No ainakin tosi laaja! Tarkoituksena saada yhden postauksen taakse kaikki se, mitä minä syön, miten ja miksi. Asiaa on käsitelty siellä täällä, mutta koska ravinto on niin kiehtova asia, tahdoin tuon kaiken infon kerätä yhteen ja samaan paikkaan. Varmasti unohdan jotain, mutta toivottavasti tärkeimmät muistan.
Pääkohdat, joihin ruokavalioni perustuu:
a) Ruokin kehoani, en mieltäni. Tämä tosin on nykyään yksi ja sama asia. Mutta ruoka on kuitenkin ensisijaisesti kehon polttoainetta.
b) En noudata mitään tiettyä ruokavaliota (paitsi kasvissyöjän ruokavaliota). Syön yleisterveellisesti.
c) Pyrin syömään myös mahdollisimman eettisesti ja siksi ruokavaliossani on useampi periaatteellinen pointti.
d) En syö lainkaan perinteisiä herkkuja tai käytä alkoholia.
e) Syön sitä ruokaa, mikä sopii keholleni. Keho kertoo, mistä se pitää ja mistä ei.
Tuossa pääkohdat. Esimerkkejä, mitä en syö koskaan:
- Eläimet
- Liivate (huom! Lisäsin jälkeenpäin, oli unohtunut)
- Kaikki kovin suolattu, sokerilla pilattu, rasvassa uitettu
- Aspartaami
- Kerma
- Voi
- Ketsupit, majoneesit, sinapit
Esimerkkejä, mitä vältän ja miksi:
- Kananmuna. Eettisyys. En koskaan osta ja käytä kotona. Sallin sen esimerkiksi ulkona syödessä, jos sitä on käytetty ruoan valmistuksessa, mutta sellaisenaan en pysty syömään. Se tulee ylös.
- Kaikki ne vaaleat, mistä on olemassa täysjyväversio. Aina täysjyvää, jos on valittavissa. Useimmin on.
- Ylenpalttisesti viljatuotteita. Ei sovi minun vatsalle.
- Pasta, riisi, peruna. Kaksi ensimmäistä turvottaa. Pastaa ja riisiä söin viimeksi joskus alkuvuonna, perunaa maistoin ensimmäistä kertaa noin vuoteen tehdessäni hiljattain miehelleni hiilaritankkausta varten uunissa perunalohkoja. Koen perunan jotenkin turhaksi.
- Huonot rasvat, sokeri, suola. Huonot rasvat on huonoja rasvoja, sokeria en tarvitse (hedelmissä ja marjoissa ok), suolaa en lisää koskaan ruokaan. Saan sitä tarpeeseeni mm. raejuustosta ja proteiinipatukoista.
- En tykkää ajatuksesta käyttää keinotekoisia makeutusaineita. Valitettavasti proteiinijauheessamme on sukraloosia ja asesulfaami K:ta. Aspartaamiinhan en koske.
- Soijatuotteet päivittäin. Ei ole hyväksi joka päivä, varsinkaan naiselle.
- Hiilareita illalla. En tarvitse silloin enää polttoainetta. Ilta on proteiinipainotteinen, hiilarit otetaan aamulla ja päivällä.
- Kaneli päivittäin. Sisältää kumariinia, joka on maksalle myrkyllinen aine. Sitä saa lisäksi myös mm. kosmetiikasta ihon läpi ja suosituksen ylitystä on siksi vaikea seurata.
- Pääasiassa valmistuotteet. Teen mieluummin alusta asti itse. Pari poikkeusta on, joissa on arvot niin kohdillaan, ettei haittaa. En tykkää e-koodeista. Tykkään puhtaasta ruoasta.
- Rasvaiset maitotuotteet. En syö mm. juustoja (paitsi raejuustoa) ja valitsen aina rasvattoman/vähärasvaisen.
- Kastikkeet. En tarvitse.
Syön päivittäin saman peruskaavan mukaan. Siinä on tasapainossa hiilarit, proteiinit ja rasvat. Kaikki perussuosituksen mukaan, prosenttijakauma menee niiden raamien sisälle. En ole edes tätä kaavaa hakemalla hakenut, vaan todennut sen joskus, kun olen mielenkiinnosta asian tarkistanut. Syön pääasiassa kuusi kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein. Tähän kuuluu runsas aamupala, ennen treeniä -välipala, palautusjuoma, yksi lämmin ateria, iltapäivä-alkuiltavälipala, iltapala.
Hiilarit saan pääasiassa maidosta, weetabixeistä ja hedelmistä. Proteiinit saan pääasiassa maitotuotteista, patukoista ja jauheesta. Rasvat otan oliiviöljystä ja saksanpähkinöistä.
|
Päivittäiset maitotuotteet. Tässä postauksessa kerroin M-kirjaimen kohdalla,
miten haluaisin maitotuotteista eettisistä syistä luopua, mutta
miksi en koe sitä mahdolliseksi, ja mitä olen asialle sitten tehnyt. |
|
Joskus syön leipää. En kuitenkaan päivittäin. Leivällä en käytä levitettä, vaan raejuustoa. Tai saksanpähkinöitä. |
|
Päivittäiset proteiinivalmisteet. |
|
Päivittäiset rasvanlähteet. Oliiviöljyä ruoanlaitossa, saksanpähkinöitä iltapalarahkassa. Joskus hapankorppujen päällä. |
Käyttämistäni proteiinivalmisteista:
- Patukat eivät ole sontaa, niin kuin kauppojen patukat yleensä ovat. Ei sokeria, ei turhia hiilareita. 20g proteiinia per patukka. Ainoastaan yksi on keinotekoisesti makeutettu, siinä on sukraloosia, muissa steviaa. Ovat myös gluteenittomia, mikä ei itselleni kyllä ole mikään kriteeri, mutta kuitenkin. En halua syödä suklaanmakuisia tai vastaavia karkkipatukoita. Noista kuvan alin ja ylin on suosikkini. Pitää tilata kaukaa ja maksaa tullimaksuja, mutta ei väliä. Läheltä saa vain sontaa ja sitä en tahdo syödä.
- Proteiinijauheen kriteerit olivat vaniljanmakuinen, ei soijapohjainen, ei aspartaamilla makeutettu. Odotellaan vielä jos vastaavat kriteerit täyttyisivät joskus tulevaisuudessa stevialla makeutetussa jauheessa, niin pääsisi eroon tuon sukraloosista.
Ruokakaapin muita perusaineksia:
|
Ravintoarvoiltaan erinomaiset pippuripihvit. Maustamaton tofu, soijajauho kananmunan korvikkeena, soijarouhetta ja suurempia paloja ja seitania. |
|
Ananas, kikherneet, linssit, kidneypavut. Näissä ruokaisissa säilykkeissä suolan määrä erinomainen (eli hyvin vähäinen). Yrtti-valkosipulimaustettu tomaattikastike. Ravintoarvoiltaan huippu. |
Ruoanlaiton tuoreita pääaineksia ovat munakoiso, kesäkurpitsa, herkkusienet, paprika, porkkana, kirsikkatomaatit, sipuli, valkosipuli. Esimerkkiruokakuvia:
Miehelle kokkailen hiilareita enemmän, kun juoksuharrastus ja -kilpailut niitä vaativat enemmän, kuin mitä itse tarvitsen. Nuo ruoat koostuvat pääasiassa näistä:
|
Uncle Bensin valmisriisipussukat ovat erinomaisia ravintoarvoiltaan, kun valitsee vähän mitä ottaa. Superherkullisia. Noita söin itsekin vielä alkuvuonna. Riisin sekaan mm. kanttarelleja. Viimeksi oli harvinaisuutena uuniperunalohkot, joista maistoin itse kolme. :') Perunoita jäi jääkaappiin vanhempien vierailun jälkeen ja valmistin niistä osan, ettei kaikkea tarvinnut heittää pois. |
Marjoja menee päivittäin rahkan joukossa. Pensasmustikat ovat taivaallisen makoisia. Niitä syödään joka kerta ja lisäksi joko vadelmia tai marjasekoitusta. Kyseessä on pakasteet. Ovat parempia kuin tuoreet, kun jokusen sekunnin sulattaa ensin mikrossa ja sitten sekoittaa rahkan joukkoon.
Kun sanon ruokkivani kehoani enkä mieltäni, tarkoitan juuri sitä, että
tiedostan mitä kehoni tarvitsee ja mitä se ei tarvitse. Mitä se ei halua. Olen oppinut tuntemaan kehoni perustasolla aika hyvin (kuukautiskierron aiheuttamista kiemuroista koitan parhaillani päästä selville). Tiedän, mistä se pitää ja mitä se ei missään nimessä tahdo. Herkut kuuluu tietysti tähän kategoriaan. Siksi en niitä syö. Tämä totaalikieltäytyminen on minulle yksikertainen vaihtoehto, eikä se ole taistelua. Olen kaikki tai ei mitään. Joko tai. Minä valitsin olla kokonaan ilman.
Tutkin myös ravintosisällöt, katson myös kalorimääriä. Ne kertovat minulle, onko kyseessä terveellinen tuote vai ei. Tämä ei ole kuitenkaan mitään fanaattista syynäämistä eikä johda sellaiseen, ettei voisi esimerkiksi jotain tiettyä hyvin tarpeellista syödä ollenkaan. Joissain asioissa valitsen kohtalaisten vaihtoehtojen sisällä sen parhaimman, vaikkei se ehkä yksinään täyttäisikään kriteereitä. Ei elämäni siihen kaadu kuitenkaan. Ulkona syödessä saatan syödä palan tai kaksi vaaleaa leipää, vaikka kolme, jos sellaista on salaatin rinnalla tarjolla. Ulkona syödessä saattaisin myös syödä perunaa, pastaa tai riisiä. Ei ne ykkösvaihtoehtoja olisi, mutta vaihtoehtojen puuttuessa voisin syödä. Mutta. Jos kyseessä on vaikka voissa paistettua tai runsaalla juustolla höystettyä, en söisi. Sillä valintahan on minun. Päätös siitä, mitä minä keholleni annan, on minun. Ei kukaan sitä ruokaa suuhuni vie, ei kukaan muu kuin minä. Otan vastuun itsestäni, voinnistani, kehostani. Kunnioitan sitä. En anna sille huonoa ravintoa. Arvostan terveyttäni enemmän, kuin yhtäkään herkkua, roskaruokaa, sokerihumalaa. Ja siihen perustuu ruokavalioni.
Tiedän, että ruokavalioni on poikkeuksellinen, koska en syö yhtään mitään herkkuja tai roskaruokaa. Tiedän sen siitä, etten ole koskaan vielä tavannut toista samanlaista. :') Mieheni toki on pitkälti ihan samoilla linjoilla eikä hänkään herkuttele, mutta minä olen meistä se ehdottomampi näissä asioissa. Tosin herkku -sana on väärä. Herkuttelen joka päivä. Se vain tarkoittaa itselleni jotain ihan muuta, kuin suurelle osalle ihmisistä. Tälläkin hetkellä odotan jo iltapalarahkaa, sillä se on taivaallista! Monesti suututtaa suorastaan, kun purkki on syöty tyhjäksi ja taas pitää odottaa seuraavaan iltaan asti uutta satsia. :'D