksista, joista taannoin mainitsinkin. Olen niitä nyt itse hieronut useaan otteeseen. Oikealta puolelta löytyi ihan jäätävän kipeä triggerpiste. Siis itku melkein tulloo, kun sitä puristaa.


Siinä tätiä melkein itkuttaa. WAAAA.

Triggeri kun on, se ei satu pelkästään kohdasta jota puristan, vaan ihan menee kipua pitkin naamaa, silmän ympärillä, ohimossa, korvan seudulla. S**tanallista kipua. Yök. Ja waaa!


Tuollahan noita äxiä on ja punaisella merkitty kipualue, jonne säteilee. Lähde.

Semmonen jännä juttu tuon löytämisestä ja parin päivän puristelusta on seurannut, että ensimmäistä kertaa noin vuoteen on tuo epäkkään yläosa tuolla oikealla puolella RENTO. Siis se on ollut sellainen epämääräinen möllyskä, kova mötikkä. Ei oo enää. Tuntuu niin oudolle, kun se onkin pehmeä. :D Sen hieronta ei aiheuta enää mitään ihmeellisiä tuntemuksia minussa tai hierojassa. Eli tuo jumitus kaulassa on pitänyt sitä jumissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Pisteen painelu ei enää aiheuta niin suurta tuskaa kuin ensimmäisillä kerroilla. Sattuu toki edelleen kovin, mutta helpottaa joka kerta pikkiriikkisen. Eli kaulan kireydet on työn alla!

Toisena asiana olen alkanut venytellä rintaa auki. Ei sillä, että siinä mitään lihaksia edes olisi, mutta tarpeeksi kuitenkin, että on juntturassa. Venytys tuntuu myös ihan jossain luiden välisissä kudoksissa asti, kun tietyllä tapaa tekee! Ja nivelet poksuu auki itselleen, missä nyt ei kyllä ole mitään kovin poikkeavaa, ainahan ne poksahtelee.



Yllä ehkä oma lempparivenytys rinnalle. Pienet painot käteen ja rinta venyy. Tässä mulla kuuluu poks poks. En kykene paikallistamaan onko se rintaranka vai selkä, mutta jostain minusta kuitenkin. :) Tämä tuntuu myös jossain ihan siellä rintakehän kudoksissa asti! Venyy sisuskalutkin. :D Käsien asentoa ja osoitussuuntaa muuttamalla voi käydä koko rinnan alueen läpi, että venyy ylhäältä alas.




Olkapäitä venytän kanssa, kun ne vetää myös rintaa jumiin ja toisinpäin. Ovenkarmia vasten venyy helposti molemmat. Ensimmäistä kertaa kun eilen (oliko se eilen?) venyttelin aamulla olkapäät, niin tuntui että koko oikea olka lähtisi irti. Se oikein repi. Koko loppupäivän jomotti käsi ylhäältä alas. Tänään jo helpompi ja parempi, eikä venytyksissä enää tunnu sellaista überiä repimistä, joskin oikea olkapää itsessään on hieman arka kosketukselle.


Tangolle monta käyttöä. On hyvä tähänkin.



Kädet taakse ja tangosta kiinni ja nojaus eteenpäin. Käsien välistä matkaa muuttamalla saa taas erilaista tuntumaa. Sitten toisinpäin ja pyllistetään kameralle. :D Tuo venytys tekee mulle tosi pahaa oikeaan olkaan, enkä sitä siksi voi juuri tehdä. Se ei ole sellaista lihaskipua vaan jotain muuta. Tuntuu, että kaksi luuta painaa täysillä toisiaan vasten tai että hermo jää jonnekin väliin pahasti. Eli parempi jättää vähemmälle.. Tuo oikea olkahan on mun vammaolkani monella tapaa. Triggeri lavassa juilittaa sitä vähän väliä kunnolla ja liikeratoja jää niiksi ajoiksi pois pelistä ja sitten ei ole kauaa siitä, kun taas sanoin, että hartiat korviin nostamalla oikea olka jää huomattavasti alemmas kuin vasen. Nyt kahden päivän venyttelyjen jälkeen se nousee melkein samalle tasolle, eikä töksähdä enää jonnekin matkan varrelle.


Mutta tämä liike oikealle olalle sattuu vielä repien. Toinen käsi taas toimii hienosti kyseisessä venyssä.

Sen lisäksi, että olka nousee paremmin, myös hengitys kulkee paremmin. Parhaiten sen kuitenkin huomaa vain jonkin aikaa venyttelyn jälkeen, kunnes palataan taas normaaliin (tai siis epänormaaliin, öh), mutta ryhtiä on kuitenkin helpompi pitää jo. Verenkierto tuntuu edelleen estyvän selkeästi, ja sen huomaa olossa välittömästi, mutta kuitenkin näkisin jo nyt positiivisia vaikutuksia. Tällä linjalla jatketaan, kunnes ryhtiliike on hoidettu loppuun asti. En sitten tiedä, mitä mun olkapäätreenille käy. Se nähdään huomenna sitten, kun kyseisen treenin vuoro on. Ojentajia olen muuten myös venytellyt, ne kun kiristää taas olkapäitä. Niin, kaikki ne vaikuttaa kaikkeen. :)

Yksi jännä seuraus tällä on myös ollut. Mulla on oikean käden sormet ja kämmen turvotelleet epäsäännöllisen säännöllisesti jo vuosikausia. Niin kauan, kun tuo niskakin on vaivannut. Nyt kun eilen aloitin tuon venyttelyn, on käsi ollut aivan kamalan turvoksissa. Yleensä pahimmassa iskussa on etusormi, nyt myös peukalo. Koko käsi turvottaa kyllä, mutta nuo kaksi on selkeästi pahimmat. Ja nyt niin pahat, että en voi kunnolla kättä käyttää, koska se kiristää ja jomottaa. Hieroin eilen tuosta solisluun alta kohtaa, joka tuntui kiristävältä, ja sieltä lähtikin hermofiiliksiä kämmeneen ja sormiin. Tämä on siitä kiva juttu, että nyt mä tiedän tuonkin vaivan johtuvan tuolta, kun ennen olen vain aavistellut yhtä sun toista. Eikä mitään voi korjata, ennen kuin tietää mitä korjata. Nyt voi korjata!

Joskus kuukausi sitten koitin ottaa kuvaa tuosta etusormesta, kun sitä turvottaa:



Se ei siis taitu loppuun asti. On niin pöhössä, että taittaminen kiristää ja sattuu, eikä se yksinkertaisesti ole fyysisesti mahdollista. Sormista tulee semmoset nakkisormet. Pulskat toukat. Koko kämmen on silloin ihan piukean kireä. Semmonen se mun käteni sitten on, eikö ookki jänskää. :D No toivotaan nyt, että tämä yltynyt turvotus on vain alkujuttu ja siitä se lähtee sitten parempaan suuntaan. Sikäli mikäli mitään pysyvää (hermo)vauriota ei oo päässyt käymään tässä vuosien varrella.

Lisäksi nämä venyttelyt on tuoneet mulle päänsärkyjä, joista harvoin kärsin, mutta otan sen merkkinä, että veri kiertää. :P Tällä jatketaan, katotaan kuinka flikan käy. :)