perjantai 31. elokuuta 2012

Perjantain semiperinteiset

Mmmhh. Siis voiko päivä paremmin alkaa, kuin VIIDELLÄ weetabixillä?! Hyvin upposi, eikä tullut edes liiemmin täyteen. Hylkäsin neljälle weetabixille sopivan muovikulhon ja otin syvän lautasen, niin kuin normaalit ihmiset. Maidon määrää oli vaikea arvioida, kun se pitää laittaa lautaselle ensin protskujauheen vuoksi. Kerran piti käydä lisäämässä maitoa, ja silti sitä oli vielä hieman liian vähän. Nyt on sitten huomiselle jo tiedossa kuinka paljon maitoa menee. Olin ihan onneni kukkuloilla, kun sain syödä niitä viisi. :') Jättikuppi kahvia mahtui vielä hienosti, sekä noin puoli litraa vettä. En tiedä pitikö tuo nyt nälkää sen suuremmin kuin neljäkään weetabixiä, sillä kolmen tunnin kuluttua söin taas. Mutta syöminenhän on ihanaa. :D Lisäksi tarkoitus on nyt saada lisäkaloreita päivään ja syömällähän niitä saa! :') Eiköhän se nälkä siitä tasoitu, kun keho huomaa saavansa vähän enemmän ravintoa. Kyllä mä voin noita tietysti syödä kuusikin.. No jos mennään viidellä nyt hetki kuitenkin! :)

Tänään kasvattelin taas hauista ja selkää. Jälleen parannusta toistomäärissä hauisliikkeissä ja jälleen kesken treenin sitä mietti, että ei ole maailmassa paljoa parempia tunteita, kun se pumppi hauiksessa, kun tuntuu, että koko haba räjähtää! <3 Treenin loputtua en meinannut saada vesipulloa nostettua juodakseni. Hervoton tärinä. Ah. <3

Tärisi siinä vähän kesken treeninkin käsi, eipä oikein saanut puhelimella tarkkoja kuvia. :D

Selkätreenissäkin on ollut nyt huimaa parannusta, kun nostin kulmasoudussa hiljattain viidestätoista seitsemääntoista kiloon (käsipaino). Joka kerta toistomäärät kasvaa. Siihen tahtiin, että melkein saisi taas nostaa. Pitää seuraavaksi turvautua miehen painoihin, kun omista loppuu kesken. Tulee kunnon äijäfiilis, kun pitää käyttää kunnon äijäpunttejakin. :D

Jotenkin (omaan silmään) mittasuhteet vääristyy, kun kuva on napsaistu alaviistosta. Siinä koitan habaa jännittää, vaikka se on tuossa vaiheessa jo mahdotonta, kun hyvä että käsi edes nousee. :') On muuten unipöksyt jalassa. Olivat menossa pesuun joka tapauksessa, niin mitäpä niitä vaihtamaan. :D

Myöhemmin vielä perinteiset 40 minuuttia crosstrainerilla Täydellisten Naisten parissa. Vähän punnitsin tehdäkö tuota treeniä vai ei, kun jalat on olleet keskiviikon jalkatreenistä ihan kivikovat ja kramppailevaiset, mutta päätreenistä sai tänään taas niin mahtifiiliksen, että totesin, etten todellakaan jätä  päivän liikunta-annosta siihen, tahtoo lisää! Ja hyvinhän se sitten meni, eikä tuntunut ollenkaan tukkoiselle, vaikka niin itse aavistin. Menin sen palauttelun hengessä. Tai piti mennä, mutta en tiedä oliko se loppujen lopuksi niin rento. :D

Yleensä perjantain treenit on itselleni sellainen, että niiden jälkeen keho on aivan naatti ja lauantain lepopäivä on erittäin tervetullut. Tänään näin ei käynyt. Juuri nyt olisi sellainen olo, että huomisen lepopäivä tulee ehkä ainakin päivää liian aikaisin. Ehkä se johtuu siitä, että on viime päivinä antanut keholle enemmän ravintoa (ja paino oli muuten tänä aamuna edelleen sadan gramman tarkkuudella täysin sama kuin viimeiset viisi viikkoa).

Huominen lepopäivä toki kyllä pidetään. Luvassa taas vähän kaupoissa käyntiä ja ehkä, EHKÄ, käydään meidän kylän kreikkalaisessa syömässä kasvislautanen. Olisi ensimmäinen kerta, kun mennään  täällä ulos syömään. Seitan-salaatteja ollaan muutamat haettu kasvispaikasta (mikä on sittemmin mennyt kiinni) ja Subwayn vegepihvipatonki on kahdesti nautiskeltu. Münchenin lentokentällä käytiin vanhempien lähtöpäivänä syömässä salaattipöydän antimia. Nyt olisi ensimmäinen ihka oikea ruoka-annos, ihka oikeasta ravintolasta. Aika jännää. :D Todennäköisesti paikka on kuitenkin kiinni tai muuta vastaavaa. Tuollaisiin meidän tämän suuntaiset suunnitelmat yleensä kaatuu.. :')

Niin, ja jostain kaupasta voisin katsoa ehkä jo vihdoinkin uusia treenihanskoja.. Alkaa olla sormille jo vähän liikaa ulostuloaukkoja. :D



Viikonloppuja!

torstai 30. elokuuta 2012

Lisäkaloreita päivään?

Kerroin aikaisemmin tässä postauksessa nälästä, miten minulla menee vaiheittain nälkäkausi ja sen vastakohta, jossa ei ole nälkä ollenkaan ja vatsa on aamusta iltaan pallona. Tämä on aina noudattanut samaa kaavaa, jossa nälkäkausi (joka kestää noin viikon) tulee tietyssä vaiheessa kiertoa. Sitä seuraa aina melkein parin viikon en tahdo syödä mitään -kausi. No, nyt alkoi yllättäen varoittamatta uusi nälkäkausi ihan väärässä paikassa kiertoa. Taisi olla jo sunnuntaista lähtien kun on ollut kutakuinkin nälkä koko ajan. Olen aamulla ennen treeniä ollut ihan hätää kärsimässä, kun normaali välipala ei riitäkään, vaan uusi nälkä hyökkää puolessa tunnissa. Taas pitää syödä ja odottaa hetki sen laskeutumista, jotta närästykseen taipuvainen vatsani antaisi minulle rauhaa treenissä. Ja kun odotan sen laskeutumista puolikin tuntia, taas on uusi nälkä!

Vatsalle ruokaa!

Tuo jatkuu koko päivän. Ennen treeniä se on haitallisinta, koska en suostu treenaamaan nälkäisenä, voimatkin se vie, ja välipalailu useaan otteeseen johtaa siihen, että aamupäivän treeni on melkein jo keskipäivän treeni. Ruokailun jälkeen sama juttu. Syön vatsani täyteen ruokaa ja perään juon ison kupin kahvia - ja tunnin kuluessa on nälkä. Tuo nälkä menee tosin ohi jonkin ajan kuluttua. Mutta illalla sitten taas sama. Kun alkaa nälkä orastella ja syön proteiinipatukan, mikä siis on tuhti ja syön sen joka ilta samoihin aikoihin ja se pitää (viime aikoihin asti..) nälkää kolmekin tuntia, nyt saan siitä entistä suuremman nälän! Ja toisinaan aivan välittömästi syömisen jälkeen. Se ei myöskään laannu.

Olenkin nyt tämän viikon syönyt siis vähän enemmän. Kun on ollut nälkä, olen syönyt. Ainoastaan illemmalla olen kestänyt nälkää, sillä sinne en ole vielä keksinyt sopivaa välipalaa, ja päivän viimeisenä nautittava rahka on sen verran tuhti, että siihen kerää mielellään vähän nälkää. Mutta muuten olen siis ottanut pari välipalaa lisää. Esimerkiksi tänään crossailun jälkeen oli pikkunälkä ja piti kestää suihkun yli ruoan saamiseksi, söin tällaisen:

Epämääräisen näköistä? :D Mangoa, kanelia ja mandelmusia. TAIVAALLISTA!!

Ennen treeniä olen lisännyt normaalin välipalan lisäksi banaanin. Banaani on todella hyvä tuohon, koska se ei närästä. Voi vaikka syödä minuuttia ennen treenin alkua ja se ei nouse ylös. Vähissä meinaan on nuo vastaavat.

Viime aikoina olen nyt miettinyt, että jos tämä nälkäkauteni ja turvottelukauteni ei johtuisikaan mistään kuukautiskierrosta, varsinkin kun nyt hyökkäsi ihan väärässä kohtaa. Jos se johtuukin siitä, että menen liian alhaisilla kaloreilla joka päivä. Keho sietää sitä jonkin aikaa, sitten alkaa huutaa ruokaa kun on menty liian vähällä -> syön enemmän sen viikon verran kun se huutaa -> huuto loppuu ja keho meinaa, että nyt on taas tankattu hetkeksi ja laittaa nälän tunteen ihan kokonaan katkolle. Painohan mulla ei putoa tai nouse muutamasta sadasta kalorista suuntaan tai toiseen, eli sillä en voi mitata sitä syönkö liian vähän. Päättelin kehoni toiminnasta, että näin saattaisi olla. Ajattelinkin tästä syystä kokeilla lisätä ihan 200kcal - 300kcal päivään. Jos se veisi pois nälkäkaudet ja toivoisin, että voisi viedä pois myös sen turvotuskaudenkin. Jos se tasoittaisi menoa niin, että kumpaakaan ei kehon tarvitsisi enää tehdä, vaan se voisi ottaa rennosti, koska ravintoa tulisi tarpeeksi joka päivä.

Onko tuo mun kylkilihas taas entistä suurempi?! :O

Olenkin nyt miettinyt miten lisäisin nuo päivääni, sillä ensinnäkään en siedä pakkosyömistä, joten sen pitää oikeasti sopia siihen päivään. Nälkäkautena se onkin helppoa, sillä silloin sitä syö nälkäänsä. Mahdollisen toisen kauden alettua sen pitäisi myös sopia. Määrällisestihän tuo on helppo toteuttaa, kun ei siinä tarvita esimerkiksi montaa pähkinää niin se on täynnä. Haluaisin silti jotain täyttävämpää, jotta se ratkaisisi tämän nälkäilyn myös. Banaanin jätän tuohon ennen treeniä nautittavaksi, se sopii siihen aivan loistavasti. Harkitsin sen ottamista myös aamupalani sekaan, mutta päätin jättää tuohon, koska vähissä on tosiaan ennen treeniä nautittavat ei-närästävät välipalat. Kahta päivässä en voi syödä, sillä kukaan ei roudaa kaupasta sitten sitä banaanimäärää mitä meillä menisi siinä tapauksessa. :D

Luonnollisinta mulle on lisätä aamupalani kokoa. Olen yllättävän tilava aamuisin. :D Tällä hetkellähän menee ne neljä weetabixiä ja jättikuppi kahvia + noin puoli litraa vettä. Kaloreita tuossa on maidon ja protskujauheen ansiosta jo koko weetabix-annoksessa noin 500kcal, eli se on selkeästi päiväni energiasisällöltään suurin ateria. :D Vielä jokunen kuukausi sitten söin kolme weetabixiä ja alkuun se yhden lisääminen toi kovinkin täyden tunteen, mutta nyt on taas niin tottunut, ettei nuo neljä tunnu missään. Banaani menisi sinne varmasti kivasti, MUTTA olen tässä miettinyt, joskos lisäisi yhden weetabixin vielä lisää. :') Minä niin niistä tykkään! Samalla lisääntyisi maidon määräkin ja aamupalan kalorit pomppaisivat sinne kuudensadan pintaan. Eiköhän sillä lähtisi kone hyvin käyntiin. :D Käytännön ongelmia siitä seuraa, sillä viisi ei mahdu tämän hetkiseen kulhooni ja joutuisin ehkä syömään oikein syvältä lautaselta niin kuin normaalit ihmiset. :O Tämä on tosiaan se suurin ongelmakohta. :D Toinen ongelma on se, että weetabixejä on pakkauksessa 24, joten viiden kanssa se menee hankalaksi. Aamulla kaikki ylimääräinen säätäminen on hankalaa.. :')

Meinasin kuitenkin, että kokeilen tuota huomenna. Alkuun varmasti taas on vatsa supertäynnä ennen kuin tottuu. Kunhan ei tarvitse lyllertää treenin läpi niin olisin tyytyväinen. Banaanin ja satunnaisten muiden pikkuvälipalojen kanssa nouseekin päivän kalorit jo kivasti tuon suunnitellun verran ylöspäin. Kokeillaan tällä. Katsotaan, josko vatsa tykkäisi tästä niin kovin, että pääsisi noista kausista eroon ja sen ei pitäisi huutaa 'ruokaa!' tai 'ei ruokaa!' Stay tuned. Tästä tulee jännää.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Red Passion



Nyt on tukka sen värinen, kuin tahdoinkin. Kun olen tahtonut jo vuosikausia. <3 Värin nimi on siis Red Passion, eli otsikko viittaa suoraan siihen. En puhunut itsestäni tai mistään muustakaan. :D

Mutta jotta pysyttäisiin vähän aiheessa ja välillä ruokajuttujenkin ulkopuolella, niin kerrotaan välillä vähän treenistäkin.

Joskus kirjoitin, että en saa koskaan hauiksia kipeiksi treenin jälkeen. Treenin aikana saan tuntuman ja pumpin, mutta eivät koskaan kipeydy seuraavaksi päiväksi. Esimerkiksi ojentajat kipeytyvät joka kerta, hauikset eivät koskaan. No nyt kävi toisin! Onkohan ensimmäinen kerta ikinä, mutta hauikseni ovat tänään eilisestä treenistä kipeät. Viime viikon treenissä nostin painot 10kg -> 12kg keskitetyssä habassa, jota siis pakerran kauniisti jakkaran päällä, jossa on sopiva korkeus ja hyvä reuna, jota vasten pitää kättä. Oikeasti, se toimii. :') Syitä ei oikeastaan ollut tuolle nostolle muuta kuin vaihtelu, sillä kympilläkin olen maksimissaan saanut 12.

Sain kahdellatoista kilolla viime viikolla vaivaiset 3x4 toistoa, joista osa meni avittaen toisella kädellä. Eilen varauduin tuohon niin, että otin tuon treenin ensimmäiseksi hauisliikkeeksi. Se auttoikin toistomäärissä ja sain tehtyä 6-6-4. Niistä vain heikommalla kädellä tuli pakkotoistettua (eli avitettua toisella kädellä) toisessa ja kolmannessa kaksi viimeistä toistoa.

Lisämukavuutena oli myös se, ettei tuon liikkeen ottaminen ensimmäiseksi syönyt yhtään toistoja seuraavilta habaliikkeiltä, mikä yleensä tapahtuu, kun niitä liikuttelee paikasta toiseen treenin sisällä. Ai tuliko supervahva fiilis? No tuli tietysti! Ja nyt odotan räjähdysmäistä kasvua tietenkin, kun kerran kipeytyikin. Vielä ei oo jättisuurta habaa näkynyt. :( :D

Ei vielä Punaista Intohimoa päässä. Jaa mikä kireä lihas taas niskassa?

Rahkapostaus

Kaikki ovat varmaan tässä kohtaa suurimmaksi osaksi toipuneet painopostauksen aiheuttamista leuanloksahduksista ja vastaavista, niin voidaan palata taas ruokapostauksien kimppuun. :D Kiitos muuten kaikille kommentoijille. Keskustelu vei vieläkin pidemmälle kommenttikentässä ja koin tämän koko aiheen erittäin mielenkiintoiseksi.

Otsikon mukaiseen aiheeseen. Tuntuu, että iltapalarahkan sisältö senkun kasvaa koko ajan. Vuoden tai kahden päästä siinä on varmaan se rahka pienimmässä osassa, jos tällä menolla jatkuu! :') Tässä tämän hetkinen sisältö:


Vasemmalta: kardemumma, kaneli (sitä ceylonia löytyy nyt meiltäkin), vaniljaproteiinijauhe, rahka itse, pensasmustikoita, Mandelmusia (100% mantelia, juoksevaa), vadelmia ja saksanpähkinöitä.

Tämä rakennetaan niin, että laitetaan ensiksi muovikulhoihin (meille molemmille siis erilliset) mustikat ja lisäksi vadelmia (tai muita pakastemarjoja). Mikroon sulamaan hetkeksi, pääasiassa minuutin - puolitoista. Tällä välin kipataan rahka kulhoon. Päälle noin teelusikallinen protskujauhetta, jota käytän siis ihan vaniljaisen maun vuoksi tässä, en suinkaan lisäproteiinin takia. Sitten kardemummaa ja kanelia. Ceylonin kaneliin on vielä tottuminen, kun on koko ikänsä syönyt peruskanelia ja tuntuukin, ettei tämä maistu kanelilta ollenkaan. :) Kivaa pehmeyttä se tuo! Marjoja tuskin tarvitsee sen enempää selitellä, kuin että nuo pensasmustikat ovat isoja ja huippumakeita. Maailman parhaita mustikoita! Mandelmusin bongasin alunperin Ainon blogista täältä ja laitoin silloin heti sitä Amazoinista tilaukseen. Sitä laitan rahkan sekaan ehkä teelusikallisen, antaa todella kivan pähkinäisen yleismaun tuohon. <3 Tässä vaiheessa on marjat jo kohmeisen sulaneita ja heitän ne sekaan. Seuraa armotonta veivaamista, että osa marjoista menee sen verran rikki, että rahka vaihtaa väriä. Osa jää kokonaisiksi. Perään murennetaan vielä reilu kourallinen saksanpähkinöitä, viimeiset sekoitukset ja sitten pääseekin taas taivaisiin hetkeksi. :'D

Onhan tossa jo värkkäämistä. Vuoden päästä menee varmaan koko touhuun jo tunteja. "Kulta, kello on jo seitsemän, aletaanko valmistaa rahkaa että saadaan yhdeksältä sitä syötyä?" :')

Pointtinahan mulla on tämän rahkan kanssa tankata yöksi proteiineja, jotta lihakset eivät kävisi itsensä kimppuun yön aikana. Syödään tämä aina noin puoli tuntia ennen nukkumaan menemistä. Maitoproteiini = imeytyy hitaasti, eli juuri sopiva yöksi. Pähkinät = rasvoja = hidastaa proteiinin imeytymistä entisestään.

Mitä te muut laitatte rahkanne sekaan? Ihan vaan lisävinkkejä kaipailen, kun ei vielä ole tarpeeksi aineksia.. Eiku.. :D

maanantai 27. elokuuta 2012

Painopaljastus ja tulosten purkua

Vihdoinkin aika paljastaa painoni ennen ja nyt - ja se, kuinka te pääasiassa veikkasitte!

Tämä oli minulle hyvin mielenkiintoista. Kerrassaan ainutlaatuinen tilaisuus itselleni nähdä, kuinka isolta näytinkään ennen ja miltä näytän nyt. Suurin osa veikkasi pieleen. Odotinkin sitä. :) Molemmissa kyselyissä vain muutama osasi veikata oikein. Tämä todistaa minulle sen, että vaa'an lukema ei kerro mitään, ja sen missä tietty määrä kiloja on jollekin täysin normaali ja ihminen on siinä painossa kiinteä ja kaunis, minulla tuo sama määrä on noin kymmenen kiloa ylimääräistä. Sama toiseen suuntaan - se missä suurin osa ihmisistä olisi tässä painossani valtavan riutuneita, se on minulle normaali. Kaikkia meitä ei ole vain luotu samanlaisiksi. Saatan olla pieniluinen tai jollain lailla muuten vain pieneksi rakennettu ja siksi oma normaalipainoni on jotain muuta, kuin suurelle osalle ihmisistä.

Jos ette ole vielä lukeneet tuolta toisen blogini kautta kirjoitustani painoani koskien, kannattaa lukea se nyt. Se löytyy tästä.

Veikkauksiinne:

Piti värjäillä, kun ei prosentit näkyneet. :/

Seitsemän ihmistä sadastaseitsemästäkymmenestäkahdeksasta, eli kolme prosenttia, arvasi entisen painoni oikein. Kun jossain kohtaa silloin hyppäsin juuri hankkimalleni vaa'alle, se näytti 56 pilkku jotain kiloa. Kyseessä ei ollut silloin aamupaino. En vielä silloinkaan tajunnut olevani iso, koska lukuhan kertoi minun olevan normaalipainoinen. Ajattelin, että vau, vihdoinkin olen saanut painoa ylös! Havahduin oikeastaan vasta jälkeenpäin, että tosiaan, tuossa painossa oli hirveästi ylimääräistä. Minulle se oli aivan satavarmasti ylimääräistä ja sen varmasti jokainen teistäkin näkee kuvista. Silti, vain 56 pilkku jotain kiloa. Suurin osa teistä veikkasi minua pääsääntöisesti kymmenen kiloa painavammaksi, kuin mitä todellisuudessa olin, ja siltä näytinkin.

Vain 56 kiloa.
Ei yhtään ylipainoa?

Nykyiseen painooni. Neljätoista sadastaseitsemästäkymmenestäyhdeksästä, eli seitsemän prosenttia, arvasi nykyisen painoni oikein. Se on siinä 46,5kg. Nyt viimeiset neljä viikkoa ollut joka kerta (perjantaisin punnituspäivä) 46,3kg. Ihan täysin sama lukema. Muutenkin se heilahtelee ihan vain parinsadan gramman sisällä. Suurin osa teistä veikkasi painoni olevan 8-10 kiloa enemmän. Tuli myös kommenttia, että asteikko loppuu kesken.. :)



Olen siis tosiaan pieni. Ja olen aina ollut, ihan pienestä lapsesta lähtien, kunnes sitten erinäisten syiden takia uskoin olevani vääränlainen, koska olin niin pieni, ja että minun olisi oltava isompi, jotta kelpaisin. Paino vaa'alla määritteli arvoni, sen oli oltava normien mukaan ok, ei sen mukaan, mikä oli oikeasti minulle sopiva, minun normaalipainoni. Onneksi on kuvia todisteena nyt, että ei todellakaan sovi minulle olla painossa 56!



Tämä paino on aika luonnollisesti asettunut ja jämähtänyt tuohon neljänkuuden ja puolen kilon tienoille. Se ei siitä nouse eikä laske, vaikka liikuntamäärä ja syömisen määrä vaihtelisi. Joskus pitää syödä autossa eväitä ja korvata vaikka patukoilla lämmin ateria, joskus on vatsa aivan sekaisin (tiettyyn aikaan kuusta, kuten viime viikolla..), joskus on vatsa pystyssä turvotuksesta ja joskus on nestepöhöä. Ja silti, paino pysyy tuossa. Uskonkin, että keho on valinnut itselleen sen sopivan painon. Sen minulle oikean painon.

Muutama mittaus, jotka eilen ohimennen nappasin. En normaalisti mittaa kehoani, muuta kuin ehkä mahdollisten internetissä suoritettavien vaateostoksien vuoksi, jos kokoa pitää miettiä. Vyötäröni kapein kohta näytti olevan 61cm, lantio (tuosta missä roikotan pöksyjäni) 77cm, takapuolen uloimman kohdan kautta ympärysmitta 87cm, reisi 48cm, rinnan alta 73,5cm. Näihin mittoihin en ole hirveästi perehtynyt, enkä tiedä miten ne vertautuu kenenkin kanssa ja paljonko minulla on vähemmän tai enemmän tai onko saman verran senttejä kuin jollakin toisella. Ne ovat kuitenkin minun senttejäni, siispä ne ovat oikein sopivia! :')


Vuodenvaihteessa oli se aiemminkin mainitsemani pikkubulkki. Pääsin muutaman kuukauden sisällä tasan viiteenkymmeneen kiloon, ja se oli myös se mihin tuon aikana tähtäsin. Mutta voi pojat, siinä oli kamala olla. Paino jakautui pääasiassa vatsan ja reisien kesken. Vain kolme ja puoli kiloa lisää tähän, enkä enää mahtunut suurimpaan osaan farkkujani ja pukeuduin kyllä kaikkeen muuhun kuin ihonmyötäisiin vaatteisiin. Ei toivoakaan, että vatsassa olisi näkynyt noina kuukausina edes pieniä rajoja lihaksista. Sieltä pudotin painon noin 47,5 kiloon ja suunnittelin pysyväni siinä. Keho kuitenkin päätti toisin ja pudotti sen tähän nykyiseen, missä se onkin nyt pysynyt. Uskon kehon tietävän, mitä se tekee. Se valitsi sen, missä minun on optimi olla. Keholle pisteet siitä, sillä tässä kilomäärässä peilikuva miellyttää enemmän kuin siinä, missä kilon painavampana oli myös ylimääräistä se kilo enemmän.

Jos katsotaan BMI -mittaria, niin se kertoo lukeman 17.08. Sanallisesti sama: lievä alipaino. Tuon alla on vielä kaksi luokkaa, mutta alipainon puolella joka tapauksessa ollaan, kun kyseistä mittaria katsoo. BMI -mittarihan ei ota tietenkään huomioon ihmisten erilaisuutta ja toisessa päässä myös sama; jos ihmisellä on paljon lihaksia ja painaa sen vuoksi enemmän, saattaa hän olla mittarin mukaan merkittävästi lihava. Bongasin myös eräästä seuraamastani blogista typyn, joka painaa minua vähemmän, on saman mittainen, mutta lihaksia varmasti ainakin kolme kertaa enemmän. Hän on BMI:n mukaan merkittävästi alipainoinen. Just saying.

Itse en ole koskaan yltänyt normimittareihin. Minun piti olla hirvittävässä, selkeästi ylipainoisessa kunnossa, että ylsin normimittariin. Yhden kuvan löysin menneiltä ajoilta ja skannasin, joka kertoo siitä, että olen pienestä pitäen ollut.. no, pieni.

Pupuni on kuvassa röntgenin jäljiltä nukutettuna.
Koitan sitä siinä jotenkin saada pidettyä, reppanaa.

Tuo kuva on otettu joskus siinä ala- ja yläasteen vaihteessa. Jättikokoinen t-paita päällä, mutta jaloista nyt ainakin huomaa, että ei siinä paljoa mitään ole. Tuollainen samanlainen rimppakinttu olin kropaltani aina aikuisikään asti. Söinkin siis itseni rimppakintuista aivan toisenlaisiin kinttuihin. :D Harmi, ettei minulla ole mitään muistikuvaa tai dataa olemassa kouluaikaisista painoista. Pelkäsin punnitusta aina etukäteen, koska tiesin sen olevan vähän, ja taas terveydenhoitaja paasaisi, että pitää syödä. Aina söin, se ei todellakaan koskaan ollut ongelma. Ongelma oli vain se, etten yltänyt peruskäyrälle.

Jatketaan aihetta vielä sen verran, että vaikka vaaka näyttää painokseni noin vähän, se ei kuitenkaan tarkoita, että rasvaprosenttini olisi välttämättä hirvittävän alhainen. En ole sitä koskaan mitannut, vaikka olisikin hauska tietää, mutta myönnän, että hirvittää jo ajatuskin, että menisin joltakulta ammattilaiselta pyytämään testiä, tässä painossa. Tuskin sitä suopeasti katsottaisiin, enkä niin kovin välitä asiaa tietää, että tahtoisin sen kokemuksen käydä läpi. Mutta en siis usko, että hirvittävän alhainen tuo minulla siltikään olisi. Iloksenne otin itsestäni nahkanrepimiskuvia todisteeksi. :D

Huomaa myös hyttysen tekemä aikaansaannos reidessä. :D

Vatsassani on ylimääräistä. Sellainen osittain nahkapussi, osittain hyvin löysä ja pehmeä pikkureppu. Istuessa se rullautuu housujen vyötärön päälle. Istumiskuvaa en tahtonut ottaa, kun sitä en nyt itsekään tahdo katsella.. :D Liekö tuo ylipainoisen ajan peruja, mikä tulee olemaan aina olemassa. Reisien sisäosasta saa myös kiinni oikein kunnolla ja jenkkiksestä saisi kiinni vaikka isokouraisempikin ihminen, ihan koko kouran täydeltä ja ylikin. :') Pepunpuristelukuvat jätin ottamatta. :D Tämä onkin sellainen asia, jonka kanssa pitänee vain elää. Sillä tuon kaiken saisi käytännössä pois vain painoa pudottamalla, minkä tekisinkin, jos vaaka ei jo näyttäisi näin pientä lukemaa. En missään tapauksessa tahdo 45 kilon puolelle tai sen alle. Viime kesänä lipsahti erinäisten vaiheiden ja vatsaongelmien vuoksi 44 kilon puolelle ja kuvat niiltä ajoilta ovat jo aika kamalia (todella kamalia) omaan silmään. Siispä pidän rasvakerrokseni, jos se ei siitä painoa pudottamatta koskaan pois sula. Tässä painossa on nyt hyvä olla. Peilikuva on kaikinpuolin sopusuhtainen, päästä varpaisiin. Jokin aika sitten siinä tasapainoisuudessa oli jotakin pielessä, mutta nyt täytyy olla todella tyytyväinen.

Tämä on nyt siis ensimmäinen kerta kun kerron painoni julkisesti. Olen sitä aina aristellut, mutta enää en. Nyt olen itseni kanssa niin sinut, että vaa'an lukema on vain sivuseikka. Ihmisten mahdolliset kommentit ja tuomistemiset on yksinkertaisesti minulle täysin sivuseikka, enkä voi tai kykene siitä ottamaan itselleni ongelmaa. En millään. Vaikka kuinka koitan miettiä, että mikä voisi loukata, en vain keksi sellaista. Sillä minun on niin hyvä juuri näin.

Ja sitten keskustelu irti. :D Mitä veikkasit, olitko yllättynyt, mitä mielessä pyörii? Sana on täysin vapaa!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Supernaisen treeniviikko!

Hah. Palaillaan otsikkoon heti listauksen jälkeen. Tältä näytti tämä viikko:

Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:15
Keskisyke: 98
Maksimisyke: ?
Kulutus: 232kcal

+ 40min crosstrainerilla. Ei tietoa luvuista..


Tiistai:
Särkypilleripöhnäpäivä. Eli sängyssä suurimmaksi osaksi valitettavasti vietetty.


Keskiviikko:
Jalat, vatsa + yksi sarja selkää; 2x max & yksi sarja hauista; 2x max

Kesto: 1:38
Keskisyke: 119
Maksimisyke: 159
Kulutus: 485kcal


Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:16
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 159
Kulutus: 384kcal

+ 42min crosstrainerilla

Keskisyke: 129
Maksimisyke: 151
Kulutus: 250kcal


Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:19
Keskisyke: 106
Maksimisyke: 157
Kulutus: 303kcal

+ 40min crosstrainerilla

Keskisyke: 120
Maksimisyke: 131
Kulutus: 211kcal


Lauantai:
Lepo


Sunnuntai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:33
Keskisyke: 122
Maksimisyke: ?
Kulutus: 491kcal




Sykemittarin suhteen tein tällä viikolla päätöksen, että antaa kenkkuilla. Se ei tykkää punttien nostelusta. Crossaillessa, pyöräillessä, hölkkäillessä ym. se toimii yleensä hyvinkin kiltisti. Niissä kroppa on aina aika lailla suorassa. Puntteillessa keho vääntyy ja kiertyy ja heiluu miten sattuu. Kontakti vähän kärsii. Kärsiköön sitten, enää en hermostu. :D

Tuntuu, että viikko meni hirveässä hujauksessa. Ei ole ollut tekemisen puutetta! Maanantai meni vielä normaalilla kaavalla, tiistaina joutui makoilemaan sängyssä kipujen kera ja keskiviikkona olikin jo aivan mahtitreeni. Postasinkin siitä erikseen. Ihan kuollut pelkästä jalkatreenistä ja vielä silti lisäksi selkää ja hauiksia. Ah! Ojentajiin lisäilin tällä viikolla lisäpainoa ja kylkitaivutuksissa tein uuden ennätyksen, 20kilon levypainolla 3x30 per puoli. Sain muuten kyljet sillä kipeiksi. Harmi että tuo 20kg on painavin levypaino meillä. Pitänee kyllä harkita 25kg tai vaikka 30kg:n hankkimista. Hirveetä veivaamista tuo 3x30, ja sama molemmin puolin. :D

Kulmasoutuunkin lisäsin tällä viikolla painoa 15 kilosta 17 kiloon. Käsipaino siis. Sainkin selän kivasti juntturaan. :/ Mutta meni ainakin perille! Torstain crossailu oli vauhdikas kun jalat tahtoivat mennä nopeasti ja missään ei tuntunut - ei edes sykkeessä, vaikka menin käytännössä viimeisen 10min aivan täysillä ja hiki lensi. Perjantaina sitten olikin tuo sama todella raskas ja oli iloinen, että edessä oli lepopäivä.

Ja sitten tähän päivään ja otsikkoon. WOU MIKÄ TREENI. Tänään olin supernainen! :D Olikohan banaanin voimaa :') kun sellainen piti äkkiä vielä vetäistä nassuun juuri ennen treeniä, kun yllättävä nälkä hyökkäsi! Aloitin siis treenin SEITSEMÄN MINUUTIN HOOVERILLA. Siinäpä uusi ennätys taas! Kuusi minuuttia olen kahdesti onnistunut tätä ennen suorittamaan, yleisimmin kuitenkin tosiaan neljä tai viisi minuuttia. Ja siitä sitten seuraavaksi tankoa niskaan, jossa painoa 50kg ja split squatien kimppuun. Meni 20 toistoa per jalka. Mitä ihmettä! Vasta hiljattain nostin 45 kilosta 50 kiloon. Nostin sitten nyt 55 kiloon (+ lukituspalat, yht. lähes 60kg). Sillä vielä 2x12/jalka. Tuon jälkeen oli jalat jo ihan hyytelöä ja treenin koko loppu oli ihanan kiduttavaa. :') Hooverin lisäksi muissakin vatsaliikkeissä oli suuret määrät toistoja ja jalat jaksoivat mahtavasti, vaikka olivatkin kovin poikki. Treeni oli poikkeuksellisen pitkä tämän kaiken takia, mutta olipa mahtava treeni. Nyt on ihanan raukean uupunut olo. Ah. <3



Hyvä viikko oli. Tukkakin vaihtoi väriä kahdesti. :D Oli myös huushollin siivousta ja kaupoissa kiertelyä ynnä muuta sellaista, joten paljoa ei ole tullut aloillaan oltua. Nyt nokka kohti uutta viikkoa!

Ja hetki vielä aikaa klikkailla painoveikkauksia, pian sulkeutuu! Huomenna sitten postaus aiheesta, vihdoinkin! ;)

lauantai 25. elokuuta 2012

Tukkapostaus

..eli täysin aiheen vierestä. Kuvat puhukoon pääasiassa puolestaan.

Ensin oli..


Siitä tuli..


Ja seuraavaksi luvassa..



Vähän liian vaalea omaan makuuni tämä nykyinen. Olen siis kyllä oikeastikin vaaleatukkainen, tummaa tukkaa olen pitänyt jo yläasteajoista lähtien. Tahdoin kokeilla vaaleampaa välillä. Kuparia ei ole koskaan ennen ollutkaan päässä. Nyt tykkään tukasta ja sitten en taas tykkää ja sitten taas tykkään ja sitten taas en ja sitä rataa. :D Sisimmässäni olen vuosikausia ollut punatukkainen (ja teininä olinkin pidempään) ja siksipä tänään nyt tuli ostettua vielä yksi pänikkä väriä. Se siis seuraavaksi päähän, saan tumman tukan takaisin ja sen pitkään haaveilemani punaisen päähän. <3 Jos siis mulla kohta enää on tukkaa mitä värjätä, tällä tahdilla.. :D

Aamulla kerran.. ja aina

Jatketaan osittain ravintolinjalla.

Rakastan, RAKASTAN aamuja! Rakastan sitä, kun kello herättää viideltä ja kömmin ylös sängystä. Jos on viileää, laitan ensimmäisenä villasukat jalkaan istuessani sängyn laidalla. Nousen, varmistan että mieskin heräsi, tervehdin aamupalaa odottavaa kissaa muutamalla silityksellä ja jatkan matkaa vessaan. Tällä välin mies nousee, nostaa kaihtimet ikkunoista ylös, laittaa kahvin valumaan ja avaa telkkarin. Tulen vessasta, hän menee sinne. Avaan ehkä ikkunan tai pari matkalla keittiöön ja ensimmäisenä ruokin kissan, joka jo vessan oven takana odotti ruokkijaansa. Tuon jälkeen laitan itselleni aamupalan. Tässä kohtaa heräämisestä on kulunut ehkä viisi minuuttia.

Ensimmäisenä maito kulhoon..

..sitten vaniljainen proteiinijauhe..

..sekoitetaan lusikalla, paakkuja saa jäädä..

..ja Weetabixit sekaan. TAIVAALLISTA.

Tässä vaiheessa mies häärää jo vieressä. Kun olen kaatanut maitoni, hän laittaa sitä itselleen sheikkeriin. Kun olen laittanut proteiinijauheen, hän ottaa sen ja laittaa maitonsa sekaan. Minä lähden keittiöstä telkkarin eteen syömään aamupalaani, hän juo protskunsa ja ottaa sitten ensimmäisen jättikahvikupillisen. Syön loppuja weetabixeistäni kun hän tulee kuppinsa kanssa sohvalle. Seuraavaksi haahuilen vatsa superonnellisena keittiöön ja taas vieressä tönöttänyt iloinen aamukissa lähtee mukaan, aamupalansa santsikierrokselle ja nauttii raksujansa kehräten. Kaadan itselleni jättikupillisen kahvia ja nautiskelen sen hitaasti sohvalla mieheni vieressä, joka oman kupillisensa jälkeen menee keittiöön ja laittaa itselleen annoksen kauramuroja samalla tavalla kuin minä teen weetabixieni kanssa. Ja pian ollaan taas sohvalla samaan aikaan. Mies juo vielä toisen jättikupillisen kahvia tuon jälkeen.

Nämä aamut ovat puhdasta nautintoa ja ihan joka tavalla. Näen auringon nousevan joka päivä (paitsi yleensä sunnuntaisin nukutaan tunnin-pari pidempään) ja muutamaan tuntiin on harvoin kiire minnekään. Saa valmistautua rauhassa yleensä yllättävän kiireiseen päivään. Vietän helposti kolmekin tuntia yöasussani. Tykkään myös aamuisin höpötellä mieheni kanssa. Aivan kaikesta. En ennen ollut aamuihmisiä. Jossain kohtaa, ehkä puolitoista vuotta sitten, aloin herätä aamulla aikaisemmin kuin oikeasti oli noustava. Siihen tykästyi. Huomasin, että rakastan rauhallisia aamuja. Jopa enemmän, kuin unta. Sittemmin olenkin oppinut, mikä on itselleni se optimaalinen unimäärä ja se ei ole kahdeksaa tuntia.

Meidän aamut menee aina tuolla rutiinilla. Se on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten tuollaiseksi, jotta aamulla ei tarvitse käyttää päätänsä ennen kuin on tavaraa saanut koneeseen ja kahvia ensimmäiset siemaukset. :D Kaikki keittiön purnukat, vempeleet ja härvelit, kaikki ruokatarvikkeet ja muut, kaikki on mietitty juuri tukemaan tätä kaavaa. Jotta aamun saa käyntiin viidessä minuutissa, eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Siispä voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä aamupalan kuvaaminen sotki tätä käytäntöä tänään. :D Tai se, kun siitä keskusteltiin illalla, että aamulla sitten kuvaan tuon. Kinusin, että anna mulle kaksi minuuttia ylimääräistä, lupaan suoriutua siinä ajassa! :') Huh, onnistuin! Wohooo!

torstai 23. elokuuta 2012

MAAILMAN LAAJIN RAVINTOPOSTAUS!!

No ainakin tosi laaja! Tarkoituksena saada yhden postauksen taakse kaikki se, mitä minä syön, miten ja miksi. Asiaa on käsitelty siellä täällä, mutta koska ravinto on niin kiehtova asia, tahdoin tuon kaiken infon kerätä yhteen ja samaan paikkaan. Varmasti unohdan jotain, mutta toivottavasti tärkeimmät muistan.

Pääkohdat, joihin ruokavalioni perustuu:

a) Ruokin kehoani, en mieltäni. Tämä tosin on nykyään yksi ja sama asia. Mutta ruoka on kuitenkin ensisijaisesti kehon polttoainetta.
b) En noudata mitään tiettyä ruokavaliota (paitsi kasvissyöjän ruokavaliota). Syön yleisterveellisesti.
c) Pyrin syömään myös mahdollisimman eettisesti ja siksi ruokavaliossani on useampi periaatteellinen pointti.
d) En syö lainkaan perinteisiä herkkuja tai käytä alkoholia.
e) Syön sitä ruokaa, mikä sopii keholleni. Keho kertoo, mistä se pitää ja mistä ei.

Tuossa pääkohdat. Esimerkkejä, mitä en syö koskaan:

- Eläimet
- Liivate (huom! Lisäsin jälkeenpäin, oli unohtunut)
- Kaikki kovin suolattu, sokerilla pilattu, rasvassa uitettu
- Aspartaami
- Kerma
- Voi
- Ketsupit, majoneesit, sinapit

Esimerkkejä, mitä vältän ja miksi:

- Kananmuna. Eettisyys. En koskaan osta ja käytä kotona. Sallin sen esimerkiksi ulkona syödessä, jos sitä on käytetty ruoan valmistuksessa, mutta sellaisenaan en pysty syömään. Se tulee ylös.
- Kaikki ne vaaleat, mistä on olemassa täysjyväversio. Aina täysjyvää, jos on valittavissa. Useimmin on.
- Ylenpalttisesti viljatuotteita. Ei sovi minun vatsalle.
- Pasta, riisi, peruna. Kaksi ensimmäistä turvottaa. Pastaa ja riisiä söin viimeksi joskus alkuvuonna, perunaa maistoin ensimmäistä kertaa noin vuoteen tehdessäni hiljattain miehelleni hiilaritankkausta varten uunissa perunalohkoja. Koen perunan jotenkin turhaksi.
- Huonot rasvat, sokeri, suola. Huonot rasvat on huonoja rasvoja, sokeria en tarvitse (hedelmissä ja marjoissa ok), suolaa en lisää koskaan ruokaan. Saan sitä tarpeeseeni mm. raejuustosta ja proteiinipatukoista.
- En tykkää ajatuksesta käyttää keinotekoisia makeutusaineita. Valitettavasti proteiinijauheessamme on sukraloosia ja asesulfaami K:ta. Aspartaamiinhan en koske.
- Soijatuotteet päivittäin. Ei ole hyväksi joka päivä, varsinkaan naiselle.
- Hiilareita illalla. En tarvitse silloin enää polttoainetta. Ilta on proteiinipainotteinen, hiilarit otetaan aamulla ja päivällä.
- Kaneli päivittäin. Sisältää kumariinia, joka on maksalle myrkyllinen aine. Sitä saa lisäksi myös mm. kosmetiikasta ihon läpi ja suosituksen ylitystä on siksi vaikea seurata.
- Pääasiassa valmistuotteet. Teen mieluummin alusta asti itse. Pari poikkeusta on, joissa on arvot niin kohdillaan, ettei haittaa. En tykkää e-koodeista. Tykkään puhtaasta ruoasta.
- Rasvaiset maitotuotteet. En syö mm. juustoja (paitsi raejuustoa) ja valitsen aina rasvattoman/vähärasvaisen.
- Kastikkeet. En tarvitse.

Syön päivittäin saman peruskaavan mukaan. Siinä on tasapainossa hiilarit, proteiinit ja rasvat. Kaikki perussuosituksen mukaan, prosenttijakauma menee niiden raamien sisälle. En ole edes tätä kaavaa hakemalla hakenut, vaan todennut sen joskus, kun olen mielenkiinnosta asian tarkistanut. Syön pääasiassa kuusi kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein. Tähän kuuluu runsas aamupala, ennen treeniä -välipala, palautusjuoma, yksi lämmin ateria, iltapäivä-alkuiltavälipala, iltapala.

Hiilarit saan pääasiassa maidosta, weetabixeistä ja hedelmistä. Proteiinit saan pääasiassa maitotuotteista, patukoista ja jauheesta. Rasvat otan oliiviöljystä ja saksanpähkinöistä.

Päivittäiset maitotuotteet. Tässä postauksessa kerroin M-kirjaimen kohdalla,
miten haluaisin maitotuotteista eettisistä syistä luopua, mutta
miksi en koe sitä mahdolliseksi, ja mitä olen asialle sitten tehnyt.
Joskus syön leipää. En kuitenkaan päivittäin. Leivällä en käytä levitettä, vaan raejuustoa. Tai saksanpähkinöitä.

Päivittäiset proteiinivalmisteet.

Päivittäiset rasvanlähteet. Oliiviöljyä ruoanlaitossa, saksanpähkinöitä iltapalarahkassa. Joskus hapankorppujen päällä.

Käyttämistäni proteiinivalmisteista:

- Patukat eivät ole sontaa, niin kuin kauppojen patukat yleensä ovat. Ei sokeria, ei turhia hiilareita. 20g proteiinia per patukka. Ainoastaan yksi on keinotekoisesti makeutettu, siinä on sukraloosia, muissa steviaa. Ovat myös gluteenittomia, mikä ei itselleni kyllä ole mikään kriteeri, mutta kuitenkin. En halua syödä suklaanmakuisia tai vastaavia karkkipatukoita. Noista kuvan alin ja ylin on suosikkini. Pitää tilata kaukaa ja maksaa tullimaksuja, mutta ei väliä. Läheltä saa vain sontaa ja sitä en tahdo syödä.

- Proteiinijauheen kriteerit olivat vaniljanmakuinen, ei soijapohjainen, ei aspartaamilla makeutettu. Odotellaan vielä jos vastaavat kriteerit täyttyisivät joskus tulevaisuudessa stevialla makeutetussa jauheessa, niin pääsisi eroon tuon sukraloosista.

Ruokakaapin muita perusaineksia:

Ravintoarvoiltaan erinomaiset pippuripihvit. Maustamaton tofu, soijajauho kananmunan korvikkeena, soijarouhetta ja suurempia paloja ja seitania.

Ananas, kikherneet, linssit, kidneypavut. Näissä ruokaisissa säilykkeissä suolan määrä erinomainen (eli hyvin vähäinen). Yrtti-valkosipulimaustettu tomaattikastike. Ravintoarvoiltaan huippu.

Ruoanlaiton tuoreita pääaineksia ovat munakoiso, kesäkurpitsa, herkkusienet, paprika, porkkana, kirsikkatomaatit, sipuli, valkosipuli. Esimerkkiruokakuvia:




Miehelle kokkailen hiilareita enemmän, kun juoksuharrastus ja -kilpailut niitä vaativat enemmän, kuin mitä itse tarvitsen. Nuo ruoat koostuvat pääasiassa näistä:

Uncle Bensin valmisriisipussukat ovat erinomaisia ravintoarvoiltaan, kun valitsee vähän mitä ottaa. Superherkullisia. Noita söin itsekin vielä alkuvuonna. Riisin sekaan mm. kanttarelleja. Viimeksi oli harvinaisuutena uuniperunalohkot, joista maistoin itse kolme. :') Perunoita jäi jääkaappiin vanhempien vierailun jälkeen ja valmistin niistä osan, ettei kaikkea tarvinnut heittää pois.

Marjoja menee päivittäin rahkan joukossa. Pensasmustikat ovat taivaallisen makoisia. Niitä syödään joka kerta ja lisäksi joko vadelmia tai marjasekoitusta. Kyseessä on pakasteet. Ovat parempia kuin tuoreet, kun jokusen sekunnin sulattaa ensin mikrossa ja sitten sekoittaa rahkan joukkoon.



Kun sanon ruokkivani kehoani enkä mieltäni, tarkoitan juuri sitä, että tiedostan mitä kehoni tarvitsee ja mitä se ei tarvitse. Mitä se ei halua. Olen oppinut tuntemaan kehoni perustasolla aika hyvin (kuukautiskierron aiheuttamista kiemuroista koitan parhaillani päästä selville). Tiedän, mistä se pitää ja mitä se ei missään nimessä tahdo. Herkut kuuluu tietysti tähän kategoriaan. Siksi en niitä syö. Tämä totaalikieltäytyminen on minulle yksikertainen vaihtoehto, eikä se ole taistelua. Olen kaikki tai ei mitään. Joko tai. Minä valitsin olla kokonaan ilman.

Tutkin myös ravintosisällöt, katson myös kalorimääriä. Ne kertovat minulle, onko kyseessä terveellinen tuote vai ei. Tämä ei ole kuitenkaan mitään fanaattista syynäämistä eikä johda sellaiseen, ettei voisi esimerkiksi jotain tiettyä hyvin tarpeellista syödä ollenkaan. Joissain asioissa valitsen kohtalaisten vaihtoehtojen sisällä sen parhaimman, vaikkei se ehkä yksinään täyttäisikään kriteereitä. Ei elämäni siihen kaadu kuitenkaan. Ulkona syödessä saatan syödä palan tai kaksi vaaleaa leipää, vaikka kolme, jos sellaista on salaatin rinnalla tarjolla. Ulkona syödessä saattaisin myös syödä perunaa, pastaa tai riisiä. Ei ne ykkösvaihtoehtoja olisi, mutta vaihtoehtojen puuttuessa voisin syödä. Mutta. Jos kyseessä on vaikka voissa paistettua tai runsaalla juustolla höystettyä, en söisi. Sillä valintahan on minun. Päätös siitä, mitä minä keholleni annan, on minun. Ei kukaan sitä ruokaa suuhuni vie, ei kukaan muu kuin minä. Otan vastuun itsestäni, voinnistani, kehostani. Kunnioitan sitä. En anna sille huonoa ravintoa. Arvostan terveyttäni enemmän, kuin yhtäkään herkkua, roskaruokaa, sokerihumalaa. Ja siihen perustuu ruokavalioni.

Tiedän, että ruokavalioni on poikkeuksellinen, koska en syö yhtään mitään herkkuja tai roskaruokaa. Tiedän sen siitä, etten ole koskaan vielä tavannut toista samanlaista. :') Mieheni toki on pitkälti ihan samoilla linjoilla eikä hänkään herkuttele, mutta minä olen meistä se ehdottomampi näissä asioissa. Tosin herkku -sana on väärä. Herkuttelen joka päivä. Se vain tarkoittaa itselleni jotain ihan muuta, kuin suurelle osalle ihmisistä. Tälläkin hetkellä odotan jo iltapalarahkaa, sillä se on taivaallista! Monesti suututtaa suorastaan, kun purkki on syöty tyhjäksi ja taas pitää odottaa seuraavaan iltaan asti uutta satsia. :'D

Paluu sängynpohjalta liikkeelle

Jos tiistai meni sängynpohjalla vatsakrampeissa, niin eilen keskiviikkona otettiin vahinko takaisin. Oikein kunnolla! Vuorossa oli jalka-/vatsatreeni, joka jo itsessään vie aika kauan ja voimatkin se vie. Ja kun tiistaina jäi selkä ja hauis treenaamatta, otin vielä eilisen treenin päätteeksi yhden liikkeen hauikselle ja yhden selälle. Tein 2x maksimit hauiskääntöä tangolla ja 2x maksimit kulmasoutua käsipainolla. Treeni kesti tunnin ja 38 minuuttia. Olin ihan superpoikki. Jalkatreeni jo itsessään vie kyllä mehut, saati sitten treenaaminen täällä 30 asteen kuumuudessa. :D Oli ihan parasta tehdä loppuun vielä sarjat hauista ja selkää, kun oli jo muutenkin ihan naatti. Eihän se puntti enää noussut niin kuin normaalisti, mutta teinpähän jotain ja sain huippufiiliksen! Jälkeenpäin ei noussut askel eikä noussut käsikään.. Ja illalla maistui uni. :D

Välillä kylppärinkin peilin kautta! Tukka on tässä tosi ihana. Hikisen yön ja hikisen treenin jälkeen. <3 :'D

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Lisää trigger pointseja?

Ollaan viimeisten viikkojen aikana bongattu illan hieronnassa sellaiset huippukipeät kohdat molemmin puolin lapaluiden alla. Niitä on hierottu siinä ohessa kuin muutakin yläselkää. On tehnyt niin kipeää, että olen pyytänyt lopettamaan. Lisäksi kipu säteilee hieroessa siitä pisteestä takaolkapäihin.

Nyt kun on ollut niska todella jumissa ja esimerkiksi päätä kääntäessä on sattunut juurikin tuolta lapojen välistä, pyysin, että otetaan ne erityishuomiolle, aivan kuten aikaisemmatkin triggerit (tämä postaus). Katsoin trigger points -sivustolta, josko tuossa kohtaa sellaisia olisi, ja löytyihän sieltä.


Juurikin sama kohta. Kuva tästä osoitteesta: http://www.triggerpoints.net

Edellispäivänä lisättiin niiden hieronta muun hieronnan päätteeksi tehtäväksi. Ja kuinkas kävi? Minä itkin. Se sattui niin valtavasti. Ei pelkästään se kohta, vaan nimenomaan olkapää. Ihan jumalaton kipu. Myös hierontapuolen päätä alkoi samantien särkeä. Kipu oli sellaista yltyvää ja tuntui, kuin olkapäätäni olisi isketty puukolla joka kerta, vaikkei siihen koskettu ollenkaan. Siispä tosiaan nousin pöydältä itkien ylös. Ensimmäinen kerta ikinä.

Toisiin triggereihini verrattuna kipu oli erilaista. Kun niitä aikoinaan alettiin hieroa, sattui niin kovin että huusin. Mutta sen kesti ja kipu oli suurimpana siinä triggerin kohdassa, lievempänä siellä mihin säteili. Kipu oli myös sellainen, että sen pystyi sulkemaan pois ajattelemalla jotain muuta. Tätä ei olisi toivoakaan sulkea ulos. Lisäksi kipu jäi olkapäähän hieronnan loputtua ja lapaluun kohta jäi käsittelystä kipeäksi. Näin ei ole käynyt noiden toisten kanssa.

Eilen oli toinen hierontakerta näille. Pelkäsin jo etukäteen. Yllättäen kuitenkin turhaan. Oikealla kohta oli arka kun sitä alkoi hieroa, sitten se ikäänkuin katosi. Kipu hävisi. Ei löydetty kyseistä kohtaa enää ollenkaan, vaikka kuinka etsittiin. Vasemmalla sai etsiä ja etsiä, löytyi pieni jäänne, josta särki olkapäihin. Kunnes katosi, eikä löytynyt enää. Mitä ihmettä? Enhän minä edes itkenyt. Olin valmistautunut itkemään. Mies painoi niin kovin kuin käsistään pystyi, mutta kohtia ei enää ollut. Aika kivaa!

Vähän epäselvää olivatko trigger pointseja nyt, kun yhdellä kerralla katosivat. Olivat sinänsä tosin aika tuoreet, että vasta jokunen viikko sitten ensimmäisiä kertoja bongattiin. Nämä toisethan mulla on ollut jo vuosikausia, siksi niistä ei varmaan eroon koskaan pääsekään. Olen ymmärtänyt, että mitä pidempään ovat olleet, sitä enemmän pitäisi vaivaa nähdä, että saisi kokonaan pois. Vuosikausia olleet = hierontaa kohdalle kuusi-seitsemän kertaa päivässä.

Saas nähdä pysyvätkö nämä itkettäjät nyt poissa. Tietysti nyt kun niin iloitsin, niin tänään illalla itketään taas hierontapöydällä.

p.s. Hirveä määrä uusia lukijoita! :O Tervetuloa seurailemaan!

tiistai 21. elokuuta 2012

Terveisiä sängynpohjalta

Ja se siitä selkä-/hauistreenistä. On se päivä taas. En voi sanoa, että se päivä kuukaudesta, kun ilmeisesti vanhempien vierailun itselleni aiheuttamalla stressillä onnistuin lykkäämään tätä päivää kaksi viikkoa normaalia pidemmälle. Minulle olisi sopinut loistavasti, että olisi tullut ajallaan niin olisi osunut muutenkin kevyelle viikolle. Mutta ei.. Ja tällä kertaa päädyin taas sängynpohjalle. Kun kipu pääsee läpi, sitä on melkein mahdoton enää saada pois. Pitäisi osata ehkäistä ennalta, vaan kun se on hankalaa silloin, kuin tulevat kaksi viikkoa myöhässä. Tähän asti ollut päivän tarkkaa.




Jostain syystä myös Aspirin on menettänyt nyt totaalisesti tehonsa - yleensä jos kipu pääsee läpi ja otan särkypillerit, kipu helpottaa jos onnistuu edes hetkeksi torkahtamaan. Näin ei käynyt tänään. Otin heti kaksi. Tunnin päästä yhden lisää. Torkahdin monta kertaa ja kipu senkun yltyi. Oli pakko vaihtaa lennossa merkkiä (mitä ei varmasti suositella!) ja siirryin Panadol Novumiin. Niitä yksi ja vihdoin alkaa nyt helpottaa sen verran, että pääsin sikiöasennosta pois. Sain ennen aamuyhdeksää syödä siis neljä pilleriä. Ensimmäiset taisin ottaa puoli seitsemän aikaan. Vasta neljännestä oli hyötyä. Kipu oli taas jotain niin hirveää, että vatsa meni sekaisin, olin oksentaa, enkä voinut olla ylhäällä paria minuuttia kauempaa, koska taju oli lähteä. Sama meininki on ollut yläasteelta lähtien.


Lohduttaja kipusi viereen. <3

Nyt on olo sen mukainen, että on syönyt ne neljä pilleriä. Aspirin saa jo muutenkin päässä suhisemaan, saati sitten kolme + yksi muu. Pilleripöhnä, siinä mennään tämä päivä. Nyt väsyttää aivan hirveästi ja tiedän kokemuksesta, että sama jatkuu koko päivän. Ja eihän nuo neljä myöskään vielä riittänyt. Viimeistään parin tunnin päästä täytynee ottaa jälleen seuraava. Taidan ottaa pienet torkut tässä välissä, ennen suihkussa käyntiä ja valmistautumista iltapäivän ruokakauppareissulle. Ja ei, en tosiaan edes harkitse treeniä.

Oman ilonsa soppaan tekee myös sää; eilen oltiin taas yli +30 asteen ja ei se oikein laskenut yölläkään. On ilo nukkua, kun makkarissa on +29°C.. -.- Tänään samanlaista keliä luvassa.

Pahoitteluni mieslukijoille tästä. :')

maanantai 20. elokuuta 2012

Kevyen viikon treenikatsaus ja jättihiki

Olipas siinä viehättävä otsikko.. :D

Takana siis kevyt viikko. Vanhempani olivat kylässä keskiviikkoiltaan asti, ja heidän kanssaan reissattiin alkuviikko. Treenin pariin siirryin taas torstaina, alkuun vähän huonoilla fiiliksillä ikävän vuoksi, mutta siitä se lähti taas rullaamaan. Eli tuo loppuviikko näytti tältä:

Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:07
Keskisyke: 109
Maksimisyke: 222.. JOO EI. 148?
Kulutus: 274kcal


Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:26
Keskisyke: 107
Maksimisyke: 152
Kulutus: 334kcal

+ 40 min crossarilla

Keskisyke: 124
Maksimisyke: 136
Kulutus: 224kcal


Lauantai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:17
Muista lukemista ei mitään tietoa. Olin jo heittänyt sykemittarin keskiön pitkin seiniä. Kirjaimellisesti.


Sunnuntai:
Palautteleva crossailu

Kesto: 40min
Keskisyke: 116
Maksimisyke: 128
Kulutus: 196kcal


Kevyt viikko oli ehkä fyysisesti kevyt, mutta henkisesti todella uuvuttava. Torstaina oli mieli ihan maassa. Suoritin vain. Perjantaina vointi oli jo parempi. Normaalisti sunnuntain jalkatreenin teinkin jo lauantaina, koska tuntui tyhmältä pitää siinä lepopäivä välissä. Hermot meni kesken treenin sykemittarin kanssa, jota ensin hakkasin tankoa vasten viitisen minuuttia, kunnes paiskasin sen eteisestä olohuoneeseen lattian kautta kuin pikkukakara. En vain kestänyt enää. Nyt on patterit vaihdettu ja annan sille viimeisen mahdollisuuden. Jos kenkkuilee edelleen niin elän sitten ilman. Heitän roskiin. Heitän mäkeen, jos olen ulkona kun näin tapahtuu. Ja heitän hyvästit siinä kohtaa myös lenkkeilylle, jos en omista mittaria. Sykkeeni on siinä sellainen, että sitä on pakko voida seurata.

Lauantaina lähdettiin iltapäivällä kohti miehen puolimaratonpaikkaa. Sää siellä oli sellaiset keveät +34 astetta varjossa.. Ei juurikaan tuulta ja aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta. Olin ihan tuskissani  siitä kuumuudesta ootellessani miestäni maaliin. Mutta eiköhän se suurin tuska ollut juoksijoilla kuitenkin. Ensimmäiset 11 kilometriä reitistä meni lisäksi ylämäkeen. Huh.

Eilen sunnuntaina Saksassa oli vieläkin kuumempaa ja vuoden kuumin päivä, jos oikein uutisista ymmärsin. Kiitin mielessäni sitä, että olin vaihtanut jalkatreenin sunnuntailta lauantaiaamulle. Olisi ollut tuskaa tehdä sitä eilen! Meillä sisällä lämpötila kun nousee helposti kuumalla kolmeenkymmeneen asteeseen.. Tänään taas sellainen päivä edessä ja jo nyt tässä kahdeksan jälkeen aamulla on tuskainen istuakin. Edessä kaksi treeniä. Apua.

Eilen menin luonnollisesti sitten parvekkeelle loikoilemaan, kun kerran niin kuuma ja aurinkoinen keli oli. Bikinit päälle ja pihalle. Ja en ole muuten koskaan hikoillut niin kuin eilen. En edes tiennyt, että kehollani oli niin kuuma, mutta kyllä sillä nähtävästi oli todella kuuma!




Ikinä en ole hikoillut tuohon tyyliin! Päänahkaakin pitkin juoksi hikipisaroita koko ajan ja niitä tippui parvekkeen lattialle ripsistäni jatkuvalla syötöllä. Myös kylkiä pitkin juoksi koko ajan noita pisaroita. Lattia oli ihan märkä. :D Kun käännyin ympäri, naamani ja vatsani olivat samannäköiset kuin selkäni näissä kuvissa. Reilut kaksi tuntia tuolla olin. En voi sanoa, että viihdyin, sillä kyllä se toinen tunti oli jo aika tuskaa. Oli kuitenkin pakko, kun aloitin ensin tunnilla selkä kohti aurinkoa, piti tietysti saada tunti kasaan myös toisinpäin. :)




Jättihiki siis tosiaan. Huh. Jos koittaisi treenata nyt tästä heti seuraavaksi, ettei ehdi kämppä vielä ihan kiehuvaksi muuttua. Apuaaaa..

Niin juu. Viikon niskapäivitys. Tosi huono. Hartiat on niin tuhannenjuntturassa olleet nyt vissiin perjantaista lähtien, ettei käsiä jaksa pitää lähes yhtään ylhäällä, kun hartiat väsyy. Särkevät kun väsyvät. Ja samoin veri ei ole todellakaan kiertänyt ja olen ollut niin poikki nyt muutaman päivän, että jos silmäni sulkisin keskellä päivää niin saattaisin nukahtaa pystyyn. Lauantain automatka kisapaikalle meni pilkkiessä. Iltapäivällä. En todellakaan ole normaalisti niin väsynyt, vaan illalla myöhään vasta. Harmillisesti lauantaina jäi myös hieronta väliin kun kotona oltiin vasta myöhään. Nyt mennään taas hetki näillä hartioilla sitten.. Jännitysniska. <3

sunnuntai 19. elokuuta 2012

GALLUP! On lupa veikata!

Ensimmäinen teistä tiedusteli painoani tänään. Olen yllättynyt, että oli vasta ensimmäinen kerta! Myös kyseltiin, paljonko olen painavimmillani painanut. En missään tapauksessa pahastu kyselystä, eli kaikenlainen utelu on kyllä sallittua. Ehkä hyvän maun rajoissa tietysti.. :P Mutta niitäkin rajoja voi koetella. :D

Mutta siis. Sen sijaan että olisin kertonut siinä heti painoni ennen ja nyt, ajattelinkin antaa teidän veikata. Laitoin ensi sunnuntaiksi asti tuohon sivuun kyselyn. Saa klikata, rehellisiä veikkauksia vain kehiin. Ensi sunnuntain jälkeen tulee sitten postaus aiheesta. Katsotaan, miten meni. Minusta tämä on ihan hurjan mielenkiintoista!

Pituutta löytyy siis sellaiset perus 165cm. Kaksi kamalinta kuvaani on varmaankin tässä, niissä on todennäköisesti eniten painoa:

Lokakuu 2006.

Tammikuu 2007.

Nämä on aivan järkyttäviä. :'D Mutta niinhän niiden pitääkin olla. En minä noista itseäni tunnista ollenkaan!

Ja nykyisessä painossa:



Siitä siis veikkaamaan! Jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan arvauksia!

2006 & 2007

Kaivelin tuossa vanhoja kuvia. 2007 alkuvuodesta laitoin elämäni remonttiin ja lähdin etsimään hyvää oloa ja terveyttä. Löysin pari vertailukuvaa, mitä tuossa vuodessa tapahtui. Nämähän on aika hirveitä, mutta eipä tuon ulkonäön kuulukaan minua miellyttää.

2006 & 2007 joulu.

Vatsakumpu oli oikeasti aika valtava. Vuodessa se pieneni huomattavasti. Käsivarressa näkyy myös ero. Tisseissä tietysti kanssa. Voi sentään.. :') 2006 kuvassa tosiaan on nähtävissä kahdenkymmenenkahden vuoden herkuttelu. Ja siis kohdallani se tarkoitti sitä, etten vahingossakaan syönyt mitään terveellistä. Enkä vahingossakaan harrastanut liikuntaa. Söin ainoastaan kaikkea rasvaista, sokerista, epäterveellistä. Vältin ihan kaikkea, mikä olisi saattanut olla terveellistä. Kuten myös siis liikuntaa. Ja fyysinen vointi oli kuin 70-vuotiaalla. Alkuvuodesta 2007 vaihdoin kaikki ruokavaliostani terveellisempään vaihtoehtoon; maidon rasvattomaan, juuston vähärasvaiseen, levitteen kevyeksi, jogurtit vähempi sokerisiksi/vähempi rasvaisiksi jne. Aloin syödä enemmän kasviksia, vähemmän kastikkeita, vähemmän herkkuja. Niin, ja aloin tietysti kuntoilla. Mistään mitään tietämättä, mihinkään oikeastaan tähtäämättä. Ainoa, missä minulla oli päämäärä, oli vatsan saaminen pois ja toivoin tilalle lihaksia. Myös peppuani/reisiäni vihasin, joskaan en osannut niille oikein hirveästi mitään tehdä. Pikkuhiljaa tieto ja taito kasvoi, mutta tietämättä mistään mitään, tekemällä ruokavalionmuutoksen ja yksinkertaisesti aloittamalla liikkumisen, tuli selkeästi näkyviä muutoksia alle vuodessa. Tuskin mitään näkyviä lihaksia, mutta rasva ainakin tirisi pois suureksi osaksi.

2006 & 2007 joulu, toinen vertailukuva.

Tässä toisessa kuvassa asento on harmillisesti eri, en löytänyt kahta vastaavaa. Näkyyhän siinä silti sitä eroa. Käsivarret ja tissit. :D Jälkimmäisessä on vielä vähän vatsaa, se tipahti matkasta jossain kohtaa myöhemmin. Tosin tuossa on myös jouluruoka jo syöty.. :')

Loppukevennyskuva:

Vielä 2008 maistui herkut. Joulutorttuja saattoi mennä pellillinen joka joulu. Kaksin käsin ja vauhdilla. :'D
Joo, ei mene enää, niin kaunista kuin tuo onkin katsella. :'D

lauantai 18. elokuuta 2012

Elämäni aakkosia

A - absolutismi

En juo alkoholia. En ollenkaan, en ikinä.

B - bikinit

Se tunne, kun laittaa ne päälle, ja voisi jopa mennä yleiselle uimarannalle häpeilemättä, ensimmäistä kertaa vuosiin.

C - curry

Yksi perusmausteista. Käytän melkein kaikkeen. Joskus käytin niin paljon, että kissakin haisi currylle. :D

D - d-vitamiini

Sitä tankkaan auringosta. Mahdollisimman paljon. Aurinkorasvan kera, tietysti. Täällä kesä on pitkä. <3

E - elämäntapa

Ei kuuri, ei projekti, ei dieetti, ei vaihe. Vaan elämäntapa. Tämä ruokavalio, tämä liikkuminen ja treenaaminen. Puhtaasti elämäntapa.

Love. Rakkaudesta tähän elämäntapaan.

F - farkut

Rakastan farkkuja! Omistan noin kolmetkymmenet. En tykkää skinny jeans -mallista. Matala vyötärö ja bootcut, se on mun juttu. Tavallaan hyvä, että niitä tehdään nykyään niin vähän, niin ei tule osteltua niin hirveästi enää. :') Kun olin lihava, en koskaan löytänyt sopivia farkkuja. Jos menivät reisistä, oli pepun kohdalta liian suuret. Nyt istuu, siksi varmaan niistä niin innostuinkin.

Wranglerit. Yleensä kuitenkin Onlyt jalassa.

G - gluteeni

Ihan vain siksi, että siitä tehdään seitania.

H - hiilarit, herkut

Hiilaria koneeseen ja jaksaa. Otan hiilarini pääasiassa weetabixeistä, maidosta ja hedelmistä. En juurikaan syö pastaa, riisiä, vaaleaa leipää tai perunaa. Jokusen kerran vuodessa.

Herkkuja tai roskaruokaa en ole syönyt huhtikuun 2011 jälkeen.

I - itsevarmuus

Itsevarmuutta on saanut tonneittain ja taas tonneittain lisää tämän elämäntyylin myötä. Oma kroppa on yhtäkkiä alkanutkin miellyttää silmää ja siinä jopa viihtyy.

J - juoksu

Ikuinen haaveeni. Ehkä jonakin päivänä.

K - kävely, kahvi

Olen kävelijä paljon, paljon enemmän kuin juoksija. Voisin kävellä tuntikaupalla ja vieläkin lisää. Kameran kanssa pääasiassa.

Kahvia (maidolla) jättikupista ainakin kaksi kertaa päivässä.

Maanantaina Zürichissä. Kuvassa vain minun ja mieheni kahvit.. :')

L - lepo, lihakset

Lepo on yhtä tärkeää kuin treenaaminen. Lihas kasvaa levossa ja pidemmän päälle ei ole fiksua paahtaa sata lasissa joka päivä. Jossain kohtaa kroppa sanonee itsensä irti tavalla tai toisella.

Lepohetki autossa.

M - marjat, maitotuotteet

Marjoja syön joka päivä. Mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, karhunvatukoita, mansikoita.

Maitotuotteet on ryhmä, jota ilman en voisi elää. Tämä on oikeastaan aika ikävä juttu, sillä en haluaisi tukea maitoteollisuutta yhtään sen enempää kuin lihateollisuuttakaan. Maitoteollisuus on myös julma ala. Rangaistukseni on se, että olen siitä ottanut selvää. Tiedän miten koko ketju tapahtuu, pakotan itseni näkemään sen kaiken. Kuinka moni, esimerkiksi lihansyöjä, tekee samoin? Tietää vastuunsa?

Ilman maitotuotteita minulta lähtisi aamupala pois (weetabixit). Palkkari lähtisi pois (maitopohjainen jauhe + veden kanssa se on sietämätöntä). Ruoasta tulisi astetta tylsempää ilman raejuustoa. Iltapala lähtisi pois, jos ei rahkaa saisi. Kahvia en enää voisi juoda. En tiedä mitä enää söisin, jos jättäisin maitotuotteet pois. Siispä rankaisen itseäni tietämällä, miten lehmiä kohdellaan.

N - naamio

Se on se, jonka riisuin hiljattain, ja aloin olla ja elää itsenäni. Se on se, jonka saa pois, kun viimein hyväksyy itsensä ja elää itsellensä, ei kenellekään toiselle.

O - oppiminen

Tämä elämäntapa on jatkuvaa opiskelua ja se antaa paljon. Ravintoasiat kiehtovat, kehon käyttäytyminen kiehtoo, se mihin kaikkeen keho ja mieli pystyy, se kaikki kiehtoo. Loputon opin tie!

P - proteiini, palkkari

Tarpeeksi proteiinia päivässä ja mielellään joka aterialla. Tärkeää myös yötä vasten, koska yö on pitkä aika. Yötä vasten otettu proteiini ehkäisee sen, ettei lihakset ala syödä itseään siinä välissä.

Palkkari aina heti treenin jälkeen, lihaksille rakennusaineita. Palkkarissa myös hiilareita, koska keho tarvitsee niitäkin. Ihanteellista olisi veteen sekoitettuna, imeytyy nopeiten, mutta jauhe jo itsessäänkin imeytyy kuitenkin nopeammin kuin kiinteästä ruoasta saatu proteiini.

Q - quark (rahka)

Aina iltapalana, noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa. Purkki vähärasvaista maustamatonta rahkaa. Sekaan teelusikallinen vaniljaprotskujauhetta. Kardemummaa, joskus kanelia. Reilu desi marjoja pakkasesta, hieman sulatettuna. Kourallinen saksanpähkinöitä, jotka murennan sekaan.

Maitoproteiini on hitaasti imeytyvää + rasva hidastaa imeytymistä entisestään. Siksi hyvä yötä vasten, pidempiaikainen vaikutus. Kaiken lisäksi ihan taivaallista.

Parasta!!

R - rasvat

(Hyvät) rasvat ovat keholle myös tärkeitä. Pidän huolen niiden riittävästä saannista oliiviöljyn ja saksanpähkinöiden kautta.

S - suola, sokeri

Vältän molempia. Sillä erolla, että suolaa on saatava tietty määrä päivittäin. Perusihmisellä tuo määrä ylittyy moninkertaisesti joka päivä einesten, marinadien, leivän ja suolan lisäämisen vuoksi. Itse saan suolani proteiinipatukoista (niissä on jonkin verran merisuolaa) ja mm. raejuustosta. Paljon liikkuvana ihmisenä (eli hikoilevana ihmisenä) sitä tarvitsen vähän enemmän kuin peruspulliainen. Koskaan en lisää sitä kuitenkaan ruokaan. Sokeria en käytä missään.

T - terveys

Arvostan terveyttä enemmän, kuin mielitekoja. Tosin mieliteotkin ovat nykyään terveellisiä. :)

U - ulkonäkö

Tottakai tätä tekee myös ulkonäön vuoksi. Lihakset on kauniita ja omassa kehossa on kiva viihtyä.



V - vesi

Aamulla juon pääsääntöisesti 0,5 litraa vettä ja siitä tasaisesti pitkin päivää. Toisina kausina menee 3-4 litraa päivässä ja toisina kausina on haastavaa saada yli litraa juotua. Mutta se kaikki on enemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten. En juonut koskaan vettä.

W - weetabix

Suuri rakkauteni weetabixit <3 Nautitaan aamulla muovisesta kulhosta maitoon sekoitetun vaniljaproteiinin kera. Neljä kappaletta.

X - x-määrä toistoja

No tietysti. :')

Y - yö

Ja yö on pääasiassa nukkumista varten. Menen nukkumaan noin kymmenen aikoihin ja herään viideltä. Joskus tietysti on jotain, ettei näin tapahdu. Itselleni hyvä määrä unta on 6-7 tuntia. Sitä enemmän on liikaa.

Z - zen

Se elämän tasapainosta saatava tyyneys ja rauhallisuus. Jos jokin asia näistä alueista on poissa raiteiltaan, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Joskus kaikki on kohdillaan ja silloin mieli on ihanan tyyni. Liikunta, ravinto, lepo, fyysinen vointi, elämässä kaikki hyvin. Eilen koin tällaisen tunteen kun pääsin parvekkeelle aurinkoon makaamaan. Kaikki oli juuri siinä silloin kohdillaan. Oli paahtavan kuuma, iholla hikikarpaloita, naapurit puuhastelivat ulkona ja pitivät radiota päällä, linnut lauloivat. Oli niin hyvä olla, että melkein itkin.

Ä - ärripurri

Se, jollainen minusta tulee, jos jokin elämän osa-alueista on pahasti poissa raiteiltaan. Yleinen levottomuuden tunne, seurauksena ärripurri.

Ö - öljy

Ruoanlaitossa oliiviöljy. Extra Virgin Olive Oil.